Matsia katsomaan

Dana vilkaisi Markisia ja hymähti hiljaa kun toinen mietti, ettei voisi välttyä tällaisilta tai vastaavilta tilanteilta sen jälkeen kun he muuttaisivat saman katon alle. Tuo lause tuntui myös herättävän Loun mielenkiinnon ja mies kurtisti kulmiaan katsellen kaksikkoa hetken aikaa. Hän oli juuri avaamassa suutaan kun Markis puhui jälleen. Dana katseli hetken aikaa Markisia ja käänsi sitten katseensa Louhun. "Ehkä olisi tosiaan parempi että lähtisit. Sanoin sen jo aiemmin ja sanon sen taas. En ole kiinnostunut naimisissa olevista miehistä. Olen kerran tehnyt sen virheen enkä aio tehdä sitä enää. Kaikkien kauheinta ylipäätään oli se että et kertonut minulle asiasta. Joten ole kiltti ja lähde", hän sanoi yllättävän tiukkaan sävyyn. Hän loi pitkän katseen mieheen joka selvästi epäröi hetken.

"Hyvä on sitten. Sä olit muutenkin vähän vanha mun makuun ja sä oot kyllä väärässä. Parempaa miestä toi ei löydä ikinä", Lou sanoi osoittaen ensimmäisen lauseen suoraan Danalle ja toisen Markisille. Dana koetti näyttää siltä että sanat eivät olisi vaikuttaneet häneen mitenkään mutta täytyi hänen myöntää että ne osuivat melko arkaan paikkaan. Hän kuitenkin käännähti ympäri ja astui takaisin asunnon puolelle huokaisten kevyesti.

Toivottavasti nyt kaikki toisen kanssa olisi lopullisesti ohitse. Hän ei kaivannut mitään suhde draamaa juuri nyt elämäänsä. Varsinkaan tällaista. Ei niin etteikö hänellä olisi niitä iltoja jolloin mies toivoi että löytäisi jo oman rakkautensa. Suurin osa hänen ystävistään oli joko pitkään kestäneessä parisuhteessa tai naimisissa. Dana hymähti itsekseen ja vilkaisi eteisen peilistä omaa peilikuvaansa. Hän pudisti päätään kevyesti ja suki hiuksiaan hetken aikaa.

Markis hymyili Danan ollessa lopultakin tiukka ja kehottaessa miestä menemään, eihän hän ollut kiinnostunut aviossa olevista miehistä. Asiat piti sanoa suoraan, muuten tuo mies tulisi roikkumaan uudelleen Danan nurkkiin ja Markis epäili että lopulta Dana antaisi miehelle.
Miehen vastaisku oli raukkamainen mutta arvattava. Eihän kukaan halunnut tulla jätetyksi ja lähteä nenilleen saaneena.
"Sä et tosiaankaan ole Danan arvonen", Markis totesi ja sulki oven Danan astuttua asunnon puolelle. Hän pystyi huomaamaan, että naisekas oli jostain loukkaantunut vaikka salasikin sen ja jätti kommentoimatta asiaa. Tuskin Dana halusi puhua asiasta jos se kerta loukkasi häntä.

Markis vilkaisi telkkaria jonka he kumpikin olivat unohtaneet. Heidän pelinkatseluillasta ei ollut tullut aivan sellainen, kuin oli suunniteltu.
"Matsi loppu jo", Markis totesi. "Mulla ei tosin oo mitään ideaa, kumpi voitti", hän jatkoi ja lysähti takaisin sohvalle.
"Mun pitäisi kai mennä kohta. Onks sulla kaikki ihan ok?" Markis käänsi katseensa Danaan. Toinen oli kuitenkin iso tyttö ja osasi huolehtia itsestään.

Dana vilkaisi myös televisiota jonka ohjelma oli vaihtunut jo. Hän nyökäytti sitten päätään ja istahti sohvalle. "Olen ihan kunnossa. Toisaalta eihän kukaan varmaan pidä eroamisesta joten..", hän totesi ja kohautti olkiaan. Hän nousi ylös ja nosteli tyhjät lasit käteensä vieden ne keittiön puolelle. "Mutta olen iso poika joten enköhän pärjää", hän totesi naurahtaen kevyesti. Hän palasi keittiöstä takaisin olohuoneen puolelle ja sammutti television. "Mene vaan jos sulla on kiire. Me soitellaan sitten jos jompikumpi sattuu löytämään oikeanlaisen vuokra-asunnon. Eikös?", hän vielä varmisti ja muisti sitten esityksen. "Niin joo ja nähään tietty lauantaina siellä yökerholla jos vaan löydän sut ja sun ystävän esityksen jälkeen. Tosin kyllä varmaan löydän", hän totesi ja sipaisi hiuksiaan uudelleen. Hän jatkoi sitten pöydän siistimistä ja kantoi tavarat keittiön puolelle.

Hän istahti lopulta alas ja huokaisi kevyesti. Dana vilkaisi kellon suuntaan ja mietti että voisi ehkä soittaa muutamalle ystävälleen ja kutsua nuo juomaan muutaman lasin viiniä. Hän nyökkäsikin ja jäi katselemaan kynsiään hetkeksi aikaa. "Ah ja niin joo. Täytän vuosia muutaman viikon päästä ja jos haluut niin oot kutsuttu juhliin myös. Varmaan kutsun kaikki ekaks tänne ja sitten jos on semmonen olo niin vois lähteä täältä jonnekin. Hmm tulee pyöreitä täyteen", hän sanoi ja viimeisen lauseen kohdalla pyöräytti silmiään. Tasan 30 vuotta. Hän huokaisi ja suki hiuksiaan. Hänellä oli niin vanha olo mutta onneksi vielä hetken hän saisi olla sen maagisen kolmenkymmenen rajan alapuolella.

Ilta alkoi tosiaan olla lopuillaan ja Markisin oli aika alkaa lähteä kotiinpäin jollei hän sitten mielinyt alkaa siivoamaan. Se olisi tietenkin ollu kohteliasta mutta koska Dana ei sitä häneltä erikseen vaatinut ei Markis siinä tarjoutunut auttamaan - mikä sika.
"Okei, mä alankin täst menee", tummatukka totesi. "Sä et varmaan tarttee apuu siivomises."
Dana totesi, että he varmaan näkisivät lauantaina.
"Joo, etköhän sä meidät löydä, Loulo on aika huomiota herättävä varmaan sellaises paikassa, se ei käy kauheen usein ulkona." Niin Markis ainakin oletti, eihän hän oikeasti voinut väittää tuntevansa kaveriaan mitenkään erityisen hyvin, hän oli hetken mielijohteesta päättänyt ottaa toisen mukaansa.

Markis oli jo harpponut ovelle kun Danan sanat pysäyttivät hänet. Nuorempi mies vilkaisi olkansa yli huulillaan vino hymy. Synttärit, pyöreitä vuosia vielä?
"Ai okei, sä täytät jo 20", hän sanoi leikkisästi, tosin sanat sisälsivät hienoista itseironiaa sillä Markis oli olettanut aluksi olevansa muutaman vuoden vanhempi kuin Dana, kiitos toisen pienemmän koon ja sievien kasvojen. "Tietty mä tuun, ilmota vaan tarkka päivämäärä että mä osan tulla paikalle", Markis jatkoi. "Soittellaan."
Hän katosi rappukäytävään muistamatta, mitä matsissa oli oikeastaan tapahtunut. Joskus se urheilu ei ollut pääasia.

((Kiitos pelistä!))

//Kiitos pelistä! //