Red carpet

Hugo naurahti kevyesti naisen sanoille, kun tämä vilkaisi olkansa ylitse tanssilattialle varmistaakseen olevansa oikeassa. Ei he onneksi olleet runnoneet ketään ja hänkin oli välttynyt naisen hentoisen kehon aiheuttamilta virheliikkeiltä. Vaikka, tuskinpa olisi sattunut suurta onnettomuutta, jos Juliette olisikin astunut hänen varpaitten päälle tai horjahtanut hänen päälleen. Hän ei kumminkaan ollut kukkakeppi parketilla.
"Se oli ihanaa, kun oli hurmaava tanssipari", Hugo sanoi ja katsoi naista paljon puhuvasti. "Ehkä sallit minulle toisenkin tanssin tämän illan aikana, jos vain itse olet halukas." Mies viimein pysähtyi ja he olivat syrjässä, muiden ihmisten varjoissa. He eivät olleet kaukana muista ihmisistä, mutta olivat selvästi omassa rauhassa. Heihin ei kiinnitettäisi ensimmäisenä huomiota. Hugo veti hitaasti kätensä naisen kädestä, ehkä hetken leikkien tämän sormenpäällä.

"Täytyykö sinun vielä soittaa?" Hugo kysyi ja nosti sinisen katseensa naiseen. "Minusta-"
"Hugo", kuului aivan yllättäen naisääni heidän vierestä, mikä sai Hugon siirtämään katseensa Juliettesta toiseen naiseen. Siinä seisoi nainen, jolla oli samanlaiset silmät kuin Hugolla. Nainen, jonka muodollista vartaloa myötäili silmien värinen mekko, joka oli varsin paljastava poven kohdalta. Naisen iho oli saman värinen kuin Hugolla, ainoastaan tämän kiharaiset hiukset olivat tummanruskeat. Hetken mies näytti yllättyneeltä.
"Ah, Isabelle-rakas, sinäkin olet täällä", Hugo puhkesi lämpimään hymyyn ja suuteli naista poskelle. "Juliette, tässä on siskoni Isabelle. Isabelle, Juliette Roche." Nainen ojensi kohteliaasti hymyillen kätensä, mutta kääntyi pian katsomaan paljon puhuvasti veljeään. Mitä helvettiä tämä seurusteli naisen kanssa, kun tämän pitäisi tehdä tuntumaa heidän kohteeseen?
"Luulin, että olisit töissä tämän illan", nainen sanoi täyteläisten huuliensa välistä.
"Niin minun pitikin, mutta asiakas perui tapaamisemme. Joten ajattelin käyttää vapaa iltani hyödykseni ja olen erittäin tyytyväinen, että saavuin tänne", hän myhäili ja vilkaisi Juliettea nopeasti. "Juliette hurmasi minut ensisilmäyksellä sekä kauneudellaan, että lahjakkuudellaan soittaa flyygeliä niin sulavasti."

//Haha, pistin sittin yllätysvieraan peliin. Toivottavasti ei haittaa :D//

Juliette

Juliette hymyili, jälleen, miehen sanoille. Ai hänkö muka hurmaava? Kyllä paikalla olisi varmaan ollut hurmaavampiakin kuin hän. Ja parempia tanssijoita. Mutta pakko se oli myöntää, että oli mukavaa kuulla olevansa jonkun mielestä hurmaava.
"Minusta olisi oikein mukavaa tanssia vielä", hän sanoi. Vastahan tässä oltiin päästy kunnolla vauhtiin ja saatu jutun juonesta kiinni. Lisäksi, hän vietti mielellään aikaansa Hugon seurassa. Tämä oli paljon mukavampi seuralainen kuin flyygeli, jonka kanssa hän oli alunperin ajatellut iltansa viettää.

"Kyllä varmaan. Ainakin muutama kappale", Juliette sanoi. Hän olisi paljon mieluummin tanssinut ja ollut tämän hurmaavan miehen seurassa kuin soitellut jotain flyygeliä.
Sitten jostain kuului naisen ääni ja Juliette hätkähti hieman kääntäen katseensa äänen suuntaan. Hänen edessään seisoi erittäin kaunis nainen ihastuttavassa puvussa. Ilmeisesti kaksikko tunsi toisensa. Juliette ehti jo hetken aikaa miettiä, oliko kyseessä kenties naisystävä ja joutuiko hän nyt hankalaan tilanteeseen. Kutsuihan Hugo toista 'Isabelle-rakkaaksi'. Juliette huomasi olevansa helpottunut, kun nainen paljastuikin siskoksi. Mutt miksi ihmeessä hän oli helpottunut? Siksikö, ettei ollut rikkomassa kenenkään välejä vai siksi, ettei toinen ollutkaan kilpailija?
Hugo esitteli heidät vielä virallisesti ja Isabelle ojensi kätensä, johon Juliette tarttui. "Mukava tavata", hän sanoi hymyillen myöskin.
Hän kuunteli sisarusten keskustelua puolella korvalla katsellen samaan aikaan muiden vieraiden suuntaan. He olivatkin näköjään hieman muita syrjemmässä, mikä ei kyllä hatannut erityisemmin Juliettea. Ehkä enon haukankatse ei tavoittaisi varjoisampia nurkkia aivan niin helposti. Hänen huomionsa kiinnittyi takaisin kaksikkoon, kun tuli puhetta kauneudesta ja lahjakkuudesta.
"En nyt tiedä siitä kauneudesta", hän sanoi hymähtäen hieman. Isabelle ainakin oli paljon häntä kauniimpi ja paikalla oli muitakin varsin hurmaavan näköisiä naisia. "Ja soittotaitokin on harjoittelun tulosta. Kyllä siihen kuka vain kykenee", hän jatkoi hymyillen hivenen.

//Ei haittaa lainkaan. Isommalla porukalla on hauskempaa vain miten se on? ^^ //

Hugo tunnusteli erityisen tarkasti Julietten tunteita, kun Isabelle ilmestyi paikalle. Eikä hänen arvelunsa tuottaneet pettymystä; Juliette oli aluksi aavistuksen varuillaan, mutta kuultuaan Isabellen olevan sisko, tämä tuntui vaikuttavan tyytyväiseltä. Hugo oli hymyillä niin leveästi, että siskokin vilkaisi tätä nopeasti kuin havaiten miehessä täyteläisen omahyväisyyden. Vaikka he eivät pystyneet kirjaimellisesti lukemaan toistensa ajatuksia, he tiesivät hyvin pitkälle, mitä toisen päässä liikkui. He havaitsivat toistensa lähettyvillä myös pienetkin muutokset mielialassa tai ajatuksenkulussa. He eivät käytännössä pystyneet salaamaan mitään toisiltaan.

Isabelle kiinnitti kuin kiinnostuneena huomionsa Julietteen, kun hänen veljensä niin tätä ylisti. He molemmat olivat taitavia näyttelijöitä. He näyttelivät vain oman etunsa hyväksi ja tässä tapauksessa Isabelle näytteli veljensä alapään hyväksi. Mutta he olivat tiimi. He pitivät kaikissa asioissa yhtä.
"Olet aivan liian vaatimaton", Hugo hymähti pienesti Juliettelle ja Isabelle hymyili myös ystävällisesti.
"Liika itsevarmuus on rumaa, veliseni. Tuollainen vaatimattomuus on suloista, mutta turhaan kiellät kauneuttasi tai soittotaitojasi. Tässä seurassa olet varmasti kymmenenkertaisesti parempi soittaja kuin minä ja veljeni yhteensä", Isabelle sanoi ja virnisti pienesti. He eivät olleet oikeasti kovin musikaalisia sisaruksia, heidän huomionsa oli kiinnittynyt vuosien varrella kaikkeen muuhun.
"Mutta minä taidan jättää teidät. Oli hauska tutustua, Juliette", nainen käänsi hetkellisesti huomionsa Julietteen, kunnes siirsi katseensa pitkään veljeensä. "Hugo, muista antaa hänelle taukoja sinusta, jotta saisin kuulla otteita hänen kehutuista soittotaidoistaan. Ja senkin takia, ettei kukaan voi sietää seuraasi kokonaisen illan verran." Hän virnisti ovelasti, kunnes pyyhälsi tiehensä.

Hugo katsoi hetken tämän perään huvittuneesti, kunnes siirsi huomionsa takaisin Julietteen.
"Isabelle ja minä olemme kaksosia. Hän on käytännössä ainoa perheeni", Hugo kertoi pienesti hymyillen.

//No se oli pikavisiitti! Halusin vaan, että Isabelle näkee Julietten xP//

Juliette

Juliette ei tiennyt, olisiko hänen pitänyt hävetä itseään, kun oli sillä tavalla helpottunut naisen paljastuessa pelkäksi sisareksi. Olihan se ehkä hieman itsekästä, kun hän oli toivoinut Hugon ja Isabellen olevan vain tuttuja. Tummatukka toivoi, ettei hänen helpottuneisuutensa näkynyt ulospäin, sillä mitä Isabellekin olisi mahtanut siitä ajatella. Tai Hugo. Hän olisi nolannut itsensä aivan täydellisesti.

Tuntui hieman kiusalliselta olla huomion ja ylistyksen keskipisteenä, Juliette ei ollut oikein tottunut sellaiseen. Hugo sanoi hänen olevan liian vaatimaton ja Isabelle sanoi vaatimattomuuden olevan suloista. Ruskeasilmällä oli kova työ olla punastumatta. Hän epäili, että posket jäisivät pysyvästi punaisiksi, jos hän vielä punastelisi. Oli myös erittäin vaikea keksiä mitään järkevää sanottavaa, joten hän vain naurahti hieman ja hymyili silläkin uhalla, että näyttäisi idiootilta. Hänen sanainen säilänsä ei ollut mitenkään erityisen terävä.
Sitten Isabelle ilmoitti lähteävänsä. Vaikka Juliette olisi mielellään tutustunuut Hugon siskoon paremminkin, oli hän silti hieman helpottunut. Tällä kertaa siksi, ettei hänen tarvitsisi olla niin suuresti huomioitavana ja Hugo ei kehuisi hänen taitojaan siskolleen. "Minustakin oli hauska tutustua", hän sanoi ja hymyili. Isabelle vaikutti erittäin mukavalta.

Sitten Hugon sisar pyyhälsi pois. "Hän vaikuttaa oikein mukavalta", Juliette sanoi. Oli aika surullista, että Hugolla ei ollut muuta perhettä kuin sisarensa. Juliette ei olisi kestänyt, jos Dominique olisi ollut hänen ainoa perheensä. Mieluummin hän olisi muuttanut erakoksi metsään.
"Olit sanomassa jotain ennen kuin sisaresi tuli?" Ehkä se oli jotain tärkeää.

//Voivat sitten yhdessä pohtia, että kuka kumma Juliette on. Tai suunnitella kostotoimia ^^ //

Juliette tunsi olonsa vaivaantuneeksi ja Hugon täytyi hetken miettiä, että mistä se saattaisi johtua. Hitaasti hän kumminkin ymmärsi kaiken ehkä johtuvan kehuista, joita nainen sai kuulla. Tämä meni entistä enemmän kiusalliseksi, kun Isabellekin sanoi jotain hyvää tästä. Hugo oli kohauttaa kulmiaan. Oliko Juliette tosiaan noin vaatimaton, että ei edes pitänyt olla ylistyksen kohteena? Sitä Hugo ei voinut ymmärtää tai Isabelle. He molemmat olivat niin itserakkaita, että rakastivat kuunnella, kun muutkin huomasivat heidän täydellisyytensä. Siksi Julietten vierastus oli täysin omituista miehelle.

Mutta Isabelle tuntui myös huomaavan, kuinka vaikeaksi Juliette meni ja tuli ehkä siihen tulokseen, ettei saisi tästä paljoa irti. Niinpä hän päätti jättää heidät kahdestaan. Sitä paitsi, hänkin voisi metsästää saalista.

"Olinko?" Hugo sanoi ja näytti pohtivalta, mutta ei tuntuntu löytävän vastausta. "Minun täytyy kyllä myöntää, etten muista, mitä se mahtoi olla. Luultavasti se ei ollut mitään tärkeää." Luultavasti hän olisi vain lirutellut jotain imelää, jotta olisi saanut jälleen Julietten pään pyörälle.
"Nyt kun sinä olet tavannut perheeni, saanko kysyä ketä sinun perheesesi kuuluu?" Hugo sanoi ja hymyili pienesti.

//Niin mä vähä aattelinki!//

Juliette

Tietenkin Juliettesta oli mukavaa saada kuulla, että hän oli kaunis ja taitava soittaja, mutta hän ei ollut tottunut kehuihin. Hän soitti melko harvoin julkisesti eikä sen tähden kuullut moniakaan kehuja. Nyt kun häntä kehuttiin oikein kahdesta suusta samaan aikaan, se tuntui jotenkin niin hämmentävältä ja hienolta samaan aikaan, ettei hän lainkaan tiennyt mitä olisi pitänyt sanoa tai tehdä.
Tilanne helpotti hieman, kun Isabelle poistui paikalta. Hugokaan ei ehkä niin innolla olisi häntä kehumassa, kun ei ollut ketään kenelle kehua.

Hugolla ei kuulemma ollut ollut mitään tärkeää sanottavaa, joten Juliette ei puuttunut aiheeseen sen tarkemmin. Ei hänelläkään usein ollut mitään tärkeää sanottavaa ja onnistui unohtamaan puolet puheistaan ennen kuin pääsi edes saman lauseen loppuun.
Juliettelta tiedusteltiin hänen perheestään. "Äiti, isäpuoli ja siskopuoli sekä koira", hän sanoi vastaten kysymyksiin perheenjäsenistään. "Mutta jos olen ihan rehellinen, tuossa on kaksi liikaa, enkä puhu äidistäni tai Zeuksesta", Juliette sanoi. "Zeus on siis koirani", hän sanoi hymyillen hieman. Monet tuntuivat pitävän hänen koiransa nimeä varsin erikoisena ja hivenen mahtipontisena, etenkin sen jälkeen, kun pääsivät näkemään hänen karvapallonsa. Zeus saattaisi olla sopiva nimi rottweilerille tai tanskandogille, ei kolmekymmentäsenttiä korkealle ja kiharakarvaiselle labradoodlelle.

Hugo nyökkäili pienesti, kun Juliette kertoi perheestään. Olisihan sekin mahdollisuus voinut olla, että Juliettella olisi kihlattu tai vastaava, mutta se ei itse asiassa olisi häirinnyt Hugoa. Siksi hän ei ollut antanut moiselle edes ajatusta koko iltana, jos Juliette sattui luvanneen itsensä jollekin muualle. Hänestä varatut naiset olivat vasta kaikista mielenkiintoisempia. Oli suorastaan ihanaa rikkoa pariskunnan välit tai ainakin saada nainen omantunnontuskiin.

Mies havahtui, kun kuuli tutun nimen. Zeus. Hänen ilmeensä vaikutti hetkellisesti hyvin kylmältä, suorastaan jäätävältä, kun hän katsoi naista. Vasta tajutessaan, miksi Juliette mainitsi sen vastenmielisen nimen, Hugo ymmärsi rentouttaa lihaksensa ja katsoa toista pehmeämmin.
"Zeus..", Hugo yritti puhua siitä nimestä ystävällisesti. Hän ei kumminkaan voinut suunnattomalle inholleen, mitä tunsi sen kantajaa kohtaan - sen alkuperäistä nimenkantajaa, ei suinkaan Julietten koiraa. "Oletko kenties valinnut nimen isäsi taustan vuoksi?" Kyllä oli maailman typerimmän nimen valinnut... Hugo olisi halunnut katkaista siltä koiralta niskat nurin.

"Mitä sanoisit, olisiko meidän toisen tanssin vuoro?" Hugo kysyi ja tarjosi kättään naiselle lämpimästi hymyillen.

Juliette

Jos Juliettella olisi ollut kihlattu, hän olisi tuskin käyttäytynyt aivan samalla tavalla Hugon seurassa. Todennäköisesti hän olisi ollut hieman vaivautuneempi (siis vieläkin enemmän) tai pamauttanut ilmoille sivilisäätynsä heti kättelyssä. Mutta ei kuitenkaan ollut vaaraa mistään kihlatusta, koska eihän hänellä ollut edes poikaystävää.

Julietten kertoessa koiransa nimen Hugo näytti hetken aikaa omituiselta. Tummatukka oli jo kysymässä, oliko jokin hätänä, mutta sitten toisen ilme muuttui taas normaalimmaksi. Häntä kuitenkin hieman mietitytti toisen kylmänoloinen suhtautuminen kyseiseen nimeen. Hugo kysyi liittyikö nimivalinta Julietten isän taustaan. "No ehkä osittain", hän sanoi. "Mutta oikeastaan se oli jokin ukkosen aiheuttama idea. Zeusie kun ei pelännyt pienenäkään ukkosta ja sitten siitä tuli se idea", Juliette selitti. Toivottavasti Hugo ei pitänyt häntä aivan idioottina, kun nimesi koiransa jonkin jumalan mukaan ja vielä noin tyhmällä perusteella. Toisaalta, oliko sillä mitään väliä, mitä Hugo ajatteli?

Mies kysyi, olisiko tanssin vuoro. "Voisi ollakin", Juliette sanoi hymyillen ja tarttui toisen käteen. Tanssiminen oli oikeastaan ihan mukavaa, kun siihe pääsi sisälle. Ja kun oli noin hyvä tanssipari kuin Hugo. Hän seurasi toista tanssilattialle. Toivottavasti orkesteri ei soittaisi mitään kamalan vaikeaa, koska silloin häneltä menisivät sekä jalat että ajatukset sekaisin.

//Anteeksi, koulu söi kaiken//

Hugo ei osannut päättää kumpi oli inhottavampi tapa valita koiralleen nimi; isän kreikkalaisuuden mukaan vai ukkosen mukaan. Häntä ärsytti, että automaattisesti juuri Zeus tuli päälimmäisenä mieleen, jos ruvettiin puhumaan kreikkalaisista jumalista. Siksi hän ei halunnut puhua jumalista muiden kanssa. Hänen teki mieli aina kuristaa jokainen, joka mainitsi sen vastenmielisen nimen.

Häntä myös ärsytti se, että Juliette oli valinnut koiransa nimen ukkosen takia.. miestä ärsytti myös se, että hänellekin tuli ukkosesta aina mieleen rakas isoisänsä. Hän toivoi aina salamoiden iskevän takaisin Zeukseen, mutta toistaiseksi niin ei ollut vielä käynyt.

Mutta kaikista ajatuksistaan huolimatta, hän yritti hymyillä Juliettelle. Se oli kylläkin aavistuksen kireä ja haluton hymy, eikä edes yltänyt silmiin asti.
"Sepä oli hauskasti.. oivallettu", Hugo sanoi ja ehdotti nopeasti tanssia, jotta he pääsisivät eroon siitä puheenaiheesta. Hän johdatti naisen tanssilattialle ja päätti unohtaa äskeisen keskustelun. Hugo veti naisen lähelleen ja hymyili jo huomattavan helpommin jääden odottamaan soiton alkamista.

Orkesteri alkoi soittamaan aavistuksen nopeampi tempoista kuin heidän äskeinen tanssinsa, mutta se ei Hugo haitannut. Hän lähti johdattamaan Juliettea määrätietoisesti ja aavistuksen intohimoisemmin. Hän pyöräytti Juliettea muutaman kerran, veti lähelleen, mutta silti sulatti kaiken sopivasti muiden sekaan, ettei heidän tanssinsa ollut täysin spontaania ja sopimatonta. Välillä heillä oli erimielisyyksiä askeleitten kanssa, mutta se ei oikeastaan häirinnyt. Välillä he olivat niin lähellä toisiaan, että Hugon oli pakko estää haluaan laskea kättään Julietten takamukselle... Enon tuima katse sai hänen kätensä pysymään turvallisessa paikassa.

//Eipä hätiä //

Juliette

Ei tarvinnut olla mikään Einstein huomatakseen, että tässä puheenaiheessa oli jotain epämieluisaa Hugolle. Vaikka Juliette ei ollutkaan mikään mestarillinen ihmistuntija, näki hänkin sentään toisen kireästä hymystä sen, että jokin mätti ja pahasti. Juliette pelkäsi, että toinen oli tajunnut viettävänsä aikaa typeryksen kanssa ja katui nyt kaikkia hurmaavia sanojaan ja hymyjään.
"Olisi kyllä varmaan ollut järkevämpiäkin nimivaihtoehtoja", Juliette sanoi hymyillen varovaisesti. Kenties jokin vähemmän mahtipontinen nimi, kuten Adonis tai Cupido olisi saattanut olla parempi. Olihan hänen karvaturrinsa kuitenkin aikamoinen sydäntenmurskaaja.

Puheenaihe toivonmukaan unohtui tanssilattialle siirtymisen myötä. Niin Juliette ainakin toivoi, koska Hugossa oli ehkä jotain hieman pelottavaa, kun tuo oli äskeisen kaltainen. Ainakin Juliette unohti nopeasti kaiken muun, kun musiikki alkoi. Tanssin rytmiin oli nyt hieman helpompi päästä, vaikka musiikki olikin Julietten pelkäämää nopeatempoisempaa. Perusasiat olivat kuitenkin jo hallussa ja askeleetkin sujuivat muutamia erimielisyyksiä lukuunottamatta. Tanssin intensiivisyys ja läheisyys ei haitannut lainkaan Juliettea, ei hän oikeastaan huomannut sitä kunnolla. Välillä he kuitenkin olivat niin lähellä toisiaan, että Juliette meinasi unohtaa hengittää kokonaan. Hän pystyi tuntemaan miehen kehon jäntevyyden ja lihaksikkuuden. Hän melkein toivoi, ettei kappale loppuisi koskaan. Se kuitenkin loppui. Julietten ruskea katse hakeutui miehen sinisiin sielunpeileihin ja pieni hymy kohosi huulille. "Se oli mukavaa", ruskeatukka sanoi eikä aivan heti tajunnut irrottaa otettaan miehestä.

Tanssin jälkeen Hugo kohtasi toisen katseen ja hymyili tyytyväisenä. Jos he olisivat olleet baarissa tai jossain ei-niin-juhlallisessa paikassa, Hugo olisi siinä välissä suudellut Juliettea. Mutta hän tiedosti, ettei se paikka ollut sopiva syljen vaihtoon. Hänen pitäisi hillitä himonsa ja odottaa... odottaa ehkä seuraavaa tapaamista tai sitten myöhäisempää iltaa.. Siitä Hugo saikin idean.

Hän erkaantui ensimmäisenä Juliettesta ja lähti kädestä pitäen ohjaamaan tätä sivummalle.
"Enosi mulkoilee meitä niin pahasti, että luulen joutuvani palauttaa sinut pian takaisin flyygelin ääreen. Minusta hieman tuntuu, että en uskalla uhmata enoasi yhtään enempää ja varastaa sinua itselleni kolmannen tauon merkiksi", Hugo sanoi aavistuksen pahoittelevaan ja murheelliseen sävyyn, kunnes pysäytti heidät ihmisten sekaan ja kääntyi katsomaan naista. "Mutta entä tämän juhlan jälkeen? Onko sinulla kyytiä kotiin? Olisin otettu, jos saisin saattaa sinut kotiisi kuskini kanssa." Hugo ei voinut vastustaa kiusausta, vaan sipaisi hentoisesti sormellaan naisen poskea ja siirsi tämän hiuskiehkuraa.
"Minun täytyy myöntää sinulle jotain, Juliette. Toivon, ettei tämä ilta loppuisi koskaan, koska en haluaisi sanoa sinulle hyvästi", hän sanoi huuliensa välistä.

Juliette

Julietten vatsaa kipristi jostain syystä, kun hän katseli Hugon silmiin. Oliko se jännitystä? Miksi häntä muka olisi jännittänyt? Juliette ei halunnut ajatella asiaa, mutta hän oli saattanut ehkä mahdollisesti odottaa erästä tiettyä tekoa toiselta. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut ja ehkä se olikin ihan hyvä asia. Juliettekin tajusi siirtää katseensa miehen silmistä.

Sitten he siirtyivät jälleen sivummalle. Hugon mainitessa Julietten enon nuori nainen vilkaisi sukulaisensa suuntaan ja totta tosiaan siellä mies mulkoili heitä niin vihaisesti kuin vain saattoi. Juliette hymyili pikaisesti miehelle kuin jonkinlaisena merkkinä siitä, että kaikki oli hyvin, mutta se tuntui synkistävän enoa entisestään. Juliette ei kuitenkaan huomionut asiaa enempää. Hugo taisi olla oikeassa siinä, että hän olisi sidottuna flyygeliinsä loppujuhlallisuuksien ajaksi.
Miehen kysymys tuli kuitenkin täysin puun takaa. Hipaisu poskella sai Julietten suun vain avautumaan hieman, mutta sanoja ei kuitenkaan kuulunut ilmoille. "Se olisi mukavaa", hän sai lopulta henkäistyksi. Periaatteessahan Julietten eno oli lupautunut toimimaan hänen kotiintuojanaan, mutta Juliette oli aikuinen ihminen ja sai päättää miten meni ja kenen kanssa.
Sitten mies kertoi, ettei haluaisi sanoa hyvästejä. "En minäkään haluaisi", Juliette sanoi hiljaa ja kohotti jälleen katseensa mieheen. Juliette liikahti hieman lähemmäs Hugoa, mutta laski sitten nopeasti katseensa ja siirtyi kauemmas. Mitä ihmettä hän oli oikein tekemässä?
"Mi..minun pitäisi varmaan mennä soittamaan", Juliette sanoi.

Hugo oli tuntevinaan Juliettessa odotusta, kun heidän kehonsa hengittivät samaan tahtiin. Ja Hugo osasi arvata minkälainen odotus se oli. Jos he olisivat olleet jossain muualla, Hugo olisi tiennyt Julietten olevan valmis seuraavaan askeleeseen ja hän olisi ruvennut toimimaan.

Mutta Hugo ajatteli käyttää aivojaan, eikä alapäätään. Niinpä hän vetäytyi ja vei heidät syrjään. Hugo oli virnuilla, kun tunsi Julietten lukkiutuvan hieman hänen hipaisunsa myötä. Tämä aivot menivät enemmän solmuun, kun hän vihjaili, ettei halunnut hyvästellä. Hugo tiesi kyllä, mitä Juliette ajatteli, ennen kuin tämä edes kerkesi sanoa mitään. Tämä oli sulanut hänen lirkutuksille, mistä Hugo oli hyvillään. Miehen täytyi kyllä olla hieman yllättynyt, kun nainen otti pienen askeleen lähemmäks, mutta sitten tämän rohkeus petti ja ujo tyttö ilmestyi. Hugo hymyili toisen sopertelulle ja läheni itse tätä. Ihmiset eivät kiinnittäneet heihin huomiota ja enokin oli näköetäisyyden ulkopuolella, joten Hugo päätti tehdä sen, mitä he molemmat halusivat. Hän veti tämän hellästi kehoaan vasten, nosti tämän päätä leuan alta, katsoi hetken silmiin, kunnes painoi pehmeät huulensa toisen huulia vasten. Hän suuteli hellästi, mutta määrätietoisesti ja vahvasti. Hän halusi, että Juliette saisi kuvitella olevansa hänen ainoa naisensa, jota hän intohimoisesti halusi.

Juliette

Kaipa Juliette oli odottanut jotain tapahtuvaksi, kun hän tunsi hienoista pettymyksentapaista, kun mitään ei tapahtunutkaan. Oli ehkä tyhmää kuvitella, että Hugo olisi ihan oikeasti ollut suutelemassa häntä tai jotain. Miksi toinen niin tekisi? Olisi kiinnostunut hänestä. Hullu ajatus.

Kaikesta huolimatta kreikkalainen oli onnistunut valloittamaan pienen palasen Juliettesta itselleen. Siitä oli jo hyvä tovi, kun kukaan oli lirkutellut hänelle tuolla tavalla ja kyllähän se jo vähän vaikutti. Hän onnistui kuitenkin mutisemaan jonkinlaisen vastauksen ja samalla saattamaan itsensä naurunalaiseksi lähestymisellään ja livistämisellään.
Juliette oli luonut katseensa hieman alas, joten hän ei huomannut lähetymistä ennen kuin Hugo nosti hieman hänen päätään. Ruskeatukkainen jännittyi hieman ja hengittäminenkin tuntui miltei unohtuvan, kun toisen huulet lähenivät ja lopulta painautuivat vasten Julietten huulia. Muutamaan sekuntiin Juliette ei tajunnut tehdä mitään, mutta vastasi sitten varovaisesti ja hieman ujon oloisesti suudelmaan.

Juliette olisi mieluusti jatkanut pidempäänkin, mutta hänen oli pakko irtaantua miehestä vetääkseen happea. Hän tosiaankin oli unohtanut hengittää ja sydänkin tykytti sen verran kovaa, että taju saattaisi lähteä ihan milloin vain, jos keuhkoihin ei tulisi ilmaan. Julietten poskille oli kohonnut vahva punastus. "Minun pitäisi ihan oikeasti nyt mennä", hän sanoi hymyillen. Oikeasti hän ei olisi tahtonut, mutta eno saattaisi tulla patistamaan ja se ei olisi hyvä asia.

Hugo suorastaan kuuli, kuinka Julietten hengitys salpaantui ja tämä jähmettyi hänen käsiensä alla. Mutta se oli vain hyvä asia. Hän tiesi Julietten haluavan sitä, mutta tämä oli vain niin ujo, että hän reagoi sillä tavalla. Juliette ei ollut ensimmäinen tyttö, jota hän vikitteli. Eikä tulisi olemaan viimeinen.

Juliette tajusi viimein vastata suudelmaan paljon aremmin, miten Hugo suuteli. Hänkin kumminkin tajusi hieman hillitä itseään, ettei täysin vaikuttanut teinipojalta, joka yrittäisi nuolla Julietten naaman puhtaaksi innokkuudellaan. Hän olisi halunnut syventää suudelmaa, mutta Juliette erkaantui ja hengitti syvään. Hugo hymyili pienesti ja nosti kätensä naisen punehtuneelle poskelle ja siveli sitä peukalollaan.
"M-mh", hän hymisi matalasti ja kumartui painamaan vielä lyhyen ja pehmeän suudelman naisen huulille. "Sovitaanko seuraava tapaaminen aulassa?" Hän lähti samalla johdattamaan Juliettea takaisin flyygelin luokse, ohjaamalla tätä yhtä viattomasti kuten aina ennenkin. Ulkoisesti heidän välillään ei ollut tapahtunut mitään uutta ja sitä ehkä Hugo halusikin. Eno tuskin pitäisi siitä, jos hän kuljettaisi Julietten pitämällä tätä kädestä.

Hän ohjasi toista aina flyygelin eteen, kunnes vihjailevasti hymyillen lähti paikalta. Isabelle iski heti hänen kimppuunsa.
"Saat tanssittaa minua, hurmuri", sisko sanoi säteilevästi ja Hugo tarttui siskoaan kädestä ja vei tämän tanssilattialle. Hän tahaltaan vilkuili Julietten perään.

Juliette

Sydän tuntui jättävän muutaman lyönnin kokonaan välistä ja sen jälkeen laukkaavan entistäkin kovempaa kosketuksen ja suudelman myötä. Mielessään Juliette kävi jonkinlaista kamppailua itsensä kanssa. Toinen osa hänestä motkotti siitä, että Hugo oli aivan tuntematon ja saattoi olla millainen pervo tahansa. Toinen osa taas pomppi tasajalkaa innostuksesta ja ihastuksesta. Taistelu oli hurja, eikä voittajasta taidettu aivan päästä selville.

Juliette olisi saattanut rohkaistua vastaamaan suudelmaan enemmän, mutta häneltä meinasi loppua happi ja harmillisesti tilanne katkesi. Muussa tapauksessa Hugo olisi voinut joutua antamaan tekohengitystä, mikä ei ehkä sekään olisi ollut kovin vastenmielistä kuitenkaan. Mutta parempi oli pysyä tajuissaan. Miehen hyminä ja pehmeä suukko saivat kylmät väreet tanssimaan pitkin selkäpiitä, vaikka muuten Juliettella olikin melkoisen lämmin. Oliko kenelläkään muulla kuuma? "Aula käy hyvin", Juliette sanoi yrittäen pitää äänensä vakaana, sillä se halusi kovastikin väristä.

Kovin viattomana parina he saapuivat flyygelin luokse ja jälleen kerran Juliette istuutui sen ääreen. Orkesteri tuntui huokaavan helpotuksesta huomateessan punamekkoisen saapuneen paikalle. Ilmeisesti noilta alkoivat olla jo kappaleet lopussa. Juliette hymyili vielä kerran Hugolle ennen kuin mies poistui. Hän huomasi Isabellen menevän veljensä luokse ja suuntaavan kohti tanssilattiaa.
Juliette päätti keskittyä jälleen pelkkään musiikkiin. Tarjotakseen vieraille vaihtelua Juliette päätti vaihtaa musiikkityyliä valssikappaleista foxtrotbiiseihin, jos joku vaikka tahtoisi kokeilla kyseistä tanssia. Ensimmäinen kappale alkoi soimaan pian, se oli Take Me To Your Heart Again. Juliette ei muistanut missä oli sen kuullut, varmaan juuri jossain ohjelmassa tai tanssikilpailussa. Seuraava kappale oli He's A Tramp ja sitä seurasi Under Paris Skies. Kaikki kappaleet sujuivat täydellisesti.
Julietten lähellä, tanssilattian reunalla kaksi naista keskusteli katsellen sivusilmällä tanssia ja kuunnelle puolella korvalla Julietten soittoa.
"Tuo tyttö on kyllä kerrassaan taitava soittaja", toinen nainen sanoi ystävällen ja siemaisi shampanjalasistaan.
"Olen samaa mieltä. Hän soittaa aivan jumalaisen kauniisti", toinen vastasi. "Toivoisinpa, että oma Marconi osaisi soittaa tuolla tavalla, mutta hän vain jumputtaa niitä stereoitaan yötä päivää", nainen jatkoi päivittelyään ja tuhahti. Juliette ei voinut estää pientä hymyä nousemasta huulilleen. Vai muka jumalaisen kauniisti soitettu. Ei kai nyt sentään.

Soiton alettua, Hugo ja Isabelle lähtivät liikkeelle hiljaisesta merkistä. Heidän liikkeensä olivat täysin harkittuja ja viilattuja, he lipuivat täydellisessä yhteissovussa pitkin tanssilattiaa. He tunsivat täysin toistensa liikkeet ja taipumukset, joten he osasivat ennakoida toisiaan. Huomasi kyllä, että se ei ollut heidän ensimmäinen kerta tanssilattialla.

Mutta koska he olisivat osanneet tanssia vaikka silmät sidottuna täydellisesti, ei heidän edes tarvinnut kiinnittää huomiota askeliin vaan he pystyivät keskittymään muuhun. Nimittäin keskusteluun.
"Olet niin arvattavissa, veliseni. Et voi vastustaa kiusausta, kun löydät viattoman tytön", Isabelle hymähti ja vilkaisi ohimennen Juliettea, joka istui flyygelin takana.
"Hänessä on jotain häiritsevää, Isabelle", Hugo sanoi.
"Olisiko ikä?"
"Ei. Jotain muuta. Etkö itse tuntenut sitä? Se on jotain samanlaista kuin meissä." Kaksoset katsoivat yhdessä Juliettea, joka keskittyi soittamaan. "Hänen isänsä on kreikkalainen, mikä selittää ihonvärin ja ruskeat silmät, mutta ei se ole se mitä tunnen. Jotain enemmän, pintaa syvemmältä." Mies siirsi katseensa siskoonsa, joka tuntui uskovan hänen sanojaan, että Juliettessa oli jotain omituista. He eivät kumminkaan keksineet yhtäläisyyttä, vaikka yrittivät miettiä.
"Aivan kuin olisin tavannut hänet ennenkin", Isabelle sanoi.
"Niin juuri! Se tässä onkin ärsyttävää, kun en muista tavanneeni häntä aikaisemmin", Hugo sanoi turhautuneena ja pyöräytti heidät lähemmäksi flyygeliä. He molemmat kuulivat kahden naisen keskustelun Julietten soitosta, jumalallisesta soitosta.

Siinä vaiheessa Hugon kasvot kirkastuivat ja kuljetti tanssiparinsa toiselle puolelle tanssilattiaa. Sisko huomasi veljessään tapahtuneen muutoksen, joka piti tätä jännityksessä ja innossa.
"Apollon", mies viimein kuiskasi ja siskon täytyi hetken miettiä, ennen kun tämän silmät kirkastuivat. He siirsivät kuin yhteisestä merkistä katseensa takaisin Julietteen. Nyt he tiesivät, miksi tyttö oli vaikuttanut niin oudon tutulta koko illan. Hugo oli nähnyt tämän isän Julietten silmissä, olemuksessa ja soitossa. Juliette oli heidän serkkunsa. Juliette oli puolijumala. Eikä tämä tuntunut tietävän sitä itse, koska ei tuntenut edes isäänsä.

He katsoivat tyttöä kuin saalista. He tunsivat vihaa ja riemua samaan aikaan Juliettea kohtaan. He vihasivat tämän isää, joka oli ennustanut heidän tulevaisuutensa. Sen ennustuksen takia he olivat nyt siinä, eikä Olymposvuorella muiden jumalien kanssa. Sen ennustuksen takia he olivat joutuneet kärsimään suunnattomasti. Vain yhden ennustuksen takia.

Viha ja katkeruus olivat suuria, mikä kohdistui syyttömään Julietteen, mutta he näkivät tässä myös mahdollisuuden. He näkivät tässä koston ruumiillistuman. He turmelisivat Apollonin tyttären. He murskaisivat tämän, kuten Apollon oli murskannut heidät ennustuksellaan. Juliette saisi kärsiä isänsä sanoista, joihin ei ollut millään tavalla osallisena. Se ei kaksosia häirinnyt.
"Tapetaan hänet", Isabelle sanoi ja Hugo puisti päätään.
"Se olisi liian kilttiä. Minä laitan hänet välittämään minusta, kunnes laitamme yhdessä hänet huutamaan isäänsä apuun. Laitetaan hänet näkemään painajaisia koko loppuikänsä", Hugo sanoi kylmästi, mutta hymyili vaarallisesti ja julmasti.

//"Hänessä on jotain häiritsevää, Isabelle", Hugo sanoi.
"Olisiko ikä?" XD Nauroin tälle yksinäni vaikka miten pitkään //

Juliette

Juliette ei suuremmin ehtinyt kiinnittää huomiota muihin vieraisiin soittaessaan, mutta vilkaisi aina silloin tällöin lattian suuntaan. Soittaessaan hänellä kuitenkin oli aikaa pohdiskella kaikenlaista tai ehkä lähinnä Hugoa. Miten ihmeessä mies oli onnistunut yhden illan aikana hurmaamaan hänet niin pahasti, että he päätyivät suutelemaan? Siis ei hän yleensä pussannut edes toisilla treffeillä, vaikka olisi tuntenut pojan pidempäänkin. Hän ei todellakaan suudellut ketään tuntematonta miestä korkeintaan pari tuntia tapaamisen jälkeen.

Mutta Hugossa oli jotain erilaista. Tuntui siltä, että toinen tajusi häntä paremmin kuin kukaan. Ja tavallaan Juliettesta tuntui, että heissä oli jotain samaa, mutta hän vain ei tiennyt mitä. Tai ehkä hän vain kuvitteli. Miten heissä voisi olla jotain samaa, kun eivät he olleet koskaan tavanneetkaan?
Mutta silti Hugossa oli jotain mystistä ja ihanaa.

Viimeinenkin kappale loppui. Juliette oli hieman epätietoinen siitä, olisiko hänen pitänyt vielä soittaa. Suuri osa vieraista ei kuitenkaan näyttänyt enää kovinkaan innokkaalta tanssimaan, joten Juliette päätti antaa noille hetkisen hengähdystaukoa, jotta he voisivat ravita itseään. Hugokin oli jossain sisarensa kanssa eikä Juliette tahtonut häiritä. Saisi mieskin viettää seuraansa jonkun muun kuin hänen kanssaan.

//xD//

Kaksoset olivat tanssineet muutaman kappaleen, mutta sitten siirtyneet sivummalle keskustelemaan Juliettesta. Isabelle olisi halunnut iskeä nyrkkinsä suoraan naisen sieviin kasvoihin, mutta Hugo halusi välttämättä pitkittää kostoa. Hän halusi tehdä siitä suloisen ja täydellisen. Hän saisi enemmän tyydytystä, mitä enemmän satuttaisi Juliettea. Siksi hän halusikin käyttää asiaan aikaa. Hän halusi pilata Julietten totaalisesti, koska tämän isä sattui olemaan Apollon. Hän ei välittänyt, vaikka itse Apollon ei näkisi tilannetta, kun hän särkisi tämän tyttären. Tärkeintä oli, että hän tiesi murtavansa Apollonin tyttären. Pelkkä ajatus toi suunnatonta tyydytystä Hugolle. Suunnitelma oli melkein nautinnollisempaa kuin ajatus siitä, että hän tappaisi Apollonin. Julietteen koskeminen oli vääryytensä takia niin suurenmoista.

Mutta heidän täytyi myöntää, etteivät he kyenneet keskustelemaan kovin avoimesti suunnitelmista ja asioista siellä. Siksi he päätyivät keskustelemaan hyvin arkisista asioista, hakeutuivat muiden seuraan ja kalastivat hyödyllisiä henkilöitä. He molemmat olivat hurmaavia ja hyviä huomion varastajia. Heidät oli luotu seurapiireihin.

Tuli kumminkin aika, kun ihmiset alkoivat lähteä ja kadota. Niin tuli myös aika, jolloin Juliette vapautettiin. Hugo oli jo odottanut varttitunnin toista aulassa, sillä Isabelle oli jo häipynyt. Hän piti takkiaan käsivarsillaan ja tutki edessään seisovaa taulua. Se oli hirvittävän ruma.

Ihmisiä virtasi ja kulki hänen ohitseen, mutta Hugo osasi kääntää katseensa juuri oikeaan aikaan Julietteen, kun tämä läheni häntä. Hugo ei voinut hillitä katsettaan, joka tarkkaili toista tarkemmin ja uudemman kerran. Kyllä, hän oli täysin varma, että tämä oli Apollonin tytär. Siitä oli vuosia, kun hän oli viimeksi kyseisen jumalan nähnyt, mutta hänellä oli hyvä muisti. Kyllä hän muisti miehen, jota oli yrittänyt tappaa.
"Sieltä illan tähtemme saapuu", hän sanoi herttaisesti ja ojensi toiselle kyynärtään. Vaikka toinen oli Apollonin tytär, ei hän itsessään Juliettea vihannut, mutta hän inhosi tätä tämän isän takia. Hän halveksi naista ja olisi halunnut häpäistä tämän heti, mutta päätti hillitä aikeensa. Hän halusi leikkiä. Hän halusi sen naisen kehosta niin paljon irti kuin saisi, hän halusi saada tämän rakastumaan itseensä, jotta lopputulos oli kaikista pahin - Juliettelle. Häntä ei häirinnyt leikkiä oman serkkunsa kanssa. Sukulaisuus jopa innosti häntä entisestään.
"Kuinka enosi edes malttoi päästää sinut lähtemään?" Hugo kysyi hymähtäen samalla, kun johdatti heidät ulos. Hän kuljetti heidät tumman auton luokse ja kuskin ovi aukesi. Kuski avasi heille auton takaoven auki ja Hugo pyysi Juliettea kertomaan kuskille kotiosoitteensa.

Auton takapenkki oli kuin limusiini lyhennettynä. Oli normaalit penkit, mutta myös oikealla puolella kahden istuttavat ja vasemmalla pieni baari. Ikkunat olivat tummennettuja ja kuskin ja matkustajien välikköön oli laitettu tumma väliseinä. He olivat käytännössä kahdestaan siellä.
"Haluaisitko jotain?" Hugo osoitti baaria, missä oli kylläkin vain alkoholijuomia. Itselleen hän kaatoi hieman viskiä lasinpohjalle ja laittoi muutaman jääpalan sinne. "Nyt olisi mahdollisuus karata kanssani, Juliette." Hugo naurahti hyvätahtoisesti ja iski leikkisästi toiselle silmäänsä.

Juliette

Juliette soitteli vielä aikansa kuluksi muutaman hieman rauhallisemman kappaleen taustamusiikina, jotka peittyivät puheensorinaan. Hän muuttui jälleen taustaksi, huomaamattomaksi ja olemattomaksi. Se ei kuitenkaan erityisemmin haitannut Juliettea. Hän piti siitä, että sai olla rauhassa ja mietiskellä asioita.

Lopulta juhlat alkoivat kuitenkin olla ohitse ja Juliettekin pääsi suunnistamaan ulko-ovea kohti. Hän oli mielellään lähtemässä jo kotiin. Tällainen juhlinta oli yllättävän väsyttävää ja rankkaa. Ja saattoi poistumisinnokkuuteen vaikuttaa myös muuan kreikkalainen mies, johon hän oli illan mittaan tutustunut.
Juliette näki Hugon, joka todellakin oli jäänyt odottamaan häntä. Se oli hienoinen yllätys, sillä juhlissa oli muitakin naisia ja varmasti monet olisivat mieluusti valinneet toisen saattajakseen. Juliette ei voinut olla hymyilemättä Hugon sanoessa häntä illan tähdeksi. Ei hän nyt sentään mikään tähti ollut, pelkkä soittaja, työntekijä.
"En tiedä. Ei hän varmaan tajunnut koko asiaa. Siinä oli aika paljon ihmisiä ympärillä, kun ilmoitin poistumisestani", Juliette sanoi. Hänen oli pakko vilkaista varuilta taakseen, ettei eno vain juoksisi perässä, mutta ei tuota näkynyt. He saapuivat autolle (se oli aivan upea ja Hugolla oli oma kuskikin!) ja Juliette meni sisään ilmoittaen osoitteensa. Tai oikeastaan hän ilmoitti naapurinsa osoitteen, koska ei todellakaan jaksanut toista kuulustelua äidiltään. Sellainen olisi varmasti ollut tiedossa, jos hän olisi saapunut paikalle vieraalla autolla. Kuulustelu olisi tiedossa kyllä joka tapauksessa, mutta ei ainakaan sinä iltana. Toivottavasti.

Auto oli upea sisältäkin, mutta Julietten oli kyllä pakko myöntää itselleen, että Lucan Ferrari oli ollut enemmän hänen mieleensä. Sporttiset autot olivat Julietten suosikkeja, vaikka olihan tämä limusiinintapainenkin toki ihan hieno.
Hugo kysyi tahtoiko hän juotavaa. "Ei kiitos", Juliette sanoi. Ties vaikka äiti olisi hankkinut jostain alkometrin ja puhalluttaisi hänet. Ei kannattanut ottaa riskejä. Sitten puun takaa ilmestyi ehdotus. Mahdollisuus karata. Varmaankin se oli vain pelkkä vitsi, mutta silti aika yllätys. Juliette naurahti hivenen hermostuneena. "Houkutteleva ehdotus", hän sanoi hymyillen hieman, "mutta ehkä toisella kertaa." Moisesta karkaamisesta tulisi niin paljon ongelmia, vaikka periaatteessahan Juliette oli vapaa tekemään mitä halusi. "Mutta en silti pistäisi pahakseni, jos saisin viettää vielä hetkisen aikaa kanssasi", Juliette sanoi, ettei Hugo pitäisi häntä aivan kiittämättömänä. Ja olihan se totta. Hän olisi mieluusti viettänyt vielä hetkisen toisen kanssa ennen kotiinpaluuta.

Juliette ei luvannut juoda mitään, mutta Hugo kyllä istutti itsensä Julietten viereen ja hörppäsi viskiä. Hugo myös varmistui siitä, ettei Julietten kanssa voinut kiusoitella ja vitsailla lentävästi vihjailevista asioista, koska tämä hämmentyi niin helpostui. Se teki tästä ihanamman saaliin. suorastaan korosti, kuinka viaton tämä oli. Hugo ei edes tiennyt, miksi rakasti sitä tunnetta, kun tunsi itsensä niin likaiseksi.

Hugo hymyili kohteliaasti toisen sanoille ja otti uuden pienen kulauksen viskistä, kunnes siirsi sen baaritiskin päälle. Hän yritti nielaista maun suustaan, mutta ehkä se oli hieman turhaa.
"Juliette, näkisitkö kauheana asiana, jos tapaisimme uudestaan? Ehkä jopa treffien merkeissä", hän sanoi ja hymyili vihjailevasti. Siinä samalla hän yritti taikuudellaan ujuttaa Juliettelle luottamusta ja vahvistaa tämän halua, jos sitä tällä oli. Hän ei halunnut tämän antavan hänelle pakkeja, koska hänellä oli kyllä suunnitelmia omalle, rakkaalleen serkulleen.

Hugo läheni aavistuksen Juliettea ja siveli tämän kättä.
"Tiedätkö, olen yleensä herrasmies ja kehtaan suudella seuralaisiani vasta muutamien treffien jälkeen, mutta sinä... en voi vastustaa sinua", hän kohotti sinisen katseensa ja katsoi toista paljon puhuvalla katseella. Se oli tunteikas, halukas ja toiveikas, sellaisen miehen kasvot, joka ei osannut sanoiksi pukea tuntemuksiaan naista kohtaan. Jos Juliettella heräisi tunteita, myönteisiä tunteita häntä kohtaan, Hugo aikoisi korostaa ja vahvistaa niitä. Hän aikoisi herättää Julietten himon, jotta tämä ei tuntisi oloaan kiusaantuneeksi. Hugo läheni naisen kasvoja ja painoi huulensa tämän huulia vasten.

Juliette

Juliette ei ollut kovinkaan kokenut tällaisissa vitsailu- ja flirttailuasioissa, joissa Hugo näytti olevan erityisen taidokas. Yleensä hänellä oli hyvä huumorintaju, mutta se, että hän tunsi kiinnostusta Hugoa kohtaan kasvatti hänen punastelu- ja hermostusherkkyyttään suuresti.

Sitten Hugo ehdotti uutta tapaamista, treffejä. Juliette oli tavallaan sekä odottanut että pelännyt tätä kysymystä. Hän ei tiennyt mitä vastaisi. "En oikein...", hän aloitti, mutta keskeytti lauseensa. Hän tunsi epäröivänsä. Ehkä olisi sittenkin ihan hyvä idea lähteä ulos Hugon kanssa. Hän oli viihtynyt miehen seurassa ja kohottaessaan katseensa hetkeksi miehen sinisiin silmiin hän vain tunsi vahvemmin viihtyvänsä miehen seurassa. "Treffit kuulostavat oikein hyvältä", Juliette sanoi hymyillen.  

Julietten sydän alkoi taas lyödä hieman tiheämpään tahtiin, kun Hugo tuli lähemmäs ja silitti kättä. Mies ei voinut kuulemma vastustaa häntä ja se oli jotain sellaista, jonka jokainen nainen halusi kuulla hyvännäköiseltä ja kohteliaalta mieheltä. Hän hivuttautui itsekin hieman lähemmäs. Juliette tunsi vahvistuvaa vetoa miestä kohtaan, eikä hän oikein ymmärtänyt mistä se tuli. Eihän hän ollut edes humalassa tai mitään. Mutta toisaalta, ei hän halunnut erityisemmin taistella vastaankaan. Ei varsinkaan sen jälkeen, kun Hugo jälleen suuteli häntä.
Tällä kertaa Juliette vastasi suudelmaan heti ja paljon rohkeammin kuin juhlissa. Hän painautui vielä hiukkasen lähemmäs. Päässä ei tuntunut olevan ainoatakaana ajatusta sillä hetkellä tai jos olikin, ne koskivat Hugoa ja tuon huulien pehmeyttä. Hänen vatsaansa kipristi jännityksestä ja sydämen syke vain voimistui.

Juliette oli mahdollisesti hylkäämässä hänen ehdotuksensa, mutta Hugo päätti pistää likaiset sormensa väliin. Oli suorastaan suuri kunnia ja ilo, kun hänellä oli mahdollisuus sörkkiä muiden tunteita. Siitä oli ollut hyötyä jo kaksi vuosituhatta. Eikä se nytkään pettänyt. Hän ei ollut syntynyt häviämään. Hän sai kaiken mitä halusi. Vaikka sitten oman serkkunsa rakastumaan itseensä. Hugo hymyili tyytyväisenä ajatuksilleen ja Julietten myöntymiseen.

Mies oli hyvillään, kun Juliette vastasi hänen suudelmaansa paljon rohkeammin ja halukkaammin. Se oli hyvä tekosyy suudella tätä takaisin samalla mitalla. Aluksi Hugon suudelma oli pehmeää, mutta hän muutti sen intohimoisemmaksi ja vaativammaksi. Hän oli ihailtavan pitkään aloillaan ja vain suuteli naista himokkaasti, kunnes siirsi kätensä naisen ristiselkään, missä valuutti sitä paljasta selkää pitkin aina alaselälle. Hän itse kumartui lähemmäksi naista, kunnes päätyi kaappaamaan toisen jalat poikittain syliinsä. Hän tunsi, kuinka Julietten sydän sykytti jännityksestä, eikä hän yrittänyt estää sitä tunnetta. Hän kumminkin halusi, ettei Juliette halunnut häntä pois tai hänen lopettavan koskettelua. Nimittäin toinen käski oli harhautunut sivelemään naisen säärtä, polviea, reittä. Tosin, käsi oli kiltisti hameen ulkopuolella ja valui lopulta alaselän taakse. Siinä vaiheessa Hugo oli jo puoliksi naisen päällä, vaikka heidän yläkehonsa tuskin koskivat toisiaan.

Yllättäen mies kumminkin irtaantui naisen huulista ja hymähti pienesti, anteeksipyytävästi.
"Kun suutelee sinua kerran, ei haluaisi millään lopettaa", hän sanoi matalalla ja hiljaisella äänellä. "Mutta en haluaisi sinun kuvittelevan minun haluavan vain kehoasi. Haluan sinulta muutakin." Hän kumartui suutelemaan pehmeästi naisen kaulaa. Oikeastaan Hugo ei edes valehdellut Juliettelle. Hän halusi tältä muutakin, nimittäin hän halusi tämän tuskiinsa, mutta oletti Julietten kuvittelevan jotain muuta. Oikeasti Hugo kyllä olisi voinut repiä heidän vaatteensa siellä takapenkillä ja ryhtyä siihen, mitä oli ainoastaan alunperin halunnut, mutta jos hän aikoisi tehdä luotettavan suhteen Julietteen, ehkä hänen ei pitäisi hätiköidä siihen ensimmäisellä kerralla. Vaikka kuinka mukavaa olisi ollut hässiä omaa serkkuaan. Hugoa ajatus ei edes ällöttänyt, että haaveili omaa serkkuaan alasti. Se sai hänen olonsa entistäkin paremmaksi.

Juliette

Alkuun treffeille lähteminen epäilytti, mutta sitten hän kuitenkin suostui. Jotenkin Juliettelle vain tuli sellainen tunne, että se oli hyvä asia. Ei hän osannut epäillä mitään tunteiden sorkkimista, koska ei todellakaan tullut ajatelleeksi sellaisen mahdollisuutta. Ja oli hän kai muutenkin tahtonut suostua.

Suudelma muuttui vaativammaksi ja intohimoisemmaksi, eikä Juliettella käynyt edes mielessä sellainen ajatus, että hän voisi vetäytyä kauemmas ja viheltää pelin kesken. Hän ei todellakaan halunnut tehdä niin. Ruskeatukka värähti hieman, kun miehen käski liukui selkää pitkin alemmas, mutta sekään ei haitannut lainkaan. Varovaisesti Juliette nosti toisen kätensä miehen kyljelle ja toisen kaulalle. Ote muuttui hieman tiukemmaksi, kun Hugo nappasi jalat syliin. Osittain se johtui pienestä säikähdyksestä, mutta suurimmaksi osaksi siitä, ettei hän ainakaan pääsisi putoamaan. Julietten sydän tykytti aina vain kovempaa ja hengitys muuttui tiheämmäksi (nyt Juliette muisti kuitenkin hengittää), kun miehen käsi siirtyi sivelemään jalkoja. Juliette uskaltautui kutittelemaan sormillaan hieman miehen niskaa ja lopulta sormet uppoutuivat hiusten joukkoon. Hän ei olisi halunnut lähteä tästä lainkaan.

Hän kuitenkin joutui erkaantumaan ja kädet valuivat hitaasti omaan syliin. Julietten posket punoittivat kiihtymyksestä ja pian myös punastuksesta. "Voisin sanoa samaa", Juliette sanoi hiljaa ja sipaisi hiussuortuvan korvan taakse. Sitten toinen sanoi jotain siitä, että tahtoi muutakin kuin Julietten kehoa ja suukotti pehmeästi kaulaa. "Se on...mukava kuulla", hän sanoi hiljaa. Juliette oli iloinen siitä, että merkitsisi miehelle jotain muutakin kuin vain huvia yhden illan ajan auton takapenkillä, vaikka jostain kumman syystä Juliettesta tuntui, ettei häntä olisi haittanut tilanteen intiimimmäksi muuttuminen. Se oli omituista, koska yleensä Juliette ei ollut näin rohkea.
Hän vilkaisi ulos ikkunasta, mutta se oli tummennettu eikä mitään oikeastaan näkynyt muutamia katuvaloja lukuunottamatta. Heidän pitäisi kyllä olla jo kohtapuoliin perillä, jos kuski ei ollut harhautunut väärille teille.

Juliette oli paljon arempi koskemaan, kuin Hugo. Hugo kosketteli naista varmoin ja selkein ottein, Juliette mietiskeli ja kutitteli häntä. Hugo ei voinut olla miettimättä, että mahtoiko Juliette olla neitsyt. Jos oli, Hugo tekisi kaikkensa, jotta saisi sörkkiä koskematonta naista.

Vaikka Hugo halusi antaa itsestään kuvan mukavana herrasmiehenä, joka ei vonkunut vain huvia, ei hän estellyt, jos nainen olisi kiinnostunut jatkamaan pidemmälle ensimmäiselläkin tapaamisella. Siksi hän tutkiskeli Julietten mielialoja ja yritti etsiä sieltä vihjeitä. Tämä tuntui jännityksestä huolimatta olevan rohkea ja ehkä halukaskin. Ehkä se johtui myös hänen teoistaan, mutta sillä ei ollut merkitystä olivatko tunteet aitoja vai herätettyjä. Hugo päätti puraista kevyesti naisen kaulaa, niin, ettei siihen jäisi edes jälkeä. Sen jälkeen hän kohottautui suutelemaan naisen leukaperää, korvan juurta, mihin hän henkäilikin hetken.

Hugo paransi omaa asentoaan. Hän nojasi kyynärpäänsä varassa ja kohottautui katselemaan Juliettea tämän yläpuolelta. Hän hymyili vienosti, mutta antoi katseensa kiertää naisen kehossa, mikä oli verhottu punaiseen mekkoon. Hän johdatti toisen kätensä naisen jalalle ja antoi sormensa viilettää helman luokse. Siellä sormi hetken mietti, kunnes päätti piiloutua punaisen kankaan alle. Hugo asetti kätensä naisen iholle ja kuljetti sitä hitaasti ylöspäin. Helma nousi siinä samassa. Mies kumartui suutelemaan Juliettea ja pysäytti kätensä tämän reiden puoliväliin, koska halusi tietää, mitä tämä tuumi.

Heillä oli aikaa. Hugon kuski tiesi kulkea pidemmän kautta, jos miehellä sattui olemaan naisseuraa. Juliette ei suinkaan ollut ensimmäinen eikä viimeinen, joka istui hänen takapenkillään ja saisi nauttia hänen käsistään ja huulistaan.