Work together

// Sante ja Ghis tänne n_n//

Tavalliseen tapaansa päivän sarastaessa ulkona oli Croc suljettuna. Sisällä pyöri lähinnä siivoojia sekä paikan työntekijöitä jotka ottivat sisään tilauksia ja asettelivat pulloja paikalleen. Tavallisuudesta poiketen sinä päivänä myös eräs Drag Queen oli paikalla. Dana oli harjoitellut uusia numeroita esityksiään varten ja halusikin kokeilla niitä lavalla. Yleensä hän kyllä vain veti hatusta tanssiliikkeitään mutta tällä kertaa tummatukka oli valinnut muutaman nopeamman kappaleen ja hänen täytyi saada suunsa liikkumaan täsmälleen laulajan äänen tahtiin sekä muutamat mietityt askeleet hiottua esiintymiskuntoon. Hän oli myös haastanut itsensä puvustuksessa siltä osin että oli vetänyt jalkaansa korkeaakin korkeammat uudet kultaiset korkokengät joissa oli vain ohut piikkikorko. Niinpä tanssiminen tuntui aivan uudelta lajilta. Hän kuitenkin harjoitteli parhaansa mukaan. Yllään hänellä kuitenkin vielä silloin oli vain tummat tiukat farkut sekä hivenen löysä musta toppi. Jalasta löytyivät ne kultaiset korkokengät ja hiukset olivat vain luonnollisesti sekaisin. Hänen kasvoillaan olivat mustasankaiset silmälasit ja niiden alla kevyen kevyt meikki. Hän näytti kädellä merkin ja äänimies omalta tasoltaan pisti kappaleen soimaan. Dana sai kerrankin kaiken ajoitettua loistavasti ja liikkui ajatuksensa mukaisesti lavalla sievin elein. Hän olikin juuri pääsemässä vauhtiin kun lavan spotti alkoi välkkyä. Hän käänsi katseensa äänimiehen joka oli vastuussa myös valoista mutta mies vain levitteli käsiään tietämättömänä.

Puolen tunnin ihmettelyn jälkeen valo välkkyi yhä ja äänimiehelläkin oli kiire muualle. Dana huokaisi turhautuneena ja jäi katselemaan ympärilleen. Hän haroi hetken aikaa hiuksiaan siltä puolelta jolta ne olivat pidemmät. Hän huomasi muutaman inventaariota tekevän baarimikon hivenen huvittuneet ilmeet. Hän huokaisikin ja lähti lopulta kohti Crocin toimistoa missä hän harvoin kävi mutta nyt ei voinut muuta kuin vaivata paikan pomoa.

Hän asteli sivussa olevalle ovelle ja koputti ennen kuin astui sisälle. "Maÿllis..", hän aloitti mutta huoneesta löytyikin mies sen sijaan että siellä olisi ollut tuttu vampyyri nainen. Dana seisahtui paikoilleen ja katseli toista hetken aikaa. He eivät olleet tainneet miehen kanssa vaihtaa muutamaa sanaa enempää ja hänen päähänsä oli vain jäänyt ajatus siitä että ehkä toinen ei arvostanut hänen alaansa yhtä paljon kuin paikan omistava nainen. Tosin saattoihan se olla että hän oli väärässäkin. Hän nojautui kevyesti kättään vasten joka oli yhä oven kahvalla. "Anteeksi että häiritsen mutta spotti sekos ja äänimies otti ja lähti joten.. Nii", hän selitti syynsä miksi oli siellä toimistossa. "Tämä on kauhean noloa mutta olen ihan täysin unohtanut sun nimesi", hän sitten tunnusti ja hymyili hivenen vaivaantuneesti.

//Minäpä ilmestyin ja raahasin siivousfriikin mukanani XD//

Ghislain järjesteli tavaroita pomonsa sotkuisessa toimistossa. Hieman hän olikin saanut papereiden ja tyhjien pullojen kaaosta hillittyä, mutta työnsarkaa piisaisi vielä pitkäksi aikaa. Maÿlliksen epäjärjestelmällisyys häiritsi miestä, sillä silloin kun vampyyritär ei sattunut olemaan paikalla - mikä oli varsin yleistä - oli hyvin vaikeaa löytää yhtäkään tärkeää lomaketta tai maksukuittia. Itselleen Ghis asiaa teki helpommaksi, kun oli lupautunut pitämään Maÿn valtakunnan järjestyksessä. Tosin tarvittiin vain yksi ratkiriemukas viikonloppu ja koko siivous oli hukkaan heitettyä aikaa. Ei Maÿllis kuunnellut, kun hän yritti selittää kuinka pieni vaiva tavaroiden paikoilleen vieminen oli. Aivan sama kuin hän olisi puhunut teini-ikäiselle pojalleen, ohje meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos apaattisen joojoon säestyksellä.
"Ei uskoisi että silläkin naikkosella on monta sataa vuotta elämää takanaan."
Mies jupisi ja leväytti taas yhden selittämättömien papereiden nivaskan pöydälle, kun ovi avautui. Hämmästyneenä Ghis katseli kaaoksen keskelle ilmestyvää tanssijaa joka kyseli Maÿllisiä.
"Ei ole täällä, mutta voinko minä auttaa?"
Mies hymyili ystävällisesti ja koitti välttää kiusausta järjestellä samalla papereita, kun kuunteli vierailun syytä. Hän ei kovin hyvin tuntenut tätä Maÿn palkkaamaa tanssijaa - Dana taisi olla nimi - vaikka olikin muutaman esityksen työn sivussa nähnytkin.
"Ghislain on nimi, mutta voit sanoa Ghis. Sitä muutkin täällä käyttävät. Sinä olet ilmeisesti Dana, muistinko oikein?"
Nostettuaan muutamia lehtikasoja ja Maÿlliksen vaatepinoja tieltään Ghis oli saanut raivattua tiensä Danan vierelle ja hän viittasi tätä seuraamaan.

"Katsotaan mikä lamppuasi vaivaa. Vika tuskin on sulakkeissa, joten voi olla että itse poltin vetelee viimeisiään."
Mies puheli avatessaan takahuoneesta baarin puolelle vievän oven ja pitäen sitä auki jotta Danakin pääsisi pois kolhosta takahuoneesta.
"Emile, viitsisitkö jatkaa Maÿn huoneen raivaamista. Minun pitää varmaan mennä kauppaan, jos spotin lamppu on palanut."
Mies huikkasi pulloja järjestelevälle tarjoilijatytölle. Tämä oli vasta aloittanut Crokissa, joten olisi vielä innokas toteuttamaan esimiehensä pyyntöjä ylimääräisten pisteiden toivossa.
"Nyt keskitytään siihen lamppuun."
Ghislain mutisi ´puoliksi itsekseen ja marssi lavan vieressä olevan valojenohjauspöydän luo. Hetken Ghis vain räpsytteli keskittynyt ilme kasvoillaan ongelma-spottia päälle ja pois kunnes koko valo sammui lopullisesti.
"Jep, selvä juttu. Se oli sen polttimon taru."
Mies naurahti ja meni sitten mietteliään näköiseksi. Hän oli varma ettei ollut tilannut varapolttimoita spotteihin ja Maÿllis tuskin oli ollut niin ajattelevainen, joten toimiston läpikotaisin penkominen olisi turhaa. Hän katseli Danan kenkiä. Miten vaikeaa moisilla olisi kävellä.
"Lähtisitkö sinä mukaani ostamaan sitä lamppua? Tietäisit sitten millainen siihen käy, jos tätä sattuu toistekin."
Ghis piti ideaansa hyödyllisenä, vaikka arvelikin ettei tulisi koskaan näkemään Danaa katonrajassa kultaisissa korkokengissään lampunvaihdossa. Se olisi varmaan aika huvittavaa. Mies huomasi mielikuvan tuovan hymyn huulilleen ja hänen oli pakko naamioida esiin tunkeva nauru yskänpuuskaan.

"Ghis", Dana toisti ja hymyili kevyesti vilkaisten ympärilleen sotkuisessa toimistossa. Hän kuitenkin pysyi siinä oven suussa kunne mies asteli tavaroiden keskeltä hänen luokseen. "Juu oikeaan osuit", hän sanoi ja nyökkäsi kun toinen oli muistanut hänen nimensä oikein. Sievin askelin hän seurasi toista takaisin baarin puolelle. Hän katseli hetken aikaa ympärilleen ja sipsutteli sitten pöydän luokse toisen viereen. Hän jäi katselemaan hetkeksi aikaa valoa joka vilkkui ja lopulta sammui kokonaan. Hän käänsi katseensa toiseen ja vilkaisi lampun suuntaan. Toisen ehdotus kuulosti järkevältä. Olihan hän täällä usein ja varmasti lappuja paloi silloin tällöin. "No kuulostaa ihan järkevältä minusta", hän sitten totesi ja nyökäytti päätään. Hän sipaisi hiuksiaan pois kasvoiltaan ja vilkaisi kenkiensä suuntaan. Toisen yskänpuuska sai hänet kuitenkin hivenen hämmentymään. Hän tutki toista hetken katseellaan muttei sanonut mitään vaikka oli aika varma että oli nähnyt hymyn toisen huulilla tämän yskiessä. "Ja saanhan vähän lisä harjoitusta näitten kenkien kanssa", hän sitten lisäsi ja kallisti päätään hivenen sivulle hymyillen.

"Hetki vain", hän totesi ja kipitteli hakemaan lavan vierestä laukkunsa sekä pitkähihaisen paitansa. Hän veti paidan ylleen ja nosti laukun olalleen. Oli oikeastaan melko ihme että hän liikkui korkeiden korkojen kanssa niinkin luontevasti. Hän kuitenkin oli jo alkanut tottua kenkiin. "Mennään vaan. Voin samalla jäädä sitten lounaalle että jaksan harjoitella loppu päivän ja alku illan", hän sitten totesi hymyillen. Dana suti hiuksiaan hetken aikaa hivenen paremmin ennen kuin käänsi katseensa toiseen. Hän kohautti sitten olkiaan hivenen ja vilkaisi ovien suuntaan.

"Olen pahoillani että ei oikein ole ehditty koskaan jutella. On taidettu olla vaan aina eri aikoihin töissä. Vaikka ollaanhan me jo pidemmän aikaa samassa työpaikassa oltu", hän sitten puhui hymyillen kevyesti. Dana katseli hetken aikaa toista hivenen arvioivasti. "Ja jos totta puhutaan niin ajattelin että et ollut kovin iloinen siitä että esiinnyn täällä. Monille kun yhä tuntuu Drag Queenin ammatti olevan hivenen iso pala purtavaksi", hän sitten lisäsi.

// vähän kiireinen viikonloppu taasen joten saa nähdä ehdinkö vastailla...//

Ghis nappasi farkkutakkinsa naulakosta ja huikkasi yhdelle pöytiä pyyhkivälle alaiselleen menevänsä ostoksille hetkeksi, sillä aikaa kun Dana valmistautui lähtöön. Vaikka tämä väitti lenkin ulkoilmassa piikkikoroilla olevan hyvää harjoitusta Ghis ei voinut olla veikkaamatta, että seikkailu päätyisi nilkan nyrjähtämiseen. Hän ei kuitenkaan sanonut mitään, eihän se hänelle kuulunut. Kiinnostuneena hän kuitenkin seurasi Danan askellusta, ei hän itse kykenisi moiseen.
"Ei se yksin sinun syytäsi ole, ettei olla tutustuttu paremmin. Minä joudun hoitamaan niin paljon Maÿllisin rästihommia, että olen aina kiireinen."
Ruskeatukka naurahti kepeästi ja avasi toiselle oven. Sen kummemmin Drag Queenin ammatista hän ei mielipidettään kertonut, hän kun piti suurinta osaa Crockin viihdetaiteilijoista pinnallisina diivoina. T ietysti se oli ikävää ennakkoluuloisuutta, mutta turhan usein Ghis oli huomannut olevansa oikeassa tanssijoiden sielunelämästä. Kovin moni ei osannut jättää rooliaan lavalle vaan jatkoi esitystään jopa palkanmaksutilanteessa. Ehkä Dana olisi roolinsa ulkopuolella miellyttävä poikkeus.

"Yksi sopiva putiikki on tässä parin korttelin päässä."
Ghislain informoi ulkona ja lähti kävelemään katua ylöspäin. Ilma oli mukavan viileä, muttei kuitenkaan kylmä. Ghis nautiskeli auringon säteistä vietettyään monta tuntia Maÿllisin hämärässä toimistossa. Hän sääli hieman Emileä jolle oli delegoinut kaaoksen, mutta enimmäkseen hän tunsi vain helpotusta hetken tauosta puurtamisessa. Ilta tulisi kuitenkinn olemaan kiireinen, joten pienikin mahdollisuus rentoutumiseen oli hyödynnettävä.
"Tänään tulee varmaan paljon porukkaa. Sinulla näyttää olevan sellainen vaikutus."
Ghis virnisti ja työnsi kädet taskuunsa. Hän huomasi pienen ujoudenpuuskan pyrkivän pintaan, kun oli vieraan ihmisen kanssa kahden ilman mitään muuta keskustelun aihetta kuin loppuun palanut lamppu. Siitä ei kovin kummoista keskustelua revittäisi.
"Oletko sinä kauankin tehnyt noita hommia? Olet aika hyvä nimittäin."
Mikä hän oli Danan näytöstä arvottamaan, kunhan yritti estää vaikeaa hiljaisuutta laskeutumasta heidän ylleen.
"En minä tietysti paljoa ymmärrä goreografiikoista, mitä nyt sen, kun Mars - minun poikani - harrastaa taitoluistelua."
Ghis myönsi ja lämmin hymy nousi hänen kasvoilleen puhuessaan pojastaan.

Dana asteli toisen vieressä ulos ja veti pitkähihaisensa paremmin päälleen. Hän vilkaisi sitten miestä ja nyökäytti päätään. "No hyvä ettei kauhean kauaa tarvitse näissä kävellä", hän sanoi naurahtaen ja vilkaisi kenkiensä suuntaan nopeasti. Hän katseli ympärilleen hetken aikaa ja asteli varsin hyvin korkeilla koroilla mutta onneksi tiet olivat tasaista asvalttia. Hän naurahti sitten Ghishin sanoille. "No tipeistähän minä suurimman osan ansiostani saan joten hyvä vain jos vedän paljon porukkaa baariin", hän sitten totesi ja nyrpisti nenäänsä suloisesti. Hän sipaisi hiuksiaan hivenen ja pudisteli päätään kevyesti. Hän teki vain työtään ja kaikkein paras palkka siitä oli se että sai paljon ihmisiä ilmestymään paikalle. Hän mietti hetken aikaa laskeskellen vuosiaan. "No periaatteessa jostain teini-ikäisestä asti mutta ensimmäisessä esityksessä olin kun olin 19-vuotias. Eli siis sellaisen kymmenen vuotta olen tehnyt", hän totesi ja katseli miestä hetken aikaa. Hän kietoi kädet ympärilleen ja otti pitkiä askelia pysyäkseen toisen matkassa. "Toivottavasti teen tätä vielä 10 seuraavakin vuotta", hän sitten lisäsi. Hän rakasti työtään sen hyvine ja huonoine puolineen. Olihan Drag Queenina esiintyminen paljon myös sitä että valvoi kaikki yöt ja esiintyessä hän yleensä poltti tupakkaa ja joi mitä käteen sattui eksymään. Se oli kuitenkin vain yksi osa sitä elämää. Hän vilkaisi ympärilleen koittaen painaa reitin kauppaan mieleensä.

Toisen sanat saivat hänet kuitenkin yllättymään. "Ai? Sinulla on poika", hän totesi sitten. Hän kuitenkin nyökkäsi vain tiedolle. Dana käänsi sitten katseensa mieheen ja hymyili hivenen. "Ja täytyy myöntää että en minä harjoittele. Kaikkein parhaimmat esitykset tulevat kun vain tekee sitä mitä päähän sattuu tulemaan mieleen. Mutta nyt kun on nämä kengät sekä uusia lauluja niin piti koittaa vähän harjoitella. En kuitenkaan halua näyttää typerältä lavalla tai kaatua. Ja jos liikuttelee suutaan vääriin sanoihin niin se näyttää melko typerältä", hän sitten kertoi nauraen heleästi. Hän seisahtui liikkeen eteen. "Tämäkö se on?", hän kysyi ja kun sai myöntävän vastauksen asteli sisälle kauppaan. Hän katseli hetken aikaa ympärilleen kaupassa.

Hän nappasi itse mukaan paketin teippiä ja vilkaisi Ghishin suuntaan. "Ei kannata kysyä mihin tämä menee", hän sitten totesi ja kipitteli eteenpäin käytävällä vilkaisten lamppujen suuntaan ja jääden katselemaan paketteja hetkeksi aikaa.

//Nyt on ollut vähän kehmo kirjoitusvire, anteeksi kesto//

"Onko se noin outoa? Monilla minun ikäisilläni miehillä on lapsia."
Ghis nauroi Danan hämmästykseen, että hänellä oli lapsi.
"Minä olen yksinhuoltaja. Ollut neljätoista vuotta. Marsin äiti... ei voinut... tai noh, hän ei elä meidän kanssamme omista henkilökohtaisista syistään..."
Ghis koitti parhaansa mukaan kiertää totuutta. Ei hän halunnut sanoa tai edes ajatella ettei Yuki vain halunnut Marsia elämäänsä, eikä sen puoleen Ghislainiakaan. Se olisi liian tuskallista liittää hänen vuosien aikana luomaansa kuvaan rakastamastaan naisesta.
"Ihan mukavasti me on pärjätty ihan poikaporukalla."
Mies katkaisi mietteensä ja hymyili Danalle. Hän oli itkenyt tarpeeksi Yukin vuoksi. Enää hän ei siihen sortuisi.

Ghis astui Danan jäljessä kauppaan ja katseli hetken ympärilleen. Lopulta hän löysi työvuorossa olevan tutun myyjän hyllyjen välistä pinoamassa tulostinten mustepatruunoita. '
"Kiirettä pitää?"
Ruskeatukka virnisti ja sai vaalean nuoren naismyyjän säpsähtämään.
"Aika hiljaista itse asiassa... eikö sinun pitäisi olla töissä?"
"Spotti meni palamaan ja Dana..."
Ghis nyökkäsi Danan suuntaan ja naismyyjän katse siirtyi tähän hänelle vieraaseen mieheen.
"...tarvitsee sitä illan esitykseen. Löytyisiköhän?"
Naisen katse oli Danassa ja Ghislainia hymyilytti.
"Onko hän vapaa?"
Nainen kuiskasi ja Ghis kohautti olkiaan.
"Kokeile toki onneasi."

Danan löytäessä teippiä Ghis viittasi häntä tulemaan luokseen.
"Tässä on Stella Desailly. Hän on osakkaana tässä putiikissa."
Miehen esitellessä ystävänsä Stella punastui hivenen ja ojensi kätensä Danalle. Tämä mies oli kauniimpi läheltä katsottuna.
"Ghis sanoi, että sinulla on esitys tänään. Jos saan aikaa järjestettyä voisin vaikka tulla katsomaan."
Stella hymyili niin valloittavasti kuin osasi ja Ghis saattoi arvata naisen elehdinnästä, ettei edes villiintynyt norsulauma estäisi häntä tulemasta Crociin illalla.

//Ei mitään : ) //

Dana asteli Ghisin luokse ja käänsi katseensa sitten naiseen. Hän katseli toista hetken aikaa ja kätteli sitten naista. "Dana", hän esittäytyi. Hän sipaisi hiuksiaan kevyesti pois kasvoiltaan. "Ja juu onhan minulla illalla esiintyminen. Tosin en voi kyllä luvata että ehdin huomata sinua väkijoukosta mutta kannattaahan sitä tulla jos vain ehdit", hän sitten sanoi. Hän katseli naista hetken ennen kuin käänsi katseensa ympärilleen. "Oliko niitä lamppuja jossain?", hän sitten uteli ja jäi katselemaan ympärilleen. Hän ei koskaan ollut tullut niin hyvin toimeen naisten kanssa. Hän oli aina pitänyt miehistä ja suurin osa hänen ystävistäänkin oli Drag Queeneja. Hän kuitenkin koetti olla aina mahdollisimman mukava. Hän heilutteli teippirulla kädessään ja tutkaili liikkeessä myytäviä tavaroita. Danalta ei ollut jäänyt huomaamatta naisen poskille kohonnut puna ja toisen hymy joten hän vain toivoi ettei nainen koittaisi iskeä häntä sillä sellaiset tilanteet olivat aina yhtä kiusallisia. Hän käännähtikin korkeilla koroillaan sulavasti ja asteli katselemaan hyllyillä olevia tavaroita odotellessaan että kuulisi olisiko lamppuja kaupassa. Hän vilkaisi nopeasti Ghisin suuntaa ja katseli miestä hetken aikaa. Hän suti sitten hiuksiaan ja seurasi lopulta myyjää lamppu osastolle. Hän jäi katselemaan erilaisia lamppuja ja niiden pakettien tekstiä.

"Onko sinulla kuinka kiire takaisin töihin?", hän sitten uteli Ghisiltä. Hän kallisti päätään hivenen katsellessaan miestä. "Sillä ajattelin itse mennä tässä samalla käymään nopeasti lounaalla ennen kuin palailen Crociin", hän sitten kertoi. Olisihan se aina mukavampi käydä syömässä niin että oli seuraa. Hän hymyili kevyesti ja sipaisi hiuksiaan pois kasvoiltaan. Hän asteli sitten kassalle ja maksoi teipin sujauttaen sen laukkuunsa.

"Kiitos avusta", hän vielä totesi kevyesti hymyillen naiselle ja nyökäytti päätään hivenen. Hän jäi odottelemaan että Ghis saisi lampun maksettua jotta he pääsisivät jatkamaan matkaa ulos liikkeestä. Olihan hänellä nälkä ja sen jälkeen hän halusi vielä kerran käydä illan kappaleet läpi.

//Minulla näköjään nyt kestää näiden kanssa...//

Stella oli haltioisaan Danan tarjotessaan kättään. Ghislainia huvitti, mutta piti sen omana tietonaan. Ehkä hän tunsi myös hieman kateutta Stellaa kohtaan kun tämä pystyi niin helposti ilmaisemaan kiinnostustaan. Kummoista vastakaikua nainen ei kuitenkaan Danan puolelta saanut, muttei se näyttänyt masentavan häntä. Itse asiassa se tuntui saavan tämän yrittämään entistä enemmän.
"Varmasti sinne tuleekin paljon porukkaa, mutta ehkä Ghis voisi päästää minut esityksesi jälkeen takahuoneen puolelle tapaamaan sinua..."
Ghis tunsi Stellan äänessä olevan vaatimuksen ja huvittava tilanne muuttui vaikeaksi myös hänen osaltaan.
"Minun pitää kysyä Maÿlta..."
Mies mutisi ja alkoi penkoa lamppu hyllyä. Dana tuskin olisi mielissään, jos saisi yli-innokkaan ihailijan koko illaksi vaivoikseen.

Stella onneksi tyytyi vastaukseen ja auttoi Ghislainia löytämään sopivan polttimon Crocin spottiin. Sopivaa ei kuitenkaan löytynyt ja nainen lähti penkomaan varaston puolta jollloin Ghis sai mahdollisuuden pahoitella Danan saattamista hankalaan tilanteeseen.
"Anteeksi, taisin yllyttää häntä vähän."
Ghis oli hieman nolona ja yritti hymyillä anteeksipyytävästi. Danan ottaessa lounaan puheeksi Ghis arveli saaneensa anteeksi ja rentoutui huomattavasti.
"Kieltämättä Maÿlliksen toimiston siivoaminen saisi minun puolestani odottaa. Tietysti saatan saada Emilen vihat niskoilleni, mutta enköhän kestä sen."
Ghis lupautui Danan lounasseuraksi mielellään. Toinen oli yllättävän mukavaa ja täysipäistä seuraa, eikä häntä muutenkaan kauheasti innostanut palata paperinivaskojen keskelle. Stella palasi intoa hehkuen kädessään lamppu ja Ghis alkoi allekirjoitella lappuja, ettei hänen tarvitsisi omasta pussistaan maksaa varsin tyyristä polttimoa.
"Nähdään illalla!"
Stella huikkasi hyvästiksi Danalle heidän ollessa jo melkein ulkona.

Dana kohotti kulmiaan hivenen ja vilkaisi Ghisin suuntaan. Hän hymähti hiljaa ja sormeili teippiä kädessään hetken aikaa. "Ei millään pahalla teitä kumpaakaan kohtaan mutta pääsy takahuoneeseen on aina ollut kiellettyä. Sinne pääsevät vain työntekijät", hän totesi hymyillen kevyesti ja kohautti olkiaan hivenen. Hänestä oli hivenen yksityisyyden loukkaavaa jos takahuoneessa vaeltelisi ties mitä porukkaa. Hän jäi hetkeksi aikaa katselemaan naisen perään kun tuo katosi varaston puolelle. Hänen katseensa kääntyi sitten Ghishiin. Hän kohautti olkiaan uudelleen. "No ei se kai mitään", hän kommentoi vain ja pudisti päätään hivenen. Hänestä oli hivenen kumma ettei hänen melkein otsassa usein lukeva seksuaalinen suuntautuminen tullut naiselle saman tien selväksi. "Hän ei taida ymmärtää asian oikeaa laitaa", hän sitten lisäsi hymyillen kevyesti. Hän ei kuitenkaan alkanut perumaan moisen takia lounas suunnitelmia. Pian he onneksi pääsivät lähtemään liikkeestä takaisin ulos kadulle. "Huh. Naiset ovat varsin ihania useimmiten mutta saavat kyllä minut jotenkin hermostumaan. En ole koskaan ymmärtänyt miten heterot miehet pystyvät selviytymään heidän kanssaan", hän totesi mietteissään. Hän lähti astelemaan kohti lähellä olevaa ravintolaa josta sai halpaa ja hyvää lounasta.

Hän asteli hitain ja rauhallisin askelin ja keskittyi kävelemiseensä sillä kengät tuottivat vaikeuksia hivenen epätasaisemmassa ympäristössä kuin lava. hän kuitenkin suoriutui niillä jo erittäin hyvin. Dana sipaisi hiuksiaan ja vilkaisi sitten nopeasti Ghisin suuntaan. "Sinulla oli poika? Eikö ole vaikeaa pitää isyyttä yllä kun on yöt töissä? Toisaalta antaahan se sinulle päivät vapaiksi", hän uteli toiselta ja pohti samaan aikaan. Hän saattoi kuvitella että toinen oli mainio isä. Dana hymyili hivenen itsekseen. "Minkä ikäinen sinun poikasi oli?", hän uteli.

Pian he saapuivat tutulle kadulle jossa ravintola sijaitsi. Hän astelikin paikan ovelle ennen kuin tajusi kysyä Ghisin mielipidettä. "Käyhän tämä?", hän uteli ja jäi katselemaan ulkona lukevaa menua hetkeksi aikaa. Hän vilkaisi sitten miehen suuntaan hivenen kysyvästi ja kietoi kädet ympärilleen.

Ulkoilma tuntui hieman tunkkaísen liiketilan jälkeen erityisen miellyttävältä. Danan helpotus näytti liittyvän myös seuran vähenemiseen.
"Stella on välillä turhankin päällekäyvä... hänen ikäisenään en vielä olisi epätoivoinen, mutta ei hän kuuntele."
Ghislain pahoitteli vielä Danalle aiheuttamaansa epämiellyttävää tilannetta ja sätti mielessään itseään. Hänen ei olisi pitänyt rohkaista naista vikittelemään toista.
"Mutta siitä miten heterosuhteet pysyvät kasassa niin en taida olla paras ihminen vastaamaan."
Mies sai aikaiseksi hieman väkinäisen naurun. Hän ei ollut vieläkään neljäntoista vuoden jälkeen täysin toipunut naisystävänsä Yukin lähdöstä. Enää hän ei sentään miettinyt naista päivittäin, mutta mieleen noustessaan epäkulo valtasi Ghisin. Oliko hän tehnyt väärin vaatiessaan Yukia synnyttämään Marsin...

Ghis hätkähti, kun Danan kysymys herätti hänet mietteistään.
"Niin, Marshan se. Olihan se aiemmin vaikeaa järjestää lastenvahtia yöksi., kun hän oli pienempi. Nykyisellään tämä toimii ihan hyvin. Pystyn nukkumaan, kun Mars on koulussa ja vapaat illat ovat aivan ihana juttu."
Hymy palasi miehen huulille, mikä kertoi rakkaudesta omaa lasta kohtaan.
"Kai minä olen vähän ylihuolehtivainen. Mars on tosiaan jo neljätoista ja kuulemma kohtelen häntä kuin kolmevuotiasta."
Hieman hämillään Ghis jatkoi. Ehkä Mars oli oikeassa, kun paiskoi ovia kiljuen että isän pitäisi hankkia elämä eikä olla jatkuvasti teini-ikäisen poikansa kimpussa.

"Tämähän käy loistavasti."
Ghislain vastasi Danan uteluihin oliko ravintola passeli tutkittuaan hetken listaa.
"Aurinko alkaa ikävästi mennä pilveen. Mennään sisälle niin päästään syömään. "
Miestä miellytti ravintolan tyylikäs, muttei kuitenkaan liian pramea sisustus. Hän haki ruokalistat pöydältä ja Danan löydettyä mieluisen pöydän hän alkoi riisua takkiaan.
"Vienkö sinunkin takkisi tuonne naulakkoon?"
Mies kysyi ja viittasi oven lähellä olevaan lähes autioon narikkaan. Tähän aikaan ravintolassa ei ollut paljoa porukkaa, joten myöskään narikassa ei ollut työntekijää. Päästyään eroon päällysvaatteista Ghis jatkoi ravintolan tarjonnan tutkimista.
"Miten jalat? Hyvinhän tuo näytti sujuvan, mutta kyllä meikäläisen kintut olisivat hellänä tuon jälkeen. Korkokengät eivät varmaan sopisi minulle, vai mitä olet mieltä?"
Ghis vitsaili ja katseli arvioiden omia jalkojaan jotka olivat pöydän alla nuhraantuneissa lenkkareissa. Välillä häntä nolotti pukeutumisensa. Aina T-paitoja ja farkkuja, voisiko hänestä saadakaan tyylikkään näköistä miestä pukutakilla ja kauluspaidalla.
Tarjoilija tuli utelemaan olivatko he jo valinneet. Ghis tilasi kanaa ja tarjoilijan suosittelemaa viiniä.
"En edes muista milloin viimeksi olisi ollut ravintolassa tai baarissa muuta kuin töissä."
Mies kertoi tarjoilijan jätettyä heidät kahden.
"Ja vielä kauemman taitaa olla siitä, että minulla olisi ollut ruokaseuraa."

Dana ojensi takkinsa vietäväksi ja jäi selailemaan listaa käsisään. Hän vilkaisi toista nopeasti ja loi kevyen hymyn kasvoilleen. Hän loi sitten katseen kenkiinsä. "Ei minulla jalat enää kipeäksi tule. Sen verran kauan olen näitä hommia tehnyt. Tosin kyllähän sitä silti välillä taittaa nilkkaansa sun muuta", hän totesi hymyillen ja risti jalkansa sievästi. Hän vilkaisi sitten tarjoilijaa ja pyysi itselleen ruokaisan salaatin sekä valkoviinilasillisen. Hän ojensi listan pois ja laski kädet syliinsä. "Korkokengät sopivat kaikille", hän sitten lisäsi ja näytti suloisesti kieltään. "Tai no. Kyllä välillä näkee ihmisiä jotka eivät vain osaa kävellä korkokengät jalassa", hän pohti ja naputti sormellaan pöytää hetken aikaa. "Veikkaan kyllä että sinustakin saisi varsin kauniin jos vain hivenen yrittäisi", hän totesi leikkisästi ja iski silmäänsä. Hän vilkaisi sitten ympärilleen nopeasti.

"Itse sorrun ravintola ruokaan hivenen liiankin usein. Rakastan kyllä ruuan laittoa mutta kun asuu ja elää yksin niin harvoin sitä viitsii laittaa ruokaa", hän totesi huokaisten hiljaa ja kohautti olkiaan sitten. Hän kiitti saadessaan lasin eteensä ja otti siitä pienen hörpyn. Hän venytteli sitten käsiään ja haukotteli makeasti. "Kuvittelin aina itse että ehkä joku päivä hankkisin lapsia. Tosin saa nähdä tuleeko sellaista hetkeä elämässä koskaan vastaan. Oma elämän tapani pyörii ammatin ympärillä ja siihen liittyy paljon unettomia öitä, tupakanpolttoa ja alkoholin juomista. Matkustettuakin tulee melkoisesti joten..", hän pohti ääneen. hän oli aina pitänyt ajatuksesta perheestä mutta vuosi vuodelta se tuntui kaukaisemmalta ajatukselta.

Hän kohotti lasin taas huulilleen ja otti siitä pienen huikan hymyillen hivenen itsekseen. "Ehkä tein päätöksen jo aikoinaan kun päätin jäädä tähän ammattiin. Tosin kauneuskin kestää vain tietyn ajan ja sekin päivä tulee kun nuoremmat jyräävät ylitse", hän lisäsi huokaisen hiljaa ja siveli lasin kylkeä hetken aikaa sormillaan.


//Anteeksi kun on kestänyt >_>//

//Kestäähän tuo minullakin '-.- //

Danan silmänisku ja veikkaus, että Ghislainistakin saisi kauniin näköisen sai punan käväisemään miehen kasvoilla.
"Jaa... tuskimpa vain, mutta olisihan se mukava näyttää joskus siistimmältä kuin ylikasvaneelta teiniltä. Mutta eipä minulla taida olla suurempaa syytä pukeutua, kun en deittailuakaan harrasta."
Ghis hymyili pahoitellen omaa epätyylikästä olemustaan ja yritti muistaa olla pitämättä kyynärpäitään pöydällä, baaritiskiin nojailu oli pinttynyt häneen turhankin hyvin. Mies kuitenkin rentoutui Danan alkaessa pohdiskella lapsipolitiikkaansa.
"Minä en ehtinyt lasten hankkimista paljoakaan pohtia, kun Mars jo ilmestyi elämäämme. Silloin minulla ei käynyt mielessäkään, etten olisi halunnut häntä, vaikka sitä ennen pidin perheen perustamista kauheana ajatuksena."
Ghis selitti tarjoilijan tuodessa heidän tilauksensa. Mies kiitti tarjoilijaa ja toivotti Danalle hyvää ruokahalua. Ruoka maistui todella hyvältä ja hetken keskityttyä pelkästään syömiseen Ghis jatkoi.
"Rajoittavathan lapset tietysti elämää melkoisesti - ei voi mennä ihan miten itse haluaa -. mutta antavat myös todella paljon. Olin ihan kauhuissani kun täytyi hankkia oikeita töitä Marsin synnyttyä, mutta nyt olen iloinen että tein sen. En ole sellainen luonne että pärjäisin vain taiteilijanapurahoja odotellen."
Ruskeatukka naurahti. Olisikohan hänestä tullut jotain jos hän olisi valinnut toisin... tuskin.

"Sinulla on varmasti vielä kauan peliaikaa jäljellä. Sitä paitsi, voithan vanhempana jatkaa uraasi kouluttamalla uusia esiintyjiä."
Ghis yritti piristää hieman apeaksi mennyttä hetkeä. Toisin kuin Danan, hänen uransa ei ollut missään tekemisissä ulkonäön kanssa.
"Olen varmaan omissa hommissani niin kauan kun saan juomat kaadettua laseihin läikyttämättä... ei kuulosta sekään kovin mielenkiintoiselta tulevaisuudelta."
Kuuluiko hänen äänessään aavistus yksinäisyyttä. Ghis ei ollut varma itsekään. Kun Mars kasvaisi aikuiseksi olisiko Ghislainilla muuta kuin työ elämänsä sisältönä. Mies värähti hieman ajatusta.

Ravintolaan astui pariskunta, joka näytti olevan jo tähän aikaan lievässä hiprakassa. Nainen oli takertunut tiukasti miehensä käteen ja yritti selvästi keskittyä akseleihinsa. Pari tunnisti Ghislainin Crocin baarimikoksi ja Ghis olisi halunnut olla vastaamatta tervehdykseen. Tämä pari kävi usein Crocissa seuraamassa vampyyrejä kuin nämä olisivat pelkää viihdettä.
"Ei oltais' osattu arvata, että sä olet täällä."
Nainen - jonka nimeä Ghis ei ollut koskaan edes kuullut tai sitten ei vain muistanut - sanoi ja vilkuli äärimmäisen kiinnostuneena Danaa.
"Sä olet se tanssija!"
Nainen huudahti kovemmin kuin oli soveliasta ja alkoi osoitella Danaa nykien samalla miestään hihasta.
"Katso nyt, eikö olekin se naistanssija."
Mies nyökkäsi naiselleen ja yritti hymyillä viettelevästi Danalle vinkaten silmää. Ghis olisi halunnut vajota maan alle, vaikkei hän edes tuntenut näitä kahta muuten kuin, että olivat Crocin vakioasiakkaita.
"Oletteks' te treffeil' tai jotain?"
Nainen jatkoi uteluaan ja vilkuili vuoron perään Ghisiä ja Danaa niin että oli ihme ettei naisen niskanivel sanonut poks.
"Syömässä vain ihan työkavereiden kesken..."
Ghis totesi hylkivään sävyyn saadakseen parivaljakon häipymään, mutta nainen sai vain lisää vettä myllyynsä.
"Siitähän se usein alkaa... mekin oltiin samassa työpaikassa kun tavattiin."
"Mutta eihän sun kaltaises nätti tyttö tuollaisen kyypparin kassa heilastelisi."
Mies kiirehti estelemään naisensa luomaa fantasiaa ja hymyili jälleen Danalle odottava ilme kasvoillaan.

// Miss ja mister X ovat vapaassa käytössä //

//Taas mulla kesti : ( Anteeks//

"No eihän sitä kannata aina etsiä syitä pitää huolta itsestään. Ja kohottaahan se itsetuntoa jos on hivenen siistimmän näköinen", Dana sanoi hymyillen. Toisaalta hänen täytyikin pitää itsestään hyvää huolta jotta näyttäisi hyvältä esiintyessään. Eihän kukaan pysynyt hänen näköisenään ilman että piti itsestään huolen. "Enkä voisin viedä sut joskus ostoksille ja katsoa saisko susta hienon näköisen komean miehen", hän sitten lisäsi leikkisästi. Hän hymyili kevyesti toisen lohduttaville sanoille ammatista. Hän veikkasi kuitenkin että harva drag queen pystyisi maksamaan mitään uran alkuvaiheessa kouluttajalle. Ehkä hän alkaisi meikkaajaksi tai jotakin vastaavaa. Enempää mies ei kuitenkaan ehtinyt sanoa ennen kuin heidän seuraansa liittyi hiprakassa oleva pariskunta. Dana erehtyi luulemaan kaksikkoa ensin Ghisin ystäväksi mutta toisen tuskastuneen ilmeen myötä hän veikkasi kaksikkoa vain asiakkaiksi. Hän kuitenkin hämmentyi hivenen kuullessaan naisen sanat.

Hänen suupielensä nyki hivenen. "Minusta tuntuu että olette nyt erehtyneet pahan kerran. Katsokaas kun olen Drag queen. En mikään tavallinen tanssia. Ja jos yhtään tiedätte niin se tarkoittaa sitä että olen mies", hän totesi ja laski kädet pöydälle. Hän vilkaisi Ghisin suuntaan ja sitten pariskuntaa kohti. Hän kallisti päätään hivenen ja piti katseensa pariskunnassa samalla kun ojensi kätensä tarttumaan Ghisin kädestä kiinni. Hän kohotti miehen käden huulilleen ja painoi siihen kevyen suukon.

"Ja osuitte oikeaan. Kuten ehkä tiedätte lounastauot ovat lyhyitä ja me haluaisimme ehtiä vielä ennen töihin palaamista nopealle hotelli visiitille joten voisitteko jatkaa matkaanne", hän totesi ja kohotti kulmaansa hivenen vihjailevasti katsellen hiljentynyttä parivaljakkoa. Naisen kasvoille oli kohonnut kevyt puna ja mies näytti vain hivenen pahoinvoivalta.

"Ei meidän tarvitse kuulla yksityiskohtia", vieras mies lopulta murahti ja raahasi naisen matkoihinsa kun kaksikko asteli ulos ravintolasta päättäen jatkaa matkaa seuraavaan ravintolaan. Saa nähdä tulisivatkohan he enää koskaan Crociin. Dana päästi irti Ghisin kädestä ja hymyili toiselle pahoittelevasti. "Anteeksi. Se oli vain helpoin tapa päästä heistä eroon”, hän pahoitteli ja nosti haarukan takaisin käteensä jatkaen syömistään jääden katselemaan toista hiljaisena.

Ghislain oli hyvin häpeissään joutuessaan kuuntelemaan humalaisen pariskunnan neuvoja hänen olemattoman seuraelämänsä parantamiseksi. Töissä ollessa moinen meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta nyt hän ei ollut töissä ja hänellä oli seuraa, jolle ei välttämättä halunnut elämänsä kaikkia yksityiskohtia jaettavan.
"Me ollaan aina mietitty miksei sulla tärppää ikinä. Olethan sä ihan kivan näkönenkin ja töissä käyvä."
Nainen mietiskeli ääneen ja vilkaisi miestään, joka havahtui kuolaamasta Danaa.
"Ehkä siinä on joku vika... ei sänkyhommat luista?"
Mies aprikoi ja vilkaisi Ghislainia ylimielisesti, jatkaen itsensä ylistystä.
"Mulla ei ole koskaan ollu vaikeeta saada naista huutamaan sängyssä."
"Kauhusta varmaan..."
Ghis mutisi kyllästyneesti miehen uhoon, mutta kyseistä repliikkiä tämä ei näyttänyt onneksi kuulevan.

Danan tiputtaessa miespuolisen faninsa todellisuuteen sukupuoleensa ja ammattiinsa liittyvillä faktoilla Ghislainin oli vaikea pitää pokkansa. Miehen ilme oli niin hämmentynyt ja hän selvästi yritti liittää tätä uutta palaa kokomaansa palapeliin jollakin järkevällä tavalla. Tälle vaaleanpunaiselle palalle vain ei tuntunut löytyvän paikkaa perinteisten sinisten taivas- ja vesipalojen seasta.
"Siis... sä olet niin ku äijä, vai?"
Mies tarkensi ja pudisti päätään kuin koko ajatuskin olisi hullu. Hänen naisensa mielenkiinto Danaa kohtaan oli sen sijaan noussut huimasti.
"Sitähän minä tuolle aina yritin sanoa. Susta selvästi huokuu villiä maskuliinisuutta"
Nainen miltei kehräsi ja Ghis olisi halunnut valua pöydän alle. Tämä parivaljakko aiheutti myötähäpeää.

Ghis lehahti tulipunaiseksi Danan antaessa hänelle käsisuudelman. Ruskea tukka ei saanut sanottua sanaakaan muutamaan minuuttiin, minkä aikana viheliäinen pariskunta ehti poistua. Tai nainen olisi mielellään jäänyt, mutta hänen miehensä raahasi tämän mukanaan, onneksi. Danan päästäessä Ghisin käden vapaaksi mies mutisi jotain hyvin hyvin epämääräistä vastaukseksi pahoitteluun. Hänellä oli taatusti vielä terhakka puna kasvoillaan, kun hän pystyi jatkamaan syömistä. Ghis yritti ymmärtää miksi reagoi toisen ihmisen kosketukseen näin voimakkaasti. Ei se ollut pelkän kosketuksen syy, vaan siihen liittyneen valheen heidän lounastaukonsa jatkosta.
"Anteeksi kovasti. Aiheutan sinulle hankalia tilanteista toisensa perään. Jostain syystä ihmisillä on sellainen kuvitelma että baarimikko on heidän ystävänsä myös vapaa ajallaan... Minä en siis oikeasti tunne noita kahta."
Ghis puolustautui ja hymyili heikosti.
"Meidän pitää varmaan lähteä ilman jälkiruokaa, että ehditään tehdä töitäkin..."
Ghis mutisi hermostuneena ja alkoi tehdä lähtöä. Hänen piti päästä töihin, jotta saisi levottomat ajatukset pois päästään.

//Vähän nopeasti kirjoitettu niin voi olla melkoinen armeija kirjoitusvirheitä, anteeksi//

Dana katseli vielä hetken aikaa pariskunnan perään ennen kuin käänsi katseensa Ghisin suuntaan. hän ei voinut estää huulilleen leviävää hymyä. "Aaw. Oletpa sä suloinen", hän totesi kuitenkin hyväntahtoiseen sävyyn ennen kuin kohotti lasin huulilleen ja otti pienen huikan jatkaen sitten syömistään. Hän tyhjensikin lautasensa loppuun ja kohautti olkiaan sitten hivenen. "Eikai sille mitään voi että ihmiset tuppaavat tukeutua usein baarimikkoihin. En voi itsekkään väittää ettenkö olisi humalassa puhunut ties mitä kaikkea baarimikoille2, hän totesi naurahtaen kevyesti. Hän nyökkäsi sitten miehen sanoille ja kaivoi lompakostaan oman osuutensa ruuasta alkaen sitten keräilemään tavaroitaan. Hän pöyhi hiuksiaan hetken aikaa ja vilkaisi jaloissaan olevia kenkiä nopeasti. Hän kuitenkin pyysi pian tarjoilijan paikalle ja maksoi omat ruokansa. Dana venytteli pitkään ja haukotteli. Mies nousi sitten ylös ja suoristi vaatteitaan hivenen. Hän käänsi katseensa Ghisiin hivenen kysyvästi. "Oletko sitten valmis?", hän uteli hymyillen kevyesti ja nyökäytti päätään ovea kohti. Toisen ollessa valmis lähtöön hän sipsutteli ovea kohti ja astui ulkoilmaan.

"Joten. Koskas mä saan stailata sut siistimmän näköiseksi", hän uteli ja nyrpisti nenäänsä suloisesti. Hän kallisti sitten päätään hivenen ja mittaili hetken aikaa miestä katseellaan. Dana veti takin ylleen ja värähti hivenen. Hän nosti laukun olalleen ja asteli rauhallisin askelin kohti Crocia. "Meidät vähän niin kuin keskeytettiin aikaisemmin", hän lisäsi hymähtäen. Hän yhä mietti kuinka humalassa pariskunta mahtoi olla jos he eivät olleet tajunneet kävelevänsä Drag Queen show’ta katsomaan. Hän kohautti kuitenkin olkiaan hivenen.

Hän vilkaisi taivaalle päin jonne oli kerääntynyt synkkiä pilviä. "Toivottavasti ei ala satamaan. Sillo on aina paljon vähemmän katsojia", hän totesi huokaisten. Hänen katseensa kuitenkin pysyi taivaalla ja siksi hän ei huomannutkaan kadusta irronnutta laattaa jonka väliin hänen korkonsa jäi. Hän huudahti yllättyneenä yhtäkkiä kun maa tuntui katoavan jalkojen alta ja hän tunsi kaatuvansa.

Edelleen hyvin nolostunut baarimikko ei edes muistanut estellä Danan maksaessa osuutensa ateriasta. Normaalisti Ghis olisi tarjoutunut maksamaan niin omansa kuin seuralaisensakin ruuan, mutta nyt miehen mielessä oli vain pois pääsy.
"Joo, olen valmis."
Ghis vastasi ja yritti saada äänensä jälleen normaaliksi. Hän teki tästä aivan liian ison jutun. Tämä jos mikä todisti, että hän vietti aivan liian paljon aikaa yksin, kun sekosi viattomasta käsisuudelmasta, jonka motiivi oli ollut kaikkea muuta kuin romanttinen.

Tuulen puuska sai hetkeksi Ghisin palaamaan maanpinnalle Danan udellessa milloin mies olisi valmis muuttumisleikkiin.
"Milloin sinulle vain sattuu sopimaan. Taidat olla meistä kahdesta se jolla on tiukempi aikataulu päivisin."
Ruskeatukka vastasi jo melkein omana itsenään. Ghiskin huomasi tummenevan taivaan. Sade tekisi hänelle vain hyvää, sammuttaisi miehen vielä hennosti punaisena hehkuvan naaman. Dana katseli mietteissään taivaalle ja ei näyttänyt kiinnittävän huomiota siihen mihin astui.
"Varo..."
Ghis huudahti ja nappasi horjahtavan miehen kiinni.
"Noilla kengillä pitäisin katseeni tiukasti maassa..."
Ghislain mutisi ääni karheana. Hän piti edelleen kiinni Danan vyötäisiltä ja katseli toisen kasvoja. Jos hän olisi edelleen se sama casanova kuin opiskelu aikoinaan hän olisi miettimättä suudellut näin lähelle päässyttä ihmistä. Enää hän ei osannut ajatella niin kevyesti, eikä edes halunnut, kai.

Ghisillä ei ollut aavistustakaan kauanko hän oli seissyt tuijotellen Danan kasvoja, kun hän havahtui ja päästi lopultakin irti miehestä. Hän olisi halunnut pyytää anteeksi. Mutta toisaalta hän ei halunnut Danan pääsevän perille siitä, mitä hänen päässään liikkui.
"Jos en saa sinua ehjänä takaisin niin Maÿllis tekee minulle jotain ikävää."
Ghis naurahti väkinäisesti ja lähti kävelemään taas saatuaan jalkansa liikkeelle

Dana huokaisi helpottuneena kun maa ei tullutkaan vastaan. "Kiitos", hän totesi ja katseli toista hetken aikaa hivenen kysyvästi mutta kohautti vain olkiaan ja nosti korkonsa raosta takaisin tasaiselle maalle. Hän huokaisi helpottuneena kun kenkä oli pysynyt ehjänä. Hän hymyili sitten ja jatkoi matkaansa kevyin askelin. Hänen katseensa harhautui hetkeksi aikaa vielä taivaalle mutta sen jälkeen hän koetti pitää katseensa askelissaan jotta tosiaan pysyisi ehjänä Crociin asti. Hän vilkaisi Ghisiä nopeasti ja jäi mietteliäänä ajattelemaan aikatauluaan. "Varmaan helpointa on että vaihdetaan numeroita niin voidaan katsella koska mennään kaupoilla käymään", hän sanoi hymyillen kevyesti ja kohautti olkiaan. Ei kestänytkään kauaa kun he olivat jo tutun yökerhon edessä. Hän tarttui oveen ja veti sen auki sipsutellen sisään. Hän laski laukkunsa ja takkinsa baaritiskin penkille.

"Ainiin voisitko sä vaihtaa vielä sen spotti valon niin pääsen takaisin harjoittelemaan", hän pyysi ja jäi hetkeksi aikaa tähystelemään kohti kattoa jossa lamput olivat. Hän käänsi sitten katseensa Ghisiin ja hymyili miehelle kevyesti. "Oli tosi mukavaa lounastaa noin hurmaavassa seurassa", hän totesi ja nyökäytti päätään. Hän asteli sitten lavan lähettyville ja istahti lavan reunalle jääden taas tuijottelemaan lamppujen suuntaan.

Hän vilkaisi sitten kelloa ja pohti kuinka kauan harjoittelisi. Mies oli kuitenkin melko varma että suuntaisi vielä ennen esiintymistä kotiin nukkumaan päiväunet sekä hakemaan meikit ja puvut mukaansa. Hän taivutteli niskojaan ja jäi mietteliäänä hetkeksi aikaa hieromaan niitä. Dana oli tosiaan raatanut uuden ohjelman kanssa jo pidempään joten hän kaipaisi ensimmäistä vapaa iltaa kunhan ensimmäinen esitys olisi ohitse.

"Aijotko sinä olla baarin puolella tänään illalla? Toivottavasti ainakin muutaman hetken ehtisit ihailla esitystäni", hän sitten totesi hymyillen ja käänsi katseensa Ghisin suuntaan hivenen kysyvästi

Ghislain naurahti sille kuinka tosissaan Dana näytti olevan hänen ulkoisen olemuksensa päivityksen suhteen, mutta nyökkäsi hyväksyvästi numeroiden vaihdolle. Croc ei ollut enää kaukana joten Ghis ei alkanut etsiä paperilappusia taskustaan, joihin kirjoittaa numeronsa, vaan päätti luottaa siihen että muistaisi asian vielä baarin puolellakin. Heti Danan jäljessä sisälle astuessaan Ghis sai uuden tarjoilijatytön Emilen kimppuunsa.
"Ghis missä sä olet ollut? Tälle illalle tilatut juomat eivät ole tulleet, eikä mistään löydy sen firman numeroa jonka ne pitäisi toimittaa."
Emile puhui niin nopeasti että Ghilainille teki vaikeaa erottaa sanat toisistaan.
"Oletko etsinyt Mayn toimistosta?"
Mies kysyi ja sai vastaukseksi murhaavan ilmeen.
"Totta kai, mutta luuletko että sieltä kukaan löytää mitään..."
Nainen nurisi ja nakkeli niskojaan turhautuneena.
"Katso ilmoitustaululla olevan vanhan kalenterikuvan taakse. Muistaakseni se on alimmainen lappu, sellainen keltainen. Minä vaihdan tuon spotin sillä aikaa."
Emile tuijotti hetken ällityneenä esimiestään ennen kuin pyihkäisi takaisin Maÿlliksen huoneeseen. Ghis naurahti ja keskitti huomionsa jälleen Danaan.
"En tiennyt olevani näin tarpeellinen."
Mies sanoi huvittuneena. Danan kehuessa hänen seuraansa mies punehtui jälleen kevyesti.
" Oli mukavaa..."
Mies sai hämillään vastattua ja alkoi etsiä tikkaita saadakseen valoa katonrajaan.

Ghis sai polttimon vaihdettua ilman ensimmäistäkään voimasanaa ja hän oli varsin tyytyväinen itseensä.
"Otatko tuon niin pääsen helpommin alas."
Mies ojensi Danalle palanutta polttimoa ja alkoi kivuta alas tikkailta.
"Esimiehen asemassa on se hyvä puoli, että työtehtävien delegointi eteenpäin on melkoisen yksinkertaista."
Hän totesi vastaukseksi siihen ehtisikö hän katsomaan Danan esiintymistä.
"Ehdin varmasti hetken luistaa töistäni, jos mitään katastrofia ei tapahdu."
Ghis kokosi tikkaat ja alkoi listata päässään tekemättömiä töitään, kun hän muisti, ettei ollut antanut numeroaan vielä Danalle. Vietyään tikkaat takahuoneen puolelle, mies nappasi puhtaan lautasliinan ja alkoi kirjoittaa numeroita siihen.
"Tässä, soittele, kun sinulla on aikaa."
Ghis hymyili ja ojensi Crocin logolla ja mustekynällä kirjoitetun numerosarjan varustetun valkoisen lautasliinan Danalle.
"Minun pitää varmaan mennä pelastamaan Emile kaaoksen keskeltä."
Ruskeatukka huokaisi.

Dana asteli tikkaiden viereen ja jäi seurailemaan hiljaisena kun toinen vaihtoi lampun uuteen. Hän otti vanhan pois toisen käsistä ja hymyili kevyesti. "Hieno jos ehdit vilkuilemaan esitystäni", hän sitten sanoi iloisesti ja nyökäytti päätään. Hän ojensi lampun takaisin miehelle ja vilkaisi lavalle päin. Hän huomasi että äänimies ei ollut vieläkään palannut joten harjoittelu ilman musiikkia olisi melko turhaa. Hänen mietteensä kuitenkin keskeytyivät kun Ghis palasi ja ojensi hänelle lautasliinan jossa oli toisen puhelinnumero. Hän kiitti ja taittoi sen kädessään. "Itse taidan suunnata kotiin nukkumaan päiväunet ennen kuin täytyy tulla takaisin tänne laittautumaan", hän totesi ja kallisti päätään hivenen. Hän vilkaisi sitten toimiston suuntaan ja laski katseensa käsiinsä hetkeksi. "Me varmaankin nopeasti törmäillään illalla mutta soittelen sinulle sitten kun saan aikatauluuni tilaa", hän totesi. Dana asteli tavaroittensa luokse ja sujautti kengät jalastaan lyhentyen välittömästi huomattavan verran. Hän pisti lautasliinan laukkuunsa ja veti jalkoihinsa ensin sukat ja sen jälkeen ruskeat saapikkaat.

Hän veti takin ylleen ja nosti laukun olalleen. "Nähdään illalla ja soitellaan tässä nyt jossain vaiheessa”, hän sitten sanoi ja asteli vielä toisen luokse. Dana vilkaisi toimiston oven suuntaan ja naurahti heleästi. "Onnea kaiken kanssa. Etköhän kuitenkin saa kaiken järjestykseen siihen mennessä kun olen takaisin", hän totesi ja sipaisi hellästi Ghisin olkaa.

"Nähdään siis myöhemmin illalla."

//Tämä taisi olla minun viimeinen ellemme pelaa iltaa mikä ei kai ole tarpeen : )//

//Oli mukava pelailla kanssasi, kiitän //

Ghislainia hymyilytti ajatuskin itsestään ostelemassa vaatteita Danan kanssa. Ghis ei tuntenut sopivansa kuvaan, mutta oli silti mielissään Danan ottaessa muuttumisleikin niin vakavasti.
"Toivottavasti en tule olemaan liian vaikea haaste."
Mies jutusteli Danan vaihtaessa kenkiä.
"Juu, nähdään illalla. Lupaan hankkiutua katsomaan esitystäsi."
Ruskeatukka vilkaisi tiskin suuntaan. Emile naputti selvästi jalkaansa lattiaan ja vilkuili rannettaan, vaikkei tällä ollut edes kelloa kädessä. Ghis punehtui hieman Danan sipaissessa hänen olkaansa, mutta sitä tuskin huomasi.
"Yritän parhaani, jotta saan paikat kuntoon."
Hän mutisi ja yritti olla katsomatta kenkiään.
"Hyviä kauneusunia sinulle sitten. Minä jatkan ahertamista."
Ghis naurahti ja heilautti kättään kevyesti Danan astellessa ulos ovesta. Emielen kengän naputuksen saattoi jo kuulla, joten Ghis päätti päästää naisen tuskistaan.
"Minä tulen. Mikä nyt on vialla?"
Mies uteli hyvän tuulisena.
"Maÿn huoneen seinähylly romahti sinne kasattujen papereiden painosta..."
Emile nurisi tuskastuneena. Hänen esimiehensä ilme valahti ja hän huokaisi syvään ja taputti naita olalle. Tästä tulisi vauhdikas ilta.