A view to your liking

”On se vähän vampyyrien juttu”, Roul vastasi ennen kuin toinen ehti estää, ”Vampyyrin on helpompi metsästää ihmisiä jos he näyttävät saaliiltaan ja miellyttävät näiden silmää.”
Mies naurahti, kun toinen kysyi, pitikö hän lapsista.
”Lapset ovat ihan okei, luulisin”, hän sanoi hymyssäsuin, ”Minulla ei ole erityistä mielipidettä lapsista. Itselleni en lapsia haluaisi ainakaan ihan vielä, mutta ovathan nuo siskon muksut ihan vekkuleita.”

”Tämä kahvi on muuten tosi onnistunutta. Minä tuppaan tekemään siitä liian laihaa”, mies sanoi ja hörppäsi kahvistaan tiputtaen sitä hieman leualleen.
”Oho, leuka vuotaa”, hän nauroi pyyhkiessään kahvin kämmenselkäänsä. Hetkeksi tuli hiljaista. Roul ei tiennyt lainkaan mitä sanoa ja hän päätyi vain tuijottamaan nurkassa olevaa ruukkukasvia kasvot vakavina. Häntä olisi kiinnostanut tietää, kokiko toinenkin kyseisen hiljaisuuden hieman, ei tervetulleeksi, vai oliko hän ihan sinut sen kanssa. Mies rykäisi kurkkuaan selväksi ja nosti sitten katseensa seuralaiseensa.
”Onko sinulla jotain ideoita? Mitä haluaisit tehdä? Minulla on tuolla leffoja ja lautapelejä ja videopelejä ja kaikenlaista. Valitse vapaasti”, hän puhua pälpätti ja toivoi, ettei äskeinen hiljaisuus toistuisi.

Aida katseli Roulia lempeä ilme kasvoillaan tuon puhuessa sisarensa lapsista. Oli varmasti erityislaatuista olla setä joillekin niin pienille ja arvokkaille. Aidalla ei ollut sisaruksia eikä hänestä koskaan tulisi kenenkään tätiä, joten vähänpä hän siitäkään tiesi. Pieni hihitys karkasi Aidan huulilta, kun Roulin alahuuleen ilmestyi kaikesta päättäen pieni reikä.
"Senkin possu", hän nauroi, nostaen jalkansa tuolilleen ja halaten polviaan. Hän laski leukansa polviensa varaan, katsellen hetken Roulin sottaamista ennen kuin vilkaisi jälleen ulos ikkunasta.

Hiljaisuus lankesi heidän ylleen kuin viitta, eikä vankeudessa niin kauan elänyttä Aidaa haitannut, sillä hän ei enää muistanut, että muiden ihmisten mielestä hiljaisuus oli vaarallista. Se antoi mahdollisuuden ajatella, epäillä, tulla johtopäätöksiin, jotka saattoivat olla harmillisia. Aida oli niin tottunut olemaan oman päänsä sisällä, että nyt kun hän koki olonsa turvalliseksi - kukaan ei paukkaisi ovesta sisään aikomuksenaan repiä kappaleiksi, imeä tyhjiin ja raiskata - hänen oli ennen kaikkea mukava olo. Silmät olivat jo painumaisillaan kiinni aivan kuin koiralla hänen vierellään, kun Roul rykäisi.

Aida kohotti päätään ja koetti näyttää skarpilta, vaikka oikeasti hän olisi suostunut juuri nyt mihin tahansa, mitä Roul olisi keksinyt ehdottaa. Jestas, taasko hän oli lankeamassa samaan sudenkuoppaan? Eikö hänen pitänyt olla itsenäinen nainen, joka ei kaivannut mitään eikä ketään? Aida pakotti hymyn kasvoilleen ja kohotti kahvikuppinsa huulilleen. Siemaistuaan siitä hän kohtasi rohkeasti Roulin katseen.
"Mitä sinä yleensä teet kavereidesi kanssa? Paitsi ryyppäät ja ajat pillurinkiä prätkillä?" Aida nauroi, laskien kahvikupin takaisin pöydälle. Miksei hänkin voisi olla yksi Roulin kavereista, yksi "jätkistä"?
"Juodaan kaljaa ja pelataan Tekkeniä? Olen siinä aika hyvä, varsinkin Roger Juniorilla", Aida sanoi, esittäen nyrkkeilijää kasvoillaan innostunut ja nauravainen ilme.
"Tai olihan meillä puhetta siitä romanttisesta komediastakin", Aida ehdotti sitten, miettien olisiko Roul todella valmis katsomaan jotain höpöhöpöleffaa ihan vain ollakseen hänen kanssaan kahden, "minusta se voisi olla hauskaa, mutta saatan nukahtaa kesken kaiken. Et sitten käytä tilaisuutta hyväksesi, senkin iso paha susi!" Aida nauroi, paukauttaen kevyesti nyrkillään Roulia lihaksikkaaseen olkavarteen.