Pakokauhua

Geralt vetäisi pitkät henkoset savukkeestaan ja pudotti sitten tupakkaa etu- ja keskisormen välissä pitelevän kätensä roikkumaan vierelleen. Nala oli sinnikäs kaveri, todellakin. Paljon sitkeämpi kuin ne nuoret, joita Geralt ravisteli pois pahoilta teiltä vähän väliä. Helvetti, tuskin kenessäkään Pariisin kaduilla kulkijassa oli yhtä paljon selkärankaa kuin tuossa demonipojassa – tai sitten Geralt ajautui tunnelmoimaan omiaan, sekin oli mahdollista. Mies imaisi uudet henkoset ja puhalsi savut ulos sieraimistaan valosaasteen likaisenoranssin kajon peittämää taivasta katsellen.
”Mph, väkivallalla ei mitään saa aikaan... valtaa sekin”, Geralt tuhahti enemmän itselleen kuin Nalalle, eikä miehen tympeästä äänensävystä ottanut edes hän itse selvää, paheksuiko vai hyväksyikö se. Miten vain, Geralt poltteli nopeasti tupakkansa loppuun ja tumppasi sen kenkänsä alle.

”Seuraava pysäkki oma kotikämppä”, hän ilmoitti sitten huolimattomasti junakuulutuksia matkien ja nyökäytti melko tavanomaiselta, ei kovin hienolta muttei aivan saastaiseltakaan, näyttävää rappukäytävän ovea. Hetken avainten rapistelun jälkeen kaksikko pääsi sisälle, ja lyhyen hissimatkan jälkeen avautuikin Geraltin kämpän oven lukko. Sisältä lehahti aimo pilvi ummehtunutta ilmaa, jossa pisti aavistus turhan pitkään seisseitä tiskejä ja turpeinen, matala tuoksu, jonka Geralt oli päässään nimennyt peikoksi.
”Ei täällä otuksia vilise ja sohva on ihan käyttökelpoinen”, Geralt puolusteli karua ja sotkuista asuntoaan välittömästi, kun he astelivat peremmälle. Hänen petinsä oli sermintapaisen takana olo- ja ruokahuonetta toimittavan tilan perukoilla, oikealla oli kaksi ovea, joista toinen johti vessaan ja toinen, avonainen paljasti Snorrin kuorsaavan kyljellään päiväunia ennen yötöitään. Vasemmalla taas avautui keittiö, jossa ei oltu aikoihin laitettu ruokaa tai tiskattu.
”Tyyny ja huopa liikenee. Pärjäilet varmasti”, mies murahti haroen tukkaansa. Ei hän osannut olla kovin vieraanvarainen.

Nala katseli hetken aikaa Geraltia muttei sanonut mitään. Hän pysyi hiljaisena ja nyökäytti päätään. Hän loi sitten katseen ympärilleen ja seurasi toisen askelia. Hän seurasi miestä sisälle rakennukseen ja loi katseen ympärilleen nopeasti. Hissi matka oli lyhyt ja siitä hän oli kiitollinen sillä nuo hissit eivät olleet laisinkaan mukavia paikkoja. Päästyään sisälle asuntoon loi hän katseen ympärilleen. Paikka vaikutti siistiltä ja ainakin siinä oli kuiva paikka nukkua sekä katto pään päällä. Paljoa muuta hän ei olisikaan kaivannut. Hän nyökkäsi tarjoukselle tyynystä sekä peitosta. "Ne riittävät", hän vastasi vielä ääneen, vaikkei tiennyt olisiko se tarpeen. Hän olisi pärjännyt ilmankin moisia, toki vielä totutellessaan kylmempään ilmaan oli ainakin huovasta paljon apua. Demoni loi katseen kohti sohvaa ja asteli sen luokse istahtaen las. Hän riisui jalastaan turkiksesta tehdyt kengät ja nosti jalkansa risti istuntaan. Hän sipaisi sitten hiuksiaan ja jäi siihen paikoilleen.

Vaikka kello ei niin paljoa vielä ollutkaan tunsi hän olonsa jo paljon väsyneemmäksi. Hän räpytteli silmiään mutta loi kuitenkin hivenen epäilevän katseen mieheen joka nukkui toisessa huoneessa. Nala ei kuitenkaan sanonut mitään sillä olihan Geralt vakuuttanut että toinen oli harmiton. Hän ei kuitenkaan itse tiennyt kuinka helposti saisi unta mutta ainahan hän voisi yrittää. Demoni piti siitä että oli hereillä silloin kun ympärillä oli vieraita. Onneksi hän myös nukkui usein vain kevyttä unta joten varmasti heräisi jos joku koettaisi käydä hänen kimppuunsa.

Nala kaivoi sifonkisten vaatteidensa vyötäröltä löytyvästä pienestä pussista luusta tehdyn kamman ja koetti sen avulla selvittää hiuksiaan. Ne olivat kuitenkin pysyneet melko hyvin suorina ja kiiltävinä. Saatuaan hiukset selviksi hän pisti kamman pois ja laski kädet syliinsä painaen silmänsä kiinni. Hän kuitenkin pian nosti toisen kätensä kipeän olkansa ylle.

Riisuttuaan päällivaatteensa lojumaan naulakkoon Geralt jätti Nalan asettumaan aloilleen sohvalle, ja kömpi parin lehtipinon ja matalan vaateläjän ylitse kaapille, jossa oli yllättävän siisteissä pinoissa tallessa vuodevaatteita. ”Huopa” tarkoitti itse asiassa ohutta peittoa, ja tyynyjä hän laittoi kaksi kappaletta, sillä molemmat olivat surkuhupaisan ohuita ja vanuuntuneita. Kaikki tarpeet saivat yllensä pian hitusen kulahtaneet, vaaleansiniset lakanat, ja valkoinen aluslakana käsissään Geralt palasi sohvan luo ja nyhjäisi Nalaa pohkeesta varpaillaan.
”Ylös siitä, laitetaan peti kuntoon”, hän määräsi tuttavallisesti ärähtäen. Kotona, simppeleissä vaatteissa vailla virkamerkkejä Geralt oli huomattavan erilainen ihminen.

Hetken sohvaa möyhittyään ja lakanoiden kanssa kiroiltuaan Geralt oli saanut aseteltua sohvasta etäisesti petiä muistuttavan pesän, joka tosin ei näyttänyt laisinkaan moitteettoman rypyttömältä vuoteelta – mutta eipä sellaisessa huushollissa asuvalta mieheltä olisi kai muuta voinutkaan odottaan. Hetken aikaa hän tuijotti aikaansaannostaan sänkeään raapien, ja tunki sitten kätensä housuntaskuihinsa ja tuhahti.
”Eiköhän se saa luvan kelvata”, hän tokaisi ja koikkaroi sotkun lävitse keittiön puolelle.
”Haluatko juotavaa? Meillä on... pari pussiteetä ja pikakahvia.”
Hetkisen kaappien anteja tutkittuaan Geralt vippasi pari homehtunutta leivänkannikkaa ylitsepursuavaan roskikseen ja laittoi veden porisemaan. Kaksi puhtainta mukia jäivät odottamaan keittiötason reunalle, ja toiseen niistä hän lusikoi itselleen pikakahvijauhetta.
”Tiedätkös, kaipaisin itselleni liittolaisia teikäläisten parissa”, mies sanoi sitten odottamatta, ja vilkaisi Nalaa olkapäänsä yli.
”Sanoin jo aiemmin, että pahaa väkeä liikkuu kaduilla... On eräs turvakoti, johon otetaan vain ei-ihmisiä. Paikka vaikuttaa... ei vaaralliselta, mutta epäilyttävältä. Olisi mukavaa, jos voisin kuulla joltakulta sinne majoittuneelta, miltä meno todella vaikuttaa”, Geralt puheli ikään kuin ääneen pohtien, mutta veden poristua ja kaadettuaan itselleen kupposen hän kääntyi taas Nalaan päin, nojaillen keittiötasoon sekoitellessaan kahviaan.
”Ei että pakottaisin sut tekemään jotain sellaista, mutta...”
Virnistäen lähes irvistämällä Geralt hörppäsi pikakahviaan.

Nala nousi kiltisti komennuksen myötä ja jäi seuraamaan sivusta kun vanhempi mies laittoi sänkyä kuntoon. Hän sipaisi hiuksiaan ja pysyi vain paikoillaan sohvan vieressä luoden nopean katseen silloin tällöin ympärilleen. Demoni jäi hetkeksi katsomaan sohvaa ennen kuin kääntyi keittiön puoleen ja nyökäytti päätään. "Voinhan minä teetä juoda", hän sanoi ja asteli varovaisin askelin lähemmäs toista. Nala seurasi hivenen kiinnostuneena kun toinen laittoi juotavaa ja kuunteli miehen sanoja. Kultahiuksinen kallisti päätään kevyesti ja laski katseensa hetkeksi aikaa käsiinsä pohtien toisen sanoja. "Turvakoti?", hän lopulta kysyi kurtistaen kulmiaan ja kohotti katseensa Geraltiin. Hän ei oikein tiennyt mitä ajatella moisesta. Nala ei myöskään käytännössä tiennyt millaisesta paikasta toinen puhui. Hän pohti asiaa päässään ja pyöritteli ajatusta. Asiasta ei tuntunut olevan mitään hyötyä hänelle muuta kuin että hän saisi hetkeksi katon päänsä päälle. Toisaalta taas asia ei vaikuttanut mitenkään kovin raskaalta.

"Ehkä voisin kuitenkin olla sinulle hyödyksi..", Nala lopulta mutisi hiljaa ja sipaisi hiuksiaan pois kasvoiltaan. Hän loi katseen ympärilleen asunnossa ja kietoi kätensä ympärilleen. "Ehkä sinä voisit auttaa minua saamaan jonkinlaisen rahan lähteen niin kuin työn", demoni sitten jatkoi. Hän oli jo pidemmän aikaa elänyt kaduilla vain varastelemalla eikä se suinkaan ollut helppoa. Hän muisteli asioita joita hänen tapaamansa nainen oli hänelle ensimmäisinä päivinä kertonut. Nala ymmärsi että hänen täytyisi saada rahaa jostakin jotta pystyisi elämään edes lähes normaalisti.

Hän huokaisi kevyesti ja loi nopean katseen Geraltiin. "Mitä minun oikein pitäisi tarkalleen tehdä?", hän lopulta kysyi ja jäi katselemaan miestä uteliaana.

Geralt nuuhki kahvista nousevaa höyryä ja pyöritteli hetken ajatuksiaan, ennen kuin vastasi Nalalle.
”Ei ole papereita eikä virallista koulutusta – ei löydy helposti töitä”, hän murahti ja raapi sänkeään.
”Mut aina löytyy jotakin, aina. Eiköhän sulle joku pesti löydy, jos et vain rehtiä työtä pelkää”, hän totesi sitten hörpätä ryystäen kahviaan. Olisi parempi saada kultatukka oikeisiin töihin, pois kaduilta ja pahojen vaikutusten ulottuvilta, tai hän löytäisi Nalan lopulta myymästä ties mitä tai roiskimassa tultaan ties minne, tai mikä pahinta, ei löytäisi häntä enää...

Hetken aikaa kahvinsa tummaa pintaa tuijoteltuaan Geralt yritti hakea takamuksensa alle jakkaraa, mutta saikin huomata tiskipinon hiipineen valtaamaan myös sen, joten hän jäi seisomaan keittiötason ääreen.
”Mutta tosiaan. Haluaisin vain, että majoittuisit sinne niiksi öiksi, kunnes löydetään parempi asumus ja niitä töitä, ja että pitäisit sinä aikana silmäsi ja korvasi auki. Teidän... tai no, eihän kyse ole mistään ”teistä”, vaikka meistä ihmisistä niin tuntuukin”, miekkonen keskeytti puheensa hymähtäen omalle huomiolleen.
”Kuitenkin, osa porukasta katsoo ihmisiä ja meidän kanssa veljeileviä pahalla ja hakee verta. Tämä turvakoti tuntuisi olevan kallellaan siihen suuntaan, tai ainakin piru saa mut periä, ellei siellä liiku välillä liian hämäräperäistä porukkaa”, Geralt selitteli selkeästi sanojensa myötä itsekin jo ärtyen, ja kippasi sitten kahvista puolet yhdellä siemauksella kurkkuunsa.
”Mutta ei meidän kannata tätä lukkoon lyödä nyt. Voit rauhassa harkita yön yli, vaikka pidempään – hommaan kyllä sut uuden elämän alkuun, vaikket diiliin suostuisikaan.”

Nala kuunteli Geraltia ja katseli toista tuon puhuessa. Hän laski katseensa sitten hetkeksi jalkoihinsa ja jäi pohtimaan miehen sanoja. Hänestä oli niin kummaa koettaa seurata ihmisten ajatuksen juoksua. Toinen ilmeisesti halusi auttaa häntä muuten vain vaatimatta mitään vastineeksi. Hän kallisti päätään sivulle ja kohotti katseensa hetkeksi aikaa toiseen. Demoni kuitenkin päätti olla sanomatta mitään ja nosti varovasti toisen mukin käteensä. Hän nuuhkaisi mukista nousevaa höyryä ja laski mukin takaisin alas. Nala otti sen jälkeen käteensä teepussin ja katseli sitä hetken ennen kuin otti itse teepussin esiin ja kastoi sen veteen. Hän jäi seuraamaan kun vesi alkoi pikkuhiljaa vaihtaa väriä.

Hän pyöritteli teepussia vedessä ennen kuin lopulta päätti vastata miehen sanoihin. "Loppujen lopuksi haluat kuitenkin estää vain vihaa ja väkivaltaa eikö niin?", hän kysyi ja kohotti katseensa Geraltiin. Hän ei tiennyt oliko vihan poistaminen hyvä vai huono asia. Joskus viha teki myös hyvää ja loi voimavaran. Väkivalta sen sijaan oli aina pahasta. Demoni tiesi itsekin turvautuvansa välillä voimakeinoihin vaikka tiesi ettei se auttaisi.

Nala kuitenkaan ei halunnut sanoa vielä mitään. Hän tahtoi tosiaan miettiä asiaa ainakin yhden yön ehkä pidempäänkin. Hän kohotti kupin huulilleen ja hörppi kuumaa teetä melko nopeaan tahtiin.

Nala ei ollut aivan niin suostuvainen, kuin Geralt olisi halunnut optimistisesti ystävällisestä kultakutrista olettaa, mutta mies ei yllättynyt. Hän oli tuiki tuntematon tyyppi, joka kyseli Nalalle varmaankin käsittämättömiä palveluksia liittyen tapahtumiin, jännitteisiin ja uhkakuviin, joista hänellä ei ollut mitään tietoa.
”... juuri näin. Ei ole vielä mitään tietoa, että tarkalleen ne hyväntekijät olisivatki salaa tekemisissä näiden... näiden pahisten kanssa, mutta ne pirulaiset ovat jo tappaneet”, Geralt murahti synkästi syvälle kahvikuppiinsa, ja ryysti juotavaa uudestaan.

Snorrin huoneesta kantautui äkillinen, repivä moottorisahakuorsaus, kun peikko oli ilmeisesti vierähtänyt selälleen nukkuessaan. Hajamielisesti tukkaansa harottuaan Geralt vilkaisi kelloa – ja hätkähti huomatessaan sen olevan yllättävän paljon.
”Mutta kuten sanoin, ei tätä diiliä tartte heti lukkoon lyödä. Ei välttämättä koskaan. Parempi varmaan meille molemmille mennä petiin nyt, liian myöhään synkeiden ajatusten vatvominen saa vaan pään kipeäksi”, hän lausahti sitten ja lasketti tyhjän kuppinsa uhkaavan tiskivuoren jatkoksi. Sen ihmeemmittä seremonioitta Geralt sulkeutui hetkeksi vessaan pesemään hampaansa ja sukiutumaan mukavaan nukkumiskuntoon, ja harppoi sitten olohuoneen sekä Nalan sohvalle valmistetun vuoteen ohitse sermin takana odottavalle sängylleen.
”Hyvää yötä”, hän huikkasi vielä ennen rohjahtamistaan pehmeille peitteille.

//Pitäisiköhän tämä peli alkaa pikkuhiljaa lopetella...? Kun ei kai ne mitään ihmeempiä aamulla tee, Geraltilla on töitä joten se varmaan ohjastaisi Nalan sinne sun turvatalolles vaatimatta vastausta suuntaan tai toiseen ennen hommiin lähtemistä. Voitaisiin sitten ottaa joku toinen peli noiden välillä, missä olisi vähän enemmän punomiani juonia läsnä, kjeh kjeh... ;'D//

Nala nyökäytti päätään miehen sanoille. Hän kohotti kupin huulilleen ja hörppi siitä hetken ennen kuin asteli sohvan luokse. Pitkälle yöhön demoni pysyi hereillä ja kuunteli vain vieraita ääniä. Sai hän kuitenkin muutaman silmäyksen nukuttua ennen kuin aamu sarasti ikkunoista asuntoon. Hän hieroi silmiään ja laski kätensä kipeälle olkapäälleen jota särki. Nala ei kuitenkaan valittanut asiasta vaan piti kivun omassa tiedossaan. Hän sai jonkin aikaa odotella aamun kulumista pidemmälle ennen kuin havaitsi liikettä asunnossa. Hän nousikin istumaan. Aamu sujui rauhallisesti ja hän istuskeli vain sohvalla seuraten muiden aamu toimia. Vieläkään hän ei ollut tehnyt päätöstään. Hän kuitenkin voisi harkita paikkaa yöpymiseen.

Tämän vuoksi kun hän aamupäivällä lähti Geraltin mukana ulos, suuntana oli turvakoti. Talo sijaitsi tutuilla kulmilla mikä sai demonin pitämään paikasta hivenen enemmän. Hän jopa pääsi vaihtamaan muutaman sanan omistajan kanssa joka vaikutti melko normaalilta. Ajatus niin monesta muusta nukkumassa samassa tilassa ahdisti häntä mutta kai se oli parempi kuin nukkua taivas alla. Niinpä kun Geralt lähti pois, jäi hän vielä talolle.

Nala lupasi vanhemmalle miehelle ennen tuon lähtöä tehdä päätöksen mahdollisimman pian. Niinpä nuori demoni katselikin kun tutun poliisin hahmo katosi Pariisin kiireisille teille. Hän huokasi hiljaa ja kääntyi katsomaan taloa. Kai hän voisi täällä nukkua ainakin yhden yön kokeillakseen millaista se oli.

//Toivottavasti kelpuutat tämän : ) //

//Kelpuutan sen oikein hyvin! :'D En taida kirjoitella Geraltilla erikseen mitään, koska kirjoitit hänet jo hienosti omille teilleen~ Kiitos! :'D Oli hauska peli, otetaan uutta pian perään~//