Antonion lemmenjahti

Antonio oli loikata sohvan selkänojan yli Cupidiin tullessa yhtäkkiä liikettä. Paidaton tanssija horjahti omituisessa kaaressa jaloilleen ja säntäsi sitten pää kolmantena jalkana etsimään kännykkäänsä. Antonio vain tuijotti nuoremman perään likimain ihmeissään siitä, miten nopeasti poika heräsi – ja miten paljon eloa tässä oli, jopa näin vähien ja väsyttävien yöunien jälkeen. Hänestä ainakin tuntui siltä, kuin ei olisi nukkunut ollenkaan – sohvalla nukkuminen ei ollut koskaan sopinut hänelle kovin hyvin. Hän jäikin aloilleen istumaan ja hieroskelemaan niskojaan siksi aikaa, kun eteisestä kantautui hätääntyneen pahoitteleva puhelun puolikas.

Antonion pää kuitenkin kohosi ja kääntyi katsomaan olan ylitse Cupidin palatessa eteisestä. Suoraan nukkumasta jaloilleen pompanneen näköinen nuorukainen jäi seisoskelemaan aloilleen, ehkä hivenen vaivautuneen näköisenä, mutta vanhempi mies vain hymyili, noukki lattialle eksyneen t-paidan ja heitti sen myttynä mustatukalle.
”Huomenta. Minulla ei taida olla kokoisiasi paitoja tarjolla”, hän pahoitteli ja nousi ylös. Valkoinen ja auttamattomasti rypistynyt kauluspaita lähti hänen yltään, ja se toisessa kädessään Antonio venytteli makeasti haukotellen. Paita päätyi käsivarrelle roikkumaan ja hän noukki edellisyön myöhäisen iltapalan tähteet käsiinsä, ja lähti lupsakasti askeltamaan kohti keittiötään. Tosin pienen kurvin kylpyhuoneen ovelle tehden, hänen oli aivan pakko heittää inha paita heti pyykkikoriin, pois näkyvistä. Tämän operaation jälkeen hän katsoi Cupidiin kysyvästi – mitä nyt? Halusikohan nuorukainen lähteä, ja unohtaa heidän huvittavan hattaraisen iltansa yhdessä? Antonio itse joutui pian myöntämään, ettei toivonut mitään sellaista, ja päätelmä loi hymyn hänen huulilleen.
”... minun täytyy kai tarjota aamiainen pahoitteluksi, kun sain sinut myöhästymään töistä – ja vaadin suukon korvaukseksi, kun et lähtenytkään huomaamatta ennen muiden heräämistä”, hän naurahti ja kääntyi ympäri astellen sisään keittiön avoimesta oviaukosta.
”No, ensi kerralla emme sitten tapaa minun luonani.”

Cupid otti paidan vastaan ja puki sen päälleen. Hän hieroi unisia silmiään hetken aikaa ennen kin jäi katselemaan Antonion suuntaan. Hän kallisti päätään hivenen ja seurasi toisen liikkeitä. Lopulta hän kuitenkin nousi seisomaan ja asteli toisen perässä keittiöön jääden hetkeksi aikaa katselemaan ympärilleen. Hänen huulensa kaartuivat kuitenkin lopulta hymyyn. "Ei sinun ole pakko tarjota minulle aamiasta jos et halua. Ja-", hän sanoi ja asteli miehen lähelle painaen hellän suukon toisen huulille. Hän vetäytyi sitten hivenen kauemmas. "Olen pahoillani että nukahdin enkä häipynyt vähin äänin", hän totesi. Hän nojautui sitten keittiön tasoa vasten ja peitti haukotuksensa käteensä. Hän jäi hetkeksi aikaa katselemaan ikkunoista ulos jossa aurinko paistoi jo kirkkaana. Oli hivenen outoa kun ei ollut kiire mihinkään ja sellaiset hetket olivat hänelle harvinaisia. Hän vilkaisi kelloa nopeasti ja sipaisi hiuksiaan hivenen parempaan järjestykseen vielä kerran. Cpid kuitenkin yllättyi Antonion sanoista hivenen. Eihän hän oikein osannut vielä sanoa millainen mies oikeasti oli ja olisihan toinen hyvin voinut vain heittää hänet ulos. Sen sijaan toinen oli varma että he näkisivät uudelleen. Ajatus sai hänet hymyilemään hivenen lämpimämmin. "Se on varmaankin parasta", hän totesi sitten. Hän jäi seurailemaan hetkeksi aikaa katseellaan miestä.

Hänen katseensa sitten hakeutui kelloon. Hänellä oli kyllä aikaa tanssituntien alkuun mutta silti järkevintä olisi varmaankin suunnata täältä suoraan studiolle. Hän suki hiuksiaan hetken aikaa mietteliäänä. Onneksi nuorukainen oli jo oppinut ja kantoi tärkeimpiä tavaroitaan koko ajan mukana. Niimpä hän tiesi että laukusta löytyisi kyllä oikeat cd:t tunneille. "Voisinko käyttää suihkuasi?", hän lopulta kysyi ja käänsi katseensa takaisin mieheen. Cupid kallisti päätään hivenen ja otti siron askeleen lähemmäs toista. Hän laski kätensä miehen käsivarrelle ja hymyili pienesti. Tumma tukka mutristi huuliaan mietteliäästi. Aamu unisuuden alta nousi esiin sama lämmin tunne joka hänellä oli ollut miehen kanssa eilisen illan. "Voisithan sinä tulla kanssani", hän sitten lisäsi hivenen sanojaan varoen. Hän ei oikeastaan edes tarjonnut kutsua missään muussa mielessä kuin siinä että he vain peseytyisivät. Olihan ajatus lämpimästä suihkusta herrasmiehen kanssa varsin houkutteleva.

Hellä suudelma huulensa hymyyn valaneina Antonio tyhjenteli herkkulajitelmansa rippeet huolellisesti biojätteisiin, laittoi vielä pelastettavissa olevat rasioihin jääkaappiinsa ja täytteli tiskikonettaan raukein, kiirettömin liikkein.
”Minä pidän ruuanlaitosta”, hän tunnusti ja pyyhkäisi sanoillaan Cupidin estelyt melkoisen päättäväisesti syrjään.
”On mukavaa laittaa välillä ruokaa jollekulle toiselle. Se, että meidän pitää varmistaa, ettei joku toimittajanalku vaani puskassa ulkona ennen kuin lähdet, on pieni hinta siitä”, hän hymähti, suoristautui ja sulki astianpesukoneen odottamaan lisätäytettä. Eivät kamerat seuranneet häntä enää niin ahkerasti kuin ennen, eivät edes murto-osaakaan niin ahkerasti, mutta silti hänet taidettiin nähdä helppona ja vapaana saaliina – sellaisena, jonka perään läpimurtojuorunsa löytämistä etsivät epätoivoiset tai aloittelevat toimittajat piirittivät aina pari päivää, kun kaikki muu petti.

Antonio ei kuitenkaan ajatellut toimittajia, vaan hymyili niin, että silmäkulmien juonteet painuivat naururypyiksi kuullessaan Cupidin vastauksen pikkuiseen, mutta paljon kertovaan toteamukseensa.
”En haluaisi saattaa jotakuta vaaraan joutua juorulehtien hampaisiin heti ensimmäisillä tapaamiskerroilla. Asiat kannattaa ottaa hitaast, eikö?” hän kysäisi keveästi poiketessaan pikaisesti parvekkeelle hakemaan viinilasit, jotka olivat melkein unohtuneet sinne. Lämpötila alkoi kohota hellelukemiin, ja hän jättikin parvekkeen oven auki, jotta ilma kiertäisi. Melko kiireisen kadun humina, moottorien pärinä ja satunnaiset huudahdukset kantautuivat ylös asuntoon vain hitusen matkasta vaimentuneina, mutta se oli Antoniolle suorastaan kotoisaa taustamelua.
”Suihkuani?” hän kysäisi Cupidin kysymyksen kuullessaan ja pysähtyi hieromaan partaansa mietteliäänä. Jälkimmäinen ehdotus sai hänen suupielensä nousemaan veitikkamaiseen hymyyn, ja Antonio asteli rehvakkaasti tanssijan vierelle ja lasketti toisen kätensä tämän olkapäälle, katsoen nauravaisin silmin mustatukkaa.
”Sanoin, että pidän hitaasta ja rauhallisesta lähestymistavasta – minulla on tapana tehdä asiat oikein, ellen ole aivan hirvittävässä humalassa – mutta minulla on kylpyamme. Mahtuisimme sinne kaiketi samaan aikaan, jos oikein yritämme”, hän jutusteli rennosti. Omituista, miten helppoa luonnollista hänen olikaan olla Cupidin seurassa. Kerrankin hänen ei tarvinnut potkia hämäräperäistä yhden illan juttua ulos vielä hämäräperäisemmästä motellihuoneesta, vaan hän oli löytänyt jotain useamman katsomiskerran arvoista öisillä, levottomilla retkillään.

Cupid naurahti ja kallisti päätään hivenen sivulle. "Niin pidän minäkin. Rauhallisesta lähestymistavasta siis. Ei ehdotus ollutkaan kutsu mihinkään muuhun", hän selvensi omia sanojaa ja sipaisi hiuksiaan. Hän jäi katselemaan toista hetkeksi aikaa ennen kuin alkoi miettimään toisen ehdotusta. "Kylpy kuulostaa paremmalta ajatukselta", hän sitten lisäsi ja nyökkäsi. Hän seuraili toisen siivoksia ja lopulta astui siihen lähemmäs miestä. Olisihan toisella aikaa siivota sitten kun hän oli lähtenytkin. Hän hymyillen painoi uuden suudelman Antonion huulille. Hän nautiskeli hellästä suudelmasta ja kietoi kätensä toisen kaulaan jottei mies pääsisi heti karkaamaan muualle. "Minun täytyy olla töissä viimeistään viiden aikoihin", hän sitten kertoi ja vilkaisi kellon suuntaan. Hän käänsi sitten katseensa toiseen. Nuorukainen hymyili hivenen leikkisästi. "Mutta jos vain haluat niin siihen asti olen sinun", hän sitten totesi ja kallisti päätään hivenen. Cupid päätti että voisi miettiä tätä kaikkea sitten kun pääsisi kotiin mutta juuri nyt hän antoi ajatuksiensa juosta vapaana ja sanoa vain niitä asioita jotka päähän juolahtivat. Hän irroitti sitten otteensa toisesta ja jäi katselemaan ympärilleen hetkeksi. "Joten kylpyynkö?", hän kysyi ja tutki asuntoa katseellaan koittaen päätellä missä päin kylpyhuone oli. Hän pöyhi hiuksiaan hetken aikaa ja nojautui takaisin vasten tasoa.

Hän mietti hetken aikaa ja kohotti katseensa Antonioon. "Sanoit että teen paljon töitä. Mutta jos ihan totta puhutaan niin minulla on kolme työpaikkaa. Ja en enää yleensä tee esityksiä strippi klubilla. Ellen ole aivan kauheassa rahan tarpeessa", hän sitten kertoi. Cupid hymyili kevyesti ja kohautti olkiaan hivenen. Hän suti paitaansa hetken aikaa hivenen paremmin. "Siellä leipomossa, eräässä kapakassa ja opetan tassia yhdellä tanssistudiolla", hän jatkoi sitten ja hymyili kevyesti. Tumma tukka venytteli hetken aikaa käsiään. "Ei mistään niistä paljoa saa mutta tarpeeksi että saa vuokran maksettua ainankin yleensä", hän jatkoi ja katseli käsiään hetken aikaa. Hän nyrpisti nenäänsä hivenen ja kohotti katseensa mieheen. Hän naurahti pehmeästi. "Tosin eihän sinua varmaankaan tällainen kiinnosta", hän sitten lisäsi.

Antonio painoi Cupidin nenän lyttyyn ja puhalsi mustiin hiuksiin ihan vain siksi, koska pystyi.
”Älä huoli, ymmärsin kyllä”, hän vakuutteli sitten ja yritti jatkaa siivoamistaan vain tullakseen uuden suudelman keskeyttämäksi.
”Tuo on erittäin houkutteleva tarjous”, hän naurahti kevyesti ja suukotti lyhyempää pikaisesti. Useampi tunti yhdessäoloa, he ehtisivät mainiosti kylpeä ja jutella ja syödä – ja ensimmäisen noista Antonio halusi tehdä ensin, ja siksi hän suunnisti eteisen lähistöllä sijaitsevasta ovesta sisälle tilavaan, mustavalkoiseen kylpyhuoneeseen. Tulppa kiinni ja vesi kohisemaan, ja hetken mietittyään Antonio lisäsi vielä makeantuoksuista kylpyvaahtoa runsaalla kädellä.
”Tässä kestää vähän aikaa”, hän vastasi Cupidille ja asteli nojailemaan kylpyhuoneen ovenkarmiin.

Hän kuunteli vakavasti Cupidin puhetta kolmesta työstään, eikä voinut olla tuntematta tiettyä kunnioitusta. Harvat jaksoivat paiskia niin ahkerasti töitä elantonsa eteen, eikä Cupid millään lailla valittanut työnsä paljoudesta. Hän vain kertoi asioiden olevan näin, eikä vaikuttanut olevan siitä lainkaan pahoillaan. Eräs epäkohta kuitenkin nousi välittömästi Antonion mieleen.
”... eikö Hector anna sinulle rahaa?” hän kysyi kulmat kurtussa. Poliitikko ei ainakaan ollut säästellyt kaivatessaan mainostoimistolta apuja vaalikamppanjaansa, ja pihiys äärimmäisen tehokkaasti suosiota tuoneen suojatin kohdalla tuntui yksinkertaisesti törkeältä.
”Luulin aina, että elät hänen kultalusikastaan – olisi pitänyt tajuta jo silloin, kun astelit esille tanssimaan”, hän kirosi päätään pudistellen.

Cupid hymähti hiljaa ja pudisteli. "Suorastaan päin vastoin", hän totesi hivenen happamasta ja pudisteli päätään hivenen. Hän sipaisi hiuksiaan hivenen ja katseli hetken aikaa Antoniota epäröiden paljonko voisi kertoa. Hän kuitenkin luotti toiseen. "Hector omistaa kaikki tilini. En ilmesty hänen juhliinsa ja hän yleensä vie rahat minun tilitäni. Siksi teen paljon töitä jossa saan palkan käteisänä niin minun ei tarvitse pelätä että rahani katoavat", hän lopulta kertoi ja hymyili kevyesti. Nuorukainen kuitenkin vain kohautti olkiaan. Hän ei ollut sen tyyppinen ihminen että istuisi ja valittaisi kuinka kaikki oli kurjasti. Hän oli sopeutunut asiaan ja vain myöntänyt miten ne olivat. Hän kallisti päätään hivenen ja katseli hetken aikaa miestä. Tumma tukka hymähti hiljaa ja jäi hetkeksi aikaa tuijottelemaan kylpyammeen suuntaan. Hän nojautui kylpyhuoneen oven toista karmia vasten ja jäi katselemaan sinisillä silmillään toista. Cupid nielaisi ja laski katseensa maahan. "Hector jätti minut sen strippiklubin läheiselle kujalle silloin kaiken sen pyörityksen jälkeen. En osannut kieltä. Tuntenut ketään sain vain läjän papereita joista myöhemmin ilmeni tietoja joita tarvitsin mutta muuten hän ei ole sen jälkeen auttanut minua mitenkään", hän kertoi hänen ja Hectorin väleistä. Olihan se tavallaan helpottavaa päästä kertomaan jollekkin asiasta. Hän koki vahvan luottamuksen Antoniota kohtaan ja uskaltautii kertomaan hänelle nämä asiat. Tuskin mies kertoisi tästä eteenpäin.

Hän hymyili kuitenkin pian ja varovasti otti askeleen toisen viereen painautuen Antoniota vasten. "Mutta ei sillä niin väliä. Pidän elämästäni ja olen saanut kokea niin paljon kaikkea mikä olisi varmaankin jäänyt kokonaan kokematta jos asiat eivät olisi menneet niin kuin ne menivät", hän sitten jatkoi ja nyökäytti päätään. Cupid kohotti katseensa hetkeksi aikaa Antonioon. "Ei niin että sillä olisi väliä mutta kuinka sinä tunnet Hectorin?", hän uteli ja kohotti kulmiaan hivenen. Nuorukainen jäi katselemaan tutkivasti miehen kasvoja hetkeksi aikaa. Hän kurotti kätensä sipaisemaan toisen harmaantuvia hiuksia nopeasti. Hän laski sitten sormensa miehen leualle ja taivutti päätään hivenen taakse päin. "Olisikohan se kylpy jo valmis", hän pohti ja astui kylpyhuoneeseen. Hän asteli ammeen reunalle ja jäi katselemaan vaahtoavaa vettä hetkeksi aikaa.

Antonio huomasi hetken epäröinnin Cupidin katseessa, mutta se vain sai hänet kuuntelemaan tarkemmin näennäisen huolettomasti paljastettua totuutta. Se paskiainen oli todellakin imenyt taikapojastaan vain äkkiä irti kaiken, minkä kykeni ja sitten hylännyt selviämään yksin, hyvä kun oli edes viitsinyt varmistaa, ettei tappanut pojan mahdollisuuksia täysin. Miehen leukaperät kiristyivät ja silmiin ilmestyi tuima katse, joka ei hälvennyt, vaikka tanssija kuinka kohautteli olkiaan ja vakuutteli, ettei välittänyt.

Vasta kun Cupid oli painautunut häntä vasten Antonio pystyi nielaisemaan rumat haukut sisäänsä, ja kun sirot sormet koskettivat hänen harmaita hiuksiaan hänen ilmeensä pehmeni ja keuhkoista purkautui pieni huokaus.
”Hän on asiakas. Minä ja Marielle hoidimme hänen edellisen vaalikampanjansa”, hän vastasi yksinkertaisesti – heidän ystävyytensä oli liikekumppanuutta, hyvä jos edes sitäkään. Oli hän nauranut usein miehen jutuille ja he olivat väitelleet hedelmällisesti ”taikaongelmasta” useampaan otteeseen. Eivät he kuitenkaan olleet niin läheisiä, etteikö Antonio olisi voinut mennä ja murtaa Hectorin nenän kuultuaan, miten julmasti mies oli kohdannut noin herttaista olentoa.

Cupid ei kuitenkaan jatkanut enää aiheesta, joten ei hänkään. Parempi vain unohtaa noin synkeät puheenaiheet, kun heillä oli paljon parempaakin tekemistä. Antoniolle tuli suorastaan kiire mennä sulkemaan vesihana, sillä vaahtoava vedenpinta hipoi jo valkoisen altaan reunoja. Se valuisi yli kahden ihmisen ujuttauduttua sinne, mutta Antonio päätti olla välittämättä siitä. Hän sulki kylpyhuoneen valon – sinne tulvi luonnonvaloa korkealla olevasta strategisesti sijoitellusta pienestä ikkunasta – ja riisuutui mutkattomasti asetellen vaatteensa siististi pyykkikoriin. Hetken päästä hän oli jo kastamassa varvastaan kuumaan veteen, ja muutaman irvistyksen ja varovaisen laskeutumisyrityksen jälkeen hän oli jo uponnut vaahdon keskelle. Huokaisten nautinnollisesti Antonio hymyili ja ojensi kätensä Cupidille.
”Kyllä tänne mahtuu – syliin, jos ei muualle”, hän naurahti.

Cupid päästi otteensa irti Antoniosta kun toiselle tuli kiire sulkemaan hanaa. Hän seurasi katseellaan hetken aikaa toista ennen kuin riisuitui itsekkin. Nuorukainen sipaisi hiuksiaan ja tarttui hellästi lopulta toisen käteen. Hän kipusi kihelmöivän kuumaan veteen varovasti ja asettui toisen syliin. Hän painoi hellästi päänsä miehen olkaa vasten ja huokaisi rentoutuneena. "En muista koska viimeksi olen saanut olla näin rauhassa aamulla", hän totesi mietteliäänä. Hän sulki silmänsä ja antoi nenänsä painua toisen jäntevää olkaa vasten. Hän antoi kehonsa rentoutua kuuman veden ympäröimänä. Lopulta nuorukainen kuitenkin raotti silmiään. Hän jäi hetkeksi aikaa tuijottamaan eteensä ennen kuin kohotti katseensa Antonioon. Hän kohotti kätensä hetkeksi toisen leualle. "Minusta on kyllä melko outoa että ihmiset yhä luulevat että elän Hectorin siivellä. Mutta ehkä hän on maksanut lehdistön hiljaiseksi. Koska muuten varmasti joku olisi törmännyt minuun joskus", hän sitten totesi mietteliäänä. Hän sipaisi hiuksensa korvansa taakse ja siveli miehen leukaa vielä hetken. Cupid laski kätensä toisen olalle ja puri huultaan hivenen. "Kaikkein kauheinta on se etten tiedä onko perheeni enää edes elossa. En ole kuullut heistä sen kummemmin", hän totesi hiljaa ja painoi silmänsä kiinni.

"En edes tiennyt että oli alkamassa sellainen sota johon meillä ei olisi mitään mahdollisuutta", hän sitten lisäsi. Cupid kaipasi usein kotiin vaikka siellä kaikki olivatkin melko huonosti. Hän liikahti hivenen parempaan asentoon. Hän kohotti kätensä takaisin toisen hiuksiin ja leikitteli hetken toisen hiuksilla. Hän katseli toisen harmahtavia hiuksia. Nuorukainen painoi sitten hellän suudelman miehen huulille. Hän laski kätensä toisen niskalle ja painoi uuden suudelman miehen huulille. Hän jäi sitten katselemaan toista hetkeksi aikaa silmiin. "Olet erillainen mitä ajattelin", hän totesi lopulta. Hän oli aina ajatellut että Antonio olisi jotenkin enemmän kuin Hector. Onneksi toinen oli kuitenkin aivan erillainen.

Antonio pysytteli hetken hiljaa, suorastaan pidätti henkeään, kun Cupid istuutui hänen syliinsä kuumaan veteen, joka alkoi pian helliä sohvalla nukkumisesta jäykistyneitä lihaksia rennoiksi. Hänen teki mieli kohdella nuorta tanssijaa kuin lasiesinettä, silkkihanskoin ja suurella huolella – siksi hän oli kai ollut niin varovainen yöllä ja poikennut tavanomaisesta baarista noukittujen seuralaisten kohtelustaan. Olipa kyseessä lumous tai jotain aitoa, kummin vain, tunne silti kihelmöi miehen sydänalassa kuin... kuin hänen ensimmäisen avioliittonsa aikaan. Hän ei kuitenkaan sanonut siitä mitään, suukotti vain kevyesti olkapäätänsä vasten lepäämään laskeutunutta päätä ja silitti Cupidin poskea hellästi.
”Ei minullakaan ole monia vapaapäiviä, vaikka en taida ihan yhtä raskaasti raataa kuin sinä”, hän hymisi vastaukseksi, jottei hiljaisuus kietoutuisi aivan liian syväksi.

”Luulisin, että hänen vain onnistui salata tilanteesi, ja parin vuoden päästä olit jo niin vanhoja uutisia, ettei lehdistöä enää kiinnostanut”, Antonio vastasi olkiaan kohauttaen.
”Parempi niin kuin valokuvaajia väijymässä joka nurkan takana. Ja olen pahoillani perheesi puolesta”, hän lisäsi vielä ja painoi taikapojan nenän lyttyyn.
”Mutta... mikäli mitään on uskominen, loppujen lopuksi kuolonuhrien määrä oli verrattain pieni. Saat varmasti kuulla heistä vielä.”
Ehkä Antonion sanat olivat laiha lohtu, mutta ainakin hän yritti parhaansa, kunnes pieni lisäys vei loput sanat hänen suustaan. Hän kuitenkin katsoi taikapoikaa osaaottavasti, kyeten kuitenkin vain vastaamaan pieneen suukkoon lohdutukseksi. Hän ei halunnut ajatellakaan, millaista oli joutua eroon omasta perheestään – olihan hän itsekin joutunut kokemaan eron tuskan – ja vieläpä teurastuksen kynnyksellä.

”Millainen sitten luulit minun olevan?” Antonio kysyi silitellen Cupidin poskea kevyesti hymyillen. Oli paljon helpompi keskittyä kevyempiin puheenaiheisiin, sivuuttaa puheet sodista ja menneisyyden haamuista näin kauniina aamuna.
”Kiireisempi? Enemmän se lehtien paskiainen?” hän uteli naurua äänessään.

Cupid nyökkäsi vain Antonion pahoitellessa hänen perheensä puolesta. Hän jäikin hetkeksi aikaa tuijottamaan eteensä hivenen lasittunein silmin mutta pudisti lopulta päätään hivenen ja kohotti katseensa takaisin toiseen. Hän naurahti heleästi ja kallisti päätään hivenen. "No hivenen kumpaakin.", hän myönsi sitten nyökkäyksen kera. Hän näytti hetken aikaa hivenen mietteliäältä. "Mutta ehkäpä kaikkein eniten ajattelin että olisit enemmän kuin Hector", hän sanoi hivenen katuvasti. Hän katseli Antoniota silmiin ja antoi sitten hymyn sulaa huulilleen. Hän painoi toisen huulille lämpöisen suudelman. "Mutta onneksi olet kaukana hänestä", hän lisäsi sitten. Hän antoi päänsä painua takaisin toisen olalle ja silmiensä kiinni. Kuumassa kylvyssä kaikki viime aikainen kiire ja stressi tuntuivat sulavan pois. Hän haukotteli ja hievahti hivenen paremmin vasten toista jotta hänen ei juuri lainkaan täytynyt pitää omaa asentoaan pystyssä. Nuorukainen hengitti syvään muutaman kerran ja pakotti silmänsä pian taas auki ettei nukahtaisi uudelleen. Hänellä ei ollut varaa jäädä pois töistä toistamiseen. Hän vetäytyi hivenen kauemas ja laski kädet vatsalleen joka murisi veden alla. Kevyt puna kutitteli Cupidin poskia. Hän sipaisi tummia hiuksiaan korvansa taakse.

"Ehkä voisin peseytyä pian. Pelkään että muuten nukahdan tähän enkä voi nukkua toisenkin työni ohitse", hän totesi naurahtaen kevyesi ja vilkaisi ympärilleen. "Eikai sinua haittaa jos lainaan shampootasi?", hän kysyi ja vetäytyi lopulta pois miehen sylistä. Hän jäi katselemaan siistissä rivissä olevia pulloja hetkeksi aikaa lukien niiden etikettejä hitaasti tosin sillä nuorukaisen ranskan taito ei vieläkään ollut niitä parhaimpia. Hän ei edes halunnut ajatella paljonko kalliin näköiset purkit olivat maksaneet. Lopulta hän nousi seisomaan siroin liikkein ja avasi suihkun. Hän huuhtoi hiuksensa sekä vartalonsa ennen kuin levitti shampoota hiuksiinsa ja pesi ne nopeasti. Saatuaan itsensä puhtaaksi Cupid nousi varovaisesti ammeesta ylös vaikka olisi mielellään kellahtanut takaisin Antonion syliin.

Antonio ei mahtanut sille mitään – hän ei voinut olla kurtistamatta kulmiaan äärimmäisen närkästyksen vallassa Cupidin paljastaessa kuvitelleensa hänen olevan enemmän kuin Hector. Missä määrin muka? Hän ei juonitellut kaikessa hiljaisuudessa asioita parhain päin itsensä kannalta, hän puhui suoraan ja arkailematta, ja joutui sanojensa takia vaikeuksiin.
”... jos olisin enemmän kuin Hector, joutuisin paljon harvemmin pulaan”, hän tuhahti, mutta alkoi sitten hymyillä, osittain varmaankin lämpöisän suukon ansiosta. Cupid oli ihastuttava ja hämmästyttävä miehenalku – harvoin kukaan niistä nuorista, joita Antonio oli mukaansa ottanut, oli ollut edes marginaalisesti kiinnostunut rauhallisesta juttutuokiosta mukavassa kylvyssä. Toisaalta ne toiset olivat olleet paljon hermostuneempia ja paljon mieluummin kiiruhtaneet sivelemään pakkelia poskipäilleen, kuin antaneet itsensä valua nukahtamisen rajamaille hänen sylissään. Mikään ei ollut kauniimpi kuin viattomasti nukkuvan ihmisen ilme, ei ainakaan Antonion mielestä.

Cupidin löytäessä itselleen taitavasti halvimman shampoopullon monien luksusputelien joukosta Antonio päätti, että oli saanut sormenpäistään vedestä jo tarpeeksi ryppyiset, ja irrotti ammeen tulpan varpaillaan. Hän jäi hyvin viattomasti istumaan hitaasti tyhjenevään veteen, josta kaikki vaahto kuoli pois suihkun pärskeiden pommituksen alla, risti kätensä niskansa taa ja ihaili vaihvihkaa hoikkaa tanssijankehoa edessään. Aikansa kuitenkin kaikella, ja Cupidin noustessa ylös oli Antonion vuoro kohota seisomaan suihkun alle.
”Nuo hyllyllä olevat pyyhkeet ovat puhtaita”, hän ilmoitti kohteliaasti samalla, kun haroi vettä pitkän otsatukkansa sisään.
”Ja kaapissa pitäisi olla parikin käyttämätöntä hammasharjaa.”
Cupid sai runsaasti aikaa kuivatella itseään, sillä Antonio peseytyi tapansa mukaan huolella, ja hinkattuaan enimmät kosteudet hiuksistaan kietaisi pyyhkeen lanteilleen, kuurasi hampaansa, levitti kahta eri voidetta kasvoillensa ja jäi vielä toviksi sukimaan viiksiään. Sänkeä ei kuitenkaan ollut ehtinyt tulla vielä liian pahasti, joten hänen katseensa hakeutui nuorukaiseen hymyn kera.
”Taisin kuulla nälkäisen mahan murinaa aiemmin, vai mitä? Mistä ruuasta pidät?”

Cupid vilkaisi pyyhkeiden suuntaan ja nyökkäsi. Hän nousi seisomaan ja asteli varovasti ylös kurottaen yhden pehmeän pyyhkeen itselleen. Hän kuivaili itsensä melko nopeasti ja kietoi sitten pyyhkeen lanteilleen. Sen jälkeen hän kurkisti kaappiin ja löysi sieltä hammasharjan itselleen. Hän alkoikin pestä hampaitaan ja vilkaisi nopeasti Antonion suuntaan. Hän seurasi miestä katseellaan ja jäi hivenen hämmentyneenä katselemaan voiteita joita toinen levitti kasvoilleen. Hän ei kuitenkaan sanonut mitään vaan pysyi vain hiljaisena. Hän huuhteli hammasharjan ja suunsa ennen kuin nyökkäsi miehen sanoille. "No onhan tässä jo ehtinyt nälkä tulla. Viimeisestä kunnon ateriasta on aikaa", hän myönsi. Hän jäi sitten katselemaan miestä hetkeksi aikaa. Eipä kukaan ollut koskaan ennen kysynyt häneltä mistä ruuasta hän piti. Kotona hän oli syönyt vain sitä mitä pöytään oli tullut ja nykysisin syöminen koostui lähinnä nopeasti pieniltä kioskeilta ostettuun pikaruokaan. Cupid kohautti lopulta olkiaan. "En minä tiedä. Mikä vain käy. Mieluusti tietenkin jotain minkä voimin jaksan iltaan saakka", hän sanoi hymyillen hellästi. Hän kuitenkin kietoi kätensä varovasti Antonion kaulan ympärille. Hänen toinen kätensä kuitenkin valui miehen rintakehälle hetkeksi aikaa. Hän painoi muutaman suudelman toisen huulille. Nuorukainen halusi ottaa kaiken irti tästä läheisyydestä. Eihän sitä koskaan tiennyt koska seuraavaksi hän saisi nauttia vanhemman miehen seurasta.

"Minä menen pukemaan", hän sitten sanoi ja asteli pois kylpyhuoneesta. Hän suuntasi eteiseen jossa hänen iso olkakassinsa oli. Hän kyykistyi sen viereen ja kaiveli sitä hetken aikaa. Onneksi hän piti vaihtovaatteita mukanaan. Hän veti ylleen puhtaat löysät kevyttä kangasta olevat polviin asti ylettyvät tummanruskeat housut ja tummansinisen t-paidan. Hän kaivoi puhtaat sukatkin esille mutta jätti ne kenkiensä viereen. Hän nousi sitten ylös ja katseli ympärilleen hetken. Cupid kuitenkin vei pyyhkeen siististi kylpyhuoneeseen kuivumaan kuivattuaan ensin hiuksensa. Hän kampasi hiuksensa sitten käsillään hivenen parempaan järjestykseen ennen kuin jäi kuuntelemaan ympärilleen. Hän asteli Antonion luokse ja hymyili miehelle. Tuntui siltä kun hän ei edes saisikaan hymyä pois huuliltaan vaikka haluaisikin. "Kahvia voisin kyllä juoda jos sinulla on", hän sitten totesi ja katseli ympärilleen.

Cupidin mitäänsanomaton vastaus oli oikeastaan vain hyvä Antoniolle: ties vaikka nuorukainen olisi sanonut rakastavansa kiinalaista, eikä hän halunnut kotinsa haisevan noutoruualle. Ei hän rasvaisia ja helppoja herkkuja vähätellyt, mutta piti paljon enemmän omien kokkailujensa hajumaailmasta – olihan hänellä oma yrttiruukkorivistönsä keittiön ikkunalaudalla hoitamassa hajusteiden virkaa.
”No, kaikkihan pitävät pastasta”, hän virnisti, suunnitellen jo hieman mielessään jotain täyttävää ja nopeaa kaappiensa kätköistä.

Tukahdutettuaan halun ryhtyä leikkimään föönin ja muutaman muotoilutuotteen parissa Antonio tyytyi haromaan puolikuivat hiuksensa siististi, ja etsi ylleen lyhythihaisen punaisen kauluspaidan sekä rennot, mutta silti kalliin näköiset suorat housut. Hän antoi Cupidin pukeutua rauhassa ja meni keittiöön tutkimaan kaappejaan siksi aikaa – ja taikapoika löysi kuin löysikin hänen luokseen kahvipyyntönsä kanssa.
”Tietenkin minulla on kahvia. Jos maltat odottaa, voin laittaa espressoakin, jos haluat”, hän vastasi kevyesti naurahtaen ja nosti kaapista keittiötasolle tanssijan ihailtavaksi hellalle menevän espressokeittimen.

Vähän vastausta odottamatta hän valmistelikin keittimen porisemaan liedelle, sillä itse ainakin kaipasi tuhtia kofeiinipaukkua aloittaakseensa aamunsa kunnolla. Sen jälkeen ehtisi hyvin aloittaa ruuanlaiton, joten hän ei edes vielä valmistellut suuremmin kokkailujaan – ei heillä niin kiire tai ihmeellistä tekemistä ollut, etteikö päivää voisi viettää jutustelun ja syömisen parissa. Aivan kuin oikeilla treffeillä, mutta hänen kotonaan ja kameroiden silmiltä piilossa...
”Miten juot kahvisi?” vanhempi kysyi tanssijalta kaataessaan oman annoksensa pieneen valkoiseen kahvikuppiin. Hän joi omansa mustana, mutta epäili Cupidin kaipaavan ainakin maitoa omaansa, ja otti siksi nuorukaiselle suuremman, mustaraitaisen kupin. Hetken päästä Antonio pääsi istumaan pyöreän pöytänsä ääreen, ja heillä molemmilla oli haluamansalaiset kahvikupilliset edessään. Vain pienen siemauksen omastaan juotuaan Antonio jäi kuitenkin katselemaan Cupidia, joka hänen silmissään haaskasi mukiinmenevän ulkonäkönsä ja lumovoimansa löysässä t-paidassa, eikä hän voinut olla miettimättä erästä asiaa.
”... pidän suorasta puheesta, ja haluan nyt saada suoran vastauksen suoraan kysymykseen”, hän lausahti sitten varmasti, katsoen sanojensa uhkaavuudesta huolimatta sinisiin silmiin pehmeästi. Hän lasketti kätensä Cupidin käden päälle ja tuijotti syvälle silmiin, jotka ilman lumouksiakin olivat kovin suloiset, luottaen siihen, että toinen ymmärtäisi.
”En pidä kiirehtimisestä, mutta sinun täytyy kertoa, haluatko nähdä mihin... voisimme päätyä. Jos kyllä, minä ainakin lopetan kaikki yölliset retkeni ja keskityn siihen, mitä voin sinulle tarjota.”

Cupid nyökkäsi vain toisen udelessa kahvista. Hänelle se oli oikeastaan aika sama tuliko se hienommasta keittimestä vai kuluneesta automaatista. Hän seuraili toisen kahvinkiettä mistä ja kohotti hivenen kulmaansa huomatessaan että mies otti hänelle isomman kupin. "Oletatko kenties että haluan maitoa kahviini", hän kysyi hymyillen leikkisästi. "Sokeria vain kiitos", hän sitten totesi kun toinen kysyi miten hän joi kahvinsa. Hän asteli istumaan ja läträsi kahvin sekaan aimoannoksen sokeria. Sokerinen kahvi kun useimiten oli hänen ainoa aamupalansa. Hän sipaisi märkiä hiuksiaan ja tunsi toisen katseen vaatteissaan. Oli hivenen hassua istua pöydässä miehen kanssa jolla oli yllään niin siistit vaatteet. Hän oli kuitenkin suuntaamassa tästä suoraan tanssistudiolle joten parempien vaatteiden laittaminen olisi ollut vain turhaa. Nuorukainen kohotti mukin huulilleen ja otti siitä pienen huikan. Hän hymyili tyytyväisenä ja kallisti päätään hivenen. Cupid kuitenkin terävöityi kuuntelemaan Antoniota kuullessaan miehen äänestä vakavuuden. Hän katseli toista silmiin ja vilkaisi heidän käsiään sitten. Hetken kuluttua hän antoi kuitenkin hymyn kohota huulilleen. Hän käänsi katseensa sitten ikkunaan ennen kuin nousi ylös ja asteli miehen luokse.

Hän istahti Antonion syliin ja laski toisen kätensä miehen poskelle. "Tietenkin haluan nähdä mihin voisimme päätyä", hän sitten totesi hellästi kuiskaten. Cupid nyökkäsi sanojensa vahvistukseksi ja hievahti hivenen parempaan asentoon. "Ainankin saan tilaisuuden näyttää sinulle etten aina näytä näin nuhjuiselta", hän sitten totesi naurahtaen ja siveli miehen kalliin oloista paitaa hetken aikaa. Osasihan hänkin laittautua hivenen paremman näköiseksi tarpeen tullen. Nuorukainen nousi sitten ylös ja asteli takaisin omalle tuolilleen. Hän istahti alas ja otti uuden siemauksen kupistaan. "Minulla tosiaan on ollut erittäin ihanaa sinun kanssasi. En muista koska viimeksi olisin tavannut kaltaistasi herrasmiestä. Jos olen koskaan edes tavannut", hän sanoi. Hän jäi sivelemään kosteita hiuksiaan hetkeksi aikaa ja nosti toisen jalkansa tuolille. Hän vilkaisi sitten kellon suuntaan varmistaen että heillä olisi vielä aikaa olla yhdessä.

Antonio soi itselleen hetken aikaa olla yllättynyt siitä, miten Cupid kahvinsa joi. Useammin hän oli nähnyt kahvin juotavan pelkällä maidolla kuin pelkällä sokerilla, ja hetken hän kehtasi jopa epäillä, että Yhdysvaltojen laitamilla kasvanut nuorukainen olisi tottunut luulemaan kaikkea kahvia samanlaiseksi, ja tanssijan saavan kohta kokea tuhdin espresson suloisen koston. Ei sentään, mutta ajatus huvitti hyvin pienen hetken ajan miestä.

Antonio osasi odottaa myönteisensuuntaista vastausta, niin... hempeästi Cupid oli häntä suukotellut ja paijaillut koko aamun, mutta syliin nouseminen sai hänen kasvoilleen leviämään hitusen hämmentyneen, iloisen hymyn. Kädet kietoutuivat kuin itsestään hoikan vartalon ympärille ja päästivät taikapojan vain äärimmäisen vastahakoisesti takaisin omalle tuolilleen korvien saatua kuulla niin ihania sanoja.
”... näytät komealta nuhjuisenakin. Minä en.” hän naurahti hitusen hämillään, osaamatta hetkeen sanoa yhtään mitään kunnollista.
”Herrasmieheksi kanssani olo on yllättävän hankalaa, pitänee siis syöttää sinut, jotta jaksat vastata haasteisiin”, hän hymähti vielä ja nousi ylös pesemään kätensä. Hän oli jo luullut menettäneensä ihastuksen kihelmöinnin varpaissa ja vatsanpohjassa monille pettymyksille ja arville, mutta siinä se oli, kutittelemassa sietämättömästi ja kuiskuttamassa häntä kaappaamaan Cupidin syleilyynsä.
”Toivon, ettei tämä johdu vain lumovoimastasi. Tai vaikka johtuisikin, en ole tuntenut itseäni näin... näin höperöksi sitten lukiovuosieni”, harmaatukka hymähti vielä, ja kääntyi sitten katsahtamaan Cupidiin edessään leikkuulauta ja lajitelma kelmutettuja kasvistenpalasia, jotka päätyisivät pannulle.
”En yleensä vaivaa vieraitani näin, mutta mikäli haluat auttaa...” hän lausahti ja ojensi veitsen kahvaa tanssijaa kohti. Mielessä kummitteli ikävä aikaraja, ja hän halusi mieluummin syödä rauhassa ja kokata kiireellä kuin syödä kiireellä ja kokata rauhassa.
”Pidätkö sienistä? Minulla ei juuri nyt ole lihaa, enkä viitsisi lähteä kauppaan. Kuinka paljon ruokaa tanssijan maha tarvitsee?” hän kyseli rupattelevaan sävyyn pilkkoessaan sipulia tottunein ja nopein ottein. Aina silloin tällöin hän oli harkinnut sittenkin kokiksi ryhtymistä, mutta pieni masokisti hänen sisällään piti kuitenkin enemmän hektisestä bisneksestä.

Cupid seurasi hymyillen kun Antonio nousi ylös. Hänen hymynsä kuitenkin hyytyi ja hän laski katseensa kuppiinsa. Hän jäi tuijottamaan sitä hiljaisena antaen hiusten valahtaa kasvoilleen. Tottakai häntä pelotti että kaikki johtui hänen luontaisesta lumouksestaan. Saattoihan kaikki olla vain hetken harhaa mikä toisen osalta haihtuisi hänen lumouksensa myötä pois ajan kanssa. Hän huokaisi hiljaa ja kohotti katseensa vanhempaan mieheen jääden seurailemaan hetkeksi aikaa toisen liikkeitä keittiössä. Hän nousi sitten ylös ja asteli toisen taakse. Hetkeksi aikaa hän painoi otsansa miehen selkää vasten ja veti syvään henkeä. "Todella toivon ettei kyse ole vain lumouksesta", hän sitten sanoi. Hän toivoi niin että olisi osannut kytkeä lumouksensa pois päältä edes hetkeksi aikaa. Hän astui sitten hivenen kauemmas toisesta ja jäi katselemaan ympärilleen. "Toki minä autan. Tosin täytyy myöntää että olen ehkä kaikkien aikojen huonoin kokki. Poltan lähes kaiken pohjaan ja onnistun lähinnä saamaan haavoja keittiössä", hän sitten kertoi ja naurahti hiljaa. Hän nojautui tasoa vasten ja tutkaili hetken toista katseellaan. "Mutta jos sinulla olisi jokin helppo tehtävä niin toki minä autan", hän sitten jatkoi. Hän vilkaisi sienten suuntaan ja kohautti olkiaan. Kuten hän oli aijemmin sanonut mikä tahansa ruoka kelpasi hänelle.

"No voin paljastaa että syön enemmän kuin mitä ehkä ulospäin uskoisi", hän sitten vastaisi Antonion kysymykseen ja hymyili. Hän laski kätensä hetkeksi aikaa mahalleen ja koetti pysyä poissa toisen tieltä. Hän melkeinpä veikkasi että olisi ruuanlaitossa paras apu silloin kun pysyisi pois tieltä. Cupid kuitenkin huomasi astiakaapin ja lupasi ääneen kattaa pöydän. Niimpä hän availi tutkivasti kaappeja kunnes löysi lautasia. Hän asetti lautaset pöydälle ja sen jälkeen kävi laatikoita läpi löytäen lopulta aterimet. Viimeisenä paikan saivat lasit. Kahvikupit hän nosti pois pöydältä ja laski ne tiskipöydälle. Cupid jäi sitten taas seurailemaan toisen liikkeitä keittiössä. Hän oli aina kadehtinut hivenen ihmisiä jotka osasivat tehdä ruokaa. Olisihan se helpottanut elämää kovasti. "Hivenen huvittavaa sinänsä. Olen töissä leipomossa enkä osaa kokata yhtikäs mitään", hän lopulta totesi naurahtaen. Toisaalta sämpylöiden pyöritteleminen ja kakkujen koristelu oli kaukana varsinaisesta ruuanlaitosta.

Antonio jatkoi hiljaisena sipulin pilkkomista tuntiessaan Cupidin lämmön vasten selkäänsä. Se muistutti häntä vanhoista ajoista, muutamista aurinkoisista ja kahvintuoksuisista päivistä, jotka hän oli kokenut. Veitsen rohina ja kevyet napsahdukset vasten puista leikkuulautaa jatkuivat tasaisina, kunnes miehen täytyi hetkeksi keskeyttää tasainen, rytmikäs liike ja pyyhkäistä silmiään ranteellaan.
”Pirun sipuli...”
Pärskähdyksensä jälkeen hän kuitenkin vilkaisi olkansa yli ja nakkasi sitten paprikanpuolikkaan taikapojan kiinniotettavaksi.
”Siinä ei ole enää siemeniäkään, kunhan vain pilkot sen vähän pienemmäksi niin se kelpaa”, hän opasti sinisilmää, vaikka uskoikin, että nuorukaisen täytyi liioitella. Kyllä kuka tahansa nyt pystyisi sen verta keskittymään, että saisi jotain pilkottua pannua varten – ei ehkä niin nopeasti kuin tottunut veitsenkäsittelijä, mutta kuitenkin itseään telomatta.

Vesi alkoi hiljalleen kiehua kattilassa ja sipuli sihistä kuullottui öljyssä, ja Antonio pyöräytti reiluhkon nipullisen spagettia keittymään.
”Eiköhän tuosta riitä sinunkin vatsasi täytteeksi”, hän kommentoi tekemisiään ja taputti ohimennen Cupidin vatsaa tanssijan kattaessa pöytää. Tuskin kukaan vietti niin perheisää päivää baarista jonkun toisen kotiin edellisenä yönä päädyttyään, mutta Antonio oli vain onnellinen, kun yhdessä ruuan valmistaminen tuntui niin luontevalta Cupidin seurassa. Hupsu tuntemus sai hänet hyräilemään hiljaa samalla, kun hän valmisti ruuan loppuun ja jakoi juuri kahdelle ihmiselle sopivasti riittävän ruuan puoliksi lautasille.
”Toivottavasti se maistuu. En halua huomata olevani itse lumovoiman tarpeessa, kun syötän vieraalleni sontaa”, hän naurahti pyörittäessään pastaa haarukkansa ympärille.

Cupid otti paprikan käsiinsä ja pyöritteli sitä hetken sormissaan. Hän etsi sitten katseellaan toisen leikkuulaudan ja veitsen. Hitaasti nuorukainen silppusi paprikan puolikkaan siisteiksi paloiksi ja lukuun ottamatta pientä haavaa joka tuli hänen melkein pudottaessa veitsen hän selvisi naarmuitta. Hän ojensi paprikan palat Antoniolle ja jäi sen jälkeen vain seurailemaan kuinka ruoka valmistui loppuun asti. Hän asteli sitten istumaan ja jäi katselemaan omaa annostaan. "Usko pois voin jo nyt veikatat että tämä tulee olemaan paras ateria mitä olen syönyt ikuisuuksiin", hän sanoi hymyillen hellästi. Hän nosti haarukallisen ruokaa suuhunsa ja hymisi tyytyväisenä. Nuorukainen oli jo ehtinytkin kaipaamaan kunnon kotiruokaa mikä maistui niin paljon paremmalta kuin nopeasti syöty pikaruoka. Hän alkoikin tyhjentää lautastaan ja se kävi melko nopeasti. Lopulta lautasen ollessa tyhjä hän nojautui tuolia vasten ja huokaisi tyytyväisenä laskien kädet vatsalleen. "Kiitos se oli oikein hyvää", hän sitten totetsi. Cupid jäi katselemaan miestä hetkeksi aikaa ja sipaisi hiuksensa korvansa taakse. Hänen katseensa kuitenkin ajautui pian taas kelloa kohti. Hetki heillä olisi vielä ennen kuin hänen täytyisi suunnata kohti tanssistudiota.

"Onko tarjouksesi taksin maksamisesta yhä voimassa?", hän sitten uteli varovasti. Nopeuttaisihan se hänen matkansa kulua. Tosin varmaan hän pääsisi metrollakin ja voisi lautailla loppu matkan. Hän kohottautui hivenen parempaan asentoon ja venytteli. Miten mukavaa olisikaan nyt käpertyä nukkumaan ruokalevolle. Hän huokaisi ja painoi silmänsä hetkeksi aikaa kiinni. "Koska näemme seuraavan kerran?", hän sitten kysyi kysymyksen joka oli jo kauemmin aikaa pyörinyt hänen päässään. Cupidia mietitytti kuinka he mahtaisivat saada heidän kiireiset aikataulunsa sovitettua yhteen. Molemmilla kun taisi työn puolesta olla koko ajan jotakin ohjelmaa.

Kuten Antonio hitusen arvelikin, Cupido kykeni auttamaan häntä ruuanlaitossa, vaikka olikin väittänyt olevansa siinä aivan onneton. Hänen täytyi antaa tanssijalle vain yksi laastari, joka sattui olemaan disney-prinsessateemainen, koska Antonion silmiin hänen pikkuhiljaa isoksi kasvava tyttärensä kaipasi yhä värikkäitä laastareita. Nyt sellainen pääsi koristamaan Cupidin sormea, ja Antonio hymyili itsekseen. Hän unohtui pitkäksi toviksi vain katselemaan nuorukaisen syömistä oudon haaveksuva ilme silmissään, kunnes viimein sai oman haarukallisensa suuhunsa. Ei hänen ruuanlaittonsa ravintolatasoista ollut, ei likimainkaan, mutta... kuten Vic tapasi sanoa, hän kokkasi kuin äiti, ja paremmin kuin hänen oma äitinsä.

Ruokailuhetki oli muuttua jo kovin hartaaksi molempien pysyessä hiljaa ja keskittyessä syömään keittiön seinäkellon raksuttaessa pehmeästi sekunteja ja minuutteja pois heidän yhteisestä ajastaan.
”Tietenkin”, Antonio vastasi Cupidin kysymykseen taksista lopetellessaan omaa syömistään kaapimalla viimeisetkin pisarat kastikkeesta pois lautaselta ja omaan suuhunsa. Sitten hän nousi ylös ja keräsi astiat pois pöydästä ja asetteli ne siististi astianpesukoneensa sisälmyksiin odottamaan liki tyhjinä ammottavan pesukidan täyttymistä.
”Minähän... likimain kaappasin sinut, ja estin sinua lähtemästä töihin. Taksin maksaminen on vähintä, mitä voin tehdä”, hän jatkoi vielä, hilliten vain vaivoin kielenkantansa syöksemästä esille kysymystä siitä, haluaisiko nuorukainen sittenkin ottaa koko päivän vapaaksi. Hän kuitenkin päätti ennemmin keskittyä siihen, milloin he näkisivät seuraavan kerran – sitten eroaminen tuosta valloittavasta nuorukaisesta tuntuisi toivottavasti helpommalta.
”Minulla on vapaailta reilun viikon päästä, keskiviikkona”, hän vastasi sitten hetken partaansa mietiskellen hieroskeltuaan.
”Emme kuitenkaan... voisimme nähdä jossain muualla. Mutta siitä voimme murehtia myöhemmin, sillä -”, Antonio keskeytti puheensa hetkeksi repäistäkseen paperin muistilappupinosta ja kaivaakseen hyllyltä itselleen kynän, johon kirjoitti nopeasti lyhyen pätkän kirjaimia ja numeroita, ”- tässä on puhelinnumeroni. Voit laittaa minulle viestin milloin tahansa, soittoon vastaamisesta en mene takuuseen, minulla on niin paljon menoja.”
Kevyesti hymähtäen Antonio asteli takaisin Cupidin luo ja ojensi kahtia taitetun lapun tanssijalle. Sitten hän kumartui alemmas ja pyyhkäisi kevyesti sotkuisehkoja mustia suortuvia.
”Sohvani olisi mukavampi paikka viettää ruokalepoa. Voin jopa kaivaa tv:n esille, jos välttämättä haluat.”

Cupid otti paperipalan palan vastaan ja jäi katselemaan sitä hetkeksi aikaa. Hän hymyili sitten ja työnsi sen taskuunsa. Hän vilkaisi sitten sohvan suuntaan. Ensin nuorukainen kuitenkin vei kätensä Antonion niskalle ja veti miehen hellään suudelmaan. Hän nousi sitten ylös ja asteli sohvalle istahtaen alas. "En minä televisiota kaipaa. Sinun seurasi riittää", hän sitten totesi ja asettui hivenen mukavemmin sohvalle. Hän painoi silmänsä hetkeksi aikaa kiinni ja mietti toisen äskestä toteamusta. Toinen ilmeisestikkin ei halunnut että kukaan näkisi heitä yhdessä. Ei se häntä sinällään haitanut. Hän nousi kuitenkin pian ylös. "Ensi viikon keskiviikko ilta", hän toisti ja asteli laukulleen. Hän kaivoi esiin nuhjuisen kalenterin ja selasi sitä viikolla eteenpäin. "Hmm. No minulla on töitä silloin kapakassa. Ja pääsen vasta joskus yhden aikaan yöllä", hän totesi ja katseli omia täysiä päiviään. Hän katseli kalenterin sivuja tutkailevasta. "Mutta saman viikon sunnuntaina minulla ei olisi mitään muuta kuin leipomon työt", hän sitten totesi ja kallisti päätään hivenen. Hän palasi takaisin sohvalle ja selaili kalenteria mihin oli kirjoitettu joka ikinen hänen menoistaan. Toki hän oli jo suunnitellut että tuona sunnuntaina olisi loppupäivän käyttänyt maalaamiseen mutta mikäli Antonion aikataulussa olisi rako voisi hän maalata myöhemminkin.

Hän taivutteli niskojaan hetken aikaa ja venytteli käsiään. Haukotus karkasi hänen huuliltaan ja hän asetti kalenterin pöydälle pois käsistään. Hänen katseensa suuntautui taas kellon suuntaan. "Varmaankin puolen tunnin päästä minun on lähdettävä jotta ehdin tanssistudiolle ajoissa", hän totesi sitten äänessään pieni määrä haikeutta. Olisihan se ollut ihanaa ottaa tästä päivästä kaikki irti mutta työt kutsuivat ja vuokra odotti maksuaan. Hän hieroi silmiään hetken aikaa ja jäi sitten katselemaan Antonion suuntaan hetkeksi aikaa ennen kuin käänsi katseensa pois. Hän jäi tuijottamaan akvaariota hiljaisena.

Antonio katsoi Cupidia hetken silmät sirrillään. Nuori ihminen, joka ei välittänyt televisiosta? Mitä ihmettä tämä oikein oli? Sisimmässään hän oli kuitenkin tyytyväinen; vaikkei hän kiistänyt television loistavia ajantappo-ominaisuuksia, se kuitenkin riisti keskustelusta ja läsnäolosta jotain korvaamatonta. Jotain sellaista, josta hän halusi nauttia vielä sen hetken, kun pystyi pitämään parhaan baarilöytönsä kanssa. Valitettavasti rento löhöilyhetki joutui siirtymään tuonnemmaksi, kun Cupid alkoi selailla kovassa käytössä olevaa kalenteriaan.
”... voisinhan toki tulla istumaan iltaani sinun palveltavaksesi”, hän heitti kysyvästi astellen sitten sohvalleen istumaan. Partaansa sukien hän kuitenkin alkoi kaivella muistiaan sitä seuraavan sunnuntain saralta.
”Sunnuntaina... Viidestä eteenpäin taidan olla vapaa, kunhan pääsen ajoissa nukkumaan maanantaiaamun tapaamista varten”, hän kertoi lopulta pitkän epäröinnin jälkeen.

Cupidin vielä selaillessa kalenteriaan Antonio silitteli hänen hiuksiaan puolihuolimattomasti. Liike kuitenkin jähmettyi hetkeksi puolen tunnin aikarajan tullessa ilmoille, mutta Antonio päättikin kietaista kätensä nuorukaisen ympärille. Hiljaisuus laskeutui heidän ylleen kuin huopa, ja pitkän tovin he vain istuivat siinä kaloja katsellen, kunnes lopulta Antonio alkoi puhua hiljaa.
”Mihin tarvitsee televisiota, kun on akvaario? Se on paljon kauniimpaa katsottavaa ja draamaakin riittää – yritin muutama viikko takaperin hankkia uuden kalan, mutta tuo punainen taistelukala raateli sen pyrstön välittömästi.”
Antonio naurahti itsekseen päätänsä pudistaen.
”Ja kalojen pitäisi olla tylsän ihmisen lemmikkejä. Kaikkea vielä.”

Cupid hymyili hellästi ja nyökkäsi. Hän repäisi yhden tyhjistä sivuista kalenterinsa lopussa ja otti esiin kynän. Hän sipaisi nopeasti hiuksiaan ja kumartui pöydän ääreen. Hän kirjoitti ensin siistillä käsialalla kapakan osoitteen ylös ja sen jälkeen toisen osoitteen. Hän ojensi sitten lapun Antoniolle ja painoi hellän suukon miehen poskelle. "Jos haluat tulla kapakkaan niin se ylempi osoite on sinne. Paikka on kyllä aikamoinen räkälä joten en tiedä viihtyisitkö siellä. Ja se toinen osoite on erääseen omakotitaloon. Talon omistava vanhempi nainen antaa minun käyttää tilaa kellarissa maalaamiseen ja keramiikan tekemiseen. Olen luultavasti siellä silloin sunnuntaina. Voit myös tietenkin soittaa minulle niin voin silloin sunnuntaina tulla sopivaan tapaamis paikkaan", hän sanoi ja nyökkäsi. Nuorukainen käpertyi sitten takaisin Antonion kylkeen. Hän jäi katselemaan miestä hetkeksi aikaa ja kohotti kätensä sivelemään toisen leukaa hetkeksi aikaa. Hän painoi sitten suudelman miehen huulia vasten. Cupid antoi silmiensä levätä hetken ja koitti kerätä voimia tanssitunnin pitämiseen. Onneks hän oli saanut nukuttua hivenen kauemmin kuin yleensä. Hän katseli akvaariota hiljaisena hetken mutta lopulta hänen katseensa kävi kellossa joka alkoi olemaan jo niin paljon että hänen täytyisi lähteä.

Hän huokaisi ja nousi vastentahtoaan ylös. "Minun olisi kai parasta lähteä.", hän totesi ja asteli hitain askelin eteiseen. Hän pisti kalenterin laukkuunsa ja istahti lattialle. Hän pisti kengät jalkaansa ja solmi ne. Cupid nousi seisomaan ja jäi katselemaan Antonion suuntaan. Hän nosti sitten laukun olalleen eikä oiken tiennyt miten hyvästellä toisen. Aika tuntui hävineen aivan liian nopeasti. Hän laski katseen hetkeksi aikaa kenkiinsä. "Joten koitan kai hiipiä jonkun pienemmän uloskäynnyn kautta pois talosta? Ja voin napata taksin tuosta kadulta jos vain..", hän sanoi eikä halunnut sanoa ääneen tarvitsevansa rahaa. Hän kuitenkaan ei ilman rahaa ehtisi ajoissa tanssistudiolle eikä saisi palkkaansa koko tanssitunnista. Hän tarttui varovasti miehen käteen. "Joten me kuulemme toisistamme. Eikö niin?", hän kysyi ja puristi toisen kättä hetken aikaa hellästi.

Antonio päästi Cupidin vastahakoisesti nousemaan ylös sohvalta ja seurasi nuorukaista eteiseensä. Edellinen ilta, tämä päivä, se, miten he olivat istuneet sohvalla vierekkäin... kaikki alkoi tuntua surrealistiselta, kuin omituiselta todensekaiselta unelta hänen katsellessa, kuinka tanssija sitoi kenkiään maassa istuen. Tuntui, kuin kaikki kotoisuus Antonion asunnosta olisi imeytynyt Cupidin mukaan, ja nyt taikapoika lähtisi, jättäen hänet tuntemaan olonsa orvoksi kylmäsilmäisten kalojensa kanssa. Antoniolla ei kuitenkaan ollut tapana antaa synkille ajatuksille liikaa tilaa, ja niinpä hän hymyili kevyesti nuorukaisen noussessa seisomaan.
”Ah, harvoin kukaan on piiloutuneena pensaaseen kameran kanssa tähän aikaan päivässä. Yritä vain pitää itsesi poissa niiden korppikotkien kynsistä”, hän rauhoitteli toista, vaikka sisimmässään tunsikin itse kauhua ajatellessaan, millaiseen höykytykseen joutuisi, jos joku sattuisikin nappaamaan heistä paljastavan kuvan.

Cupidin ei edes tarvinnut mainita ääneen rahantarvettaan, sillä Antonio oli jo hakemassa lompakkoaan, ja kaiveli sieltä esiin seteleitä, jotka taitteli ja ojensi nuorukaiselle. Siinä oli enemmän, kuin mitä taksimatkaan todennäköisesti tarvittaisiin, mutta hän halusi auttaa Cupidia, kun oli saanut kuulla hänen taloudellisesta tilanteestaan. Nuorukainen ei ehkä olisi hyväksynyt hänen apuaan, joten hän luotti siihen, että sinisilmä huomaisi ylimääräisen rahan vasta matkalla studiolle.
”Varmasti. Mutta mene nyt, ettet myöhästy”, Antonio vastasi, puristi kättä omassaan pikaisesti ja lasketti vielä kevyen suukon Cupidin huulille.
”Nähdään.”