Drunktist

// Pihka & Isabelle
En löytänyt gallerialle tarkkaa sijaintia, joten koetan nyt vähän kirjoittaa epämääräisesti. ^^ ps. millaista taidetta täällä on esillä? ^^'' pss. anteeksi otsikko //

Oli maanantai. Tai tiistai. Kello lähestyi kahta - tai kenties tikitti lähemmäs viittä auringon painuessa kohti taivaanrantaa. Neji kohotti kätensä suojatakseen silmiään pilviverhon takana olemattomasti hohtavalta valolta. Miehen tummat hiukset olivat lievästi sekaisin, vaatturilla teetetty aivan liian kallis tummanharmaa puuvillatakki liehui avonaisena miehen karrikoivan kävelyn mukana. Valkoisen kauluspaidan kaulukset olivat pystyssä ja paita osittain karannut housujen liepeestä. Mustien, rennosti modernisoitujen housujen lahkeissa ja tummanruskeissa nahkakengissä oli rapajälkiä, eikä rehottavaa vaikutelmaa parantanut musta kenties aiemmin huoliteltu koristenaruvyö, joka roikkui ainakin puolisen metriä lenkistään karanneena kävelyn tahdissa heijaten.

Yritysimperiumin omistaja Neji Daikilla oli meneillään useita viikkoja jatkunut Nikka-viskin tasting. Miehen usein niin tyylitellytä luukista oli jäljellä viinan kirjoma ja juhlinnan repimä laitapuolenkulkija. Mies käveli keskellä autotietä, antoi takanaan ajavan mustan Peugeotin soittaa torveaan, kunnes auto kaahasi vihamielisesti miehen ohi jalkakäytävää apunaan käyttäen. Hetken soundtrack Nejin päässä oli macho hiphoppia koreapopilla höystettynä. Täydellinen bad ass biisi, joka sai miehen ajantajun kadottaman mielen tuntemaan itsensä rokkistaraksi. Vampyyri oli sentään käynyt suihkussa huuhtomassa pahimman darransa viemäristä ja kaatanut päälleen suosikki partavetensä selvittääkseen päätään. Sen oli tosin tehnyt paremmin Pure Malt White viski kaikessa täyteläisyydessään. Mies ei humaltunut lasillisesta, mutta se tottahan totisesti helpotti oloa.

Viimein kappale lähestyi loppuaan ja miehen kävely oli ohjannut tämän takaisin jalkakäytävälle. Ihmisiä oli kummallisen vähän, kenties tulevasta myrskyennustuksesta johtuen. Joulumieltä oli karsinut reilusti jo päiviä jatkunut myrskyinen ja synkkä sää, jonka Neji olisi kenties huomannut jos olisi päätynyt lukemaan lehtiä tai katsomaan ympärilleen. Voimakkaampi tuulenpuuska pyyhkäisi ympäri kadun nostattaen miehen takin liepeitä, jolloin vampyyri päätti mennä pitämään ilmaa ensimmäiseen liikkeeseen joka osui kohdalle. Lämmin ilma pyyhkäisi miehen jo lievästi kylmettyneitä kasvoja kun vampyyri astui sisään tilaan, jossa lattiat oli jätetty lähes täysin vapaiksi. Hetken aikaa silmiään valossa räpyteltyään mies tajusi astuneensa taidegalleriaan. Hienoa! Päivän hyvä teko hyvittäisi viinan ylikäytön ja se hyvä teko olisi köyhän taiteilijaharpun tukeminen yhden taulun ostolla!

//Joo, en olekaan laittanut mitään erityisen tarkkaa sijaintia tuolle gallerialle, mutta jossain päin Pariisia kyllä. Ja taidetta löytyy vähän kaikenlaista, ehkä enimmäkseen sellaista, josta näkee tyhmempikin mitä se esittää. Eli ei siis sellaisia 'heitetty maalia kankaalle'- tauluja. Oli vähän epäselvä sepustus, mutta toivottavasti onnistuit poimimaan tarvitsemasi vastaukset (: Ja on hyvä otsikko //

Isabelle

Päivä oli kulunut omaan hiljaiseen tapaansa. Asiakkaita kävi harvakseltaan, ilmeisesti taide ei ollut suuressa huudossa kansalaisten keskuudessa, kun galleria oli pysynyt miltei autiona useammankin päivän. Se olisi ollut autio, jos Isabelle ei tunnollisesti olisi istunut joka päivä aulassa tiskin takana odottaen samalla, että joku tulisi paikalle. Harvoin ketään oli kuitenkaan tullut. Edellisenä päivänä muutama vahempi rouva oli tullut pitämään sisälle räntäsadetta ja piiskaavaa tuulta. Rouvat olivat sentään ottaneet käyntikortit ja esitteet mukaan lähtiessään. Kohteliaisuudesta, Isabelle arveli.

Aurinko alkoi jo laskea ja Isabelle oli siirtänyt istumapaikkansa pois polttavien säteiden tieltä. Hän istui erässä nurkassa olevassa nojatuolissa kynsiään hoitaen. Hän oli sinä päivänä ehtinyt tehdä itselleen varsin mainion näköisen lakkauksen kynsiin. Vampyyritar oli aikansa kuluksi maalannut kynsiinsä pieniä kukkia. Nyt hän puhalteli kynsiinsä saadakseen viimeisen kerroksen kuivaksi.

Sitten, aivan yllättäen ovi kävi ja Isabelle kohotti katseensa äänen suuntaan. Sisään oli astellut aasialaiselta näyttävä mies. Toisen puketuminen oli hieman huolimattoman näköistä, mutta Isabelle ei moisista välittänyt. Pääasia olisi, että paikalla oli nyt potentiaalinen asiakas.
"Hyvää päivää", hän sanoi ja nousi majapaikastaan lähtien astelemaan miehen suuntaan. Isabellella oli vaaleansiniset pillifarkut ja musta paita, jonka kaula-aukossa oli jonkinlaista hörhelöä. Hiukset olivat ranskalaisella letillä. Paidassa oli vielä nimilappu, jossa luonnollisesti luki hänen nimensä, Isabelle Donnett. Isabellen mielestä nimilappu oli täyttä turhuutta, ketä muka kiinnosti tietää hänen nimensä, jos oli tullut ostamaan taulua. Pomon määräys oli kuitenkin pomon määräys. Pomon, joka tällä hetkellä vietti aurinkoisia lomapäiviä Dubaissa, kun Isabelle piti pystyssä koko galleriaa.
"Kuinka voin auttaa teitä?" hän kysyi hymyillen päästyään lähemmäs. Toivottavasti mies oli ostoaikeissa eikä vain tullut katselemaan. Vaikka kyllähän seura kelpasi, hetkellinenkin.

Neji oli juuri ehtinyt laskea katseensa ympärilleen kun innokas myyjä kiiruhti jostakin nurkasta liehittelemään miestä. Tummatukkainen siro kaunotar oli jokaista ihosenttiä myöten siveellisesti puketunut. Isabelle Donnet, luki Neji kyltistä ja nosti katseensa suoraan naisen silmiin. Millään tavalla ulkoasustaan välittämättä mies kohensi ryhtiään, astui askeleen kohti naista ja tarjosi kättään tervehdykseen neidille tarkoituksenaan suudella tätä kädelle.

"Erittäin miellyttävä tavata Lady Donnet. Nimeni on Daiki Neji ja kyllä hyvinkin, voisitte auttaa minua löytämään työhuoneeseeni pienen valopilkun." Neji puhui omalla rauhallisella ja pehmeällä äänellään ja katsoi koko ajan naista suoraan silmiin puhuessaan. Tämä kyseinen lady ei vaikuttanut kovin helpolta iskettävältä, mutta vampyyri oli tottunut kajoamaan itseään suojeleviinkin yksilöihin. Ja mikä muu auttaisi tyhjentämään jo ikuisuuden jatkunutta sekavuustilaa kuin pieni aistien iloleikki. Tai sekavuustila oli kaiketi hyvin hentoinen määritelmä. Neji tunnusti juoneensa jo kuukausia ja pitäneensä yrityksensä kasassa lähillä varatoimitusjohtajiensa avulla. Vampyyri tiesi olevansa heitteillä, sen lisäksi ettei voinut hukuttaa mielestään ajatusta minne Sharley Aymond oli kadonnut pimeine salaisuuksineen. Pariisi ei ollut ollut enää sama sen zombi-tapahtuman jälkeen, mutta yllättävän monet tuntuivat unohtaneen koko illan kauhut. Siitä oli nyt vuosi.

Isabelle

Ei parannut aikailla asiakaspalvelun kanssa, kun kerrankin sai tilaisuuden palvella asiakasta. Hyvä palveluhan usein innosti tulemaan myös uudestaan. Tai mistäs sitä olisi tiennyt, jos toinen vaikka olikin taitelija etsimässä sijoituspaikkaa teoksilleen. Miehen tyylistä päätellen sellainen olisi hyvinkin voinut olla mahdollista, taitelijat kun olivat yleensä hieman...erikoisia. Ei Isabellekaan mikään aivan tavallinen ollut omituisuuksineen.
Mies tervehti häntä suudelmalla kämmenselälle, mikä ilahdutti suuresti vampyyritarta. Vanhoihin tapoihin koulutettuna hän arvosti tällaisia vanhahtavia eleitä siinä, missä muut niitä oudoksuivat. Ihanaa, että oli joku, joka hallitsi tällaisetkin käytöstavat.

Mies myös esittäytyi ja kertoi haluavansa ostaa taulun. Isabelle hymyili -häntä oli juuri kutsuttu ladyksi, mikä oli lähes yhtä harvinaista kuin suudelma kämmenselälle- ja sanoi: "Toivottavasti täältä löytyy jotain, mikä miellyttää silmäänne. Oletteko ajatelleet, millaisen taulun tahtoisitte? Kenties jonkinlainen maisema tai asetelma? Meiltä löytyy myös hieman modernimpaa taidetta vai haluatteko ehkä muotokuvanne? Voisin hyvin järjestää teille sellaisen." Isabelle henkilökohtaisesti ei olisi ottanut omaa kuvaansa riippumaan toimiston seinälle, mutta oli tavannut useita ihmisiä, jotka niin tahtoivat tehdä. Isabelle hienoisesti innoissaan siitä, että sai vihdoinkin jotain muutakin tehtävää kuin kynsien hoitamisen ja pasianssin pelaamisen. Hän esittelisi vaikka gallerian jokaisen taulun, jos tarve vaatisi.

// <3 //

Neji kuunteli yhä hymyillen ja pohtivaisen näköisenä kaunottaren luetellessa miehelle lukuisia vaihtoehtoja. Puheen aikana miehellä oli runsaasti lisäaikaa tarkastella hänelle luennoivaa neitiolentoa ja vampyyri pistikin merkille tämän todella hentoisen olemuksen. Kuin jäätynyt kaisla tuulessa. Neji huomasi pohtivansa mielessään. Miestä kuitenkin viehätti suuresti tämän kauniit silmät, sekä huolitellut kulmat. Ennen kuin huomasikaan vampyyri oli jo tehnyt päätöksensä tämän leidin suhteen ja päätti jatkaa taiteen pariin. Moraalivelat huusivat yhä maksajiaan.

"Hmmm..."
"En ole ihan sitä tyyppiä, että tohtisin istua omassa seurassani toimistossani, mutta täytyy kyllä myöntää, etten ole suunnitellut tätä yhtään etukäteen." Neji jatkoi viitaten muotokuvaehdotukseen.

Mies katsahti sivuilleen ja näki oikealla puolellaan muutaman erittäin kauniin öljyvärimaiseman, sekä hieman rokokoo tyylisen kuvan keinuvista lapsista puistossa. Toisella seinällä oli sen sijaan hieman hentoisempaa akvarellitaidetta, josta paistoi kauniisti valon ja varjon kontrastit. Yksi näistä töistä kiinnitti miehen huomion muiden yli. Se oli kuullottamalla tehty kuva öisisestä kaupungista, jonka yläpuolella leijui satoja tähtiä, jotka muistuttivat myös hieman japanilaisia lyhtyjä Nejin näkökulmasta. Tummansinisen eri sävyt leikkivät valkoisten ja oranssien valojen kanssa. Akvarelleja ei arvostettu samalla tavalla kuin öljymaalauksia, mutta Neji oli jollain tavalla viehättynyt niiden voimasta vangita valo. Mies tiesi kiinnostuksensa näkyvän jo räikeästi lävitse, joten tämä tarvitsi enää luvan tukimusmatkaansa.

"Sen sijaan tuo kaunis yömaisema tuolla viehättää kyllä silmää." Neji ilmaisi kiinnostuksensa nyökäten taulua kohden niellen samalla halun jatkaa lausetta imartelevalla kommentilla. Ei ollut vielä sen aika. Sen sijaan nyt oli parempi antaa ladyn keskittyä työhönsä. Kenties kuvan takana olisi jokin sen vertainen tarina.

Isabelle

Vampyyritar luetteli erilaisia tauluvaihtoehtoja, mutta häneltä ei kuitenkaan jäänyt huomaamatta miehen tarkasteleva katse. Niinpä hän hymyili vielä hiukkasen ystävällisemmin ja pehmeämmin. Toisinaan pieni flirttailuntapainen helpotti miesasiakkaiden ostopäätöksen tekemistä.

"Eiköhän täältä kuitenkin jotain löydy. Autan parhaani mukaan", Isabelle sanoi. Muotokuvien menekki oli aikamoisen pieni nykyään ja ihan ymmärrettävistä syistä. Enää ei ollut isoja aatelissukuja kartanoineen, jotka halusivat vuorata käytävänsä ja salonkinsa sukupuutaan kuvastavilla maalauksilla. Isabelle oli huomannut tämän muutoksen sangen hyvin ja oikeastaan muutos miellyttikin häntä. Muotokuvia oli hirvittävän hankala maalata. Jos jokin meni pieleen, se useimmiten loukkasi mallia. Jos pilasi maisemakuvan, sitä saattoi väittää uudeksi maalaustyyliksi tai näkökulmaksi.

Isabelle antoi miehen katsella rauhassa tauluja, mutta seuraili hieman katseellaan, mitä toinen tiiraili. Rokokoomaalaus oli yksi Isabellen suosikeista. Se oli jotenkin niin keveä, huoleton ja iloinen. Vampyyritar unohtui hetkiseksi katselemaan kyseistä maalausta ja muistelemaan kaukaista lapsuuttaan, jossa ei kylläkään ollut keinunut kenenkään kanssa. Ehkä pitäisi joskus kokeilla.

Hän havahtui miehen sanoihin ja leveä hymy kohosi Isabellen huulille. Ah, miehellä olikin hyvä maku. "Mainio valinta. Tämä taulu onkin oikein mukava. Yksi omia suosikkejani", Isabelle sanoi ja viittoili miestä seuraamaan. Hän oli itse maalannut kyseisen taulun noin vuosi sitten. Vaikka vampyyritar ei erityisemmin pitänyt pomostaan, oli tuo kuitenkin sen verran höveli mies, että suostui aina silloin tällöin ottamaan jotain Isabellen maalauksia esille. Useimmiten ne menivätkin kaupauksi, tosin vain siksi, että ne olivat niin halpoja. Kalleimatkin maksoivat korkeintaan muutaman satasen. Tämä kyseinen yksilökin maksoi vain hieman alle kaksisataa.
"'Kaupungin valot' on kaunis ja yksityiskohtainen kuvaus öisestä Pariisista. Tunnelmaltaan hieman haikea, mutta herkkä ja rauhallinen", Isabelle sanoi tai lähinnä luetteli ulkomuistista. Hän oli esitellyt taulua useampaan kertaan, mutta jostain syystä kukaan ei ollut innostunut taulusta. "Lisäksi se on suhteellisen halpa. Taitelija on melko tuntematon ja tuore alalla." Vampyyritar hymyili. Ostaisitko taulun, jooko?

Neji käveli kuulaisesti neiti Donnetin perässä tämän kertoessa matkan varrella taulusta muutaman sanasen. Naisen heittäessä kehiin kuitenkin hintakysymyksen miehellä kävi mielessä näyttikö hän todellakin kuluvalla hetkellä köyhältä, mutta vilkaistuaan itseään liikkeen näyteikkunan heijastuksesta Neji päätti antaa virhearviolle anteeksi. Hän näytti pummilta. Oh well. Mutta vai oli taiteilija uusi ja tuntematon. Siis täydellinen sijoituskohde! Ainakin moraalikuittauksen näkökulmasta.

Kaksikko oli saavuttanut seinän ja nyt vampyyri antoi katseensa kiertää teosta tarkemmin. Pieniä yksityiskohtia oli kuvan kaupunki täynnä, mutta omalla akvarellien luomalla utuisella tavalla. Eniten Nejiä kuitenkin viehättivät taivaan valot. Mies arvasi mielessään, että jos se oli esitetty hänelle halpana, sen hinta olisi hänelle todennäköisesti huono vitsi, mitä Neji ei taiteesta puheen ollen halunnut kuulla. Elettyinä vuosinaan hän ei ikinä ollut oppinut arvostamaan niin sanottua klassista taidetta, tai ylipäätänsä mitään taidetta, mitä hänen olisi vain kuulunut arvostaa. Hän oli ottanut oikeutensa päättää itse mistä piti ja maksaa taiteestaan sen mukaan. Fair play.

"Minä en ole ikinä juurikaan välittänyt suurista nimistä tai muiden mielipiteistä. Ne kaksi muodostavat yhtälön, jossa minä arvostan taidetta mistä minä pidän - ja maksan sen mukaisesti." Neji piti hetken pohdinta tauon, mutta antoi elekielensä kertoa, ettei myyjän ollut soveliasta avata sanaista arkkuaan tämän pohdinnan aikana.

"2 500 euroa ja illallinen eräässä viehättävässä ravintolassa Chenevaliessa tänään illalla." Neji ilmoitti tarjouksensa, kääntyi taulusta katsomaan neiti Donnetia ja vei kätensä selkänsä taakse seisten hyvässä ryhdissä odottaen neitinsä päätöstä.

//Voi Neji, mikä hurmuri <3 ^^ //

Isabelle

Isabelle ei todellakaan ollut tarkoittanut taulun hintavuudesta -tai paremminkin hintavuuden puutteesta- mainitessaan, että luulisi toisen olevan niin köyhä, ettei kalliimpaan ollut varaa. Olihan miehen ulkomuoto hieman...huolimaton sillä hetkellä, mutta vampyyritar oli pistänyt merkille takin. Ei tuollaisia takkeja ollut varattomilla. Isabelle kertoili taulusta niitä näitä, mitä nyt yleensäkin kertoili ja hänen asiakkaansa vaikutti todellakin kuuntelevan ja olevan kiinnostunut. Mikään ei ollut niin ärsyttävää kuin ne, jotka kuluttivat hänen aikaansa, mutta eivät ostaneet mitään. Tosin tämän miehen kohdalla hän ei olisi todennäköisesti edes pahastunut, vaikka ostos olisi jäänyt tekemättä. Neji oli kuitenkin tarjonnut hänelle tekemistä.

Hitusen punertavien sielunpeilien katse kääntyi miehen puoleen, kun tuo aloitti puheensa. Hän odotti kohteliaasti hiljaa myös tauon aikana. Pieni yllättynyt hymähdys ja kulmien kohotus oli reaktiona hinnalle. Oliko mies nyt ihan tosissaan? Valmis maksamaan yli kaksi tonnia hänen maalauksestaan. Rahasta ei tainnut todellakaan olla pulaa.
Isabellen kasvoille kohosi kuitenkin lämmin hymy. "Jos todellakin olet valmis ja halukas maksamaan tästä taulusta noinkin suuren summan niin onneksi olkoon vain. Sait juuri itsellesi taulun", vampyyritar sanoi. Mitä illalliskutsuun tuli niin hän ottaisi sen vastaan oikein mieluusti.
"Tahdotko tämän heti mukaan vai lähetänkö sen myöhemmin?" hän kysyi vielä.

Nappipäätös miehen ensimmäiselle lähes raittiille päivälle. Hangover viskiä mies kun ei useinkaan viitsinyt laskea alkojen kuluttamiseksi. Nyt sen sijaan hänellä oli illalle suunnitelmia, mitä ei aikoihin kalenterissa ollut näkynyt. Kaikki suunnitelmat ja suunnitelman mukaisuudet olivat kadonneet Kuutamotoimiston papereiden tuhkaksi muuttumisen jälkeen ja kieltämättä vampyyri ei pahoittanut mieltään mahdollisesta raiteille pääsemisestä. Se oli käynyt miehen mielessä monta kertaa, mutta kun ei ollut mitään mikä olisi kiskoille potkaissut, oli sinne ollut yllättävän vaikea päästä.

Neji hymyili lämpimästi neidin vastaukselle. Hinta-arvio oli siis ollut yläviistoon hilattu kuten hän oli odottanutkin, kuinka paljon, sitä mies tuskin halusikaan tietää. Pääasia oli että tämä nuori taiteilija, jonka sielunmaisemista tämä lady sattui tietämään kovinkin paljon, sai sopivan avustuspaketin muutamalle muulle teokselle. Kenties Neji palaisi aiheeseen vielä. Eniten taskussa kuitenkin poltteli tuleva illallinen.

Mies kaivoi takkinsa povitaskusta mustan nahkalompakon ja nosti sen sisältä sovitun summan käteisenä. Mies oli japanilaista perää, eikä ollut ikinä oppinut kunnolla kortteihin sun muihin härpäkkeisiin. Hänelle maksuvaihtoehdot olivat yhä käteinen tai shekki, sillä luottorajatonta luottokorttiaan hän käytti vain aniharvoin tehdessään sponttaanin kymppitonnien ostoksen pitääkseen pankkinsa tyytyväisenä. Mies ojensi rahat illallisseuralleen.

"Lähetän kuriirini hakemaan sitä huomenna, mikäli se vain sopii. Mikä mahtaa olla sukemisaikanne? Ilmoitan ravintolaan, että avaavat sopivan punaviinin hengittämään ennen saapumistamme." Neji puheli samaan aikaan kun taitteli lompakkonsa takaisin takkinsa poveen ja pohdiskeli samalla mikä viini sopisi uuden seuralaisen miellyttämiseen parhaiten.

Isabelle

Milloinkahan viimeksi Isabelle oli mahtanut käydä illallisella jonkun kanssa tai edes ylipäänsä syönyt ihmisten ruokaa? Kuitenkin hän tahtoi lähteä illalliselle tämän miehen kanssa ja hän olisi suostunut, vaikka illallistaminen ei olisi ollut taulukaupan ehtona. Jonkun elollisen olennon kanssa vietetty aika oli saanut hänet kaipaamaan lisää, jotain muutakin kuin vain umpihumalaisten baarikärpästen tyrkkimistä kauemmas jollain klubilla.

Sitä vampyyritar ei kyllä jaksanut ymmärtää, miksi Neji oli maksanut niin valtavasti ylihintaa maalauksesta. Isabelle olisi voinut myydä sen viidellä sadalla ja siinäkin oli tinkimisvaraa. Eihän hän tarvinnut rahaa käytännössä mihinkään muuhun kuin sähkö- ja vesilaskuun. Olihan se tietenkin mukavaa saada hieman ylimääräistä.
Yllättynyt mielentila ei päässyt katoamaan erityisen kauas, kun toinen kaivoi lompakostaan koko rahasumman. Herran pieksut, miten iso kukkaro toisella oikein oli? Jokaisen taskuvarkaan unelma. Isabelle otti rahat vastaan ja nopeasti selasi ne läpi, vaikka ei varsinaisesti epäillytkään, että toinen huijaisi. "Tulehan niin kirjoitan sinulle kuitin", Isabelle sanoi hymyillen ja lähti kohti palvelutiskiä viitaten miestä kättään keveästi heilauttaen seuraamaan.

"Sopii oikein hyvin. Paketoin sen viimeistään aamulla niin se on sitten hyvin kuljetettavissa", Isabelle sanoi vilkaisten kelloa. Sulkemisaikaan oli vielä miltei tunti, mutta kuka siitä välitti. "Hmm, sulkemisaika voi olla vaikka heti, jos tarve niin vaatii. Tuskin tänne enää ketään tänään tulee", Isabelle sanoi ja etsi samalla kuittivihkoa.
"Jos taulu ei olekaan sopiva, voit palauttaa sen kuittia vastaan ja saada rahat takaisin tai vaihtaa taulun toiseen", Isabelle sanoi ojentaen samalla viimeistelemänsä kuitin miehelle jääden hieman nojaamaan pöydän pintaan.
"Miten hienoon ravintolaan ajattelit viedä minut? Että tiedän sitten pukeutua sopivasti?" hän kysyi hymyillen ja katsoi miestä silmiin. Tällaisen tilaisuuden takia voisi pistää oikein mekon päälle. Niin harvoin vampyyritar sellaisiin kuitenkin pukeutui.

// Anteeksi luokattoman pitkästä vastausajasta, en edes aloita selitysvyyhtiä! Älä vihaa //

Neji seuraili nätin iltaseuransa puuhaamista tämän puhellessa ja kävellessä, kaivaessa kuittivihkoa ja toimittamasta naisellista häslinkiään, hymyillen ja välillä lyhyesti kommentoiden. Ladyn ilmoittaessa että sulkemisaika voisi olla vaikka samantein Neji hämmentyi aluksi tämän varauksettomuudesta, mutta ilostui itsekin pian asiasta. Ravintola hänellä oli sekin jo mielessä, Pariisin katoilla lumouksellisen kaunis ja pieni gurmee-ravintola jonka omistaja oli Nejin tuttuja.

"En epäile hetkeäkään etteikö mikä tahansa vaate, mikä teidän kaapistanne löytyy pukisi teitä sopivasti iltaa varten." Neji ilmoitti pitäen tiettyä mystiikkaa yllä, eihän yllätys ollut yllätys ilman pientä jännitettä ilmassa. Nämä sanat sanottuaan Neji poimi povitaskunsa syövereistä vanhan mallisen taskukellon, johon mies oli varsin tykästynyt ja vilkaisi sen viisareita.

"Nyt pahoittelen töykeyttäni, mutta minun täytyy vielä piipahtaa hoitamaan eräs asia ennen iltaa, mutta sanotaanko että lähetän auton noutamaan teitä... Seitsemältä? Minkä osoitteen annan ajajalle?" Neji halusi antaa hieman aikaa uudelle tuttavuudelleen vaihtaa vaatteensa rauhassa, eikä siksi tohtinut antaa aikaisempaa aikaa. Ajan selvittämiselle oli myös toinen vakava syy, mikä piili miehen omassa raihnaisessa kunnossa ja vaikka rahalla ja käytöksellä sai paljon aikaan, ei Neji viihtynyt sekaisessa persoonassaan naisseurassa.

Sanojensa päätteeksi hän poimi taskustaan vielä käyntikortin, jossa oli kauniilla kaunokirjoituksella teksti
Daiki Neji Ryo, puhelinnumero, jonka perässä oli kanslia-aika, sekä osoite Pariisin keskustan toimistolle. Sen taakse mies kirjoitti taikataskustaan löytyvällä mustekynällä henkilökohtaisen puhelinnumeronsa. Sitä kirjoittaessan mies totesi katsetta tekstaamisestaan nostamatta: "Tähän numeroon on varmaan helpompi soittaa mikäli teille tulee esteitä." viitaten sihteerille soittamisen nihkeyteen ja ojensi kortin neiti Donnetille hymyn kera.

//Älä huoli, en vihaa (: //

Isabelle

Rutiininomaisesti Isabelle kirjoitti kuittia ja selosti Nejille tuon oikeuksia vaihdon ja palautuksen suhteen. Tosinyt äänessä oli mielenkiinnosta kertova nuotti, eikä se monotoninen ja väsynyt sävel, joka tavallisesti oli havaittavissa hänen asiakaspalvelupuheessaan. Neji oli kuitenkin sellainen asiakas, jolle kannatti olla mukavakin.
Ja mitä tuli sulkemisaikaan, Isabelle oli vain tyytyväinen, kun pääsi aikaisemmin pois kyseisestä puljusta.

Vampyyritar sai kuulla, että mikä tahansa asu pukisi häntä iltaa varten. Siitä ei ollut suurestikaan apua, mutta hän kuitenkin arveli, että kyseessä ei ollut mikään McDonald's korttelin kulmalla. "Minun täytyy sitten varmaan vain valita umpimähkään", hän sanoi hymyillen hieman. Jonkinlainen ajatus illan asusta hänellä jo oli, mutta sitä pitäisi vielä hieman parannella.

"Seitsemältä sopii hyvin", Isabelle sanoi vilkaistuaan nopeasti seinällä olevaa kelloa. Hänellä oli hyvin aikaa valmistautua. Hän repäisi muistivihosta tyhjän sivun kirjoittaen siihen vanhahtavan tyylisellä ja koukeroisella käsialallaan osoitteensa. Hän voisi jopa ehtiä käydä suihkussa ja laittaa hiuksensakin nätimmin, jos olisi oikein reippaana. Ja tietenkin sillä oletuksella, että sopivat vaatteet löytyisivät nopeasti.

Hän otti vielä vastaan ojennetun käyntikortin. "Kiitos. Luulen kuitenkin, ettei tätä tänä iltana tarvita", vampyyritar sanoi laittaen käyntikortin taskuunsa. "Mutta jos sinulla oli tärkeää tekemistä, niin mene vain jo. En tahdo pidätellä sinua", Isabelle sanoi. Hän kävisi vielä viemässä miehen ostaman taulun huoneeseensa ja suuntaisi sitten kotiin vaatteiden vaihtoon.

// Ajattelin, että kun meillä on pelipaikkana näinkin neutraali kuin vain Pariisi, niin voitaisiin varmaan jatkaa tuo ravintola peli tähän suoraan perään muutaman "yksinpeli" viestin jälkeen, vai haluatko pitää tauon ja aloittaa sitten jossain muualla? //

Neji otti vastaan neiti Donnetin ojentaman osoitelapun, kiinnitti ohimennen huomiota tämän vanhahtavaan käsialaan, muttei antanut ajatukselle sen enempää aikaa. Kun naisolento ilmoitti peruutuksen olevan epätodennäköinen Neji hymyili tälle lämpimästi, mutta piti kallonsa pohjalla aina varauksen pettymykselle, sillä toisinaan, mutta vain toisinaan, naisiin tuppasi iskemään paniikki ja tarpeeton itsesuojeluvaisto vieraita kohtaan kun oli hetki lähteä.

Neji astui askeleen taaksepäin, kumarsi aasialaiseen tyyliin puolikumarruksen ja tavoitti seuransa katseen vielä kerran. "Näemme siis seitsemältä, hyvää illanjatkoa siihen saakka neiti Donnet." Miehen hyvästit kuuluivat ja tämä käännähti kannoiltaan poistuakseen liikkeestä.

Astuessaan ulkoilmaan Neji tunsi olevansa selvempi kuin aikoihin. Olihan niitä naisia ollut näiden viikkojenkin aikana ja sen aivan minimaalisen hetken Neji tunsi myös kaipuuta vanhaan, kadonneeseen henkilöön, vaikkei heidän välillä ollutkaan mitään sen kummempaa. Olisiko se nainen onnistunut saavuttamaan mitä lähti etsimään... Mies katkaisi ajatuksen siihen ja viittasi kädellään sopivasti kadulla kulkevaa taksia. Hän nousi sisään, ilmoitti oman asuntonsa osoitteen ja kaivoi samalla puhelimen taskustaan soittaakseen ajajalleen neiti Donnetin osoitteen. Samaan aikaan Neji mietti autovalintaansa, mutta päätyi lopulta pyytämään ajajaansa ottamaan nykyaikaisemman mustan mersun, kuin 1932 luvun Chevroletin, joka oli Nejin oma henkilökohtainen suosikki.

//Joo, voidaan jatkaa suoraan tähän mun puolesta //

Isabelle

Isabelle antoi osoitteensa Nejille ja sanoi, ettei aikoisi perua illallista. Mies vaikutti tutustumisen arvoiselta ja hänen ihmissuhteensa eivät muutenkaan olleet kovinkaan monipuoliset. Osittain se oli kyllä tietoinen valinta, mutta kuten sanottu, Neji vaikutti mielenkiintoiselta ja hän halusi tutustua toiseen hieman paremmin.

"Hyvää illanjatkoa teillekin", Isabelle sanoi hymyillen, kun mies poistui. Hän otti miehen ostaman taulun ja kääri sen pakettiin kirjoittaen vielä miehen nimen ruskeaan käärepaperiin, ettei vain se rasittava työharjoittelija heittäisi taulua pois. Sitäkin oli tapahtunut ja sitten oli esitetty monenlaisia selityksiä ja Isabellen oli tehnyt mieli iskeä hampaansa tytön kaulaan.

Saatuaan päivän tienestit (eli Nejin rahat) kassakaappiin hän keräsi omat tavaransa ja lukittuaan gallerian oven hän suunnisti kotiaan kohti. Aurinko oli onneksi jo melkein laskenut ja viimeisiltä säteiltä pysyi hyvin suojassa valitsemalla bussin käytäväpaikan isokokoisen ja ikkunan todella hyvin peittävän miehen vierestä. Vierustoveri hienhaju korvensi inhottavasti nenässä ja Isabelle pidätti yökkäysrefleksiä. Onneksi hänen pysäkkinsä tuli nopeasti ja vampyyritar melkein juoksi bussista ulos. Hän sovitti avaimet kerrostalon ulko-oveen ja hetken hississä seisomisen jälkeen myös oma ovi päästiin avaamaan.

// <3 //

Taksi kaartoi pikkukujalle, Neji maksoi kyytinsä käteisellä ja poistuis taksista. Matkalla mies oli soittanut ravintolaan ja varannut heille pöydän ikkunanvierestä, pullon hyvää punaviiniä. Ajaja oli kuitannut Nejin pyynnön olla itse saapumatta paikalle autolla. Mies kävelisi mieluummin illan turvin ravintolalle, joka sijaitsi varsin lähellä herran omaa asuntoa - tai yhtä niistä - mutta sitäkin mieluisempaa. Neji seisoi nyt nelikerroksisen juged-tyyppisen talon edessä, joka oli jäänyt puristuksiin kahden modernimman kerrostalon väliin. Mies avasi avaimellaan metalliportin, joka eristi talon pienen etupihan muusta maailmasta ja käveli hiekkatietä kohti koristeellista pääovea. Sen takaa avautui kiviportaikko ja siellä täällä oli asuntojen ovia. Mies tarkasti tapojensa orjana postiluukkunsa todetakseen sen tyhjäksi ja suuntasi portaisiin.

Neljännessä kerroksessa hän vihdoin pysähtyi ja asetti avaimensa lukkoon. Vanha, vaikkakin uusittu, mutta silti aina niin äänekäs ovi avautui rikkoen hiljaisuuden. Eteisessä mies jätti takkinsa puiseen naulakkoon ja sytytti valot eteiseen. Hän oli sisustuttanut asunnon talon tyyliin, mutta antanut aasialaisten vaikutteiden rehottaa siellä täällä: Puinen lohikäärmekuvin kohokuvioitu eteisen lipasto, jonka päällä istui ainoastaan yksinäinen bonsai. Seinällä oleva taulu esitti talvista japanilaista vuoristomaisemaa.

Neji pyyhkäisi sormellaan eteisen lipaston pintaa todetakseen siivoojan tehneen hyvää työtä. Bonsaikin kukoisti hiljaisesti ruukussaan, vaikkei siivoojaneiti floristi ollutkaan, noita vain. Mies tuuppasi vihdoin pois mielestään arkiset ja taloudenhoitoa koskevat kysymykset, riisui vaatteensa ja asteli suihkuun. Kuuma vesi lämmitti nopeasti tummansiniset kaakelit, joissa oli valkoisia kirjailuja. Neji nautti pitkistä suihkuista, ne selvittivät useita ajatuksia hänen sekavassa ajatusmaailmassaan, mutta tänään vampyyri pyrki selviytymään nopeasti. Muutamien minuuttien sukimisen ja säätämisen jälkeen herra oli jo vaatekaapillaan ja pohti ankarasti asuvalintaansa.

Viitisentoista minuuttia myöhemmin Neji seisoi uudemman kerran asuntonsa ovella valmiina lähtemään. Päällänsä hänellä oli mustat suorat housut, joiden taskusta roikkui kultainen ketju uutta aikaa edustamassa, vaikka ketjun päässä olikin miehen antiikkinen taskukello. Musta liivi jätti alleen valkoisen kauluspaidan ja liivin päälle Neji valitsi hieman vanhanaikaisen mustan takin. Eteisen peilin edessä mies vielä tarkisti punaisen taskuliinansa oikean sijainnin, mutta jätti tahallaan ylimmän kauluspaidan napin sulkematta, eikä edes harkinnut kravattia tai solmiota. Hiukset olivat nyt suitut, mutta luonnollisesti tuuheat ja hieman lainehtivat. Ulkonäöstään vakuuttuneena Neji nappasi kenkähyllystään mustat nahkakengät kultaisilla soljilla ja astui takaisin käytävään ovensa säestämänä.

Isabelle

Isabellen ullakkoasunnossa oli jo hämärää, sillä aurinko oli laskenut rakennusten taakse. Muutama satunnainen säde pääsi kuitenkin livantamaan sisään valaisten osan valkoista kulmasohvaa ja vaaleaa puupöytää. Hän pudotti avaimet keittiön pöydälle ja avasi hiuksensa letiltä. Ne lainehtivat kiharaisinsa nuoren naisen selkäpuolelle. Isabelle kuitenkin heitti vaatteensa ja meni suihkuun huuhtoen päivän vähäiset rasitukset lämpimän veden mukana viemäristä alas. Hiukset pestiin vaniljan ja kahvin tuoksuisella shampoolla. Isabelle piti siitä, että hiukset tuoksuivat hyviltä. Se antoi jotenkin vielä huolitellumman vaikutelman. Ja sitä paitsi, ei hänen elinaikanaan ollut ollut mitään tuoksushampoita.

Suihkun jälkeen matka vei vaatekaapille. Asun valinta aiheutti tuskaa ja hammastenkiristelyä, kuten yleensäkin, mutta lopulta hän kuitenkin päätyi mustaan mekkoon, jossa oli koristeena pitsiä tai ainakin jotain sen kaltaista. Tästä pitsistä oli tehty myös mekon hihat. Mekko oli pituudeltaan huomattavasti lyhyempi, kuin mihin Isabelle oli mieltynyt, mutta hän ajatteli, että voisi tämän tilaisuuden kunniaksi astua mukavuusalueeltaan pois ja kerrankin käyttää tätä ostamaansa mekkoa.
Hiukset hän kuivasi ja kiharsi kiinnittäen ne kullanvärisellä hiussoljella. Kulta toistui värinä myös käteen valituissa rannerenkaissa. Kengät olivat mustat korkokengät ja meikki oli siisti ja yksinkertainen. hieman ripsiväriä ja punaisuutta huuliin. Ei kuitenkaan liikaa, ettei vaalea iho korostuisi liiaksi.

Kello alkoi jo lähentyä seitsemää, joten Isabelle nappasi matkaansa vielä takin ja laukun, joka sisälsi avaimet, puhelimen, kukkaron ja muita naisille tyypillisiä tavaroita ennen kuin poistui asunnosta.

// Tuollainen olisi se Isabellen mekko, tosin kahdella hihalla. //

Iltailma oli viileä, muttei kylmä. Neji käveli rauhallista tahtia kohti kantapaikkaansa vilkuillen välillä kelloaan todetakseen olevansa täysin aikataulussa. Mielessään tämä mietti mitä ilta toisikaan tullessaan ja mitä hän mahtoi itse siltä havitella. Jokin aikaisemmissa ajatuksissa Sharleystä oli tuonut miehen mieleen haikeutta, jota tämä ei onnistunut karistamaan ja mikä tuntui latistavan miehen tavallista, hyökkäävää persoonallisuutta. Kenties hyvä vain...

Kaduilla ei ollut paljoa ihmisiä, Neji käveli kädet taskuissaan ja antoi katseensa kiertää ohikulkijoissa. Mies piti asuinalueesta sen varakkaiden asukkaiden ja hiljaisten kujien vuoksi. Täällä ei ollut meteliä, nuorisoporukoita tai yliuteliaita sieluja - muita kuin seurapiirilehtien toimittajia aina toisinaan näpsimässä kuvia talousihmeistä. Pian Neji tunnisti jo edessään pienen puistoaukean, jonka toisella laidalla ravintola sijaitsi. Sisäänkäynti oli katutasosta muutaman metrin korkeammalla ja sinne noustiin valkoisia marmoriportaita pitkin. Lämmin valo tulvi ravintolan ikkunoista, mutta Neji ei ollut sijoittanut heitä suosittuun alakertaan, vaan hiljaisempaan yläkertaan, jossa oliistumapaikat vain neljälle pöytäryhmälle. Heidän kahden hengen pöytänsä oli suuren kaari-ikkunan edessä, josta oli näkymä kauniisti valaistuun puistoon.

Saavutettuaan portaan ovimies tervehti Nejiä ja tuttavallisesti kaksikko vaihtoi muutaman sanan säästä ja taloustilanteesta. Hänen ei tarvinnut kertoa odottavansa seuraa, ovimies nyökkäsi tälle vielä miehen astuessa sisään ymmärtävänsä tilanteen. Sisältä ravintola edusti kaunista ja romanttista tyyliä, paljon kultaa ja kauniita tauluja. Eteiskäytävällä valaisimet olivatm kristallikruunuja ja narikassa neiti oli heti valmis ottamaan Nejin takin. Mies kuitenkin ilmoitti pitävänsä sen mieluummin harteillaan ja jäi odottamaan seuralaistaan.

Isabelle

Muutaman minuutin Isabelle ehti odottaa talon edessä ennen kuin auto saapui. Kuljettaja pahoitteli viivästystä, mutta Isabelle heilautti vähättelevästi kättään. Kuljettaja oli mitä todennäköisimmin tullut aivan ajallaan, mutta Isabelle oli ollut etuajassa. Vampyyritar oli joutunut odottelemaan pidempiäkin aikoja vuosien varrella, joten muutaman minuutin takia ei ollut mitään syytä pyytää anteeksi.

Kuljettaja avasi mustan mersun oven ja Isabelle istuutui takapenkille. Auto lähti liikkeelle ja Isabelle katseli ikkunasta ulos saadakseen pientä käsitystä siitä, mihin suuntaan he olivat menossa.
Pian auto pysähtyi puiston laidalla olevan ravintolan eteen. Isabelle nousi autosta katsellen hieman yllättyneenä, mutta tyytyväisenä ravintolan olemukseen. Hän ei ollut koskaan itse syönyt kyseisessä paikassa eräästä tietystä syystä, mutta oli kuullut paljon kehuja paikasta.

Nejiä ei näkynyt, mutta mies ei ollut vaikuttanut siltä, että olisi ollut aikeissa tehdä oharit tai olevan muutenkaan myöhässä. Hän siis päätteli toisen olevan jo sisällä. Ovimies päästi hänet sisään ja siellä Neji olikin. Isabelle hymyili ja käveli miehen luokse.
"Iltaa herra Daiki"