As sly as a fox, as strong as an ox

//Acha tänne! 46min myöhästuin aikataulusta, pahoittelut:'D //

Félicie huokaisi ja laski tyhjän drinkkilasinsa baarin tummapuiselle tiskille lähteäkseen. Lyonin aikainen lapsuudenkaveri oli ensin maanitellut Félin tapaamaan häntä Pariisin yöelämään ja sitten muutaman tunnin rupattelun ja tanssimisenkin jälkeen lähtenyt jonkun miehen mukaan. Xana oli muistellut omia villejä vuosiaan ja varoittanut naista, mutta tämä oli vain naureskellut ja pyöritellyt silmiään. Félicie oli aluksi ollut kovin vastahakoinen koko illanviettoideaa kohtaan, mutta rouva Mardeleur oli tullut ja hakenut Mylènen ja patistanut pitkää työpäivää tekevän yksinhuoltajan tuulettumaan.

Haettuaan mustan villakangastakkinsa ja viininpunaisen huivinsa lämmittämään muuten vuodenaikaan nähden kevyttä asukokonaisuutta, joka koostui pitsisomisteisesta pikkumustasta, tummista sukkahousuista sekä mustista nahkanilkkureista, Fél astui ulos raikkaaseen, tosin vielä talviseen ulkoilmaan. Onneksi talven pakkaset alkoivat jo hellittää, eikä ulkonakaan ollut aivan niin kylmä, vaikka lunta maassa olikin. Hän päätti selvittää hieman päätään kävelemällä hieman läheisessä puistossa, vaikkei juomia kauheasti illan aikana ollut tullutkaan otettua. Toki nainen yksin Pariisin yössä kuulostaa vaaralliselta, mutta Félicie ei osannut pelätä, koska tunsi alueen kuin omat taskunsa ajalta ennen Mylèneä.

Jostain syystä Féliä ei huvittanut vielä lähteä kohti Chênevalien asuinaluetta ja tuttua turvallista sänkyä, joten käveltyään puiston kertaalleen ympäri pohtien kaikkea maan ja taivaan väliltä, nainen istahti omiin ajatuksiinsa uponneena puistonpenkille ihailemaan tähtiä.

// Voi sua, ehkei se 15min haittaa Yoroshiku Onegai Shimasu! ^^ //

Oli pakkasta. Kylmyys ei suoranaisesti haitannut Nejiä, mutta jollain tapaa mies kaipasi Japanin vuodenaikoja. Sitä sellaista nollan tienoilla pysyttelevää lämpötilaa, joka mahdollisti takkien jättämisen kotiin. Nyt miehellä oli päällään tuttu musta, puuvillainen pitkä takki, sen päällä musta pitkä kaulahuivi ja jalassaan rennot hieman steampunk tyyliset tummanruskeat kangashousut. Niissä oli suurehkot taskut molemmilla sivuilla. Miehen hengitys höyrysi ilmassa kun Neji taivalsi läpi Pariisin. Hän oli hetki sitten poistunut tapaamisesta asiakkaan kanssa, asiakkaan joka oli osannut olla tavallista haastavampi. Aina kun kyse oli taikaolennoilta suojelusta, tilanteesta tuli haastavampi. Neji halusi tyhjentää päätään. Vaikka mies nautti työstään hän toisinaan kaipasi ilmaa.

Neji oli saapunut puistoon, jossa ei näkynyt montaakaan vaeltajaa. Vampyyri lähti taivaltamaan eteenpäin omaa hallittua käyntiään ja yritti keskittyä parhaansa mukaan ympäristöönsä ja pitämään mielensä poissa töistä. Katulamput loivat kelmeää valoa siellä täällä, mutta pääasiassa oli hämärää. Nejin silmille se ei tosin tehnyt eroa. Lamppuja tai ei. Kauempana puiston penkillä näkyi istuvan yksinään hieman eksyneen näköinen olento. Neji ei tarkalleen osannut sanoa, mistä johtui eksyneisyys, ehkä siitä että oli kylmä ja naisella oli päällään pikkumekko tai siitä, että tuo tuijotteli taivaalle kuin odottaen jotakin tarkoitettua tapahtuvaksi. Noh, mikä ettei, Neji ajatteli mielessään, mikään ei vienyt töitä paremmin päästä kuin naiset.

Neji käveli rauhallisesti kohti puiston penkkiä ja varoi säikyttämästä naista etenemisellään. Olisihan se varsin ikävää jos joku säikäyttäisi toisen pimeässä puistossa... Mies pysähtyi penkin kohdalle. Katulamppu ei osunut heihin täysin vaan jäi vähän sivummalle, mutta Neji piti huolen, että asettui niin että miehen kasvot jäivät hennosti valoon.
"On hieman kylmä ilma noin kauniille neidolle viettää yksin Pariisin yössä. Odotatteko kenties seuraa?" Neji lausui omalla kohteliaalla äänellään, saaden sen kuulostamaan samaa aikaa imartelevalta, mutta myös hieman huolestuneelta. Niin, naisista huolehtivat miehet olivat naisten mieleen...