Teatterin salat (Yui & Rosaire)

Marcos Lyon

Kuulas aamu koitti Pariisissa lähellä Chênevalien kaupunginosaa. Ilma oli kohtuullisen lämpöinen huolimatta pilvettömästä taivaasta. Kaupunki oli melkein herännyt eloon, autoja huristeli siellä täällä. Loppusyksystä johtuen oli vielä melko hämärää, mutta katulamput valaisivat tehokkaasti katua, jonka varrella sijaitsi teatteri. Teatteri oli ulkoapäin hyvin komea rakennus. Sen hallitsevin väri oli ehdottomasti valkoinen, mutta kullankiiltoiset ikkunat ja mustatlamput ovien vieressä somistivat koko rakennusta. Teatteriin edessä oli kolme puuovea suurine ikkunoineen.
Kun sinne astui sisälle, pani merkille aulan laajuuden. Sisäänkäynnin luota pääsi narikoiden ja palvelujen luo. Kuitenkin päällimmäisenä silmään pisti käytävä itse suureen saliin, minkä lisäksi teatterissa oli vielä kaksi pienempää salia. Marcos Lyon, näyttelijä, joka teatterissa oli luonnollisesti töissä, käveli modernien sohvien ohi käytävällä kohti esiintyjien ovea. Hän kuuli jo naurun, joka raikasi salista ja hymyili itsekseen. Mies kurkisti ovenraosta nähdäkseen kaksi näyttelijää, jotka olivat juuri saapuneet paikalle ja olivat sonnustautumassa asuihinsa.
"Huomenta teillekin!" hän tervehti naisia. Toinen naisista kikatti miehelle, joka oli pukeutunut mustiin farkkuihin, vitivalkoiseen kauluspaitaan ja mustaan liiviin.
Marcos asteli heidän luokseen ja uteli: "Muut eivät ole taitaneet saapua tänne vielä?"
Vaaleahiuksinen nainen nyökkäsi. "No, harjoituksiin on vielä vartti aikaa. Ei auta muu kuin odotella."
Marcos hymyili vain ja silmäili teatterin kaarevaa kattoa. Rakennus oli hänelle kuin toinen koti ja sen työntekijät kuin oma perhe. Vaaleanhiuksisen naisen nimi oli Rosa ja mustahiuksisen taas Belle. Rosa oli luonteeltaan hyvin samankaltainen kuin Marcos itse, Belle sen sijaan oli tuuliviiri, joka oli tosin enimmäkseen hyvällä päällä.
"Käyn puvustamossa", kertoi Belle, "tuletteko mukaan?" Rosa myöntyi, mutta Marcos pudisti päätään. Hän kävi istumaan lavalle ja katseli penkkirivejä mietteliäästi.

//Yui ja Rosaire tänne päin! :)//

Rosaire haukotteli ja tuijotteli ikkunoista katuja. Niin hän itsekin kuin myös hänen tuotantotiiminsä halusivat tähden levyn ulos mahdollisimman pian. Siksi jokainen päivä käytettiin huolella ja nyt he olivat etsimässä hyvää kohdetta ensimmäisen musiikki videon kuvaamiseen. Hakusessa oli joku sopivan kokoinen teatteri jonka ohjelmistossa olisi tilaa varata koko rakennus muutamaksi päiväksi. Etsintä oli jo aloitettu edellisenä iltana ja nyt se jatkui. Kiiltävä musta auto pysähtyi teatterin eteen ja viimeisenä autosta nousi Rosaire. Mukana hänellä oli yksi tuotantopuolen edustaja, assistentti sekä teattereita esittelevä henkilö. Toki mukaan mahtui myös yksi isokokoinen tummaihoinen mies joka päilyili ympärilleen aurinkolasien takaa. Keiju nousi haukotellen autosta ja lähti muiden perässä kohti ovia. Hän loi muutaman katseen teatterin ulkosivuun, joskaan sillä ei olisi kovinkaan suurta merkitystä.

Tähti oli pukeutunut mustiin farkkuihin, pinkkiin t-paitaan ja näiden yllä oli polveen asti yltävä harmaavillatakki jonka kauluksessa oli valkoista keinoturkista. Kevyt kilinä lähti ranteessa roikkuvasta koru määrästä ja vaaleat kiharat hiukset roikkuivat vapaina. Rosaire asteli rauhallisesti sisälle ja jäi hetkeksi aikaa katselemaan ympärilleen. Paikka ainakin vaikutti hyvältä. Hän ei jaksanut kiinnittää huomiota siihen mitä teatterin kustannuksista sekä vuokrauspäivistä puhuttiin sillä niistä kyllä pääsisi sopimukseen. Olisihan teatterille melkoinen mainos tapa saada kuuluisa näyttelijä tekemään ensimmäisen musiikkivideonsa tiloissaan.

He jatkoivat matkaa aulan läpi kohti lavaa ja yllätyksekseen kohtasivatkin lavalla istuvan miehen. Teattereita kiertänyt nainen naurahti hermostuneesti ja kertoi että ei ollut muistanut täällä olevan mitään harjoituksia. "Te varmaan tiedättekin enemmän näistä tiloista", nainen jatkoi sitten puhutellen näyttelijää. Rosairen turvamies oli jäänyt oven pieleen seisomaan ja hänen assistenttinsa jäänyt aulan puolelle puhumaan puhelimeen. Mukana olivat enää tuotantotiimistä pitkä karismaattinen mies sekä äänessä ollut nainen joka edusti Pariisilaisia teattereita.

Rosaire seisahtui paikoilleen ja jäi katselemaan ympärilleen mietteliäänä. Ehkä tämä voisi olla sopiva paikka.

//En nyt oikein tiennyt tiesivätkö näyttelijät Rosairen tulosta vai eivät mutta päättelin että eivät En myöskään keksinyt onko teatterilla joku miettimäsi johtaja mutta pistin nyt jonkun random naisen näyttämään paikkaa. Toivottavasti tuo nyt kelpaa //

//Jätin pari aukkoa tarkoituksellai että saadaan mielenkiintoinen peli. :3//

Marcos kuuli oven taas narahtavan. Hän jo odotti muita näyttelijöitä, mutta sen sijaan sieltä tupsahti teatterin johtaja ja muuta väkeä. Yksi heistä näytti kovasti tutulta... Hetken aikaa hän katseli paikalle saapuneita ihmisiä - tai siis ihmisiä ja keijua - ja tajusi sitten keijun olevan Rosaire Labelle, kuuluisä näyttelijä. Johtajan puhutellessa häntä mies nousi ylös ja nyökkäsi. "Tiedänhän minä. Mutta mistä on kyse?" puolijumala kysyi. Marcos ihmetteli, mistä oli kyse, mutta toisaalta elämässä säilyi jännittävyys yllätyksien takia. Toisinaan Marcos kurkisti tulevaisuuteensa etukäteen näkyjen avulla.
Hän katsoi parhaaksi kävellä muiden luo. Niinpä keskipitkä tummatukka loikkasi lavalta alas kevyesti kuin kauris. Penkkirivi penkkiriviltä mies lähestyi johtajaa ja muita.

Keveä hymy huulillaan näyttelijä pysähtyi parin penkkirivin päähän naisesta. Hän laski kätensä penkin selkänojalle ja esittäytyi lähinnä Rosairelle - miksi hän olisi pomolleen viitsinyt esittäytyä, hehän tunsivat jo?
"Olen Marcos Lyon, eräs tämän teatterin - ja parin muunkin -näyttelijöistä. Marcos oli kuullut Rosairen tempauksista, sillä Pariisi oli myös oikea huhujen kaupunki. Sen sijaan, että hän uskoisi automaattisesti huhuja ja iltapäivälehtiä, tahtoi puolijumala muodostaa oman mielipiteensä keijusta. Puolijumala itse säteili komeuttaan, joka oli peräisin Afroditelta ja Apollonilta. Eipä Marcos saattanut silti kieltää, etteikö Rosairessakin olisi sitä jotain.

//Selvä Ajattelin vain etten sotke ajatuksiasi//

Rosaire loi kevyen hymyn miehelle joka esittäytyi Marcoseksi. "Olemme etsimässä tulevan musiikkivideoni kuvaus paikkaa", hän kertoi hymyillen kevyesti ja loi vielä kerran katseen ympärilleen. Hän ei ihan heti tiennyt miten suhtautua toiseen näyttelijään. Vaikka hän olikin ollut mukana muutamassa Broadway esityksessä, niin moni teattereissa näyttelevä ei osannut arvostaa häntä. Kuitenkaan ainakaan heti miehen ilmeestä ei näkynyt minkäänlainen ylimielisyys. Hänen täytyi myöntää että mies ei vaikuttanut ollenkaan siltä että olisi tyytynyt vain Pariisin pieniin lavoihin. Toki myös toisen komeus hiveli silmää mutta Rosaire oli tarpeeksi keskittynyt etsimään oikeaan paikkaa että olisi sen kummemmin heti kiinnittänyt siihen huomiota. Toki täytyi myös lisätä että hän retkahti aina niihin pahoihin poikiin ja toinen oli ehkä liian siisti sekä huoliteltu hänen makuunsa.

Keijun mustat niitein koristellut bootsit kilahtivat kevyesti kun tähti liikkui muutaman askeleen eteenpäin ja loi katseen katsomoon. Hän loi sitten mietteliään katseen lavalle. Muutamalla sirolla siiven heilahduksella oli keiju lavalla johon hän laskeutui sievästi. Hän jäi tuijottamaan katsomoa ja hänen huulillaan saattoi huomata lähestulkoon nauttivan hymyn. Viime kerrasta kun hän oli ollut lavalla, oli kulunut aivan liikaa aikaa.

"Jos tämä teatteri vain miellyttää niin olisimme toki kovin kiitollisia että valitsisit tämän", nainen puhui taas ja katseli Rosairea lavalla. Samalla hän myös loi katseen Marcosin suuntaan. Täytyihän näyttelijän ymmärtää kuinka suuri asia tämä olisi. "Sen lisäksi saatat tarvita hyviä näyttelijöitä musiikkivideollesi. Eikös?", nainen jatkoi hivenen vihjailevasti. "Niitä minulla olisi myös monia", hän totesi.

Rosaire laski katseensa naiseen ja katsoi tuota hetken ennen kuin jäi katselemaan Marcosia. "Hmm. Toki tarvitsen taustalle näyttelijöitä kunhan nyt ensin löydän vain oikean paikan", hän totesi ja koetti kuvitella millaiseksi lavan saisi kun sen lavastaisi oikealla tavalla. Hän mutristi huuliaan mietteliäänä ja hymähti hiljaa.

//Pahoittelen vastauksen kestoa, tässä on ollut vähän kaikenlaista.//

Marcos ei voinut kuin ihailla toisen suliavia liikkeitä ja tietenkin lentämistä. Toisaalta keijut olivat tavallaan myös hyvin hauraita, joten keskimääräistä ihmistä jo luonnostaan vahvempi puolijumala oli tyytyväinen osaansa. Tummatukka vilkaisi johtajaansa, joka jo vihjaili hyvistä näyttelijöistä. Mies vain nyökäytti päätään osoittaakseen samanmielisyytensä. Rosairen puhuessa hänen huomionsa kiinnittyi takaisin mieheen.
Siinä samassa Belle ja Rosa palasivat puvustamosta ja yllättyivät huomatessaan lavalla kuuluisan tähden. Vaikkei Marcos mikään päällikkö ollutkaan, hän nyökkäsi naisille, jotta he tulisivat pois lavalta. Belle soi närkästyneen katseen molemmille miehille, Rosa taas hymyili hieman. Kaksikko poistui lavalta.
Marcos päätti rikkoa omatoimisesti hiljaisuuden.
"Millaista rekvisiittaa etsitte, herra?" hän kysyi kohteliaasti.
"Teatterilta saattanee löytyä jotakin mieleistänne", hän jatkoi ja toivoi, ettei saisi teatterinjohtajan vihoja niskaansa omatoimisuutensa johdosta. Hän pysytteli vielä paikoillaan, suoden keijulle tilaisuuden tutkia itsekseen paikkoja.

//Tulloo lyhyttä, mutta dialogeihin nyt tuskin koskaan saa vastattua mitään pitkästi.//

Rosaire vilkaisi vain nopeasti kahta naista jotka saapuivat lavalle, muttei sanonut heille mitään. Hän veti syvään henkeä ja hymyili hivenen leveämmin. Teatterissa oli luonnetta. Se oli aika lähellä juuri sitä mitä hän haki. Keiju kuitenkin laski katseensa Marcosiin tuon puhuessa. Hänen omat työntekijänsä tiesivät minkä virheen toinen oli tehnyt mutta pidättivät vain henkeään. Onneksi tähti sattui olemaan hyvällä tuulella. "Näytänkö tosiaan siltä että minua kannattaa herroitella?", hän kysyi sitten hivenen närkästyneenä. Toki hän ei ollut enää mikään teini tähti mutta että herra. Rosaire käänsi selkänsä yleisölle ja jäi katselemaan teatterin lavaa. Pehmeät verhot näyttivät houkuttelevilta mutta hän ei kuitenkaan lähtenyt kokeilemaan niitä. "En minä rekvisiittaa tarvitse. Teatterin vain joka sopisi musiikkivideon luonteelle. Ja haluaisin myös nähdä takahuoneen sillä osa siitä sijoittuu myös sinne", hän totesi ja kääntyi takaisin muita kohden.

Hän asteli sitten muutaman askeleen lavalla ja laski kätensä punaisille verhoille jotka olisivat voineet peittää lavaa. Hän todella kaipasi teatteriin ja pohtikin hetken pitäisiköhän hänen koettaa saada itsensä johonkin teatteri projektiin mukaan. Rosaire kuitenkin jätti ne ajatukset myöhemmälle. Hän asteli sitten takaisin lavan etu osaan. "En voi kuitenkaan liikaa paljastaa musiikkivideostani. Tiedät kai bisneksen. Hyvät ajatukset varastetaan nopeasti", hän sanoi hymyillen hivenen surullisesti. Virhe olisi nyt paljastaa laulua tai musiikki videota koska jotakin kautta ne tuntuivat aina kaikkien artistien kohdalla vuotavan nettiin.