Aida Eir Raske

Nimi: Aida Eir Raske

Ikä: 23-vuotias

Sukupuoli: Nainen

Kansallisuus/Laji: Britti (kotoisin Lontoosta, sukujuuret Norjassa), ihminen

Ammatti/Koulutus: Englantilainen yksityisen puolen peruskoulu (Primary school, Secondary School), keskeytyneet toisen asteen kirjallisuuden opinnot. Pianokoulu viisivuotiaasta kuusitoistavuotiaaksi (hyvin intensiivinen, vaativa koulu, joka tähtäsi kilpailemiseen, Aida pärjäsi kilpailuissa hyvin, jopa kultasijoille saakka). Ei varsinaista ammattia, etsii työpaikkaa.

Suhteet: Aidan perheeseen kuuluu tätä nykyä vain äiti Marjorie Raske (os. Smith) ja isä Daniel Raske, sekä erittäin rakas ja läheinen isoäiti Amanda Raske, nyt jo edesmennyt.

Luonne: Aida vaikuttaa alkuun kovalta, suorasanaiselta, suoraselkäiseltä, paskapuhetta inhoavalta tyypiltä. Aida on treenattu, tatuoitu nainen, jonka olemus on kuin kallio, joka ei anna periksi minkään voiman edessä. Kaiken kovanaamaisuuden alla Aida on kuitenkin edelleen se hiljainen nörttityttö, jollaiseksi hän syntyi. Hänelle suurin onni on istua omassa kämpässään hyvän kirjan kanssa tai pianonsa ääressä uppoutuneena musiikkiin. Loukkaukset ja muiden sanomiset ja tekemiset vaikuttavat Aidaan pitkiksi ajoiksi ja saavat hänet miettimään itseään ja muiden suhtautumista häneen. Turhautumistaan Aida purkaa juosten tai hakkaamalla nyrkkeilysäkkiä, sen sijaan että purkaisi patoumiaan muihin ihmisiin. Vaikka Aida ei enää väpsy kovia ääniä eivätkä vihaiset ihmiset saa häntä enää spontaanisti puhkeamaan itkuun, hän edelleen karttaa ahtaita, tungokseen saakka ahdettuja paikkoja ja pitää mielellään selkänsä seinää vasten. Hän kaihtaa myös kosketusta ja saattaa säikähtää äkkinäisiä liikkeitä.

Ulkonäkö: 164cm, 61kg. Treenattu, jänteikäs ja vahva vartalo. Kermanvaalea, tasainen iho. Entisestä kirjahiirestä ei ulkoisesti ole Aidassa jälkeäkään. Hänellä on monisävyisen mahonginruskeaksi värjätty (luonnostaan tummanruskea), kerroksittain leikattu suora tukka, joka yleensä on korkealla ponnarilla. Hän käyttää hyvin hillitysti jos lainkaan meikkiä. Vaalea iho palaa herkästi, joten Aidaa harvemmin näkee juoksulenkillä pelkässä hihattomassa paidassa ja shortseissa, mutta yleisesti hänen tyylinsä on urheilullisen elämäntyylin salliva. Osaa Aida laittautuakin, mutta syytä sellaiseen löytyy hyvin harvoin. Aidalla on suuri mustavalkoinen, perinteiseen japanilaiseen tyyliin tehty koi-tatuointi selässään, joka hoitaa eräänlaisen daruman virkaa.

Menneisyys: Aida syntyi hyvin varakkaaseen lontoolaiseen perheeseen. Hänen isänsä työskentelee pörssissä ja hänen äitinsä työskenteli erään nimekkään puhelinvalmistajan markkinointijohtajana, mutta jäi kotiäidiksi Aidan synnyttyä. Äidin lisäksi Aidaa hoiti lapsuusaikoina isoäiti, joka puhui tytölle vain norjaa ja kertoi saduilta kuulostavia tarinoita kaupungista, jossa asui perheineen pikkutyttönä, pikkuisesta kylästä Ranskassa nimeltä Chênevalie. Aidan isä ei ollut koskaan kotona ja äidinkin mielenkiinto oli jossain täysin muualla (kuten isän nuoressa assistentissa, joka viihtyi luvattoman paljon heidän kotonaan) kuin lapsenkasvattamisessa. Aida vietti runsaasti aikaa kirjastoissa ja kirjakaupoissa (hänen isoäitinsä oli tehnyt täyden työuran kirjakauppiaana), rakastuen aina vain enemmän kirjoihin ja niiden tuoksuun. Isoäidin opastuksella Aida oppi rakastamaan puutarhanhoitoa ja nikkarointia, jossa hän osoittautui varsinaiseksi lahjakkuudeksi. Amanda Raske iskosti Aidaan uskon, että heidän suvussaan oli ripaus taianomaista verta, joka näkyi lähinnä hyvin menestyksekkäinä puutarhoina ja onnekkuutena elämässä. Todellisuus kuitenkin tappoi tällaiset harhakuvitelmat nopeasti.

Yläkoulussa Aida tutustui nörttiporukkaan, johon sopeutui hyvin. Vanhentuva ja aina vain höpertyvä isoäiti ei enää pitänyt tytölle yhtä paljon seuraa, joten Aida upotti aina vain enemmän aikaa pelaamiseen, lukemiseen ja pianonsoittoon. Nörttipiireissä Aida oppi myös käyttämään tietokonetta keskivertokäyttäjää huomattavasti paremmin, taito, jonka hän mieluiten pitää salassa. Herkkä pianotyttö herätti koulun kovanaamaisimman kundin, muutamaa vuotta vanhemman Garrettin, huomion (kukapa ei haluaisi korkata neitsyttä, vinkvink?). Viaton tyttö olikin helposti vietävissä, eikä aikaakaan kun Aida oli täysin Garrettin lumoissa.

Ihana, uhkarohkea ja äkkipikainen Garrett ei kuitenkaan ollut mikään unelmavävy, vaan ajautui kiksien perässä aina vain syvemmälle Lontoon synkemmälle puolelle kiskoen Aidan perässään. Ensin mustasukkainen Garrett eristi Aidan kaikista tämän ystävistä, sulki tytön kämppäänsä, kieltäytyi päästämästä tätä ulos, soitteli perään, vahti ja kyttäsi. Sitten Garrett sekaantui aineisiin, rupesi pieksämään tyttöystäväänsä pahaa oloaan ja vieroitusoireidensa aiheuttamaa turhautumista purkaakseen.

Lopulta tilanne äityi niin pahaksi, että Aida oli Garrettille pelkkää valuuttaa, jota saattoi jakaa aineita vastaan kenelle tahansa. Aidan oli kovetettava itsensä. Hänet piti järjissään itsenäisenä jatkunut pianoharrastus sekä tunteja kestänyt tuskallinen tatuointisessio, jonka aikana hänen selkäänsä tikattiin mustavalkoinen koi-kaloja esittävä tatuointi, jonka Aida päätti värityttävänsä, kunhan paremmat ajat koittaisivat.

Aidan 23. syntymäpäivänä Garrett kuoli heroiinin yliannostukseen. Ruma ja hirvittävä syntymäpäivälahja, joka soi naiselle vihdoin ja viimein vapautuksen henkisestä ja fyysisestä vankilasta. Aida päätti muuttaa isoäitinsä satujen tarunhohtoiseen kaupunkiin, Chênevalieen, toivoen saavansa siellä sielulleen rauhan.

Taidot/voimat/vahvuudet: Aidan veressä on tippa noitaverta, joka ei näy oikeastaan missään muussa kuin harvinaisen menestyksekkäässä puutarhan hoidossa. Tämäkin tuntuu tulevan kuin luonnostaan, eikä Aida itse koe olevansa mitenkään maaginen. Aida näkee joskus myös enneunia, mutta sen verran harvoin ettei usko niiden todella olevan sitä mitä ne ovat. Aida on näppärä käsistään, eikä epäröi tarttua tuumasta toimeen tee-se-itse-hommissa. Hän on lahjakas pianisti ja harrastaa menestyksekkäästi krav magaa, jota on kiittäminen kehittyneestä fyysisestä olemuksesta. Vahvuudeksi luettakoon myös varakas tausta, helpottaahan se naisen elämää monessa suhteessa.

Rajoitukset/Heikkoudet/Huonot puolet: Aida on menneisyytensä vuoksi epäluuloinen ihminen, joka ei usko ketään eikä luota mihinkään. Hän saattaa olla hyvinkin jyrkkä mielipiteissään eikä annan kenenkään tanssia selkärangallaan enää. Hän pelkää ahtaita paikkoja ja väentungoksia, jopa niin että saattaa saada paniikkikohtauksen keskellä vilkasta toria. Niinpä hän liikkuu mieluiten iltaisin tai hyvin aikaisin aamulla, silloin kun muut ovat vetäytyneet jo koteihinsa tai nukkuvat vielä autuaan unta. Hän saattaa möläyttää täysin sopimattomia kommentteja keskelle keskustelua, ja tappaa sen täysin.

Muuta:
- Aidalla on lemmikkinään käärme, smaragdiboa (tai vihreä puuboa) nimeltä Clyde.
- Aida asuu vanhempiensa hänelle ostamassa asunnossa, joka on jonkinlainen asunnoksi remontoitu entinen liiketila. Asunto on yksikerroksinen ja hyvin koruton, ja se koostuu yhdestä suuresta huoneesta sekä kylpyhuoneesta. Siihen kuuluu suurehko, aidattu takapiha. Pihanpuoleista seinää hallitsevat suuret maisemaikkunat, vastakkaisella seinällä on vain muutama kapea ikkuna katonrajassa. Sen ikkunoiden puoleinen laita on korotettu muusta osasta hiukan. Aida on aloittanut kämpän remontoimisen, mutta se etenee mielialojen ja mielenkiinnon mukaan. Toistaiseksi asunto on vain betonilaatikko, jossa on ovi ja suuret, pihalle antavat lyijylasiset ikkunat, jotka Aida vaihtoi raameissa roikkuneiden lasinsirujen tilalle. Nyt ikkunoiden kuvat esittävät norjalaisen mytologian maailmanpuuta, Yggdrasilia, maailmankäärmettä Jörmungandria sekä Odinin kahta korppia, Huginia ja Muninia, kunnianosoituksena kuolleelle isoäidille.
- Aidan isä potee huonoa omaatuntoa siitä, että antoi ainoan lapsensa (olkoonkin, että tämä oli vain surkea tytär, eikä komea poika niin kuin toivottiin) joutua niinkin huonoon jamaan kuin tuo joutui, ja koittaa lepyttää soimaavaa Samu-sirkkaa lähettämällä tyttärelleen tukoittain rahaa. Isälle ei kuitenkaan koskaan juolahda pieneen mieleenkään kysyä, kuinka tyttärellä menee.
- Aida osaa edelleen puhua jonkin verran norjaa, ja juttelee usein käärmeelleen ja isoäitinsä hengelle norjaksi.

Hei ja ihan ensimmäiseksi valtavat pahoittelut ja anteeksipyynnöt siitä, että jouduit odottamaan huomiota näin pitkään! Onnistuit jättämään hakemuksen juuri sillä viikolla, jona en kyennyt edes vilkaisemaan tietokoneeseen päin :'D Perjantaina tein kaksi valtavaa tenttiä yhdeltä istumalta ja vasta nyt pikkuhiljaa tilanne on rauhoittumassa rippiäis-sukuloinnista normaaliksi...

Kirjoitat selkeästi ja ytimekkäästi, ja olet tiivistänyt Aidan tiedot erinomaisesti. Kompaktius hämäsi minua aluksi, täällä kun niin moni tykkää jaaritella hahmotietonsa (tai ehkä se olen vain minä), mutta selkeydestä suuri plussa. Ajan myötä voisit kyllä kokeilla lisäillä muutamia pikkulauseita sinne tänne, et esimerkiksi ole kuvaillut ulkonäössä Aidan kasvoja ollenkaan.

Pidän Aidan perusdynamiikasta, kahtiajaosta fyysisesti vahvan ja kovapintaisen sekä nörtin ja kärsineen kesken. Nykyisellään erityisesti luonnekuvauksessa nuo kaksi puolta jäävät todella kauas toisistaan ilman juurikaan mitään yhdistävää siltaa. Ehkä voisit pohtia jotain, millä sitoa niitä yhteen - vaikkapa ulkopuolisuudesta ja menneistä kovista kokemuksista johtuva sosiaalinen "kummallisuus" voisi ajaa Aidaa vetämään koviksen roolia, jotta hän pärjäisi sortumatta sopimattomien kommenttien möläyttelyyn ja/tai ilman, että kukaan pääsee enää häntä satuttamaan?

Pidän Aidan arkifiiliksestä, siitä, miten luonnollisen tavanomaisia monet asiat hänessä ovat. Menneisyyden tragediakin sopii siihen tuntuun, tosin jäin vähän katsomaan, missä ovat hänen vanhempansa tässä konfliktissa poikaystävän kanssa. Toinen asia on, että jos poikaystävän kuolema on tapahtunut vasta noin vähän aikaa sitten, Aida olisi kaiken järjen mukaan yhä paljon pahemmassa tilassa, käsittelemässä surua ja aloittelemassa ylipääsemisprosessiaan. Se kannattaa ottaa siis harkintaan ja minusta joko pistää tapahtumaan aikaisemmin, jotta Aidalla on ollut aikaa käsitellä tapahtunutta, tai ottaa vahvemmin mukaan hänen nykyluonteeseensa ja tilanteeseensa. Urheiluharrastus jää muuten vähän ulos hänen menneisyys- ja muista kuvauksistaan, ehkä unohdit mainita, miten hän on alkanut harrastaa krav magaa nimenomaan tullakseen vahvaksi ja päästäkseen eroon pahoinpidelleen poikaystävän aiheuttamasta heikkoudestaan?

Ainoa selkeä ongelma Aidan tiedoissa on se, että Chênevalie ei ole kylä, eikä ole ollutkaan varmaan edes Aidan isoäidin nuoruudessa. Chênevalie on Pariisin laitamilla oleva kaupunginosa :'D Vähän muotoseikkoja siis! En tosin oikein ymmärrä, miksi isoäiti kertoisi paikasta, joka kaikkien ulkopuolisten silmiin on hyvin tavallinen kappale suurkaupunkia, tarunhohtoisia kertomuksia. Miellyttäviä lapsuusmuistoja varmastikin, mutta ei ehkä mitään erityisen maagista, ellei hän sitten todella ollut mukana Chênevalien taikaväestön piireissä. Mistä tulikin mieleeni, muista toki, että jos haluat, voit pelien myötä laitella Aidan kyvyn kehittymään eteenpäin, voimistumaan ja kasvamaan! Siitä tulisi varmasti mielenkiintoista :'D

Aida on siis hyväksytty, mutta selvitäthän silti nuo mainitsemani kohdat ja täyttelet vähän juttuja Aidan tietoihin - erityisesti olisi kiva, jos Chênevalien status kaupunginosana olisi oikein :'D Mitään viivyttämistä vaativaa ristiriitaa ei siis ollut, mutta ainahan hahmojaan voi pikkuisen hienosäätää paremmin istuviksi.

Hip!

Kävin katselemassa tuota teidän poissaolotöpöänne kun sinusta ei mitään kuulunut, joten en odotellutkaan minkäänlaista vastausta, ei siis huolta siitä! Toivottavasti tentit sujuivat hyvin. :3

Olen tottunut ropehistoriani aikana kirjoittamaan hahmot raakileiksi, koska olen tullut huomanneeksi, että mitä pidemmän ja monipuolisemman hahmokuvauksen kirjoittaa, sitä jääräpäisemmin hahmo lähtee kehittymään ihan omaan suuntaansa. Yleensä hahmo tarjoaa itse vastaukset kysymyksiin viimeistään pelien aikana, ja olen tottunut korjailemaan hahmokuvauksia jälkikäteen kun minulle itselleni muodostuu tarkempi kuva hahmosta. (Tajusin esimerkiksi tuon kasvoasian vasta, kun olin jo postannut tämän tänne, mutta tulin siihen tulokseen, että kasvokuvauksen voi kirjustella aina myöhemminkin, kunhan hahmon perusjutut ovat kunnossa.

Pahoittelen muuten suurensuuresti erehdystäni tuossa kyläasiassa, vissiinkin pikaluin juuri jonkun väärän kohdan. x_x; Anteeksi anteeksi anteeksi. Lupaan korjata Chênevalien kaupunginosaksi kun puhtaaksikirjoitan tämän (väkersin hahmokuvausta inspiraation huumassa joskus aamuyöstä kun katselin E3:a ja Sonyn lehdistötilaisuutta, ei pitäisi yrittää tehdä montaa asiaa kerrallaan kun aivot toimivat puolikapasiteetilla..).

Mietin itsekin noita vanhempia, mutta päätin sitten, että isi on ollut liian kiireinen töissä kyselläkseen tyttärensä kuulumisia ja äiti varmaankin sitten riiustellut nuorempien miesten kanssa ja ajatellut, että kyllä tytär pärjää - koska jos ongelmaa ei tiedosta, sitä ei ole olemassa, eikö niin? Ajattelin, että Aida olisi muuttanut aika piakkoin yhteen poikaystävänsä kanssa jahka ikää on ollut tarpeeksi, eivätkä vanhemmat sen jälkeen ole juuri hänen peräänsä katselleet. Näin veikkaisin. Aida varmaan osaa itse kertoa paremmin. ;3 Toki varmaan kun poikaystävä on heittänyt veivinsä, Aida on palannut vanhempiensa luokse - mihin muuallekaan? - ja nämä ovat tajunneet asian oikean laidan. Siinä varmaan rupeaisi soimaamaan kenen tahansa vanhemmat omatunto.

Olin myös ajatellut, että Aidan shokkireaktio poikaystävän kuolemaan olisi ollut juuri nimenomaan tämä muutto. Hänellä ei ole Lontoossa mitään mikä häntä siellä enää pitäisi, ja hän haluaa nimenomaan rauhallisen paikan, jossa rakentaa itsensä uudestaan. Isoäidin kertomusten Chênevalie olisi siis juuri oiva paikka aloittaa täysin alusta ja koittaa rapsutella arpikudosta tienvarteen.

Isoäidistä nyt sen verran, että olin ajatellut tämän olleen ihan oikea puskanoita, joka siksi olisi ollut perillä Chênevalien taruväestöstä ja siirtänyt pienen palan voimiaan myös Aidalle, joka ei niitä ole pyrkinyt kehittämään millään tavoin ja ne ovat siksi jääneet pieniksi. Kuten sanoit, tässä on tilaa hahmokehitykselle, ja sitähän täytyy aina koittaa jättää. Ajattelin, että Pariisi, ja erityisesti Chênevalie olisivat olleet Norjasta tulleelle pikkutytölle jo sellaisenaan maagisia (en tiedä kuinka tunnet norjalaista arkkitehtuuria, mutta minusta se on aika.. pahvilaatikkomaista), plus kun aikaa on kulunut tarpeeksi, niin aikahan tunnetusti kultaa muistot, ja varmasti Aidakin on vielä väritellyt mielessään isoäitinsä kertomuksia. Voi olla, ettei Chênevalie tosiaan olekaan ihan niin tarunhohtoinen kuin Aida olettaa, ja siitäkös soppa syntyy. ;3

Noniin, syylliset selittelevät. :'D Pahoittelut vielä tuosta kyläkämmistä, suonette sen anteeksi. Painun nyt palavin poskin korjailemaan virheitäni ja täydentelemään tietoja vielä ennen kuin postailen sitten tuonne hahmo-osioon ja lähden väijymään peliä. Ilo liittyä seuraan. :3

Ei tarvitse yhtään poltella poskia, aika yleinen kämmi tuo :'D Jokin kai siinä, miten täällä Suomessa ei oikein ole suurkaupunkeja, ja tuollaisten kaupunkien ala-alueitten käsityskyky on itsellänikin hatara...

Homma käy täysin järkeen nyt kun sitä avasit ja Aidasta kyllä paistoikin jo se, miten hommaa on varmasti ajateltu, mutta kaikkea ei ole tullut ihan kristallisoituneessa muodossa esiin itse hahmotiedoissa. Vähän vain fine tuningia oman fiiliksesi mukaan tältä pohjalta ja Aida sitten hyväksyttyihin ja pelien pyörteisiin siitä! :'D

Oli myös hienoa ja huojentavaa kuulla, että tajusit katsella poissaoloista kun minua ei näkynyt. Ah, mitä oma-aloitteisuutta! Pidän sinusta jo nyt x'D <3

Mutta tervetuloa vain nyt vihdoinkin!