Red carpet

Juliette

Siitä oli aikaa, kun Juliette oli viimeksi ollut näin läheisissä tunnelmissa kenenkään miespuolisen kanssa ja se aiheutti hieman epävarmuutta. Hän oli ehkä hieman ruosteessa ja muutenkin melko uudessa tilanteessa. Ei siinä aina tiennyt, miten pitäisi toimia, varsinkaan jos pää oli ihan sekaisin.

Julietten tuntemuksista oli varmaankin kovin hankalaa saada mitään selvää, kun ei tuo ymmärtänyt mitään itsekään. Hän tiesi sen, että piti Hugosta ja halusi olla tuon seurassa, mutta kaikki tämä takapenkillä tapahtuva oli sekoittavaa. Hän olisi tahtonut, mutta toisaalta taas ei. Kaikki oli niin sekavaa, että Julietten olisi tehnyt mieli huutaa. Se vain ei olisi ollut kovinkaan hienostunutta ja hyväkäytöksistä. Sitten Hugo näykkäisi hänen kaulaansa ja suukotteli leukaperää ja korvan juurta. Se sai Julietten hymähtämään pienesti tyytyväisyydestä.

Sydän sykähti taas muutaman kerran kovempaa, kun Hugo kohottautui hieman hänen yläpuolelleen ja katseli häntä ihanan sinisillä silmillään. Sitten mies kuljetti kätensä jalalle ja mekon helman alle. Se sai Julietten hieman jännittymään, vaikka samalla toisen kosketus mukavalla tavalla aiheutti väristyksiä kehossa. Hän vastasi suudelmaan, mutta erkaantui siitä nopeasti. Hän vilkaisi hieman tummennettua lasia, joka erotti heidät kuljettajasta.

"Hmh, tämä ei ehkä ole ihan hyvä idea", Juliette sanoi ja katsahti varovaisesti Hugoon. Tuntui erittäin epämukavalta ajatella, että paikalla oli kolmaskin osapuoli, lasin takana kylläkin, mutta silti. Kyllä hän oikeastaan tahtoi olla Hugon kanssa, mutta paikka ei vain Julietten mielestä ollut sopiva. Hän toivoi, ettei mies pahastuisi. "Olen pahoillani", hän sanoi vielä ihan vain varalta.

Juliette piti hänen kosketuksestaan, mutta jännitti sitä myös. Se saikin Hugon olemaan hieman varovainen, eikä hän hyökännyt heti toisen pöksyjen kimppuun. Oikeasti hän ei olisi niin hienovarainen, mutta hänellä oli muitakin suunnitelmia Julietten kohdalle. Oikeasti hän olisi voinut jo pakottaa toisen itselleen, jos ei olisi keksinyt tämän olevan Apollonin tytär.

Mutta ennen kuin Hugo kerkesi tehdä mitään kuin pysäyttää kätensä reidelle, Juliette irtaantui hänen suudelmastaan ja mies seurasi tämän katsetta väliseinää kohti. Hugoa ei olisi häirinnyt, vaikka kuljettaja olisi nähnyt heidät tosihommissa tai vaikka koko maailma, mutta Juliettea se tuntui häiritsevän. Hugo hymähti lämpimästi. Kaikkilla ei ollut yhtä vähän rajoja kuin hänellä. Siihen mies oli melkein jo tottunut.

Julietten pahoittelujen jälkeen Hugo veti kätensä pois mekon lämmöstä ja asetteli kiltisti helman aloilleen. Hän otti naisen käden omaansa ja suuteli sitä hellästi.
"Sanasi on lakini, kaunokainen", hän hymyili pehmeästi, kunnes kumartui painamaan paljon lempeämmän suudelman naisen huulille. Himo oli kadonnut, mutta suudelma oli silti lämmin ja vahva. Mies irtaantui ensimmäisenä, siveli hetken naisen kasvoja, kunnes kohottautui kunnolla istumaan. Hän piti kumminkin naisen jalat sylissään ja siirsi katseensa toisen kenkiin. "Haluaisiko neiti kenties jalkahieronnan ennen kotiin paluuta?" Hän naurahti lempeästi, kun leikki sormiensa kanssa toisen kenkien kanssa.
"Vai kenties halailua ja suukottelua?" Yllättäen mies tarttui Juliettesta kiinni ja veti tämän kevyesti ja vaivattomasti istumaan poikittain hänen syliinsä. Ystävällinen nauru oli hänen äänessään ja kasvoillaan.

Juliette

Onneksi Hugo tuntui ymmärtävän Juliettea, kun tuo kieltäytyi. Asiat olivat edenneet muutenkin jo paljon niin lyhyessä ajassa, että Juliette halusi olla aivan varma. Hän ei halunnut tehdä mitään, mitä joutuisi myöhemmin katumaan, vaikka ei uskonutkaan, että joutuisi hirvittämävästi katumaan Hugon kanssa. Mies oli niin ymmärtäväinen ja lempeä. Jotkut muut eivät ehkä olisi lopettaneet pyynnöstä, mutta Hugo teki niin ja Juliette arvosti sitä erittäin paljon. Mies nosti pisteitään entisestään Julietten silmissä.

Juliette hymyili lämpimästi ja ehkä hieman pahoittelevastikin, kun Hugo otti kätensä pois ja asetti mekon helman aloilleen. Hän vastasi toisen suudelmaan pehmeästi. Hugo oli ihana, kun ei pahastunut vaan oli lempeämpi ja rauhallisempi. Juliettella ei ollut mitään tällaista hempeyttä vastaan päinvastoin se vain teki hänen olostaan luottavaisemman ja varmemman.
Hugo ehdotti yllättäen jalkahierontaa ja Juliette naurahti hieman epäuskoisen oloisesti. Halusiko Hugo oikeasti muka hieroa hänen jalkojaan, jotka olivat koko illan muhineet korkokengissä? Hän ei kuitenkaan ehtinyt vastata, kun mies jo nappasi hänet syliinsä. Juliette naurahti jälleen hieman nyt kylläkin iloisesti ja yllättyyneesti. Hänen ruskeat silmänsä katselivat miehen kasvoja. "Tarjoat minulle liikaa houkuttelevia vaihtoehtoja", Juliette sanoi hymyillen hieman. Kuinka hän osaisi valita jalkahieronnan ja suukottelun väliltä? Tarkemmin ajateltuna valinta oli kyllä aika helppo.
Juliette kumartui lähemmäs miehen kasvoja ja painoi huulensa toisen huulia vasten. Viis jalkahieronnasta, hän kaipasi hieman lisää hellyyttä.

Saatuaan naisen syliinsä, Hugo kiersi kätensä löyhästi tämän ympäri; toinen lepäsi naisen reisien päällä ja toinen oli kiertynyt alaselän ympärille silittämään lantion kaaretta. Hugo kerkesi vain hymähtämään toisen sanoille ennen, kun toinen asetti huulensa hänen omiaan vasten. Mies vastasi empimättä suudelmaan ja rutisti naista hellästi, kunnes nosti toisen kätensä hivelemään toisen poskea, mistä sormet upposivat naisen takaraivoon tutkimaan tietä hiuksien sekaan.

He suutelivat siinä pitkään, vain hellästi ja lämpimästi, kunnes Hugo päätti erkaantua. Hän katsoi toista vieno hymy huulillaan.
"Haluan numerosi. Haluan soittaa sinulle huomenna. Haluan nähdä sinut mahdollisimman pian", hän ilmoitti viattoman näköisenä, kunnes puhkesi leveään hymyyn. "Olisivatko ne liikaa vaadittu?" Hän rupesi kaivamaan pikkutakkinsa povitaskua, mistä otti esiin älypuhelimen ja otti esille numerot, mihin Juliette voisi näpyttää numeronsa. Hän ojensi puhelimensa Juliettelle ja painoi päänsä tämän olkapäätä vasten. Hän vilkaisi huomaamattomasti kuskia kohti ja uskoi heidän olevan pian perillä. Ainakin hän teki kaikkensa, jotta saisi hiljaisesti viestinsä perille, että nyt voitaisiin mennä Julietten kotia kohti.

Juliette

Juliette ei vastustellut ympärilleen kiertyviä käsiä. Hänestä tuntui turvalliselta olla Hugon sylissä, vahvojen käsivarsien suojassa. Hän sai vastauksen suudelmaansa ja painautui kevyesti hieman lähemmäs toista kietoen kätensä tuon ympärille. Se oli täydellistä, eikä Juliette olisi tahtonut liikkua siitä mihinkään.

Lopulta heidän huulensa erkaantuivat toisistaan, hetkikin pidempään ja ne olisivat saattaneet vaikka kasvaa yhteen. Hugo hymyili hänelle ja Juliette hymyili takaisin. Hän tunsi olonsa niin lämpimäksi ja onnelliseksi. Juliette tajusi kaivanneensa tällaista hellyyttä ja läheisyyttä kovasti.
"Ei. Ei se ole liikaa vaadittu", Juliette sanoi naurahtaen hieman. Hän halusi Hugon soittavan ja hän halusi nähdä miehen mahdollisiiman pian, joten miksi hän ei antaisi numeroaan. Joku fiksu olisi voinut sanoa, ettei ollut viisasta antaa numeroaan käytännössä tuikituntemattomalle, mutta Juliette ei sillä hetkellä halunnut olla viisas. Hän vain tahtoi tavata miehen uudelleen.
Niinpä hän otti vastaan puhelimen ja näppäili siihen numeronsa muistaen vielä tallentaakin sen. Hän ei voinut vastustaa kiusausta pöyhöttää hieman Hugon hiuksia, kun toinen toi ne siihen niin otolliselle etäisyydelle. Samalla hän ojensi puhelimen miehelle. "Jään odottamaan soittoasi", hän sanoi hymyillen.

Hugo katsoi naisen näppäilyä samalla, kun nojaili toisen olkapäätä vasten. Hän silitti hellästi naisen reittä, kunnes otti puhelimensa vastaan.
"Minä soitan, viimeistään ennen kuin menet nukkumaan", hän hymyili pehmeästi ja jäi aloilleen, kun toinen hipli hänen hiuksiaan. Vaikka hän oli pervo ja ajatteli seksiä koko ajan, kyllä hänkin piti hellyydestä. Tosin, hän ei kaivannut niin paljon hellyyttä, kuin naiset tuntuivat kaipaavan. Hugo asetti puhelimensa takaisin paikoilleen suuteli hellästi toisen paljasta olkapäätä.

Eikä aikaakaan, kun kuski pysähtyi ja Hugo tiesi, sen olevan merkki. Oli hyvästien aika. Hän kohotti kasvonsa ja veti Julietten hellään ja ikävöivään suudelmaan. Hän painautui aavistuksen lähemmäksi ja syvensi suudelmaansa, jotta Juliettelle ei jäisi epäselväksi, kuinka hän jäisi kaipaamaan tätä. Takaoven avautuessa, Hugo irtaantui ja katsoi hymyillen Juliettea.
"Pidä linjat auki minulle", hän sanoi ja suuteli pehmeästi toisen kämmenselkää.

Julietten kadottua ja auton lähdettyä liikkeelle, Hugo istui kuin maailmanvaltias takapenkillä. Hän siemaili viskiään ja hymyili ovelasti. Hän oli niin julma ja kiero. Ne ajatukset olivat aiheuttaa hänelle itselleenkin kylmiäväreitä.

//Tämä oli tässä minun osaltani! Kiitos :)//

Juliette

Juliette hymyili ja yritti pitää ajatuksensa puhelimen näppäilyssä, kun Hugo silitteli hänen reittään. Moinen toimi oli omiaan häiritsemään nuoren naisen keskittymistä tärkeällä hetkellä ja muutama virhelyönti tapahtuikin ja Juliette joutui korjaamaan ja tarkistamaan numeron pariin kertaan. Olisi hiukkasen noloa, jos Hugo soittaisikin väärään numeroon.

Lopulta auto pysähtyi ja Juliettekin malttoi luopua Hugon hiusten näpeltelystä. Hän ei pistänyt pahakseen suudelmaa ja vastasi siihen samanlaisella hellyydellä. Hän toivoi, että toinen soittaisi pian. Takaovi avautui ja Juliette valmistautui nousemaan autosta toivoen, ettei kompuroisi. Korkokengissä ja iltapuvussa autosta kömpiminen oli oma taiteenlajinsa eikä Juliette ollut siinä erityisen hyvä.
"Tietysti pidän", hän vastasi, kun Hugo kehotti pitämään linjat auki. Todennäköisesti Juliette kulkisi kaikkialle puhelimensa kanssa odottaen soittoa.

Juliette pääsi kunniakkaasti autosta ja hän jäi hetkiseksi odottamaan, että auto katoaisi näkyvistä. Sitten hän suunnisti kohti omaa kotitaloaan. Sisällä paloivat vielä valot, mutta Juliette meni omaan huoneeseensa. Hän heittäytyi sängylle ja huokaisi syvään. Mikä ihana ilta hänellä olikaan ollut.

//Kiitos minunkin puolestani :)//