Little secrets, big surprises

Oli monia eri vaihtoehtoja yllätykselle, jonka Jean-Luc pystyisi järjestämään palautuspaketin mukana – osa harmittomia, osa vähemmän laillisia, mutta hän pystyisi kyllä keksimään jotain soveliasta. Asian silkka harkitseminenkin oli moraalisesti kieroutunutta, suorastaan väärin, mutta mitä hän sellaisesta välitti – Ivanka ei ollut osunut kovin kauas totuudesta pohtiessaan mielessään sitä, olikohan Nina laiton lemmikki, vaikka sitä velho ei tietenkään tiennyt. Hän tiesi vain omat syntinsä, rikoksensa, ja kuinka hämmentävän kevyitä ne olivatkaan.

Velho ei vastannut slaavittaren kysymykseen, koska oli silloin päättänytkin vannottaa tämän olemaan kertomatta Ninasta. Nyt, kun se asia oli selvillä ja hän oli nyökytellyt hyväksyvästi päätään partaansa sormeillen, hän saattoi keskittyä muihin seikkoihin.
”Hmm, parempi varmaan että keksin jotain itsekseni, niin sitten sinun ei tarvitse sekaantua asiaan jos tulee jotain ikäviä seurauksia”, hän sivuutti koko aiheen, vaikka juuri äsken oli vaikuttanut valmiilta neuvotteluihin.
”Eiköhän olisi maksamisen aika?” mies vaihtoi puheenaihetta yhtäkkisesti ja hymyili.
”Hmm, kolme sigiliä, esineen vaarallisuus, tunnistaminen... sanotaanko 200 euroa?” Näennäisestä laskeskelustaan huolimatta sinitukka heitti hinnan täysin mututuntumalla aiemmista uhkailuistaan huolimatta ja asteli varsinaisen liiketilansa työpöydän luo kävelykeppinsä kanssa. Sen laatikosta hän etsi esille muistikirjan ja kynän, joita hän ojensi sitten Ivankalle.
”Voitko laittaa osoitteesi ylös? Laitan postikulut laskuna sitten myöhemmin.”

Ivanka

Olihan se vähän arveluttavaa ja ehkä lapsellistakin harkita tällaisia kostotoimenpiteitä, mutta Ivankan mielestä hän oli täysin oikeutettu tekemään niin. Larissa oli yrittänyt huijata ja saattaa Mikhailin vaaraan. Sitä ei sopinut katsoa läpi sormien. Oppisipahan se noidanhupakko, ettei Petrovin perheen kanssa suinkaan kannattanut leikkiä. Tai sitten tuo suuttuisi vain pahemmin, mutta sitä vaihtoehtoa slaavitar ei suinkaan tahtonut edes ajatella.

Jean-Luc sanoi, että keksisi yllätyksen itsekseen varmuuden vuoksi. "Hyvä on", Ivanka sanoi, vaikka häntä vähän epäilytti jättää velho yksin vastuuseen. Entä jos sinihiuksinen saisikin venäläisen noidan vihat niskaansa? Sen asian kanssa ei ollut leikkimistä.
Puheenaihe vaihtui raha-asioihin. Ivanka oli jo melkein ehtinyt unohtaa, että tästä piti maksaakin. Oli hänellä kuitenkin rahaa mukana. Loppusummaksi tuli parisensataa euroa, mikä oli ehkä hiukkasen enemmän kuin mitä slaavitar oli odottanut. Hän ei kuitenkaan ruvennut purnaamaan tai tinkimään, koska tahtoi pitää velhoon hyvät välit. Eihän sitä koskaan tiennyt, milloin hän tarvitsisi maagista apua jälleen.
Ivanka kaiveli kukkaroaan esille seuraten Jean-Lucia liiketiloihin. "Maksanko käteisellä vai käykö sinulla luottokortti?" Ivanka kysyi. Hän maksoi mieluummin tällaisia isompia summia kortilla, mutta oli varmuuden varalta ottanut käteistäkin mukaan.
Hän otti vastaan velhon tarjoaman muistivihon ja yritti muistaa kirjoittaa osoitteensa länsimaisilla kirjaimilla. Kirjaimet sekoittuivat helposti, koska sekä ranskassa että venäjässä oli samannäköisiä kirjaimia, mutta ne merkitsivät eri asiaa. Ivanka hallitsi kyllä länsimaisen kirjoituksen hyvin, mutta ainakin kiireessä tuppasi söhräämään jotain molempien kielten sekoitusta. Nyt hän sai osoitteensa kirjoitettua melkein oikein, mutta sekoitti pari kirjainta ja joutui aloittamaan alusta sutattuaan ensin koko osoitteen. Sitten hän ojensi muistikirjan takaisin.

”Käteinen olisi mukavaa”, Jean-Luc vastasi Ivankan kysymykseen hymyillen. Kun raha oli huolimattoman laskemisen jälkeen vaihtanut omistajaa ja slaavitar oli saanut osoitteensa kirjoitettua, velho nappasi muistikirjan itselleen ja alkoi jostain syystä selailla sitä, ennen kuin pysähtyi oikeasti lukemaan ja tarkastamaan kirjoitetun osoitteen.
”Mm, tällä kaikki on kunnossa”, sinitukka totesi päättäväisesti nyökäten.
”Otan yhteyttä sitten, kun olen saanut pakettiasian hoitoon. Mmm, kiitos palveluideni käyttämisestä”, hän toivotti ja kumartaa nöksäytti vähän niskojaan kumaraan, mutta samaan aikaan kuitenkin tuijotteli yhä näennäisen sattumanvaraisia sivuja muistikirjassaan. Hän oli vaipunut käsittelemään jotakin uutta ajatusta ja riipustelemaan sivuille joitain huomioitaan nyt, kun episodi Ivankan kanssa oli hänen kannaltaan saanut päätöksensä.

//Jos lopetellaan tähän? :'D Otetaan uutta peliä sitten, kunhan saan yhden Jean-Lucin pelin käärittyä kasaan.//

Ivanka

Ivanka nyökkäsi ja kaiveli kukkarostaan nipun seteleitä ojentaen ne sitten velholle. Hänen lompakkonsa oli keventynyt huomattavasti, mutta oli tärkeämpää, että kaikki olisi nyt kunnossa. Hän kirjoitti myös osoitteensa toisen tarjoamaan muistivihkoon.
Jean-Luc kertoi ottavansa yhteyttä hoidettuaan postitusasian. Ivanka nyökkäsi. "Kiitos erittäin paljon avusta", hän sanoi hymyillen. Oli kerrassaan mukavaa tavata sellainen velho, joka ei yrittänyt huijata ja hankkia itselleen hyötyä. Koti-Venäjällä sekin asia oli hieman toisin.
"Näkemiin sitten", hän sanoi alkaen tehdä lähtöä. Ivanka poistui liikkeestä suunnaten askeleensa kotia kohti. Nopea vaatteiden vaihto ja sitten töihin. Ja Mikhailin kanssa pitäisi vaihtaa muutama valittu sananen.

//Kiitoksia pelistä //