Let's move

//Delta ja Markis tänne n_n//

Dana oli päättänyt lähteä lauantai aamun kunniaksi käymään kuntosalilla. Esitykset olivat pitäneet hänet kiireisenä joten hän ei ollut hetkeen ehtinyt mutta nyt hän päätti ottaa kiinni unohdetut kerrat. Hän suuntasikin heti pukeuduttuaan ulos ja kohti kuntosalia. Matka kuntosalille kävellen oli hyvää lämmittelyä. Hän asteli tuttuun rakennukseen ja näytti tiskin takana istuvalle naiselle kortiaan. Hän suuntasi sitten kohti pukuhuoneita mutta pysähtyi hetkeksi aikaa vaihtamaan kuulumisi erään tutun kanssa. Hän kuitenkin jatkoi matkaansa ja päästyään pukuhuoneen puolelle valitsi itselleen lokerikon. Hän pisti tavaransa lokerikon pohjalle ja vaihtoi vaatteet sulkien lokerikon. Hän asteli sitten portaat alas kuntosalin puolelle.

Hän oli aina käynyt tasaisesti urheilemassa sillä pitihän hänen näyttää hyvältä ihan työnsäkkin puolesta. Hän asteli juoksumatoille ja hypähti siihen päälle naputtaen koneen kevyeen hölkkään. Miehen hiukset olivat ponnarilla ja hänellä oli yllään vain mustat polviin asti ylettyvät housut sekä löysä kulahtanut t-paita. Kasvot olivat kerrankin meikittömät. Hän juoksi tasaiseen tahtiin ja kuunteli kuntosalin kaijuttimista kuuluvaa musiikkia. Pian hän lisäsikin vauhtia hivenen. Ympäriltä kuului mukavan tasaisia ääniä. Silloin tällöin painot kilahtivat ja koneet kolisivat. Koska kyseessä oli lauantai aamupäivä oli paikalla paljon ihmisiä kuntoilemassa. Dana kuitenkin keskittyi vain itseensä ja siihen että pysyi tasaisen juoksumaton vauhdissa. Hän vilkaisi kun vierellä olevakin juoksumatto tuli käyttöön mutta ei kiinnittänyt siihen sen kummempaa huomiota. Hän kuitenkin teki hivenen liian nopean liikkeen jalallaan ja tunsi pohkeessaan polttelevan kivun. Hän seisahtui paikoilleen ja liukui tasaisesti matolta pois kiroten mielessään kipua. Dana ei kuitenkaan viitsinyt herättää ympäristössä huomiota joten hän varovasti painoi juoksumaton pois päältä ja nilkutti sitten hitain askelin istumaan. Hän huoahti ja katseli jalkaansa koettaen miettiä tapaa jolla pystyisi päättelemään kuinka pahasti jalalle oli käynyt. Mies myös mietti että kuinka selviytyisi esiintymään korkeissa koroissa kipeällä jalalla. Toisaalta ehkä kyseessä oli vain kevyt nyrjähdys minkä saisi saunassa venytettyä pois. Hän suuntasikin katseensa pukuhuoneen oveen joka oli toisella puolella kuntosalia ja huokaisi hiljaa. Miten hän ikinä saisi nilkutettua toiselle puolelle huonetta. Sen lisäksi vielä pukuhuoneeseen johtavat portaat hirvittivät häntä.

Hän loi nopean katseen ympärilleen ja huomasi että suurin osa kuntoilevista keskittyi vain omaan tekemiseensä. Dana laski katseensa jalkaansa ja kumartui varovasti kokeilemaan kipeänä jomottavaa pohjettaan. Hän huokaisi ja koetti sitten nousta seisomaan mutta vajosi varovasti takaisin istumaan. Häntä alkoi hirvittää että pohkeen lihas olisi revähtänyt. Silloin hän voisi ainakin unohtaa sen iltaisen esityksensä.

Sali oli lauantai-aamuna täynnä. Markis oli itse päättänyt käydä treenamassa ennen töidensä alkua, hän saisi kulutettua aikaa hieman paremmin kuin pelkällä odottelulla. Lenkillä käyminen olisi ollut myös miellyttävä ajatus, mutta hän voisi jättää sen iltaan, silloin oli rauhallisempaa.
Nuorukainen oli pukeutunut treenejä varten kulahtaneisiin merkkiverkkareihin - hän nautti kuluneen kankaan sivelystä ihollaan, välillä treeniasu tuntui kuin haarniskalta joka oli kasvanut hänen kehonsa mukaiseksi. Hän oli vetänyt päälleen hihattoman, tumman paidan, oikeastaan se oli ainoa, joka oli ollut puhtaana.
Pitäisi pestä pyykit.

Markis ei ollut mikään ritari valkoisella ratsulla, haarniska kornisti kiilellen. Hän ei myöskään ollut tarpeeksi kohtelias ja hyväntahtoinen tai edes huomiokykyinen huomatakseen, kuinka viereisellä juoksumatolla juossut oletettavasti suunnilleen hänen ikäisensä mies satutti jalkansa. Nuorukaisen katse oli tiukasti edessä eikä hän huomannut miestä ennen kuin tuli itse janoiseksi. Hän nappasi energiajuoman käteensä ja käveli penkin vallanneen pikkuruisen miehen luokse.
Markis muisteli tämän juosseen äskettäin hänen vieressään muttei osannut sanoa, oliko nähnyt tätä ennen. Oliko sillä edes väliä?
"Tee tilaa", nuorukainen kehotti ja jos toinen siirtyi hieman, hän istui alas.

Tummatukka avasi juomisensa kiireettömästi kuin ei olisi huomannut toisen selkeää elehdintää siitä, että tarvitsi apua.
"Jalka paskana, vai?" nuorukainen sanoi vaikka sokeakin olisi huomannut toisen kerjäävän sääliä jalkansa vuoksi. Nuorukainen käänsi laiskasti katseensa toiseen mittaillen tätä töykeästi katseellaan.
Kuten hän oli jo aiemmin todennut, toinen oli.. pikkuinen. Markis ei ollut suorastaan pitkä mies, korkeintaan keskimittaa hieman pidempi, mutta toinen oli... ainakin kymmenen senttiä häntä lyhyempi. Hän ei näyttänyt kaikkein hentoisemmalta, mutta nuori mies ei epäillyt hetkeäkään, etteikö olisi kyennyt vaikka kantamaan toista pukuhuoneelle.

Dana kohotti katseensa kun kuuli askeleet. Hän liikahti hivenen sivummalle kun toinen pyysi tilaa ja hymyili kevyesti. Hän laski sitten katseensa takaisin jalkaansa ja tutki sitä hetken aikaa katsellaan koettaen varovasti venyttää jalkaansa. Mies kuitenkin säpsähti polttelevaa tunnetta ja antoi jalan olla. Hän kuitenkin kohotti hivenen yllättyneenä katseensa mieheen vierellään ja nyökäytti päätään. "Juu. Vähän liian kauan tainut olla siitä kun on viimeksi tullut jotain oikeasti tehtyä. Mut eiköhän se tästä pikkuhiljaa venyttelemällä mene pois", hän sanoi ja hymyili kevyesti kumartuen taivuttamaan jalkaansa varovaisin ottein. Eihän hän haluaisi pahentaa tilannetta entisestään. Dana kuitenkin lopulta päätti antaa pohkeen vain olla. Hän huokaisi ja vilkaisi pukuhuoneiden suuntaan nopeasti. Hän vilkaisi sitten vierellään istuvaa miestä ja huomasi kyllä toisen hivenen töykeän katseen. Hän ei kuitenkaan sanonut mitään. Hän ei varsinaisesti ollut niitä ihmisiä jotka halusivat heti apua. Mieluummin hän omin avuin selviytyisi pukuhuoneisiin kuin vaivaisi tuntemattoman päivää. Dana liikahti hivenen penkillä ja antoi selkänsä nojautua viileää seinää vasten.

Hän taivutteli jalkaansa kevyesti puolelta toiselle ja piti katseensa siinä. "Olisi pitänyt muistaa venytellä", hän totesi huokaisten ja sipaisi muutaman ponnaristaan karanneen hiuksen pois kasvoiltaan. Hänen täytyisi todella käydä leikkauttamassa hiukset pian. "Ja juuri ennen esitystä", hän vielä lisäsi lähinnä itsekseen. Dana vilkaisi kuitenkin miestä nopeasti ja toivoi että toinen ei ollut kauhean utelias vaikkei siltä vaikuttanut ainakaan ensi silmäyksellä. Hän ei mielellään aloittanut keskustelua tuntemattomien kanssa ammatistaan. Olihan yhä paljon ihmisiä jotka olivat melko vihamielisiä Drag Queeneja vastaan. Hän hymähti hiljaa ja jatkoi sitten taas jalkansa venyttelyä varovasti. Kuitenkin joka kerta jossain vaiheessa lihakseen poltteli niin että hänen täytyi rentouttaa jalkansa.

Markis olisi voinut sanoa, että hän oli käynyt läpi jalkojen hoidon lyhyen oppimäärän johon kuuluivat myös urheiluvammat. Tuskin oli ollut pidempää aikaa, kun hän ei olisi joutunut käymään lääkärillä jalkojen haavaumien tai urheiluvammojen vuoksi.
Nuorukainen kuitenkin tyytyi tarkkailemaan toista. Hän oli oletettavasti liian ylpeä kysymään hänen apuaan eikä mustatukka avuliaalta näyttänytkään tai tarjonnut apuaan. Häntä kuitenkin ärsytti tapa, jolla toinen vilkuili lähes epätoivoisen oloisesti pukuhuoneille päin. Hänellä oli oletettavasti kiire jonnekin tai sitten hän panikoi turhaan siitä, ehtisikö jonnekin.
Jalan kipu ei tietenkään katoaisi, kun pitkätukka pääsisi pukuhuoneelle mutta ainakin Markis kantoi pikakylmäpakkausta mukanaan tällaisten tilanteiden varalta. Se, halusiko hän tuhlata sen täysin tuntemattomaan, olikin eri juttu.

Toinen mumisi, että hänen olisi pitänyt muistaa venytellä ja Markis virnisti.
"Taisit vain astua vinoon ja jalka vääntyi", nuori mies totesi törkeästi kumoten toisen arviot aivan kuin hän olisi ollut asiantuntija. Tosin, olihan hänellä ollut jalka useaan otteeseen paskana. "KKK niin se on kunnossa. Tuollaisen kirpun kantaan helposti pukkarille - haluatko?"
Nuori mies sulki juomapullonsa. Hänkin voisi syödä jotain kevyttä ennen kuin jatkaisi treenejään. Ja kuten hän oli ääneen todennut, toinen tuskin painoin niin paljoa, että hänen kantamisensa olisi tuottanut nuorukaiselle juuri mitään ongelmia.

Dana vilkaisi miehen suuntaan nopeasti ja kohautti olkiaan. Toinen ilmaisi mielipiteensä melko vahvasti mutta eihän siinä sinällään mitään vikaa ollut. Hän kuitenkin itse oli aika varma että ei ollut astunut vinoon sillä silloin kipu olisi ollut muualla kuin pohkeessa. Hän hymyili kevyesti ja kohautti olkiaan hivenen. "No eikai sillä ole enää oikeastaan väliä miten sain jalkani kipeäksi", hän totesi sitten ja kohautti olkiaan hivenen. Hän kuitenkin yllättyi miehen tarjouksesta ja kurtisti hivenen kulmiaan. "Kantaisit?", hän sitten toisti. Hän jäi hetkeksi aikaa miettimään vaihtoehtojaan. Joko hän voisi istua tässä ja murehtia sitä että ei pääsisi pukuhuoneille hoitamaan jalkaansa tai sitten tarttua toisen tarjoukseen. Dana mutristi hivenen huuliaan mietteliäänä ja tutki toista hetken aikaa katseellaan. Hän lopulta henkäisi kevyesti ja nyökäytti sitten päätään hivenen. "Jos siitä ei vain ole liikaa vaivaa. Pukuhuoneilla voisin saada jalkani parempaan hoitoon kuin täällä", hän sitten totesi ja katseli toista. Hän loikin kasvoilleen kiitollisen hymyn. Hän liikahti sitten penkillä ja jäi hetkeksi aikaa katselemaan jalkaansa mietteliäänä.

Hän kuitenkin kohotti katseensa mieheen. Dana odotti että toinen kertoisi miten parhaiten saisi hänet kannettua. Hän sipaisi hiukset pois kasvoiltaan. "Olen muuten Dana", hän sitten esittäytyi ystävällisesti. Olisihan se hyvä edes tietää toisen nimi kun toinen suostui häntä auttamaan vaikka toinen olisi voinut jättää hänet siihenkin. Hän katseli toista hetken aikaa silmiin. "Olen tosissani kiitollinen tästä. En tiedä miten olisin selvinnyt pukuhuoneisiin ilman apua", hän sitten lisäsi ja naurahti hiljaa. Hän vilkaisi juoksumaton suuntaan ja toivoi tosiaan että jalka olisi ihan kunnossa. Hän kuitenkin piti lenkkeilystä ja oli omalla tavallaan ehtinyt sitä jo kaipaamaankin.

Ensin Markis oli varma, että toinen kieltäytyisi hänen ehdotuksestaan vedoten kunniaansa. Mies itse ei olisi antanut kenenkään noin vain kantaa häntä - tosin ehkä jos hänen jalkansa olisi paskana eikä kestäisi yhtään painoa, hänen olisi pakko tehdä niin.
"Jep", nuorukainen totesi. Toinen selvästi harkitsi ehdotusta ja myöntyikin siihen lopulta. Pienemmän huulilla kävi kiitollinen hymy noiden sanojen jälkeen.

"Dana?" nuorukainen toisti naureskellen. Hänen röyhkeä katseensa kohtasi vastapuolen kauniit silmät. "Mikä sä olet - tyttö?"
Oikeastaan hän tiesi, että kyseinen nimi oli myös miesten nimi muttei voinut olla ajattelematta tuon nimen kuullessaan vanhaa tuttuaan, pikkuruista, lihavaa tyttöä jenkeistä joka oli jakanut tuon saman nimen.
"Markis."
Nuorukainen mittaili pitkätukkaa katseellaan. Hän ei vastanut mitenkään Danan kiitokseen, hän ei ollut niitä, jotka vastaisivat tuollaisiin sanoihin nätisti. Hän teki harvoja asioita nätisti, auttamisessakin oli mukana ripaus ylimielisyyttä.
"Mä nostan sut hartialle, pysy aloillas", Markis ilmoitti ja antoi toiselle hetken aikaa valmistautua ennen kuin tarttui tätä vyötäisiltä ja nosti hartialleen. "Minä Markis, sinä Dana."
Nuorukainen lähti hyväntuulisesti naureskellen pukuhuoneelle ja laski pikkuisen miehen istumaan penkille. Hän ei tiennyt, mikä kaapeista kuului toiselle, mutta epäilemättä Dana pääsisi nyt linkkaamaan oman kaappinsa luokse ilman Markisin väkivahvojen lihasten apua.
"Tartteetko kylmäpakkausta?"

"Mieluummin käyttäisin sanaa nainen. Ja en. Ainakaan kaiken aikaa", Dana sanoi hymyillen leikkisästi kun toinen naureskeli hänen nimelleen. Hän kohautti olkiaan hivenen ja nyökkäsi kun mieskin esittäytyi. "Hauska tutusta", hän sanoi kohteliaasti toiselle. Pieni hämmennyksen inahdus karkasi hänen huuliltaan kun toinen nosti hänet hartialleen. Hän kuitenkaan ei voinut olla nauramatta kevyesti toisen hyväntuulisuudelle ja sanoille. Hän pysyi kiltisti aloillaan kun toinen kantoi hänet pukuhuoneisiin. Mies päästi rentoutuneen huokaisun huuliltaan kun pääsi istumaan. Hän nostikin kipeän jalkansa penkille ja huomasi että kipeä pohje oli ehkä hivenen turvoksissa. Hän vilkaisi ympärilleen ja huomasi olevansa aivan kaappinsa vierellä. Hän liikahtikin penkillä hivenen sivulle ja avasi kaapin oven napaten juomapullon käteensä ottaen siitä pienen huikan. Dana kuitenkin käänsi katseensa yllättyneenä Markisia kohden ja kallisti päätään hivenen. "Onko sulla mukana kylmäpakkaus?", hän kysyi ehkä hivenen ilmiselvästi mutta hän olio vain hämmentynyt että toinen oli niin hyvin varautunut kaikkeen. Hän vilkaisi jalkansa suuntaan ja nyökkäsi sitten. "No jos viitsit luopua siitä hetkeksi aikaa niin mikä ettei", hän sitten totesi hymyillen hellästi. "Taidan olla taas uuden kiitoksen sinulle velkaa", hän sitten totesi ja katseli toista hetkisen. Hän vilkaisi kaappinsa ja otti taas huikan pullostaan.

Varovin ottein hän otti vastaan kylmäpakkauksen jonka sai toiselta ja laski sen penkille. Hän nosti sitten kipeän pohkeensa varovasti siihen päälle ja puri huultaan hivenen kun kylmyys sai ihon kananlihalle. Kuitenkin se auttoi polttelevaan tunteeseen ja turrutti kivun. Dana nojasi kätensä penkkiin ja nojautui hivenen takakenoon roikuttaen päätään hetken aikaa. Hän suoristautui sitten hivenen ja vilkaisi Markisin suuntaan. Hän katseli toista hetken aikaa ja pyöritteli ajatuksia mielessään. "Jos sinulle vain sopii niin voisin tarjota sinulle kahvit tai lounaat joskus. olenhan minä nyt ainakin sen velkaa kun autoit näin paljon", hän sitten totesi hivenen kysyvästi. Mielellään hän antaisi jotain toiselle takaisin siitä hyvästä että toinen oli tarjonnut omaa apuaan. Olihan hän kuitenkin vienyt paljon toisen aikaa.

Markis oli onnistunut kantamaan Danan aivan oman kaappinsa viereen. Hän oli onnistunut tehtävässään hyvin, tosin tajuamatta itsekkään kuinka hyvin ennen kuin toinen avasi kaappinsa oven ja kaivoi juomapullon esille.
Nuorukainen vilkaisi nyt jo turvonnutta jalkaa ja heitti ehdotuksen kylmäpakkauksesta. Toinen näytti ilahtuvan ehdotuksesta ja lupasi palauttaa sen käytön jälkeen.
Markis virnisti.
"Ei tarttee palauttaa, tää on pika", nuorukainen totesi ja särki kylmäpakkauksen sisällä olleen pussin. Hän viskasi hyytävän kylmäksi muuttuneen pussin lyhyelle miehelle. "Laita siihen kangas väliin."
Todellinen urheilija tiesi, miten kylmäpakkausta oli käytettävä ja miksi se oli kannettava mukana jatkuvasti. Ja usea muukin kuin tosiurheilija, Markis kun ei todellisuudessa ollut suorastaan mestarillisen hyvä missään lajissa, hänellä ei ollut jaksamista jatkaa mitään lajia muutamaa vuotta pidempään.

Markis ei edes huomannut Danan katselevan häntä mietteliäästi ja käänsi katseensa vasta miehen esittäessä ajatuksensa ääneen.
"Ai euron kylpäpakkauksesta?" nuorukainen totesi. "Jos sä haluut niin ok."
Markis saisi epäilemättä sumplittua itselleen jostain aikaa tavata Danan. Lyhyempi ei tosin vaikuttanut siltä, että nauttisi välttämättä hänen käytöstapojensa puutteesta.
"Mutta mikä sä sitten olet - trap?" Kädet ristittiin rinnalle. Markis ei ollut aikaisemmin sanonut mitään toisen vihjailuihin sukupuolestaan, mutta se ei tarkoittanut, että hän olisi unohtanut koko jutun.

Dana kuunteli toisen neuvoa ja heitti ohuen paidan kylmäpussin päälle ennen kuin laski jalkansa takaisin siihen. Hän huokaisi uudelleen rentoutuneesti ja naurahti sitten hiljaa pudistellen päätään hivenen. "No siitäkin. Tosin lähinnä siitä että autoit minua", hän sitten totesi kun toinen ihmetteli hänen ehdotustaan. "Se oli kovin kiltisti tehty", hän sitten lisäsi ja hymyili kevyesti. Hän painautui sitten selälleen makaamaan ja tuijotteli hetken aikaa pukuhuoneen kattoa nauttien siitä miten kylmä sai hänen jalkansa kivun häviämään. Hän laski käden kasvoilleen hetkeksi aikaa ennen kuin suoristautui istumaan. Danan katse käväisi sitten Markisissa kun toinen uteli hänen sukupuoltaan. Hän naurahti hiljaa ja pudisti päätään hivenen. "En", hän sitten vastasi kysymykseen ja kallisti päätään kevyesti. "Drag Queen", hän sitten totesi ja kohautti olkiaan hivenen. Hän jäi katselemaan toista hivenen varuillaan sillä eihän sitä koskaan tiennyt miten ihmiset asiaan reagoisivat. Jotkut olivat kiinnostuneita toiset taas pitivät sitä sairaana ammattina. Hän oli onneksi jo oppinut yli muiden mielipiteistä mutta pitihän sitä silti olla aina hivenen varuillaan.

Hän sipaisi hiuksiaan ja nojasi päänsä kaapin oveen hetkeksi aikaa jääden tuijottelemaan jalkaansa. "Siksi olen vähän huolestunut tästä jalastani sillä..", hän sanoi ja kääntyi kaivelemaan laukkuaan. Hän kohotti esille yhden hopeisen erittäin korkeakorkoisen kengän. "..minun täytyisi esiintyä nämä jalassa tänään", hän sitten jatkoi lauseensa loppuun ja jäi katselemaan hetkeksi aikaa kenkiä. Eihän yleensä niitä kanniskellut mukana mutta oli ajatellut viedä kengät huoltoon ennen show’ta. Hän laski kengän takaisin laukkuunsa ja hymyili hivenen.

Hän käänsi sitten uteliaana katseensa mieheen. "Mutta kerran kun kerroin oman ammattini niin mitä sinä teet?", hän sitten kyseli hymyillen ystävällistä hymyään. Dana vaihtoi hivenen jalkansa asentoa ja puri huultaan hivenen. Liikkuminen sattui yhä. Dana pyöritteli niskojaan hetken aikaa ja huokaisi. Hän nyrpisti nenäänsä hivenen mietteissään. Hän menisi kyllä lavalle vaikka pää kainalossa sillä hän ei luovuttaisi parrasvalojaan kenellekään.

Toinen ilmoitti suoraan olevansa Drag Queen. Markis arvosti rehellisyyttä mutta liika oli liikaa.
"Too much information", Markis totesi. "Mutta aikuiset ihmiset on vapaita tekemään mitä haluavat elämällään, näyttäisi se ulkopuoliselle kuinka irstaalta tahansa."
Hän ei itse ryhtyisi tuollaiseen työhön - tosin hänen ulkonäöllään se olisi ollut vain koomista. Dana saattaisi mennä naisesta, jos ehostaisi kasvonsa lähes tunnistamattomiksi (eikö se ollut koko jutun idea?) ja pukeutuisi sievästi.

Toinen sanoi miettivänsä työtään ja vilkuili laukkuaan. Hän otti esille hopeiset kengät joiden koron avulla Danan pää yltäisi lähes Markisin pään tasolle. Nuo olivat niitä kenkiä, mitä kuvailtiin usein sanalla giljotiinit. Nyt ne ainakin toimisivat sellaisina, jos toinen menisi vetämään ne jalkaansa tuon turvotuksen seuraksi.
"Joo, vedä ihmeessä korkkaris jalkaan ja ruhjo jalkasi sellaiseen kuntoon, ettet kävele loppuvuoteen", Markis totesi ja pyöräytti silmiään. He elivät koko elämänsä samojen jalkojen päällä - millainen idiootti lähtisi runnomaan jo valmiiksi runnotut jalkansa?

Toinen käänsi puheenaiheen häneen näyttäen uteliaalta.
"Opiskelen", Markis totesi. "Mutta se, että kirjoitan pohdintoja Shakespearesta on helvetin tylsä puheenaihe, joten jätetään se." Englanti oli turvallinen opiskeluala. Hän ei joutunut suorastaan ponnistelemaan muttei kuitenkaan voinut väittää että olisi osannut sen niin hyvin, ettei olisi joutunut panostamaan vähän. Markis nautti siitä, että hän oli hyvä. Hän ei kuitenkaan nauttinut siitä, että istui tuhlaamassa aikaansa kuunnellen luentoa asioista, jotka osasi täydellisesti.

Toinen näytti miettivän jotain ja vilkuilevan jalkaansa jonka turvotus oli jo hieman laskemaan päin. Ei tarvinnut osata lukea ajatuksia tietääkseen, mitä pieni mies mietti.
"Oikeesti, onko sulla kuulossa vai ymmärryksessä vikaa?" nuorukainen kysyi epäuskoisena. "Se ei vaikuta mun elämään, mitä sä teet jaloilles, mutta kannattaa miettiä, että sulla on vain yhdet jalat, jotka kannattelee sua koko elämän. Jos sä kohtelet jalkojasi tolla tavalla niin onnea ja hyvää loppuelämää, katsotaan kuinka pitkään kävelet."

Dana hymähti vain kevyesti toisen toteamukselle hänen ammatistaan. No eihän se ollut kaikkia varten vaikka aika monet jotka eivät asiasta mitään tienneet eivät olleet koskaan myös nähneet varsinaista esitystä. Hän kuitenkin arvosti toisen mielipidettä eikä alkanut paasaamaan Drag Queenien hienouksista. Sen sijaan hän tyytyi vain katselemaan jalkaansa hiljaisena ja pohdiskelemaan illan ohjelmaa. Hänen huuliensa välistä kuitenkin pääsi heleä naurahdus toisen selvästi ollessa sitä mieltä että hänen täytyi antaa jalkojensa levätä. "Selvästikin olen ensimmäinen Drag Queen johon törmäät. Et tiedäkään kuinka paljon joutuu taistelemaan siitä että saa hetkeksi lavan itselleen. Ja se että täytyisi luovuttaa lava pois vain oman typeryyden vuoksi on paljon vaikeampaa kuin mitä pystyy ajattelemaan. Sitä paitsi täytyy minunkin jostain saada rahani", hän sitten totesi. Dana tiesi tasan tarkkaan kuinka paljon vaikeuksia tuotti show’n peruminen näin lyhyellä varoitus ajalla. Toisaalta hän myös tiesi kuinka moni esiintyjä odotti vain että toinen loukkaantuisi jotta saisi oman hetkensä huomion keskipisteenä.

Hän liikautti jalkaansa hivenen ja inahti hiljaa. Hän kohotti sitten katseensa Markiseen kun toinen tuntui huomaavan mitä hän ajatteli. Hän hymyili kevyesti ja kohotti katseensa toiseen. "Hivenen hassua miten vaikutat siltä ettet välitä pätkääkään mutta silti sanot asioita jotka saavat sinut näyttämään siltä että välität", hän pohti ääneen ja kaivoi puhelimensa esille. Hän huokaisten vilkaisi jalkaansa ennen kuin valitsi oikean numeron.

Hetken aikaa puhelin piippasi ennen kuin nuorempi mies vastasi toisessa päässä. "Ota kimalteesi esiin. Esiinnyt tänään mun puolesta. Rikoin jalkani joten en pysty vetämään tänään show’ta ja en halua antaa yleisölle vain puolikasta Dinaa joten saat ainakin tänään esiintyä. Sulta varmaan löytyy numero jolla saat sen kapakan omistajan kiinni. Juu. Okei. Koitan Koitan. Moi.", lyhyt keskustelu kävi ja lopulta hän pisti puhelimen takaisin laukkuunsa. Dana valahti huokaisten takaisin penkille makaamaan ja tuijotteli kattoa hiljaisena.

Markis hymähti. Touché, Dana oli onnistunut nappaamaan osan nuorukaisen sisimmästä, töykeän ulkokuoren takaa. Nuorukaisen huulilla kävi pieni hymy.
"Joskus sitä huomaa huolehtivansa, vaikkei pitäisi kiinnostaa lainkaan", nuorukainen totesi. Hän vilkaisi sivusilmällä kuinka kaunotar kaivoi puhelimensa esille. Hän aikoi selvästi kutsua jonkun hakemaan hänet! Jotta voisi hoitaa jalkaansa takahuoneessa kunnes tulisi aika esiintyä.
Typerä lehmä.

Oletuksestaan johtuen Markis oli yllättynyt toisen soittaessa selvästi jollekin toiselle ammattikuntansa edustajalle ja antoi tälle oman paikkansa. Ilmeisesti Dana ei ollut toivoton tapaus, hän ymmärsi ettei voisi astella valojen välkkeeseen jalka paskana. Se, olivatko Markisin sanat todellisuudessa vaikuttaneet kuningattareen niin suurissa määrin kuin näytti, ei nuorukaisella ollut selvyyttä. Eikä sillä oikeastaan ollut hänelle väliä.
Tärkeintä oli se, että Dana oli tajunnut olla hajottamatta jalkaansa.
"Se oli oikee valinta", Markis totesi. Hän vilkaisi kelloa. "Mulla on pari tuntia aikaa ennen töiden alkua ja tuossa parin metrin päästä ovelta on kahvila."
Nuorukainen kiskaisi paidan päältään. Hän ei ollut edes kerennyt hikoilla, hukkaan meni tämä reissukin mutta nyt, kun hän oli tuhlannut jo vaikka kuinka pitkään pukuhuoneessa hän voisi samantien viedä Danan kahville.

Markis vaihtoi toisen paidan päälleen.
"Voidaan laittaa kylmäpakkaus ideaalisiteellä kiinni sun jalkaan ja pitää sitä koholla kahvilassa", nuorukainen jatkoi. "Kuten mä jo aikaisemmin sanoin, sä et paina juuri mitään joten kantaminen ei tuota ongelmia."
Isovelimäinen huolehtiminen tuli esille vaikka todellisuudessa Dana oli nuorukaista useamman vuoden vanhempi. Dana oli saanut hänen kunnioituksensa osakseen perumalla työnsä jotta jalka saataisiin kuntoon.
"Ethän oo allerginen ibuprofeiinille?" Särkylääkettä kaivettiin esille.

Dana hämmästyi hivenen kun toinen ilmoitti kahvilasta. Hänellä kesti hetken aikaa tajuta että toinen ilmeisesti halusi viedä hänet kahville. Hän hymyili pienesti ja nyökkäsi nousten uudelleen istumaan. Hän jäi sitten katselemaan hetkeksi aikaa jalkaansa mietteliäänä ja kallisti päätään hivenen. "Se side kuulostaa hyvältä", hän totesi. Hän laski toisen jalkansa lattialle ja jätti kipeän siihen penkille. Hän pudisti sitten päätään miehen seuraavalle kysymykselle ja seuraili toisen liikkeitä. Hän naurahti kevyesti ja pudisteli päätään hetken aikaa.

"Ehkä minunkin kannattaisi alkaa kuljettamaan mukana jotain tuollaisia tavaroita", hän pohti ääneen. Särkylääkettä hän yleensä kantoi mukanaan mutta siinä se sitten olikin. Hän veti kaapista ylleen puoleen reiteen asti ylettyvän neuletakin ja veti sen ylleen. Hän pakkasi sitten tavaransa laukkuunsa jonka nosti maahan pois kaapista. Viimeisenä hän laski pujotettavat nahkasandaalit maahan. Hän pujotti terveeseen jalkaan kenkänsä mutta jäi sitten odottamaan Markisia. Hän otti mieheltä lääkkeen vastaan ja nappasi juomapullonsa laukun päältä huudellen sillä lääkkeen alas. Hän taivutteli hetken aikaa niskojaan ja jäi uteliaana seurailemaan kun toinen kietoi hänen jalkaansa kylmäpakkauksen kiinni.

Hän kiitti hymyillen ja pujotti sitten sandaalin jalkaansa. Varovasti hän laski kipeän jalkansa maahan. "Voin kyllä ensin kokeilla jos saisin nilkutettua jo", hän sitten totesi ja varovasti nousi seisomaan pitäen painonsa ensin vain terveellä jalallaan. Hän koetti sitten varovasti kipeää jalkaansa. Kipu oli jo hivenen laantunut ja vaikka käveleminen sattui niin hän oli melko varma että pystyi varovasti nilkuttamaan eteenpäin varsinkin jos saisi tukea. "Uskoisin kyllä että saan nilkutettua jos vain saan vähän apua sinulta", hän sitten totesi ja sipaisi hiuksiaan. Hän nosti laukun varovasti olalleen ja laski painonsa takaisin pelkästään terveen jalkansa päälle. Hän jäi katselemaan kipeää jalkaa hetkeksi aikaa. "Pitääköhän minun käydä näyttämässä tuota jalkaa lääkärillä tai jollain", hän pohti ääneen mietteliäänä.

Markis kaivoi siteen esille. Hän ei ollut mikään lääkäri mutta osaisi hänkin ideaalisiteen sitoa. Dana totesi, että hänenkin oli varmaan järkevää alkaa kuljettamaan mukanaan tavaroita - se oli totta. Markis ei pitänyt itseään henkilönä, joka suorastaan valmistautui mihinkään muita tarkemmin mutta ehkä urheilu oli poikkeus tässä. Kun oli joutunut puristamaan jonkun toisen kylmäpakkausta toistuvasti vasten jalkaansa tai kättään, sitä kai oppi pitämään oman mukana hätätapauksien varalta.
"Kun on joutunu tarpeeksi monesti pyytää muilta apuu, sitä oppii", Markis totesi. "Ehkä sä opit jo ensimmäisestä kerrasta."

Nuori mies itse kiskaisi hupparin ja löysät farkut päälleen. Hän ja Dana olivat kuin eri maailmoista, sievä mies pukeutui huomattavasti huolitellummin kuin Markis, hänen neuletakkinsa näytti mukavalta ja lämpimältä.
Tummatukka laski Danan käteen särkylääkkeen - hän olisi heittänyt sen jollei olisi epäillyt ettei toinen saisi sitä kiinni - ja kyyristyi kietomaan harson kylmäpakkauksen kiinni Danan jalkaan. Ainakaan se ei ollut vielä täysin lämmin.
"Ota se pois, ku se on muuttunut pussiksi täynnä haaleeta vettä."

Markis pakkasi tavaransa reppuun ja tarjosi käsivarttaan.
"Ota niin paljon tukee, kun tartteet", hän totesi. Danan jalka ei näyttänyt olevan aivan niin huonossa kunnossa, kuin hän oli ehtinyt luulla. Se näytti siltä, että parin päivän päästä sillä pystyisi kävelemään vaivatta.
"Kato, missä kunnossa se on huomenna", Markis totesi ja johdatti heitä kahvilalle. "Jos se ei oo parempi niin mee näyttää sitä."
Hän valitsi heille paikat lähellä ovea, jotta Dana pääsisi mahdolliselle kyydilleen helposti.

Dana tarttui hellästi toisen tarjoamaan käsivarteen ja otti miehestä tukea liikkuen varovasti eteenpäin. Hän kuitenkin onneksi pääsi melko nopeasti pienen matkan kuntosalilta kahvilalle Markisen avustuksella. Hän oli kiitollinen kun he jäivät siihen oven lähettyville ja istahti tuolille. Hän laski tavaransa maahan ja nosti kipeän jalan viereiselle tuolilleen. Hän kurottautui kokoilemaan kylmäpakkausta joka oli vielä viileä. Kyllä hän varmaan hetken aikaa saisi pitää sitä siinä jalkaansa vasten. Toisen neuvon hän pisti korvansa taakse ja mietti että voisi nukkua tämän päivän ja katsoa huomen aamulla oliko lääkäriin meno aiheellista vai ei. Toki hän toivoi että tämä menisi vain lepäämällä pois sillä koituihan lääkärillä käynnistä hänelle ylimääräisiä kuluja. Dana vilkaisi sitten ympärilleen ja kumartui kaivamaan lompakkonsa esille. Hän nosti sen pöydälle ja vilkaisi tiskille päin. "Voisitko hakea minulle teen?", hän pyysi ja jäi kaivelemaan lompakkoaan. Hän nosti yhden setelin käsiinsä ja ojensi sen sitten miehelle. Hän hymyili kevyesti ja katseli toista hetken aikaa kiitollisena. Hän vilkaisi sitten ulos ja jäi miettimään kotiin pääsyä. Hän voisi mennä taksilla tai sitten pyytää jonkun hakemaan hänet. Hän ei kuitenkaan vielä viitsinyt vaivata päätään sillä.

Hän jäi sitten miettimään toisen aiempia sanoja. "Oletko sä töissä opiskelun ohella?", hän uteli toiselta. "Millaisia töitä teet?", hän kyseli hymyillen ystävällistä hymyään oikeasti hivenen kiinnostuneena. Olihan se aina mukava oppia uusia asioita uusista ihmisistä. Hän tutkaili toista hetken aikaa katseellaan ja sipaisi hiuksiaan hivenen. Toinen varmaankin teki paljon töitä jos asui yksin. Hän jäi katselemaan hetkeksi aikaa jalkaansa. Hän ei ollut peruskoulun jälkeen opiskellut. Muutaman vuoden yksityiskouluissa mutta eihän siellä ollut käynyt kuin muutaman kerran silloin tällöin tunneilla. Dana huokaisi kevyesti ja jäi tuijottelemana kadulle. Ulkona alkoi kerääntyä synkempiä pilviä.

"Hienoa että joku jaksaa opiskella. Itse en koskaan jaksanut pakollista enempää", hän sitten kehui. Hän oli aina ihaillut ihmisiä jotka jaksoivat panostaa opintoihin ja keskittymään niihin. "Minkä ikäinen olet?", hän sitten kysyi ja vilkaisi toista hivenen arvioiden. Hän ei olisi varmaankaan osannut veikata toisen ikää mutta luultavasti he olivat kohtuullisen lähelle saman ikäisiä.

Markis nyökkäsi Danan kysymykseen. Tietenkin hän hakisi toisen juomat, hän ei uskonut saavansa huvia katsomalla, kuinka pikkuruinen mies nilkuttaisi itse hakemaan haluamansa kahvilan toisessa päässä sijaitsevalta kassalta.
"Vihreä tee vai?" hän kysyi. Nuorempi mies ei itse juonut pahemmin teetä, mutta Dana näytti juuri niiltä, jotka vannoivat vihreän teen terveysvaikutuksien nimeen. Tummatukka itse ottaisi kahvin.
Markis harppoi vastauksen saatuaan hakemaan Danan haluaman ja otti itselleen kahvin. Hänellä olisi tarvetta kofeiinille, töissä ei tuntunut jaksavan muulla kuin kahvin voimalla.

Markis toi heille juotavat pöytään ja istui itse vastapäätä Danaa. Toinen alkoi utelemaan Markisin asioista, joka tuntui nuoremmasta hieman tungettelevalta, hän oli tottunut jätkäporukkaan, jossa ketään ei kiinnostanut, millaisia töitä hän teki eikä etenkään nauttiko hän paskahommistaan.
Markis toi oma-aloitteisesti esille, ettei nauttinut.
"Mä oon taidekahvilassa kassalla", Markis totesi. "Asiakkaat on mitä on, mutta ainakin on varaa vuokran lisäksi ruokaan."

Dana tunnusti, ettei ollut pahemmin lukenut ja ihaili niitä, jotka jaksoivat opiskella. Nuori mies virnisti.
"Onhan se hauskaa ajankulua."
Tummatukka siemaili kahviaan.
"Mä olen 24", Markis vastasi kysymykseen. "Saako sun ikää edes kysellä? Sähän olet kuningatar - se on aika lähellä naista."
Nuorukainen virnisti huvittuneesti. Hän epäili, että Dana oli korkeintaan 25, luultavasti useamman vuoden nuorempi. Ehkä Markisia itseäänkin nuorempi? Hän ei olisi yllättynyt jos olisi.
"Jos sä et haluu kertoo, voin arvata. Sä olet 23 -- korkeintaan 25. Osuinko lähelle?"

Dana nyökkäsi toisen kysymykselle teestä ja seurasi katseellaan miestä. Hän kiitti sitten saadessaan kupin eteensä ja otti siitä pienen hörpyn. Hänen huuliltaan karkasi rentoutunut huokaisu ja hän nojautui hivenen mukavampaan asentoon. Hän jäi sitten kuuntelemaan toisen kertoessa työstään. "No jos joskus etsit lisä töitä ja osaat kaataa juomia laseihin niin mä tiedän muutamankin baarin jotka tasasin väliajoin tarvis lisä käsiä. Ei mitään miellyttävintä hommaa baaritiskin takana oleminen mutta siitä maksetaan hyvin", hän sitten totesi hymyillen. Olihan hänellä paljon yhteyksiä paikallisiin baareihin joissa hän esiintyi. Se oli hyvä puoli tässä ammatissa. Tapasi paljon erilaisia ihmisiä ja jokainen baari kaipasi tuon tuosta apua. Hän nosti kupin taas huulilleen ja kohotti katseensa toiseen. Dana katseli miestä hetken aikaa ja sulatti miehen ikää mutta ei se hänestä sen kummempi ollut. Ehkä hivenen nuorempi mitä ensivaikutelmasta tuli mieleen. Hän laski kupin kädestään ja nauroi heleästi. "No varsinaisesti en nyt juuri ole joten saa kyllä", hän sanoi ja jäi sitten hymyilemään hetkeksi aikaa salaperäisesti kun toinen arveli hänen ikäänsä.

"Noh melko lähelle. Heittää muutaman vuoden", hän totesi sitten ja kallisti hivenen päätään. "Vaikka täytyy sanoa että olen kyllä otettu siitä minkäikäiseksi minua luulet", hän lisäsi. Näytti siltä että hänen ihonhuoltonsa ei ollut mennyt hukkaan. "Olen 29 eli miltein kolmekymppinen", hän sitten vastasi ja kohotti kupin taas huulilleen hymyillen itsekseen. Hän oli erittäin ylpeä siitä että toinen oli olettanut hänen olevan niin paljon nuorempi.

"Tosin ihme että olen näinkin hyvin säilynyt. Olen kuitenkin tehnyt tämän alan hommia miltein kymmenen vuotta nyt ja esiintyessä tulee aina juotua ja poltettua. Sen lisäksi nukkuminen on melko vähäistä", hän pohti ääneen. Hän otti uuden hörpyn teestään ennen kuin laski sen pöydälle. Hän jäi sitten tutkimaan hetkeksi aikaa jalkaa katseellaan. "Oletko yllättynyt?", hän sitten uteli. "Että olen näinkin vanha", hän tarkensi. Monet Danan kanssa samalla alalla olevat jaksoivat aina muistuttaa hänen iästään. Toisaalta hänellä oli kokemusta enemmän kuin monella muulla.

Markis katsoi Danaa yllättyneenä. Hänelle ei tullut usein työtarjouksia vastaan, hän joutui itse hakemaan töitä. Baarissa työskentely tuskin olisi sen pahempaa kuin teennäisenboheemi kitaranrämpytys, jota hän joutui kuuntelemaan nykyisessä työpaikassaan. Parempi palkka auttaisi häntä sietämään työn haittapuolet, hän tarvitsi rahaa myös harrastuksiinsa.
Nuorukainen virnisti.
"Hyvä palkka kuulostaa hyvältä", Markis totesi. "Voisin olla kiinnostunut."
Jos Dana suosittelisi häntä johonkin paikkaan, hän tekisi sen, koska tunsi olevansa kiitollisuudenvelassa, mutta se sopi miehelle. Jos hän saisi töitä olemalla hyvä jätkä, ei olisi syytä valittaa.

Markisin arvaus heitti muutaman vuoden. Dana oli kuitenkin otettu kuin nainen, jonka ikä oli arvattu väärin. Tummatukka oli jo oppinut lukemaan kanssakeskustelijaansa, Dana suhtautui useimpiin asioihin hyvin naisekkaasti ja häntä oli helppo miellyttää samalla tavalla kuin naisia.
Markisin arvaus oli mennyt ohi enemmällä, kuin muutamalla miehellä. Dana väitti olevansa 29! Oliko se edes mahdollista? Markis olisi voinut vaikka vannoa, että hän oli kaksikosta se vanhempi!

"Mä tosiaan oletin, että sä olet mua nuorempi", Markis tunnusti. "Joten totta helvetissä mä olen yllättynyt."
Markis nojautui taaksepäin.
"Ilmeisesti kaikki kauneusrasvat auttaa - sä varmaan ainakin väität, että toi nuorekkuus johtuu niistä?" Hän siemaili kahviaan. "Ei sillä, että mun tartteisi miettiä asiaa."

Dana hymyili hivenen Markisin kertoessa olevansa yllättynyt hänen iästään. Hän katseli toista hetken aikaa hivenen uteliaasti ja kallisti päätään sivulle. "No varmaankin rasvoilla on oma osuutensa siihen et oon säilynyt hyvin ", hän myönsi toisen sanoille ja nyökkäsi. Hän hörppäsi teestään pienen siemauksen. "Tosin jos haluan vielä kymmenenkin vuoden päästä tehdä näitä hommia niin täytyykin pysyä hyvässä kunnossa", hän sitten lisäsi. Olihan ulkonäkö iso osa esiintymistä vaikka loppujen lopuksi kyse oli myös karismasta ja esiintymistaidoista. Aina löytyi kauniimpia ja nuorempia miehiä. Hän sipaisi hiuksiaan pois kasvoiltaan ja katseli toista hiljaisena muistellen missä oli viimeksi kuullut haettavan töitä. "No jos suo kiinnostaa ni voisit vaikka antaa numeros mulle niin voisin antaa sitä sitten eteenpäin niihin paikkoihin joissa kaivataan vähän väliä työntekijöitä", hän sanoi sitten. Hän nojasi kätensä pöytään ja jäi hetkeksi aikaa katselemaan huoliteltuja kynsiään joita koristivat punainen lakka.

Hän vilkaisi sitten ulos ikkunasta ja jäi katselemana kadulle hetkeksi aikaa. Dana hymyili ja käänsi katseensa takaisin Markisiin. "Niin joo. Ja jos suo ei haittaa et monissa niissä baareissa on suhteellisen paljon Drag Queen esiintyjiä ja sen myötä myös jonkun verran samanhenkistä yleisöä", hän sitten lisäsi.

Hän katseli toista hivenen varuillaan. Olihan mies suhtautunut häneen hivenen kriittisesti kun hän oli kertonut ammattinsa. Hän joi kuppinsa tyhjäksi ja huokaisi kevyesti jääden katselemaan sitten jalkaansa. Se alkoi tuntua jo paljon paremmalta ja hän mietti että jos lepuuttaisi jalkaansa vielä hetken aikaa voisi hän ehkä jaksaa nilkuttaa kotiin joka oli siinä muutaman korttelin päässä. Hän venytteli käsiään hetken aikaa ja kaivoi sitten kalenterin laukustaan. "Koskas tarjoan sinulle sen illallisen?", hän sitten uteli. Olihan hän luvannut tarjota toiselle ruuat ja aikoi pitää kiinni lupauksestaan.

Markis naurahti.
"Mua ei kiinnosta Drag Queenit", nuori mies myönsi vinosti hymyillen. "Mutta mua ei myöskään kiinnosta tekotaiteellinen, epävireinen kitaran tai pianon rämpytys enkä mä oikeastaan voi väittää olevani kiinnostunut taiteesta. Silti mä olen töissä paikassa, missä joudun olee kosketuksissa molempiin."
Mutsatukka kohautti olkiaan.
"Se, että joku asia ei kiinnosta mua, ei tarkoita, että mä suorastaan pitäisin sitä kuvottavana. Mulle on melko sama, mitä ihmiset tekee vapaa-ajallaan, kunhan se ei pidä sisällään mitään satanistisia murhia tai vastaavaa, mikä tuskin on sun piireissä kamalan yleistä, vai?"
Markis oletti olevansa aivan yhtä ennakkoluuloinen kuin muutkin mutta kenties hänen sietoasteensa oli korkeampi. Kenties hänellä vain kyky ohittaa asiat, joita hän ei kyennyt ymmärtämään, olankohautuksella.

Markis kaivoi kalenterin esiin ja repäisi siitä takasivun. Hän haki katseellaan kynää ja kun löysi sellaisen - joko Dana antoi hänelle omansa lainaan tai hän joutui etsimään omista tavaroistaan - hän kirjoitti tuolle lapulle numeronsa ja koko nimensä.
"Tässä. Älä hukkaa sitä, en haluu mitään epämääräsii soittoja yön pikkutunneilla."

Tummatukka tyhjensi oman kahvikuppinsa. Dana yllätti hänet kyselemällä milloin voisi tarjota hänelle illallisen.
"Sä olet jo tarjonnut mulle mahdollisesti uuden työpaikan", Markis totesi. "Joten mun mielestä sä et ole enää mitään velkaa."
Dana oli.. ystävällinen. Hänessä oli sitä samaa huolehtimista, joka näkyi Markisissa isoveljellisenä käytöksenä, Dana puolestaan oli enemmänkin äidillinen. Yhdistelmä oli huvittava.

Dana naurahti kevyesti ja nyökkäsi hivenen. Hän toivoi vain ettei Markis sitten säikähtäisi kun ensimmäinen humalainen mies tulisi iskemään toista. Hän katseli kalenterinsa sivuja ja huomasi sivusilmällä että Markis etsi katseellaan kynää. Hän ojensi oman kalenterissa olevan kynän miehelle ja seurasi katseellaan kun toinen kirjoitti numeronsa ylös. Hän otti lapun vastaan ja sujautti sen kalenterinsa muovitaskuun. "Älä huoli. En mä sitä ajatellut hävittää", hän lupasi. Hän katseli toista hetkisen ja kallisti päätään sivulle. "No en mä voi vielä ihan varma olla että saat työpaikan mutta koitan vaan tyrkyttää sun numeroa mahdollisimman moneen baariin.", hän totesi sitten olkiaan kohauttaen. Hän ei kokenut tekevänsä sen kummempaa palvelusta toiselle. Dana käänsi katseensa hetkeksi aikaa kalenteriinsa. "Ehdinhän minä jo luvata sen illallisen sinulle. Mutta jos et halua niin ymmärrän kyllä", hän sitten vakuutteli hymyillen ystävällisesti. Hän piti kiinni lupauksistaan mahdollisimman hyvin mutta eihän hän voinut koskaan tietää halusiko toinen lähteä hänen kanssaan vai ei. Saattoihan ajatus olla melko kiusallinen.

"Mutta lupaan puhua ainakin muutamaan paikkaan sinusta. Tiedän jo nyt kolme baaria jotka kaipailevat lisä työntekijöitä viikoittain", hän lupasi. Dana sulki kalenterinsa ja laski sen takaisin laukkuunsa. Hän vilkaisi ulos ikkunasta ja jäi sen jälkeen katselemaan jalkaansa. Hän kurottautui kokeilemaan kylmäpussia mikä alkoi olla jo melko lämmin. "Varmaankin aika ottaa tämä pois", hän totesi ja koukisti jalkansa. Varovin ottein hän pyöritti siteen jalkansa ympäriltä pois ja laski kylmäpussin pöydälle. Se oli muuttunut jo kädenlämpöiseksi.

Hän sen jälkeen oikoi jalkaansa ja katseli sitä arvioiden. Pohkeesta säteili vielä kipua mutta ei se suinkaan niin pahaa ollut kuin aiemmin. Se antoikin hänelle toivoa että kipu menisi vain illan lepäämisellä ohitse. Dana vilkaisi kelloaan ja sitten Markisia. "Pitäisi kai tilata taksi tuohon eteen ja voisin mennä sillä pienen matkan kotiin", hän sitten pohti ääneen.

Markis hymyili toisen todetessa, ettei voinut luvata hänelle työpaikkaa mutta yrittäisi parhaansa.
"Se riittää mulle", nuori mies totesi. "En mä odota sulta ihmeitä."
Dana käyttäytyi hätiköidysti ja oletti samantien, ettei Markis halunnut lähteä hänen kanssaan illalliselle. Nuorempi mies hymähti huvittuneena eikä sanonut vastaan. Hän ei nähnyt, että pitkätukka olisi hänelle mitään velkaa ja jos hän olikin ollut, hän oli maksanut kuvitteellisen velkansa tarjoamalla mahdollisesti töitä Markisille.
Mitä muuta hän voisi vielä vaatia? Jotain fiiniä illallista? Hän menisi muutenkin pizzalle jollei olisi Danaa katsoessaan osannut arvata, ettei se miellyttäisi naisekasta miestä. Tuon näköinen mies tuskin suostuisi pizzaa syömään.

Kylmäpussi oli jo lämmin joten Dana otti sen pois.
"Voit heittää sen pois", nuorempi sanoi. Hän ei osannut sanoa, oliko jalan kunto parantunut tässä lyhyessä ajassa, hän ei kyennyt näkemään oliko mahdollinen turvotus laskenut, oliko punoitus kadonnut. Ei sillä, että asia oikeastaan hänelle mitenkään kuuluisikaan.
Dana totesi että kutsuisi taksin.
"Se on varmasti järkevää", nuorempi mies totesi.

Markis nousi ylös.
"Munki pitää alkaa lähteä että ehdin töihin", nuori mies totesi. "Mulla ei oo torstaina mitään, soittele. Sulla on mun numero."
Hän nosti repun hartialleen.
"Mulle riittää pizza."

Dana seurasi katseellaan kun Markis nousi ja hymyili kevyesti. Hän nyökäytti sitten päätään kun mies kertoi että tällä alkoi olla jo kiire töihin. Hän kuitenkin kohotti katseensa yllättyneenä mieheen kun toinen kertoi ettei hänellä olisi mitään ohjelmassa torstaina ja käski vielä soitellakin. "No soittelen sitten torstaina", hän lupasi ja alkoi keräilemään itsekin tavaroitaan kasaan. Hän kohotti katseensa kuitenkin vielä Markisiin. "Kiitos kun autoit minua. En tiedä mitä olisin tehnyt muuten", hän sitten kiitti. Hän nosti kännykän käteensä ja naputteli taksiyhtiön numeron jääden kuuntelemaan piippausta. "Katsotaan sitten minne mennään", hän lupasi ja tilasi taksin kahvilan eteen. Dana sipaisi hiuksiaan hivenen ja kallisti päätään sitten sivulle.

"Nähdään torstaina. Tai ainakin soittelen silloin ja voihan se olla että jos hyvä tuuri käy niin kuulet työpaikasta jo ennen sitä", hän totesi sitten hymyillen. Hän vilkaisi kadulle ja tiesi että saisi hetken aikaa odotella taksia. "Mutta pidä hauskaa töissä ja näkemiin", hän sitten totesi sillä vaikuttihan toisella olevan jo kiire töihin. Dana vilkaisi kadulle ja sitten Markisia vilkuttaen miehelle hyvästiksi. Toisen lähdettyä sai hän hetken aikaa odotella ennen kuin taksi saapui ja vei hänet kotiin.


//Se taisi sitten olla siinä vai? Kiitoksia pelistä n_n//