Troublemaker

Juliette

Olisi tosiaankin ollut paljon yksinkertaisempaa, jos olisi ollut rahaa. Juliette ei siltikään olisi halunnut mitään valtavaa rahakasaa vaan sen verran, että tulisi toimeen ja pystyisi välillä aina vähän hemmottelemaan itseään. Julietten mielestä olisi enemmänkin ahdistavaa, jos pankkitili pursuisi rahaa. Sopivasti rahaa olisi hyvä. Valitettavasti sen eteen joutui näkemään niin paljon vaivaa. Myyjän palkka ei todellakaan ollut mikään päätähuimaava.

Todennäköisesti Juliette olisi pärjännyt musiikkimaailmassa taitojensa puolesta, mutta kuka nyt kuuntelisi pelkkää musiikkia? Juliette oli kelvollinen laulaja, mutta ei todellakaan pärjännyt laulutaidoissa soittotaidoilleen ja se oli pienenä hidasteena artistin uralla. Ja ei hän kyllä oikeastaan haaveillut edes mistään supertähteydestä. Julkkikset olivat omalla tavallaan aika surullisia ongelmineen.
Luca kertoi, ettei ollut ajatellut omistavansa yhtiötä, mutta perineensä sen. Tämä sai Julietten jälleen pohtimaan, minkä ikäinen toinen mahtoi oikeastaan ollakaan. Luca vaikutti suunnilleen hänen ikäiseltään, mutta miten toinen olisi voinut olla töissä jossain yhtiössä monia vuosia? Kai se oli mahdollista, mutta vaikutti oudolta. Juliette ei kuitenkaan maininnut asiasta, koska ei halunnut Lucan pitävän häntä tyhmänä tai jotain.
"Se olisikin aika hienoa", Juliette sanoi hymyillen. "Pidän kyllä nykyisestäkin työstäni, mutta kaipaisin ehkä hieman enemmän haastetta ja monipuolisuutta. Kitaroiden myyminen ei ole mitään rakettitiedettä kuitenkaan", hän sanoi. "Mutta olen avoimin mielin. Eiköhän minunkin elämälleni löydy jokin merkitys", Juliette lisäsi hymyillen. Ei ehkä kannattaisi alkaa liikaa stressaamaan tulevaisuudesta tai työstä. Ehkä se oikea ura löytyisikin aivan sattumalta.
Ruskeatukka käänsi katseensa takaisin tiehen nähdäkseen, missä he oikein porhalsivat. "Hmm. Seuraavasta vasemmalle", hän ohjeisti.

Luca nyökkäili hieman lisää Juliettelle, tämän mainitessa haasteet. Haastava työ oli hänestä antoisaa, mutta joskus turhauttavaa. Mutta silti haasteet olivat aina bonusta, koska muuten työ saattaisi mennä yksitoikkoiseksi ja siihen kyllästyisi.
"Olen varma, että kaikki vielä selkiytyy", Luca sanoi vielä lopuksi.

Vampyyri kääntyi tytön osoittamaan suuntaan ja muutaman käännöksen jälkeen he saapuivatkin Julietten kodin eteen. Luca ajoi pihaan ja kaivoi hansikaslokerosta paperia ja kynän. Hän raapusti siihen nimensä ja numeronsa.
"Jos olet tylsistynyt, voit aina tulla minun soittamaan kanssani", hän hymyili ystävällisesti ja ojensi lappua Juliettelle. Hänellä ei ollut paljon ystäviä, mutta Juliettella ja hänellä musiikki oli niin yhteistä, ettei Luca välttämättä olisi halunnut päästää sellaista soittokaveria hukkaan. Vaikka hän pelkäsi loppujen lopuksi tehdä uusia ystävyyssuhteita, ei hän kumminkaan voinut kaikkea välttää loppuun asti. Kai.

Juliette

Luca oli kannustavan oloinen ja sanoi, että kaikki selkiytyisi. Niin Juliettekin uskoi. Kaikki lähtisi kyllä sujumaan ajallaan, kunhan ei vain kiirehtisi. Julietten mielestä se aika vain voisi tulla nopeasti. Hän tahtoi jo kovasti omankin elämän.

Juliette opasti Lucaa ja pian auto kaartoikin jo Julietten kotipihaan. Hän oli melkoisen varma siitä, että näki keittiön ikkunassa vilahtavan äitinsä kasvot. Voi juku, siitä mahtaisikin tulla mielenkiintoinen keskustelu. Luca kirjoitti numeronsa paperilapulle. "Kiitos. Enköhän käytä joskus tilaisuuden hyväkseni", Juliette sanoi hymyillen ja avasi sitten auton oven kerättyään omaisuutensa matkaan.
"Kiitos vielä todella paljon avusta ja kyydistä ja tästä salaatista", hän sanoi. "Toivottavasti tapaamme pian." Juliette nousi autosta sulkien oven perässään. Hän vilkutti vielä Lucalle ennen kuin suuntasi kohti ulko-ovea, joka tosin aukeni ennen kuin Juliette sinne ehti. Ovella seisoi äiti kädet puuskassa.

//Kiitos pelistä //

Luca ei huomannut vilahtavaa äitiä keittiönikkunassa, kun kirjoitti kaarevalla kaunollaan paperille nopeasti tietonsa. Lappu vaihtoi omistajaa ja Luca hymyili ystävällisesti. Juliette lupasi tulla joskus käymään, mistä Luca oli iloinen.
"Eipä kestä", Luca sanoi ja heilautti kättään tytölle, kunnes lähti peruuttamaan pihalta pois. Hän sattui kääntämään päänsä vielä kerran Julietten perään ja viimein huomasi tämän äidin seisovan oven suussa kädet puuskassa. Lucan kasvoille karahti hymy, kunnes hän ajoi asuinalueelta pois, kohti syrjäistä Chenevalieta hänen kotikartanonsa luo.

//Kiitos samoin (://