Antonion lemmenjahti

//Kai ja ihunainen Antonio pääsee lemmenjahtiinsa//

Cupid laski lautansa pienen kapakan takatilan oven viereen ja sipaisi hiuksiaan. Hän vilkaisi kelloa nopeasti ja pahoitteli vastaan tulevalta pomolta että oli myöhässä. "Sori. Metro oli myöhässä ja jouduin tulemaan laudan kanssa koko matkan". Hän nyrpisti nenäänsä hivenen ällöttävästä hajusta joka leijui takatiloissa. Hän värähti hivenen ja asteli tuttuun nurkkaukseen laskien tavaransa alas. Hän oli tullut suoraan baarista jossa nykyään tarjoili tänne. Hän ei edes olisi halunnut mutta vuokran maksupäivä lähestyi taas uhkaavasti. Yksi esitys oli helppo tapa saada pieni summa ylimääräistä rahaa. Hän heitteli vaatteensa kulahtaneelle sohvalle ja nyökäytti päätään muutamalle vastaan tulevalle tutulle. Hän asteli sitten vaaterekin luokse ja katseli esiintymis vaatteita hetken aikaa hivenen epäröiden. Hän veti ylleen kauluspaidan josta napitti vain muutaman napin ja kääri hihat. Hän veti sitten ylleen farkkushortsit ja asteli peilin eteen. Nuorukainen suti hiuksiaan hivenen pois kasvoiltaan ja huokaisi. Hän asteli sitten esityslavan taakse ja kurotti sieltä takaata antamaan äänimiehelle cd-levyn. Hän suki sitten hiuksiaan ja jäi verhon taakse odottelemaan omaa vuoroaan. Hän näpläsi paidan helmaa ja oli melkein jo unohtanut kuinka hermostuttavaa lavalle meno oli. Hän ei edes halunnut ajatella niitä kuolaavia miehiä ja naisia jotka olivat toisella puolella.

Paikan hivenen juopunut mutta kuitenkin työkunnossa oleva dj ilmoitti seuraavan esiintyjän tulevan lavalle. Kuului jonkin verran aplodeja ja musiikki alkoi. Cupid veti henkeä syvään ja astui sitten lavalle. Hän keinahteli ja käytti tanssijan taitojaan lavalla. Hän otti otteen rautaisesta tankosta ja painoi selkänsä vasten sitä. Hän tunsi katseet itsessään mutta kuitenkin koitti keskittyä vain omiin liikkeisiinsä. Hän hymyili pienesti ja kallisti päätään hivenen sivulle. Hänen lopulta kuitenkin uskaltautui luomaan katseen ympärilleen. Hän selasi juopuneen näköisiä ihmisiäja siristi silmiään hivenen. Hän jatkoi liikettään ja kääntyi hivenen parempaan asentoon. Nuorukainen napitti paitansa hitaasti auki ja loi katseen samaiseen mieheen. Hän koitti miettiä päässään toisen kaukaisesti tutun näköisiä kasvoja. Mitään ei kuitenkaan tullut mieleen.

Hän jatkoi liikkumistaan ja jätti paidan aukinaisena. Hän irrotti otteensa tangosta ja antoi paidan valua yltään lavalle. Hän pyörähti sitten ympäri ja laskeutui hitaasti kyykkyyn nousten sitten takaisin seisomaan. Hän hymyili pienesti muutamalle jotka olivat siinä lähempänä lavaa ja kumartuessaan lähemmäksi yksi mies kurkottikin työntämään muutaman setelin hänen shortsiensa taskuun. Cupid nyökkäsi toiselle kiitokseksi ja vilkaisi vielä kerran tutun miehen suuntaan. Yhtäkkiä hän muisti missä oli nähnyt toisen ja nielaisi raskaasti. Hän piti kuitenkin ilmeensä aivan normaalina ja jatkoi esitystään tavalliseen tahtiin esitellen kaunista hoikkaa vartaloaan sekä vaaleaa ihoaan mikä tuntui hohtavan paikan hämärässä valaistuksessa.

Antonio ei olisi ikipäivänä suostunut pukeutumaan pelkkään halpaliikkeestä ostettuun valkoiseen kauluspaitaan ja tummiin farkkuihin, ellei olisi ollut erityistä huomaamattomuutta vaativa ilta. Jopa omasta mielestään sietämättömän tylsästi ja aivan liian huonolaatuisiin vaatteisiin pukeutuneena hän oli nimittäin yksi siisteimmin pukeutuneista herroista koko hämyisässä strippiklubissa. Muut eivät vaikuttaneet edes puketuneen, kunhan olivat heittäneet kaapista löytyneet tiskirätit ylleen! Yleensä sellainen ympäristö olisi saanut Antonion nostamaan kätensä ilmaan ja lähtemään kovaäänisesti laaduttomuudesta valittaen, mutta tämä ilta oli poikkeus.

Tänä iltana hän halusi olla paheellinen, ja paheellisena ei voinut olla ykköset yllään. Hylkäämällä ainaisesti huolitellun ulkomuotonsa, jopa pörröttämällä etutukkansa silmilleen kuin mikäkin nuoruuttaan tavoitteleva entinen rokkitähti hän varmisti, ettei kukaan mahdollisesti paikalle eksyvä tuttu tunnistaisi häntä edes toisella silmäyksellä. Eikä hän halunnut sitä, sillä Antonio Conti ei käynyt strippiklubeissa, eikä varsinkaan sellaisella strippiklubilla, jossa esiintyi sekä naisia että miehiä vuoron perään.

Muiden huudellessa esiintyjille, tunkiessa rahaa heidän vähäisiin ja nopeasti hupeneviin vaatteisiinsa ja melutessa kuola suupielestä valuen Antonio katseli esityksiä mukavasti tuoliinsa uppoutuneena, edessään puoliksi juotu drinkki ja pää kevyesti musiikin tahtiin heiluen. Hän ihaili kaikkia noita viehättävimmilleen muokattuja ihmisruumiita, suri huonosti istuvat implantit nähdessään ja arvuutteli, miltäköhän paksun meikkikerroksen kasvoilleen sivelleet ihmiset mahtoivat näyttää aamulla. Hitaasti hänenkin kasvoilleen hiipi innostunut hymy, kuin nuorella pojanviikarilla, joka oli pahanteossa muiden siitä tietämättä. Tällaista oli todellinen elämä, nurja puoli kimalluksen kanssa esiin aseteltuna!

Antonio oli jo lähestulkoon päättänyt lähestyvänsä erästä tummatukkaista näihin töihin oudon kypsää naista, kunnes hänelle aikaisemmin tuntematon esiintyjä sipsutteli lavalle. Eihän hän toisaalta ollut käynyt tuossa syrjäseutujen pienessä loukossa kuin vähän aikaa, mutta kyllä hän olisi huomannut tuollaisen jalokiven, jos se olisi aikaisemmin astellut hänen eteensä ja alkanut tanssia. Lupaavassa miehenalussa oli jotain perinpohjaisen vangitsevaa, luontaista sulokkuutta, jota Antonio ei ollut nähnyt ikuisuuksiin. Se toi suorastaan hänelle mieleen sen, kuinka hän oli nähnyt ensimmäisen vaimonsa ensimmäistä kertaa ja lähes pökertynyt tajutessaan, että oli oikeasti olemassa joku, jonka kuvailuun runouden siirappiset metaforat sopivat. Mutta kun nuorukainen loi sävähdyttävän katseensa suoraan hänen silmiinsä kiusoittelevasti paitansa nappeja availlessaan hän muisti, missä oli itse asiassa nähnyt tuon nuoren miehen aikaisemmin.

Kyseenalaisen poliitikkoystävän lemmikin ilmaantuminen tankotanssimaan ahnaille sedille ja tädeille oli erittäin huomioimisen arvoista, mutta Antonio ei voinut muuta kuin toivoa, että muistaisi miettiä myöhemmin, miten sitä voisi käyttää hyväkseen. Hän oli aivan liian lumoutunut Cupidin tanssista, vaikka ei ollut kiinnittänyt jollain tapaa taikaväkeen sekaantuneeseen nuorukaiseen nimen muistamista enempää huomiota aikaisemmin. Nyt hänen silmänsä kuitenkin avautuivat erikoisella tavalla, ja hän huomasi nousevansa seisomaan, siemaisevansa drinkkinsä loppuun ja astelevansa itsevarmasti lavan edessä tungetsivien tuolien sekaan. Tarpeeksi kyynärpäitään käyttäen hän pääsi kuin pääsikin aivan lavan äärelle, ja kurottautui ujuttamaan viidensadan setelin pikkuruisten shortsien alta pilkottaviin alushousuihin julkeasti virnistäen.

Cupid tavalliseen tapaansa keräsi melkein jokaisen miehen katseen itseensä. Hän hymyili hivenen itsekseen kun lavan alla alkoi jo olla hivenen tunkua. Hän jatkoi kuitenkin tanssimistaan ja otti otteen tangosta pyörähtäen sen ympäri muutaman kerran. Itsekseen hän yhtyi laulun sanoihin ja taipui taas alas pitkin tankoa. Hän kohotti katseensa ja huomasi että se kyseinen liikemies niistä tylsistä tilaisuuksista oli ilmestynyt lavan viereen ja työnsi seteliä hänen shortseihinsa. Hän hymyili pienesti ja jäikin siihen lavan viereen viekottelemaan ihmisiä hetkeksi aikaa saaden lisää seteleitä. Hän ei edes vilkaissut niiden suuntaan vaan laskisi rahat myöhemmin. Tummatukka heilautti päätään muutaman kerran puolelta toiselle ja nousi sitten taas seisomaan. Hän jatkoi tanssiaan ja piteli kiinni tangosta. Muutaman kerran hän jopa käytti voimiaan ja heilautti itsensä ilmaan tangon varaan laskeutuen sitten lavalle. Kuitenkin melko pian kappale oli lopussa. Loppu sävelien saattelemana muutama asiakas murahtikin tyytymättömästi. Cupid vilkaisi ympärilleen ja huomasi muutaman muun kapakan työntekijän tulleen seuraamaan hänen esitystään. Hän oli aina ollut yksi paikan menestyvimmistä strippareista ja sen vuoksi kovinkaan moni varsinkaan naisista ei ollut kauhean ilahtunut hänen paluustaan.

Hän nappasi muutamat tippuneet setelit lavalta ja oli jo poistumassa. Hän kuitenkin tunsi pian karvaisen käden olkapäällään ja käänsi katseensa tuttuun kapakan omistajaan. Vanhempi nopeasti kaljuuntuva mies virnisti niin että hopeiset hampaat kimaltelivat paikan valoissa. Alkoholin hajuun sekoittui tupakka eikä toinen tainut olla selvinpäin sitten viimeiseen kolmeenkymmeneen vuoteen. "Jäähän poju hetkeksi viihdyttämään asiakkaita", mies murahti vihjaavasti ja talutti toisen alas portaita lavalta. Moni mies oli jäänyt seuraamaan hänen liikkeitään vaikka lavan valloittikin jo seuraava esiintyjä. "Minun tosiaan pitäisi lähteä. Täytyy mennä töihin huomenna ja..", hän koetti mutta hänen pomonsa nappasi setelitukun hänen käsistään. Mies heilutti sitä hetken aikaa hänen edessään. "Saat tämän tunnin päästä. Silläväli", mies murahti vain ja pyöräytti Cupidin ympäri läimäyttäen tuota takapuolelle ennen kuin hävisi toimistoaan kohden.

Cupid huokaisi ja nappasi paitansa vetäen sen ylleen. Hän tosi jätti sen avoimeksi. Hän vilkaisi sitten ympärilleen ja oli toivonut että olisi voinut vain nopeasti häipyä paikalta ja toivoa että Hectorin ystävä oli tarpeeksi humalassa unohtaakseen koskaan nähneensä hänet. Nuorukainen sipaisi silkkisiä hiuksiaan ja asteli mies joukon lävitse baaritiskille. Hän pyysi itselleen lasillisen kylmää vettä jääpalojen kera. Hän suti sitten hiuksiaan ja toivoi ettei kukaan lähtisi yrittämään onneaan hänen kanssaan tänä iltana. Strippiklubilla käyvät kun tuntuivat olevan erittäin päällekäyvää porukkaa jonka motto tuntui olevan jos ei vapaasti niin sitten pakolla.

Antonion täytyi häpeäkseen myöntää, että hän oli osa Cupidin perään läähättävää massaa, jolle nuorukaisella ei selkeästi ollut ollenkaan aikaa. Tai oikeastaan mustatukka näytti välttelevän hänen katsettaan, ehkä jopa häpeilevän sitä, että tuli nähdyksi – miksi, sitä Antonio ei pystynyt käsittämään lumouksen vallassa. Noin täydellisen hurmaavan olennon ei pitäisi koskaan joutua häpeämään vartalonsa esittelyä, sehän oli kuin taidetta kansalle.

Kaikki eivät kuitenkaan selkeästi osanneet arvostaa ruumiin kauneutta samalla tavalla kuin Antonio, vaan hän joutui surukseen näkemään, miten paikan pitäjä nappasi pojalta setelinipun kädestä ja sai punapaitaisen raahustamaan baaritiskille vettä juomaan. Kuinka vanha nuorukainen edes oli? Siitä hänellä ei ollut aavistustakaan, eikä oikeastaan mistään muustakaan, mitä nuorukaiseen liittyi. Oikeastaan hän tiesi vain, että Hector oli naarannut pojan mukaansa New Atlantiksesta ennen miehitystä ja hänen nimensä oli Cupid jotakin. Nyt voisi olla hyvä hetki ottaa asiasta selvää, ja Antonio lähti kuin lähtikin saapastelemaan kohti baaritiskiä huomatessaan useamman herran ajattelevan samaa.

Onneksi hänen omistava asenteensa ja muutama murhaava mulkaisu saivat muut pysymään loitolla, kun hän pääsi viimein laskemaan kätensä Cupidin olkapäälle nuorukaisen huomion herättääkseen. Hän kuitenkin nosti sen lähes välittömästi pois ja istahti vaitonaisena mustatukan vierelle tilaten itselleen uuden juoman. Sitä siemaillen ja tiskin takana olevalla seinällä majailevia pulloja katsellen hän sitten avasi lopulta suunsa:
”En tiennytkään, että osaat tanssia. Hector ei koskaan kertonut siitä.”
Ehkäpä pelinavaus oli hitusen liian uhkaava, hitusen liian suora, mutta Antonio ei halunnut kierrellä ja kaarrella, vaan tehdä tilanteen selväksi. Hän tiesi, kuka Cupid oli, mutta varsinkin hymyilevä katse tähän kertoi, ettei hän välittänyt siitä juuri sillä hetkellä.
”Voin ostaa sinulle parempaa juomista, jos haluat. Tuollainen performanssi ansaitsee vettä parempaa.”

Cupid kohotti katseena ensin käteen joka laskeutui hänen olalleen ja seurasi sitä sitten katseellaan miehen kasvoille. Hän tuijotti toista hetken aikaa ennen kuin käänsi katseensa lasiin. Hän otti siitä pitkän hörpyn ja tunsi otteensa lasista kiristyvän toisen sanojen myötä. "Tuskin Hectorkaan asiasta tietää. Tai välittää jos tietääkin", hän totesi hivenen kärkevästi katuen sanojaan kuitenkin saman tien. Hän painoi olkiaan hivenen alemmas. "Toivottavasti et kerro hänelle mitä juuri sanoin", hän kiirehti korjailemaan omia sanojaan. Hän jäi sitten katselemaan lasia hetkeksi ja vilkaisi baaritiskin suuntaan. Nuorukainen kuitenkin pudisti päätään nopeasti. "Kiitos mutta ei kiitos. Minulla on suunitelmissa lähteä melko pian", hän totesi. Hän kuitenkin kohotti katseensa mieheen ja hymyili pienesti kiitoksen merkiksi. Hän sipaisi hiuksiaan jotak valuivat hänen kasvoilleen ja vilkaisi sitten ympärilleen. Hän huomasi kyllä useammankin miehen joka oli selvästi lähtöasemissa lähestymään häntä jos kyseinen mies lähtisi hänen viereltään. Cupid käänsi katseensa takaisin toiseen ja katseli toista hetken aikaa hivenen arvioiden. Hän koitti muistutella omaa mieltään toisen nimestä mutta kesti kuitenkin hetken aikaa ennen kuin hän sai sen kaivettua mielestään. "En olisi kuvitellut että törmään sinuun tällaisessa paikassa", hän sitten myönsi hivenen yllättyneenä siitä että toinen tosiaan oli taika-alueen halvassa kapakassa.

Hän sipaisi taas hiuksiaan ja päätti lopulta istahtaa baarijakkaralle. Eihän hän voisi hetkeen mihinkään lähteä. Ei ennen kuin hän saisi rahansa. Hän kallisti päätään hivenen ja jäi katselemaan taas toista hetkeksi aikaa. Cupid kurtisi kulmiaan hivenen ja kohotti kätensä työntämään vanhemman miehen hiukset pois toisen kasvoilta. Hän hymyili kevyesti ja veti kätensä sitten pois. Hän oli kohottamassa jo lasia huulilleen mutta laskikin sen kuitenkin alas. "Toisaalta onhan se epäkohteliasta kieltäytyä jos joku tarjoaa", hän totesi mietteliäästi ja katseli hetken aikaa baaritiskin suuntaan. Lopulta hän käänsi katseensa takaisin mieheen. "Voisin kai juoda lasillisen punaviiniä", hän sitten totesi ja kallisti päätään hivenen. Nuorukainen napitti paitansa osittain kiinni ja työnsi hiuksensa korvansa taakse jotteivat ne olisi koko ajan edessä. "Toivon todella ettet mainitsisi Hectorille mitään tästä", hän sanoi ja viittasi ympäristöön.

"Olitko sinä Antonio? Vai muistanko aivan väärin?", hän tiedusteli sitten. Cupid työnsi lasia hivenen kauemmas itsestään ja risti hoikat jalkansa. Hän hymyili kevyttä hymyään ja joutui taas vilkaisemaan ympärilleen. Tällä kertaa yksi mies oli tullut kokeilemaan onneaan siihen hänen toiselle puolellee. Nuorukainen nyrpisti hivenen nenäänsä ja käänsi selkänsä uudelle tulokkaalle kääntyen nyt kokonaan baarijakkaralla vanhempaa miestä kohden. Hän huomaamattaan nojasi toisen säärensä miehen jalkaa vasten. Hän ei kuitenkaan ollut aivan varma oliko toinen samaa luokkaa kuin Hector vai nämä liamiset miehet vai jotakin aivan muuta. Toinen kuitenkin ainakin vielä vaikutti tutustumisen arvoiselta.

Hectorin pr-lemmikistähän löytyi sittenkin luonnetta! Antonio ei pannut ollenkaan pahakseen sitä, että Cupid säikkymisen sijaan vastasi samalla mitalla, vaikkakin alkoi miettiä sanojensa painoarvoa äkkiä uudestaan. Antonio vain jatkoi hymyilemistä ja hörppäsi juomastaan, jääden sitten heiluttelemaan lasiaan musiikin tahdissa.
”En puhu hänen kanssaan muutenkaan kovin paljoa, enkä varsinkaan sinusta”, hän hymähti melko välinpitämättömästi ja yritti pitää silmänsä edes hetkisen erossa nuorukaisesta. Tehtävä helpottui huomattavasti mustatukan kieltäytyessä juomasta, silloin Antonio kykeni pahastuneen murahduksen kera kääntämään päänsä pois, katselemaan lavan tietämillä hyöriviä muutamia muita esiintyjiä, jotka viihdyttivät ihailijoitaan paljon Cupidia innokkaammin. Yksikään heistä ei kuitenkaan ollut kuin nuorukainen, häneen verrattuna valeasuisen silmissä he olivat kovin teennäisiä ja väkinäisen pintakiillon kuorruttamia. Sitäpaitsi Cupid ei toisaalta tehnyt lähtöäkään, vaan istuutui aloilleen siihen hänen viereensä.
”... Et törmännytkään. Minä en liiku tällaisissa piireissä”, Antonio lausahti painokkaasti ja matalalla äänellä. He molemmat olivat todellakin tilanteessa, jossa tuttuihin törmääminen ei ollut kovin suotavaa, mutta jotenkin hän ei vain kyennyt pysymään erossa tuosta nuorukaisesta. Ei ainakaan nähtyään tämän tanssivan.

Antonion ilme kirkastui ja hän kääntyi taas katsomaan Cupidia kohti, oikeastaan istui jakkaralleen sivuttain toista kohti – ja saikin seuraavalla hetkellä sirot sormet etutukkaansa sukimaan. Hän litisti ne takaisin otsalleen erittäin päättäväisesti, sillä halusi hienovaraisen valepukunsa jatkavan toimimistaan. Punaviini sai hänet hymähtämään, mutta olkiaan kohauttaen mies kuitenkin tilasi sitä tanssijalle.
”On se sentään parempaa kuin vesi”, Antonio puhahti ojentaessaan lasin Cupidille, ja virnistikin jo nuorukaisen seuraaville sanoille.
”Sanomattakin selvää. Me emme olleet täällä, emmekä varsinkaan nähneet toisiamme tänä yönä.”
Hänen äänensä oli kuitenkin haudanvakava ja painokas, varsinkin viimeisten sanojen kohdalla.

Kun heidän tapaamisensa epävirallisuus ja olemattomuus oli tehty selväksi mies rentoutui huomattavasti. Hän ei edes reagoinut Cupidin toiselle puolelle ilmestyneeseen hännystelijään, joka sai heti kylmää kylkeä nuorukaiselta. Päinvastoin, toisen asennonmuutos toi hänen polvensa sopivasti siihen lähelle, ja Antonio laski kätensä kevyesti sille juurikaan elettään ajattelematta.
”Kyllä, ja sinä olit Cupid, ja jotain ihmesakkia. Miten ihmeessä onnistunun aina törmäämään teikäläisiin kun haluan pysytellä etäällä...” hän mutisi loppuosan sanomisistaan itsekseen, eikä edes kovin pahantahtoisesti, mutta mutisi nyt kuitenkin.

Cupid hymyili hivenen ja nyökäytti päätään. "Emme olleet täällä emmekä tavanneet", hän toisti ja nosti punaviinilasin käsiinsä. Hän otti siitä pienen siemauksen ja sipaisi hiuksiaan. Nuorukainen jäi hetkeksi aikaa katselemaan Antonion kättä polvellaan muttei sanonut asiata mitään. Ei hän ollut koskaan kokenut fyysistä kosketusta mitenkään uhkaavana. Hän vilkaisi sitten lasia ja sen jälkeen toista. Hän kallisti päätään hivenen sivulle. "Mitä minun sitten olisi pitänyt juoda?", hän uteli naurahtaen heleästi ja laski lasin takaisin baaritiskille pois käsistään. Hän katseli toista hetken aikaa ja muisteli että olisi kuullut miehen olevan yhä naimisissa. Eihän asia toisaalta hänelle kuulunut. Eikä sekään mitä toinen teki tässä paikassa. Hän vilkaisi myöskin ympärilleen ja katseli hetken aikaa puoli alastomia miehiä ja naisia jotka naurattivat asiakkaita sen minkä kerkesivät. Hän ei itse ollut koskaan välittänyt kapakan puolella oleilusta mutta oli sitä pakosta tehnyt. Cupid kohotti lasin taas huulilleen ja kohotti toista kulmaansa hivenen kysyvästi. "Ihmesakkia? Noh tapahan sekin on ilmaista", hän totesi hymähtäen. Hän pudisteli päätään hivenen ja siveli lasin reunaa hetken aikaa. Hän kohotti sitten katseensa mieheen. "Niin. Etkös se ollut sinä joka olit taikaolentoja vastaan tai jotakin sellaista", hän totesi sitten hivenen kysyvästi ja laski kätensä Antonion käden päälle hetkeksi aikaa.

Hän vilkaisi sitten ympärilleen ja oli sanomattakin selvää että kapakka ei ollut ainoastaan ihmisten suosiossa. Sijaitsihan se alueella missä suurin osa omasi joitakin taikavoimia. Cupid kohotti lasin käsiinsä mutta kurtisti kulmiaan kun takana oleva mies mutisi humalaisesti sammaltaen jotakin ja laski kätensä hänen selälleen. "Argh. Voisitko häipyä", hän kivahti ja viskasi punaviinit miehen naamalle. Hän tuijotti toista hetken aikaa ja lopulta mies tajusi häipyä paikalta pois. Hän tuhahti hiljaa ja laski tyhjän lasin tiskille.

Hän käänsi sitten katseensa takaisin Antonioon. "Melkein jo ehdin unohtaa miksi en pidä tästä paikasta", hän totesi hymähtäen. Cupid vilkaisi tyhjän lasin suuntaan ja katseli sitä hetken aikaa. Hän kallisti sitten päätään hivenen ja sipaisi hiuksiaan. "Hyvät viinitkin menivät aivan hukkaan", hän totesi. Nuorukainen vilkaisi kapakan seinällä roikkuvaa kelloa nopeasti ja huokaisi. Hän ei edes halunnut ajatella seuraavan aamun aikaista herätystä. Hän kuitenkaan ei pitänyt mitään kiirettä lähtemisen kanssa.

Antonio kohautti olkapäitään, tuijotti hetkisen mietteliäänä omaa lasiaan ja nosti sitä sitten Cupidin katseltavaksi.
”Aikuisten juomista. Teit työsi ja olet nyt viihteellä, vai mitä?” hän kysyi ja siemaisi sitten taas lasistaan, jonka jäät kalisivat toisiaan vasten juoman tullessa lasketuksi takaisin tiskille odottelemaan. Antonio ei koskaan juonut kovin paljon, mutta nautti erilaisten sekoitusten kokeilemisesta.

Antonion leppoisa hengailu kuitenkin keskeytyi ikävästi, kun Cupid äkkäsikin negatiivisen sävyn hänen sanoissaan. Samanaikaisesti häpeissään ja suivaantuneena mies tuhahti ja kääntyi mielenosoituksellisesti nojailemaan kyynärpäillään tiskiin – ei kuitenkaan siksi, että nuorukainen kehtasikin kiinnittää huomiota hänen mutinoihinsa, vaan enemmänkin siksi, ettei jaksanut kuulla huhuja itsestään ollessaan kaikessa rauhassa viettämässä toista elämäänsä.
”Pah! Lehdet saavat kaikessa rauhassa nimitellä ksenofobiksi ja homofobiksi ja ties miksi ikävänkuuloiseksi, mutta olen mitä olen”, hän julisti kiivaasti sanojaan kädenheilautuksilla korostaen. Lasikin melkein meni siinä nurin, mutta rauhoituttuaan Antonio kaappasi sen taas hellään huomaansa ja kiskaisi loput juomat kerralla kurkkuunsa.
”Minä vihaan tasapuolisesti kaikkia, jotka tulevat tyrkyttämään erikoislaatuisuuttaan vasten kasvojani – varsinkin, jos heillä ei ole siihen aihetta. Onnekseksesi sinusta huomasin ensin taidokkuutesi ja vasta sitten muistin, kuka olet.”
Sana sanalta Antonio alkoi rauhoittua hetkellisestä kiivastumisestaan ja hymyillen haki Cupidin käden uudestaan käteensä.

Omaksi onnekseen hän ei tiennyt olevansa taikaväen suosimalla alueella ja ihmeväen ympäröivä. Epäonnekseen taas Antonio sai huomata kilpailun Cupidin huomiosta olevan kovaa – mutta se, miten ehdoitta tanssija torjui toisen kosiskelijan sai hänet ymmärtämään, että oli etuoikeutettu saadessaan olla noin halutussa seurassa.
”Ei se mitään. Voin ostaa sinulle uuden lasillisen – tai minulla olisi myös pullollinen hyvää vuosikertaa kotonani.”
Antonio heräsi harkitsemaan sanojaan vasta, kun oli sanonut ne. Hän oli huomannut, kuinka Cupid vilkuili kelloa, ja tuntenut niin pakottavaa halua pitää nuorukainen seurassaan edes vähän pidempään, että oli mennyt kutsumaan tämän kotiinsa!

Cupid sipaisi hiuksiaan ja istahti takaisin alas. Hän loi hiven nyrpeän katseen mieheen joka oli saanut viinit naamalleen. Hän kuitenkin käänsi hivenen yllättyneenä katseensa Antonioon. Toinen oli juuri kutsunut hänet kotiinsa viinille. Hän kallisti päätään hivenen ja jäi miettimään toisen ehdostusta ja säpsähti kun käsi laskeutui hänen olalleen. Hänen pomonsa virnuili ja laski setelinipun baaritiskille. Hän taputti nuorukaisen päätä ja jatkoi sitten matkaansa. Tummatukka nosti setelit käsiinsä ja sai taas huomata että isommat setelit olivat kadonneet nipusta. Hän selasi niitä hetken aikaa ennen kuin pisti rahat pienelle rullalle ja kohotti katseensa toiseen. Cupid mittaili hetken aikaa Antoniota katseellaan. Metrot eivät enää liikkuisi ja hänen kotikulmillaan olisi melko vaarallista näihin aikoihin. Hänen täytyisi liikkua laudalla koko matka. Tai hän voisi lähteä Antonion mukaan. Viettää mukavan illan ja sieltä suunnata suoraan leipomoon. Hän mutristi huuliaan hivenen mietteliäänä. Lopulta hän kuitenkin kohotti katseensa taas toiseen. "Olisitko tosissasi kutsumassa minua kotiisi?", hän lopulta kysyi ja laski toisen kätensä sivelemään miehen kättä joka piteli hänen omastaan kiinni. Tumma tukka hymyili kevyesti ja kallisti päätään hivenen. Saattoihan se olla että mies halusi hänet luokseen vain hänen taijanomaisuutensa vuoksi mutta eikai siinä mitään pahaa olisi jos hän yhden illan viettäisi toisen kanssa.

Hän sipaisi hiuksiaan korvansa taakse ja vilkaisi takahuoneen suuntaan. Cupid hymyili sitten pienesti ja kurotti kätensä taas sipaisemaan toisen otsahiuksia jotta näkisi miehen paremmin. "Koska jos olit vakavissasi niin voisin tullakkin. Sinun luoksesi lasilliselle. En erityisemmin pidä tästä paikasta", hän totesi ja jäi katselemaan toista hivenen varoen. Eihän hän ollut aivan varma oliko mies tosiaan ollut vakavissaan. Hän laski kätensä syliinsä ja sipaisi sitten hiuksia pois kasvoiltaan. Hän vilkaisi aas takahuoneen suuntaan. "Minun täytyisi vain hakea tavarani", hän sitten lisäsi.

Cupidin kysymys sai Antonion tajuamaan, että hän oli hyvin tosissaan kutsumassa nuorukaisen luokseen. Oli myöhä, tuskin kukaan huomaisi hänen palaavan jonkun tuntemattoman oloisen nuorukaisen kanssa kotiinsa... ja jos Cupidilla olisi vielä jotain menoa aikaisin aamulla, hän todennäköisesti pystyisi lähtemään huomaamattomasti, ennen kuin muut kunnolla heräisivätkään. Oliivinvihreät silmät laskeutuivat katsomaan kättään silittäviä siroja sormia – ja kevyen virnistyksen jälkeen mies nostikin tanssijan käden ylös ja lasketti pienen suudelman sille.
”No, luulisin sinun pitävän kodistani enemmän kuin tästä paikasta. En vie usein muita sinne, mutta tämän kerran... mikä ettei”, hän naurahti ja tällä kertaa antoi hiustensa jäädä niin, kuin Cupid ne suki.

Päätös sai Antonioon vauhtia, ja hän nousi ylös reippaana, nykien kauluspaitansa mahdollisimman rypyttömäksi ja pyyhkäisi vielä kyynärpäistäänkin baaritiskiltä niihin tarttuneet murut pois.
”Minä menen vaikka odottamaan ulkopuolelle. Hankin meille taksin, asun... huomattavan kaukana tästä paikasta. Voin maksaa taksimatkan sinulle sitten minne ikinä olitkaan lähdössä pian, kuten aiemmin sanoit”, hän kiiruhti vakuuttelemaan, jotta nuorukainen ei muuttaisi mieltään ja kieltäytyisi tarjouksesta siksi, ettei pääsisi pois hänen luotaan tarpeeksi helposti.

Vilkutettuaan väliaikaiset hyvästit Antonio etsiytyi ulos ja hetken vainoharhaisuuden puuskassa pörrötti tukkansa taas silmilleen. Ei täällä olisi paparazzeja odottamassa joka nurkan takana, ei tällaisella syrjäseudulla ja tällaisen klubin edessä, mutta hän ei kyennyt karistamaan pois tunnetta siitä, että häntä seurattiin. Cupidin saavuttua paikalle taksi oli jo odottamassa, ja he istuutuivat sen sisälle. Matka sujui hiljaisesti, sillä Antonio ei halunnut puhua pukahtaa sanaakaan kolmannen osapuolen kuullen ja vain tuijotti tiukasti ulos omasta ikkunastaan koko tapahtumaköyhän matkan ajan. Lopulta taksi pysähtyi, hän maksoi heidän molempien matkan ja nousi ylös. He olivat todellakin tulleet paremmalle seudulle, lähemmäs keskustaa – ja parin korttelin päähän Antonion asunnosta. Hän lähtikin kävelemään rauhallista vauhtia nauttien kesäyön lämmöstä.
”Asun vähän kauempana. Sen jälkeen, kun olin Vivianen kanssa... kun kerran joutuu lööppeihin, kaikki toimittajat alkavat kuvitella, että on täysin vapaata riistaa. Paskat sanon minä. Kenenkään ei pitäisi joutua tällaiseen höykytykseen”, hän jupisi ja asetteli kävellessään tukkaansa siistimmin. Valepuku oli tehnyt tehtävänsä, nyt hän ei aikonut sietää enää hetkeäkään tukkapörröä peittämässä näkökenttäänsä.

Cupid yllättyikin hivenen miten Antonioon tuli vauhtia. Hän katseli miestä hetken aikaa eikä oiken vieläkään uskonut että oli lähdössä lähes tuntemattoman miehen matkaan. Hän kuitenkin sai toisesta hyvän tunteen. Hän hymyili kevyesti ja nousi itsekki ylös. Hän asteli kapakan läpi pukuhuoneisiin ja vaihtoi ylleen vaatteensa. Mustat haaremihousut ja lämpimän ruskean t-paidan. Hän tunki muut tavaransa isoon kassiinsa joka oltiin tehty tilkuista. Hän suti hiuksiaan hivenen ja nappasi vielä lautansa mukaan ennen kuin asteli uudelleen kapakan läpi ulos. Hän loi kevyen hymyn miehelle ennen kuin istahti taksiin. Hänen täytyi myöntää että oli helpottavaa kuulla että toinen maksaisi hänen taksinsa leipomoon. Niimpä hän voisi nukkua taksimatkan ja muutaman hetken leipomon takatilassa ennen töiden alkua. Hän vilkaisi hiljaiseksi mennyttä Antoniota muttei viitsinyt sanoa mitään. Nuorukainen kuitenkin pysyi myöskin hiljaisena ja katseli kauniita katuja jotka näyttivät ilman hämärryksessä kauniilta. Hän nousi taksista kun se psyähtyi ja piteli lautaa käsissään kun he lähtivät kävelemään rauhallisin askelin. Hän vilkaisi toista nopeasti ja kosketti kädellään miehen olkaa.

"Usko pois kyllä minä tiedän. Tai no. Ei minua kukaan seuraa. Kai Hector on sen takana. Mutta silloin ku tulin tänne olin melkein päivän valokuvattavana ja kuvattavana. Se oli aivan kauheaa", hän sanoi ja nyrpisti nenäänsä hivenen. Cupid huokaisi hiljaa ja jäi hetkeksi katselemaan taivaalle. Täällä kirkkaiden valojen keskellä tuskin edes näki tähtiä. Hän laski katseensa pian takaisin toiseen ja kallisti päätään hivenen. "Kai sinä asut yksin?", hän kysyi. Ei hän halunnut törmätä mihinkään kiukkuiseen vaimoon tähän aikaan.

Hän sipaisi hiuksiaan pois kasvoiltaan ja katseli hetken aikaa eteensä. Hän antoi Antonion johdattaa hänet talolle ja sieltä ylös asunnolle. Hän jäi kohteliaasti odottelemaan hivenen taemmalle kun toinen avasi oven. Cupid astui sitten sisälle ja jäi katselemaan ympärilleen hivenen hämmentyneenä. Hän riisui turkoosit tennarit jalastaan ja laski tavaransa kenkiensä viereen. Hän jäi katselemaan ympärilleen suu hetken aikaa avoinna. "Aivan ihana asunto. Olit oikeassa että tämä on paljon parempi paikka kuin se kapakka", hän totesi naurahtaen kevyesti.

Antonio tunsi miellyttävää samaistumista Cupidiin, kun ilmeni heidän molempien ainakin kärsineen samasta ongelmasta. Antoniota menneisyys julkimon kanssa ei tahtonut jättää rauhaan sitten millään, mutta toisaalta hän olikin kaiketi aiheuttanut sen itselleen.
”Hah! Enkö ole muka tarpeeksi suuttuttanut feministejä kiroamalla kaikki naiset helvettiin, jotta on ilmiselvää, ettei minulla ole vaimoketta odottamassa keittiössä?” hän naurahti ja johdatti Cupidin asuntoonsa ilman sen kummempia seremonioita. Sisälle saavuttuaan hän potkaisi inhat kengät pois jalastaan ja piilotti ne äkkiä eteisen kaapin perukoille. Ei hän sellaisia kaivannut tyylikkäiden kenkiensä rivistöä pilaamaan, ei ollenkaan.
”Jos on jotain, jota arvostan, niin hyvää sisustusta”, Antonio naurahti Cupidille ja suuntasi sitten suuren kirjahyllynsä jatkeena olevalle baarikaapille, jonka lasi-ikkunoin varustettujen ovien takana oli monen monituista pulloa ja erilaisia juomalaseja tarjolla. Sieltä hänen mukaansa valikoituivat kaksi punaviinilasia ja hänen lupaamansa vuosikertaviini, jotka mies lasketti matalalle sohvapöydälleen. Televisiota ei ollut näkyvissä missään, vaan olohuone oli selkeästi järjestetty seurustelua ja suuren akvaarion ihailua silmälläpitäen.

Antonio ei kuitenkaan malttanut istuutua vielä alas pehmeälle tummanharmaalle sohvalleen, vaan jäi seisoskelemaan partaansa mietteliäästi haroen.
”Haluaisitko jotain naposteltavaa viinin kanssa? Minulla saattaa olla jotain pientä jääkaapissa. Pidätkö juustosta?” hän kyseli jo kadotessaan keittiön puolelle. Hitusen kolistelua, tarjottimen etsintää ja jääkaapin kaivelua, ja hän palasi sieltä vadille kerättynä muutama juustonpalanen, kinkkua, oliiveja – oikeastaan pieni napostelulajitelma suoraan Italiasta. Ehkäpä kenellä tahansa ei ollut sellaista valikoimaa jääkaapissaan muuten vain, mutta kiireisyydestäänkin huolimatta Antonio rakasti ruuanlaittoa ja halusi aina kyetä tarjoamaan jotain hyvää vierailleen, tai ihan vain itselleenkin. Mies istahtikin rennosti sohvalleen, nuuhkaisi ja maistoi viiniään ja nappasi sitten kinkkusiivun suuhunsa. Valveilla olo alkoi nälättää pidemmän päälle.
”Haluatko kertoa minulle, minne sinulla on kiire näin myöhään yöllä?” Antonio kysäisi sitten. Eihän asia varsinaisesti hänelle kuulunut, mutta kiinnosti nyt kuitenkin.

"No minun täytyy muistaa että en kutsu sinua asunnolleni", Cupid sanoi hymyillen kevyesti ja kohautti olkiaan. Koostuihan hänen asuntonsa sisustus lähinnä huonekaluista jotka hän oli läytänyt kirpputoreilta ja marketeista. Hän asteli sohvalle istumaan ja seurasi toista hetken aikaa katseellaan. Hän kallisti päätään sitten sivulle ja vilkaisi sitten keittiön suuntaan. Hän ei ehtinyt kuitenkaan vastata kysymykseen juustosta vaan jäi vain siihen sohvalle. Hän siemaisi punaviini lasista viiniä ja hymyili kevyesti. Olihan se paljon parempaa kuin viinit joita hän yleensä joi. Hän sipaisi hiuksiaan ja jäi hetkeksi aikaa katselemaan tarjottimille joka laskettiin pöydälle. Hän nosti juuston palan sormiinsa ja söi sen. "Töihin", hän vastasi toisen kysymykseen mihin hän oli matkalla. "Olen töissä eräässä pienessä leipomossa", hän selitti ja nyökäytti päätään. Hän otti sitten toisen kulauksen viinistä ennen kuin nousi seisomaan. Nuorukainen jäi katselemaan akvaariota ja asteli sen lähettyville. Hän kallisti päätään hivenen sivulle ja seuraili kalojen liikettä. Pian tummatukka kuitenkin palasi takaisin sohvalle ja istuutui siihen Antonion viereen. Hän nosti uuden napostelu herkun suuhunsa ja nojautui pehmeää sohvaa vasten. "Miksi sinä kutsuit minut tänne?", hän lopulta uteli ja jäi katselemaan toista hivenen kysyvästi.

Hän nosti sitten viinilasin käsiinsä ja jäi katselemaan hetkeksi aikaa kohti parveketta joka näkyi ikkunoista. "Menisimmekö parvekkeelle?", hän pyysi sitten ja katseli hivenen kaihoisasti hienon maiseman suuntaan. Halusihan hän nauttia kauniista maisemasta ja hienosta asunnosta sen minkä pystyisi. Hän sipaisi sitten hiuksiaa ja kohotti kätensä sipaisiemaan Antonion leukaa kevyesti. "Pidän sinusta. Toisaalta en tunne paljon ihmisiä. Vietän suurimman osan ajastani taika-alueen sisäpuolella", hän sanoi ja laski katseensa hetkeksi aikaa lasiinsa. Hän kohotti sen sitten taas huulilleen. Cupid tarttui lopulta hellästi Antonion käteen ja veti miehen seisomaan noustaan ensin ylös. "Mennään", hän sanoi ja veti miehen perässään kohti parvekkeen ovea.

Antonio jäi hetkeksi kuvittelemaan, millainen asunto mahtoi olla yöllä strippiklubilla tanssimassa käyvällä nuorella miehellä, jonka pukeutuminen oli vähän mitä sattuu lukuunottamatta juhlia – joissa niissäkin hän arveli Hectorilla olleen painava sana Cupidin pukeutumisen suhteen – ja päätti, että ei todellakaan haluaisi nähdä sitä. Ei ainakaan vielä, ei ainakaan siltä pohjalta, että oli viettämässä vain tämän yhden yön Cupidin seurassa.
”Teet paljon töitä”, Antonio huomautti kulmiaan kohauttaen.
”Edes minä en tee töitä öisin, ollessani viihteellä ja herää sitten seuraavana aamuna uudestaan töihin, vaikka lasken itseni kiireikseksi liikemieheksi”, hän rupatteli melko huoletta ja popsi tarjottaviaan. Tällaisina hetkinä hän tunsi ikänsä, jo noin vähän juhlimista ja juomista ja hän jo himoitsi krapularuokaa. Silmäkulmastaan hän pisti kuitenkin arvostavasti merkille, miten Cupid kiinnostui hänen kaloistaan – ja niihin tukeutuen väisti nuorukaisen kysymyksen, viitaten takaisin akvaarioon viinilasillaan.
”Sieviä, eivätkö olekin? Harrastukseni. On hirvittävän vaikea saada pidettyä nuo taistelukalat poissa muiden kurkusta – tai kuolemasta itse. Jästipäisiä olentoja”, hän naurahti, ja keskittyi sitten maistelemaan viiniään.

Onneksi Cupid itse keksi uuden puheenaiheen huomattuaan hänen vaaleilla valoverhoilla rajatun parvekkeen ovensa suurien ikkunoiden jatkeena. Hän ei kuitenkaan ehtinyt vielä vastata mitään, kun jo tunsi kevyen kosketuksen leuallaan ja kuuli hiljaiset sanat – joista viimeisen, ihmetystä herättävän maininnan taika-alueesta hän päätti jättää sillä hetkellä huomiotta, vaikka hän sitä kovasti hämmästelikin mielensä sisällä. Mikä taika-alue? Oliko Cupid juuri lipsauttanut jotakin hänelle? Miten vain, mutta Antonio sai huomata takapuolensa nousevan pehmeältä sohvalta ja tulevansa päättäväisesti raahatuksi kohti ovea parvekkeelle.
”Eieiei, odota hetki. Täytetään lasimme ensin”, hän vastusteli ja kaappasi viinipullon käsiinsä, ja täytti kuin täyttikin molempien lasit täyteläisellä punaisella juomalla. Vasta sitten italialainen suostui astelemaan ulos parvekkeelle, viileään öiseen viimaan ja katselemaan suurkaupunkimaisemaa, joka kylpi öisissä valoissaan kuin kauan kadoksissa ollut keijukaisten valtakunta. Näköala oli kieltämättä erinomainen, ja yksi suurimmista syistä sille, miksi Antonio oli ostanut tämän nimenomaisen asunnon itselleen. Hän nuuhkaisi viiniään ja siemaisi siitä taas, minkä jälkeen ojensi lasin kädenmitan päähän itsestään – kuin kohotti öiselle Pariisille maljan, tai sitten vain tiirasi hohtavia valoja tummanpunaisen viinin lävitse.
”Pähkinäinen, täyteläinen ja synnyinmaastani. Pidän rehdistä, hyvästä viinistä milloin vain”, hän lausahti ja laski sitten lasinsa leveälle kaiteelle. Hymyillen hän kääntyi katsomaan Cupidia ja nappasi pojan leuan hetkeksi hellästi omien sormiensa otteeseen.
”Hyvää viiniä, hyvää ruokaa ja hyvää seuraa. Se on minun käsitykseni hyvästä vapaa-ajasta. Ja sinä, Cupid, kiehdot minua”, hän tunnusti suorasukaisesti päästäen irti pienemmästä miehestä, mutta vain astuakseen hetkiseksi kauemmas silmäilemään mustatukkaa paremmin.
”Olen huomannut, miten houkutat miehiä kuin hunaja kärpäsiä, mutta et kiehdo minua sen takia. Osaat todella tanssia, mutta tanssit strippiklubilla. Teet päättäväisesti töitä, mutta olet Hectorin lemmikkikoira. Olet mysteerinen, ja tänä iltana taidan olla ihastunut ajatukseen pienestä pähkinästä purtavakseni.”

Cupid hymyili kevyesti ja antoi Antonion täyttää heidän lasinsa ennen kuin pääsi parvekkeelle. Hän otti pienen siemauksen lasistaan ennen kuin laski sen kaiteelle ja jäi katselemaan kaunista maisemaa joka oli siinä heidän edessään. Hän kallisti päätään hivenen sivulle ja sipaisi hiuksiaan pois kasvoiltaan. Hän yllättyi sitten toisen otteesta leuallaan ja jäi katselemaan miestä suoraan silmii hetkeksi aikaa. Tummatukka kuitenkin jäi katselemaan maisemaa vielä hetkeksi pidempään kun vanhempi mies tarkkaili häntä muutaman asekeleen kauempaa. Hän antoi kuitenkin huuliensa kohota hymyyn kun Antonio kehui häntä. Toisaalta kiehtoihan hän monia. Hän käänsi katseensa toiseen ja jäi katselemaan miestä pää kallellaan kun toinen pohti hänen olemustaan kuin vaikeaakin mysteeriä. Cupid tuhahti kuitenkin ja käänsi katseensa pois. "En minä ole kenenkään lemmikkikoira. Teen mitä täytyy.", hän totesi ja kohotti lasin taas huulilleen jääden hetkeksi aikaa taas tuijottelemaan maisemaa tällä kertaa hivenen tuohtuneena.

"Ja joskus sitä vain täytyy tehdä töitä rahan eteen vaikka se työ ei olisikaan mitään mieluisaa", hän lisäsi sitten ja siveli lasinsa reunaa hetken aikaa. Cupid kohotti sitten katseensa mieheen ja katseli toista hetken aikaa. "Toivottavasti näkisit minut joskus oikeasti tanssivan. Se strippitangon ympärillä pyöriminen on vain varsin pieni osa siitä millaista on kun todella tanssii", hän myönsi. Hän hymyili pienesti ja astui heidän väliinsä jääneen eron umpeen. "Ja täytyy myöntää että olethan sinäkin aikamoisen kiehtova", hän lisäsi ja jäi katselemaan toista siitä lähi etäisyydeltä. Tummatukka käänsi katseensa kuitenkin pois. "Toivottavasti todella tarkoitit sitä. On hivenen kummaa ja surullista kun suurin osa ihmisistä pitää minusta vain sen vuoksi että minun ympärilläni on jonkinlainen outo vetovoima", hän sitten totesi ja huokaisi.

Hän nosti lasin taas huulilleen ja suoristautui hivenen. Cupid kohotti katseensa toiseen ja katseli miestä syvälle silmiin hetken aikaa. Alkoholi lämmitti mukavasti mutta silti parvekkeella oli hivenen vilpoisa. Hän laski katseensa Antonion rintakehälle ja muisteli kauan siitä oli kun hän oli päässyt olemaan jonkun vieressä. Olihan nuorukainen melko hellyyden kipeä ja kaipasi tosissaan fyysistä hellyyttä. Hän kohotti katseensa toiseen sitten taas hetkeksi aikaa miehen silmiin ennen kuin lopulta painauti kevyesti miestä vasten. "Täällä on melko kylmä", hän sitten sanoi pehmeästi kuitenkin vain peitellen oikean syyn fyysiseen läheisyyteen.

Pariisin valot heijastuivat Cupidin sinisiin silmiin hänen kääntyessä katselemaan maisemaa. Ehkä hänellä todellakin oli oma auransa, ja Antonio vain kuvitteli olevansa sille immuuni. Hän kuitenkin tiesi, että vaikka oli aluksi suhtautunut toiseen epäileväisesti, oli se vilaus nuorukaisen tanssitaidoista, jonka hän oli nähnyt, muuttanut kaiken.
”Niissä hämärissä valoissa, se pienikin tanssi jonka pääsit tanssimaan ketkuttelun lomassa... se oli jo tarpeeksi lumotakseen miehen sydämen”, Antonio hymähti hiljaisesti ja vastasi Cupidin lyhyeen katseeseen, nähden melkein jäänteet siitä erikoisesta, utuisesta henkeäsalpaavan vaikuttavasta ilmapiiristä, jonka oli aistinut huokuvan nuorukaisesta esiintymislavalla. Ehkäpä siinä tilanteessa se oli ollut tarpeeksi vahva ollakseen huomattavissa tiedostaen, ja muulloin se vaikutti häneenkin alitajuisesti – vaikka Antonio ei kyllä pitänyt lainkaan ajatuksesta, hän ei halunnut muiden ympärillään vaikuttavan mieleensä sillä lailla lupia kyselemättä.

Hetken päästä Antonio löysikin Cupidin painautuneena rintaansa vasten. Hän ei ottanut sitä lainkaan pahakseen, vaan kietaisi kätensä lyhyemmän hartioiden ympäri, pidellen toisella kädellään yhä viinilasiaan häälymässä huultensa tuntumassa. Lopulta hän kuitenkin päätyi laskemaan lasin takaisin kaiteelle ja silittämään vapautuneella kädellään nuorukaisen mustaa tukkaa.
”Olet ehdottomasti meistä kahdesta kiehtovampi. Minä olen vain hitaasti vanhenemaan päin oleva liikemies, sinä...” hän huokaisi ja lopetti puhumisen hetkeksi. Sen sijaan hän kumartui alas, haki Cupidin huulet huuliaan vasten. Se oli suloinen, viininmakuinen pieni suudelma, mutta se tuntui lämmittävän Antonion sisintä enemmän kuin mikään alkoholi tai takkatulikaan. Käsi valui hitaasti Cupidin alaselälle ja hän hamusi vielä toisen varastetun suukon nuorukaisen huulilta, ennen kuin suoristautui ja jäi katselemaan mustatukkaa syvälle sinisiin silmiin.
”Sisälläsi on kaunis taiteilija. Sääli, etten ole päässyt tutustumaan siihen aiemmin”, hän naurahti pehmeästi.

Cupid vastasi suloiseen suudelmaan ja naurahti sitten pienesti. Hän laski kätensä miehen rintakehää vasten kevyesti. Hän siveli toisen rintakehää hetken aikaa vastaten sueraavaankin suukkoon. Lopulta kuitenkin nuorukainen antoi käsiensä kietoutua Antonion kaulan ympärille. Hän laski katseensa hetkeksi aika pois toisesa. "No tilaisuuksissa missä me olemme yleensä tavanneet on minun täytynyt painaa sisäinen taistelijani pois ja vain hymyillä kohteliaasti kaikille sekä jutella turhia asioita ihmisille joista en pidä", hän totesi ja kohautti olkiaan. Hän kohotti sitten katseensa takaisin toiseen. Hän nousi varpailleen hivenen ja painoi hellän suudelman miehen huulille maistellen toisen huulia hetken aikaa. Hän hymisi hiljaa ja antoi sirojen sormiensa haroa miehen takaraivon hiuksia. "Etkä sinä minusta ole vain vanhenemaan päin oleva liikemies. Jos olisit niin tuskin olisin tässä", hän sanoi hymyillen hellästi. Hän katseli toista hetken aikaa ennen kuin irroitti toisen kätensä ja nosti lasin taas huulilleen. Hän otti pienen hörpyn viinistä ja jätti lasin käteensä vaikka pysyikin painautuneena toista vasten. Hän sulki silmänsä hetkeksi aikaa ja haukotteli. Tummatukka piilotti haukotuksen kuitenkin toisen paitaan. Hän värähti hivenen kun viileä tuuli kävi läpi ilman.

Hän kohotti sitten katseensa toisen ja tarkkaili miehen kasvonpiirteitä hetken aikaa. "Ja on aivan ihanaa kun välillä joku kohtelee minua kuin herrasmies. Epämääräisiä onnen onkijoita jotka käyvät heti käsiksi riittää aivan tarpeeksi", hän sitten totesi mietteliäänä. Cupid värähti uudelleen mutta tällä kertaa se ei johtunut kylmästä. Hän otti lasista toisen hörpyn ennen kuin laski sen kaiteelle. Nuorukainen painoi sitten kätensä hellästi miehen rintakehää vasten. Hän hymyili hivenen ja sipaisi nenällään miehen leukaa ennen kuin kohottautui painamaan uuden suudelman Antonion huulille. Hän oli todella kaivannut juuri tällaista lähellä oloa. Eihän tätä varmasti voittanut mikään. Hän painoi päänsä kevyesti hetkeksi aikaa toisen rintakehää vasten jääden katselemaan kaunista maisemaa heidän edessään.

Cupidilla ei selkeästi ollut mitään suudelmia vastaan, päinvastoin: hän soi Antoniolle uuden suukon naurahdettuaan ensin hänen sanomisilleen. Tottahan nuorukaisen sanat olivat, mutta niin olivat harmaantuneesta hänenkin omansa. Hän olisi mieluusti tavannut tämän Cupidin paljon aikaisemmin – olisi voinut tavata, mutta oli kaiketi nuorukaisen nimenomaisesta oudosta vetovoimasta ärsyyntyneenä vain vetäytynyt entistä kauemmas. Nyt hän kuitenkin piteli tanssijaa mieluusti sylissään ja maailma tuntui hiljenevän heidän ympärillään.

Cupidin katsellessa häntä merkillinen hehku silmissään Antonio rohkaistui sipaisemaan nuorukaisen poskea sormillaan.
”Ettei vain johtuisi siitä, että tällä kertaa tapasit herrasmiehen”, hän naurahti ehkä hitusen itserakkaana. Hänenkaltaisiaan ei pahemmin näkynyt niissä hämärissä juottoloissa, joissa hän yönsä usein vietti – mutta toisaalta juuri siksi hän viihtyikin niissä. Antonio vastasi suudelmaan lämpimästi ja silitteli Cupidin selkää pienemmän painaessa päänsä hänen rintaansa vasten – mutta sitten, varoittamatta, nappasikin nuoremman miehen käsivarsilleen.
”Saatan tosin olla herrasmies, joka käy heti käsiksi”, hän uhitteli leikillisesti, ja onnistuikin kantamaan tanssijan aina sohvalle saakka – ja romahtikin siihen lastinsa kanssa henkeään haukkoen. Hän ei ollut enää yhtä hyvässä kunnossa kuin nuorempana, kiire ja mukavuudenhaluisuuden lisääntyminen olivat rapisuttaneet hänen käsivoimiaan. Omalle hupsuudelleen hymyillen Antonio kierähti varovaisesti pois Cupidin päältä ja asettautui makaamaan leveälle sohvalle nuorukaisen vierelle, kurottautui vielä noukkimaan yhden viinirypäleen tarjottimeltaan ja ryhtyi suurieleisesti syöttämään sitä seuralaiselleen.
”En halua olla huono isäntä, joka kylmettää ja jättää vieraansa nälkäisiksi”, hän hymähti ja kietaisi sitten kätensä hellyydenkipeästi mustatukan vyötärön ympäri.

Cupid nauroi iloisesti kun Antonio nappasi hänet yhtäkkiä käsivarsilleen. Hän piteli toisesta kiinni siihen asti että he pääsivät sohvan luokse. "Noh jos kyseessä on kuitenkin herrasmies niin en kai voi pistää pahakseni", hän totesi hymyillen ja kääntyi kyljelleen siinä miehen vierellä. Hän söi viinirypäleen miehen sormista ja laski kätensä toisen olalle hetkeksi aikaa. Hän kuitenkin pian pyöräytti itsensä kepeästi miehen lantion päälle istumaan. Hän jäi katselemaan hetkeksi aikaa toista ennen kuin kallisti päätään hivenen. "Ainankin tähän menessä olet ollut erittäin hyvä isäntä", hän kehui ja sipaisi hiuksiaan. Hän nappasi tarjottimelta yhden juustonpalan ja söi sen pysyen siinä toisen yllä. Hän söi vielä muutaman muun suupalan ennen kuin antoi itsensä valua hitaasti sohvalle toisen viereen. Hän painoi päänsä vasten sohvan pehmeää kangasta ja haukotteli. Tummatukka venytteli selkäänsä hetken aikaa ja antoi silmiensä valua hetkeksi aikaa kiinni. Cupid raotti kuitenkin silmiään pian ja hymyili hivenen. "Harmi ettemme ole aikaisemmin tutustuneet", hän totesi lopulta. Toisaalta olihan hän saanut aika erillaisen kuvan miehestä juhlissa sekä muutamasta uutisesta jotka olivat sattuneet hänen silmiensä alle. Hän kohotti kätensä ja laski sormensa hetkeksi aikaa sivelemään miehen leukaa.

Hän kohottautui kuitenkin pian uudelleen toisen ylle. Nuorukainen painoi hellän suudelman Antonion huulille ja hievahti hivenen mukavempaan asentoon. Hän antoi toisen jalkansa suoristautua roikkumaan sohvan reunan ylitse. Tummatukka laski kätensä miehen rintakehälle ja siveli sitä hellästi sormillaan. Hän loi sitten katseen ympärilleen. Viinilasit olivat jääneet parvekkeelle. Hän nosti pullon käteensä ja otti suoraan pullosta pienen huikan. Hän laski sen sitten takaisin pöydälle ja käänsi katseensa takaisin vanhempaan. Cupid jäi hiljaisena katselemaan miestä allaan ja hymyili heleästi. Hän ei tiennyt oliko tässä loppujen lopuksi mitään järkeä. Kohtaisivatkohan heidän tiensä tämän illan jälkeen. Toisaalta juuri sillä hetkellä sillä ei tuntunut olevan väliä. Hän liu'utti käsiään pitkin miehen rintakehää hetken aikaa ennen kuin painautui alemmas ja hautasi nenänsä miehen paitaan. Hän painoi silmänsä kiinni ja koitti painaa ihanan lämpöisen hetken syvälle mieleensä jotta olisi jotakin mitä muistella silloin kuin oli yksin kotona.

Antonio kurotti kätensä pyyhkäisemään pienen murenen juustoa Cupidin poskelta, ja koska ei halunnut murusia sohvalleen, hän nuolaisi sen omaan suuhunsa sormeltaan.
”On vaikea olla huono isäntä noin hyvälle vieraalle”, hän kehaisi takaisin hymyillen pilke silmäkulmassaan. Cupidin käpertyessä hänen kainaloonsa – ja pois herkkupalojen tieltä – Antonio kurottautui napsimaan muutaman suupalasen omien makunystyröidensä iloksi. Jotenkin hänestä tuntui, että ruoka saattaisi kohta unohtua lojumaan yksinään tarjottimelle pahentumaan, ja pitihän siitäkin nyt ehtiä nauttia hieman.
”Meidän pitää vain ottaa menetetty aika kiinni”, Antonio myhäili ja partaisen pusun sormille, jotka olivat eksyneet kutittelemaan hänen leukaansa mukavasti.

Cupid ryhtyikin selkeästi tuumasta toimeen ja ottamaan kadonnutta aikaa kiinni, niin ripeästi nuorukainen piristyi ja kipusi hänen ylleen, kutsui vielä hellään suuteloonkin. Siihen Antonio vastasi oikein mieluusti, mutta nuorukaisen juodessa ronskisti pullonsuusta hän päästi pienen vastalauseena toimivan parahduksen.
”Älä pahoinpitele sitä viiniä – tai sohvaanikaan tahroilla”, hän kielteli hätäili varmistelemaan, että pullo varmasti päätyisi tukevasti pöydälle, ja vielä tarpeeksi kauaksi reunasta. Seuraavassa hetkessä tanssijan nenä olikin hänen paidassaan ja sievien käsien kosketus tuntui lämpönä ohuen kankaan läpi. Antonio puolestaan siveli pitkin vedoin kaarelle taipunutta selkää päällään ja hymyillen hamusi huulillaan nuorukaisen korvaa, ujuttautui suukottamaan kaulaakin.
”Juuri kun ehdin kehua sinua hyväksi vieraaksi melkein sotket kauniin sohvani. Häpeämätön taikaotus olet”, hän myhäili ja jatkoi Cupidin kaulan suukottelua. Hänen nenänsä oli täynnä toisen vaniljantuoksua ja syli täynnä lämpöä sekä elimistössä miellyttävä, hyväntuulinen viinin pörinä. Se taisikin ohjata hänen käsiään, kun ne laskeutuivat melko leikillisesti nuorukaisen takamukselle hetkeksi, jonka aikana Antonio suoristautui puoliksi istuvaan asentoon löhöämään sohvalle. Pää hitusen kallellaan hän katseli Cupidia ja kurotti sitten varastamaan piskuisen suukon nuorukaisen huulilta. Tätä menoa hän raapisi kyllä nuo hurmaavat huulet punoittamaan parrallaan, mutta siitä mies ei juuri välittänyt.
”Mitä sinä mahdat tahtoa tästä herrasmiehestä?” hän kysäisi vihjailevasti ja painoi päänsä nuorukaisen olkapäätä vasten. Kauaa hän ei jaksanut kuitenkaan olla siinä aloillaan, vaan alkoi suukotella mustatukan kaulansivua hiuksien latvat ensin pois tieltä puhalleltuaan.

Cupid hymähti hiljaa ja nyrpisti nenäänsä. "Turhaan pelkäät että sotken sohvasi", hän totesi ja oli sanomassa vielä muutakin mutta sanat muuttuivat kurkussa epämääräiseksi ynähdykseksi kun toinen hamusi hänen korvaansa huulillaan. Hän painoi silmänsä kiinni ja hymisi hiljaa tyytyväisenä tunteesta joka sai hänen vatsansa täyteen perhosia. Hän raotti silmiään ja kohotti lopulta katseensa toiseen. Hän vastasi toisen suukkoihin ja hamusi itselleen yhden suudelmankin siinä välissä. Hän nojasi kevyesti päätään miehen päätä vasten kun toinen nojasi hänen olkaansa vasten. Tumma tukan kädet kietoutuivat hellästi miehen ympärille ja hän naurahti pehmeästi toisen kysymykselle. Hän vilkaisi miehen suuntaan ja mutristi sitten huuliaan mietteliäänä. "No se vähän riippuu siitä mitä kyseinen herrasmies on valmis tarjoamaan", hän vastasi yhtä leikkivään sävyyn takaisin. Cupid taivutti päätään sirosti kun Antonion huulet löysivät tiensä sinne ja antoi omien huuliensa painella pieniä kevyitä suukkoja miehen hiusrajaan. Hän upotti kätensä toisen hiuksiin ja jäi katselemaan harmain raidoin koristeltuja hiuksia hetkeksi aikaa. Hän hymyili kevyesti itsekseen ja painoi nenänsä hetkeksi toisen hiuksia vasten. Nuorukainen vetäytyi sitten hivenen vasten tahtoisesti kauemmas mutta vain jotta voisi painautua uuteen suudelmaan. Hän antoikin käsiensä jäädä lepäämään toisen olkia vasten. Hän tiesi että kello varmaankin kiisi aivan liian nopeasti eteenpäin mutta nukkua sitä voisi aina myöhemminkin.

Hän antoi käsiensä valua takaisin toisen rintakehälle ja kallisti päätään hivenen. Cupid nuolaisi huuliaan ja siroin elein napitti muutaman napin auki toisen paidasta. Hän hamusi sormillaan miehen lämmintä ihoa ja seurasi käsiensä liikettä hetken aikaa. Hän kohotti sitten katseensa hivenen kysyvästi mieheen. Eihän hän ollut itsekkään varma omista teoistaan. Hän antoikin hiustensa valahtaa kasvoilleen korviensa takaata suojaamaan kasvonsa. Nuorukainen jäikin tutkailemaan toisen silmiä hivenen uteliaana. Hän painoi kuitenkin hellän suudelman miehen huulille. Hän ei yleensä ollut valmis kaatumaan näin lyhyen tapaamisen jälkeen kenekään alle mutta juuri sillä hetkellä kun oli hetken aikaa saanut nauttia fyysisestä huomiosta hän ei voinut muistaa syytä miksi ei olisi lähtenyt leikkiin mukaan. Cupid hymyili hivenen ujosti ja sipaisi taas sormillaan miehen leukaa. Hän laski sitten kätensä takaisin Antonion rintakehälle ja painoi kämmenensä toisen lämmintä ihoa vasten.

Antonio olisi voinut suorastaan hyristä, niin tyytyväinen hän oli siihen, että oli saanut tanssijan suukoteltavakseen syliinsä. Ehkäpä tämä ei eronnut loppujen lopuksi yhdestäkään niistä muista öistä, joina hän oli päätynyt viemään jonkun mukaansa niistä hämäristä yökerhoista ja baareista, joissa vaelsi öisin etsimässä tuntemalleen kylmyydelle parantajaa – mutta Cupid oli hänen kotonaan, eikä likaisessa motellissa, tunsi hänen päiväpersoonansa ja silti antautui nauttimaan suukoista ja läheisyydestä vailla ongelmaa.
”Herrasmies on varmasti tarjoamassa mitä tahansa haluat ottaa vastaan”, hän naurahti suu hymyssä tuntiessaan nenän tuhisevan karkean tukkansa seassa. Cupidin ihastus hänen hiuksiinsa oli kovin suloista, mutta Antonio myönsi olevansa iloinen, kun nuorukainen päätti sittenkin suutelemisen olevan vielä mukavampaa kuin harmaaraidoitetun päälaen nuuskiminen.

Aluksi Antonio ei edes huomannutkaan paitansa nappien avautuvan, mutta Cupidin pysähtyessä katsomaan häntä hän vilkaisi alas ja aukoi sitten loputkin nappinsa yhdellä kädellä toisen möyhiessä nuorukaisen takaraivoa. Aivan yhtäkkiä hän näki, kuinka arkiset Cupidin kasvonpiirteet loppujen lopuksi olivat, kuinka hänen tukkansa ei ollut hätkähdyttävän silkkinen tai silmät suunnattoman sielukkaat – mutta oikeastaan hän piti tästä näystä paljon enemmän kuin siitä, että olisi huomannut tanssijan hohkavan lähietäisyydeltäkin houkuttelevana kuin todellinen rakkauden jumaluus. Ahnaasti Antonio nappasi nuorukaisen huulet kiihkeään suudelmaan, jonka aikana hän veti ruskean t-paidan helman ylös hoikan kehon kainaloihin – ja vetäessään sitä mustatukan pään yli hän kurottautui laskemaan muutaman suudelman, ottamaan muutaman maistiaisen vaaleasta ihosta tanssijan ylävatsalla.
”Sano heti, jos et halua jatkaa”, hänen onnistui mumista Cupidin korvaan ennen jälleen uutta suudelmaa, jonka myötä vanhempi mies antoi kätensä ensin hivellä toisen rintakehää, laihaa vatsaa ja lopulta housunrajaa. Haaremihousujen löysä ja ohut kangas antoi paljon liikkumavaraa, ja huokaisten Antonio keskittyi pitämään Cupidia rauhallisesti hyvänä, silmänsä sulkien ja otsansa vasten toisen hartiaa painaen. Jopa halutessaan kiirehtiä ja tuntea enemmän ja enemmän sitä suloista poltetta, jonka Cupid sai hänessä aikaan, mies oli kuitenkin tarpeeksi järkevä ollakseen hätiköimättä. Hän ei tarvinnut suukkoja ja helliä kosketuksia enempää, eikä halunnutkaan vaatia suurempaa nuorukaiselta, joka ei varmasti halunnut olla unohdettava yhden illan pano.

Cupid avitti nostamalla kätensä kun hänen paitansa päätyi pois hänen yltään. Hän hymyili ja vastasi suudelmaan vieden kätensä miehen takaraivolle kun toinen kumartui maistelemaan hänen ihoaan. Hän ei voinut olla naurahtamatta hiljaa kun toinen huolehti hänestä kuin mistäkin ensikertalaisesta. Hän laski sormensa hetkeksi aikaa miehen poskille ja siveli niitä sormenpäillään. Hän lopulta kuitenkin painoi käsivartensa vasten miehen rintakehää ja painautui toista vasten. Hän antoi omienkin silmiensä painua kiinni ja huomaamattaan haukotteli. Hän ei tosiaan oikein tiennyt mihin halusi illan viedä. Eikä hän halunnut olla vain yhden yön hairahdus kenellekkään olipa kyseinen henkilö kuinka herrasmies hyvänsä. Hän painoikin silmänsä hivenen tiukemmin kiinni ja liikahti hivenen lähemmäksi Antoniota joskin se alkoi olla jo fyysisesti mahdotonta. Hän painoi nenänsä toisen ihoa vasten ja veti syvään henkeä muutaman kerran. Äskeinen yltymätön fyysinen tarve alkoi sulaa pois ja tilalle nousi halu olla vain lähellä. Hän koettikin vielä hetken aikaa painautua hivenen tiiviimmin miestä vasten. Lopulta hän kuitenkin jäi paikoilleen. Hän antoi kehonsa valua rennoksi ja itsensä lopulta valahtaa tiukasta otteesta sohvalle. Hän jäi raotetuin silmin katselemaan miestä. Cupid otti kiinni toisen paidasta ja veti miestä perässään sohvalle oman pienemmän kehonsa päälle.

Hän kohottautui kuitenkin hetkeksi painamaan hellän suudelman miehen huulille. Olo muuttui uneliaaksi ja keho tuntui muistuttavan kuinka kauan viimeisestä unesta oli aikaa. Hän kuitenkin pysytteli sinnikkäästi hereillä ja laski kätensä taas sivelemään Antonionin rintakehää. Hän seurasi käsiensä liikettä hetken aikaa ennen kuin kohotti katseensa toisen silmiin. Hän hymyili kevyesti ja veti miestä lämmikeekseen ylleen. Tumma tukka painoi muutaman hajamielisen suukon toisen hartian seutuville ja kallisti päätään hivenen. Hän hiuksensa levisivät pehmeälle sohvalle reunustamaan kasvoja ja vartalo rentoutui. Vain kädet olivat yhä kiinni miehen paidassa. Nuorukainen räpytteli silmiään ja haukotteli uudelleen tosin tällä kertaa hän ei ehtinyt hävittää haukotustaan mihinkään.

Antonio asettui vastalauseita mukisematta Cupidin peitoksi sohvalle upottaen kasvonsa vaniljantuoksuisiin hiuksiin. Hän ei kyennyt olemaan hymyilemättä, mutta samaan aikaan tunsi väsymyksen huuhtelevan hitaasti aikaisemman kiihkon pois hänen jäsenistään, jättäen ne velttoina vasten taikapojan lämmintä ihoa. Hän vastasi vielä viimeiseen suukkoon ja jäi katselemaan lempein silmin yhä uneliaammaksi ja uneliaammaksi käyvää tanssijaa. Nuorukaista mahtoikin väsyttää, mikäli tämä oli ollut leipomolla työvuorossa aamulla ja yöllä lähtenyt vielä tanssimaan nälkäisille silmille.
”Nuku vain”, hän mumisi, pyyhkäisi mustia suortuvia parempaan ojennukseen ja lasketti pienen suukon Cupidin otsalle. Hän tunsi olonsa hitusen hassuksi, mutta myös miellyttävän raukeaksi – kerrankin hänen öinen seikkailunsa oli päättynyt näin sievästi ja ketään loukkaamatta.

Antonio pysytteli aloillaan niin pitkään, kunnes Cupidin hengitys tasaantui nukkuvaksi ja hän saattoi nähdä sen maailman huolista puhdistuneen ilmeen, joka nukkuvilla lähes aina oli, suloisen nuorukaisen kasvoilla. Hän katseli sitä hetken ja päätti sitten painaa päänsä aivan hetkeksi alas, sulkea silmänsä vain pikkuiseksi tuokioksi ja nauttia vielä hymyilyttävästä vaniljantuoksusta. Antonio itsekään ei kuitenkaan ollut kovin hyvä taistelemaan unta vastaan, ei hän koskaan ollut yökukkuja nuorempanakaan, ja niinpä hänkin uinahti lopulta sohvalle huolimatta hyvistä aikeista hiipiä omaan sänkyyn nukkumaan.

Tunnit tikittivät ohi salakavalasti ja ilta-aurinkoa kohti suuntautuneet olohuoneen ikkunat päästivät uuden päivän auringonvalon lämmittämään sohvalle nukahtaneita vasta keskipäivän lähestyessä. Nenänpään kutittava tunne sai Antonion nyrpistelemään sitä ja lopulta avaamaan silmänsä ja kohottamaan kätensä rapsuttamaan kutiavaa ihoa. Pieni liike sai sohvalla nukkumisesta, valvomisesta ja viinistä aiheutuneen päänsäryn pistelemään ohimoilla, ja urahtaen mies lysähti takaisin makuulle Cupidin ylle. Hymyillen hän pani kuitenkin merkille, kuinka rauhaisan näköisesti nuorukainen nukkui – aina siihen asti, kunnes hänen asunnossaan pärähti soimaan jumalaton mekkala, tai siltä kännykän soittoääni ainakin tuntui uneliaan hiljaisuuden keskellä. Kiroten hiljaa Antonio nousi istumaan ja painoi kädet korvilleen – ja lopulta tönäisi sohvallaan makoilevaa tanssijaa varmistaakseen tämän heräämisen.
”Cupid! Kännykkäsi!”

Cupid ei paljoa muuta kehotusta tarvinnut. Toisen salliessa hänen nukkua ja toimien vielä niin mukavasti hänen peittonaan nuorukainen antoi silmiensä vaipua kiinni. Hänellä ei kestänyt kauaakaan kun uni otti hänestä otteen ja hengitys muuttui tasaisen rauhalliseksi. Kädet kietoutuivat miehen ympärille ja toinen jalka kohosi koukkuun. Yön tunnit olivat harvinaista herkkua hänelle sillä yleensä kello olisi soinut jo muutaman tunnin päästä nukahtamisesta. Kuitenkin sinä yönä kello ei ollut lähettyvilläkään varoittamassa alkavasta työvuorosta. Niimpä hän sai pysyä unen ihanassa maailmassa tavallista pidempään.

Kuitenkin lopulta hänen korviinsa tunkeutui pistävä ääni ja hän kuuli oman nimensä. Hän liikahti hivenen uneliaana ja oli vain kääntämässä kylkeään ennen kuin tilanteen vakavuus tavoitti hänet. Nuorukainen säpsähti niin että melkein kierähti sohvalta alas. Hän kuitenkin sai jalkansa tukevasti lattiaa vasten ja nousi ylös. Siniset silmät etsivät kelloa joka löytyi seinältä. "Onko kello jo noin paljon!", hän huudahti hivenen hätääntyneenä ja hävisi eteiseen laukkunsa luokse kaivamaan kännykän esiinsä. Nopeasti hän vastasi siihen ja arvatenkin linjan toisessa päässä oli hänen kiukkuinen pomonsa. Cupid suti hiuksiaan jotka sojottivat minne sattuu ja nojautui ulko-ovea vasten. Hän pahoitteli moneen otteenseen ja selitti aamun myöhästymisen sillä että oli ollut myöhään töissä ja unohtanut pistää herätyksen päälle. "Lupaan että tulen huomenna ajoissa. Ja vielä kerran olen niin pahoillani. Huomiseen", hän lopetti puhelunsa ja huokaisi. Hän jäi katselemaan hetkeksi kännykän näytöllä olevaa kellon aikaa ja pudisteli päätään hivenen. Olisihan työaikaa vielä ollut muutama tunti mutta hänellä olisi luultavammin kestänyt se aika mennä täältä leipomolle.

Hän huokaisi ja työnsi puhelimensa takaisin laukkuunsa. Tumma tukalla oli hivenen kumma olo. Olihan hän tottunut kiireellisiin aamuihin mutta nyt hänellä oli reippaasti aikaa ennen kuin alku illan tanssitunnit alkaisivat. Cupid palasikin pian olohuoneen suuntaan ja jäi hetkeksi aikaa katselemaan Antonion suuntaan. "Huomenta", hän lopulta totesi hymyillen hivenen varoivaisesti. Hän kietoi kätensä paidattoman rintakehänsä ympärille ja asteli istumaan sohvalle. Nuorukainen hieroi silmiään väsyneenä ja koitti sutia hiuksiaan takaisin järjestykseen. Olihan herätys tullut melko äkkiä ja hän oli yhä puoliksi unessa. Kuitenkin hän ei oikein tiennyt tahtoiko mies hänen jäävän vai lähtevän saman tien. Eilisen suunitelma oli kuitenkin pitänyt sisällään hänen lähdön aamuyöllä.