People Are Strange

//Kai ja Jin <3\\

Roul vihelteli polkaistessaan pyöränsä käyntiin. Hänen asuntonsa takana oleva kuja, jolle hänen autotallinsa ovi johti, raikui jylisevästä äänestä, jonka pyörä päästi käynnistyessään. Hän suoristi mustaa pitkähihaistaan, jonka päälle oli laittanut 12012 liivin. Hän silitti hymyillen merkkiä, jossa komeili 1% ja veti sitten koristeelliset gogglesit silmilleen lähtien eteenpäin varmoin liikkein pyöräänsä käsitellen.

Tänään oli päivä, jolloin Roulin täytyi käydä vihdoin vaihdattamassa muutama pikkuosa pyörästään läheisessä liikkeessä. Hän olisi kyllä ollut täysin kykenevä tekemään työn itse, mutta Elliot oli vaatinut häntä käymään liikkeessä ihan hyvän imagon ja suhteiden vuoksi. Siispä Roul oli ottanut pyöränsä ja ihmisystävällisimmän mielialansa ja lähtenyt kohti liikettä. Ajomatkaa ei ollut kuin vajaa 15minuuttia, joten ei kulunut aikaakaan, kun Roulin massiivinen pyörä kurvasi jylisten Pretty Boy Customsien eteen. Mies ei tiennyt miksi Elliot piti tästä paikasta niin kovasti, mutta hän teki, kuten häntä käskettiin tekemään, eikä kysellyt liikaa kysymyksiä.

Parkkeerattuaan pyöränsä hänelle viitottuun tallin kohtaan, Roul suuntasi kohti sisätiloja. Hän koputti läheistä miestä olalle saadakseen tämän huomion. Miehellä oli mustat hiukset, jotka oli nostettu irokeesille ja hän vaikutti muutenkin hieman punk-henkiseltä.
”Anteeksi, toin juuri pyöräni tänne. Roul Afeef, tarvitsin ne pari osaa tuonne”, hän sanoi samalla, kun odotti, että mies kääntyisi hänen suuntaansa.

Jin oli kaikessa rauhassa tutkimassa koko naama keskittymisestä kurtussa inventaariomappia, kun häntä naputettiinkin olalle. Korealaissyntyinen jätkä hätkähti ja vilkaistuaan ensiksi olkansa yli tulijaa kääntyä kiepsahti sitten ympäri suu messingillä.
”Aaa, juu terve moi, mä tiedänkin sun keissin”, Jin vastasi pirteästi ja astahti parilla sivuaskeleella tiskillä majailevan muistilapun puoleen. Pomo oli jättänyt sen siihen ja varoittanut työntekijöitään olemaan tarkkana, kun hänen kaverinsa alainen saapuisi palveltavaksi. Hetken sitä selailtuaan ja asian vielä mapeista tarkastettuaan hän väläytti uuden hymyn asiakkaalle, jonka liivien merkityksen tiesi, kuten jokainen pajan työntekijä.
”Ihan pieni hetki, käväsen hakee ne varastosta.”
Jinillä kesti pieni tovi etsiessään tarvittavat osat, mutta hän palasi sieltä hymyssasuin, melkein itsekseen vihellellen, Tuntui hyvältä olla duunissa pitkästä aikaa, käden parannuttua.
”Näytäkkös pyöräs, niin laitetaan palaset vaihtoon”, hän sanoi Roulille saapuessaan taas paikalle.

Roul nyökkäsi työntekijälle tämän lähtiessä hakemaan osia. Hän vilkuili hieman levottomana ympärilleen odotellessaan, hän ei pitänyt siitä kuinka moni asiakas katsoi häntä pahasti. Työntekijät osasivat pitää naamansa peruslukemilla, mutta monilla asiakkailla tuntui olevan pahoja ongelmia käytöstapojen kanssa. Aikuiset ihmiset tuijottivat kuin pahaiset kakarat. Mies pudisti päätään. Hän päätti olla piittaamatta ihmisten katseista ja käänsi päättäväisesti selkänsä sille osalle tilaa, jossa suurin ihmismäärä majaili. Hän tuhahti hiljaa ja nostaessaan katseensa läheisestä paperiroskiksesta hän näki aikaisemman jannun palaavan. Onneksi tuo tapaus ei tuijottanut häntä kuin balettimekkoista paviaania eläintarhassa. Jos totta puhutaan, niin en ole paljon muuta kuin balettipukuinen paviaani välillä… Roul sätti itseään päänsä sisällä ja hymähti sitten omille ajatuksilleen.

”Joo, se on tuolla”, Roul sanoi ja osoitti pyöränsä suuntaan lähtien samalla kävelemään sitä kohti. Hän vilkuili työntekijää kulmiensa alta ja pisti merkille, että tämän kasvot olivat oikeastaan aika miellyttävän muotoiset. Mies löi itseään henkisesti. Hänellä ei ollut mitään kiinnostusta satuttaa itseään taas kerran.
Kaksikko saapui pyörän luo ja Roul silitti sen satulaa hellästi.
”Älä tee pahaa minun rakkaalleni”, hän virnisti Jinille ja astui kauemmas pyörästään, jotta toinen pääsisi hääräämään sen kimpussa. Hän katseli hetken toisen työskentelyä hiljaisuuden vallitessa ja rykäisi sitten hieman.
”Mitenkäs sinä? Tottahan toki sinulla pyörä on? Oletko pitkään rukkaillut näitä?” hän kyseli ihan keskustelua viritelläkseen ja tylsyyttä vältelläkseen.

Jin vihelsi hiljaa nähdessään herra asiakkaan pyörän, ja virnisti Roulin leikkisälle kehotukselle.
”En tietenkään! Kaunottaria pitää kohdella hellin näpein”, hän naurahti ja polvistui työskentelemään pyörän parissa. Onneksi nämä osat pystyi vaihtamaan ilman sen ihmeellisempiä kommervenkkeja. Jin keskittyi täysin pyörään, pääsi flow'hun ja hetkeksi unohti Roulin jääneen seisomaan siihen vierelle tarkkailemaan.

Kun Roul sitten katkaisi hiljaisuuden rykäisten Jin oli pudottaa ruuvinvääntimensä ja katsahti asiakastaan hölmistyneenä, mutta purskahti sitten nauruun ja jatkoi hommiaan kiertäen pyörän toiselle puolelle.
”Tietenkin mulla on oma pyörä, semmonen söpö Yamaha. Innostuin hommasta pikkuteininä, millonkas muullonkaan pojat alkaa tykätä kovaa meteliä pitävistä pyöristä ja vauhdista”, hän vastasi hyväntuulisesti, ja hetken päästä nauroi päähänsä pulpahtaneelle muistolle. Vaarallisia kapineita, mutta ei niistä voinut pitää näppejään erossakaan!
”Äh, anteeksi, ei tässä mitään. Mulla kestää vielä hetki, sisältä saa kahvetta ja istumapaikan, jos kelpaa.”