Nimi: Isabelle Genevieve Donnett
Kutsutaan: Isabelle, Belle, Bell, neiti Donnett...
Muuta: on esiintynyt myös muilla nimillä vuosien saatossa, mutta palannut aina takaisin ristimänimeensä, joka on kuitenkin se kaikkein rakkain.
Ikä: 165 vuotta (ulkoisesti 20 vuotta)
Syntynyt: 20.5.1848
Kuollut: 30.9.1868
Horoskooppi: härkä
Sukupuoli: nainen
Laji: vampyyri
Kansallisuus: Iso-Britannian ja Ranskan kaksoiskansalaisuus
Koulutus: lapsuudessaan kävi kotikoulua ja yksityistä tyttökoulua. On opiskellut myös monessa yliopistossa mm. taidehistoriaa ja kieliä
Ammatti: työskentelee eräässä pariisilaisessa taidegalleriassa. Työnkuvaan kuuluu lähinnä uusien taulujen etsimistä ja ostamista. Huolehtii myös monista muista asioista, jotka eivät vaadi välttämätöntä päivänvalossa oleilua. Maalailee myös itse jonkin verran tauluja myytäväksi.
Suhteet:
Mary-Ann Donnett -äiti, kuollut. Isabellella oli äitiinsä asialliset välit, mutta eivät erityisen lämpimät
Michael Donnett -isä, kuollut. Asialliset välit. Isä oli aika etäinen Isabellelle ja he erosivat huonoissa merkeissä
Calvin -vampyyri. Muutti Isabellen vampyyriksi. Ei ole nähnyt tuota sen koommin.
Anthony Royce -vampyyri. Isabellen rakkauden kohde, joka lavasti kuolemansa.
Ulkonäkö: Isabelle on noin 169 senttimetriä pitkä ja painoa löytyy noin 60 kilon verran. Hän on rakenteeltaan hyvin hoikka ja siro, hauraan näköinen. Miltei luonnottoman vaalea iho yhdistettynä sirouteen saa olemuksen näyttämään miltei nukkemaiselta. Mielikuvaa vahvistaa vampyyrittaren usein varsin ilmeettömät kasvot. Isabellella ei ole oikeastaan minkäänlaisia näkyviä lihaksia ja ilman vampyyriuden tuomia voimia hän tuskin saisi kiinni rollaattorimummoakaan.
Isabellen hiukset ovat tummanruskeat, miltei mustat luonnonkiharat ja ne ylettyvät lapaluiden tasalle. Hiuksiaan hän pitää useimmiten nutturalla tai letillä. Hänen silmänsä olivat alunperin ruskeat, mutta vampyyriksi muuttumisen jälkeen silmät muuttuivat tummemmiksi ja punaisemmiksi. Punaisutta ei kuitenkaan huomaa, jos ei katso oikein läheltä.
Isabelle pukeutuu nykyaikaisesti, mutta kuitenkin melko peittävästi. Hän ei ole vielä puolentoista vuosisadan ja lukuisien muoti-ilmöidenkään jälkeen tottunut siihen, että naiset pukeutuisivat minihameisiin ja melkein kaiken paljastaviin paitoihin. Nykyajan vaatteet kuitenkin miellyttävät häntä huomattavasti enemmän kuin viktoriaaniset hepenet korsetteineen ja naurettavine hameineen. Isabella pukeutuu mieluusti housuihin ja pitkähihaisiin paitoihin, mutta on myös oppinut käyttämään polvipituisia hameita ja mekkojakin. Värimaailma vaatteissa on melko vaalea, koska Isabella ei halua varsinaisesti korostaa ihonsa vaaleutta voimakkaan värisillä vaatteilla. Naisen käyttämät kengät ovat yleisimmin korkokengät.
Luonne: Isabelle on hieman aristokraattisen oloinen ja erittäin hyväkäytöksinen. Ihmisvuosien etikettikoulu on jättänyt jälkensä vampyyrittareen ja hän käyttäytyy yhä edelleenkin viktoriaanisen etiketin mukaisesti. Sikäli kun sitä voi soveltaa nykymaailmaan. Hän on kohtelias ja alkuun hieman viileä, mutta osaa olla ystävällinen ja jopa lämmin. Isabelle ei ole missään nimessä mitenkään tyly, jos vastapuolikaan ei ole. Hän ei muutenkaan haasta riitaa, koska sellainen ei vain sovi hienoille naisille.
Isabellen on vaikea tutustua keneenkään syvemmin, koska hän pelkää satuttavansa ja läheisiään. Erityisen paljon hän pelkää rakastumista eikä olekaan kyennyt vuosisatoihin solmimaan kunnollista ja pysyvää suhdetta kenenkään kanssa, koska ei halua särkeä sydäntä uudelleen. Hän kuitenkin kaipaa läheisyyttä kuten kuka tahansa muukin ja neidillä onkin taipumus hankkiutua lyhyisiin irtosuhteisiin, joista livetään heti, jos tunteet alkavat hiukkaakaan syventyä jommankummen osapuolen suunnalta. Kaksinaismoraalin vallitsemalla aikakaudella vartuttuaan Isabelle ei oikeastaan osaa pitää sitoutumattomuuttaan mitenkään pahana asiana. Hän myös pyrkii aina olemaan mahdollisimman ystävällinen eikä halua murskata kenenkään sydäntä niin kuin hänelle itselleen kävi. Tummatukka kuitenkin toivoo kovasti, että voisi vielä joskus löytää jonkun rinnalleen.
Taiteesta on muodostunut kaiken murheen keskelle Isabellen ikuise elämän merkitys. Kuvat, värit ja tunteet maalattuna kankaalle ovat jotain uskomattoman kaunista ja henkeä salpaavaa. Vampyyritar on erinomainen taiteentuntija, onhan takana usemman kymmenen vuoden koulutus alalta. Erityisen viehtynyt hän on renesanssiajan taideteoksiin. Maalaukset ja erityisesti maalaaminen auttavat häntä purkamaan ajatuksiaan ja rauhoittamaan mieltä silloin, kun se on erityisesti kuohuksissaan. Maalaaminen rauhoittaa hänen mieltään ja auttaa unohtamaan arjen murheet.
Vampyyriuuttaan Isabelle pitää samaan aikaan jonkinlaisena siunauksena ja kirouksena. Vaikka hän onkin joutunut kokemaan kaikenlaista vähemmän mukavaakin, tuntee Isabelle olevan enemmän elossa kuin koskaan ihmisenä, jolloin hän tunsi olonsa nukeksi, jota ohjailtiin ja vedeltiin naruista ja jonka kohtalo oli päätetty jo syntymähetkellä. Nyt hänellä on tilaisuus olla juuri sitä, mitä hän haluaa. Olla oman itsensä herra. Tietenkin vampyyrien vitsaukset, verenjuonnin välttämättömyys ja päivänvalon välttely ovat hänestä erittäin ikäviä. Hän ei erityisemmin haluaisi satuttaa ketään ja pyrkii aiheuttamaan ruokailustaan niin vähän kipua kuin suinkin mahdollista. Mieluiten silloin, kun uhri on unessa, muuten vain tajuton tai keskittynyt muihin puuhiin, mitä ne ikinä sitten ovatkin.
Isabelle kärsii ajoittaisesta masennuksesta, joka voi pituudeltaan vaihdella viikosta kuukausiin. Anthonyn ''kuoleman'' jälkeen hän oli melkein kolme vuotta tällaisessa masennustilassa ja aiheutti sillä ongelmia itselleen ja muille. Isabelle ei kuitenkaan suostu puhumaan näistä ajoista, koska ne ovat erittäin kipeitä muistoja. Toisinaan masennus iskee tiheinkin väliajoin riippuen siitä, miten neidillä sujuu elämässä. Toisinaan saattaa mennä vuosiakin ilman suurempia ongelmia. Isabellen masennus ilmenee epäsuorana itsetuhoisuutena, lähinnä välinpitämättömyytenä ruokailua kohtaan. Tämän seurauksena hänen janonsa kasvaa usein liian suureksi, mistä taas aiheutuu ongelmia muille. Toistaiseksi Isabelle on onnistunut välttämään ongelmat muiden vampyyrien kanssa, ehkä lähinnä siksi, että pyrkii olemaan mahdollisimman huomaamaton muulloin. Yleensä Isabelle kuitenkin muistaa ruokailla normaalisti myös ankeampina aikoina, vaikka linnoittautuukin ullakkoasuntoonsa maalaamaan tummanpuhuvia kuvia zombisusista ja muista elävistä kuolleista.
Menneisyys: Isabelle syntyi Iso-Britanniassa kuningata Viktorian hallituskaudella vuonna 1845. Hänen isänsä oli pappi ja äiti vietti aikaansa lähinnä muiden yläluokkaan kuuluvien rouvien kanssa. Isabelle oli perheen neljäs lapsi, ainoa tytär ja kuopus.
Lapsena Isabelle oli kiltti, ahkera ja tunnollinen opiskelija. Hän osasi käyttäytyä moitteettomasti ja oli kerrassaan suloinen ja hurmaava lapsi. Kun hänestä vielä varttui hyväkäytöksisen ja kiltin lisäksi hurmaava ja kaunis nuori nainen, ei näyttänyt olevan mitään estettä sille, etteikö hän pääsisi hyviin naimisiin. Kosiskelijoita riitti ja monet nuorukaiset ihastuivat tähän papin tyttäreen, joka tunnollisesti kävi jokaisessa jumalanpalveluksessa perheensä kanssa. Isabelle oli myös erittäin hyväsydäminen, eikä oikein hennonnut kertoa jollekin nuorukaiselle, jos tämän seura ei häntä kiinnostanut. Niinpä häntä saattoi parhaillaan piirittää useampikin poika, mikä aiheutti ongelmia, varsinkin, kun asia kävi ilmi.
Valitettavasti suloisuus veti puoleensa myös ikävämpää huomiota. Isabelle oli onnistunut kiinnittämään erään vampyyrinuorukaisen, Calvinin, huomion ystävällisellä käytöksellään puistossa, jossa he olivat sattumalta kerran tavanneet. Calvin oli vakaasti päättänyt saada ihastuksen omakseen ja laatinut suunnitelman saavuttaakseen päämääränsä.
Isabelle oli mennyt kihloihin erään varakkaan kauppiaan pojan kanssa täytettyyään 20 ja heidän oli tarkoitus mennä seuraavana kesänä naimisiin. Vaikka kihlaus olikin järjestetty, pari oli oppinut pitämään toisistaan ja rakastumiseenkin viittaavia merkkejä löytyi. Eräänä syyskuisena iltana Isabelle oli palaamassa ystävättärensä luota, kun hänen kimppuunsa käytiin. Kyseessä oli se vampyyrimies, joka oli Isabelleen ihastunut. Nuorukainen oli päättänyt muuttaa Isabellen vampyyriksi, jotta he voisivat olla yhdessä ikuisesti.
Kun Isabelle heräsi, hän ei muistanut lainkaan missä oli tai mitä oli tapahtunut. Hänen vieressään oli veretön ruumis, mitä hän tietenkin säikähti valtavasti. Calvin oli lähtenyt metsästämään itselleen ja rakkaalleen ajatellen, että Isabelle ei heräisi vielä. Vastasyntynyt vampyyri, joka ei kuitenkaan tajunnut muuta kuin sen, että häneen sattui jokaiseen soluun ja sopukkaan, oli peloissaan ja suunnisti ainoaan turvalliseen paikkaan: kotiin.
Isabelle onnistui pääsemään kotiinsa ilman, että kukaan kiinnitti huomiota kalmankalpeaan ja punasilmäiseen tyttöön, jonka suupielissä oli kuivunutta verta. Isabelle ei itse ollut huomannut mitään näistä asioista, mutta ne selvisivät kuitenkin varsin nopeasti. Isabelle pääsi kotiovelle ja avasi sen astuakseen sisään, mutta ei päässytkään. Hän huusi äitiään paikalle, joka tulikin säikähtäen kovasti tyttärensä likaista olemusta. Hän luuli, että Isabelle, joka oli ollut kadoksissa melkein kaksi päivää, oli loukkaantunut ja pyysi tuon sisään peseytymään. Kaikeksi ihmeekseen hän onnistui pääsemään sisälle.
Seuraava ongelma ilmeni kuitenkin jo eteisessä. Hän ei kyennyt ohittamaan seinällä riippuvaa Neitsyt Mariaa esittävää kuvaa ja hälinän aiheuttamana Isabellen isäkin tuli paikalle. Pappina tuo tunnisti nopeasti ''paholaisen sikiön'' ja ajoi tyttärensä ulos talostaan.
Nuori vampyyri oli järkyttynyt joutuessaan jättämään kotinsa noin vain taakseen. Hän oli jo muutenkin kauhuissaan eikä tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä. Kotikaupunkiinsa hän ei kuitenkaan uskaltanut jäädä.
Uuden elämän aloittaminen oli hänelle vaikea. Kukaan ei ollut kertomassa miten vampyyrivoimat toimivat ja hän joutui opettelemaan kantapään kautta kaiken; kuinka hillitä verehimoa ja suojautua auringolta.
Muutama kuukausi muuttumisensa jälkeen Isabelle törmäsi toiseen vampyyriin, Anthonyyn, jonka reviirille oli tietämättään joutunut. Hän joutui puolustautumaan vihaista vampyyria vastaan, joka vanhemmuuden ja vahvemmuuden ansiosta antoi kunnon selkäsaunan tummatukalle. Jokin Isabellessa kuitenkin vetosi Anthonyyn ja tuo tarjoutui opettamaan nuorta neitoa.
He viettivät paljon aikaa yhdessä ja ystävyys syveni vahvemmiksi tunteiksi. Isabelle oli erittäin rakastunut ja Anthony vaikutti vastaavan hänen tunteisiinsa. He olivat onnellisia ja elivät yhdessä vuosikymmeniä. Sitten syttyi ensimmäinen maailmansota. Isabelle ja Anthony asuivat Ranskassa ja Anthony päätti puolustaa uutta kotimaataan vihollisia vastaan. Isabelle jäi yksin heidän maalaiskartanoonsa, josta joutui kuitenkin pian pakenemaan. Isabelle sai pian kuulla, että Anthony oli menehtynyt taistelussa. Tosiasiassa näin ei kuitenkaan ollut.
Isabellen vampyyrivoimat, jotka liittyivät mielen ja erityisesti tunteiden manipulointiin olivat harjaantumattomina ja Isabellen omien tunteiden vaikuttamina saaneet Anthonyn uskomaan olevansa rakastunut. Kun hän sitten pääsi kauemmas vampyyrineidosta, voimien vaikutus lakkasi ja palasi järkiinsä päättäen lavastaa kuolemansa luullen, että Isabelle oli huijannut häntä rakastumaan.
Isabelle, joka oli ollut oikeasti rakastunut ja nyt menettänyt rakkautensa, oli aivan surun murtama. Palvelusväki katseli huolissaan lady Donnettoren mielentilan muuttumista surusta masennukseen. Lopulta eräänä pimeänä iltana lady katosi jäljettömiin. Isabelle ei ole koskaan puhunut kenellekään siitä, mitä tapahtui niiden vuosien aikana, jolloin hän oli teillä tietymättömillä. Joissain saksalaiskylissä kuitenkin kiertää tarina ''Valkeasta aaveesta'', joka vaelsi yöaikaan ympäriinsä ja hyökkäsi nuorten miesten kimppuun kuvitellen näiden olevan kadonnut rakastettunsa. Moisten tarinoiden todenperäisyyttä ei kuitenkaan kukaan ollut todistanut.
Lopulta vampyyritar pääsi jaloilleen ja päätti alkaa elää elämäänsä ilman Anthonya. Hän alkoi opiskella ja siitä tulikin hänen koko elämänsä. Hän uppoutui etenkin taiteisiin ja taidehistoriaan opiskellen lisäksi kieliä, jotta voisi helpommin matkustaa ympäri maailmaa. Toisen maailmansodan syttyessä hän pakeni Kanadaan, koska ei enää tahtonut todistaa uusia sodan kauheuksia.
Kanadasta hän palasi Ranskaan, jonne on asettunut asumaan, vaikka Ranska muistuttaakin kipeästi Anthonysta. Hän asuu tällä hetkellä eräässä Pariisin kaupunginosassa, Chênevaliessa ja työskentelee taidegalleriassa laajojen taideopintojensa ansiosta.
Voimat/kyvyt: Isabellellä on taito manipuloida valitsemansa henkilön tai henkilöiden tunteita niin, että he tuntevat häneen vastustamatonta vetoa ja kiinnostusta. Uhri kokee suurta halua lähestyä vampyyritarta, mikä ei useimmiten ole mitenkään hyväksi terveydelle. Kyky ei ole ns. koko ajan päällä, vaan hän voi ''sammuttaa'' sen ja ottaa käyttöön tarvittaessa.
Isabellen taito toimii kuitenkin melko vaihtelevalla menestyksellä. Hänen täytyy olla hyvin luottavainen ja varma siitä, että kohde on kiinnostuu hänestä ja että hän kykeneen saamaan tuon huomion itseensä. Kyky toimii heikosti tai ei lainkaan silloin, jos hänen valitsemallaan kohtella on jo rakkauden tai ihastuksen kohde. Aidot tunteet syrjäyttävät Isabellen keinotekoisemman mielenhallinnan. Isabelle voi vahvistaa kykyjensä vaikutusta kosketuksilla ja erilaisilla eleillä ja vaikutus syntyy siitä, että kohde uskoo Isabellen olevan yhtälailla kiinnostunut. Kyky toimii luonnollisestikin parhaiten yöllä ja silloin, kun Isabelle ei kärsi verenpuutteesta.
Lisäksi hän on vampyyreille tyypilliseen tapaan nopeampi ja vahvempi kuin tavallinen ihminen. Isabellen hentoisen rakenteen vuoksi hänen voimakkuutensa ei kuitenkaan yllä paljoakaan tavallisen ihmisen tasoa korkeammaksi, mutta on kuitenkin huomattavasti suurempi kuin mitä hänen näköisellään ja kokoisellaan neidolla pitäisi olla. Sen mitä Isabelle häviää vahvuudessa, hän voittaa nopeudessa. Hentoisen rakenteensa ansiosta Isabelle on erittäin nopea ja notkea, huomattavasti nopeampi kuin tavallisesti ihmiset ja myös nopeampi kuin monet muut vampyyrit.
Asunto: Isabelle asuu kerrostalossa Chênevaliessa. Hänen asuntonsa on ullakkohuoneisto kahdella makuuhuoneella, yhdistetyllä olohuoneella ja keittiöllä sekä kylpyhuoneella. Lisäksi asunnossa on yksi ateljeeksi muutettu huone, jossa on hallittuna kaaoksena maalaustelineitä, kankaita, kehyksiä ja maaleja. Kattoikkuna takaa helpon poistumisen asunnosta naapurien huomaamatta. Päivisin ikkuna on peitetty paksuilla verhoilla. Isabellen asunto on sisustettu melkolailla uusrokokoomaisesti, mutta nykyaikaisilla mausteilla.
Muuta:
- puhuu englantia (äidinkielenä), ranskaa (äidinkielen veroisesti), italiaa ja saksaa (erinomaisesti), venäjää, espanjaa ja ruotsia (hyvin) ja kiinaa (kelvollisesti)
- on kirjoittanut muutaman taidehistoriaa käsittelevän kirjan käyttäen nimeä Lucinda Williamson
- kärsii ajoittaisesta masennuksesta, joka ilmenee lähinnä epäsuorana itsetuhoisuutena
- ei ole kovinkaan tunnettu taitelijana, mutta hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat erilaiset öistä Pariisia kuvaavat maalaukset
Taidegalleriasta:
Galleria sijaitsee Pariisissa ja on osa isompaa rakennusta. Gallerian naapurissa ja lähistöllä on paljon erilaisia liikkeitä ja kahviloitakin. Gallerian etuseinä on käytännössä pelkkää ikkunaa (ja se aiheuttaa harmia Isabellelle). Sisällä lattia on melkeinpä tyhjä vastaanottotiskiä ja muutamia nojatuolia ja penkkejä lukuunottamatta. Seinät ovat täynnä erilaisia tauluja, jotka on ryhmitelty eri tyylisuuntauksien mukaan (eräs Isabellen toteuttamista projekteista). Galleriasta löytyy taidetta laidasta laitaan, mutta abstrakti taide on kuitenkin vähemmistössä. Suurin osa tauluista on sellaisia, jotka selkeästi esittävät jotain ja niissä on jokin sanoma eikä vain kankaalle roiskaistua maalia.
Gallerian yläkerrassa on muutama toimistohuone, joista yksi kuuluu Isabellelle. Asiakkailla ei ole lupaa mennä yläkertaan, jos heitä ei erikseen sinne kehoteta menemään.
Peliseuraa
Sopii/kaipaa
- tutustumiseen, hitaaseen ystävystymiseen
- erilaisen lyhyet säädöt, yhden illan jutut yms.
- myymään/maalaamaan/ostamaan tauluja
- aiheuttamaan ongelmia esim. puremalla tai vastaavaa
