Rytinää kulttuurifestareilla

//Suuri ryhmäpeli, kaikki mukaan! Pelin tapahtumat sijoittuvat kulttuurifestivaalien lauantai-päivälle noin kello kuudeksi iltapäivällä. Pelataan ensin kaksi kierrosta siten, että ensin porukat tulevat missä järjestyksessä nyt liittyvät mukaan peliin, ja tätä järjestystä noudattaen kirjoitetaan yksi vastauskierros. Mutta kun olen kirjoittanut kolmannen viestini, voidaan aloittaa se, että kunhan kaksi muuta pelaaja on kirjoittanut edellisen viestisi jälkeen, voit kirjoittaa taas uuden viestin. Järki käteen tosin, älkää kirjoittako, ellei se, kenen vasteihin pääasiassa reagoitte, ole kirjoittanut edellisen viestinne jälkeen.

Pisteet sille, joka uskaltaa tarttua pelaamaan mokanneella kuskilla!

Event! Chênevalien kulttuurifestivaalit on täten julistettu alkaneeksi!//

Rue de Chêne oli tupaten täynnä väkeä, värikkäitä kojuja, lavoja, musiikkia ja värilyhtyjä. Päivä oli ollut mitä mainioin: kirpeän raikas ja viileä, mutta kuitenkin pilvetön ja aurinkoinen, ja tuntui siltä, kuin koko naapurusto olisi pöllähtänyt osallistumaan kulttuurifestivaaleille. Markkinakojujen lisäksi kahdella pikkulavalla oli ollut paljon nähtävää: varsinkin aamupäivällä paikalliset yhtyeet, tanssikerhot ja muut olivat esitelleet taitojaan. Nyt, illan jo hämärryttyä ja Rue de Chênen juhlille tyypillisten paperilyhtyjen loistaessa houkuttelevasti päälavan luo kadun kirkonpuoleiseen päätyyn alkoi pikkuhiljaa kerääntyä hetki hetkeltä tiheämpi väkijoukko: silläkin hetkellä jokin tanssiryhmä esiintyä pirteän musiikin tahdissa, pian julistettaisiin arvontojen voittajia, kilpailuissa palkittuja ja lopulta päivän pääesiintyjä valtaisi lavan, ja lavan läheltä olisi myös paras näköala festivaalit lopettavaan pienimuotoiseen ilotulitukseen.

Ilta oli sujumassa kaikkien suunnitelmien mukaan, iloisesti ja miellyttävästi, kunnes aivan yhtäkkiä vanha, sininen autonromu törmäsi kovalla vauhdilla kaiteeseen, jolla osa autotiestäkin oli rajattu festivaalikäyttöön, pyörähti kattonsa kautta ympäri ja jyräsi tiensä huutoihin puhjenneen väkijoukon lävitse. Rymisteltyään monen metrin matkan se lopulta pysähtyi törmätessään rajusti päälavan kylkeen, romauttaen sen oikeanpuoleisen etunurkan täysin. Auton ajovalot vilkkuivat hetken, kunnes sammahtivat, ja konepelti pystyssä auto kuoli aloilleen kevyen pölypilven ympäröimänä. Kauhistunut massa ihmisiä oli loikannut kollektiivisesti auton alta pois ja alkoi nyt haahuilla lähemmäs katsomaan, mitä tarkalleen oli tapahtunut. Juuri kukaan ei ollut näköjään satuttanut itseään, mutta auton kuskista kenelläkään ei ollut mitään tietoa, eivätkä järkyttyneet sielut ymmärtäneet heti sännätä häntäkään auttamaan.

Lukas

Lukas oli nauttinut festivaaleista auringonlaskun jälkeen täysin rinnoin. Eilen hän oli ollut täysin hajalla, koska hänelle oltiin yhteisötoiminnan hengessä nakitettu päälavan koristeleminen, mutta nyt hän kykeni jo luottamaan Emilyn ja tämän ystävien kykyihin huolehtia siitä, että kukat ja nauhat pysyivät kunnossa koko tapahtuman ajan. Hän oli ostanut itselleen pari pätkää metrilakua puolivitsillä, ja jauhoi kirskikkaesanssista, sitkeää karkkia hajamielinen ja pohtivainen ilme kasvoillaan kävellessään takaisin kohti päälavaa. Omituista kyllä herkku maistui yllättävän mukavalta, ja antoi hänelle ainakin jotain ihmeteltävää siksi aikaa, kunnes päälavan suuret tapahtumat alkaisivat – niiden takiahan hän oli ylipäänsä vaivautunut osallistumaan juhlaan.

Lukas kuului niin harvoihin henkilöihin, joiden katse oli ollut oikeassa suunnassa oikealla hetkellä, ja hän näki kuljettajan hallinnasta karanneen auton tulon jo kaukaa. Hänen takanaan kävellyt pikkutyttö muksahti vasten miehen pohkeita kiharatukan pysähtyessä välittömästi aloilleen, ja tuiskahti sitten nenilleen vampyyrin yhtäkkiä hajotessa varjohämyksi. Syöksähdellen ihmisten ja taikakansalaisten jalkojen alta, vierestä ja lomitse varjoissa puikkelehtien Lukas ehti juuri ja juuri lavan kulmalle auton iskeytyessä siihen – ja lähimpänä olivat pääsivätkin näkemään, kuinka kiharatukkainen nuorimies makasi polvet auton nokkaan osittain uponneina ja syli täynnä puunsäleitä ja terälehtiä. Aikansa kröhittyään vampyyri sai keuhkonsa taas toimimaan, ja vilkaistuaan syliinsä ja olkansa yli hänen kasvoilleen ilmestyi maailman vihaisin ilme.
”Vittu! Ei minulla ole varastossa enää yhtään gerberoita!”, mies kirosi, tavanomaiseen tapaansa enemmän omista tekeleistään kuin onnettomuuden mahdollisesti vaurioittamista ihmishengistä huolissaan.

Geralt

”Oletko aivan varma, ettei sinun pitäisi olla yhä vapaalla? Oletko nyt aivan varma, että jaksat? Kyllä minä pärjäisin yksinkin, älä suotta minun takiani rasita itseäsi!”
Geralt oli kuunnellut koko kaksipäiväisen Alixin huolestuneita kysymyksiä, ja sulki niiltä jälleen kerran korvansa astellessaan ties kuinkamonetta kertaa festivaalialueen päästä päähän. Hän tunsi olonsa kieltämättä raihnaiseksi, mutta vastahan hän oli ollut hieromassa kauppaa itse Kuoleman kanssa henkiinjäännistään sairaalassa – mutta eihän Geralt ollut voinut jättää auttamatta vajaavahvuista poliisiosastoa festivaalien valvonnan kanssa. Enemmänhän tämä työkeikka oli vapaalla oloa kuin ankaraa lainpuolustusta, varsinkin, kun hänen ja Alixin kanssa kävelemään oli lyöttäytynyt Marc, kaksimetrinen, punervatukkainen peikko, joka söi hiljaisena hattaraansa ja vilkuili tummat silmät hilpeästi pilkehtien hyörinää ja pyörinää ympärillään.

Marc olikin heistä ensimmäinen, joka havaitsi pahanlaatuisen kolarin ja sen aiheuttaman hysterian päälavan luona. Alix alkoi heti hälyttää apua paikalle Geraltin sännätessä suoraan auton luo: hänen kokeneet silmänsä eivät nähneet auttajaa vaille jääneitä auton vanavedessä, vaan kevyesti tuupitut ihmiset olivat kyllä huolehtimassa toisistaan. Sen sijaan kukaan ei ollut kumartunut kuskin ikkunan puoleen, ja poliisisetä tönikin kaikki tieltään ja ryhtyi raivokkaasti renkuttamaan auton ovenkahvaa: pelti oli kuitenkin vääntynyt niin pahasti, ettei ovea saanut ihmisvoimin auki. Sen sijaan Geralt työnsikin kasvonsa särkyneen ikkunan sisäpuolelle ja silmiään siristellen yritti saada selvää, miltä tilanne näytti hämärän ajoneuvon sisällä.
”Hei! Oletko kunnossa?”

Louis

Louis tuskaili täysien käsiensä kanssa yrittäessään saada kaivettua hetki sitten tärisseen kännykkänsä housuntaskustaan pudottamatta syliinsä jäätelöä. Harmi, kun kukaan ei suostunut olemaan avulias sen suhteen, kun väki oli kuitenkin äärimmäisen ystävällisesti jättänyt likimain... harkitun oloisesti sopivan raon keskelleen, josta Louis näki päälavalle huomattavasti matalammasta katselukulmastaan huolimatta. Festivaaleilla oli ollut todella hauskaa, vaikka Jules olikin livistänyt omien kaveriensa matkaan kuten tavallista.

Tai hänellä oli ainakin hauskaa siihen asti, kunnes tiivissä tungoksessa pääsi helvetti valloilleen, ja kollektiivinen syöksähdys sivummalle sai pyörätuolin keikahtamaan, jäätelön lentämään jonkun paidalle ja Louisin mätkähtämään kipeästi kyljelleen maahan. Hän näki, kuinka auto kiisi vajaan puolen metrin päästä ohitse ja jäi tuijottamaan sitä hölmistyneenä aina siihen asti, kunnes ensimmäinen jalkoihinsa katsomaton väistäjä tallasi hänen kätensä päälle. Silloin vaaleatukka tajusi olevansa keskellä hätääntynyttä joukkoa, maassa, tallomiselle altistuneena ja vielä kykenemättömänä nousemaan tarpeeksi nopeasti ylös. Sehän sai hänet käpertymään äkkiä sikiöasentoon päätään suojaten, kun taas joku melkein kompastui häneen, kunnes ylpeytensä nieltyään nuorukainen kaappasi ensimmäisestä nilkasta kiinni, johon ylettyi, ja nykäisi.
”Hei! Tarttisin vähän apua, viittisitkö jeesiä?”

//Heittelen loppuja hahmojani mukaan, jos sopivia välejä ilmestyy~//

Markis

Markis oli tullut paikalle kavereidensa kanssa mutta oli päätynyt erkanemaan kovaäänisesti riitelevästä kaksikosta todettuaan, että arvosti enemmän mielenterveyttään ja puolueettomuuttaan kuin seuraa. Jälkimmäistä hän löytäisi helposti lisää, hän oli useampaan otteeseen näkevinään tuttuja kasvoja, mutta ei oikeastaan voinut väittää, että muistaisi kenenkään nimeä.
Tai ollut satavarma, että nuo kasvotkaan olisivat tuttuja. Väärinkäsitykset olivat kuitenkin yksi monista helpoista tavoista tutustua eikä hän ollut tarpeeksi itserakas - tai ehkä hänen kunniansa ei niin helposta horjunut - etteikö olisi kehdannut välillä mokailla.

Tänään kuitenkin joku muu mokasi huomattavasti pahemmin.
Markis ei oikeastaan ollut täysin varma mitä tapahtui sillä juuri tuolloin hän sattui katsomaan muualle vaikka lähellä olikin mutta kurotellessaan väkijoukon päiden yli hän oli näkevinään kolaroineen auton. Se ei kuitenkaan palanut eikä tummatukka uskonut, että hänestä olisi paljoakaan apua tuossa panikoivassa massassa. Hän ei osannut elvyttää ja luultavasti olisi ollut aivan yhtä hyödytön kuin nuo muut auton ympärillä parveilevat.
Mietteistään huolimatta uteliaana Markis kuitenkin otti useamman askeleen lähemmäksi onnettomuuspaikkaa kun joku nappasi kiinni hänen nilkastaan. Mies käänsi katseensa alas ja näki tutut kasvot.
"Loulo?" Markis sanoi ja naurahti. "Sä näytät tosiaan tartteevan apua - en kai mä tallannu sun päälle?"
Nuori mies kiskaisi pyörätuolin lähemmäs ja kyyristyi auttamaan Louisia takaisin sen kyytiin.
"Aika hurja alotus juhlille - poliisit näyttää kuitenkin olevan jo auton luona."

Cupid

Cupidin päivä oli alkanut aikaisin aamusta kenraaliharjoituksilla ensin tanssikoululla ja sen jälkeen siirtymällä kulttuuritapahtuman sivulavalle harjoittelemaan muutaman kerran. Päivä oli muuttunut nopeasti iltaa kohden ja jännitys oli tiivistynyt nuorten opiskelijoiden kesken kun moni esiintyi ensimmäistä kertaa yleisölle joka oli niinkin iso. Lopulta kuitenkin tuli heidän vuoronsa ja kaikki sujui suunnitelmien mukaan. He jopa saivat isomman yleisön kuin kukaan oli uskaltanut toivoa. Esityksen jälkeen hän sai jopa kuulla tanssikoulun pomolta että moni oli kiinnostunut kurssitarjonnasta. Cupid kuitenkin oli hyvästellyt kaikki melko nopeasti. Hän oli juuri poistumassa takatiloista kadulle kun kuuli rytinää päälavan suunnalta. Nuorukainen kurtisti hivenen kulmiaan ja jäi hetkeksi aikaa tähyämään sinne päin.

Uutiset siitä mitä oli tapahtunut eivät kuitenkaan ehtineet tavoittaa kävelykadun toista päätä jossa hauskanpito jatkui normaaliin tahtiinsa. Hän kohautti olkiaan hivenen ja jäi taas katselemaan ympärilleen. Hän veti paksun harmaan villatakin tiukemmin ympärilleen. Hän oli melkein varma että oli nähnyt Antonion tanssiesityksen aikana jossain päin yleisöä mutta ihmisiä vilisti niin paljon ohi ettei toinen heti osunut hänen silmiinsä.


Dana

Dana oli saanut kutsun tuttavaltaan joka omisti karkkikaupan tulla avuksi eräälle kojulle. Niinpä hän oli aloittanut tapahtuman kantelemalla laatikoita pieneen kojuun ja sen jälkeen myymällä makeisia asiakkaille joita riitti. Myynti oli kuitenkin hidastunut ja lopulta mies oli tyytynyt vain jäämään istumaan kojun pöydän kulmalle ja seuraili päälavan menoa napostellen makeisia. Hän olikin juuri sellaisessa kulmassa että auto joka suistui pois ajoradalta meni läheltä heidän kojunsa kulmaa. Hän säpsähtikin ja liikahti hivenen kauemmas. Asian laita kohosi hänen tajuntaansa vasta kun ihmiset juoksivat alta pois. Hän itsekin liikahti hivenen kauemmas ja jäi katselemaan jos joku tarvitsi apua. Kuitenkin mitään vakavaa henkilövahinkoa ei vaikuttanut tapahtuneen.

Hän katseli ihmisjoukkiota ja ajautuikin ihmisten tunkiessa kauemmas muitten mukana kunnes joku lopulta vahingossa tönäisi hänet kumoon. ”Hei katsokaa eteenne”, hän kivahti ja nousi ylös varoen pohjettaan jonka oli aikaisemmin päivällä satuttanut.

//Nala liittyy ehkä joukkoon myöhemmin//

//HOHOO! Täältä tullaan! \\

Juliet

Julietilla oli ollut oikein mukava päivä. Hän oli tullut festivaaleille jo heti aamusta ja nyt illan hämärryttyä hänellä oli kädet täynnä laukkuja, joissa oli mitä erilaisempaa roinaa. Hän ei ollut joutunut tämän mennessä maksamaan yhdestäkään tavarasta, sillä aina löytyi joku enemmän kuin innokas ostamaan hänelle hänen tarvitsemansa esineet. Kaiken tämän valossa nainen oli sitä mieltä, että päivä oli varsin onnistunut. Hän oikoi hyvin avonaisella kaula-aukolla varustettua heleänpunaista mekkoaan ja varmisti, että häneltä ei vilkkunut mitään sopimatonta mekon lyhyen helman alta. Useat kultaiset rannerenkaat kilisivät hänen ranteessaan, kun hän vilkutti elegantisti kauempana kävelevälle tuttavalleen saapuessaan esiintymislavan luo. Hän luovi väkitungoksen läpi lähemmäs lavaa ja saikin oikein hyvän paikan, josta näki lavan suorastaan täydellisesti.

Hyvän paikkansa ansiosta Juliet näki auton juuri ennen kuin se rysähti päin yleisöä ja ehti reagoida äkilliseen kaaokseen. Hän otti useita nopeita askelia taaksepäin ja pääsikin mukavasti kauemmas kaaoksesta. Punaiset piikkikorkokengät kuitenkin koituivat hänen kohtalokseen, kun kengän korko osui johonkin ja hän kaatui suoraan taaksepäin. Onnekseen hän tunsi vahvojen käsivarsien ottavan hänet kiinni.
”Oi kiitos”, hän sanoi ja käänsi katseensa pelastajaansa.

Pythia

Pythia nautti festivaaleista suuresti. Hänestä oli mukavaa, kun suuri joukko ihmisiä kerääntyi samaan paikkaan pitämään hauskaa ja vaihtamaan kuulumisia. Nainen oli pitänyt aiemmin päivällä ennustuskojua tapahtumapaikan laidalla, mutta oli laittanut nyt lapun luukulle ja päättänyt lähteä tutkimaan festivaalien tarjontaa. Hän olikin saanut käsiinsä jo aimo pussin huumavalta tuoksuvia yrttejä.

Valtava rysähdys sai naisen huomion kääntymään lähellä olleen päälavan suuntaan. Hän katsoi silmät levällään kaaosta ja pisti sitten juoksuksi. Tämän takia hän oli nähnyt ihmisillä niin paljon alttiutta mustelmiin ja kolhuihin, niitä ihmiset nimittäin tuolla saivat. Pian hän oli tapahtumapaikalla ja antoi katseensa haravoida tilannetta. Kaikki oli yhtä kaaosta, mutta silti hänestä tuntui, että häntä tarvittiin väkijoukossa johonkin. Niinpä hän lähti luovimaan pitkin tungosta. Hänen matkansa keskeytyi kuitenkin pian, kun hän näki nuorukaisen, joka oli ilmeisesti kaatunut pyörätuolillaan ja oli vaarassa jäädä ihmisten jalkoihin.
”No voi hyvä tavaton!” hän parkaisi ja lähti juoksemaan kohti poikaa, mutta joku muu ehti jo auttaa tätä. Hän kuitenkin jatkoi matkaansa näiden luo ja katsoi molempia vuoron perään.
”Oletteko kunnossa?” hän kyseli huolissaan.


//Laittakaa vapaasti joku hahmoistanne olemaan se sankarillinen tapaus, joka otti Julietin kiinni : D Muut hahmoni tulevat ehkä myöhemmin kuvioihin\\

//Koska porukkaa ei näy olevan vielä paikalla - tosin pisteet Routavaaralle, kun ilmaannuit ennen niitä, jotka eivät ilmoittaneet myöhästymisestä :'D - laitanpa itse lisää viestiä. Pelataan yhä pelijärjestyksen mukaisesti, kun on vain neljä ihmistä langoilla. Vieläkin saa liittyä mukaan! Tulkaa vain mihin väliin vain mahdutte! Jätän nyt Lukasin ja Geraltin odottamaan, että joku ottaa niihin mahdollisesti yhteyttä tai voin lätkäistä ne ottamaan kontaktia johonkin.//

Louis

Tiiratessaan ylöspäin Louis pääsi toteamaan, että piru vie, Markishan se oli siinä. Mokoma nauroikin hänelle, ja sai kaatuneen invalidin posket punoittamaan kevyesti. Että osasikin sattuma kieputtaa häntä tänään!
”Joo et sä, mutten sano mitää noist muist ryntäilijöist”, hän nurisi päästäen samalla irti jätkän lahkeesta, eihän hän halunnut Markisinkin kaatuvan.
”Helvetti ku en ehtiny tajuta mitää enne ku kaikki oliki yhtäkkiä tulos mua päin ja keikahdin nurin. Onks siel käyny pahastikin?” hän kyseli kurotellen melko turhasti kaulaansa, eihän hän mitään maanrajasta näkisi. Hetkisen käsiään ravisteltuaan – ne olivat aivan jäätelössä – hän kuitenkin tarttui Markisin auttavaan käteen melko lailla vaistonvaraisesti, vaikka ensin olisi ollut järkevämpää nostaa hänen keikahtanut pyörätuolinsa pystyyn.
”Mun jäätelökin lens jonneki, enkä vitus osta uutta, sikakallista ostaa niit ny täält”, hän huokaisi vielä sinisilmänsä aidon harmistuneina Markisiin tuijotellessa.

Sitten, täysin varoittamatta takavasemmalta mukaan kuvioihin ilmestyi tummaihoinen hippinainen, jolla oli kainalossaan omituinen rehupussi ja eriväriset silmät. Nainen kuitenkin oli selkeästi auttavainen sielu, joten Louis vain naurahti kevyesti ja loi tähän kiittelevän katseen.
”Ei täs mitää, vähemmästäki väkee kaatu ku auton syöksymisest yleisöön”, hän naurahti hieman vaivaantuneena tajutessaan kesken lauseen, kuinka hirvittävältä tapahtunut kuulosti noin sanottuna.
”Mut kiitti. Jos viittisit auttaa ton mun tuolin ylös, pääsisin täst kyl sit iha ittekseni turvaan...”

Antonio

Antonio räpytteli hämmentyneenä silmiään tajutessaan tuijottavansa tummentunutta iltataivasta vasten risteileviä lyhtyrivejä ja tuntevansa muhkuraisen katukiveyksen selkänsä alla. Kohottaessaan kätensä silmiensä tasalle hän näki, kuinka hihat olivat aivan pölyssä ja hiekassa, ja hänen kämmenensä kärsivät pahasta asfaltti-ihottumasta. Huokaisten hän painoi kätensä otsalleen – ja katsoessaan niitä uudestaan näki verta. Pienellä koskettelulla hiusrajassa oleva pieni, mutta runsasvuotoinen ruhje löytyikin, ja irvistellen Antonio nousi ylös, kaivoi taskustaan nenäliinan ja alkoi painella liki paniikinomaisesti verenvuotoa kuriin. Hän ei aikonut saada yhtäkään veritahraa vaatteisiinsa – ne voisi vielä pelastaa, mutta ei taatusti veritahrojen jäljiltä.

Hieman huterasti kävellen Antonio lähti askeltamaan päinvastaiseen suuntaan, kuin kohti onnettomuutta auttamishaluisina tai uteliaina sännänneet. Hän oli tullut katsomaan Cupidin tanssiesitystä, mutta päättänyt sitten jäädä vielä tarkastelemaan päälavan tapahtumia. Tämä outo, pieni kuppikunta keskellä Pariisin pyörinää oli suorastaan maagisella tavalla vetoava, hän oli tykästynyt siihen rustiikkiseen ja pittoreskiin ilmapiiriin, joka pääkadulla vallitsi, ja alueella oli selvästi monia lahjakkaita henkilöitä esityksien perusteella. Nyt kuitenkin... jotain oli tapahtunut, eikä hän kunnolla kyennyt muistamaan, mitä. Päätään pudisteltuaan Antonio nosti katseensa taas ylös, ja huomasikin tummatukkaisen tanssijansa harmaassa takissaan pienen matkan päässä. Tiedostamatta laisinkaan, kuinka yliajamalta näytti, mies hoipersi Cupidin luo hymyillen – eihän hän ollut ehtinyt vaihtaa nuorukaisen kanssa sanaakaan hetkeä aikaisemmin.
”Cupid! Esitys oli upea”, hän mongersi hieman epäselvästi, ja silmänsä sulkien nojautui raskaasti vasten läheistä seinää. Olikohan hän lyönyt päänsä...?

Luca

Luca lipui huvittunut hymynkare kirkkaan punaisiksi maalatuilla huulillaan kohti tapaturma-aluetta korkeissa koroissaan, pitkässä mustassa hameessaan ja valkoisessa, röyhelöisessä, antiikkihenkisessä paidassaan päässään pieni sulkahattukoristepanta suoriksi jätettyjä hiuksia kaunistamassa. Vihdoinkin jotain nähtävää! Aikaisemman, viehättävän pienen tanssikoulun esityksen jälkeen hän ei ollut saanut nähdä mitään sydäntä sykähdyttävää, mutta nyt, nyt jotain todella tapahtui – ja kierosti pitkätukka tarkkaili tilannetta, kuinka äkillinen tuho sai ihmiset reagoimaan, kuinka se vaikutti katsojiinsa kuin taideteos.

Hän pääsi jo melkein katsomaan lähempää poliisin ja auton sisään jääneen kuskin välistä vuorovaikutusta, kun yhtäkkiä mauttoman pikkuiseen punaiseen mekkoon sonnustautunut nainen kaatui käytännössä suoraan hänen syliinsä. Vaistomaisesti Luca tarttui kiinni tämän ohuista olkavarsista ja esti tätä kaatamasta heitä molempia. Toinen kulma lievästi koholla hän katseli sillä kertaa kirkkaan punaisina hohtavilla, sumuisan tummasti meikatuilla silmillään alas naiseen.
”Hyvä neiti, katsokaa toki seuraavalla kerralla mihin astutte”, hän hymähti matalan käheällä äänellään kylmästi.

//Heh, täältä tosiaan tullaan! Ensimmäinen ryhmäpeli ikinä, voi olla melko kankeaa aluksi :-D//

Alyssa

Alyssa kulki hieman hermostuneena festivaalialueella ympärilleen katsellen. Hän oli tullut reippaasti myöhässä alueelle, koska oli tietysti unohtanut koko tapahtuman. Päässään kiroillen hän pysähtyi erään pelikojun luo ja katseli, kun eräs pikkupoika yritti osua palloilla metallitölkkeihin. Valitettavasti poika ei saanut palloja lentämään perille asti ja purskahti pettymyksestä itkuun. Söpö lohdutuspalkinto kuitenkin palautti hymyn huulille. Alyssa hymyili myös ja päätti kokeilla peliä. Hän maksoi pienen summan ja sai eteensä kolme palloa. Kaksi ensimmäistä palloa lensivät ohi, mikä ärsytti tyttöä suuresti. Vihoissan hän nappasi viimeisen pallon ja heitti sen lujaa kohti tölkkejä. Pallo ei kuitenkaan osunut tölkkeihin, vaan meni ohi ja läpi teltan kankaasta. Kojun pitäjä tuijotti suu auki kankaaseen syntynyttä reikää, ja ihmetyksen turvin tyttö astui taas väkijoukkoon kasvot punaisina. Tulipa taas ihmissusivoimat huomattua...

Yhtäkkinen liike silmäkulmassa ja rysähdykset kiinnittivät Alyssan huomion, ja hän näki sinisen auton kiitävän ihmisjoukon poikki pysähtyen lavaan rysähdyksen kera. Raidallinen tunika ja pöllökoru rinnalla heiluen tyttö juoksi onnettomuuspaikalle hieman hätääntyneenä. Oliko joku hälyttänyt apua? Tuolla joku puhui kännykkään, luultavasti hätäkeskuksen kanssa. Alyssa ei tiennyt mitä tehdä valtavassa väkijoukossa, joten hän astahti hieman sivuun lavan viereen ja yritti katsoa autonromua. Lyhyenä hän ei kuitenkaan nähnyt mitään. Ihmiset auttelivat toisiaan, ja tyttö katseli ympärilleen nähdäkseen, oliko joku loukkaantunut jäänyt huomaamatta.

Markis

Markis ei edes huomannut Louisin jäätelöntahrimia käsiä ja olisi epäilemättä tarttunut tahmeaan käteen, jos nuorukainen ei olisi tajunnut itse hieman ravistella niitä. Hän ei myöskään tajunnut nostaa pyörätuolia ylös, joskus sitä unohti ettei Loulo ei oikeasti pystynyt kävelemään äskeleen askelta ilman rakkinettaan.
"Pahasti? En mä tiedä - ei siellä ainakaan mikään pala ja poliisitki on jo ehtineet paikalle", tummatukka totesi rennosti olkiaan kohauttaen. Hän ei uskonut, että mitään sen vakavampaa oli oikeasti sattunut, mutta hän olikin tällaisissa tilanteissa usein liian optimistinen.
Markis tajusi Louisin käsien tahmauden vasta tuntiessaan sen.
"Hyi vittu, mä tunnen sen. Olisit varottanu, että oot uittanu kätesi jäätelössä", mies totesi, kasvot kuitenkin virneessä. Ainahan sitä voisi pyyhkiä kätensä. "Sori, koiranpentukatse ei toimi muhun, mä en ole ostamassa sulle uutta."
Hyvä on, ostaisihan hän, jos Loulou tarpeeksi itkisi jäätelönsä perään.

Markis vislasi huomatessaan heitä lähestyvän naisen. Mitä kaunotar! Hänen katseensa käväisi ensin naisen silmäähivelevissä muodoissa eriväristen silmien sijaan. Tummilla naisilla sitten osasi olla kauniit muodot, ihanan leveät lanteet eikä rintavarustuksessakaan ollut mitään valitettavaa.
Markis onnistui olemaan tiputtamatta Louisia, mikä oli jo kiitettävä suoritus tuollaisen naisen astellessa heidän eteensä.
Kypsät naiset sitten olivat jotakin.
"Ai, sori, mä en tajunnu nostaa sitä ylös ennen sua nostoo", Markis sanoi huvittuneena nauraen. "Kiitti, neiti."

//Dana tulee kuvioihin takaisin mukaan jossain vaiheessa//

Cupid kuuli tutun äänen ja käänsi katseensa Antoniota kohti. Hänen hymynsä jäi kuitenkin puoli tiehen ja nuorukainen jähmettyi paikoilleen. "Mitä ihmettä sinulle on tapahtunut?!", hän huudahti hämmentyneenä ja kallisti päätään hivenen sivulle. Hän otti nopeat askeleet vanhemman luokse ja antoi laukun tömähtää olalta heidän jalkojensa juureen. hän katseli miestä hivenen huolestuneena ja tarttui hellästi miehen käsivarsiin. "Antonio? Mitä tapahtu?", hän toisti kysymyksen uudelleen. Hän vilkaisi ympärilleen ja päästi toisesta hetkeksi aikaa irti napaten lähellä olevan muovisen tuolin ja raahaten sen siihen miehen viereen. Cupid hellästi painoi toisen istumaan ja kaivoi laukustaan vesipullon kastaen puhdasta paitaansa siihen painaen sen sitten Antonion päässä olevaa haavaa vasten.

"Ootko sä kunnossa", hän kysyi huolestuneena ja kurtisti kulmiaan hivenen. Hän nappasi kosteuspyyhkeitä laukustaan ja laski muutaman toisen kädelle. "Pyyhi kätes niihin se vois ehkä auttaa", hän sitten sanoi ja kurtisti kulmiaan hivenen. Hän huokaisi hiljaa ja sipaisi sitten hellästi Antonion poskea. Hän kurkki toisen haavaa varovasti mutta painoi paidan pian takaisin sitä vasten.

Juliet

Juliet kurtisti kulmiaan vastaanottamalleen töykeälle käytökselle. Hän kampesi itsensä ylös ja hymyili sitten säteilevästi.
”Olen pahoillani, kompastuin johonkin”, hän pahoitteli suunnilleen pituiseltaan naiselta. Hän katsoi toista hetken vaivaantuneessa hiljaisuudessa ja vilkuili sitten ympärilleen.
”Kiitos vielä kerran, mutta minun on nyt pakko mennä”, hän valehteli nopeasti ja lähti sitten kiiruhtamaan korkeilla koroillaan toiseen suuntaan.

Pythia

”Ah tietenkin”, Pythia sanoi ja kumartui nostamaan pyörätuolin pystyyn. Hän asetti sen siten, että toisen nuoren miehen oli helppo laskea toinen siihen istumaan. Tuon tehtävän hoidettuaan hän pudisteli hetken tomua metsänvihreästä kietaisumekostaan ja käänsi sitten katseensa kahteen tuntemattomaan. Tänään jalkaansa laittamistaan matalakorkoisista sandaaleista huolimatta pyörätuoliton mies oli häntä kymmenisen senttiä pidempi. Pyörätuolissa olevasta oli vaikea sanoa, mutta nainen oletti tämänkin olevan häntä jonkin verran pidempi. Kumpikin miehistä näytti oikein mukavilta, joten Pythia otti kasvoilleen lempeän hymyn.
”Olin kuulevinani jotain jäätelöstä. Mitä jos tarjoaisin teille molemmille yhdet?” hän kysyi ja katsoi nuorukaisia vuorotellen silmiin.

Klaus

Klaus oli vastustanut festivaaleille lähtöä ankarasti, mutta lopulta Elijahin painostus oli muuttunut niin raivostuttavaksi, että hän oli antanut periksi ja suostunut lähtemään ihmisvilinään. Kuten hän oli arvannut, oli Elijah kadonnut ensimmäisen kolmen sekunnin aikana ja hän oli jäänyt yksin. Niinpä Klaus oli suunnistanut päälavan suuntaan.

Rysähdyksen jälkeisessä hälinässä Klaus huomasi yksinäisen poliisin, joka yritti saada romuttuneen auton ovea epätoivoisesti auki. Hän näki myös auton etupuolelle liiskaantuneen Lukasin ja hän naurahti pienesti. Mikä sattuma. Pitkin askelin mies saapui auton luo ja väläytti vinon virnistyksen vampyyrin suuntaan kääntyen sitten kohti poliisia. Sanaakaan sanomatta hän työnsi poliisin pois tieltä ja nykäisi oven yhdellä kädellä irti saranoiltaan ja laski sen auton viereen.
”Ole hyvä”, hän sanoi tummalla äänellään ja jäi nojailemaan auton takapenkin oveen.

Juliet (again)

Juliet oli kävellyt jo jonkin matkaa poispäin häntä auttaneesta naisesta, kun hän iski silmänsä upeaan ilmestykseen. Mies, jonka seurassa oli toinen mies pyörätuolissa ja pienikokoinen nainen. Hän pidensi askeliaan ja olikin pian lähes saavuttanut tuon joukkion. Hän jäi muutaman askelen päähän näistä ja päätti seurata näitä jonkin aikaa. Ainakin joukossa oli silmänruokaa.

((Viimein pääsin mukaan! >.<))

Kozlovit

Vadim ja Zoja olivat innoissaan ja odottivat kärsimättöminä esiintymistään päälavalla. He olivat pitkään harjoitelleet esiintymistään tapahtumaa varten - niin kuin monena muunakin vuonna. Heidän maineensa oli kiirinyt melko laajalle ja yleisöä oli tullut hieman kauempaakin katsomaan heidän esitystään. Kaksosilla oli molemmilla mustat, pitkät mekot yllään ja Vadim näytti aivan naiselta kuten tavallisestikin. Kaksosten hiustyylikin oli samankaltainen, joten saattoi olla vaikea huomata, kumpi oli kumpi, ellei tiennyt heidän soittotaidostaan. Tällä kertaa Vadim oli ottanut "aseekseen" sopraanosaksofonin ja Zoja viulun. Kun tuli heidän aikansa esiintyä, he astelivat lavalle leveät hymyt kasvoillaan, asettuivat paikoilleen ja kuin yhteisestä merkistä aloittivat soittamaan. He aloittivat energisellä Vivaldin Storm sovituksella ja nauttivat yhdessä soittamisesta, kunnes lavaan iskeytyi auto. Koko lava huojui ja Vadim kaatui törmäyksen voimasta.
"Au, jalka!" hän huudahti puristaen kouristuksen omaisesti soitintaan. Zoja oli hetkessä hänen luonaan ja auttoi hänet ylös. Sisarensa avustuksella Vadim pääsi pois vaaralliselta lavalta.
"Mitä helvettiä?" Zoja kirosi katsoen lavan kulmaan rysähtäneen auton suuntaan. "Meillä oli niin hyvä alku.. Jatketaan soittoa Vadim. Tässä. Minä en aio olla soittamatta mokoman takia."
Zoja oli selvästi ärtynyt ja Vadim saattoi kipeästä jalastaan huolimatta vain seurata esimerkkiä. He aloittivat uudelleen soittamisen ja pian heidän ympärilleen alkoikin kerääntyä väkijoukkoa kuuntelemaan. Ja soittamiseseta he nauttivat.

Heidän isänsä Jegor oli aikonut rynnätä lastensa luokse, kun lavaan osui auto, mutta kun kaksoset olivat kohta taas soittamassa, hän päätti katsella sivusta. Pieni hymy karehti hänen huulillaan. Hän oli ylpeä lapsistaan.

//Nyt voitaisiin sanoa niin, että mikäli yli kaksi viestiä on lähetetty omasi jälkeen ja se, kenen kanssa olet kunnolla pelailemassa, on vastaillut, voit laittaa vapaasti uutta viestiä. Kokeillaan, josko tuo toimisi o7//

Luca

Lavalla esiintyneitten muusikoitten jatkaessa urhoollisesti soitantaansa Luca antoi kaatuneen punamekkoisen naisen mennä, ja kääntyi itse hetkeksi kuuntelemaan musiikkia, vaikka kaikki järjelliset ja omatunnolliset olennot huolehtivat onnettomuuden jälkivaikutuksista. Kohta hän kaivoi suuresta olkalaukustaan kameran, ja asettui sivummalle ottamaan kuvia – kuvia aivan kaikesta, mitä paikalla tapahtui. Ehkäpä hän kaappaisi muutaman koskettavan otoksen, hmm?

Louis

Louis tunsi olonsa ainakin puoliksi helpottuneeksi kuullessaan, että auto ei ollut hurjasta kolaroinnistaan huolimatta saanut aikaan ainakaan kuolonuhreja.
”Ah, päivän pahin tapaturma, sun kätes meni ihan jäätelöön kans”, Louis naurahti roikkuessaan siinä puoliksi ylös nostettuna Markisin käsivarsilla. Hän nauroi vähän lisää ja loi sitten oikein söpöisän mutruhuulisen katseen Markisiin.
”Entä jos oikein yritän? Ei, ei sun oikeasti edes tartte.”

Louis kuitenkin veti naamansa niin peruslukemille kuin vain pystyi Markisin vislatessa paikalle ilmestyneelle naiselle. Hän ei huomannutkaan naisen ruumiin runsautta, hän oli huomannut vain, kuinka tummahipiäinen nainen näytti epäilyttävästi sellaiselta, joka alkaisi puhua jotain siitä, kuinka kasveillakin olisi tunteet. Nainen kuitenkin nosti pyörätuolin kepeästi ylös, ja kohta Markisin ei enää tarvinnutkaan kannatella Louisin elopainoa jalkojen laahatessa maata löysinä, vaan vaaleatukkainen istui taas tutussa pyörätuolissaan, asetteli jalkansa hyvin aloilleen ja irvisteli sitten löytäessään jäätelöroiskeen takamuksensa alta. Onneksi kaikki oli pysynyt tallessa – ja sitten tutkimiseen keskittyneen nuorukaisen kasvot kirkastuivatkin, kun ystävällinen nainen päätti tarjota heille jäätelöt.
”Jäätelöä. Voi hemmetti, nyt ei kai olis millään mittapuulla hyvä hetki tollaselle ehdotukselle”, Louis naurahti päätään pudistellen, mutta loi sitten katseensa Markisiin, joka oli selvästi keskittynyt naisen katselemiseen. Hän alkoi tuntea olonsa kolmanneksi pyöräksi, mutta toisaalta... hän voisi toimia tekosyynä.
”Mikäs siinä. Kaiketi ne myyvät sitä yhä tuossa lähellä.”

Antonio

Antonio ei ollut aikoihin tuntenut oloaan niin huteraksi, ja hän istuutui lammasmaisen kiltisti Cupidin jostain nappaamalle muovituolille. Märkä kangas otsalla tuntui hyvältä, ja Antonio alkoi pyyhkiä hitaasti käsiään puhtaaksi, saaden lopulta harmaan katupölyn pois kirkkaanpunaisina hohtavista kevyistä ruhjeista.
”Ei... ei aavistustakaan. Olin vain yhtäkkiä maassa”, Antonio sopersi hiljaa vastauksensa ja antoi päänsä taipua taakse, myötäillen Cupidin käsien aiheuttamaa painetta.
”Mitä siellä oikein tapahtuu?”
Antoniota alkoi itseäänkin pikkuhiljaa huolettaa se, kuinka sumuiselta hänen päänsä tuntui, ja Cupidin kysellessä hän paineli ohimojaan varoen raapiutuneita kämmeniään niin hyvin kuin taisi. Käytetyt kosteuspyyhkeet putosivat jonnekin lattialle ja unohtuivat häneltä hetkessä täysin, kun ikävä tunne kouraisi hänen vatsanpohjaansa.
”Hrk. Peruuta vähän”, hän kähähti, painoi päänsä alas ja kakoi hetken sivulleen, onneksi sentään oksentamatta. Raskaasti hengittäen hän kuitenkin haparoi jotain, jolla pyyhkiä suutaan hieman – hapan maku kitalaessa tuntui vaativan sitä, ja hän oli kuitenkin sylkäissyt maahan – ja kohotautui sitten hieman vapisevana. Hieman jähmeästi vihreät silmät kohottivat huolestuneen katseensa Cupidiin.
”Taisin kolauttaa pääni...”

Geralt

Geralt hätkähti mustatukkaisen, tummanpuhuvan miehen repäistessä autonoven irti sen kummempia epäröimättä.
”Kiitos”, hän puuskahti pikaisesti, mutta kääntyi nopeasti takaisin kuskin puoleen ja painoi sormensa tämän kaulalle pulssia etsien. Kaveriparka oli tajuton, mutta yhä elossa, ja lemusi vahvasti alkoholilta. Kiroten Geralt yritti varmistella, ettei kaveri lopettaisi hengittämistään varoen kuitenkin, ettei vahingossakaan pahentaisi mahdollisia murtumia – kunnes hän lopulta joutui tuskastuneena astumaan kauemmas kätensä ylös vetäen.
”Ei perkele. Missä se ambulanssi viipyy. Alix! Miten siellä sujuu?” hän huusi sivummalla erästä auton tönäisemäksi tullutta kaveria hoitavalle työparilleen, joka heilautti hänelle kättään vastaukseksi. Tällöin Geralt kääntyi taas mustatukkaisen miekkosen pariin – kaveri oli selkeästi jotain muuta kuin ihminen, mutta hän oli jo tottunut siihen vuosinaan Chênevaliessa – ja mittaili tätä katseellaan.
”Haluatko auttaa vielä vähän lisää? Mene kaappaamaan nuo pirun hullut soittajat pois tuolta lavan läheltä, ennen kuin he saavat jonkun kaatuvan pylvään niskaansa.”

Lukas

Lukas oli jäänyt tyytyväisenä kiroilemaan happamasti auton ja lavan väliin sitä, että oli mennyt satuttamaan itsensä, vaikka ei onnistunut pelastamaan edes osaa nurkkakoristeesta, johon oli nähnyt monen tunnin vaivan. Hän kuitenkin vaikeni tuntiessaan kylmät väreet niskassaan, ja vilkaistuaan auton keulan ylitse hän saattoi nähdä siihen syyn – Romanohan se siinä tepasteli auttamaan poliisimiestä tempaisemalla auton etuoven irti! Lukas käpertyi äkkiä mahdollisimman pieneksi, irrottu jalkansa pienen taistelun jälkeen auton keulasta ja ryömi sitten ihmisten jalkojen takana sivummalle – aina siihen saakka, kunnes vahingossa törmäisi pikkuisen pisamakasvoisen neitokaisen jalkoihin, ja suorastaan kaatoi hänet.
”Shhh! Yritän paeta jotakuta!” Lukas kähisi noustessaan polvilleen, mutta tarttui kuitenkin neidon käteen ja veti tämän ylös noustessaan itsekin.
”Anteeksi, mutta minä aion kadota täältä mahdollisimman kauas”, hän ilmoitti sitten eksentriseen tapaansa ja lähti luikkimaan kovaa vauhtia poispäin Romanosta ja autosta.

Heitä auttamaan tullut nainen oli läheltä tarkasteltuna entistä seksikkäämpi. Markis piti erikoisesta kauneudesta eikä kokenut erivärisiä silmiä niin häiritsevinä, kuin useimmat oletettavasti kokivat. Suurten rintojen ja leveiden lanteiden lisäksi tummaihoisella kaunottarella oli myös erittäin sievät kasvot.
Ihastellessaan paikalle saapunutta naista Markisilta jäi täysin huomioimatta, että hän oli itsekin ihastelun kohteena.

Rintava kaunotar ehdotti että tarjoaisi kaksikolle jäätelöt. Oikeastaan Markis ei olisi sellaista tarvinnut mutta ei hän tietenkään kieltyätyisi kun tuollainen nainen sitä ehdotti! Ehei, jos lapsekas tekosyy, jäätelö, auttaisi häntä pysymään edes hetken tuon ihanaisien muotojen omistajan luona, ei mies valittaisi.
Louis ehti ensin vastata myöntävästi naiselle.
"Oikeastaan se on fiksu ajatus, saadaan sut pois tästä väentungoksesta", Markis sanoi vaikka ainakin Louis oli epäilemättä tajunnut hänen tarkoitusperänsä. Mies nappasi kiinni pyörätuolin kahvoista ja käänsi sen jäätelökojulle päin.
"Mä oon Markis Géroux. Sori, en voi puristaa sun kättä, en haluu levittää tätä jäätelötahmaa muiden käsiin."

//sir Kai, oletan, että Lukas törmäsi Alyssaan :-D//

Alyssa

Alyssa seisoi yhä hämmentyneenä samassa paikassa ja kuunteli soittoa. Sisukkaita soittajia kyllä, soittavat vaikka onnettomuus tapahtui aivan heidän neniensä edessä. Tyttö oli niin keskittynyt soittajian katselemiseen ja kuuntelemiseen, ettei huomannut pitkän miehen kiskovan itseään vapaaksi ja konttaavan muiden jaloissa. Yhtäkkiä tyttö tunsi jaloissaan kovan töytäisyn, ja kovan kiljahduksen saattelemana hän kaatui taaksepäin. Alyssa kolautti takaraivonsa kovaan maahan ja älähti kivusta. Sama mies kuitenkin nosti hänet mukanaan jaloilleen ja sanoi samalla pakenevansa jotakuta. Hän pyyteli anteeksi ja katosi väkijoukkoon. Alyssa oli niin pyörällä päästään kolauksen takia, etteivät sanat heti uponneet hänen aivoihinsa. Siis hetkinen, pakeni jotakin? No, se ei ollut hänen asiansa, ketä tämä mies pakeni. Yltyvän pääsäryn kourissa tyttö murisi hiljaa ja hieroi ohimojaan hampaitaan yhteen purren.

Pythia

Pythia tunsi ihollaan sellaista kihelmöintiä mitä jonkun herkeämätön tarkastelu aiheutti ja hän vilkaisi pyörätuolitonta miestä ripsiensä lomasta. Pienen hymähdyksen saattelemana hän lähti kävelemään toisten mukana kohti jäätelökojua.
”Pythia García”, nainen esitteli itsensä. Hetken mietittyään hän hymyili leveästi ja halasi miestä lämpimästi. Hän kääntyi seuraavaksi pyörätuolissa olevan puoleen ja halasi tätäkin.
”Kaipa tuo käy kättelystä”, hän nauroi ja pysähtyi jäätelökojun eteen.
”Kolme jäätelöä, minulle mansikka. Herrat varmaan osaavat kertoa itse mitä haluavat”, hän tilasi ja otti sitten telineestä suuren kasan lautasliinoja ja ojensi niitä kummallekin seuralaiselleen.
”Pyyhkikää nyt hyvänen aika se möhnä käsistänne”, hän nauroi heleästi.

Klaus

Klaus vilkaisi suuntaan, johon huomasi Lukasin livahtavan.
”Minä kyllä näin sinut”, hän sanoi niin hiljaa, että poliisi ei voinut kuulla häntä, mutta niin kovaa, että hän tiesi toisen vampyyrin kuulevan hänen äänensä.
”Toki”, hän myöntyi poliisin pyyntöön ja yliluonnollisen nopeasti hän seisoi esiintymislavan lähellä kahden soittajan vieressä.
”Kuulkaa, teidän täytyisi lopettaa ja lähteä täältä. Täällä lavan lähellä ei ole turvallista, se saattaa romahtaa”, hän sanoi ja jaksamatta odottaa vastausta hän nappasi soittajia niskavilloista ja raahasi nämä romuttuneen auton viereen.
”Tässä ovat”, hän sanoi poliisille ja viittasi kohti soittajia.

Cupid

Cupid väisti sutjakkaasti kun toinen selvästi tunsi pahaa oloa. Hän astuikin siihen miehen sivulle ja laski kätensä silittämään Antonion selkää hellästi. "Niin. Huomaan kyllä että löit pääsi. Tarvitaan varmaankin apua", hän totesi ja katseli ympärilleen. Hän muisti nähneensä ensiapu teltan jossain mutta veikkasi että mitä tahansa oli tapahtunut oli ensiapu henkilökunta jo työssä. "Ihan varmasti saadaan apua jostain älä huoli", hän sitten lisäsi ja hymyili nopeasti. Hän painautui hivenen alemmas ja painoi hellän suukon miehen poskelle. Hän jä sitten taas etsimään ympäriltään apua. Lopulta hän kuitenkin asteli muutaman askeleen ja pysäytti erään naisen kysyen mitä oli tapahtunut. Nainen kertoi kolarista päälavan suunnalla ja jatkoi sitten matkaansa. Cupid palasi takaisin Antonion luokse. "Ilmeisesti auto on törmännyt päälavaan", hän kertoi miehelle ja hymyili hivenen. Hän laski kätensä hetkeksi aikaa toisen hiuksiin. Hän tunnisti lopulta kauempana kiertelevän punaiseen liiviin pukeutuneen miehen yhdeksi ensiaputeltan henkilökuntalaiseksi. Hän huudahtikin miestä tulemaan heidän luokseen.

Nopeasti tehtyjen tarkastusten jälkeen mies kehotti etsimään paikan jossa voisi maata hetken aikaa sekä koettaa juoda. Sen jälkeen jos kipua vielä esiintyisi niin olisi parasta suunata taksin kanssa sairaalaan katsomaan oliko Antoniolla aivotärähdys. Cupid nyökkäili vain ja sai kylmäpussin käteensä kun toinen mies jatkoi rivakasti matkaansa etsien uusia avun tarvitsijoita.

"Okei. Hmm. Pystytkö sä liikkumaan ihan vähän kun tuossa verhon takana olisi varmaan muutama alusta jolle voisit käydä makaamaan", Cupid uteli ja kääri kylmäpakkauksen märkään paitaansa ja painoi sen sitten takaisin toisen otsaa vasten. "Ja sun pitäis koittaa juoda", hän lisäsi.

Nala

Nala oli uskaltautunut lähtemään kaupungin sykkeeseen täysin tietämättömänä siitä että oli kulttuurifestivaali käynnissä. Kuitenkin tutun mausteisen ruuan tuoksu oli johdattanut hänet kävelykadulle. Hän olikin onnistunut varastamaan muutaman setelin erään vanhuksen taskusta ja ostanut itselleen paperilautasellisen intialaista currya. Hän oli syönyt sen sivummalla ja ajatellut sen jälkeen jatkaa matkaa. Ihmis-paljous oli ahdistanut häntä joten hän oli ajatellut lähteä kokonaan muualle. Kuitenkin kolarin sattuessa ja ihmisten säntäillessä ympäriinsä oli nuori demoni panikoinut ja muuttanut itsensä mustarastaaksi. Hän olikin päässyt lentoon ja lennähtänyt lavan taakse. Hän olikin ollut hivenen huomaamaton ja yksi lavan kaatuvista pylväistä oli tullut suoraan häntä kohti.

Nala olikin muuntautunut takaisin ihmiseksi mutta ei ehtinyt olemaan tarpeeksi nopea ja niinpä hänen toinen jalkansa sai inhottavan rusahtavan äänen saattelemana pylvään päälleen. Hän painoi silmänsä kiinni ja koetti vetää itseään pois pylvään alta mutta pylväs painoi paljon ja sen lisäksi hänen kevyen silkkinen huivinsa sekä toinen hiha oli jäänyt pylvään alle. Lavan takana tuntui kuitenkin olevan hiljaista kun kaikki olivat paenneet tai rynnänneet auttamaan muita. Hän koetti uudelleen vetää itseään pois mutta joutui luovuttamaan kun kipua säteilevä jalka sai hänen olonsa uupuneeksi. Hän puri huultaan sillä avun pyytäminen ei ollut helppoa.

Kozlovit

Vadimin jalkaa kivisti, mutta hän jatkoi sisukkaasti soittamistaan nurmella, jonne he olivat paenneet vaaralliselta lavalta. Hän ei kuitenkaan kestänyt kenkiä jaloissaan ja pitämättä mitään taukoa soitossa, hän sai potkittua kengät jaloistaan. Zoja vilkaisi häntä huolestuneena, mutta Vadim hymyili tälle ja kääntyi kunnolla katsomaan siskoaan. Nainen suli hymyyn ja potki myös omat kengät jaloistaan. He asettuivat vastatusten ja aloittivat uuden kappaleen, joka oli iloinen, energinen ja sai hymyn kaksosten huulille. Vaikka olikin tapahtunut onnettomuus, kaksoset olivat sitä mieltä, että soittoa ei sellaisen takia kannattanut lopettaa. Koko tapahtuma olisi voinut mennä pilalle, joten mikä olikaan mukavampaa kuin iloinen musiikki kaiken häslingin keskellä. Vadim ja Zoja ottivat toisistaan mittaa kunnolla, revittelivät soittimillaan ja saivat suuren osan yleisöstäkin taputtamaan tahdissa. Heidän energisyytensä oli tarttuvaa.

Mutta ilmeisesti heidän esiintymisensä ei ollut aivan kaikkien mieleen. Vaikka he olivatkin menneet pois lavalta, he taisivat olla hieman liian lähellä onnettomuuspaikkaa. Vadim tunsi niskavilloissaan jämerän otteen, jota vasten hän yritti rimpuilla, mutta turhaan. Hänellä ei ollut voimaa vastustaa tiukkaa otetta ja hämmentyneenä ja kiukkuisina kaksoset huomasivat tulleensa raahatuiksi jonkun vanhemman miehen eteen.
"Mitä helvettiä?" Zoja kysyi ärtyneenä. "Meillä on esitys kesken." Vadim nyökkäili sisarensa sanoille ja hetken mielijohteesta puhalsi täysillä saksofoniinsa. Sävel kuulosti hyvältä, mutta toisen korvanjuuressa se saattoi olla vähintäänkin korvia koettelevaa. Zoja nauroi ja yhtyi Vadimin säveleen. Ehkä vodka, mitä he olivat nauttineet hieman ennen esitystään, alkoi vaikuttaa.

Lukas

Vasta ohitettuaan muutaman veikkosen Lukas pysähtyi niille sijoilleen tajutessaan kuulleensa Romanon äänen toteavan kylmästi nähneensä hänet jo. Enempää ikivanha vampyyri ei tehnyt, mikä taas sai Lukasin harkitsemaan tekemisiään uudemman kerran. Eli Romano ei vielä tiennyt, miten Ghisin kanssa oli käynyt? Eikä hän kaiketi lemunnutkaan enkelinvereltä kolmen korttelin päähän? Hienoa, hänen ei siis tarvitsisikaan paeta – ja siinä tapauksessa hänen olisi parempi auttaa äsken huterasti yksinään seisomaan jättämäänsä huterakuntoisen oloista tyttöä. Niinpä hän kirjaimellisesti peruutti takaisin pisamakasvoisen nuoren naisenalun luo, ja väläytti tälle ystävällisen hymyn.
”Ahn, niin anteeksi. Olethan kunnossa?”

Louis

Markis lähti enemmän kuin mielissään kärräämään häntä poispäin onnettomuudesta,väljemmille vesille jäätelökioskin luo, ja sai esittelyjen lomassa vielä halauksenkin naiselta. Sen takia Louis harkitsi pitkän tovin ennen kuin ilmoitti oman nimensä vilkutellen kädellään samalla naisihmiselle.
”Louis Beauregard. Hauska tutustua. Ja otan suklaajäätelöä”, hän ilmoitti sitten jäätelökojun myyjälle, ja saatuaan paperia käsiinsä alkoi pyyhkiä niitä puhtaiksi. Sitten Louis kääntyi Markisin puoleen – tietysti, koska hän oli naista hänelle tutumpi – ja huoahti kevyesti.
”Hitto. Hyvä ettei kummallekaa käyny mitenkää – eikä sullekaa, Pythia. Ihan käsittämätöntä, et joku kaahaa suoraan väkijoukkoon!”

Antonio

Cupid hoisi Antoniota esimerkillisellä huolella, sillä mies itse ei oikein tuntunut tietävän mistään mitään juuri sillä hetkellä. Hänellä oli kauhea olo ja häntä nukutti, ja hänen täytyi keskittyä hirvittävästi siihen, että sai itsensä pysymään istumassa tuolilla suorassa. Ensihoitajan käytyä tarkastamassa hänet Antonio alkoi tuntea olonsa vain entistä ikävämmäksi, ja vain nyökkäsi heikosti Cupidin kysymykselle, ja tummatukan avustuksella sai itsensä makuulle alustalle, jonka alkuperästä hänellä ei ollut mitään hajuakaan, ja sai sitten ihanan kylmän kääreen otsalleen. Hymyillen voipuneesti hän kohotti toisen kätensä sipaisemaan Cupidin poskea ja hän pudisti sitten päätään.
”En voi taata, että se pysyisi alhaalla. Hirvittävä olo. Onkohan minulla tosiaan aivotärähdys...” hän mumisi hiljaa silmien lupsahdellessa kiinni.

Geralt

Geralt kyräili molempia kurittomia soittajatyttöjä – tyttöjähän molemmat hänen silmiinsä olivat – ja pudisteli päätään kaksikolle, joka oli vain jatkellut soittamista ja nyt ärisi kuin olisi ollut suurikin vääryys joutua poliisin puheille. Hän väistyi hieman ensihoitajien saapuessa auttamaan tajuttomana autossa makaavaa kuskia, ja loi sitten vihaisen katseen kahteen soittajaan.
”Nyt, kakarat!” hän ärähti pahantuulisesti, ja kohotti sormensa ilmaan.
”Nero saattoi soitella viulua kun Rooma paloi, mutta te herkiätte nyt. Ehkä soitteleminen ison onnettomuuden tapahtuessa saattaa tuntua hauskalta vitsiltä, mutta minun vahtivuorollani ette jää kaatuvien pylväitten alle leikkiessänne, sillä -”
Geraltin tulikivenkatkuinen saarna taukosi, kun hän sivulleen vilkaistessaan sai huomata, kuinka yksi pylväs tosiasiassa kaatui jonkun päälle. Miehen kasvot kalpenivat silmissä, ja hän hautasi hetkeksi kasvonsa käsiinsä, kunnes sitten loi apua anovan katseen uuteen, tummanpuhuvaan tuttavaansa, kunnes kääntyi taas soittajien suuntaan.
”... juuri tuota minä tarkoitan. Älkää häiritkö työtämme keräämällä yleisöä vaaravyöhykkeelle, vaan menkää vaikka toiseen päähän katua soittelemaan, jos sitä on pakko jatkaa. Tosin, sinä”, Geralt osoitti toista kaksosista, joista hän ei piru vie osannut ottaa selvää, ”Sinun jalkasi on huonossa kunnossa. Mene näyttämään sitä ensiaputelttaan.”

Naisen nimi oli eksoottinen ja erittäin viehättävä. Etunimi tosin toi mieleen jonkun matelian mutta saattoihan nimi Markis tuoda jonkun mieleen jotain aivan yhtä typerää ja asiaankuulumatonta.
Markis hätkähti Pythian yllättäessä halatessa häntä lämpimästi. Naisen keho painautui pienen hetken häntä vasten eikä tilanne tuntunut lainkaa pahalta. Tietenkin kaunotar halasi myös Louisia.
"Tuo käy paremmin kuin hyvin", Markis totesi hymy toiseen suuntaan vinona. "Mulle vanilja."
Nuorukainen otti kiitollisena vastaan lautasliinat ja pyyhki käsiään niihin. Hän pyyhkäisi myös Loulon pyörätuolin kahvat jottei seuraava niihin tarttuja - oletettavasti hän itse - tahrisi käsiään tahmeaan möhnään.
Louis kääntyi miehen puoleen ja kauhisteli tapahtunutta.
"Älä turhaan huolehdi Loulo, keneenkään tuskin sattui vakavasti, muuten helikopteri olisi jo yllä pörräämässä", Markis totesi. "mutta tietty mä olen onnellinen, että säkin olet kunnossa, vaikka väkijoukko meinaskin talloa sut jalkoihinsa."

Alyssa

Päänäsärky alkoi jo hellittää, kuten myös tykytys takaraivossa. Onneksi hän parantui nopeasti eikä muutenkaan ollut heikkokuntoinen, muutoin hän olisi voinut pyörtyä siihen paikkaan. Alyssa hieraisi silmiään ja avasi ne kuullessaan askeleita. Hänet kumoon kaatanut mies palasi takaisin nyt jotenkin rauhallisemman oloisena ja väläytti hymyn pyydellen anteeksi.
"Eipä mitään, olen ihan ok", Alyssa vastasi murahtavalla äänellä. Päässä tykytti yhä, mutta se alkoi pikkuhiljaa kadota. Tyttö katsoi edessään olevaa miestä ja huomasi ajattelevansa, että tämä oli melko komea ja melkein 20 senttiä pidempi.
"Kolautin vain pääni, mutta sitä ei satu. Eli en ole kuolemanvaarassa", Alyssa lisäsi naurahtaen ja väläytti miehelle hymyn.

Pythia

Pythia ojensi käsiinsä saamansa jäätelöt miehille ja nuolaisi sitten omastaan. Hän kuunteli toisten puhetta onnettomuudesta ja pudisti sitten päätään.
”Olen lähinnä vihainen itselleni, koska en nähnyt sitä etukäteen”, hän huokaisi ja istahti jäätelökojun edustalla olevan pöydän ääreen. Hänellä oli kurja olo, yleensä hän näki tämänkaltaiset tapahtumat ennalta.

Klaus

Kulmaansa kohottaen Klaus katseli, kun poliisi läksytti soittajatyttöjä. Hän käänsi katseensa pylvääseen ja sitten poliisiin ja nyökkäsi hiljaa. Hän kiiruhti pylvään luo ja kumartui sen alla olevan henkilön puoleen.
”Ole paikallasi, minä autan sinut pois sieltä”, hän sanoi toiselle ja nosti pylvästä.
”No, kömmihän pois sieltä”, hän sanoi ja antoi pylvään laskeutua vasta sitten kun toinen oli päässyt pois sen alta. Enemmittä puheitta hän viittasi toisen seuraamaan ja käveli poliisin luo viittoen sitten poliisille kiinnittääkseen tämän huomion loukkaantuneeseen.

Cupid

"No ehkä on sitten parempi että pysyt vain makuullasi", Cupid totesi hellästi hymyillen ja jäi katselemaan Antoniota kun toinen oli päässyt makaamaan. Hän asettui istumaan siihen miehen viereen maahan pehmeän alustan päälle. "Näytät melko kalpealta", hän sitten totesi ja katseli toista huolestuneena. "Ehkä meidän tosiaan pitäisi lähteä vain suoraan sairaalalle. Voisin mennä katsomaan mistä löytyisi lähin taksi ja jos saisin jonkun auttamaan minua jotta saataisiin sinut sinne taksiin", hän pohti ääneen ja laski kätensä silittelemään miehen hiuksia hellästi. Hän katseli toista tutkivasti mutta toisen olo ei vaikuttanut kohoavan mihinkään. Hän ei myöskään tiennyt oliko se hyvä vai huono jos toista väsytti noinkin paljon. "Koeta nyt kuitenkin pysyä hereillä", hän sitten pyysi hellästi. Hän kaivoi laukustaan esiintymisvaatteensa ja taitteli ne rulalle nostaen varovasti Antonion päätä. Hän asetti ne sinne alle jotta toinen olisi hivenen paremmassa asenossa ja sen jälkeen kurkisti haavaa. Hän katseli sitä hetken mutta painoi pian taas kylmäpakkauksen toisen haavaa vasten ja hymyili kevyesti. "Ehkä lähden nyt etsimään sitä taksia? Pärjäätkö täällä sen aikaa vai koitanko saada jonkun seuraksesi?", hän uteli.

Nala

Nala säpsähti kevyesti kun joku lähestyi häntä. Hän jäi katselemaan miestä hiljaisena hivenen säikähtäneenä mutta onnistui kuitenkin vetämään itsensä pois pylvään alta kun toinen nosti sitä. Demoni tuijotti hivenen hämmentyneenä miehen suuntaan kun toinen viittoi hänelle. Hän käänsi katseensa jalkaansa ja melkein veikkasi että jalan luu oli katki ainakin jostain kohtaa. Hän ei uskaltanut liikuttaa sitä mihinkään suuntaan vaan tuijotti jalkaansa vain hiljaisena hetken aikaa. Nala vilkaisi sitten miehen perään. olivatkohan ihmiset tosiaan niin vahvoja että voisivat vain rauhallisesti kävellä sen jälkeen kun jokin rikkoi luun. Hän painoi silmänsä kiinni ja liikautti jalkaansa mutta tunsi kuinka piinaava kipu valtasi kehon ja sai sen heikoksi. Hän tyytyikin vain jäämään paikoilleen ja painamaan silmänsä kiinni. Hän kuitenkin pian raotti silmiään hivenen ja varovasti veti itseään maata pitkin pois päin. Tosin matka eteni aivan liian hitaasti hänen makuunsa. Hän ei kuitenkaan halunnut ihmisten ympäröimäksi.

Kozlovit

Jegor luovi itsensä väkijoukon läpi. Hänen lapsensa olivat juuri joutuneet poliisin kynsiin ja lasten käytös sai Jegorin hermot kiristymään. Mitä kaksoset oikein kuvittelivat soittaessaan poliisin nenän alla kuin pahatkin kakarat? Eikö hän ollut sanonut, että vodka kuuluisi nauttia vasta esityksen jälkeen? Mies pääsi kaksosten luokse ja heti, kun nämä huomasivat isänsä tuiman tuijotuksen, he lopettivat soittamisen ja poliisin ärsyttämisen.
"Tästä ette kyllä vähällä pääse", Jegor sanoi tarttuen molempia lapsiaan korvasta. Hän vilkaisi poliisiin ja hymyili anteeksipyytävästi.
"Anteeksi tämä välikohtaus. He menevät nyt kiltisti soittamaan kauemmas. Emme halua aiheuttaa lisää vahinkoa. Väkijoukko on saatava muualle", Jegor sanoi ja päästi irti kaksosten korvista. Vadim hieroi korvaansa suu mutrulla. Zoja katsoi kylmästi poliisiin ennen kuin hymähti ja käänsi selkänsä, tarttuen Vadimin käteen. Jegor pyysi vielä anteeksi ennen kuin tuima katse siirtyi kaksosiin.

Noel

Iltaan kallistuvan päivän tullen Noel olisi tavallisesti hakeutunut suojaan johonkin sellaiseen paikkaan, jossa ei olisi vaarana törmätä kehenkään. Normaalisti pienikokoinen enkelilapsi, vaikka utelias toisinaan olikin, ei olisi antanut minkään itselleen vieraan vetää itseään puoleensa sillä tavoin. Nyt jokin oli kuitenkin toisin ja lapsi oli löytänyt itsensä tarkkailemasta ihmisiä ja monia muita olentoja, voimatta käsittää, mistä oikein oli kyse. Joka puolella leijaili voimakas ruoan tuoksu ja meteli oli lähes korvia huumaava.

Noel seisahtui aloilleen ja jäi hämmentynyt ilme kasvoillaan tuijottamaan korkeaa esiintymislavaa ja sillä hetkellä esiintymisvuorossa olevia esiintyjiä. Ihmisten kulttuuriin ja tapoihin tottumattomalle Noelille kaikki se oli yhtä aikaa erikoista, mutta myös jollain tavalla jännittävää ja puoleensavetävää. Enkelilapsen huomio oli kiinnittynyt niin tiukasti esiintyjään, ettei hän edes huomannut kiinnittää huomiota siihen, miten suuren väkijoukon keskellä hän todellisuudessa olikaan. Noel pysytteli kuitenkin sen verran syrjässä, ettei hän vahingossakaan jäisi kenenkään jalkoihin. Pienikokoinen kun oli, eivät kaikki aina osanneet varoa, mihin astuivat tai ketä todennäköisesti vahingossa ohikulkiessaan tönäisivät.

Noel tuijotti niin keskittyneesti kaikkea itselleen uutta, ettei hän havahtunut kunnolla edes siinä vaihteessa kun väjioukko alkoi hajaantua kovaäänisesti ja pelokkaasti kiljuen. Hän tajusi tilanteen saaneen uuden käänteen vasta sitten, kun joku isokokoinen hahmo tönäisi hänet kumoon ja sai pojan menettämään tasapainonsa. Noel kaatui pelokkaasti älähtäen, eikä hän ehtinyt tarpeeksi nopeasti ponkaista takaisin seisomaan vaikka muuten nopealiikkeinen olikin. Pojan onnistui kuitenkin omaksi onnekseen ryömiä hiukan sivummalle, vaikka osaa hänen kehostaan polttelikin joidenkin paikallaolijoiden onnistuttua vahingossa tallomaan hänen päälleen.

Enkelipoika kohottautui lopulta jaloilleen ja vilkuili hiukan hätääntyneenä ympärilleen päättääkseen, missä olisi kaikista turvallisinta odottaa tilanteen rauhoittumista.

Lukas

Lukas tunsi olonsa ikäväksi joutuessaan oleilemaan niin lähellä Romanoa, mutta hän halusi varmuuden varaksi koettaa, josko tyttösen auttaminen tekisi vanhan vampyyrin tyytyväiseksi – auttoihan tämäkin selvästi kärttyisää poliisia.
”Ah, hienoa. Olisi ollut ikävä aiheuttaa lisäuhreja, kun on muutenkin vallalla tällainen kaaos”, Lukas naurahti ja hymyili itsekin tytön hymytessä oikein söpöisästi.

Louis

Markisin kommentti siitä, miten oli hienoa, ettei hänelle ollut käynyt mitään muista vakuutteluista puhumattakaan saivat Louisin pikkuhiljaa rauhoittumaan, ja jäätelönsä saatuaan hän alkoi nuoleskella sitä antaen kahden muun hoitaa enimmäkseen keskustelun. Pythian maininta ennaltanäkemisestä sai kyllä hänen kulmansa kurtistumaan, mutta Louis ei muuta kuin mumissut hiljaa itsekseen samat sanat – ja yhdistettynä Pythian ulkonäköön... Ennustaja?
”.... näiks mä sut aikasemmin ennustajankojulla?” hän kysyikin hiljaa päätään kevyesti kallistaen.

Geralt

Geralt ei kyennyt uskomaan, millainen soppa hänellä oli käsissään. Onneksi hänen valvovan katseensa alla auton kattoa aloitettiin jo irrottaa ja kuljettajaa nostaa sieltä ylös selkärankalastan kera – kaveri alkoi heräillä, mutta häntä ei haluttu liikuttaa varomattomasti, sattuihan montakymmentä prosenttia niska- ja selkävaurioista onnettomuuksien jälkeen. Soittajakaksosten isäukko kuitenkin saapui paikalle, ja hetken miestä katseellaan mittailtua Geralt alkoi hymyillä.
”Herra Kozlov! Hienoa, että olette kunnossa”, hän lausahti tunnistettuaan yhden paikkakunnan kuuluisuuksista, ja nykäisi lakkiaan hieman tervehdykseksi.
”Voisitteko nyt ystävällisesti raahata penskanne parempaan turvaan, niin minä pääsen jatkamaan tilanteen hoitamista?”
Sinänsähän Geraltin työnkuvaan ei kuulunut onnettomuuden uhrien auttaminen, mutta hän koki sen silti velvollisuudekseen – ja täytyihän sitä valvoa, että järjestys pysyi yhä yllä. Kohta hän jättikin Kozlovin perheen oman onnensa nojaan ja asteli tummanpuhuvan miehen pylvään alta pelastaman liki kultahipiäisen nuorukaisen luo.
”Poika, älä kuule enää riuhdo jalkaasi, tai sitä ei saada enää ikinä kuntoon”, hän tokaisi heti jämerästi ja kyykistyi nuorukaisen vierelle. Tästä loisti kilometrien päähän muu kuin inhimillinen perimä, mutta paskat hän sellaisesta välitti. Ei ollut koskaan välittänytkään.
”Sinut pitää viedä sairaalaan kipsattavaksi.”

Antonio

Cupidin huolestunut katse sai Antonion tuntemaan olonsa epämääräisellä tasolla syylliseksi. Ei hänen ollut tarkoitus... hän oli vain tullut katsomaan Cupidin tanssia. Hieman höperösti hymyillen hän sivelikin tummatukan poskea ja avasi silmänsä, vaikka luomet tuntuivatkin sietämättömän raskailta.
”Tanssit upeasti tänään. Sait minut... tuntemaan oloni kuin... olisin taas rakastunut”, hän mumisi hiljaa antautuessaan toisen huolenpidolle.
”Kyllä minä pärjään. Kiitos.”

Luca

Luca nosti kameran pois silmiltään huomattuaan linssin lävitse jotain mielenkiintoista. Pieni lapsi, joka huokui taivaallista voimaa... Ovelasti hymyillen hän nousi kyykystä asennostaan, josta oli kuvannut monta mielenkiintoista kohtausta, ja asteli pitkin, päämäärätietoisin askelin poikasen luo, ja ojensi sitten tälle kätensä.
”Oletko eksynyt, pikkuinen? Täällä on vaarallista kaltaisellesi”, hän hymisi petollisesti kehräten.
”Tule, voin auttaa sinua löytämään vanhempasi.”

Juliet

Juliet oli seuraillut kolmikon touhuja jo hyvän tovin ja päätti nyt ottaa ohjat omiin lonkeroihinsa ja ryhtyä toimeen. Hän käveli pitkin askelin ryhmän luo ja oli juuri avaamassa suutaan sanoakseen jotain miehelle, johon oli kiinnittänyt huomionsa, kun hänen katseensa osui pyörätuolissa istuvan kasvoihin. Hänen vartalonsa läpi virtasi jotain, joka tuntui melkein sähköshokilta ja hänen ihonsa nousi kananlihalle. Elegantisti hän pyörähti nuorukaisen puoleen ja hymyili tälle viettelevästi.
”Hei, et sinä sattuisi olemaan taitava puhelimien kanssa? Puhelimeni nimittäin otti ja simahti”, hän sanoi ja ojensi pojalle valkoista kännykkää. Juliet oli ottanut tavakseen kantaa aina mukanaan rikkinäistä puhelinta tällaisia tilanteita varten.

Pythia

Pythia hymyili Louisille.
”Varmaankin näit. Minä olen näkijä”, hän kertoi ja olisi kertonut lisääkin, mutta paikalle marssinut hyvin pitkä nainen keskeytti hänet. Hän katsoi naista hetken oudoksuen, mutta kääntyi sitten Markisin puoleen ja johdatti tämän hieman syrjemmälle.
”Tuo nainen näyttää pitävän hänestä”, hän sanoi toiselle hiljaa ja viittasi pitkän naisen suuntaan.

Klaus

Klaus katseli hetken poliisin touhuja ja käänsi sitten mielenkiintonsa häilyvänä tuntuvaa tuntemusta kohti. Hän paikansi sen lähteen ja lähti kävelemään sitä kohti. Hetken kuluttua hän olikin saanut Lukasin silmiinsä, tämä rupatteli mukavia jonkun tyttösen kanssa.
”Miksi sinä pakenit minua?” hän kysyi ja astui kaksikon viereen.