Raul Carvalho

Raul Iker Carvalho

Syntynyt: 22.1.1974, iältään 39-vuotias
Kansallisuus: syntynyt ja kasvanut Ranskassa (perinyt brasilialaisen nimen isältään)
Kyky/ taikavoima/ kirous: Kutistuminen/ kasvaminen

Ammatti
Raul pyörittää pientä, vinyylejä, cd-levyjä sekä alternative- elokuvia kauppaavaa liikettä nimeltä Mélange (suom. sekasotku tai sekoitus erilaisia asioita). Mies perusti yrityksen yksin ollessaan 26-vuotias. Pieni, varsin omalaatuisen asiakaskunnan omaava liike ei ole suurmenestys, mutta tarpeeksi tuottoisa pitämään Raulin leivänsyrjässä kiinni.
Mélange sijaitsee noin kilometrin päässä Rue de Chênestä. Kadulle päin liike näyttää hieman hämäräperäiseltä. Sisältä se on tunnelmaltaan hämyinen mutta (toisin kuin nimestä voisi päätellä) siisti, sillä tavarapaljoudesta huolimatta Raul pitää tiukasti huolta järjestyksestä ja hyllytilan hyödyntämisestä.

Asumus
Mélangesta korttelin lähempänä kävelykatua sijaitsee aavistuksen rapistunut, valkeaksi maalattu kerrostalo. Raul pitää majaansa sen ensimmäisessä kerroksessa. Asunto on pieni mutta juuri sopivan kokoinen yksin elävälle yrittäjälle. Sisustus, eli lämpimät puupinnat ja brasilialaishenkiset kankaat, ovat peittyneet kauppaan pääsyään odottelevien tuotteiden alle. Koko asunto on kylpy- ja makuuhuonetta lukuunottamatta oikeastaan kuin pieni varasto, täynnä tavaraa, mutta edelleenkin: hyvin järjesteltyä tavaraa. Makuuhuoneessa sängynpäässä seisoo tummapuinen pöytä, joka on kokonaan papereiden, laskelmien ja esitteiden peitossa. Tietokoneeseensa hän on ostanut USB-liitännällä toimivan kahvikupinlämmittimen.

Kyky/ taikavoima/ kirous
Raulille sysättiin hänen nuoruudessaan kyky, jota hän ei pyytänyt saada ja jonka hallitsemisen opettelu kesti kauan ja oli raskasta: mies kykenee muuttamaan kokoaan hyvinkin radikaalilla mitta-akselilla. Pienimmillään hän on kutistunut avaimenreiästä sopivaksi, suurimmillaan Raul on ollut puhelinpylvään mittainen. Hän ei ole aivan varma siitä, missä kohtaa raja tulee kummassakin suunnassa vastaan. Aluksi koon muutokset olivat täysin hallitsemattomia ja tuntuivat heijastelevan miehen tunnetiloja: kutistuminen tapahtui aina hänen ollessaan peloissaan, kateellinen, surullinen tai erittäin väsynyt. Onnellisena, jännittyneenä ja haltioituneena hän taas vastaavasti kasvoi suuremmaksi. Viha ja ärtymys olivat tunteita, jotka saattoivat johtaa kumpaan tahansa lopputulokseen.
Tuohon aikaan Raul aiheutti tahtomattaan muutaman kriisitilanteen, joista muodostui kuitenkin lehtijuttujen sijaan pelkkiä satuja ja kauhutarinoita.
Nykyään mies osaa pääsääntöisesti hallita kutistumistaan ja kasvamistaan. Hän ei käytä voimaansa kovin usein, julkisesti ei lähestulkoon koskaan. Vaikka hän osaakin jotenkuten kontrolloida kokonsa muutoksia, vaikuttavat tunteet toisinaan, etenkin jos ne ovat hyvin vahvoja. Myös pieniä, lähes huomaamattomia muutoksia saattaa tapahtua niin, ettei Raul itse niitä edes tiedosta. Esimerkiksi kaupan pitkässä, matelevassa jonossa äidin ja huutavan lapsen takana ärtyneenä seistessään mies saattaa kasvaa muutaman sentin.


Luonne
Raul on aina ollut hyvin itsenäinen ja omillaan toimeentuleva persoona. Rakastavasta perheestä ja hyvistä sukulaisuussuhteista huolimatta mies koki jo nuorena tarvetta lentää pesästä, elättää itse itsensä, hoitaa itse omat asiansa ja määrätä menemisistään. Tämä luonteenpiirre ei ole muuttunut vuosien varrella, päinvastoin, se on ennemminkin vahvistunut. Kaikenlainen komentelu aivan kenen tahansa suunnalta saa hänet ärtymään ja sulkeutumaan salamana kuoreensa. Ja se kuori on kuin vahvin panssari, jota ei läpäistä pelkällä hymyllä ja selkään taputuksella. Kykynsä vuoksi hän kontrolloi usein tunteitaan ja piilottaa ne viileän kohteliaisuuden taakse. Hän on myös hyvin ehdoton siitä, kenelle näyttää tunteitaan ja kenelle ei. Loukkaa häntä kerran verisesti, etkä tule enää koskaan saamaan hänestä irti muuta kuin korkeintaan jäykän ”väistäisitkö vähäsen”-kehotuksen tukkiessasi hänen tietään matkalla metrosta ulos. Raul ei kuitenkaan ole tyyppi, jonka ympärillä ystävät hiipivät varpaisillaan varoen, etteivät vahingossakaan sano tai tee mitään väärää. Kun mies on päästänyt jonkun kuorensa sisään, hänestä paljastuu rento ja luotettava puoli. Raul ei ole ystäviensäkään seurassa erityisen suulas ilopilleri tai porukan hauskuuttaja, mutta hän on suojeleva (toisinaan liiallisuuksiinkin saakka), hyvä kuuntelija ja kaikin puolin mukava ja reilu heppu.

Miehen perusluonteeseen kuuluu huolestuneisuus: hän huolehtii yrityksensä taloudellisista asioista, ystävistään, vanhemmistaan, kummallisista pilkuista jogurtissa ja oikeastaan kaikesta, mistä voi huolehtia. Raul kulkee usein kulmat kurtussa ja mietteliäänä. Hänellä ei ole pakkomiellettä järjestykseen ja asioiden hallintaan, mutta siitä huolimatta mies pyrkii näihin tavoitteisiin parhaansa mukaan. Hän etsii aina uusia, parempia tapoja tehdä ja toteuttaa asioita. Raul on myös tarkkailija. Suuressa porukassa ollessaan hän yleensä tyytyy seuraamaan sivusta keskusteluja, ellei hänellä ole jotain hyvin tähdellistä sanottavaa. Hän ei puhu turhan paljon, mutta kun puhuu, hän valitsee sanansa tarkoin ja miettii toisinaan liikaakin kuinka ne asettelee.

Ehdoton suhtautuminen muihin johtaa ääritapauksissa myös siihen, että Raulista saa itselleen elinikäisen vihamiehen. Yleensä mies tyytyy vain ottamaan etäisyyttä ihmiseen josta ei juuri pidä, mutta mikäli asiat lipsahtavat liian pitkälle, Raul osaa olla pelottava, jopa uhkaava. Hän menettää kontrollinsa hyvin harvoin ja mikäli näin jostain syystä tapahtuu, paluuta ei enää ole. Raulia on lähes mahdoton saada kääntämään venettään, mikäli se on jo ajautumassa pyörremyrskyyn.

Ulkonäkö
Hillitty, toisinaan jäykkäkin luonne ei paista ensisilmäyksellä läpi Raulin olemuksesta. Hän kulkee rauhallisin askelin katse avoimena (vaikkakin toisinaan kulmat kurtussa), sillä ympäristön hiljainen tarkkailu on hänen mielipuuhiaan. Hän on keskimittainen (176cm) ja jäntevä, kroppa näyttää ruumiillista työtä tekevälle kuuluvalta: hieman eteenpäin kaartuva, vahva niska, karheat, leveät kädet ja päivettyneen näköinen iho. Raulin rastoitetut hiukset ovat tummanruskeat. Rastat ovat olleet hänen päässään kohta kaksikymmentä vuotta, ne ovat paksut ja melko epätasaiset. Myös karkea, alhaalta haarautuva ja aavistuksen käkkärälle kihartuva parta on ruskea, hieman hiuksia tummempi. Miehen tasaisenruskeat silmät ovat yleensä tarkkaavaiset ja vakavat. Kasvonpiirteiltään hän on yhtä jäntevä kuin kropaltaan, hän omistaa vahvat leukaperät ja lihaisat posket.
Raul pukeutuu usein mustiin elokuva- ja bändipaitoihin, rentoon maastonvihreään takkiin ja mustiin reisitaskuhousuihin tai mukaviin, kulahtaneisiin farkkuihin.





Menneisyys
22.1.1974 syntyi Inés ja Iker Carvalholle pieni poika, joka nimettiin Raul Iker Carvalhoksi. Lapsi kasvoi pienessä omakotitalossa lähiöalueella ja vietti varsin turvallisen ja tavallisen lapsuuden, johon kuuluivat niin croissantit kuin tuliset pataruoatkin. Ainoana lapsena hänelle annettiin aikaa ja hoivaa yllinkyllin, kummallista kyllä tämä ei tehnyt lapsesta lellityn luontoista. Hän kävi koulut ja opiskeli itsensä ylioppilaaksi, jonka jälkeen, itsenäinen kun oli, muutti kotoaan pieneen asutuslähiöön, Chênevalieen. Siellä hän työskenteli varastotyöntekijänä, postinkantajana ja yhden kesän roudarina, kunnes 26-vuotiaana perusti oman yrityksensä, Mélangen.

Pian 40-vuotiaan miehen elämään on mahtunut toki paljon muutakin kuin pelkkää opiskelua ja töitä. Teinivuosien tyttöystävät sekä tupakka- ja viinakokeilut jättänemme suosiolla puimatta, mutta on muutama ihminen, joita ilman Raul ei olisi nykyisensälainen.
Muutettuaan Chênevalieen Raul tapasi postitoimistossa nykyisen parhaan ystävänsä, Elliot Leroyn, sarjakuvapiirtäjän. Koska päivät postissa olivat pitkiä, palkka surkea ja pomo syvältä, kaksikolla riitti juttua alusta saakka. Raul tykästyi Elliotin rehellisyyteen ja sanalla sanoen kummalliseen tapaan nähdä maailma ja asiat ylipäätään. He myös jakoivat yhteisen kiinnostuksen vanhoihin elokuviin, eikä musiikkimakukaan poikennut kovin paljoa, joten miksei siis viettää aikaa ydessä. Elliot oli myös tukemassa Raulia kyvyn alkuhankaluuksien kanssa, vaikkei mies varsinaisesti apua pyytänyt. Elliot ei pelännyt tai kummastellut asiaa kovin paljoa, kuten normaali ihminen olisi tehnyt. Rastapään taikavoima oli Elliotista siistiä ja "täydensi Raulia", vaikkei Raul itse ymmärrä vieläkään kunnolla mitä se muka tarkoitti.

Caro Laurentin Raul tapasi liikkeensä avajaispäivänä. Utusilmäinen vaalea nainen lipui sisään ja aivan ensiksi Raul piti tuota hivenen höpsähtäneenä. Nainen kuitenkin teki häneen vaikutuksen mittavalla leffatietämyksellään ja alkoi käydä Mélangessa viikoittain. Pikkuhiljaa hän sulatti Raulin sydämen. Tutustuttuaan paremmin he kävivät yhdessä elokuvissa, konserteissa ja syömässä. Rastapää oli sulaa vahaa. Muutamassa vuodessa heistä tuli erittäin hyvät ystävät. Romantiikka ei kuitenkaan ole koskaan ollut Raulin vahvinta alaa, eikä näin ollen aloitetta tullut koskaan tehtyä. Rakkaustarina ei ehtinyt edes kunnolla alkaa ennen lässähtämistään. Caro meni yllättäen naimisiin hämmentävän komean ranskalaismiehen kanssa. Raul toimi tapansa mukaan: peitti pettymyksensä ja surunsa teennäisen kohteliaisuuden taakse. Kuitenkin Caro käy edelleen satunnaisesti Mélangessa juttelemassa niitä näitä ja Raul puhelee ystävällisesti mukana. Tämä tapaus sai miehen keskittymään romantiikan sijasta kaikkeen muuhun mahdolliseen. Hänen sydämeensä ei ole tämän naisen jälkeen mahtunut ketään muuta ja yksinelämisestä on tullut pakotteen sijaan valinta.

Taikavoimansa/ kykynsä Raul sai ollessaan 20-vuotias nuorimies. Sen yön (josta lisää alempana kohdassa Kuinka kutistuin ensimmäisen kerran) jälkeen kaikki muuttui, ainakin hetkeksi.
Kasvamista ja kutistumista oli aluksi mahdoton hallita: Raul saattoi viettää kokonaisia öitä nuppileulan kokoisena ja herätä aamulla valtavana jättiläisenä liiskautuneen sängyn päältä. Hän vältteli ulkona käymistä parhaansa mukaan, muttei luonnollisestikaan voinut viettää kovin pitkiä aikoja syömättä tai juomatta. Töihinkin oli palattava lopulta. Ensimmäinen työpäivä kahden viikon selittämättömän poissaolon jälkeen olikin varsin mielenkiintoinen. Raul menetti malttinsa naama punaisena karjuvaan pomoonsa, hujahti kasvaa ulos toimiston katosta ja aiheutti hätääntyessään varsin massiivista tuhoa varastorakennukselle. Tapausta seurasi ehkä kummallisin poliisijupakka koskaan, jossa kauhistuneet silminnäkijät kertoivat jättiläismäisestä miehestä ja poliisit kuuntelivät hämmentynäinä, katsoen vuoroin toisiaan, vuoroin täysin tavallisen, tosin hyvin vaivautuneen näköistä Raulia. Jupakka päättyi poliisien pahoitteluun kun tuhojen syylliseksi lopulta vailla parempaa selitystä todettiin huonot ja heikot rakenteet varastotiloissa sekä toimistossa.

Kuinka kutistuin ensimmäisen kerran:

1.9.1994
Heräsin vaimeaan mutta alati voimistuvaan narinaan, kuulosti siltä kuin jokin liikkuisi hitaasti edestakaisin. Kurkkuni korahti mutta ääni ei kantautunut ulos saakka. Maistui verelle. Haisi tunkkaiselle, vanhalle, märäntyneelle. Maku ja hajuaistini sekoittuivat. Minua oksetti. Ääni päässäni käski nousemaan ja valpastumaan, mutta sen sijaan päätin maata hetken kyljelläni, hengittää hitaasti sisään ja ulos. Sain silmäni auki ja tuijotin hämärässä erottuvaa käsivarttani joka kohoili ylös sitä mukaa kun vedin ilmaa keuhkoihini. Annoin kämmeneni laskeutua lähelle kasvojani. Maa alapuolellani tuntui oudolta. Se oli kuoppainen ja aavistuksen… karvainen? Varovasti käännyin selälleni ja koetin tähyillä ylös pimeään, mutta muuta siellä ei ollutkaan. Juuri kun olin aikeissa kohottautua istumaan, kaikui jostain mahtava jylähdys, kuin ukkonen olisi iskenyt, mutta matalammin ja voimakkaammin. Koko kehoni tuntui värisevän äänen voimasta ja henkeni salpautui. Jylinä hiljeni, mutta vain jatkuakseen kohta uudestaan. Vääntäydyin kauhuissani ylös ja koetin kompuroida kauemmas tuosta kammottavasta melusta. ”JAAJOOOSEEEIIIOOOOLEEENIIIINSAAAAATKAAAATUUUUAA…” Hetkinen. Seisahduin paikoilleni. Olivatko nuo… sanoja? Hätäisesti kiskoin pitkät, kylmänhikiset hiukset kasvoiltani ja korvieni tieltä jotta kuulisin paremmin. Ja todentotta, se jyly olikin puhetta: jonkin valtavan sanailua jostain korkealta, kahden valtavan. Minulta vei hetken jos toisenkin, ennen kuin kykenin ymmärtämään massiivisia ääniä, mutta lopulta onnistuin. Ja näin kuulin jossain kaukana pimeydessä lymyävien olentojen puhuvan:
”Kolmetuhattakakskyt, kolmetuhattanelkyt, kolmetuhattakuuskyt…”
”Uskoisit nyt! Tasan viisituhatta, ei senttiäkään alle. Voisinko nyt vain… häipyä täältä.”
”Pysyt siinä, papparainen. Parempi tarkistaa. Oon ammattilainen, ammattilaiset tarkistaa.”
”Niin, aivan. Tottakai. Vaikkakin…”
”Niin mitä?”
”Sitä vain, että, tuota, toimintasi ei kyllä vaikuttanut aivan… hirvittävän ammattimaiselta.”
”Mitä sönkötät, sano vaan heti jos haluut kivat pikku taikavoimas takasi!”
”En, luojantähden en. Mutta tuota poikaa minä mietin. Lupasit etsiä jonkun, joka ottaa mielellään vastaan… erityislahjani. Hän ei näyttänyt olevan edes tajuissaan. Ja aivan kuin olisin nähnyt… verta.”
Hetken hiljaisuus, jonka aikana kuului vain se vaimea, kummallinen narina.
”No aina ei aika riitä, turha mussuttaa siinä! Pennun pitää vain tajuta tulevaisuudessa hakeutua vuorostaan mun luokseni. Hah, niin laitetaan hyvä taas kiertämään!”

Poliittinen/ uskonnollinen kanta
Raul seuraa politiikkaa hyvin löyhästi. Hän on vasemmiston kannattaja, mutta sitäkin varsin venyvällä käsitteellä, sillä mies suhtautuu kriittisesti kumpaankin johtavaan puolueeseen. Useiden muiden kansalaisten tavoin hän näkee työttömyyden Ranskan suurimpana ongelmana.
Uskonnon suhteen hän on yhtä epäileväinen kuin politiikankin. Järki-ihmisenä Raul suhtautui ennen täysin kielteisesti kaikkea ylimaallista kohtaan, kunnes enkeleiden ja muiden taikaolentojen olemassaolo paljastui, puhumattakaan hänen omasta, kummallisesta kyvystään. Nämä muutokset ja uudet vallitsevat tosiasiat saivat hänen avartamaan näkemystään, mutta siltikään Raul ei koskaan varsinaisesti pohdi omia, henkilökohtaisia uskonasioitaan.