The Army of Me

// Luseina ja Elijah //

Kesäpäivän kuuma porotus lepäsi vielä voimakkaana ilmassa, kun tuttuun tummaan hupulliseen viittaan sonnustautunut henkilö kulki määrätietoisesti pitkin katuja. Kello lähestyi puoltayötä, kaupunki oli valumassa viikonlopun tuomaan huumaan ja siellä täällä liikuskeli yksinäisiä ihmisiä, sekä selkeitä ryhmiä. Täällä takakaduilla erityisesti ryhmät karmaisivat Sharleytä ja nainen valitsi tahallaan hiljaisimpia ja syrjäisimpiä reittejä kotimatkakseen. Osalla kaduista ei ollut edes valoja. Sharleylle se sopi hyvin, nainen piilottautui hiljaisine askeleineen tummiin seiniin.

Matka kohti Kuutamotoimistoa oli käynyt painostavammaksi viikko viikolta. Ensin Arngrim ei ollut antanut naisen liikkua yksin ollenkaan, mutta pidemmän päälle käytännöllisyys ja pakko olivat luoneet tilanteen, jossa Sharley sai vapauttansa takaisin. Nainen ei kuitenkaan kieltänyt faktaa, että myöskään hänestä kaikki ei ollut aivan kohdillaan. Menneen kuukauden Sharley oli käyttänyt syvään itsetutkiskeluun. Vaikka siihe liittyi pelkoja, naisen kiinnostus omiin "etiäisiinsä" oli kasvanut potentiaalisesti lähiaikoina. Monissa tilanteissa nainen tunsi lähes aistivansa tulevan hetken ennen kuin se tapahtui. Sharley itse piti sitä pupun puppuna, koska tulevaisuutta ei tieteen mukaan kyetty ennustamaan, mutta mitä pidemmälle omiin muistoihinsa nainen oli uskaltanut sukeltaa, sen enemmän vakuuttuneeksi tämä tuli siitä, että kyse ei ollut harhaluulosta... Ja juuri nyt, näillä kujilla, joku oli vialla.

Kaikkialla oli kuitenkin rauhallista. Matkaa olisi enää muutamia kilometrejä ja Arngrim odotti häntä kotiin. Sharley tiesi, ettei mies hellittäisi energiakartastonsa tarkkailua ennen kuin nainen olisi kotona. Joskus hän todella mietti, miksi mies oli niin huolehtivainen häntä kohtaan. Kukaan ei ollut pystynyt selittämään asiaa. Neji ei ollut Sharleyn suhteen niin huolissaan, tai ainakin niin Sharley kuvitteli. Mitä Sharley oikeastaan mistään kuvitteli... Zombien nousun jälkeen nainen oli alkanut näkemään enemmän ja enemmän voimakkaita unia ja näkyjä. Sharley ei halunnut nähdä niitä ja pidemmän päälle ne tuntuivat repivän nuoren naisen pään kappaleiksi. Ajatukset hajosivat pieniksi atomeiksi ja hukkuivat siihen kaikkeen huutoon ja punaisten hiukkasten tulvaan, joka valloitti Sharleyn tajunnan. Nainen ravisti päätään hupun sisällä ja sulki vihreät silmänsä luomien taakse hetkeksi. Kiviseinä hänen takanaan oli rauhoittavan viileä. Vakaa ja viileä...

Elijah nojasi kujan seinään maastoutuen sen varjoihin lähes täydellisesti. Häntä alkoi pikkuhiljaa tympiä tuon saman typerän naikkosen seuraaminen, olihan hän sitä jo nelisen kuukautta tehnyt. Ei nainen koskaan tehnyt mitään ihmeellistä, ei mitään raportoinnin arvoista. Toinen asia, mitä nainen ei tehnyt, oli virheet. Mies oli odottanut ja odottanut, että nainen mokaisi, antaisi hänelle tilaisuuden napata tämä, mutta hän ei ollut saanut ainuttakaan tilaisuutta. Ei edes pienen pientä heilahdusta normaalissa balanssissa, jotta hän olisi päässyt jollakin konstilla niskan päälle.

Vampyyri nopeutti liikkeitään aavistuksen pysyäkseen näköetäisyydellä naisesta. Hän pujahti ihmisjoukon välistä ilman, että ihmiset edes huomasivat hänen menneen siitä, ja jatkoi matkaansa kohti naisen kotia, joka oli tullut hänelle hyvin tutuksi viimeisten kuukausien aikana. Hän toivoi, että nainen lähtisi vielä illalla uudestaan ulos, jolloin hän saattaisi saada tilaisuuden napata tämä lopullisesti.

Tutun kaavan mukaan hetki ennen viimeistä kujanpätkää naisen asunnolle, Elijah muutti muotoaan suureksi mustaksi koiraksi ja lyhensi hieman välimatkaa. Äkkiä hänen päähänsä juolahti hullu ajatus ja hän haukahti kuuluvasti ja juoksi naisen kiinni. Hän jäi pyörimään tämän jalkoihin läähättäen ja häntäänsä heiluttaen näyttäen kovin herttaiselta ja ystävälliseltä kulkukoiralta, joka kaipaa huomiota. Jos tämä vaikka toimisi.

//Jee, pidetään hauska peli <3//

Sharley oli juuri kääntymässä kohti tuttuja riskeyksiä kun nainen kuuli takaansa askelia. Nopeasti huppunsa suojista taakseen katsoessaan nainen ei kuitenkaan nähnyt ensin ketään, ennen kuin tämän katse siirtyi lähemmäs maata, josta nainen bongasi suuren mustan koiran. Sharley ei ikinä ollut kunnolla tekemisissä eläinten kanssa ja suuri koira oli pienikokoisesta naisesta lähinnä pelottava. Otus hyöri ympäriinsä häntäänsä heiluttan, mutta Sharley kavahti siitä pois päin ympärilleen vilkuillen. Koiralla ei kuitenkaan ollut pantaa, kenties ei sen takia omistajaakaan?

Sharley seisoi käsiään levitellen hetken paikoillaan samalla koettaen estää koiraa lähestymästä itseään ja kuitenkin jollain tapaa pidettyä sitä aloillaan.
"Kiltti koira.. Missä sinun isäntäsi on?" Sharley tunsi olonsa niin tyhmäksi ääneen lausuttujen sanojen jälkeen. Niistä kuvasti epävarmuus ja pieni pelko suurehkoa eläintä kohtaan. Lopulta Sharley lähti perääntymään muutamia askelia. Ehkä koira vain jäisi paikoilleen jos hän vain katoaisi paikalta?

//Tässä olisi vastausta. Sori kun kesti niin pitkään, olin reissussa ja tulin eilen kotiin : ) \\

Elijah kirosi mielessään. Olisihan se pitänyt arvata, että tuo naikkonen pelkää koiria. Hän istui maahan ja antoi naisen perääntyä kauemmas itsestään silmäillen tätä samalla laskelmoivasti. Hitaasti hän nousi neljälle jalalleen ja lähti jolkottelemaan naista kohti kieli ulkona ja kuuluvasti läähättäen.

Elijahilla ei ollut suunnitelmaa. Hänen täytyi napata tuo nainen, mutta hänellä ei ollut mitään tietoa, kuinka hän sen tekisi. Hän ei halunnut satuttaa toista, sillä siihen miehellä ei ollut mitään pätevää syytä. Vampyyri oli päättänyt tiukasti, ettei halunnut aiheuttaa myöskään turhaa huomiota. Eihän hän halunnut nostattaa kysymyksiä tehtävästään, Killan toiminnasta taikka tuon naisen identiteetistä, josta hän itsekin oli vielä epävarma. Olihan hän kansion vastaanottanut ja lukenut, mutta kaikki hänen lukemansa oli niin outoa, että asiat menivät yli miehen hilseen.

Hitaasti mutta varmasti Elijah keräsi voimia takajalkoihinsa ja loikkasi salamannopealla liikkeellä tytön päälle muuttuen samalla omaan ihmismuotoonsa ja painaen kätensä naisen suulle.
”Ei pihahdustakaan”, hän kähähti.

// Valitettavasti Elijah ei taida selvitä tästä aivan niin helpolla kuin toivoisi. Muuten, kannattaa pistää hieman varovaisuutta peliin, ellet täysin nojaa siihen ettei Elijah ymmärtänyt mitkä Sharleyn kyvyt tarkalleen ovat, koska solujen manipulointi mahdollistaa kohteen räjäyttämisen atomeiksi. Eli Elijah on tässä tilanteessa aika vaarassa itse Mutta mulla on suunnitelma silleen että ei tarvita mitään ylimalkaista, just be careful And excuse my hitting, meillä molemmilla on siihen kaiketi lupa ^^ //

Askeltaessaan taaksepäin, kohti kujan haaraumaa Sharleyn päähän nousi yksi niistä lukuisista ajatuksista, jotka vaivasivat häntä öisin. Saattoiko siitä edes tehdä listaa, kaikista niistä asioista mitä hän pelkäsi? Vai oliko se loppujen lopuksi edes pelkoa? Se vapaus, vapaa valita mitä elämällään halusi tehdä. Sharleytä ei oltu tarkoitettu siihen valintaan. Ja nyt, taas kerran, yhden varovaisuuden, piilottelemisen ja pelon sekaisien kotimatkan aikana sattuu jotain poikkeavaa, joka sai hänet ajattelemaan sitä taas. Mikä on oikeastaan oli? Mikä hänen oikeutensa oikeastaan oli piilotella ja paeta?

Muutaman sekunnin ajan Sharley veti viileää ilmaa keuhkoihinsa, sulki silmiään aavistuksen ja aisti Pariisin. Sen huminan, sen tunnun, sen ihmiset ja muut seklaiset olennot. Sen sekunnin rikkoi kynsien raapaisu maahan ja avatessaan silmänsä Sharley huomasi koiran loikanneen naista kohti. Hän nosti kädet päänsä suojaksi kyynärpäät suunnattuna kohti koiraa, joka ilmassa humahti ihmismuotoon. Nanosekunnin ajan Sharleyn kasvoilla saattoi nähdä hämmennyksen ja järkytyksen merkit kunnes vieras mies sujautti kätensä naisen suulle. Kaksikko kaatui maahan ja Sharley tunsi iskevänsä lapansa kipeästi katukivetykseen.

Sekunti, joka tuntui kestävän vähintään kymmenen minuuttia, rymisi Sharleyn pään läpi voimalla. Miehen kehon läheisyys, tämän ruumiin paino ja sen kylmyys. Sharleyn aivot tavallisessa tahokkuudellaan asiat yksi plus yksi. Vampyyri. Samalla hetkellä naisen iho alkoi hehkumaan voimakkaasti. Sharley tunsi kohtalaisen vieraan tunteen kasvavan sisällään. Se oli yhdistelmä sitä tuttua pelon tunnetta, sekä aivan uutta vierasta, keuhkoja kasaan painavaa, lihaksiin sattuvaa ja sydäntä puristavaa tunnetta, joka sai naisen hengittämään koko ajan tiheämmin. Sharley tiesi mitä se oli, sitä näki välillä asiakkailla. Ahdistusta. Tunne tuntui kasvavan niiden uutamien viisarin napsahduksien aikana pään halkovaksi ja Sharley päästi käden takaa huudon, joka tuntui järisyttävän seiniä naisen ympärillä. Jopa käden läpi sen voimakkuus olisi kentis riittänyt kantamaan jonkin kadulla kulkijan korviin, mikäli paikalla olisi ollut joku. Mutta ei ollut. Kaikki olennot olivat kadonneet. Huudon aikana Sharleyn ihon hohto kulminoitui ja nousi häikäisevälle tasolle. Samaan aikaan nainen jännitti kaikki lihaksensa ja tajuamatta itse tekoaan, ne avattuaan nainen näki miehen, joka vielä äsken oli pidellyt häntä aloillaan, istuvan selkä vasten vastakkaisen talon seinää.

Nainen muisti hämärästi nähneensä ilmiön aikaisemmin. Repel. Hän mietti itsekseen. Asioiden ja esineiden telekinesian avulla liikuttaminen. Tiedoton puolustuskeino. Osa naisen omaa puolustusjärjestelmää. Osa hänen voittamattomuuttaan. Hallitsematonta sellaista. Sen enempää ajattelematta Sharley loikkais pystyyn, mutta siinä seistessään, mustilla leveäkorkoisilla koroillaan, hän pysähtyi ja nojasi seinään toisella kädellään. Katsellen miestä, jonka silmät olivat vielä hetkellisesti ummessa. Ei isku ollut varmasti niin kova, että olisi riittänyt tainnuttamaan miehen. Aina, aina Sharley oli juossut. Mustapukuiset miehet, viraskieliset agentit. Tämä vampyyri oli tuskin poikkeuksetta yksi heistä. Sharleyn ihon hehku oli laskemaan päin ja enää kalpea valo loisti naisen kasvoilta korostaen tämän epäluonnollisen vihreitä silmiä, kun nainen kysyi, osittain epävarmana kuulisiko mies kysymystä.

"Kuka sinä olet?"

//Joo, Elijahia saa mättää. Olen ottanut sen lähestymiskannan, että Elijah on kuullut kyvyistä, mutta ei ymmärrä niitä ja aliarvioi ne, koska hän ei ole tottunut ottamaan huomioon, että joku on häntä vahvempi. Ajattelin, että joku pieni encounter olisi hauskempi kuin pelkkä stalkkaaminen : D Ja pakko antaa credittiä, että oli oikein inspiroiva vastaus : D\\

Sekunnissa Elijah tajusi, että oli nyt mokannut pahemman kerran. Hän tunsi olevansa naisen päällä ja äkkiä hän ei ollutkaan ja löysi itsensä paiskautumassa lähintä seinää vasten. Iho miehen kasvoissa kärventyi hieman ilmeisesti tuon omituisen naisen ihon hohteen vuoksi. Elijah lensi ilman halki kuin räsynukke ja mätkähti kuuluvasti seinää vasten valuen siitä sitten katutasoon tummaksi mytyksi, josta törrötti muutama vaalea hius.

Ensimmäistä kertaa aikoihin, vanha vampyyri oli ottanut sen verran kovaa iskua, ettei päässyt samalla hetkellä ylös ja jäi siis keräilemään itseään seinän viereen. Yllätyksekseen hän aisti, että nainen oli vieläkin siinä. Hän vilkaisi tätä silmäluomiensa raosta ja pieni hymy kohosi hänen kasvoilleen. Nainen näytti kovasti joltain kieroutuneelta enkeliltä. Täydelliset kasvot, täydellinen keho, täydellinen kokonaisuus ja sitten tuo ihon hehku, saivat naisen näyttämään yliluonnolliselta samalla tapaa kuin enkelit. Toki tuon naisen silmien ja hiuksien väri eivät sopineet enkelikaavaan, mutta silti ajatus oli miehen mielestä huvittava.

Elijah hätkähti naisen kysymystä hieman. Hän ei ollut tottunut siihen, että hänen jäljitettävänsä ryhtyi tenttaamaan häntä. Hän avasi silmänsä ja pudisteli pitkän mustan takkinsa hihoja. Hän oli halunnut tavoistaan poiketen pukeutua mustaan tänään, sillä hän halusi sulautua varjoihin paremmin. Mies katsoi tuota näin lähemmin katsottuna melko nuorta naista kasvoihin, mutta varoi kohdistamasta katsettaan suoraan naisen silmiin. Hänestä tuntui, että nuoren gasellin lailla hätkähtelevä nainen pyrähtäisi karkuun pienimmästäkin äkkinäisestä liikkeestä. Mies ei missään nimessä halunnut vaikuttaa uhkaavalta. Häntä oli alkanut kiinnostaa tuon neidin sielunmaisema.
”Olen Elijah”, hän sanoi lempeästi hymyillen ja pyyhki hiukset kasvoiltaan, jotta toinen näkisi hänet paremmin ja ei ehkä olisi enää niin peloissaan.
”Pahoittelen tuota aiempaa. Ei olisi pitänyt säikytellä sinua noin”, hän sanoi ja kiroili mielessään. Ei hänen nyt tällaiseen tilanteeseen pitänyt päätyä. Hänen ei pitäisi puhua kohteelleen ollenkaan, saati sitten pyytää anteeksi yritystä ottaa tämä kiinni.
”Vaikka en kyllä saisi edes pahoitella. Paska duuni”, hän huokaisi ja jäi rennosti istumaan maahan kohtaan, johon hänet oli heitettykin. Hän halusi antaa naiselle tilaa.

// Kiitos ^^ Sinun myös <3 //

Sharleyn ylikierroksille pyöritetyt aistit koettivat erottaa miehen sanat yleisestä kohinasta, jonka ympäristön humina, hänen oma pulssinsa, hengityksensä, kaupungin melusta. Hän keskitti katsettaan mieheen, joka nyt hymyili, esittäytyi ja pahoitteli toimintojaan. Sharley ei poistanut kulmiensa kurtistusta missään vaiheessa ja oli valmiina siirtymään pois alta. Mutta jokin, jokin pieni värähdys naisen sisällä sai tämän pysymään paikoillaan. Kaksikon välille laskeutui hetkellinen hiljaisuus, mies jäi paikalleen maahan suittuaan kuontaloaan iskun jäljiltä. Äänten kirjo teki hetkellisesti tilanteesta vaikean ajatella selkeästi, mutta Sharley teki parhaansa hukuttaakseen äänet ajatuksiinsa.

Tuossa hänen edessään, oli mies. Yksi niistä sadoista - kenties tuhansista - jotka olivat vuosien aikana koettaneet tavoittaa häntä. Jokaisella oli ollut elämä, kenties perhe jossain, joku joka välitti. Ja mitä heistä oli tullut? Kasa maahan katoavia verihiukkasia. Neji oli sanonut että kaikille oli jokin tarkoitus. Oma paikka tässä maailmassa, mutta fakta oli se, että Sharley ei ollut syntynyt tähän maailmaan samaa vapaata tahtoa varten kun tämä mies hänen edessään tai Kuutamotoimiston jäsenet piiloissaan. Hän ei valinnut tulla vainotuksi. Silti hän sitä oli. Mitä tapahtuisi jos ensimmäistä kertaa elämässään...

Stop it! Sharley ajatteli mielessään. Naisen katse porautui lujasti takaisin yhä maassa makaavaan mieheen. Hän oli yksi sadoista, jotka olivat valmiita tuhoamaan koko maailman rahasta. Hänellä ei ollut yhtään enempää oikeutta elämään kuin Sharleylläkään. Kaikki mitä Neji oli tehnyt, kaikki ne kerrat kun Arngrim oli vaarantanut itsensä. Heittäisikö hän ne vain hukkaan. Tuosta noin vain? Heittäisin... Se oli kuin kuiskaus ajatusten lomassa, jossain syvällä naisen sisällä ja hetken ajan Sharleyn sydän hakkasi kovempaa.

"Kuka lähetti sinut?" Epäilevä, varovainen, mutta utelias äänensävy väreili ilmassa hetken ajan, kun naisen kasvojen piirteet muuttuivat syvästä kurtistuksesta rennompaan kulmien kohotukseen ja hieman huolestuneen sekavaan ilmeeseen.

Elijah pystyi lähes näkemään rattaiden pyörivän tuon naisen pään sisällä. Hän oikaisi itseään hieman ja kömpi sitten jaloilleen ja nojasi selkänsä seinään. Miehen päässä pyöri miljoona ajatusta. Miksi ihmeessä hän oikein yritti napata tämän henkilön? Mitä pahaa tuo nainen oli tehnyt? Hän ei tiennyt mitä ajatella tilanteesta, sillä kaikesta huolimatta mustatukkainen nainen vaikutti kovin viattomalta ja onnettomalta. Nainen oli vähän niin kuin emostaan eksynyt ankanpoikanen, joka oli märkä ja kylmissään, ja odotti vain jonkun pitävän siitä huolta. Elijah hymyili pehmeästi kuullessaan naisen sanat.
”Minä työskentelen järjestölle, joka toimii täällä Pariisissa. En tiedä kuka meidät palkkasi, minä sain käskyni johtajaltamme”, hän sanoi eikä ollut itsekään varma miksi kertoi tällaisia asioita toiselle. Tietenkin hänellä oli vaitiolovelvollisuus kaikkea Kiltaan liittyvää kohtaan, mutta juuri nyt hän ei jaksanut välittää. Olihan hän sotkenut naisen Killan toimintaan jo aiemmin käymällä tämän kimppuun. Joskin hänestä tuntui, että nainen oli sotkenut itse itsensä Kiltaan ja paljon voimakkaampiin tahoihin jo aikoja sitten.
 

”Kuka sinä sitten olet?” hän kysyi edelleen lämpimästi hymyillen ja kallisti päätään sirosti vasemmalle. Nyt kun juttelu naisen kanssa oli jo aloitettu, hän ei nähnyt mitään pahaa sen jatkamisessa. Sitä paitsi Elijah oli enemmän ja enemmän utelias naisesta, tämän tekemisistä ja aivan erityisesti siitä, kuinka toinen oli saanut itsensä sotkettua tähän näin pahasti.

Sharley peruutti lyhyen askeleen miehen noustessa ylös, muttei irrottanut kättään seinästä. Se tuntui viileältä, vakaalta ja rauhoittavalta. Jotain, mikä ei tällä kaaoksen hetkellä romahtaisi. Seuraavat sanat jäivät leijumaan Pariisin yöhön. Niin monta yötä. Niin monta päivää. Lukuisia tunteja ja tuhansittain eri pituisilta tuntuvia minuutteja. Sen verran aikaa Sharley oli elämässään käyttänyt löytääkseen tuohon kysymykseen vastauksen. Kuka hän oli? Ranskan mukaan hän oli Sharley Aymond, Aasiasta teini-iässä adoptoitu tyttö, jonka kasvattivanhemmat kuolivat tämän ollessa juuri ja juuri täysi-ikäinen. Nejin mukaan hän oli omaan elämäänsä ja vapauteensa oikeutettu mikä tahansa vain halusi olla, mutta se oli kenties jopa edellistä valheellisempi vaihtoehto. Ja jossain päin maailmaa, hän oli maailman kuulutetuin ja salatuin olento, jota pidettiin koko maailman turvallisuuden vaarantavana riskinä. Kysymys ei ollut kuka hän oli. Vaan mikä hän oli?

Toinen, täysin edellisen pohdinnan rinnalla seuraava ajatuskulku koski miestä itseään. Jos tuo kysymys ei ollut kompa tai vain jutteluksi esitetty, siinä tapauksessa tuo mies tiesi tehtävästään vaarallisen vähän. Toisaalta myös tämän käytös viittasi siihen, ettei hän tiennyt täysin mihin Sharley oli kykeneväinen. Mikä miehen voima oikeastaan oli? Naisen oli vaikea kuvitella, että mikään järjestö olisi lähettänyt hänen kimppuunsa pikkutekijää, joten tässä miehessä oli pakko olla jotain... Jotain erityisen vaarallista. Jotain, millä se kuka ikinä hänet olikaan palkannut, uskoi voitavan lyödä jopa Sharleyn voimat, jopa Telekinesia.

"Minusta tuntuu, että sinun pitäisi tietää se, kenties jopa minua paremmin."

Siinä missä naisen ääni oli jo kohtalaissen vakaa ja rauhallinen, tämän päässä kaksi toimintamallia kävivät sotaa keskenään. Hän voisi päästä vihdoin eroon tästä kaikesta. Juoksemisesta ja piilottelusta. Hän voisi kenties oikeasti saada selville mikä ja kuka hän oli. Tosin se saattaisi maksaa hänelle hänen henkensä tai vielä pahempaa, johtaa siihen että hänen kykyjään käytettäisiin siihen mihin ne oli luotukin. "Jokaisella on tarkoitus". Niin Arngrim oli sanonut. Sharleyn elämälle oli alunperin tarkoitus. Mikä oikeus hänellä oli toimia sitä tarkotusta vastaan... Toisessa vaakakupissa oli Kuutamotoimisto, se kummallinen elämä ja ihmisten kummalliset tunteet, tavat, arki... Kaikki se mihin Sharley oli yrittänyt totutella menneiden vuosien aikana.

Näiden ajatusten keskellä Sharleyn mieleen nousivat sanat eräästä romaanista, mitä hän oli lukenut yön pimeinä tunteina, kun ei saanut unta. Sometimes the destiny will show us the way. Then it is up to us if we are going to follow it's lead. Kaikella oli tarkoitus, myös tällä hetkellä? Näiden ajatusten kirjomana, Sharley ponnisti seinästä vauhtia ja pinkaisi juoksuun viereiselle kadulle. Ainakin sen tuli näyttää sieppaukselta.

Naisen toteamus löi Elijahin ällikällä. Miten niin hänen pitäisi tietää paremmin? Mitä nainen tarkoitti? Eikö nainen tiennyt kuka itse oli? Mies huomasi äkkiä tämän jutun olevan paljon syvempi ja monimutkaisempi kuin hän oli alun perin ajatellut. Hänessä heräsi ihmeellinen halu suojella naista, jotta tämän ei tarvitsisi olla niin peloissaan enää. Mies ei tiennyt mistä tuo tunne kumpusi, mutta se oli voimakas ja sillä hetkellä hän alitajuisesti päätti hylkäävänsä tehtävänsä, sillä piti sitä järjettömänä. Varmasti Klauskin ymmärtäisi ja kuka ikinä Klausin oli palkannut, pistettäisiin ymmärtämään jos ei muu auttaisi.
 
”Miten niin minun pitäisi tietää? En ymmärrä”, hän sanoi hieman avuttomaan äänensävyyn naiselle ja hymyili ujosti. Hän toivoi, että tästä ei tarvitsisi vääntää kättä. Hän toivoi, että nainen lähtisi hänen mukaansa vapaaehtoisesti, he voisivat piileskellä hänen asunnollaan ja miettiä jonkinlaista toimintasuunnitelmaa tulevaisuuden varalle. Hän voisi ehkä kutsua Klausin kylään ja tämä voisi kertoa millä tavalla hän voisi auttaa ja he saisivat varmasti Killan tuekseen. Elijahilla oli luottavainen olo. Hän oli varma, että hänen suunnitelmansa toimisi ja hänen mieltään ei vaivannut yksikään epäilys. Kaikki riippui nyt tuosta naisesta.
 
”Hei! Odota!” Elijah huusi, kun nainen pinkaisi juoksuun. Hetken typeränä seisottuaan mies lähti perään ja oli pian saavuttanut nopeuden, johon eivät monet muut vampyyrit pystyneet. Tässä vuosisatojen treenaus palkitsi ja mies saavutti naista kovaa vauhtia. Yhdessä hujauksessa hän oli kiepahtanut naisen eteen ja napannut tämän syliinsä.

”Hei, älä karkaa. Selvitetään tämä juttu yhdessä, jooko?” hän sanoi pehmeästi samalla, kun päästi naisen irti, jotta tämä ei ahdistuisi.

// Annan sulle vähän haastetta, try to take her away ja anteeksi että kesti näin kauan :'(
Ai ja pieni briiffi kun Arngrimilla ei ole vielä sivuhahmoprofiilia. Arngrim on noin 190cm pitkä, pitkät vaaleat suorat hiukset, muuten lihaksikas rakenne. Vampyyri, syntynyt viikinkiajalla.
//

Toisaalla

Arngrim oli jo tovin seurannut energiakartastossaan Sharleyn kummallisia liikkeitä ja tämän tavanomaisen rutiinin rikkoutumista. Neji istui sohvalla käsissään päivän lehti, joka kirkui erilaisia taikaterrorismista kertovia juttuja. Joku jopa muisteli taaksepäin viime vuotisen zombietapahtuman tuntuja. Arngrim poistui ilmoitustaululta, jolle tiimi tapasi ripustaa johtolankojaan ja muita tärkeitä tietoja ja kulki naulakon luokse kurottaen pitkää nahkatakkiaan. Sanaakaan sanomatta Neji niputti lehden, asetti sen sohvapöydälle ja matki Arngrimin eleitä. Kaksikko poistui tunneliin äänettömästi. Nejille ei tarvinnut kertoa mistä oli kyse. Sharley oli myöhässä ja zombitapahtuman jälkeen myöhässä oli lähes poikkeuksetta tarkoittanut vaarassa. Toisinaan Neji mietti oliko touhussa enää mitään järkeä, mutta lupaus oli lupaus, mies ei vaatisi tietää mikä Sharley oli.

Sharley

Kujien mustat seinät vilisivät naisen silmissä tämän juostessa korkeilla koroillaan pitkin katuja. Hän toivoi jotain kivutonta ja helppoa ratkaisua: kolkkaus? Mutta sen sijaan mies pölähti nopeammin kuin nainen oli arvellut Sharleyn ohi ja nappasi tämän kiinni. Vaistomaisesti hehku naisen iholla nousi nopeasti ja miehen päästäessä irti Sharley oli valmiina iskemään takaisin. Juoksemisesta raskaasti hengittävä mustahuppu seisoi hieman jalat haarallaan tasapainon pitämiseksi ja tähtäsi kädellään miestä.

Sharleyn mieli tavoitti tilannetta epätyypillisesti hieman jälkeenpäin. Naisesta tuntui kuin hänen päänsä olisi tietokone, jonka kovalevy oli ylittämässä sulamispistettä. Rätinää ja kohinaa. Huminaa. Kummallisia lauseita ja sanoja, viinilasien kilahteluja. Sharleyn hengitys ei rauhoittunut yrityksestä huolimatta. Naurua, pannujen kolinaa ja ruokien tirinää pannuilla. Auton torven huumaava ulvahdus. Huomaamattaan nainen nosti kätensä korvilleen kuin estääkseen erilaisten äänten kirjon. Valtava kahden auton kolarin aiheuttama räsähdys tuntui tapahtuvan aivan milliometrien päässä, ihmisten huutoa kuunnellessaan Sharley tunsi maan vavahtelevan allaan ja naisen näkökenttä lainehti kuin meri jonka aallonmurtajia vasten syöksyvät aallot. Niiden kuohuva ääni peitti alleen naisen oman hengityksen. Tämä tuntui putoavan kalliolta, naisen jalat pettivät alta, hän valahti jyrkänteeltä kohti tyrskyjä ja särki veden kylmän pinnan. Jopa meren syleilyssä oli ääniä. Kuplia, huminaa, kohinaa. Pimeys.

Neji

Arngrim käveli reipasta tahtia edellä pitkin kujia ja seurasi kartastoaan. Paikka oli selvästikkin lähellä tukikohtaa, sillä mies ei ollut valinnut itselleen muita kulkuneuvoja kuin omat jalkansa. Neji kulki kädet mustan puuvillatakin taskussa, hiukset tyypillisesti sekaisin ja vapaan liikkuvuuden takaavat puuvillahousut hyväillen miehen ihoa. He kääntyivät lähes rintarinnan seuraavasta risteyksestä, Arngrim nyökkäsi kertoen että kohde oli kulman takana. Miehet astuivat näyttämölle nähdäkseen Sharleyn kaatuvan maahan kuin ammuttuna. Neji oli miehistä maltillisempi ja jäi seisomaan paikoilleen samalla kun Arngrim syöksähti koko vampyyrin kehon painollaan kohti vierasta miestä.

//Sori vastauksen lyhyyttä. Oli kauhean vaikea vastata hittailematta säälimättömästi. Ja tosiaan Elijah on sitten ihan uskomattoman vahva, jopa vampyyriksi, ihan koulutuksensa ja ikänsä takia. Ihan jotta tiedät : D\\

Elijah katsoi huolestuneena, kun tyttö rupesi käyttäytymään varsin oudosti. Hän ei osannut toimia sellaisessa tilanteessa, häntä ei ollut koulutettu sellaiseen. Siksipä hän seisoi tumput suorina mumisemassa jotain ”Mimmunmömmön” tapaista ja yritti kovasti saada päätään tilanteen tasalle. Hän oli kuvitellut, että tyttö voisi olla yhteistyöhaluinen. Nyt näytti siltä kuin tämä olisi vain umpihullu.

Elijah avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta samaan aikaan tyttönen äkkiä tipahti maahan kuin kuolleena. Hänen huuliltaan pääsi yllättynyt älähdys ja hän syöksyi kohti tyttöä huolestuneena. Miehen liikerata kuitenkin pysähtyi lyhyeen, kun hän tunsi jonkin tai jonkun iskeytyvän voimalla kylkeensä. Vaiston varassa hän nappasi häneen osuneesta kohteesta kiinni ja paiskasi tämän vasten läheistä tiiliseinää. Nyt hän ehti vilkaista hyökkääjäänsä ja tunnisti tämän toiseksi vampyyriksi. Tuntematon vampyyri oli muutaman sentin Elijahia pidempi, mutta oli samalla tavalla vaalea kuin hän.

Elijahin aivot toimivat ylikierroksilla. Hän voisi jäädä tappelemaan tai hän voisi ottaa riskin ja yrittää kantaa tuo tyttö turvaan. Hän ei ollut varma olivatko nämä uudet tulokkaat, joista toista hän piti merkityksettömänä sivussa seuraamisen vuoksi, tuon tytön tuttavia, kavereita vai vihollisia. Hän pudisti päätään nopeasti kuin ravistaakseen ylimääräiset ajatukset sieltä pois ja hyökkäsi kasvavalla raivokkuudella vaalean vampyyrin kimppuun.

// Hehee, seuraava jännä juttu on, että Nejillä ja Elijahilla on sama kyky. Tosin taannoisien Hiroshiman tapahtumien vuoksi Nejin kyky on vaillinainen ellei tämä menetä sen kontrollia, joka aiheuttaa aina damagea miehelle itselleen, mutta voisi myös silloin yltää Elijahin yli. Onko Elijahilla muuten täysi hallinta mielensä yli myös tuollaisessa tilanteessa, jossa hän joutuu keskittymään varteensa otettavaan tappelukumppaniin ja Sharleyyn? Jos on niin laita pikaviestiä, muutan kohtia.
Arngrim ei ole heikko hänkään, mutta miehen kyvyt perustuvat pääasiassa energiakartastoon ja lihasvoimaan. Arngrim on syntynyt 700-luvun loppupuolella ja viikingit ovat myös tunnettu vahvoina, ja ei ole ihan nuori hänkään Lyhyt oli munkin //

Neji seisoi paikoillaan ja katsoi valkeahiuksisen toverinsa rynnäkköä viileästi. Mies painoi kätensä taskuihin ja silmäili kahden ärrimurrin tapellessa Sharleytä. Naisesta lähtevä säteily tuntui vastaavan marraskuun zombitapahtumien tiltiä. Kuka ikinä tämä vieras mies olikaan, hän tuskimpa oli täysi syy Sharleyn tajuttomuuteen. Neji päätti toimia nopeasti ja tähtäsi aavistuksen sivusta kolmiollaan vieraaseen mieheen. Tämän päähän oli erittäin vaikea päästä. Kaikki sen sisällä tuntui kuin muurilta, jota vuosien varrella rakennettu juuri tämän kaltaisia yrityksiä varten, kunnes muutaman murtosekunnin ajan se muuri tuntui vain usvalta ja Neji näki mielessään yhden sanan. Muuri kuroutui umpeen samalla nopeudella blokaten miehen näkymän muuhun. Katsahdettuaan uudelleen kaksikkoon näytti siltä että Arngrim oli lievästi alakynnessä tuossa nyrkkirysyssä. Nejiä ei huvittanut joutua siihen kalleinen puuvillatakkeineen, joten mies tyytyi korottamaan ääntänsä.

"Oi! Eikö tuo ole vähän epäkohtelias tapa kohdella naista, jättää toinen makaamaan katukivetykselle?" Neji kysyi viileästi seisoen yhä kädet taskuissaan paikoillaan.

//Kyllä Elijahin puolustus tuon verran voi antaa periksi : 3\\

Elijah tunsi pamahduksen käsissään, kun hän iskeytyi toista vampyyria vasten. Hänen kurkustaan karkasi villi murina, kun hän teki kaikkensa saadakseen toisen maahan ja alakynteen. Äkkiä hänen lihaksensa jännittyivät ja hän melkein menetti otteensa vihollisestaan. Hän tunsi jonkun moukaroivan hänen mieltään. Nopea vilkaisu merkityksettömältä tuntuneen miehen suuntaan kertoi enemmän kuin tuhat sanaa.
Oli yllättävän vaikeaa pitää fyysinen taistelu kontrollissa, kun samalla ilmeisesti erittäin pätevä henkilö hakkasi häntä psyykkisesti. Elijahin keskittyminen herpaantui hetkeksi vaalean vampyyrin antaessa entistä suurempaa vastusta ja silloin toinen pääsi sadasosasekunniksi hänen mielensä sisään. Mies rutisti silmänsä kiinni, pakotti toisen ulos päästään ja edelleen silmät kiinni heitti vaalean vampyyrin kauas läheiselle kujalle.

Äkkiä Elijahin keskittymisen rikkoi tummahiuksisen vampyyrin ääni, kun tämä avasi suunsa. Hän kääntyi salamana tuota miestä kohti peittäen samalla maassa makaavan tytön vartalollaan. Hän ei vieläkään tiennyt kenen puolella nuo miehet olivat, mutta jostain alkukantaisesta syystä hän oli päättänyt nyt suojella tuota tyttöä ja saada tietää tästä lisää myöhemmin.
”Te ette ole antaneet kauheasti tilaisuuksia auttaa häntä”, hän suorastaan ärisi toiselle punaiset silmät lähestulkoon tulta leiskuen.

// <3 //

Neji pysyi paikoillaan yhä rennosti, kuin kaikki muu hänen ja salamuurhajien killan vampyyrin kanssa olisi ollut ilmaa. Hän kuulu Arngrimin ähisevän jotain, mutta mies oli ilmeisesti päättänyt antaa Nejille toimintavuoron ja pysyi maassa. Mielessään Neji huokaisi syvään. Viimeinen ryhmittymä, jonka kanssa hän halusi napit vastakkain oli salamurhaajien kilta. Oliko joku Sharleyn vainoajista palkannut heidät suoritamaan homman loppuun? Olivatko he vihdoin kyllästyneen ideaan saada nainen ehjänä takaisin sinne mistä tämä ikinä olikaan lähtöisin? Shar oli pitkään ollut osa heitä, mutta lähiaikoina asiat olivat enemmän ja enemmän menneet pieleen ja asiakkaisiin keskittymisen sijaan he olivat pelastaneet toisiaan. Salaisuuksia heillä oli itse kullakin, mutta oliko Sharleyn liian painava heille kantaa... Arngrimille naisen taakse jättö olisi vaikeinta, nuo kaksi olivat olleet tiimi kauan, mutta Neji ei aikoisi riskeerata asemaansa, jonka oli uudessa kotimaassaan saavuttanut. Tämä killan jäsen ei selkeästikaan ollut vielä tunnistanut heitä tai osannut liittää heitä toimistoon tai sitten kilta ei vain ollut kokenut tarpeelliseksi tehdä heistä agendaa. Kumpi vain se olikin, Neji halusi pitää tilanteen niin. Itsekäs päätös, mutta se oli heidän oma etunsa.

"Onnea matkaan." Neji totesi ja kääntyi kannoillaan. Arngrim toijotti hetken miehen perään huutaen tämän nimeä, mutta ei tehnyt liikettä hyökätäkseen vierasta vampyyriä kohtaan enää uudelleen. Lopulta vihaa puhisten Arngrim juoksi Nejin perään ja kaksikko katosi hämärään.

Ennen tunneleihin laskeutumista kaksikko otti voimakkaasti yhteen, jonka seurauksena osa tunnelien seinistä murtuim mikä aiheutti maanpinnalla sijainneen kerrostalon romahduksen. Siitä uutisoitiin seuraavan päivänä lehdissä maanjäristyksen aiheuttamana, koska todisteita muusta ei löytynyt. Arngrim jätti kuutamotoimiston ja Nejin arvion mukaan lähti jäljittämään Sharleytä.

//Loikkasin hieman ajassa, toivottavasti käy. Jos ei käy, heitä yksityisviestiä niin muuttelen vastausta\\

Elijah seisoi hetken paikoillaan pöllämystyneenä kaksikon perään tuijottaen. Luovuttivatko he noin helposti? Antoivatko ne hänen vain mennä ja tehdä tytölle mitä mieli? Mies suoristautui ja pyyhki taistelun tiimellyksessä kerääntyneen pölyn vaatteistaan. Hän vilkaisi maassa röhnöttävää tyttöä, kohautti olkiaan ja nosti tämän poikittain syliinsä. Vaitonaisena hän veti mustan hupun päähänsä ja katosi läheisen kujan päähän kerääntyneisiin varjoihin.

2 vuorokautta myöhemmin

Elijah tuijotti hänen sängyllään makaavaa tyttöä. Tyttö oli ollut tajuton huolestuttavan kauan, mutta mies ei uskaltanut viedä häntä sairaalaan, sillä hän ei ollut varma kuinka moni muu yritti ottaa tytön kiinni, hyvässä ja pahassa. Kujalla tapahtuneen kohtauksen jälkeen Elijah oli kantanut tytön lähellä Pariisin keskustaa olevaan asuntoonsa erinäisiä pimeitä kujia ja muita syrjäisiä paikkoja myöten. Hän oli asettanut tytön sängylleen makaamaan ja pakottanut tämän muutaman tunnin välein juomaan tilkan vettä. Hän ei halunnut tytön kuivuvan kokoon hänen hoivissaan.
”Herää jo”, hän huokaisi ja istahti lattialle sängyn eteen. Sängyn reunalle istuminen olisi tuntunut liian tungettelevalta.

// Alles gut ^^ tai jotain sinne päin Sharleyn uni löytyy neidin unipäiväkirjasta, päiväkirja-osiosta //

Unessa

Pimeys oli hiljaista. Sharley makasi paikallaan kuunnellen omaa hengitystään. Se oli rauhallinen nyt. Hän muisti hetken ennen merta. Tulvivat äänet ja loppuva ilma. Täällä oli tyhjää. Hän makasi jollakin pehmeällä, jonka hän tarkemmin tarkasteltuaan tunnisti hammaslääkärin tuoliksi, joka oli asetettu makuu-asentoon. Yhtäkkiä nainen jännittyi. Hän antoi silmien kiertää äsken vielä tyhjää tilaa ja näki seinillä valkoisia kaappeja ja desinfioituja työtasoja. Koeputkia. Hän oli omassa unessaan. Henkeään pidätellen Sharley nousi istumaan tuolilla. Missään ei ollut ketään, eikä huoneessa ollut ovea. Hän laskeutui kylmälle lattialle ilman kenkiä huomaten päällänsä olevan vain valkoiset puuvillakaprit ja valkoinen toppi. Kivilattia tuntui jäätävältä paljaiden jalkojen alla. Mitä pidempään hän tutkaili huonetta, sen enemmän asioita hän näki. Pöydälle oli kaatunut yksi koeputki, jonka violetti sisältö oli valunut osittain pöydältä lattialle. Siihen oli painautunut kengänjälki. Toisella pöydälläm oli papereita levällään, osa niistä oli lattialla, tahrautuneena tuohon violettiin nesteeseen. Niissäkin oli kengänjälkiä. Oli kuin tästä tilasta ilman ovea, olisi tehty massapako. Sharley käännähti ympäri äkkiä kuullessaan takaansa piippauksen, muttei löytänyt sieltä muuta kuin läppärin näytön, joka teki 20 minuutin virranloppumisvaroitusta. Sen näytöllä oli tekstiä kielellä, joka ensi silmäyksellä tuntui Sharleystä vieraalta, mutta hetken näyttöä tutkailtuaan nainen tajusi kykenevänsä lukemaan sitä.

Pagoe-113

Data Installation Failed

Sharleyn suuta kuivasi. Mitä enemmän hän antoi katseensa kiertää huonetta, sitä enemmän kaaosta hän näki. Rikkoutunutta lasia lattialla. Tuolin ympärrillä oli jokin kone, joka oli pirstoutunut täysin. Sen virtapiirit välähtelivät yhä. Lattialla oli punaista. Seinillä oli punaista. Seinillä oli verta. Kuin kokonainen ihminen olisi vain räjähtänyt veriläntik- Sharley peruutti taaksepäin kauhistuneena vain osuakseen seinään, joka oli saman punaisen aineen peittämä. Huone alkoi pyöriä. Vauhdissa hän näki ympärillään miehet ja vanhasta unestaan tutun naisen makaamassa sängyllä. Nainen oli nyt kiinni erilaisissa letkuissa ja lapuissa. Yhtäkkiä nainen nousee, kiskoo letkut irti, pakenee, ihmisiä kuolee. Tietokoneen näyttö vilkkuu erilaisia tekstejä Error code, self destruction activaded, data installation failed. Sähköt katkeavat.

Sharley ponnahti sängyllä istuvaan asentoon ja hengitti tuhottoman nopeasti silmät laajentuineina. Niiden vihreä hohde tuntui sykkivän hetken aikaa ja samalla hillitön päänsärky löi lävitse naisen pään. Hän painoi päänsä käsiinsä, eikä kiinnittänyt pätkääkään huomiota lattialla istuvaan mieheen. Varoittamatta kauempana pöydällä ollut vesilasi nousi ajoittain pöytään kopsahdellen leijumaan. Vesi sen sisällä värisi hullunlailla. Hetken se pysyi täysin paikoillaan ilmassa, kunnes sinkoutui koko voimallaan kattoon pirstoutuen miljooniksi siruiksi. Naisen silmissä näkyi enää ainoastaan teksti self destruction activaded. Miksi hän ei ollut kuollut? Tuhoutunut? Eikö se ollut toiminut? Vai toimiko se... vasta nyt?

Elijah oli vaipunut meditoinnin kaltaiseen tilaan istuessaan sängyn vierellä ja hän hätkähti voimakkaasti, kun lasi äkkiä ampaisi kattoon ja hänen niskaansa satoi vettä ja lasinsiruja. Mies ähkäisi, kun eräs siruista viilsi hänen poskeensa haavan, joka parani kylläkin sekunneissa.
”Heiheiheihei”, Elijah hoki ja meni hieman lähemmäs tyttöä, mutta ei koskenut tähän.
”Kaikki on hyvin. Olet turvassa, minä en tee sinulle mitään pahaa”, hän yritti selittää, mutta ei tosissaan uskonut sen rauhoittavan tyttöä. Hän nousi ylös, käveli pois huoneesta ja laittoi oven kiinni peräsään. Ehkä oli parasta antaa toisen riehua hetki yksin.

Elijah käveli modernisti sisustetun asuntonsa keittiöön ja kaatoi uuden lasin täyteen vettä. Hän otti kaapista myös banaanin, joita hän oli käynyt ostamassa sitä varten, jos tyttö heräisi. Mies huokaisi hiljaa ja suuntasi takaisin makuuhuoneeseen. Tästä saattoi tulla rankempaa kuin hän oli odottanut.

”Hei, minulla on vettä ja ruokaa. Haluatko sinä?” hän huhuili samalla, kun avasi makuuhuoneen oven ja toivoi täydestä sydämestään, että tyttö olisi yhteistyöhaluisemmalla päällä.

// Ilmoittatko Kaille pelin loppuneeksi, jos aiot vielä vastata tähän //

Miehen astuessa takaisin sisään huoneeseen Sharley oli tehnyt mielessään päätöksen tilanteesta. Tämä ei edistäisi häntä pääsemään takaisin sinne missä ikinä olikaan syntynyt. Ja tämä mies, oli hän kuka tahansa tai minkä tahansa murhausjärjestön leivissä oli todennäköisesti joko psykoottinen tai muuten aivan täysin sekaisin kaikessa huolehtivaisuudessaan. Kun mies poistui huoneesta Sharley päästi kädet kasvoiltaan, loikkasi seisomaan ja kiirehti ikkunalle. Avojaloin tämä kiipesi ikkunalaudalle, josta oli useampien metrien pudotus maahan. Nainen veti syvään henkeä, mutta juuri ennen kuin hän valmistautui hallittuun hyppyyn ovi avautui jälleen. Täysin ajattelematta Sharley heilautti kättään miestä kohti ja naisen silmät levisivät livästi kun koko sänky, jolla nainen oli maannut huiskahti kohti miestä tukkien koko oven. Samalla hetkellä vietävä päänsärky lävisti naisen pään ja tämä luiskahti ikkunalta syöksyyn vain tippuakseen tutulle käsivarsille. Arngrim oli odottanut lähistöllä energiakartastonsa avulla pitkään sopivaa tilaisuutta, eikä sopivampaa olisi voinutkaan olla. Sharley käsissään vampyyri kiihdytti vauhtinsa täysiin ja häipyi katujen sekaan hyödyntäen koko naamioitumistaitonsa.

Myöhemmin kaksikko istui junassa matkalla kohti Saksaa, siltä he ottaisivat laivan ja seilaisivat Suomeen ja sieltä eteenpäin Aasiaan. Sharley vaati saada Nejin mukaan ja koska Nejin kontaktit takasivat kolmikolle paikan Japanissa, Neji liittyi kaksikon seuraan Helsingissä.