Kotikäynti

//Heips! Tässä tämä kauan sitten luvattu pelinaloitus, anteeksi kesto! Laittelin Jean-Lucin asioille Ivankan luo ja otin vapauden olettaa, että hän on kotona ^^//

Jean-Luc heitteli laiskasti pientä kissapatsassa kädessään. Se pyörähti aina kahdesti akselinsa ympäri, ja sinitukka nappasi sen kiinni löysällä otteella kun se oli jo melkein lipsahtamassa hänen sormiensa ulottumattomiin. Siinä olisikin ollut matkaa ottaa pudonnut patsas taas kiinni, sillä mies leijui Chênevalien kattojen yllä kävelykeppinsä päällä. Marraskuinen tuuli puhalsi huomattavan viileänä ja tarmokkaana, vaikka monet puut olivat vielä pitäneet itsepäisesti kiinni lehdistään. Se tempoi hänen violetinkirjavan ponchonsa tupsuja, ja velho melkein katui vaatetusvalintaasta ihon kipristyessä kananlihalle sen ja ohuen pitkähihaisen alla.

Onneksi velhon tarkoitus ei ollut liidellä kävelykepillään maisemia ja illan valojen hohdetta ihaillessa, ja hytistyksen ajamana hän taputti kävelykeppiään, johon ladatulla voimalla liidätti itsensä kätevästi muutaman korttelin yli kadulle, jolla tiesi erään asiakkaansa asuvan. Jean-Luc antoi painovoiman palata koskemaan itseään pikkuhiljaa, ja leijui alas kävelykadulle muiden ulkonäliikkujoiden hämmästykseksi. Taikuus pysytteli edelleenkin pitkälti näkymättömissä, ja sinitukkaisessa, jalkautuessaan ontuvassa velhossa oli muutenkin pällisteltävää. Ehkäpä juuri muutavien viipyvien katseitten takia Jean-Lucin oli pakko vetää niitä tiukemmin itseensä painamalla sormen huulilleen ja hyssyttämällä lähelläolijoille, kun hän pyyhkäisi kävelykeppinsä nupin kerrostalon lukon ylitse. Hän ei jäänyt katsomaan ilmeidenmuutoksia käytännössä tiirikoidessaan lukon, vaan hipsi sisälle.

Samassa rapussa kolmessa ovessa oli oikea sukunimi, joten häneltä kesti pieni hetki löytää niistä oikea, joka oli tietysti myös ylin. Hän jätti ovikellot huomiotta, ja koputti oveen napakasti. Kun se avautui ja paljasti blondin slaavittaren takaansa, hän nosti kissapatsaan naisen silmien tasalle hymyillen rennosti.
”Böööööööö.”

//Eipä mitään ^^ //

Ivanka

Ivanka oli jokin aika sitten kotiutunut töistä, jossa hän oli muutaman tunnin viettänyt tarjoilijan toimessa. Mustat korkokengät oli heitetty naulakon alle ja slaavitar sipsutteli nyt avojaloin ympäri asuntoaan. Hänellä oli edelleen yllään työvaatteensa, melkoisen minimittaiset shortsit ja musta toppi, jonka kauluksessa oli paljetteja. Hiukset oli kiedottu hieman sotkuisalle nutturalle. Ivanka ei kuitenkaan jaksanut vaivautua vaihtamaan vaatteitaan. Keittiössä kiehui parhaillaan teevesi ja suunnitelmissa oli uppoutua sohvaan ja katsella jotain elokuvaa.

Suunnitelma koki kuitenkin pienen viivästyksen, kun joku koputti oveen. Slaavitar kurtisti kulmiaan. Kuka kumma siellä oikein oli? Hän meni kuitenkin avaamaan olettaen, että kyseessä oli Mikhail tai isukki.
Oven takaa ei kuitenkaan paljastunut sukulaista vaan muuan sinitukkainen velho ja jotain ylimääräistäkin. Ettei vain ollut se kissapatsas? Ivanka joutui nojautumaan hieman taaksepäin nähdäkseen kasvojensa eteen nostetun esineen paremmin ja ehkä myös hieman säpsähtäen toisen böötä. Ja totta vie, kisukoristehan se siinä oli.
"Bööö vain sinullekin", Ivanka sanoi hymyillen hieman toivuttaan yllättyneisyydestään. Oli oikeastaan mukava nähdä velhoa, vaikka tuon seuralainen ei miellyttänytkään erityisemmin.
"Tule sisään niin ei tarvitse siinä porraskäytävässä seisoa", hän jatkoi ja siirtyi ovelta syrjään. Olisi melkein tehnyt mieli käskeä jättämään kissa ulkopuolelle, mutta ilmeisesti sinihiuksisen asia kosketti kyseistä kapinetta. Ivanka potkaisi korkokenkiään hieman enemmän seinän viereen, ettei vieras kompuroisi heti alkuunsa.

Jean-Lucin vasen kulmakarva nytkähti, kun hänen silmänsä rekisteröivät vihdoinkin oven takaa ilmestyvän Ivankan. Hän tuijotti hieman silmät harittaen naisesta ohi ja nyökkäsi mykistyneenä pyynnölle tulla sisään.
"Täällä tuoksuu hyvältä", hän kommentoi vedettyään syvää henkeä, ja tönäistyään tossukkansa jalastaan hän asteli suotta olohuoneen puolelle ja lysähti istumaan sohvalle. Hän alkoi hajamielisesti jönglöörata yhdellä kädellä kissapatsaalla.
"Teevetesi taisi juuri kiehua", hän sanoi viitaten keittiötilasta kuuluvaan ääneen, ja hymyili Ivankalle.
"Ikävistäkin asioista on mukavampi jutella teen ääressä, eikö niin?

//Olen rappeutunut, en pysty enää kirjoittamaan kovin pitkiä viestejä x'D No, tästä se lähtee taas! Hyvää uutta vuotta ^^//

Ivanka

Ivanka hymyili pehmeästi ja siirtyi ovelta peremmälle asuntoon. Mielessä käväisi ajatus hieman peittävämpien vaatteiden pukemisesta ylle. Tuntui ehkä hieman kiusalliselta kuljeskella niinkin paljastavasti Jean-Lucin seurassa. Ties mitä mies hänestä ajattelisi.
Asunnossa kuulemma tuoksui hyvältä. "Kiva jos tykkäät", slaavitar sanoi. Mitä tuollaiseen olisi oikeastaan pitänyt edes vastata? Ei sisällä hänen mielestään mitenkään erityiseltä tuoksunut. Olihan hän ennen töihin lähtöä suihkinut hieman hajuvettä. Ehkä se sitten vielä tuoksahti ilmassa. Syreeni ja jasmiini.
Teevesi tosiaan kiehui ja Ivanka liihotti keittiöön kaataakseen vettä kahteen mukiin. "Kelpaako sinulle vihreä tee?" hän kysyi vieraaltaan. Vaaleaveriköstä tuntui, että hän tarvitsisi jotain mieltä virkistävää ja rauhoittavaa. "Otatko maitoa, sokeria, hunajaa?" hän kyseli vielä sekoittaen omaan kuppiinsa lusikallisen hunajaa. Saatuaan molemmat kupilliset valmiiksi hän vei ne olohuoneeseen ja laski pöydälle.
"Jos et kovasti pahastu pienestä viivytyksestä niin taidan käydä pukemassa jotain muuta ylleni", Ivanka sanoi ja oikeastaan sen kummempia odottamatta tepsutti avojaloin huoneeseensa laittaen ovea hieman kiinni yksityisyyden suojaksi. Nopeasti shortsit ja toppi vaihtuivat farkkuihin ja  punaiseen paitaan, jonka hihat ylettyivät kyynärpäihin. Slaavitar vapautti vielä hiuksensa nutturalta ja sipaisi niitä harjalla. Sen jälkeen saattoi jälleen palata velhon seuraan. Hän istuutui sohvalle ja otti teekupin käsiinsä nauttien ihanasta lämmöstä, joka käsiin levisi.

//Eipä tuo haittaa, vaikka vähän lyhyempiäkin tekstejä olisi ^^//