Matsia katsomaan

((Yui + Dana))

Markis oli vastannut Danalta saatuun kutsuun myöntävästi, hänellä ei ollut ollut mitään muuta menoa tälle illalle ja hän tosiaan nautti kaunottaren seurasta. Hän oli itse eniten hämmentynyt siitä, kuinka hyvin hän pystyi suhtautumaan ristiinpukeutujaan - hän oli aina pitänyt itseään ennakkoluuloisena. Kaikkea sitä oppi itsestään kun tarpeeksi kummallisia koki.

Kuten olettaa saattoi, Dana eli paljon paremmalla asuinalueella kuin Markis, täällä ei saanut pelätä henkensä puolesta jokaisesta kadunkulmasta kääntyessään. Rauhattomalla, erittäin halvalla ja huonomaineisella alueella asuvalle nuorukaiselle tämä seutu oli oikeaa lintukotoa.
Ehkä hänellä olisi joskus rahaa muuttaa jonnekin näin mukavan näköiseen paikkaan.

Tummatukka oli saanut tekstiviestillä Danan osoitteen ja rimputti nyt hänen ovikelloaan. Hän oli ostanut heille vähän syötävää - eihän sitä voinut katsoa kaverin kanssa matsia laittamatta jotain suuhunsa.
Kun toinen tuli avaamaan oven poika virnisti.
"Kivan näköstä seutua - en uskalla ees kysyy, paljonko sun vuokra on, näkisin siit painajaisii vielä ensikuussa."

Dana oli ilahtunut kun oli kuullut että Markis tulisi hänen kanssaan katsomaan peliä. Jalkapallon seuraaminen oli niitä harvoja urheiluja joita hän jaksoi seurata. Harvemmin hän kuitenkaan sai seuraa matsien katsomiseen. Hän oli siivoillut hivenen ja ostanut kaappiin kylmää juotavaa sekä jotakin syötävää. Hän oli päättänyt pukeutua rennosti joten miehellä oli yllään vain violetti hihaton löysä paita sekä vaaleat istuvat farkut jotka olivat hivenen rikki edestä. Hänen mustat hiuksensa olivat sekaisin ja kasvot lähes meikittömät. Hänen kohtuullisen iso taulutelevisio oli jo päällä ja hän olikin käyttänyt iltapäivän kynsiensä laittamiseen. Hän olikin saanut juuri kyntensä kauniiksi kun ovikello soi. Hän nousi ylös ja vilkaisi itseään peilistä. Hän sipaisi hiuksiaan vielä ennen kuin avasi oven. Hän naurahti kevyesti ja pudisti päätään hivenen. "No ei tämä nyt mitään niin kallista seutua ole", hän totesi hymyillen. Hän avasi oven paremmin ja päästi Markisin sisälle. "Tervetuloa matalaan majaani", hän sitten totesi ja asteli peremmälle edeltä. Hän vilkaisi ympärilleen.

Asunto oli melko yksinkertainen. Oven jälkeen pieni kapea käytävä johti olohuoneeseen jossa oli tummanvioletti sohva sekä tummaa puuta oleva pöytä. Seiniä vasten oli muutama kirjahylly joista kuitenkin löytyi lähinnä korkokenkiä muutamaa hyllyä peitti henkareista roikkuvat vaatteet joihin kuului muutama kimalteleva mekko. Tasoilta löytyi myös koruja sekä peruukkeja joka lähtöön. Olohuoneesta johti kaksi syvennystä joista toinen johti pieneen keittiö komeroon ja toinen makuuhuone osioon jossa oli vain iso pehmeän näköinen sänky. Kylpyhuoneen ovi löytyi eteisen käytävältä. Parasta ainakin Danan mielestä asunnossa oli kuitenkin näkymä kauniiseen kaupunkiin joka iltaisin tuntui suorastaan hohtavan mystisen kauniisti. Ikkunasta näkyi jopa kaukana hohtava Eiffel torni. "Tässä se nyt on", hän sanoi ja katseli hetken aikaa ympärilleen. Kaikki oli melko siististi järjestyksessä niin kuin hän yleensä pitikin asuntonsa.

"Tee vaan olos mukavaksi", hän sanoi sitten viitaten ympärilleen. "Haluaisitko kenties jotain syötävää tai juotavaa. Pelin alkuun on vielä hetki", hän uteli.

Markis oli osittain olettanut Danan laittautuneen häntä varten. Hän oli tainnut olla turhan itserakas kuvitellessaan, että Danan kaltainen vaikuttava nainen-- tai mies, olisi oikeasti mennyt ihastumaan yksipuolisesti häneen. Markis ei edes pannut merkille, että mies oli laittanut kynsiään, hän ei osannut huomioida tuollaisia asioita.
"Näkisitpä missä loukossa mä asun", Markis totesi. "Mutta en mä siinä koirankopissa paljoo aikaa vietäkään."

Danan koti oli kaikkea muuta kuin vaatimaton kaunotar antoi ymmärtää. Se oli siististi sisustettu, näytti hyvältä ja suoraansanottuna suorastaan naisen kodilta. Korkokengät komeilivat hyllyillä, sievät koltut olivat siististi henkareissa ja peruukkienkin saattoi lähes kuvitella kuuluvan naiselle, joka halusi muuttaa tyyliään käymättä kampaajalla.
"Ja täältä näkyy kaupunkiin - vuokran täytyy olla pieni omaisuus", Markis totesi naureskellen. "En olisi uskonut olevani näin kade kämpästä."
Hän ei yhtään epäillyt, etteikö Danan koti ollut aina näin siisti. Hän oli saanut sellaisen tunteen Danasta jo aikaisemmin.

Markis laski kantamuksensa pöydälle.
"Oikeestaan mäkin toin meille syötävää - pizzaa ja muuta roskaa josta en oo varma, syötkö sä ees niitä", tummatukka totesi. "Jos sulla kuitenkin sattuis olemaan juotavaa, se vois kelvata."
Nuorempi mies vilkaisi ympärilleen ja valitsi istumapaikan sohvalta.

Dana vilkaisi ympärilleen vielä nopeasti ja naurahti kevyesti. "No ihan kohtuu hintanen vuokra tässä on ja olen asunu tässä monta vuotta joten tavaraakin on ehtiny kertyä", hän totesi hymyillen hivenen ja kääntyi sitten toisen puoleen. Hän vilkaisi pöydällä olevia syötäviä ja nyökkäsi. "Eiköhän sitä nyt välillä voi jotain roskaruokaakin syödä", hän sanoi ja asteli sitten keittiökomeroon. Hän avasi jääkaappinsa oven ja katselin sisältöä hetken aikaa mietteliäänä. "Mitä haluat? Mulla ois olutta tai valkoviiniä. Ja sitte on vettä ja mehua", hän uteli ja nosteli muutaman eri juomavaihtoehdon keittiön pöydälle. Hän pöyhi hiuksiaan hetken aikaa mietteliäänä ja kaatoi itselleen siroon viinilasiin valkoviiniä ottaen siitä pienen kulauksen. Hän palasi sitten juomien kanssa sohvan luokse ja laski ne pöydälle toisen tuomien syötävien viereen. "Anteeks muuten näytän ihan kamalalta mutta en vaan jaksanu tänään laittautua sen enempää. Mitä nyt kynsiä laittelin", hän pahoitteli ulkonäköään. Hän oli aina tarkka ulkonäöstään ja tietysti eihän nytkään miltään kaikkein kauheimmalta näyttänyt mutta oli poikennut siististä tyylistään hivenen.

Hän istahti sohvalle miehen viereen ja laski lasin pöydälle. "Ainiin!", hän hihkaisi ja kurotti erään hyllyn päältä kirjekuoren. Hän avasi sen ja otti kaksi ilmaislippua ojentaen ne Markisille. "Siinä ois mun seuraavaan esitykseen kaksi lippua. "Ajattelin jos haluat pyytää jonkun kaverin mukaan tai vastaavaa. Mutta lupasithan sä tulla katsomaan muo", hän sanoi ja nyrpisti nenäänsä suloisesti. Hän kohotti sitten lasin käteensä ja jäi hetkeksi aikaa tuijottelemaan television suuntaan seuraillen mainoksia sivusilmällä.

"Eiköhän sullaki vielä joskus ole tällainen paikka. Ja ainanki baarimikon hommia saat tehdä koska mitä itse olen kuullu ni kaikki on kehunu suo", hän lohdutti miestä. Dana pyöritteli lasia kädessään ja huokaisi kevyesti. "Tosin se ei ole kauhean mieleistä työtä varmaankaan? Itsekkin joudun esiintymään myöhään yöllä joka tarkoittaa että rytmi on aina sekaisin. Muutama yö sitten siivosin neljän viiden välissä kun en saanut unta", hän naurahti ja pudisteli päätään. olihan hänen työnsä esiintymisen lisäksi yökerhoissa esityksen jälkeen pyörimistä ja viihdyttämistä. illat venyivät yleensä aina aamun puolelle ennen kuin hän ehti kotiin saakka.

Dana antoi Markisille useamman vaihtoehdon juomista - he olivat kumpikin selvästi valmistautuneet hieman. Markis olisi säästänyt jos olisi ainoastaan hypännyt paikalle tarjoten ihastuvan seuransa.
"Mä otan kaljaa", nuorempi mies totesi. Hän pystyi näkemään jos sielunsa silmin kuinka Dana itse kantaisi mukanaan lasillista valkoviiniä mutta totesi silti röyhkeänrehellisesti: "Valkoviini ei musta oo matsijuomaa."
Markis nauroi Danan kommentille ulkonäöstään.
"Kuvitteletsä että mä huomaisin, vaikka sä et olis laittautunut yhtään? Oot kuvitelmissas viel muissa seuroissa", mustatukka huomautti vinosti hymyillen. "Luuletsä, että mä laittaudun ikinä siinä samassa merkityksessä, kuin sä?"
Oli väärin sanoa, etteikö Markis.. katsoisi mitä päälleen laittaisi ja käyttäisi jopa välillä hiusvahaa mutta siihen se jäikin. Hän ei ollut niitä mihiä, jotka olivat oppineet pitämään ihonsa pehmeänä päivittäisillä kosteusemulsioilla.

Markis otti kuoren pöydältä ja avasi sen. Hän katsoi kiinnostuneena lippuja - ei helvetti, mitä hän oli mennyt lupaamaan? Vielä ennen kuin hän oli tavannut Danan koko drag-artisti kulttuuri oli ollut hänelle täysin vieras.
"Onks täällä ramppi pyörätuoleille?" poika kysyi, selvästi mielessään jo joku. "Ja tietty mä oon tulossa - kuinka munattomana oikein pidät mua?"

Mustatukka kohautti olkiaan Danan sanoille.
"Mua ei haittaa vaikka työ onkin myöhään", mies totesi. "Nukkuu paremmin, kun lopulta pääsee kotiin." Ja myöhästyy luennoilta, koska on ollut kotona nukkumassa, mutta ihan hyvin hänellä silti koulussa meni.
Markis väläytti poikamaisen virneen. "Ja mä haluan päästä pitkäst aikaa aalloille, joten on parempi kerätä rahaa talteen."

"Ramppia pyörätuolille? Hmmm. Kyllä muistaakseni on mutta pitää varmaan vielä selvittää. Eiköhän kuitenkin sen klubin nettisivuilta löydy tietoa siitä", Dana pohti ääneen mietteliäänä ja kohotti lasin huulilleen. Hän joi pienen siemauksen ja nosti jalkansa sohvalle huokaisten hiljaa. Oli jotenkin aina nostalgista katsella jalkapalloa sillä olihan se niitä harvoja asioita joita hän oli aikoja sitten kotona asuessaan tehnyt ja josta oli jäänyt muutama hyväkin muisto. Hän kuitenkin kohotti kulmiaan ja käänsi katseensa Markisiin. "Aalloille? Niinku surfaamaan vai?", hän uteli ja tutki toista hetken aikaa katseellaan. Hän kuitenkin käänsi katseensa takaisin televisioon kun kuva siirtyi jalkapallo areenalle. Hän kurotti sitten yhden pizzan palan käsiinsä ja alkoi syödä hyvällä ruokahalulla.

Hänen katseensa jumittui televisio ruutuun ja jäi seurailemaan pelaajia jotka astelivat kentälle. "Kun olen kymmenen isäni päätti että minusta tulisi isona jalkapalloilija. Kävi jonkun aikaa jopa pelaamassa mutta ei siitä sitten lopulta tullut mitään. Se taisi olla ensimmäisiä asioita joissa hän pettyi minuun", hän totesi kun oli saanut palan syötyä ja kohotti sitten lasin huulilleen. "Ei niin ettenkö olisi ollut jollain tavalla jalkapallo maailmassa mukana. Tapailin nuorempana yhtä pelaajaa joka on nykyään ihan maailman huipulla. Tosin hän taitaa olla naimisissa onnellisesti jonkun naismallin kanssa", hän totesi mietteliäänä.

Dana nojasi selkänsä sohvaan ja otti hivenen mukavamman asennon katsellen pelaajia vielä hetken ennen kuin vilkaisi Markisia nopeasti. Hän hymyili kevyesti ja sipaisi hiuksiaan. "Anteeksi unohduin taas höpöttelemään kaikennäköistä", hän pahoitteli.

"Mä voin itekin tarkistaa sen netistä", Markis totesi. Olisi harmi, jos Loulo ei pääsisi hänen mukaansa, yksinkertaisesti koska hän halusi nähdä blondin ilmeen - oliko se innostunut vai vaivaantunut kuten aivan liian usein? Markisissa oli oma pilaileva puolensa.
Markis otti kulauksen oluttaan ja nyökkäsi naisekkaan kysymykselle.
"Mmmm. Ei mun vuokra niin korkee ole, etten selviäs siitä ilman baarimikon töitä", hän tunnusti. Rahat menivät osittain myös harrastuksiin - joita nuorella miehellä oli useampi tosin surffaus oli se kallein.

Hetken aikaa Markis ainoastaan keskittyi katsomaan telkkaria ja syömään itsekin pizzaa kuunnellen hiljaisuudessa Danan sanoja. Hän oli aina pitänyt jalkapallosta, sen katsomisesta että pelaamisesta. Mutta Markis oli niitä nuoria, jotka pitivät lähes kaikista urheilusta kunhan seura oli oikeaa.

Markis kohautti olkiaan.
"Mä olen hyvä kuuntelija. Ja tiedän, miltä susta tuntuu. En kyl oo koskaan deitannut futaria mutta pettymyksii isälle olen tuottanut senkin edestä", tummatukka totesi. Jo tällainen pienenpieni tietoisku menneisyydestä oli häneltä paljon, merkki siitä että hän oli alkamassa hieman avautua kuorestaan ja alkamassa luottaa keskustelukumppaniinsa. Dana kertoi hänelle avoimesti kaikesta, oli rehellinen eikä vaatinut tai edes odottanut Markisilta samaa. Se jos jokin oli toimiva tapa kesyttää Markis.

Dana katseli Markisia hetken aikaa mietteliäänä. "Tiedätkö voisin ehkä pystyä auttamaan sinua surffailun suhteen. Tiedän näet erään miehen joka muutama vuosi sitten muutti rannikolle muistaakseni Nizzaan. Hän omistaa siellä tämän pienen puodin josta lainaa lautoja ja pitää samalla edullista hotellia rannan lähettyvillä. Jos sinua kiinnostaisi joskus lähteä sinne voisin varmasti auttaa saamaan jonkinlaisen alennuksen", hän pohti ääneen hymyillen ja jatkoi sitten syömistään. Hän vilkaisi sitten miestä ja hymyili myötätuntoisesti. "Itse en ole puhunut perheeni kanssa kohta kymmeneen vuoteen. He olivat varsin uskovaisia ja eivät oikein pitäneet siitä mitä halusin tehdä ammatikseni tai siitä että pidin miehistä enkä naisista. Heittivät minut ulos aikoinaan. olisin luultavasti lähtenyt joka tapauksessa joten ei kai sillä niin ole väliä mutta silloin tällöin sitä kaipaa perhettä. Niin kuin esimerkiksi jouluisin", hän puhui mietteliäänä ja söi palasen loppuun juoden muutaman siemauksen viiniä siihen päälle.

Hän jäi sitten seurailemaan kun jalkapallo ottelu lähti käyntiin ja siemaili viiniä tyytyväisenä. "Ja mitä muuten tähän asuntooni tulee niin voi olla että joudun pian etsimään uuden halvemman jos en saa esiintyä tarpeeksi. Joka kerta kun kyselen esiintymispaikkaa niin joku kertoo minulle että joku uudempi nuorempi on jo päässyt moneksi illaksi esiintymään sinne. Kai ihmiset vain alkavat odottaa koska lopetan nämä työt. Tosin jos se minusta on kiinni niin esiinnyn niin kauan kun pysyn korkokengillä pystyssä.", hän pohti ääneen ja naurahti kevyesti.

Hän oli aina ollut huono pitämään menojaan ja tulojaan kurissa. Siksi silloin tällöin vuokran maksu oli tuottanut vaikeuksia ja hän alkoi jo miettimään että tarvitsisi asunnon jossa olisi pienempi vuokra. Dana myös tiesi että ennemmin tai myöhemmin hänen täytyisi etsiä joku muu työ esiintymisen oheen.

Markis jäi taas tuijottamaan Danaa naisekkaan miehen lausuttua ääneen ehdotuksensa tuttavastaan joka voisi antaa hänelle alennusta. Kaunottarella tuntui löytyvän tuttavia milloin mistäkin ja sen lisäksi hän vielä oli aina valmis pyytämään heidän apuaan vain auttaakseen Markisia.
Joskus hän mietti, miten ihmeessä hänellä oli saattanut käydä näin helvetillinen tuuri kun oli mennyt pelastamaan nilkkansa vääntäneen miehen.
"...joskus mä mietin, onko joku järkännyt mulle suojelusenkelin kun tapasin sut", tummatukka totesi. "Ei helvetti, mä oon kohta sulle ikuisessa kiitollisuudenvelassa!"

Ei ollut yllättävää, että Danan perhe oli pannut välit poikki pojan homouden vuoksi, se ei ollut mitenkään harvinaista. Markis ei itse osannut ottaa asiaan mitään kantaa, hän ei itse nähnyt Danan mieltymyksissä mitään vikaa ja kuten sanottua, jos hän olisi tavannut naisen tanssimaista naiseksi pukeutuneena, olisi Markis itsekin mennyt ansaan.
"Kannattaa yrittää saada välit kuntoon kun sun vanhemmat on viel elossa - jos ne siis on vielä", mies totesi.

Markis virnisti.
"Se olis harmi, sulla on komee kämppä. Mä asuisin mielelläni tällaisessa jos olis varaa. Tosin en ehkä sisustais ihan samalla tavalla, mun maku ei oo noin.. naisekas", nuorukainen totesi. Hänellä ei ollut aivan samaa ongelmaa kuin Danalla, kyse ei ollut siitä, etteikö hän osasi pitää tulojaan ja menojaan kurissa mutta hänen harrastuksensa veivät rahaa niin suurissa määrin, että olisi kyennyt säästämään isompaan kämppään.

Dana käänsi katseensa yllättyneenä Markisiin kuullessaan miehen sanat. Hän naurahti sitten pehmeästi ja pudisteli päätään. "Vai että suojelusenkelin?", hän pohti hymyillen ääneen eikä voinut muuta kuin olla hivenen otettu miehen sanoista. "Jos haluat niin voit lähteä keväällä kanssani Nizzaan. Vietän siellä yleensä aina muutaman viikon ennen pahinta kesäsesonkia. Junaliput sinne eivät maksa paljoa mitään ja asuminen on helppo järjestää", hän ehdotti ja nyökäytti päätään. Kyseessä ei kuitenkaan olisi muuta kuin kaverillinen matka joten hänestä se ei ollut mitenkään outoa ehdottaa että toinen lähtisi hänen kanssaan nauttimaan rannoista. Sillä välin, kun Markis nauttisi myös aalloista, voisi hän shoppailla sekä nauttia paikallisista miehistä.

Seuraava aihe oli kuitenkin paljon vakavampi ja hymy katosi Danan huulilta. Hän laski katseensa käsiinsä hetkeksi aikaa. "Olen saanut jo tarpeeksi monesti siipeeni kun olen koettanut sovitella välejäni vanhempiini. He ovat ääri uskovaisia joten ellen pyydä anteeksi sitä mitä olen ja suostu menemään naimisiin jonkun sievän naisen kanssa niin en usko että he leppyvät. Olen viettänyt tarpeeksi aikaa jotta pystyn katsomaan itseäni peilistä ja olemaan ylpeä siitä mitä olen jotta antaisin heidän taas tuhota itsetuntoni", hän puhui ja siveli viinilasin reunaa. Hän oli luovuttanut jo vanhempiensa suhteen sillä tiesi ettei siitä seuraisi muuta kuin surua.

Hän vilkaisi ympärilleen ja nyökkäsi kevyesti. Toivottavasti hän löytäisi yhtä mukavan halvemman asunnon. Dana seuraili katseellaan taas jalkapalloa hetken ja kohotti lasin huulilleen. "Ah. Tiedän että tämä on hivenen röyhkeää mutta kerran kun olet täällä niin voisitko pelin loputtua ehkä katsoa viemäriäni. Se on vuotanut jo ties kuinka kauan ja en saanut itse pulttia kiristettyä tarpeeksi kireälle. Olen kyllä soittanut huoltomiehelle mutta hän sanoi että ehtii tänne ehkä vasta ensi kuun jälkeen. Ei sinun tietenkään tarvitse mutta ajattelin nyt kuitenkin kysyä. Sinulla ehkä olisi enemmän voimaa", hän kysyi varovasti kääntäen katseensa Markisiin.

Markisin silmät rävähtivät ammolleen.
"Hei hei hei, Danaseni, toi alkaa jo kuulostaa siltä, että mun suojelusenkeli innostuu entisestään", mies sanoi naureskellen. "No, jos sua ei haittaa että mä olen kiinnostuneempi surffaamises kuin shoppaamisest, niin sopii."

Markis nyökkäsi naisekkaan sanoille.
"Sitten kun ne on kuolleet, ei voi enää sopii niiden kaa", mies huomautti mutta jätti aiheen tähän. Se oli hänelle liian henkilökohtainen jotta hän olisi osannut pysyä puolueettomana. Kenties Dana ei tulisikaan tulevaisuudessa tulemaan katumaan päätöstä, kenties tilanne korjaantuisi ajan kanssa. Oli miten oli, se ei kuitenkaan ollut Markisin huoli vaikka hän naisekkaalle miehelle pelkkää hyvää toivoikin.

Danalla oli selvästi ollut jotain muutakin mielessään kun hän oli pyytänyt Markisin katsomaan ottelua. Nuorempi mies vilkaisi Danaan ja hymyili toispuolisesti.
"Arvasin, että sulla oli tässä jotain muutaki ku pelkkää ystävällisyyt takana", lyhyttukkainen totesi huvittuneesti. Hän ei ollut vihainen - miksi olisikaan ollut? Hän oli tietyllä tavalla samaistanut Danan aina naisiin ja tuo pyyntö sekä tapa jolla se esitettiin, oli jotain perin naisellista.
"Mä vilkaisen sitä matsin jälkeen, enköhän mä osaa hoitaa sen", Markis totesi. "En kyl oo mikään ammattilainen mutta et uskois kuinka paljon lihaksille on tarvetta siellä päin missä mä asun."
Markis piti tauon.
"Jos ei muussa niin ryöstäjien tainnuttamises." Nyt hän liioitteli. Häntä ei oltu yritetty koko aikana ryöstää kuin kahdesti.

Dana katseli Marksisia hetken aikaa ja oli varma, ettei ollut sanonut shoppailusta mitään ääneen. Hän kohautti kuitenkin olkiaan hivenen. "Ei se minua haittaa ollenkaan", hän sanoi hymyillen kevyesti. "Kaikkein mukavinta olisi saada pitkäksi junamatkaksi seuraa", hän totesi ja sipaisi hiuksiaan. Hän käänsi sitten katseensa televisioon eikä enää kommentoinut toisen sanoja vanhemmista. Hänellä ei ollut mitään aikomusta antaa vanhempiensa talloa ylitseen uudestaan ja ehkä se oli vain hänen uhrauksensa. Hän käänsi kuitenkin katseensa Markisiin kun toinen hyväksyi hänen pyyntönsä. Oikeastaan asia oli tullut hänelle vasta nyt mieleen mutta onneksi toinen oli suhtautunut pyyntöön hyvin.

Hän säpsähti miehen sanoja ja käänsi katseensa toiseen. "Ryöstää? Millaisella alueella sinä oikein asut", hän sanoi kauhistuneena ja kohotti kätensä suunsa eteen. Hän sipaisi, sitten Markisin olkaa hellästi ja myötäintoisesti. Kunpa hän vain voisi auttaa jollain tapaa. Hän käänsi katseensa takaisin televisioon juuri kun selostaja innostui ja Paris FC teki maalin. Dana kohotti kätensä ilmaan ja hurrasi.

Hän kurottautui, sitten nostamaan lasin huulilleen, ja sen jälkeen alkoi syödä toista pitsan palaa, joskin nyt hänellä oli hivenen huono omatunto syödä toisen tuomio ruokia kun miehellä oli selvästikin rahalle paljon muutakin käyttöä. Dana säpsähti kun hänen puhelimensa pirahti soimaan ja kohotti sen käteensä. Hän nousi ylös ja asteli ikkunan luokse vastaten puhelimeen. "Mitä?", hän liki huudahti ja painoi päänsä lasia vasten. "Luulin että ne esitykset olivat sovittu juttu. No ei, on minulla silti muutama esitys vielä mutta silti.. Hmm. No ei kai sille voi mitään. Hei.", puhelu kävi nopeasti ja hän laski puhelimen korvaltaan huokaisten. Taas yksi peruttu esityspaikka, jos tämä jatkuisi, hänen täytyisi etsiä itselleen päivä työ.

Markis hymyili vinosti.
"Huonolla alueella mut älä huoli, oon jo iso poika." Danan sipaisu tuntui samalta kuin naisen varovainen kosketus. Markis oli tottunut kavereihin jotka lätkivät häntä hartialle ja ennemmin ottivat osaa huvittaviin kuin vakaviin puheenaiheisiin mutta tietenkin Dana oli täysin eri juttu.

Hetken aikaa he keskittyivät ainoastaan telkkariin ja maali sai miehen virnuilemaan tyytyväisenä ja haukkaamaan vielä palan pizzastaan, joka oli jäänyt pitkäksi aikaa vaille minkäänlaista huomiota. Markisin kohdalla telkkarin katselu jatkui huomattavasti pidempään kuin Danalla, jonka puhelin soi kesken kaiken.
Yritti Dana sitten etäisyydellä estää Markisia kuulemasta tai oli kohtelias ja halusi säästää nuoren miehen korvia yksityisasioiltaa, se epäonnistui. Tummatukka pystyi kuulemaan kuinka kaunotar sai pakit työstään.

Markis käänsi katseensa telkkarista ikkunalle, minne Dana oli astellut puhuessaan.
"Sä et taida olla juuri nyt juhlatuulella", hän totesi. "Tuu tähän."
Jos Dana istui hänen vierelleen Markis kietaisi kätensä kaunottaren harteille ja painoi kevyesti itseään vasten. Ei, hän ei voinut väittää että hänellä itsellään olisi ollut vaikeaa kun kuunteli, millaista Danalla oli, vaikka toinen vähättelikin asiaa selvästi suurissa määrin, ei halunnut huolestuttaa Markisia.

Dana käänsi katseensa Markisiin ja kohautti olkiaan. Toisen pyynnöstä hän asteli sohvalle istumaan ja hämmästyi kun mies kietaisi kätensä hänen ympärilleen. "Ei tilanne nyt niin paha ole. Tällaista sattuu kaiken aikaa kun esiintymispaikat löytävät suositumpia esiintyjiä", hän sanoi ja loi nopean katseen mieheen. Hän hymähti hiljaa ja laski katseensa painua puhelimeen sylissään. Hän antoi painonsa painautua kevyesti miestä vasten ja loi katseen television suuntaan. "Mutta se esiintyminen mihin annoin sinulle liput on kyllä vielä tulossa", hän totesi vielä koettaen piristää eniten varmaankin itseään. Olihan hänellä muutama luotto paikka joihin pääsi aina esiintymään ja kyllähän hän veti salin usein täyteen. Tosin vain ne muutama paikka eivät riittäisi kauhean kauaksi aikaa sillä hän tarvitsisi rahaa useamminkin.

"Pian ei kai auta muu kuin alkaa etsiä oikeita töitä mitä tehdä esiintymisen sivulla", hän sanoi ääneen joskin lause ääneen sanottuna masensi häntä. Dana kun tiesi ettei viihtyisi missään tavallisessa työssä kaupankassan takana istuessa. Hän laski kännykän pöydälle ennen kuin vetäytyi takaisin sohvalle. Tummatukka ravisti päätään sitten kevyesti. "Mutta turhaan nyt näin masentavasti aiheista kannattaa puhua", hän totesi.

Hän ei halunnut pilata mukanaan iltapäivän viettoa jalkapalloa katsellessa omilla murheillaan. Dana sipaisi hiuksiaan nopeasti ja nosti jalkansa sohvalla. Hän sitten puoli huolimattomasti nojasi päänsä Markisin olkaa vasten ja tuijotteli televisiota mietteliäänä koettaen päänsä sisällä keksiä työpaikkaa johon voisi hakea.

Markis taputti Danan olkapäätä osaaottavasti. Hän ei ollut hyvä lohduttamaan sanoilla, mutta tajusi sentään sen verran, että teki sitä kosketuksellaan.
"Paska homma se on silti", Markis totesi. Seuraavassa hetkessä naisekas lupasi, että esitys, johon hänelle oli jo annettu liput, tulisi kyllä toteutumaan. "Hienoo, hienoo. Mä haluan nähdä sut vauhdissa. Näytä mulle, mitä oikea drag queen on tehty!"
Markis ei olisi vielä muutama kuukausi sitten uskonut ikinä päästävänsä suusta tällaisia. Kaikkea sitä oppi, kun omisti tarpeeksi laajan kaveripiirin. Jo tätä ennen nuorukainen oli ollut tyytyväinen siihen, kuinka erilaisia ihmisiä tunsi ja että tuli monenlaisten persoonoiden kanssa toimeen.

Danan suunnitelma ei kuulostanut lainkaan huonommalta. Oli hyvä, että teki sitä, mitä halusi tehdä työkseen ja mistä nautti mutta oli oltava realistinen.
"Voithan sä etsiä kämppiksen. Eiköhän tänne joku onneton opiskelijapoika mahdu nurkkaan nukkumaan", Markis totesi rennosti. "Mutta oot oikeassa, me tultiin kattomaan tänne matsia eikä puhumaan."

Markis ei edes huomannut, ettei toinen halunnut vain vaivata häntä vaikka olisikin halunnut puhua aiheesta. Nuorukainen tiesi monia, jotka olisivat vaienneet tällaisesta asiasta koska olivat liian nolostuneita puhumaan siitä.
Hän ei voinut tuomita heitä, olihan hänelläkin aiheita, joista hän ei halunnut puhua.

((pitkästä aikaa vastausta tännekin))

// : ) //

Dana naurahti kevyesti toisen sanoille ja kohotti kulmiaan kevyesti. Hänkään ei olisi uskonut kuulleensa moista Markisin suusta mutta olihan se hauska kuulla että toinen oli innostunut hänen esiintymisestään. "Toivottavasti en sitten petä sun odottamuksias", hän totesi hymyillen leikkisästi ja vilkaisi toista nopeasti. Hän kurotti lasin käteensä ja nosti sen huulilleen jääden miettimään toisen sanoja. Kämppis vai? Hän mutristi huuliaan ja pohti asiaa. Se ei ollut mikään huono ajatus. olisi mukava kun olisi seuraa silloin kun oli kotona ja sen lisäksi saisi kaikki asuinkulut puolitettua. Dana alkoikin miettiä ketä voisi ehkä pyytää kämppiksekseen mutta äkkiseltään montaa nimeä ei tullut mieleen. Muutama, joita hän ajatteli, oli kuitenkin loppujen lopuksi sellaisia ihmisiä joiden kanssa hän ei haluaisi asua.

Hän käänsi katseensa Markisiin ja katseli miestä tovin hiljaisena siirtäen sitten katseensa takaisin televisioon. Hänen vierellään oleva nuorukainen olisi loistava vaihtoehto. Toinen kaipasi selvästi parempaa asuntoa ja vaikutti hyvältä asuintoverilta. He tulivat hyvin toimeen ja ei varmastikaan olisi vaikeaa löytää asunto johon heillä molemmilla olisi varaa. Hän ei kuitenkaan tiennyt kehtaisiko ehdottaa asiaa.

Dana sipaisi hiuksiaan ja kohotti katseensa toiseen. "Entä sä? Kiinnostaisko suo tulla mun kämppikseks? Sut pitäis joka tapauksessa saada pois sieltä kauheelta alueelta missä nyt asut ja säästäisit paljon jos jakaisit asunnon jonkun muun kanssa", hän lopulta rohkeni ehdottamaan. "Ei tietenkään tänne mutta johonkin asuntoon missä ois meille molemmille tilaa", hän lisäsi.

Markis virnisti. Hän oli varma, että Dana oli täysi ammattilainen ja hoitaisi homman kotiin. Loulo tulisi yllättymään, kun Markisilla olisi tarjota heille näin laadukasta viihdettä ja vielä ilman lipun hintaa, jonka ilman ilmaislippuja olisi joutunut pulittamaan.

Markis oli hetkenaikaa unohtunut katsomaan matsia kunnes huomasi yllättäen naisekkaan puhuvan hänelle. Hän kysyi lopulta selvästi mieltään jo jonkin aikaa askarruttaneen kysymyksen.
Markis mietti hetken ehdotusta. Hän kaipasi paremman asunnon. Oliko hän kuitenkaan valmis muuttamaan yhteen kenenkään kanssa, edes kaverikämppään? Edellinen, jonka kanssa hän oli asunut oli... niin, poissa. Toisaalta hänen täytyisi tottua elämään lopulta normaalia elämää ja lopettaa menneisyytensä pakoilu.
"Okei", tummatukka vastasi pienen hetken pohdinan jälkeen. "Kuulostaa hyvältä jos sä et pahastu siitä, etten mä en noudata mitään kotiintuloaikoi."

Tummatukka nojautui vasten selkänojaa ja katsoi hetken ottelua näkemättä mitään. Tämä oli heidän molempien kannalta järkevä ajatus. Ja mistä hän tietäisi, miten se tulisi menemään, jos ei ensin kokeilisi?
"Ainakin sä saisit jonkun korjaamaan putket", nuorukainen vitsaili. "Laitathan sä hyvää ruokaa?" Aivan kuin sillä olisi ollut paljoakaan väliä loppupeleissä.

Dana naurahti ja pudisteli päätään. "Itse olen aika yöeläjä kun esiinnyn lähinnä illasta yöhön että kotiintuloja ajat tuskin on mikään ongelma", hän totesi ja sipaisi hiuksiaan. Hän nyökkäsi sitten kun nuorukainen totesi että hän saisi jonkun korjaamaan putket. Hänen täytyi kyllä myöntää että olisi mukavaa jakaa asunto taas jonkun kanssa. Siitä oli jo aikaa kun hän oli viimeksi asunut samassa asunnossa jonkun kanssa ja oli mukavaa että ei tarvitsisi kaiken aikaa olla yksin. Mies vilkaisi Markisia ja hänen huulilleen kohosi lämmin hymy. "Ainankin mitä on kerrottu niin olen hyvä laittamaan ruokaa. Pidän muutenkin ruuanlaitosta joten olisi mukavaa kun saisi laittaa ruokaa jollekin muullekin kuin vain itselleen", hän sanoi iloisesti. Hän tosiaan nautti siitä että sai puuhastella keittiössä ja yleensä olikin se joka laittoi ruokaa jos he ystävien kesken kokoontuivat jonkun luona.

Hän nosti lasin huulilleen ja seuraili jalkapalloilijoita hetken aikaa mietteliäänä. Hetki hetkeltä tämä vaikutti paremmalta ajatukselta. Siitä olisi monelta kantilta hyötyä heille molemmille. Toki olisi myös asioita joita jäisi kaipaamaan yksin asumisesta mutta ne hyvät puolet tuntuivat ainakin sillä hetkellä paremmilta.

"Millanen irtisanomisaika asunnossasi on?", hän uteli seuraavaksi. Hän voisi itse sanoa asuntonsa vuokrasopimuksen melko nopeasti poikki kun oikeanlainen asunto vain löytyisi. Tietysti täytyisi pakkailla. Hän loi katseen ympärilleen ja jäi pohtimaan millainen homma muutossa oli. "Voisihan sitä alkaa tässä jo katselemaan jos sopiva asunto löytyisi", hän pohti ääneen. Helposti sitä kerran päivässä katsastaisi vapautuvat asunnot.

Markis nyökkäsi.
"Hienoo, hienoo! Sittenhän me sovitaan hyvin yhteen. Sä laitat ruuan ja mä korjaan putket, naulaan taulut seinään ja hajotan selkäni kun sä haluat sisustaa", nuorempi mies totesi rennosti. Tietenkin kämppiksessä oli se huono puoli, ettei hän voisi tuoda ketään naista kotiinsa jollei suhde olisi jo pitkällä - ei sillä, että tästä olisi välttämättä ollut vaaraa. Markis ei ollut juurikaan tuonut naisia yksiöönsäkään.
"Ja mulle saa laittaa enemmänkin ruokaa, jos haluut. Syön aika paljon." Kuten nyt paljon liikkuvalta nuorukaiselta saattoi odottaakin.

Tietenkin omassa rauhassa oli jotain, mistä Markis olisi mieluusti pitänyt kiinni. Hän piti ihmisistä mutta joskus hän halusi olla yksin. Dana kuitenkin taisi olla tarpeeksi hienotunteinen jotta osaisi jättää hänet rauhaan, jos Markis omaa rauhaa kaipaisi.
Ei, hän ei löytänyt juurikaan muita huonoja puolia kuin sen, että Dana saattaisi mennä ihastumaan häneen mikä aiheuttaisi varmasti jännitettä heidän välilleen.

"Kuukausi", Markis totesi. "Joten mun puolesta voidaan alkaa kattelemaan asuntoja vaikka samantien, pääsen muuttaa aika nopeesti."

Dana naurahti ja kallisti päätään. "No ei me nyt sentään mikään aviopari olla vaikka toi ihan hyvältä kuulostaakin", hän totesi hymyillen leikkisästi. Toisen kuvailema järjestely kyllä kuulosti enemmän avioparin puuhalta kuin kämppiksiltä. Ei niin että hän pistäisi pahakseen että joku olisi syömässä hänen tekemäänsä ruokaa ja auttamassa raskaiden tavaroiden siirtelyssä. Hän nyökkäili sitten ja pohti jo että voisi huomenna vilkaista lehden lävitse jos siellä sattuisi olemaan jotain hyvän kuuloista asuntoa. "No voidaan sitten varmaan molemmat katella mitä asuntoja on vapaana ja ilmoitella jos tulee vastaan jotain katsomisen arvoista", hän totesi. Hän kohotti lasin huulilleen ja jäi taas katselemaan peliä hetkeksi aikaa. Hän hymyili kevyesti itsekseen ja mietti miten mukavaa se olisi pitkästä aikaa taas asua jonkun kanssa.

Hän sipaisi hiuksiaan mietteliäänä ja kumartui ottamaan toisen pitsan palan käsiinsä. Hän söi sitä rauhassa ja seuraili jalkapallo peliä sivusilmällä. "Millaisia vaatimuksia sinulla on sen asunnon suhteen? Ainakin sen pitäisi olla kaksihuonetta ja sitten jonkunlainen keittiö/olohuone tila. Kaksi kylpyhuonetta olisi niin ihana mutta sellaista tuskin löytyy. Hmm. Ja varmaankin sen täytyisi olla lähellä metroasemaa jotta liikkuminen olisi helppoa", hän pohti ääneen ja söi pitsan palasen loppuun nostaen lasin takaisin käteensä.

"Mieluiten jollain suhteellisen rauhallisella alueella jotta uskallan liikkua iltaisin ja öisin. Muutenkin olisi mukavaa asua vähän rauhallisemmalla seudulla", hän jatkoi pohtimistaan. Dana vilkaisi ikkunan suuntaan. Hän tulisi kyllä kaipaamaan kaunista näkymää jota tuskin löytyisi kauhean monesta asunnosta. Hän huokaisi kevyesti ja kohotti lasin huulilleen kääntäen katseensa takaisin televisioon. Peli tuntui olevan todella hidastempoista vaikka tilanne olikin 1-0.

Markis nauroi naisekkaan kommentille.
"Totta, ehkei me nyt niin pitkälle mennä", nuorukainen sanoi rennosti. Jos Dana olisi tyttö niin hän saattaisi harkita asiaa kahdesti mutta juuri nyt hän oli kiinnostunut hieman... enemmän oikeasti naisista, niin julmalta kuin se kuulostikin. Hän ei kuitenkaan edes maininnut asiaa ääneen, turhaan mennä pälättämään siitä.
Mutta se, että Dana hoitaisi ruuanlaiton tuntui erittäin hyvältä!
"Mutta voit sä silti ruuat laittaa. Mä tietenkin maksaisin osan."

Dana ehdotti, että he etsisivät kumpikin asuntoa ja ilmoittelisivat toisilleen jos vastaan sattuisi tulemaan. Markis nyökkäsi, voisihan hän katsella ja ehkä vähän kysellä jos joku sattuisi tietämään vapaana olevasta kämpästä.
Markis ei ehtinyt suutaan avata kun naisekas ensin kysyi häneltä, mitä vaatimuksia hänellä oli asuntoa kohtaan kun neiti alkoi luettelemaan jo omia vaatimuksiaan joita oli huomattavasti enemmän kuin Markisilla olisi ollut. Hän oli ajatellut kulkuyhteyksiä, hintaa ja kokoa muttei ollut miettinyt lainkaan, montako kylppäriä haluaisi siihen.
"Sullapa on vaatimuksii", Markis totesi. "Mulle riittää, että siel on hyvät kulkuyhteydet, että me mahutaan asuu sinne ja että vuokra on sellanen, että mulla on siihen varaa."

Markis huomasi, ettei ollut edes huomannut, että matsissa oli tehty ensimmäinen maali.
"Mä voin kysellä mun tutuilta jos jollain sattuis olee tietoo tällasest kämpästä. Sä voit katella vaik asuntoilmotuksii jos olis vaik onnee ja niist löytyis jotain kiinnostavaa."

"Tietenkin laitan ruokaa. Kuten jo sanoin pidän ruuanlaittamisesta. Jonkun järkevän tavan pistää kulut puoliksi niin keksimme varmaan", Dana sanoi hymyillen. Hän pysyi sitten hetken aikaa hiljaisena ja mutristi huuliaan. "Kuinka paljon sinulla on varaa pistää vuokraan? Niin että tiedän vähän hakea oikean hinta luokan asuntoa vaikka varmaan veikkaisin että olemme aika samoissa määrissä", hän uteli. Hän jäi sitten hiljaisena miettimään ja laskemaan omia menojaan sekä palkkojaan. Hänen täytyi kyllä lisästä mielessään jonkun verran lisää koska hänen täytyi todella keksiä jokin tapa saada lisää rahaa.

"Itse asiassa mulla on yks ystävä joka on asuntovälittäjä niin voisin siltä kanssa udella jos ois jotain asuntoja vapaana", hän totesi ja ajatteli kyllä että katsoisi myös lehden ilmoitukset. Hän tunsi innon sisällään sillä hänestä oli aina mukavaa kun tapahtui jotakin muutoksia. Hän sipaisi hiuksiaan ja siemaisi lasistaan muutaman siemauksen. Ovikello rikkoi hiljaisuuden ja Dana kurtisti kulmiaan. "Outoa", hän sanoi ja nousi ylös. Hän asteli Markisin ohitse ja käytävää pitkin eteiseen avaamaan oven.

Hän avasi oven ja veti terävästi henkeä paiskaten oven takaisin kiinni. Dana nojautui vasten ovea ja laski kätensä kiivaasti sykkivälle sydämelleen. Oven takana oli eräs mies jota hän oli tapaillut muutaman kerran mutta joka oli paljastunut olevan naimisissa. Lou oli koettanut soitella hänen peräänsä mutta hän oli ajatellut että toinen olisi luovuttanut jo. Oven toiselta puolelta kuului uudelleen koputusta ja hän huokaisi miettien lähtisikö toinen pois jos hän vain ei avaisi ovea. Danasta tuntui hetkellisesti siltä että hän oli yhä yhtä huono näissä tilanteissa kuin aina nuorempanakin. Hetkeksi jopa hän unohti että Markis oli yhä asunnossa.

"Dana!", kuului oven toiselta puolelta.

Markis laski hetken aikaa rahoja mielessään. Hän sai kuitenkin kohtalaisen hyvää palkkaa, raatoihan hän yömyöhään töissä.
"Nelisensataa on maksimi", nuorukainen totesi. "Siihen tietty vielä laskut päälle mutta jos alle kahdeksalsadal sais kämpän niin se olis kiva. Tosin ei sen pitäis olla hankalaa, mutta mä yritänkin tehdä tästä mahollisimman helppoo."
Dana sanoi itsekin tuntevansa kaverin, jolta udella asuntoja joten tilanne oli hyvä.

Dana nousi ylös ja lähti avaamaan ovea. Mies paiskasi sen yllättäen kiinni samantien ja Markis kurotti kaulaansa nähdäkseen kuka siellä oli mahtanut olla mutta kykeni luonnollisesti näkemään ainoastaan Danan selän.
"Joku pölynimurimyyjä tai uskonsa tyrkyttäjä? Minäkin vihaan niitä, ei sillä että kumpiakaan kävis ovellani", Markis totesi katsellen Danaa. Tämän reaktiosta päätellen uskoaan tyrkyttävän oli täytynyt olla vähintään epäkuollut joten se taisi olla jotain muuta.

Markis nousi ylös ja harppoi naisekkaan luokse. Hän painoi korvansa kiinni oveen ja kuulosteli sen takana kuuluvaa ääntä joka sanoi ääneen hänen kaverinsa nimen. Aaa, sellaista.
"Ai, se on ex?" Markis sanoi ja tarttui ovenkahvaan. Hän kiskaisi Danan kainaloonsa ja avasi oven kasvoillaan huoleton virne. "Mitä asiaa? Me ei osteta mitään ja ollaan muutenkin aika kiireisii, tajuut varmaan."
Markis katseli tyytyväisenä miehen kasvoille leviävää hämmentynyttä ilmettä.

Dana yllättyi kun kuuli askelia ja kohotti katseensa Markisiin. Hän räpäytteli silmiään muutaman kerran tajuten että toinen tosiaan oli yhä paikalla. "Juu mutta.. Markis!", hän aloitti ja sen jälkeen kiljahti kun toinen veti hänet kainaloonsa ja avasi oven. Hän vilkaisi Loun suuntaan ja vilkaisi sitten Markisi kurtistaen kulmiaan hivenen. Muutaman sentin Markisia lyhyempi ei kovinkaan harteikas mies näytti kalpenevan hivenen tutkaillessaan katseellaan pisintä kolmikosta. Lopulta kuitenkin mies pudisti päätään ja raapi leukaansa.

"Dana. Kuuntelisit nyt minua. Kaikki on ohi vaimoni kanssa. Emme ole vain vielä aloittaneet ero prosessia", mies sanoi koettaen olla välittämättä Markisista joka kuitenkin sai miehen selvästi hivenen hermostuneeksi. Lou kurotti Danan käden omaansa ja vaivihkaa koetti vetää toista hivenen kauemmas Markisista.

"Ei se muuta mitään. Usko pois. Ja... Markis sinun ei tarvitse kuulla tätä kaikkea", Dana aloitti mutta keskeytti kuitenkin puheensa. Hän veti kätensä Loun otteesta ja kääntyi Markisin puoleen. Hän hymyili kevyesti ja vilkaisi sisälle. "Ihan tosi pärjään itsekseni", hän sanoi. Hän ainakin uskoi että Markis tuskin halusi jäädä kuuntelemaan hänen elämänsä draamaa. Eihän toinen varmaankaan ihan sujut voinut olla hänen suhteidensa kanssa. Siispä Markis tuskin halusi kuulla sen enempää hänen yksityiselämästään.

"Elä nyt viitsi kulta", Lou sanoi ja nappasi Danan kädestä uudelleen kiinni. Mies sai selvästi itsevarmuutta siitä että Dana oli häätämässä Markisia pois kuuntelemasta heidän välistä keskusteluaan. Mies suoristautuikin hivenen parempaan ryhtiin vaikka jäikin silti muutaman sentin Markisia lyhyemmäksi.

Markisin ei tarvinnut lukea miehen ajatuksia tietääkseen, mitä hänen päässään luki. Eroprosessi alkamassa pian? Eli ei ollut vielä kertonut vaimolleen eikä kertoisikaan. Yllättävää, että hän pystyi olemaan näin tuohtunut Danan miessuhteista - pitihän hänen suojella isosiskoaan?

Dana ei kuitenkaan ollut asiasta aivan samaa mieltä. Hänen mielestään Markisin ei tarvinnut kuulla hänen suhteistaan - mitä kaunotar oikein kuvitteli? Se, ettei Markis kertonut omistaan ei tarkoittanut, etteivätkö muka muiden suhteet olisi kiinnostaneet häntä. Hänhän suorastaan vaati saada työntää nenänsä muiden asioihin.
"Ei sun tarttee puhua tolle", Markis totesi ja katsoi Danaa. Hän ei päästänyt kaunottaresta irti vaikka exä ryhtyikin lääppimään Danan kättä olettaen voittaneensa. Markis raapi niskaansa ja kiskaisi Danan kevyesti lähemmäs itseään.
"Ja turha sun on kuvitella, että mä voisin välttyä sen ihmissuhde-draamaltas jos me aiotaan kerran muuttaa saman katon alle."
Tietenkin tilanne oli hänelle erikoinen mutta hän oli päättänyt hyväksyä Danan sellaisena, kuin hän oli.

"Dana, mennää vaan sisälle ja jätetään toi ruikuttamaan oven taakse. Sä ansaitset paljon parempaa kuin tollasen", Markis totesi. Dana oli nätti, hän löytäisi helposti paremman miehen, siitä Markis oli varma.