Isabelle Donnett

Nimi: Isabelle Genevieve Donnett
Kutsutaan:  Isabelle, Belle, Bell, neiti Donnett...
Muuta: on esiintynyt myös muilla nimillä vuosien saatossa, mutta palannut aina takaisin ristimänimeensä, joka on kuitenkin se kaikkein rakkain.

Ikä: 165 vuotta (ulkoisesti 20 vuotta)
Syntynyt: 20.5.1848
Kuollut: 30.9.1868
Horoskooppi: härkä

Sukupuoli: nainen
Laji: vampyyri
Kansallisuus: Iso-Britannian ja Ranskan kaksoiskansalaisuus

Koulutus: lapsuudessaan kävi kotikoulua ja yksityistä tyttökoulua. On opiskellut myös monessa yliopistossa mm. taidehistoriaa ja kieliä
Ammatti: työskentelee eräässä pariisilaisessa taidegalleriassa. Työnkuvaan kuuluu lähinnä uusien taulujen etsimistä ja ostamista. Huolehtii myös monista muista asioista, jotka eivät vaadi välttämätöntä päivänvalossa oleilua. Maalailee myös itse jonkin verran tauluja myytäväksi.

Ulkonäkö: Isabelle on noin 169 senttimetriä pitkä ja painoa löytyy noin 60 kilon verran. Hän on rakenteeltaan hyvin hoikka ja siro, hauraan näköinen. Miltei luonnottoman vaalea iho yhdistettynä sirouteen saa olemuksen näyttämään miltei nukkemaiselta. Mielikuvaa vahvistaa vampyyrittaren usein varsin ilmeettömät kasvot. Isabellella ei ole oikeastaan minkäänlaisia näkyviä lihaksia ja ilman vampyyriuden tuomia voimia hän tuskin saisi kiinni rollaattorimummoakaan.

Isabellen hiukset ovat tummanruskeat, miltei mustat luonnonkiharat ja ne ylettyvät lapaluiden tasalle. Hiuksiaan hän pitää useimmiten nutturalla tai letillä. Hänen silmänsä olivat alunperin ruskeat, mutta vampyyriksi muuttumisen jälkeen silmät muuttuivat tummemmiksi ja punaisemmiksi. Normaalisti silmien punaisuutta ei huomaa, mutta Isabellen ollessa janoinen, hänen silmänsä muuttuvat punaisiksi, eikä sitä voi olla huomaamatta.

Isabelle pukeutuu nykyaikaisesti, mutta kuitenkin melko peittävästi. Hän ei ole vielä puolentoista vuosisadan ja lukuisien muoti-ilmöidenkään jälkeen tottunut siihen, että naiset pukeutuisivat minihameisiin ja melkein kaiken paljastaviin paitoihin. Nykyajan vaatteet kuitenkin miellyttävät häntä huomattavasti enemmän kuin viktoriaaniset hepenet korsetteineen ja naurettavine hameineen. Isabella pukeutuu mieluusti housuihin ja pitkähihaisiin paitoihin, mutta on myös oppinut käyttämään polvipituisia hameita ja mekkojakin. Värimaailma vaatteissa on melko vaalea, koska Isabella ei halua varsinaisesti korostaa ihonsa vaaleutta voimakkaan värisillä vaatteilla. Naisen käyttämät kengät ovat yleisimmin korkokengät.

Luonne: Isabelle on hieman aristokraattisen oloinen ja erittäin hyväkäytöksinen. Ihmisvuosien etikettikoulu on jättänyt jälkensä vampyyrittareen ja hän käyttäytyy yhä edelleenkin viktoriaanisen etiketin mukaisesti. Sikäli kun sitä voi soveltaa nykymaailmaan. Hän on kohtelias ja alkuun hieman viileä, mutta osaa olla ystävällinen ja jopa lämmin. Isabelle ei ole missään nimessä mitenkään tyly, jos vastapuolikaan ei ole. Hän ei muutenkaan haasta riitaa, koska sellainen ei vain sovi hienoille naisille.

Isabellen on vaikea tutustua keneenkään syvemmin, koska hän pelkää satuttavansa ja läheisiään. Erityisen paljon hän pelkää rakastumista eikä olekaan kyennyt vuosisatoihin solmimaan kunnollista ja pysyvää suhdetta kenenkään kanssa, koska ei halua särkeä sydäntä uudelleen. Hän kuitenkin kaipaa läheisyyttä kuten kuka tahansa muukin ja neidillä onkin taipumus hankkiutua lyhyisiin irtosuhteisiin, joista livetään heti, jos tunteet alkavat hiukkaakaan syventyä jommankummen osapuolen suunnalta. Tummatukka kuitenkin toivoo kovasti, että voisi vielä joskus löytää jonkun rinnalleen.

Taiteesta on muodostunut kaiken murheen keskelle Isabellen ikuise elämän merkitys. Kuvat, värit ja tunteet maalattuna kankaalle ovat jotain uskomattoman kaunista ja henkeä salpaavaa. Vampyyritar on erinomainen taiteentuntija, onhan takana usemman kymmenen vuoden koulutus alalta. Erityisen viehtynyt hän on renesanssiajan taideteoksiin.

Vampyyriuuttaan Isabelle pitää samaan aikaan jonkinlaisena siunauksena ja kirouksena. Vaikka hän onkin joutunut kokemaan kaikenlaista vähemmän mukavaakin, tuntee Isabelle olevan enemmän elossa kuin koskaan ihmisenä, jolloin hän tunsi olonsa nukeksi, jota  ohjailtiin ja vedeltiin naruista ja jonka kohtalo oli päätetty jo syntymähetkellä. Nyt hänellä on tilaisuus olla juuri sitä, mitä hän haluaa. Olla oman itsensä herra. Tietenkin vampyyrien vitsaukset, verenjuonnin välttämättömyys ja päivänvalon välttely ovat hänestä erittäin ikäviä. Hän ei erityisemmin haluaisi satuttaa ketään ja pyrkii aiheuttamaan ruokailustaan niin vähän kipua kuin suinkin mahdollista. Mieluiten silloin, kun uhri on unessa, muuten vain tajuton tai keskittynyt muihin puuhiin, mitä ne ikinä sitten ovatkin.

Isabelle kärsii ajoittaisesta masennuksesta, joka voi pituudeltaan vaihdella viikosta kuukausiin. Anthonyn ''kuoleman'' jälkeen hän oli melkein kolme vuotta tällaisessa masennustilassa ja aiheutti sillä ongelmia itselleen ja muille. Isabelle ei kuitenkaan suostu puhumaan näistä ajoista, koska ne ovat erittäin kipeitä muistoja. Toisinaan masennus iskee tiheinkin väliajoin riippuen siitä, miten neidillä sujuu elämässä. Toisinaan saattaa mennä vuosiakin ilman suurempia ongelmia. Isabellen masennus ilmenee epäsuorana itsetuhoisuutena, lähinnä välinpitämättömyytenä ruokailua kohtaan. Tämän seurauksena hänen janonsa kasvaa usein liian suureksi, mistä taas aiheutuu ongelmia muille. Toistaiseksi Isabelle on onnistunut välttämään ongelmat muiden vampyyrien kanssa, ehkä lähinnä siksi, että pyrkii olemaan mahdollisimman huomaamaton muulloin. Yleensä Isabelle kuitenkin muistaa ruokailla normaalisti myös ankeampina aikoina, vaikka linnoittautuukin ullakkoasuntoonsa maalaamaan tummanpuhuvia kuvia zombisusista ja muista elävistä kuolleista.

Menneisyys: Isabelle syntyi Iso-Britanniassa kuningata Viktorian hallituskaudella vuonna 1845. Hänen isänsä oli pappi ja äiti vietti aikaansa lähinnä muiden yläluokkaan kuuluvien rouvien kanssa. Isabelle oli perheen neljäs lapsi, ainoa tytär ja kuopus.
 Lapsena Isabelle oli kiltti, ahkera ja tunnollinen opiskelija. Hän osasi käyttäytyä moitteettomasti ja oli kerrassaan suloinen ja hurmaava lapsi. Kun hänestä vielä varttui hyväkäytöksisen ja kiltin lisäksi hurmaava ja kaunis nuori nainen, ei näyttänyt olevan mitään estettä sille, etteikö hän pääsisi hyviin naimisiin. Kosiskelijoita riitti ja monet nuorukaiset ihastuivat tähän papin tyttäreen, joka tunnollisesti kävi jokaisessa jumalanpalveluksessa perheensä kanssa. Isabelle oli myös erittäin hyväsydäminen, eikä oikein hennonnut kertoa jollekin nuorukaiselle, jos tämän seura ei häntä kiinnostanut. Niinpä häntä saattoi parhaillaan piirittää useampikin poika, mikä aiheutti ongelmia, varsinkin, kun asia kävi ilmi.

Valitettavasti suloisuus veti puoleensa myös ikävämpää huomiota. Isabelle oli onnistunut kiinnittämään erään vampyyrinuorukaisen, Calvinin, huomion ystävällisellä käytöksellään puistossa, jossa he olivat sattumalta kerran tavanneet. Calvin oli vakaasti päättänyt saada ihastuksen omakseen ja laatinut suunnitelman saavuttaakseen päämääränsä.
 Isabelle oli mennyt kihloihin erään varakkaan kauppiaan pojan kanssa täytettyyään 20 ja heidän oli tarkoitus mennä seuraavana kesänä naimisiin. Vaikka kihlaus olikin järjestetty, pari oli oppinut pitämään toisistaan ja rakastumiseenkin viittaavia merkkejä löytyi. Eräänä syyskuisena iltana Isabelle oli palaamassa ystävättärensä luota, kun hänen kimppuunsa käytiin. Kyseessä oli se vampyyrimies, joka oli Isabelleen ihastunut. Nuorukainen oli päättänyt muuttaa Isabellen vampyyriksi, jotta he voisivat olla yhdessä ikuisesti.
 Kun Isabelle heräsi, hän ei muistanut lainkaan missä oli tai mitä oli tapahtunut. Hänen vieressään oli veretön ruumis, mitä hän tietenkin säikähti valtavasti. Calvin oli lähtenyt metsästämään itselleen ja rakkaalleen ajatellen, että Isabelle ei heräisi vielä. Vastasyntynyt vampyyri, joka ei kuitenkaan tajunnut muuta kuin sen, että häneen sattui jokaiseen soluun ja sopukkaan, oli peloissaan ja suunnisti ainoaan turvalliseen paikkaan: kotiin.

Isabelle onnistui pääsemään kotiinsa ilman, että kukaan kiinnitti huomiota kalmankalpeaan ja punasilmäiseen tyttöön, jonka suupielissä oli kuivunutta verta. Isabelle ei itse ollut huomannut mitään näistä asioista, mutta ne selvisivät kuitenkin varsin nopeasti. Isabelle pääsi kotiovelle ja avasi sen astuakseen sisään, mutta ei päässytkään. Hän huusi äitiään paikalle, joka tulikin säikähtäen kovasti tyttärensä likaista olemusta. Hän luuli, että Isabelle, joka oli ollut kadoksissa melkein kaksi päivää, oli loukkaantunut ja pyysi tuon sisään peseytymään. Kaikeksi ihmeekseen hän onnistui pääsemään sisälle.
 Seuraava ongelma ilmeni kuitenkin jo eteisessä. Hän ei kyennyt ohittamaan seinällä riippuvaa Neitsyt Mariaa esittävää kuvaa ja hälinän aiheuttamana Isabellen isäkin tuli paikalle. Pappina tuo tunnisti nopeasti ''paholaisen sikiön'' ja ajoi tyttärensä ulos talostaan.

Nuori vampyyri oli järkyttynyt joutuessaan jättämään kotinsa noin vain taakseen. Hän oli jo muutenkin kauhuissaan eikä tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä. Kotikaupunkiinsa hän ei kuitenkaan uskaltanut jäädä.
 Uuden elämän aloittaminen oli hänelle vaikea. Kukaan ei ollut kertomassa miten vampyyrivoimat toimivat ja hän joutui opettelemaan kantapään kautta kaiken; kuinka hillitä verehimoa ja suojautua auringolta.
 Muutama kuukausi muuttumisensa jälkeen Isabelle törmäsi toiseen vampyyriin, Anthonyyn, jonka reviirille oli tietämättään joutunut. Hän joutui puolustautumaan vihaista vampyyria vastaan, joka vanhemmuuden ja vahvemmuuden ansiosta antoi kunnon selkäsaunan tummatukalle. Jokin Isabellessa kuitenkin vetosi Anthonyyn ja tuo tarjoutui opettamaan nuorta neitoa.
 He viettivät paljon aikaa yhdessä ja ystävyys syveni vahvemmiksi tunteiksi. Isabelle oli erittäin rakastunut ja Anthony vaikutti vastaavan hänen tunteisiinsa. He olivat onnellisia ja elivät yhdessä vuosikymmeniä. Sitten syttyi ensimmäinen maailmansota. Isabelle ja Anthony asuivat Ranskassa ja Anthony päätti puolustaa uutta kotimaataan vihollisia vastaan. Isabelle jäi yksin heidän maalaiskartanoonsa, josta joutui kuitenkin pian pakenemaan. Isabelle sai pian kuulla, että Anthony oli menehtynyt taistelussa. Tosiasiassa näin ei kuitenkaan ollut.
Isabellen vampyyrivoimat, jotka liittyivät mielen ja erityisesti tunteiden manipulointiin olivat harjaantumattomina ja Isabellen omien tunteiden vaikuttamina saaneet Anthonyn uskomaan olevansa rakastunut. Kun hän sitten pääsi kauemmas vampyyrineidosta, voimien vaikutus lakkasi ja palasi järkiinsä päättäen lavastaa kuolemansa luullen, että Isabelle oli huijannut häntä rakastumaan.
Isabelle, joka oli ollut oikeasti rakastunut ja nyt menettänyt rakkautensa, oli aivan surun murtama. Palvelusväki katseli huolissaan lady Donnettoren mielentilan muuttumista surusta masennukseen. Lopulta eräänä pimeänä iltana lady katosi jäljettömiin. Isabelle ei ole koskaan puhunut kenellekään siitä, mitä tapahtui niiden vuosien aikana, jolloin hän oli teillä tietymättömillä. Joissain saksalaiskylissä kuitenkin kiertää tarina ''Valkeasta aaveesta'', joka vaelsi yöaikaan ympäriinsä ja hyökkäsi nuorten miesten kimppuun kuvitellen näiden olevan kadonnut rakastettunsa. Moisten tarinoiden todenperäisyyttä ei kuitenkaan kukaan ollut todistanut.

Lopulta vampyyritar pääsi jaloilleen ja päätti alkaa elää elämäänsä ilman Anthonya. Hän alkoi opiskella ja siitä tulikin hänen koko elämänsä. Hän uppoutui etenkin taiteisiin ja taidehistoriaan opiskellen lisäksi kieliä, jotta voisi helpommin matkustaa ympäri maailmaa. Toisen maailmansodan syttyessä hän pakeni Kanadaan, koska ei enää tahtonut todistaa uusia sodan kauheuksia.
Kanadasta hän palasi Ranskaan, jonne on asettunut asumaan, vaikka Ranska muistuttaakin kipeästi Anthonysta. Hän asuu tällä hetkellä eräässä Pariisin kaupunginosassa, Chênevaliessa ja työskentelee taidegalleriassa laajojen taideopintojensa ansiosta.

Voimat/kyvyt: Isabellellä on taito manipuloida muiden tunteita niin, että he tuntevat häneen vastustamatonta vetoa ja kiinnostusta. Uhri kokee vastustamatonta halua lähestyä vampyyritarta, mikä ei useimmiten ole mitenkään hyväksi terveydelle.
Isabelle kykenee jopa saamaan aikaan rakkauden kaltaisen tunteen, joka kuitenkin vaatii suurta panostusta ja keskittymistä häneltä. Voimien vaikutus häviää melko nopeasti, jos uhri pysyy tarpeeksi kauan erossa Isabellesta. Isabellen kyvyt tehoavat sitä paremmin, mitä itsevarmempi ja vakavissaan hän on.
Lisäksi hänellä on tavalliset vampyyrien vahvuudet: nopeus, voima, notkeus yms.

Asunto: Isabelle asuu kerrostalossa Chênevaliessa. Hänen asuntonsa on ullakkohuoneisto kahdella makuuhuoneella, yhdistetyllä olohuoneella ja keittiöllä sekä kylpyhuoneella. Lisäksi asunnossa on yksi ateljeeksi muutettu huone, jossa on hallittuna kaaoksena maalaustelineita, kankaita, kehyksiä ja maaleja. Kattoikkuna takaa helpon poistumisen asunnosta naapurien huomaamatta. Päivisin ikkuna on peitetty paksuilla verhoilla. Isabellen asunto on sisustettu melkolailla uusrokokoomaisesti, mutta nykyaikaisilla mausteilla.

Muuta:
- puhuu englantia (äidinkielenä), ranskaa (äidinkielen veroisesti), italiaa ja saksaa (erinomaisesti), venäjää, espanjaa ja ruotsia (hyvin) ja kiinaa (kelvollisesti)
- on kirjoittanut muutaman taidehistoriaa käsittelevän kirjan käyttäen nimeä Lucinda Williamson
- kärsii ajoittaisesta masennuksesta, joka ilmenee lähinnä epäsuorana itsetuhoisuutena
- ei ole kovinkaan tunnettu taitelijana, mutta hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat erilaiset öistä Pariisia kuvaavat maalaukset

// Tarkoituksenihan ei siis ole tasata yksin tätä Chênen sukupuolijakaumaa, vaikka se siltä kovasti vaikuttaakin x) Ehkä saan tänne joskus vielä miehenkin. Toivottavasti tästä ei löydy mitään aivopieruja, menneisyys ainakin muuttui aika moneen otteeseen ja sen takia taisi tuota pituuttakin kertyä niin on aika mahdollista, että siellä jotain on, vaikka yritin kyllä katsoa mahd. hyvin. //

Ei ole totta. Onnistuin hävittämään pitkän hyväksymistekstini. Anteeksi, nyt saat vähän riisutun version :'D Mutta kiitos vain naishahmoista, niitä tarvitaan ja ne lievittävän omatuntoni kolkuttelua x'D

Isabelle on ihana, viktoriaaninen nukke, romanttisen vampyyrin perikuva :'D Pidän suunnattomasti siitä, miten olet punonut hahmon yhteen, esimerkiksi miten sydämen murtuminen on melko suorasti seurausta hänen vampyyrikyvystään ja pukeutumistyyli viktoriaanisesta kasvatuksesta. Pidän myös siitä, miten olet leikitellyt vanhoilla vampyyritroopeilla, erityisesti menneisyyden kummitustarina oli hieno.

Luonne on selkeä ja monipuolinen, mutta voisit ehkä pohtia, miten Isabellen viktoriaaniset arvot(?) ja etikettitajuisuus suhtautuvat hänen irtosuhteisiinsa. Hienon ladyn ja verenhimoisen vampyyrin välinen ristiriita on hieno lähtökohta hahmon sisäiselle konfliktille, josta voi vetää vaikka mitä kehityskuvioita. Taideharrastus voisi myös olla sidoksissa Isabellen muuhun persoonaan vähän vahvemmin, vaikka rivien välistä kyllä saakin luettua, että hän käyttää sitä todellisuuden pakenemiseen ja on ehkä vähän introvertti...? No, taideharrastuksen lähtökohdat olisi hauska tietää, onko se peräisin jo lapsuudenkodista, Anthonyn kanssa vietetyistä vuosista, ja millainen merkitys sillä on Isabellelle ja hänen identiteetilleen :'D

Isabellen voima sai minut vähän ajattelemaan, koska lumoojatarvoimat ovat usein hankalia autohittaamisen ja käyttösovellusten kannalta - ja lisäksi siksi, koska rakkaus ei ole tunne, vaan ihmissuhdemalli, johon liittyy mm. luottamusta, velvollisuudentuntoa, kiintymystä jne. Suosittelisin luomaan kyvylle vähän astevaihtelua ja määrittämään itse kyvyn kuvauksessa mm. rajat, jonka ulkopuolella se ei enää vaikuta. Myös se, millaiset ominaisuudet voivat suojata kykyä vastaan ja milloin Isabelle itse on heikoilla, olisi mielenkiintoista tietää. Suosittelisin melkein, että kyvyn passiivisen ja jatkuvan auramaisen vaikutuksen rajaisi hyvänolontunteen ja viehtymyksen aiheuttamiseen lähelläolijoissa, ja ehkä Isabelle voisi käyttää kykyään johonkin vahvempaan, ehkä suorastaan lumoojatarhenkiseen manipulointiin, joidenkin erityisvaatimusten täyttyessä? Tai ehkä hän pystyy katsekontaktilla tai kosketuksella vahvistamaan kykynsä vaikutusta huomattavasti, mutta tämä vaikutus kuluu pois ajan myötä? Rakkauden sijaan voisi ajatella kyvyn hullaannuttavan ja saamaan haluamaan lisää, mikä taas johtaisi haluun olla Isabellen lähellä ja toteuttaa hänen toiveitaan :'D Se, miten yksilöllisesti eri hahmot reagoisivat tämän hullaantumisen myötä tasapainottaisi kykyä hienosti.

Pääkyvyn lisäksi toivoisin, että määrittelet Isabellen muut kyvyt tarkemmin, koska chenessä ei nyt sinänsä ole mitään vakiovampyyrikykyjä. Kuinka vahva, notkea ja nopea hän on verrattuna tavalliseen ihmiseen? Chenessä vampyyrien silmät eivät vaihda väriään, joten se yksityiskohta kannattaisi korjata.

Paljon ehdotuksia ja tönintää taas x'D Mutta ehdotukseni voisivat parantaa Isabellea entisestään, harkitse niitä toki. Mikään ei kuitenkaan ole möngässä, ellei nyt silmien värinvaihtamista lasketa. Koska luotan siihen, että korjaat sen hyväksyttyihin hahmotietoihin, sanon tässä suoraan, että Isabelle on hyväksytty.

Laitoin nuo Isabellen tiedot nyt jo tuonne, toivottavasti ne ovat nyt kunnossa. Muokkailen varmaan vielä tuota kyky-juttua siistimpään muotoon, kun siitä tuli nyt ehkä hieman tönkkö.