Awake in nightmare [Kirke]

Oli myöhäinen torstai-ilta, oikeastaan jo alkava yö. Ikkunan takana näkyi vain mustuutta, mitä valaisi siellä täällä jonkun muun asunnon ikkuna, katuvalo tai ohi ajavan auton valokeila. Taivas oli pilvessä, paksussa harmahtavassa harsossa ja vettä satoi kaatamalla. Vaaleaverikkö hymähti kyllästyneenä koiranilmalle, laski kaihtimet ikkunan eteen saippuaisella kädellään ja jatkoi astioiden tiskaamista. Pian hän sai viimeisenkin kupin pestyä, pyyhki kätensä tiskiliinaan ja suuntasi kohti pesuhuonetta.
Alisha kävi pikaisessa suihkussa ja pesi kasvonsa. Kuivatessaan kasvojaan pehmeään valkoiseen pyyhkeeseen, tuli hän ajatelleeeksi huomista vapaapäivää. Koulua ei olisi ja seuraava työvuorokin oli vasta lauantai-iltana. Ihanaa, saisi nukkua niin pitkään kuin unta riitti. Se tuntui lähes luksukselta. Herättyään hän voisi käydä juoksemassa vähän pidemmän lenkin ja ehkä shoppailla jotakin pientä myöhemmin kaupungilla.
Nuorikko pyyhki kasvonsa vielä kasvovedellä ja siveli sitten silmänympäryksilleen ja kasvoilleen kosteuvoidetta. Kosteat hiukset valuivat hänen selkäänsä vasten, ne saisivat kuivua itsekseen, föönin huudattaminen ei tullut kysymykseenkään tähän aikaan illasta. Alisha ripusti yllään olleen vartalopyyhkeen naulaan kuivumaan ja otti pyykinkuivaustelineestä hänelle aivan liian suuren t-paidan toimittamaan pyjaman virkaa. Jalkaansa hän pujotti pitsiset valkoiset hipsterit. Seuraava kohde: makuuhuone.
Juuri ja juuri pakarat peittävä paita hulmusi naisen sipsutellessa pienen asuntonsa halki kohti makuuhuonetta. Alisha sammutti matkallaan asunnon valot ja lopulta rojahti sänkyynsä muhkean peiton alle. Rentoumisesta kielivä huokaus karkasi naisen hymyyn taipuneiden huulten välistä. Ilmaisesti nainen oli ollut väsyneempi kuin tajusikaan, sillä tuo nukahti lähes välittömästi silmät suljettuaan.

//Möhöhöh//

Nyx vihasi sadetta. Nytkin sitä ryöppysi hänen niskaansa kaatamalla: norui alas hänen niskaansa ja kerääntyi korkeakorkoisiin avokkaisiin, jotka luultavasti muuttuisivat käyttökelvottomiksi tämän yön jälkeen. Hän oli unohtanut takkinsa eikä muistanut minne, mutta syksyn kylmyys ei tavoittanut hänen huomiotaan, vaikka hänellä oli vain sähkönsininen, reisimittainen mekko päällään.

Hän ei kuitenkaan herättänyt huomiota, sillä katu oli autio. Muutamassa huoneistossa oli vielä valot, ja unisiepparin huomion kiinnitti erityisesti kolmannen kerroksen huoneisto, josta valot sammuivat juuri sopivasti. Se olisi täydellinen vaihtoehto kaatosateelle - häntä ei huvittanut mennä kotiin, sillä hän ei edes tiennyt, minne päin Pariisia oli harhaillut. Niinpä nainen potkaisi kengät jalastaan ja lähti ketterästi ylös seinää. Hän nautti kyvystään liikkua kuin itsesuojeluvaistoton ninja käyttäen ikkunalautoja, rännikouruja, koristereunuksia ja parvekkeita ponnistuslautoinaan.

Nyx istahti Alishan makuuhuoneen ikkunalaudalle ja katsoi verhon varjosta, kuinka vaalea nainen nukahti sänkyynsä. Viekas hymy nousi cambionin huskynsilmiin, kun hän tiirikoi ikkunan auki. Ihmiset olivat idiootteja ajatellessaan, ettei kukaan avaisi korkeiden kerrosten ikkunoita ulkopuolelta. Märät, paljaat laskeutuivat lattialle ja muutamalla äänettömällä askeleella Alisha sai seuraa sänkyynsä. Nyx ravisti märän, migreeninpunaisen tukan pois kasvoiltaan ja painoi etusormensa nukkujan ohimolle nähdäkseen, mitä unimaailmassa tapahtui.

//Sori pieni kesto, irli kiireitä.//

Patja painui hieman vieraan olennon asettuessa naisen viereen, mutta Alisha ei huomannut tapahtumaa. Hän oli matkalla kohti syvää unta, totaalisen rentoutuneena ja tietämättömänä asuntoonsa tunkeutuneesta olennosta. Tai ehkä hänen aistinsa rekisteröivät uhan, mutta uneen painunut alitajunta ei enää vastaanottanut korvien ja nenän vietejä. Viestejä siitä, kuinka sade kuuluikin yhtäkkiä selvemmin, oliko joku avannut ikkunan? Ja mikä olikaan tuo märkä tuoksu? Alisha äänähti hennosti viileiden sormien painuessa hänen ohimoilleen, mutta nainen ei herännyt.

Oli niin kirkasta ja niin lämmintä. Värit olivat kuin jostakin muusta maailmasta, niin puhtaita ja kirkkaita. Juoksin, tiesin että oli juossut jo vaikka kuinka kauan, mutten tuntenut väsymystä tai maitohappojen pistelyä lihaksissani. Juoksin vaaleankeltaisella polulla sinisten kukkuen keskellä ja ihasten sadetta, joka nousi maasta kohti taivasta. Hyppäsin mäeltä toiselle ja palasin taas vaaleankeltaiselle polulle nauraen. En ollutkaan ihminen vaan jokin muu, ehkäpä jonkin eläin. Peura?
Juoksin peuran jaloillani pitkin polkua ja muut olennon juoksivat rinnallani. Ruoho oli epätavallisen vihreää, hyvin kirkasta, lähes silmiin sattuvan kirkasta. Taivas oli vaaleanpunanen kuin mansikkapirtelö. Kaikki oli niin rauhallista ja värikästä. Kaikki olivat niin onnellisia.
Pysähdyin. Oli kuin maa olisi imenyt jalkani sisäänsä enkä voinut liikkua. Tunsin yhtäkkiä kuin minua olisi tirkistelty, kuin maailmassani olisi joku kutsumaton, joku joka ei kuulunut sinne. Katselin ympärilleni maan imiessä peuranjalkojani sisäänsä. Värien keskellä näin tumman ja likaisen kohdan, joka sykki. Se ei näyttänyt miltään olennolta, se oli vain mustuutta. Mustuutta joka hymyili, nauroi?

Alisha säpsähti hereille henkeään houkkoen. Hän tunsi edelleen unesta peräisinolevan pelon ja ahdistuksen, se puristi hänen kurkkuaan kuin vieras käsi. Hän makasi selin ikkunaan ja tuijotti vastakkaiseen seinään edelleen unen sekaisessa tilassa. Hänen näkemänsä unen yksityiskohdat olivat jo unohtuneet, Alisha muisti vain heränneensä pelkoon ja kauhuun. Mutta se oli vain unta, pelkkää pahaa unta. Alisha painoi silmänsä takaisin kiinni, metsästäen toivon mukaan parempaa unta.
Viileä tuulahdun heilautti hänen hiuksiaan hennosti. Onko ikkuna auki, Alisha mietti silmät ummessa. Tuulahdun tuli takaisin ja naisen silmät värähtivät auki. Hän ei koskaan pitänyt ikkunaa auki öisin, hän paleli liian herkästi. Ja hän oli varma ettei ollut avannut ikkunaa aikoihin. Samassa Alisa tunsi sen. Miten hän ei ollut huomannut sitä aiemmin. Hän tunsi läsnäolon, jonkin toisen olennon. Hän jopa haistoi tuon mukanaan tuoman märän tuoksun.
Alishan sydän alkoi hakata kiivaammin. Hän nousi kyynärpäänsä varaan ja kääntyi sitten katsomaan sängyn toiselle puolelle. Huuto karkasi naisen suusta kun tuo näki tunkeutujan. Nanosekunneissa Alisha loikkasi ylös sängystään ja nojautui vasten ikkunanvastaista seinää. " KUKA HELVETTI SÄ OOT JA MITEN SÄ PÄÄSIT SISÄLLE!?", Alisha rääkäisi ja etsi katsellaan huoneestaan jotakin, millä puolustaa itseään.

//Eli toi musta uhka unessa on siis tää sun hahmo, jonka Alisa pystyi jollakin tapaa aistimaan.//

Nyx hillitsi halunsa pyöritellä silmiään, kun näki, mitä tämän yön uhri uneksi. Oikeasti? Nainen varmaan kakkikin sateenkaaria ja perhosia. Se tarjosi totta kai aivan ideaaliset mahdollisuudet unisiepparille tehdä taikasienillä olevasta paratiisista oma painajainen, täynnä ukkosmyrskyjä, purppuraisia taivaita ja Nyxin suosikkia, jättikirahvipehmoa Georgea. Ennen kuin hän ehti käydä toimeen ja työntyä sisään barbin päähän, tämä otti asiakseen herätä. Se oli totta kai Alishan onni, sillä Nyx ei ollut lainkaan suotuisa tai armollinen uneksijoille, jotka lukitsivat hänet alitajuntojensa pimeään vankilaan. Kuolema ehkä herätti nukkujan, mutta kipu oli unessakin hyvin, hyvin aitoa.

Nainen ampaisi ylös sängystä ja painautui seinään. Voi, ihmisten hysteria ja draaman taju olivat aina yhtä virkistäviä. Nyx istui tyynesti sängyn laidalla ja seurasi huvittuneena Alishan reaktiota.
"Ikkunasta tietenkin", hän vastasi silmiään pyöräyttäen, sillä olihan se ilmiselvää. Ei hän savupiipusta ollut tupsahtanut.
"Eikä ole tarvetta huutaa. Se on tavattoman ärsyttävää", cambion huomautti kehräävällä, matalalla sävyllä hieraisten ohimoaan, jota oli alkanut tykyttää rääkäisyn seurauksena. Hän soi naiselle vinon, velmun hymyn, joka paljasti aavistuksen petomaiset kulmahampaat ja taputti vielä lämmintä sänkyä.
"Jatka toki uniasi."

// ... ja piereskelee hattaraa //

Ei, sen oli pakko olla unta. Hän uneksi, tottakai! Tuo hänen sängyllään istuva olento ei ollut todellinen, hän oli edelleen unessa. Alisha vilkuili huonettaan ja asuntoaan huolellisesti. Kaikki kyllä tuntui ihan normaalilta. Unella oli kuitenkin tapana vääristää todellisuutta edes jollakin asteella. NIinkuin hänen äskeinenkin unensa, mistä ihmeestä sekin kumpusi? Alisha koetti kädellään varovasti takanaan olevaa seinää, jos se antaisi periksi tai päästäisi käden lävitseen, oli hän luultavasti unessa. Mutta seinä oli harvinaisen kiinteä ja näytti ihan normaalilta. Voi hemmetti, ei tämä ole unta.
Adrenaliini tykytti Alishan suonissa, sillä tuo tunsi olonsa varsin uhatuksi. Joku kummajainen oli murtautunut hänen kotiinsa ja kehdannut tulla vuoteeseen asti. Oliko tuo nainen joku pervo tai koditon? Ajatus värisytti vaaleaverikköä, joka nyki pyjaman helmaa alemmas ettei paljastaisi liikaa itseään." En hemmetissä jatka", Alisha sähähti muukalaiselle. Mitä helvettiä? Toisella taisi viirata päässään pahimman kerran.
Alisha tunsi oman sydämensä nopean läpätyksen, kuuli sen korvissaan asti. Tutum, tutum, tutum. Hän hieman tarkkaili toista, nuuhki tuntematonsa tuoksua. Märkyyden alta hän huomasi jonkun hyvin tutun tuoksun, ihmistuoksun, mutta se oli sekoittunut johonkin muuhun tuoksuun. Tuo nainen ei ollut täysin ihminen. Mutta mikä, tuoksu on minulle vieras? Ajatus siitä, että hänen asuntoonsa oli tunkeutunut joku yliluonnollinen olento sai Alishan pelokkaaksi, sitten ärsyneeksi. Luulivatko ne etteivät ihmisen lait koskeneet heitä lainkaan? Että he voisivat vain tulla toisen kotiin ja näyttää sen jälkeen jopa omahyväisiltä." Ala laputtaa", Alisha käski otukkaa.

Myös Nyx antoi katseensa kiertää huonetta, kun herännyt barbikin teki niin. Ei, hän ei huomannut mitään merkittävää. Ihmiset voisivat käyttää enemmän mielikuvitusta sisustuksessa. Seinän kokoinen, valaistu akvaario tai keinu keskellä huonetta! Oh, tai huone, joka oli uima-allas. Se olisi kiehtovaa.
"Älä sitten", cambion huokasi kohauttaen olkiaan välinpitämättömästi, kun Alisha kieltäytyi varsin töykeästi jatkamasta uniaan. Ihmisillä ei kyllä tosiaan ollut edes käytöstapoja. Barbaareja koko sakki. Nyx hypähti kevyesti sängyllä ja testasi patjan jousitusta, juoksuttaen sormiaan lakanan tekstuurilla kuin pohdiskellen ottaisiko hän päiväunet.

Barbiparka yritti kai kuulostaa kovalta käskiessään hänen 'laputtaa'. Mistä heitukka oikein oli? Anniesta? Nyxin suupielet nykivät kuin kissalla ja hän kikatti pahaenteisen ilahtunutta, vaarallista naurua, jonka sävyssä oli jotain veitsenterävää.
"Oletpa vieraanvarainen", demonikas torui Alishaa korjaten huolettomasti migreeninpunaista kampaustaan ja jatkoi sitten pirullista huvitusta suupielissään, "ja erittäin katu-uskottava." Hän kikatti omalle sukkeluudelleen.
"Jos et sinä aio nukkua, minä voin siis yhtä hyvin", hän kohautti olkiaan ja kellahti selälleen naisen sänkyyn venytellen kissamaisesti.

// Taitaa nyt kuule tulla kissatappelu//

Vieras nainen ei ottanut hänen vihaista olemusta tosissaan, ei kuunnellut hänen käskyjään, irveili vain ilkikurisesti. Tuo myös pilkkasi Alishaa, rötkötellen hänen vuoteellaan vihjaillen hänen katu-uskottavuudestaan. Voi helvetti, hänen ei tarvinnut omassa kodissaan kuunnella tuollaista paskaa. Joku elukka oli tunkeutunut hänen asuntoonsa ja kehtasi syyttää häntä vieraanvaraisuuden puutteesta. Teetäkö tuolle pitäisi tarjota? Nyt sai riittää!
Normaalioloissa nainen olisi varmaan ottanut toisen loukkakset itseensä, mutta tälläisessä tilanteessa vaaleaverikkö ei antanut niille minkäänlaista painoarvoa. Hänen pitäisi saada tuo nainen lähtemään asunnostaan. Mitä pikemmin, sen parempi.
" Ja et muuten ala, nyt helvettiin täältä", Alisha sähähti toiselle, joka röyheästi kellahti hänen vuoteelleen kissamaisesti venytellen. Hän ei aikonut sietää tuollaista olentoa ja tuollaista käytöstä enää sekuntiakaan. Alisha salamannopeasti lähestyi punapäätä. Hänen liikkeidensä nopeus oli kaukana inhimillisyydestä. Nainen yritti tarttua otukkaa olkapäästä, riuhtoa tuon ylös sähgystä ja ohjata tönäisyn voimin kohti makuuhuoneen ovea ja sitten eteistä. Toinen lähtisi nyt.

Cambion seurasi näennäisen tyynesti, kuinka barbilla paloi käämit ja tämä hyökkäsi hänen luokseen ilmeisesti oikein vihaisenakin ja yritti häätää hänet käymällä häneen käsiiksi. Nyx suostui leikkiin ja raahautui ylös sängystä, mutta kiepahti sitten itse yliluonnollisella nopeudella ympäri päällekäyjän otteessa ja yritti hilpaista takaisin makuuhuoneeseen. Hän nauroi kehräten, ilahtuneena virkistävästä ja huvittavasta leikistä. Usein ihmiset olivat niin kovin tylsiä, ettei heistä ollut leikkimään tai edes huviksi. Kuivat tosikot.
Nyx luki Alishan kyllä yllämainittuun joukkoon, mutta tässä naisessa sen viihdearvo oli moninkertainen.

"Ei kai tässä ole tarvetta moiseen sivistymättömään kielenkäyttöön, vai mitä luulet?" nainen virnisti petomaisesti ja mikäli Alisha tavoitteli edelleen otetta hänestä, pyrki upottamaan kulmahampaansa tämän lihaan.

// En ollu huomannu sun vastausta, sorry! //

Alisha repi kummajaisen ylös sängystään. Häntä ärsytti niin vietävästi. Oli selvää että kun hän saisi otukan lähtemään asunnostaan, hän telkeäisi joka ikinen ikkunan asunnostaan, ostaisi vaikka lukot ja kalterit pakon edessä. Oli pöyristyttävää ettei toista edes hävettänyt, ei yhtään! Tuo taisi olla sekaisin päästään, mielipuoli tai jotakin. Hullujen huoneelta karannut?
Hän sai kaikutettua punapään makuuhuoneen ovelle, kunnet toinen lipesi hänen otteestaan. Alisha ennätti kuitenkin asettamaan kätensä tuon menoreitille tarraamalla kiinni oven karmista niin että punapää jäi etisenpuolelle ja hän itse ovenrakoon. Alisha ei ehtinyt vastat toisen sanoihin, sillä hänellä oli täysi työ vetää kätensä pois olennon suun reitiltä. Hän ehti juuri ja juuri välttää puretuksi tulemisen, mutta sai silti käteensä verta tihkuvat naarmut. Nainen sähähti ällistyneenä. Kehtaa murtautua hänen asuntoonsa, tulla hänen vuoteeseensa, kieltäytyä lähtemästä ja nyt... kehtasi vielä purra! Tai yrittää, mutta kuitenkin.
" Kuka tässä on sivistymätön, hemmetin elukka", nainen sähähti makuuhuoneeseen luikahtaneen olennon perään ja otti eteisen tasolta valkokuorisen älypuhelimensa. Hän oli vältellyt kapistuksen hankkimista viimeiseen asti, mutta koska se näytti olevan hengissä pysymisen edellytys nykyisin oli Alishakin vaivautunut. " Kummalle soitetaan, poliisille vai tuholaistorjujalle", vaaleaverikkö kysäisi teenäisesti hymyillen. Jos ei hyvällä niin pahalla. Poliisilaitos oli vain parin kilometrin päässä, he olisivat paikalla hetkessä. Nainen alkoi ärtyneesti naputella paikallista hätänumeroa puhelimensa ruudulle.

Ihmisillä oli valitettavan köyhä huumorintaju. Naisilla etenkin - miehet joskus jopa ilahtuivat hänen tulostaan. Alisha vältti hänen tatuointinsa, ja Nyx veti päänsä pettyneenä takaisin, maistellen kuitenkin huuliltaan mahdollista verta. Hän hymyili kissamaisesti ja kikatti ilahtuneella sarkasmilla, kun Alisha uhkaili häntä poliisilla. Senkus! Ihmisten poliisi oli hyödytön. Hänen teki mieli kerskua la Main d'Ibliksen saavutuksilla, jotka osoittivat poliisien tehottomuuden. Hän olisi voinut paljastaa omatkin suunnitelmansa - autopommit ja ovelat, julkiset iskut, joissa teatraalisuus oli kaikki kaikessa. Hänen pienenpieni järjen äänensä kuitenkin muistutti, että mitättömyydestään huolimatta barbi voisi tehdä hallaa tiedolla.

"Senkus", Nyx kehräsi ja pöyhäisi tukkaansa peilistä nojaten rennosti seinään. Ehkä sieltä tulisi pari komeaa poliisisetää, jotka olisivat hauskempaa seuraa kuin t-paitainen tosikko.

Toisella oli selvästi päässä vikaa, mutta säälipisteitä ei Alishalta herunut. Ihan sama millainen sekopää toinen oli, tai jotenkin jälkeenjäänyt niin pitäisi tuolla silti olla tiedossa säännöt. Alisha oli vihainen, mutta ennenkaikkea järkyttynyt siitä miten joku saattoi olla noin röyhkeä ja piittaamaton! Yksinkertaisesti toiselta puuttuivat täysin käytöstavat ja tuo kehtasi valitaa hänelle. Mitä hänen pitäisi muka tehdä? Tarjota teetä ja pikkuleipiä, todeta kuinka mukavan virkistävää on joutua asuntomurron uhriksi?
" Etkö nyt vain voisi painua kiusaamaan jotakin toista, minulla olisi parempaakin tekemistä", nainen ärisi ja katsoi sängyllään rötköttävää punapäätä. Nainen oli haaveillut pitkistä unista ja virkistävästi aamulenkistä, mutta oli ilmaantunut pienoinen este. Hän ei haluaisi alkaa väkivaltaiseksi, vaikka olikin varsin taitava taistelija. Toisten pahoinpitely pienissäkin määrin oli Alishan mielestä vastenmielistä, siksi hän olikin yllättynyt toisen puraisuyrityksistä. Toisaalta jos toinen käyttäytyi sillä tavalla hänellä oli täysi oikeus puolustaa itseään, myös väkivallalla.
Alisha piteli kädessään puhelinta, johon oli valmiiksi näppäilty hätänumero. Hän ei kuitenkaan haluaisi vielä soittaa, halusi antaa vielä toiselle mahdollisuuden lähteä vapaaehtoisesti ja vähin äänin. Jos vieras nyt tottelisi ja painuisi vain muualle, voisi Alisha unohtaa tuon röyhkeyden.

Kiusaamaan? Nyx hyvää hyvyyttään tuli elävöittämään barbittaren unia, joissa ei ollut niin mitään elämisen makua, ja tässä oli hänen palkkansa. Kiittämättömät ihmiset. Hyödyttömät, mielikuvituksettomat, ajattelemattomat ihmiset. Tämä ajatuspolku sai naisen kapeiden, jäisten silmien leikkisän kipinän synkkenemään. Hän suoristautui seinästä ja astui lähemmäs Alishaa, imitoiden elekielellään ihailemiaan kissapetoja. Viekas, karmivaksikin kehuttu hymy hiipi takaisin naisen kasvoille.
"Kiusaamaan? Voin minä kiusatakin, jos se tuntuu paremmalta", hän sanoi maistellen sanoja ja lähestyi hymy syveten.
"Mikset soita jo? Uhkauksesi ovat olleet kovin tyhjiä tähän mennessä", Nyx piti odottavan tauon ja huokasi sitten merkitsevästi, "tehdään sitten näin. Minä lähden."

Nainen kiepahti ulko-ovelle ja nojasi selkänsä siihen nautinnollisesti hymyillen, katsoen Alishaa kulmansa alta.
"Mene vain takaisin nukkumaan. Nukahda - jos uskallat", hän väläytti petomaisen esimaun kulmahampaistaan.
"Ehkä olen täällä, kun heräät. Au revoir!" Nyx kikatti kuristen ja kiepahti ulos ovesta. Hän ei pitänyt tyhjistä uhkauksista - kenties hän palaisi vielä antamaan barbille painajaisen tai pari. Sitä saa mitä tilaa, eikö?

[Anteeksi jäätö. Päätin tähän, koska jäätö luultavasti jatkuu jonkun aikaa. Kiitoksia pelistä.]