Nimi: Aida Eir Raske
Ikä: 23-vuotias (synt. 17.9.)
Sukupuoli: Nainen
Kansallisuus: Britannialainen (syntynyt Lontoossa, äidin puolen suku englantilaisia, isän puolen suku Norjasta)
Laji: Ihminen
Ammatti/koulutus: Englantilaisen koulusysteemin mukaiset perusopinnot (Primary School, Secondary School), kesken jääneet toisen asteen kirjallisuusalan opinnot. Käynyt myös hyvämaineista, vaativaa pianokoulua viisivuotiaasta, aloittanut ensin potkunyrkkeilyn teini-iässä ja siirtynyt myöhemmin fyysisesti haastavamman Krav Magan pariin. Ei ole valmistunut ammattiin, haaveilee kirja-alan töistä.
Suhteet: Aidan perheeseen kuuluu äiti, Marjorie Raske (os. Smith), sekä isä Daniel Raske (joista kumpaakaan Aida ei arvosta erityisen korkealle) Läheisin perheestä on ja oli nyt jo edesmennyt isoäiti, Amanda Raske. Aidan pitkäaikainen poikaystävä Garret Attaway, menehtyi heroiinin yliannostukseen hiljattain. Uusi orastava ihastus Roul Afeef on nykyisin myös kuvioissa.
Ulkonäkö: Aida on 164cm pitkä, 61-kiloinen nuori nainen. Hänellä on tasaisen vaalea iho, jota auringonpaisteessa nousevat täplittämään pisamat erityisesti nenälle ja olkapäille. Hän myös palaa herkästi, joten hän käyttää mielellään aurinkoisina päivinä pitkähihaisia ja -punttuisia vaatteita. Hänellä on pitkät, mahonginruskeat hiukset, jotka on leikattu kerroksittain ja värjätty monisävyisiksi. Sydämenmuotoisia kasvoja kehystävät hiussuortuvat, jotka ovat vielä liian lyhyitä pysyäkseen korvan takana. Hänellä on kaartuvat, ilmeikkäät kulmat ja suuret, siniharmaat silmät, jotka tuntuvat heijastavan hänen mielialojaan. Pienen, soman nenän alla on pyöreät, pehmoiset huulet, jotka valitettavan usein menneisyydessä ovat pusertuneet kiukkuiseksi viivaksi. Huonolla tuulella ollessaan Aidan kulmien väliin ilmestyy hädin tuskin huomattava huoliryppy. Aidan sileä iho kätkee alleen vuosikausien treenaamisen tuloksena saavutetun tehokkaan työkalun, jänteikkään, voimakkaan kehon, joka toimii juuri niin kuin Aida sen haluaa toimivan. Aidan selkää koristaa valtava mustavalkoinen, perinteiseen japanilaiseen tyyliin tehty koi-tatuointi, joka toimittaa eräänlaisen daruman virkaa. Aida suosii pukeutumisessaan urheilullisen elämäntyylin sallivaa vaatetusta ja pitää yleensä kenkiä, jotka eivät vaikeuta (karkuun)juoksemista. Hän pitää laadukkaista vaatteista ja selkeistä värivalinnoista. Aida käyttää hyvin vähän jos lainkaan meikkiä.
Historia: Aida syntyi hyvin varakkaaseen lontoolaiseen perheeseen. Hänen isänsä työskentelee pörssissä ja hänen äitinsä työskenteli erään nimekkään puhelinvalmistajan markkinointijohtajana, mutta jäi kotiäidiksi Aidan synnyttyä. Äidin lisäksi Aidaa hoiti lapsuusaikoina isoäiti, joka puhui tytölle vain norjaa ja kertoi saduilta kuulostavia tarinoita paikasta, jossa asui perheineen pikkutyttönä, Pariisin kaupunginosasta nimeltä Chênevalie. Aidan isä ei ollut koskaan kotona ja äidinkin mielenkiinto oli jossain täysin muualla (kuten isän nuoressa assistentissa, joka viihtyi luvattoman paljon heidän kotonaan) kuin lapsenkasvattamisessa. Aida vietti runsaasti aikaa kirjastoissa ja kirjakaupoissa (hänen isoäitinsä oli tehnyt täyden työuran kirjakauppiaana), rakastuen aina vain enemmän kirjoihin ja niiden tuoksuun. Isoäidin opastuksella Aida oppi rakastamaan puutarhanhoitoa ja nikkarointia, jossa hän osoittautui varsinaiseksi lahjakkuudeksi. Amanda Raske iskosti Aidaan uskon, että heidän suvussaan oli ripaus taianomaista verta, joka näkyi lähinnä hyvin menestyksekkäinä puutarhoina ja onnekkuutena elämässä. Todellisuus kuitenkin tappoi tällaiset harhakuvitelmat nopeasti.
Yläkoulussa Aida tutustui nörttiporukkaan, johon sopeutui hyvin. Vanhentuva ja aina vain höpertyvä isoäiti ei enää pitänyt tytölle yhtä paljon seuraa, joten Aida upotti aina vain enemmän aikaa pelaamiseen, lukemiseen ja pianonsoittoon. Nörttipiireissä Aida oppi myös käyttämään tietokonetta keskivertokäyttäjää huomattavasti paremmin, taito, jonka hän mieluiten pitää salassa. Herkkä pianotyttö herätti koulun kovanaamaisimman kundin, muutamaa vuotta vanhemman Garrett Attawayn, huomion. Viaton tyttö olikin helposti vietävissä, eikä aikaakaan kun Aida oli täysin Garrettin lumoissa. Poikaa miellyttääkseen hän aloitti potkunyrkkeilyn, koska pullataikinasta taputeltu tyttöystävä ei komealle Garrettille riittänyt.
Suuri mullistus, taikaväen kaapista ulos astuminen, aiheutti Aidankin elämässä mylläkän, kun tyttö oli vasta 17-vuotias. Kaikki isoäidin puheet noitasuvusta saivat uuden merkityksen ja Aida alkoi pohtimaan, josko hänellä sittenkin oli jotain kykyjä. Hän päätyi lopulta siihen tulokseen, ettei ollut, kuinka olisikaan, hänen kaltaisellaan nörtinriesulla. Garrett sen sijaan innostui taikaväestä ja koitti etsiä kaveripiiriinsä mahdollisimman erikoista porukkaa. Harmi vain, että "mahdollisimman erikoinen" tarkoitti yleensä incubuksia ja demoneita, ei suinkaan mitään kevytsarjalaisia.
Ihana, uhkarohkea ja äkkipikainen Garrett ei kuitenkaan ollut mikään unelmavävy, vaan ajautui jännityksen ja adrenaliinipiikkien perässä aina vain syvemmälle Lontoon synkemmälle puolelle kiskoen Aidaa perässään. Sosiaalinen eristäminen alkoi yhteenmuuton jälkeen hitaasti, pikkuhiljaa, vihjailuina ja huomautteluina. Ensin mustasukkainen Garrett eristi Aidan kaikista tämän ystävistä, sulki tytön pariskunnan yhteiseen kotiin, kieltäytyi päästämästä tätä ulos, soitteli tarkistussoittoja kotiin ja kyseli perään, vahti ja kyttäsi. Sitten Garrett sekaantui aineisiin, rupesi pieksämään tyttöystäväänsä pahaa oloaan ja vieroitusoireidensa aiheuttamaa turhautumista purkaakseen. Lopulta tilanne äityi niin pahaksi, että Aida oli Garrettille pelkkää valuuttaa, jota saattoi jakaa aineita vastaan kenelle tahansa. Aidan oli kovetettava itsensä. Hänet piti järjissään itsenäisenä jatkunut pianoharrastus sekä tunteja kestänyt tuskallinen tatuointisessio, jonka aikana hänen selkäänsä tikattiin mustavalkoinen koi-kaloja esittävä tatuointi, jonka Aida päätti värityttävänsä, kunhan paremmat ajat koittaisivat. Hän tutustui yhteen Garrettin huumetutuista, joka kertoi hurjia juttuja israelilaisesta itsepuolustuslajista Krav Magasta. Aidan onnistui löytää sopiva seura, eikä aikaakaan kun Aida oli jo täysin Krav Magan lumoissa. Toki Garrettin oli joko tultava seuraamaan treenejä itse tai lähetettävä joku lähimmästä piiristään kyttäämään, ettei Aida tehnyt mitään sopimatonta. Yleensä treenejä seurasi selkäsauna huolimatta siitä, mitä treeneissä tapahtui tai ei tapahtunut.
Aidan vanhemmat tuntuivat olevan täysin sokeita tyttärensä kärsimyksille. Heitä ei tuntunut lainkaan häiritsevän se, että tytöstä ei yhtäkkiä enää kuulunutkaan juuri koskaan mitään, ja silloinkin kun kuului, tämä yleensä pyysi rahaa. Isä oli kiireinen töissään ja äiti oli vakaasti päättänyt, ettei tytöllä mitään hätää ollut, kun ei tuo kerran ollut sanonut mitään.
Aidan 23. syntymäpäivänä Garrett kuoli heroiinin yliannostukseen. Ruma ja hirvittävä syntymäpäivälahja, joka soi naiselle vihdoin ja viimein vapautuksen henkisestä ja fyysisestä vankilasta. Palattuaan kotiinsa Lontoon hienommalle alueelle, hänen vanhemmilleen vihdoinkin selvisi, millaisesta helvetistä heidän tyttärensä oli rämpinyt läpi. Kaikki Lontoossa tuntui muistuttavan Aidaa Garrettin kanssa vietetyistä, hukkaan vierineistä vuosista, joten ainoa tapa aloittaa puhtaalta pöydältä oli muuttaa jonnekin muualle. Aida muisti yhä isoäitinsä kertomukset pariisilaisesta kaupunginosasta, jossa kaikki oli ainakin norjalaisen pikkutytön silmin ollut niin hienoa. Niinpä Aida osti isänsä kanssa asunnon (joka oli oikeastaan käytöstä poistettu liiketila) ja tilasi flyygelilleen kuljetuksen. Muutamaa päivää myöhemmin Aida seisoi uuden talonsa etupihalla avaimet kädessään ja oli valmis kirjoittamaan elämäänsä uuden sadunhohtoisen luvun.
Luonne: Aidan tatuoitu, jänteikäs olemus antaisi ehkä olettaa hänen olevan kova ja suorasanainen tyyppi, joka ei niele mitään paskaa keneltäkään. Todellisuus on kuitenkin toinen, sillä Aidaa kiusaavat menneisyyden painajaiset, jotka hetkittäin hellittävät otettaan, sallien aurinkoisen, positiivisemman Aidan astua esiin, mutta hautaavat hänet pian taas alleen hyökyaallon tavoin. Tällainen mielialojen heittely tekee hänestä hankalan ihmisen tutustua, eikä taatusti vaikuta positiivisesti myöskään pitkäkestoisiin ihmissuhteisiin. Hän saattaa säikkyä kovia ääniä ja äkkinäisiä liikkeitä.
Hän ei usko lupauksiin eikä ota ihmisten puheita todesta. Aida epäilee jatkuvasti itseään, omaa kykyään tehdä päätöksiä ja tekemiensä päätösten oikeellisuutta. Hän kaipaa vakuutteluja ja saattaa pidemmän päälle käydä melko rasittavaksikin. Hänen luottamuksensa onkin ansaittava tekojen kautta, eikä Aida itsekään epäröi todistaa omia aikeitaan konkreettisesti. Hän on lopultakin äärimmäisen lojaali ystävä, joka on valmis vaikka hautaamaan ruumiin ja valehtelemaan virkavallalle ystäviään suojellakseen. Päästettyään jonkun lähelle, hän on oikeasti ihan mukava nuori nainen, nauravainen ja huumorintajuinen, uteliaskin. Häneen voi luottaa kuin kallioon, niin kauan kuin häntä kohtelee oikein. Aida voi suuttuessaan olla hyvinkin äärimmäinen, kerrasta poikki -tapaus, jolta vie aikaa antaa anteeksi ja unohtaa.
Vampyyrit, ahtaat paikat, väenpaljoudet ja avonaiset tilat saavat Aidan vähintäänkin ahdistumaan, ellei jopa paniikin partaalle. Hän viihtyy parhaiten omissa oloissaan tai tutussa, turvalliseksi kokemassaan seurassa, mutta on jatkuvasti valmiina puolustamaan itseään tarpeen niin vaatiessa. Hän saattaa muutamassa sekunnissa muuttua täysin rentoutuneesta äärimmilleen jännittyneeksi, eikä hän kaihda voimakeinojen käyttöä päästäkseen pakoon uhkaavaksi kokemastaan tilanteesta.
Taidot/voimat/vahvuudet: Aidan veressä on tippa noitaverta, joka ei näy oikeastaan missään muussa kuin harvinaisen menestyksekkäässä puutarhan hoidossa. Tämäkin tuntuu tulevan kuin luonnostaan, eikä Aida itse koe olevansa mitenkään maaginen. Aida näkee joskus myös enneunia, mutta sen verran harvoin ettei usko niiden todella olevan sitä mitä ne ovat. Aida on näppärä käsistään, eikä epäröi tarttua tuumasta toimeen tee-se-itse-hommissa. Hän on lahjakas pianisti ja harrastaa nykyään intohimoisesti Krav Magaa, jota on kiittäminen kehittyneestä fyysisestä olemuksesta. Vahvuudeksi luettakoon myös varakas tausta, helpottaahan se naisen elämää monessa suhteessa.
Rajoitukset/Heikkoudet/Huonot puolet: Aida on menneisyytensä vuoksi epäluuloinen ihminen, joka ei usko ketään eikä luota mihinkään. Hän saattaa olla hyvinkin jyrkkä mielipiteissään eikä annan kenenkään tanssia selkärangallaan enää. Hän pelkää ahtaita paikkoja ja väentungoksia, jopa niin että saattaa saada paniikkikohtauksen keskellä vilkasta toria. Niinpä hän liikkuu mieluiten iltaisin tai hyvin aikaisin aamulla, silloin kun muut ovat vetäytyneet jo koteihinsa tai nukkuvat vielä autuaan unta. Hän saattaa möläyttää täysin sopimattomia kommentteja keskelle keskustelua, ja tappaa sen täysin, sillä vuosien henkinen ja fyysinen pahoinpitely ei ainakaan auttanut sosiaalisia taitoja.
Muuta:
- Aidalla on lemmikkinään käärme, smaragdiboa (tai vihreä puuboa) nimeltä Clyde.
- Aida asuu vanhempiensa hänelle ostamassa asunnossa, joka on jonkinlainen asunnoksi remontoitu entinen liiketila. Asunto on yksikerroksinen ja hyvin koruton, ja se koostuu yhdestä suuresta huoneesta sekä kylpyhuoneesta. Siihen kuuluu suurehko, aidattu takapiha. Pihanpuoleista seinää hallitsevat suuret maisemaikkunat, vastakkaisella seinällä on vain muutama kapea ikkuna katonrajassa. Sen ikkunoiden puoleinen laita on korotettu muusta osasta hiukan. Aida on aloittanut kämpän remontoimisen, mutta se etenee mielialojen ja mielenkiinnon mukaan. Toistaiseksi asunto on vain betonilaatikko, jossa on ovi ja suuret, pihalle antavat lyijylasiset ikkunat, jotka Aida vaihtoi raameissa roikkuneiden lasinsirujen tilalle. Nyt ikkunoiden kuvat esittävät norjalaisen mytologian maailmanpuuta, Yggdrasilia, maailmankäärmettä Jörmungandria sekä Odinin kahta korppia, Huginia ja Muninia, kunnianosoituksena kuolleelle isoäidille.
- Aidan isä potee huonoa omaatuntoa siitä, että antoi ainoan lapsensa (olkoonkin, että tämä oli vain surkea tytär, eikä komea poika niin kuin toivottiin) joutua niinkin huonoon jamaan kuin tuo joutui, ja koittaa lepyttää soimaavaa Samu-sirkkaa lähettämällä tyttärelleen tukoittain rahaa. Isälle ei kuitenkaan koskaan juolahda pieneen mieleenkään kysyä, kuinka tyttärellä menee.
- Aida osaa edelleen puhua jonkin verran norjaa, ja juttelee usein käärmeelleen ja isoäitinsä hengelle norjaksi.
- Aida haaveilee koiranpennusta.
