Ariette Baudoin
Nimi: Ariette Baudoin
Alkuperäinen nimi: Aneiri é Xhahl
ikä: Ulkoisesti n. 25-vuotias (s. vuonna 1673)
skp: Nainen
laji: Sidhe
kotimaa: Irlanti
kansalaisuus: Ranskan
ammatti: Tanssin opettaja
puhutut kielet: Ranska, englanti, venäjä ja italia
Aikaisempia nimiä (suurin piirtein ajoitus)
1700-1750 Anne Xal
1750-1800 Aneiri è Xhahl
1800-1850 Fanny Elssler
1850-1900 Tasha Ravinsky
1940-1970 Emilié Johnnson
2000 -> Ariette Baudoin
Aikaisempia esityksiä (merkittävimpiä)
1836 (Pariisi) Le Diable Boiteux
1845 (Lontoo) Pas de Quatre
1869 (Pietari) Don Quiote
1895 (Talvipalatsi) Joutsenlampi
1957 (New York) West Side Story
1969 (New York) Dancers at a Gatherin
Strategiset mitat: 166cm / 47kg
Arietella on sídhejen haltiamainen ulkonäkö, mutta pitkän oleskelunsa aikana ihmisten kanssa nainen on oppinut erilaisia tyylejä piilottaa kummallisia piirteitään. Arietten korvat ovat haltiamaisen suipot, silmät syvän metsän vihreät ja kasvot sirot, sekä kapeat. Kulmakarvat kaartuvat kevyesti kierrettä kohti kasvojen sivuilla, mutta niiden vaaleuden vuoksi siihen ei yleensä heti kiinnitä huomiota. Arieten huulet ovat täyteläiset ja niissä on havaittava hitusen sinertävän punaista sävyä, mikäli mitään huulipunaa ei ole käytössä. Arietten iho on sídhemäisen kalpea ja hyvin vaalea huolimatta siitä oliko porottava kesä vai jäätävä talvi. Lajin omaisesti ihossa ei myöskään esiinny virheitä, eikä esimerkiksi luomia ollenkaan.
Kuten strategisista mitoista voisi kuvitella, että Arietten rakenne olisi erityisen anorektinen, todellisuus on itseasiassa hieman päinvastainen. Tanssiminen on tuonut naisen kehoon sulavat linjat ja naisen keho on tanssijalle ominaisesti sulavan lihaksikas. Arietten keveys tulee naiselle suoraan tämän sídhelle ominaisesta kevyestä luustosta. Arietten luut ovat lähes lintumaisella tavalla kevyet, mutta luiden päällä on myös erityinen kerros vahvaa kudosta, joka suojaa luita iskuilta ja murtumilta. Arietten paino yleensä hämää, sillä ulkoisesti naisen arvaisi todennäköisesti painavan ainakin 55 kiloa (lihasten perusteella).
Ariettella ei voi varsinaisesti sanoa olevan vain yhtä persoonaa ja tiettyä luonnemallia, sillä vuosisatojen ajan eläminen on muokannut naista useampaankin eri suuntaan. Lähtökohtaisesti Ariette on kuitenkin aika elämäniloinen, totaalisesti tanssin maailmaan uponnut nuoren mielinen nainen. Ariette haluaa nähdä tulevaisuudessa positiivista myös kaaostapauksissa, eikä kovinkaan paljon arvosta pessimistejä. Ariette on muita kohtaan todella suopea ja tahtoo auttaa ympärillä oleviaan, erityisesti vähäosaisia, sillä naisen menneisyydessä nälkäkuolemat ovat näytelleet myös surullista osaa. Kaiken kaikkiaan äidillinen hahmo monille, voisi sanoa. Ariettea on myös todella helppo lähestyä, sillä menneisyyden sulkeutuneisuus on nykypäivänä tehnyt Ariettesta entistä enemmän ihmistä kiinnostuneemman, kun naisen ei tarvitse enää miettiä miten karistaa kontaktinsa vaihtaessaan aliasta.
Ariette vähättelee yleensä saavutuksiaan, eikä osaa ajatella täysin järkevästi omaa historiaansa (ja tiedostaa sen). Ariette ei ole vielä täysin tehnyt valintaa, haluaako hän paljastaa koko maailmalle kuka on, mutta ainakaan toistaiseksi Ariette ei ainoa kertoa tarkkaa historiaansa ja ikäänsä kuin vain valituille henkilöille (kuten tanssioppilailleen ihan vain historian tunnin paikalla).
Ariette ei ole yhäkään kovin kiinnostunut uutisista, eikä seuraa aikaansa ehkä täydellisesti. Ariettella ei ole ikinä ajan tasalla olevaa puhelinta saati sitten tietokonetta. Uusimmat nettihöperyydet eivät yleensä kosketa naista, sillä Ariette käyttää läppäriään hyvin huonosti, mikä johtuu pääasiassa mielenkiinnon puutteesta (sähköpostin yms. yksinkertaisuudet on jaksanut opetella tanssikoulun nimissä). Sen sijaan Ariette on todella kiinnostunut modernista taiteesta, tanssista ja nykyajan musiikista, sekä lähtökohtaisesti kaikista uusista keksinnöistä mitä on nähtävillä kaduilla ja mitä Ariette kutsuu "eläväksi elämäksi". Harrastuksena Arietella on myös kierrellä Pariisin katuja ja muistella vanhoja paikkoja tai aikoja tutuimpien oppilaidensa kanssa.
Taikuudesta tai muista taikaolennoista Ariettella ei ole sen suurempaa mielipidettä, sillä nainen itse käyttää osaamiaan taikoja vain lähinnä silloin kun on pakko. Taiat ovat kuitenkin osa naisen arkea tämän kotiseinien sisällä. Ariette ei kuitenkaan voi sietää minkäänlaista syrjimistä koski se sitten ihmisiä tai taikaolentoja ja suhtautuu todella jyrkästi kaikkeen, mikä johtaisi vastakkainasetteluun lajien välillä sodasta puhumattakaan.
(esittäytyminen, jonka ariette teki jazz-oppilailleen, ei yleisesti kaikkien tiedossa)
Arietella on myös olemassa nk. pitkä historia, jossa on enemmän selvitetty naisen liikkeitä, mikäli sen lukeminen kiinnostaa liitän sen lähiviikkoina pdf-muodossa. ->
Ariette Baudoin, pitkä menneisyysNimeni on Ariette Baudoin, olen Ranskan kansalainen, mutten ihminen vaan sídhe. Olen syntynyt vuonna 1673 eli tarkalleen olen noin 350-vuotias, mutta tarkkaa päivää tai kuukautta ei ole enää tiedossa. Passissa syntymäaikani on tällä hetkellä vuonna 1984, sillä en ole vielä päättänyt aionko paljastaa kaikille todellisen menneisyyteni niin kuin aion paljastaa teille. Olen alun perin kotoisin Irlannista, jossa synnyin Sídhe-yhteiskuntaan nimellä Aneiri é Xhahl. Elin yhteiskunnassa vähän reilu kymmenvuotiaaksi kunnes lapsuuden uteliaisuuttani pakenin yksinäni ulos ja eksyin samalla heitolla. Minut poimi mukaansa lähistöllä kiertänyt mustalaisten joukko. Kulkeuduin näiden mustalaisten matkassa Ranskaan, jossa minut autettiin pieneen teatteriin apulaiseksi. Siellä tutustui erääseen ranskalaiseen apulaispoikaan, joka auttoi minua ranskan kielen kanssa, sekä opetti myös liudan ei niin arvostettuja taitoja kuten taskuista varastamisen. Aika toi kuitenkin tullessaan muutoksia ja minut siirrettiin Pariisin Académie Royale de Musiqueen, joka nykyään tunnetaan nimellä Pariisin Ooppera. Académie oli minun aikanani ensimmäinen paikka, jossa tanssista tehtiin ammatti ja baletti alkoi itsessään muodostua lajina. Tanssin akatemiassa aina 35-vuotiaaksi saakka, pääsin tanssimaan jopa Versaillesin palatsiin itse Aurinkokuninkaalle. Ihmiset rupesivat kuitenkin vuosi vuodelta kummeksumaan enemmän sitä, etten vanhennut kuten muut ja lopulta se pakotti minut poistumaan akatemiasta ja suuntasin juurilleni Irlantiin. Vietin Irlannissa sídhe-yhteisössä aikaa kuukausia ja opettelin tarvittavat taidot elämässä selviytymiseen.
Kun jätin yhteisön taakseni ja palasin ihmisten maailmaan olin päättänyt, että loisin itselleni vain aina uuden aliaksen tasaisin väliajoin ja väittäisin aina olevani itseni tytär, mikä selittäisi tietenkin yhdennäköisyyden. Heittäydyin tanssin lumoihin ja kehittyvän baletin saloihin ja pyrin elämään eräänlaisessa uutispimennossa, mikä 1700–1800 luvulla olikin erittäin helppoa.
Ensimmäistä kertaa nimeni jäi selkeästi historiaan vuonna 1834, kun esiinnyin Fanny Ellslerinä Pariisissa. Olin sitä ennen jo luonut uraa Wienissä, Berliinissä ja Lontoossa, mutta Pariisi oli se mikä ampaisi urani nousukaareen. Kävin jopa kiertueella Amerikassa, mikä siihen aikaan oli vielä hieman harvinaisempaa nuorelta tanssijalta ja sieltä palatessani selätin jopa erittäin taitavia edeltäjiäni, näin rehvastellakseni. Aloin kuitenkin käymään taas liian nuoren näköiseksi "ikäisekseni" ja valehtelin murtaneeni nilkkani pysyvästi ja lopetin urani Ellslerinä.
Siirryin 1800-luvun puolivälissä Venäjälle ja sepitin tarinan jonka mukaan Ellsler olisi mennyt naimisiin uransa lopettamisen jälkeen venäläisen miehen kanssa. Tasha Ravinsky tai Venäjällä oikein lämpimän vastaanoton ja pääsin heti Talvipalatsiin. Kaikkein vaikeinta uusissa aliaksissa oli tekeytyä aluksi heikompitasoiseksi mitä sitä alun perin oli, mutta siihen auttoi yleensä aina se, jos piti taukoa tanssimisesta kokonaan muutaman vuoden, sitten heikkeni selkeästi. Talvipalatsissa tanssin Don Quioten ensi-illassa vuonna 1869. Sitä ensi-iltaa oli katsomassa jopa Venäjän sen aikainen keisari Aleksanteri toinen! Mutta vaikka Venäjällä meni ihan mukiin menevästi, en silti halunnut jäädä sinne ja ikä alkoi myös vähitellen painaa, joten tanssin viimeisenä balettinani Joutsenlammen uudistetun version vuonna 1895 ja sen jälkeen vetosin parantumattomaan polvivammaan ja lopetin.
Euroopassa alkoi tapahtua lukuisia muutoksia 1800-luvulla ja monet niistä eivät olleet niin mukavia. Halusin pois kaaoksesta ja aikaisemmin Amerikan kiertueella Amerikkaan ihastuneena päätin muuttaa New Yorkiin. Ensin tein muutamia vuosia töitä tanssinopettajana ilman uutta aliasta, vaan pidin Tasha Ravinskyn nimen. 1930-luvun lama pisti kuitenkin hieman kapuloita rattaisiin ja jouduin hetkeksi itsekin leipäjonoon, kunnes New Yorkiin perustettiin nk. Ballet Society, joka muutti tosin nimensä vain kaksi vuotta perustamisensa jälkeen New York City Balletiksi. City ballet halusi tuoda aivan uutta suuntaa balettiin ja niin syntyi neoklassinen baletti, joka lähenteli enemmän abstraktia esittämistä. Vähäinen taloudellinen tilannekaan ei haitannut, sillä alavasteita tai tutuja ei neonklassisessa erityisesti arvostettu. Samaan aikaan jalansijaa haki myös ensimmäistä kertaa maailman historiassa jazz-tanssi, josta innostuin myös kovasti. Pääsin jazz-piireihin niin sanotusti sivuaineena ja loppujen lopuksi tanssin jopa West Side Story -nimisessä musikaalissa 1957. West Side Storynhän kaikki tietävät eikö niin, musikaali joka teki jazzin ensimmäistä kertaa tunnetuksi maailmalla. Innostuin jazzista, sekä muista nousevista street tyyleistä kenties vähän liikaakin, koska viimeinen kuuluisampi baletti, jossa esiinnyin, oli Dancers at a Gatherin vuonna 1969. Ajauduin hyvän tovin ajaksi street-piireihin ja innostuin erityisesti lockingista, jossa olen mielestäni ihan hyvä näinäkin päivinä, vaikka huomaahan sen aina, että kyseessä on baletti-pohjainen tanssija. 1900-luvun lopusta jäin kuitenkin lähestulkoon kokonaan pois tanssipiireistä pelkästään ihmettelemään tätä muuttuvaa maailmaa. Maailmansodat olivat olleet ahdistava kokemus ja erityisesti ihmisten rasistisuus oli pelottanut minua ajallaan todella paljon. Kylmä sota oli toinen koettelemus, pelkäsin välillä ihan tosissaan että tämän maailman loppu tulisikin ehkä ennen milleniumia. Mutta ei se vain loppunut, sen sijaan minun aikani New Yorkissa loppui ja palasin Pariisiin.
Ennen kuin taikaolennot paljastuivat ihmisille työskentelin tanssiopettajana pienessä balettiopistossa Pariisin laitamilla. Kaikki kuitenkin muuttui kun uskalsin astua itsekin esiin ja päätin tällä kertaa jäädä paikoilleni ja lopettaa identiteettiruletin. Menihän siinä useampi vuosi kun keräsin säästöihini lisää varaa ja velkaa on vieläkin, mutta sain kuitenkin ostettua tämän tanssistudion ja pienen talon Chênevaliesta. Ja tässä sitä ollaan, 350 vuotta vanha ja nuori kuin mikä!
(kuva tulossa)
Ariette asuu Chênevalien kaupunginosassa, kahden toimistorakennuksen väliin jääneessä suojellussa yhden perheen pienessä kerrostalossa. Talossa on ulkosivun mukaan kolme kerrosta, josta ylin on harjakattoinen ullakkohuone. Tosiasiassa Arietten koti on kuitenkin lumottu, sillä kun kadulta astutaan puuovien läpi taloon, ei vieras löydäkään itseään eteishallista vaan puutarhan kivetykseltä. Ariette on taikakeinoin luonut itselleen luonnonparatiisin keskelle kaupunkia ja puutarhan keskelle pienen ympyrän muotoisen mökin, jossa on valtaisat ikkunat ja parven avulla luodut kaksi kerrosta. Ariettella on kotona lemmikkinä kissoja, jotka pyörivät ajoittain puutarhassa, välillä kuka missäkin.
Dance Society on esitelty laajemmin
järjestöt, yhdistykset ja seurat -alueella.
Dance Society, tuttavien kesken Deci, tarjoaa tunteja kaiken ikäisillä, rotuisille ja kokoisille nuorille ja kenties myös hieman vanhemmille. Suurimman osan tunneista vetää tanssikoulun omistaja neiti Baudoin, jota kaikki naisen omat oppilaat puhuttelevat yleensä tuttavallisesti etunimellä. Neiti Baudoin pitää mm. jazz (& lyrical jazz), lyrical hip hop, locking, wacking, voguing ja baletti -tunteja. Lisäksi koululla toimii tällä hetkellä myös toinen vakituinen opettaja, joka on erityisesti street painotteinen (break dance, hip hop, popping, locking ja fuusiot), sekä aina välillä sijaistuksia tekevä opettaja, joka vetää myös kerran viikkoon paritanssitunteja klassisista paritansseista, kuten valssi, quickstep ja tango.
Philias / 1700-luku, Ihmispoika, oletettavasti kuollut
Eve / 1700-luku, mustalaisnainen, kuollut
Emmy / 1800-luku, vampyyrinainen, nykyisestä olinpaikasta ei tietoa
Dawn Roelle / 2000-luku, tapasi sattumalta puistossa
