Työn monet kasvot

André oli jännittynyt, mutta hyvällä tavalla. Hän oli tuskin saanut nukuttua silmällistäkään edellisenä yönä, tajutessaan, että todella oli Rosairen assistentti ja pääsisi, mahdollisesti, näkemään ihan lähietäisyydeltä rikkaiden ja kuuluisten tapaa elää. Se oli mahtavaa. Andrén sopimuksessa oli lukenut, ettei hän saisi paljastaa ulkopuolisille tähden yksityiselämästä mitään, mutta ei hän niin muutenkaan tekisi. André osasi kunnioittaa yksityisyyttä, samoin Laura, ja Chrisiä yleensä nyt vain ei kiinnostanut koko asia, joten Rosairen tekemiset, niin hyvässä kuin pahassa, olisivat turvassa uuden apulaisen kanssa. Tilaisuus oli kieltämättä hieno, ja Andrén isoveli oli myös onnitellut häntä hyvästä, joskin yllättävästä, saavutuksesta. Muille perheensä jäsenille André ei ollut kertonut asiaa. Oli parempi pitää toistaiseksi matalaa profiilia muutenkin, André halusi ensin tehdä pysyvän vaikutuksen Rosaireen, jottei lentäisi ulos talosta heti ensimmäisestä virheestä.

Seuraavana aamuna André oli niin tohkeissaan, ettei ollut edes väsynyt. Hän lähti aikaisin aamulla studiolle, joka oli onneksi helppo löytää. Se kun oli yksi Pariisin, ja luultavasti koko Ranskan, tunnetuimmista. Tuntui hyvin ammattimaiselta ja asialliselta näyttää kulkulupaa vartijoille, siinä vaiheessa jotenkin tajusi olevansa yksi tätä ryhmää ja kuuluvansa heihin, vaikka olikin vasta ensimmäinen päivä. Andrélla ei yleensä ollut kovasti itseluottamusta, mutta sillä hetkellä hän tunsi itsensä paremmaksi kuin koskaan. Tunne teki yllättävän hyvää niin helposti stressaantuvalle ja masentuvaiselle henkilölle, se sai olon tuntemaan tärkeäksi. André katseli ympärilleen uteliaana. Niinkin aikaisini studio oli täynnä tekemistä ja ihmisiä. Miten aikaisin mahtoivatkaan aloittaa, kun olivat jo nyt täydessä touhussa? Vähän väliä André sai siirtyä syrjään jonkun kiireisen henkilön tieltä. Vielä hän ei tainnut olla ihan mukana porukoissa, mutta varmasti sitä kotiutui ajan kanssa ihan hyvin ja oppisi rakennuksen tavoille. Siihen asti, oli parempi pysyä poissa tieltä.

André haahuili jonkin aikaa käytävillä, lievästi eksyksissä, mutta lopulta hän tuli huoneen luokse, joka ohjeiden mukaan kuului Rosairelle. André ei ollut varma, pitäisikö hänen astella suoraan sisään, vai ei. Tietysti hän koputtaisi, mutta kukaan itseään kunnioittava tähti ei avannut oveaan itse. Eikä se olisi edes hyvä ensivaikutelma. André koputti oveen kuuluvasti ja painoi kahvaa, kokeillen, mahtoiko ovi olla auki.
"Sain tiedon, että sinulla olisi työtehtäviä minulle?"
André puhui samalla, sillä hänen äänensä kyllä kuuluisi myös oven läpi, mikäli se olisi lukossa.

//Kyseessähän on siis musiikkistudio? En tiedä tuliko se tuossa selväksi mutta ajattelin nyt varmistaa: D Kun siis Rosairehan ei tee leffoja tällä hetkellä päätoimisesti: ) //

Rosaire vihasi aikaisia aamuja ja heräämistä. Hän olisi mieluusti nukkunut iltapäivään asti mutta aina se ei vain käynyt. Studio sekä levyn tuottaja olivat kiireisiä joten hän joutui välillä hyväksymään asian ja raahautumaan paikalle heti aamusta. He olivat kuitenkin saaneet ensimmäisen demon jo kuulostamaan melko hyvältä. Sillä hetkellä tähti istukin studion tuolissa ja kuunteli kovaäänisistä tulevaa biisiä tyytyväisenä. Muutkin huoneessa olevat heiluivat musiikin tahtiin mikä oli aina hyvä merkki. Musiikki pauhasi äänieristetyssä huoneessa niin kovaa, ettei koputuksia tai huudahduksia kuulunut sen yli.

Nuori laiha mies kiirehti käytävää pitkin ja työnsi ihmisiä pois edestään. "Huomenta André", Jeremy toivotti iloisesti mikä oli yllättävää sillä nuori mies oli tuskin nukkunut silmäystäkään. Hän kantoi kädessään kahveja jotka oli käynyt hakemassa ja avasi huoneen oven kyynärpäällään astuen sisään ja nyökäyttäen päätään jotta toinen seuraisi. "Tässä olisi nämä kahvit", Jeremy sanoi ja asetti kahvit pöydälle kun musiikki oli hiljentynyt. "Pidetään tauko", kalju tatuoitu mies sanoi ja nousi miksaajan pöydän äärestä ylös. Mies taputti Rosairea olalle ja asteli ulos. Tämä liike sai muutkin huoneen ylimääräiset henkilöt liikkeelle ja pian pienessä studio tilassa oli vain tähti itse.

Rosaire nousi ja katseli hetken lasin läpi mikkiä ennen kuin kääntyi assistenttiensa puoleen ja nappasi kahvin käteensä. Keiju oli pukeutunut vain repaleisiin tummiin farkkuihin sekä turkoosiin huppariin. Hänellä oli jalassaan kulahtaneet tennarit ja hiukset olivat nutturalla. "Huomenta pojat", tähti mutisi ja jatkoi kahvinsa hörppimistä.
Jeremy hymyili kevyesti ja nyökäytti päätään. "Kuten jo puhuin niin mulla on tänään loppu päivä kiireitä joten jos tarvitset jotain niin André toimittaa ne sun asunnolle", hän sanoi ja vilkaisi uutta työtoveriaan. Onneksi tästä oli puhuttu jo eilen. "Joten anna vaan hommat niin säkin pääset sitten takaisin laulamiseen", Jeremy jatkoi innostuneena.

Rosaire katseli toista hetken ja kohautti olkiaan. Hän nousi kuitenkin ylös ja venytteli hetken aikaa. "Jeremy jäät varmaankin tänne ja Andréi voit lähteä asioille. Tarvitsen kaikenlaista tärkeää tänään luokseni sillä minulle on tulossa eräs ihana mies vieras", hän sanoi hymyillen kevyesti ja siveli mukinsa reunaa. "Standartit ovat korkeat joten älkää mokatko. Hanki meille. Hmm sanotaanko vaikkapa kello kymmeneksi illalla viiden tähden menu toimitettuna kotiin siitä ravintolasta lähellä Eiffel tornia josta pidän. Sitten seuralaiseni pitää sikareista joten hanki joitakin hyviä sikareita laatikollinen. Varmista että makuuhuoneen kaapista löytyy puhtaat lakanat koska niitä tarvitaan. Niin aivan ja järjestäkää joku täyttämään parvekkeen poreallas. Hmm mitäköhän muuta. Varmistakaa että joku tuo aamiaisen aikaisin eikä kukaan saa tulla asuntooni kuin vasta sen jälkeen kun vieraani on lähtenyt", hän alkoi luetella ja hörppi välillä kahvia.
"Sitten muihin asioihin. Näin erään rannekoru setin Tiffanyn ikkunassa jonka haluan. Hankkikaa myös ne verhot sieltä pienestä putiikista josta ostin sänkyni. Hmm! Aivan ja täyttäkää viini kaappini. Jonkun pitäisi myös järjestää joku asentamaan suojaverhot asuntoni ikkunoihin jotta niistä ei näe lävitse niin helposti", Rosaire jatkoi ja istahti taas alas. Hän heilutteli tuoliaan hetken aikaa mietteissään. "Ja hakekaa muutama pari uusia converseja kaappini. Nämä vanhat alkavat olla jo liian kuluneita. Jonkun pitäisi myös viedä eräs takkini korjaukseen sillä siitä on muutama nappi lähtenyt irti", tähti vielä lisäsi.

"Ei muuta. Voitte lähteä", keiju sanoi hymyillen. Hän loi sitten merkitsevän katseen Andréihin. "Tämä on tilaisuutesi näyttää, etten palkannut sinua turhaan joten sinun olisi parasta saada kaikki hoidetuksi ja tuoda tarvittavat tavarat asuntooni. Sanotaanko vaikkapa siinä viiden aikaan kun tulen kotiin. Älä tyri! Ja jos ne verhot eivät ole asennettu ikkunoihin siihen mennessä niin en katsoisi sitä mitenkään suotuisaksi. Tajutonta ettei sitä ole hoidettu aiemmin kun asuntooni on niin helppo näköyhteys että paparazzit keksivät sen takuulla ennemmin tai myöhemmin. Oikeastaan en haluaisi nähdä edes koko asentajaa asunnossani joten hoida se päivän aikana. Lisäksi toivottavasti saat kaiken muunkin tuotua mukanasi ", Rosaire sanoi suoraan miehelle ja nosti mukin huulilleen hymyillen kevyesti.

// Toki sen ymmärsin, mutta ajattelin, että myös siellä on porukkaa kuin pipoa, kun kyseessä on Pariisi : D //

Ilman koulutusta ja ensimmäisenä päivänä ei luonnollisesti mikään varmaan menisi hyvin, jos edes siedettävästi. Joten jos koskaan André oli ollut iloinen toisen ihmisen näkemisestä, se oli juuri sillä hetkellä, kun hän kuuli Jeremyn äänen. Miten loistavaa, André ei ollut tässä tilanteessa ihan yksin, vaan joku potkisi häntä oikeaan suuntaan, jos oli menossa päin metsikköjä. André oli melko varma, että Jeremy joutuisi seuraamaan häntä kuin hai laivaa, ettei mitään pahaa tapahtuisi.

André katseli uteliaana ympärilleen, muttei kehdannut sanoa mitään, nyökkäsi vain tervehdykseksi Rosairelle. Tämä oli yksi niitä tilanteita, kun erilaisten eläinten, kuten susien, laumahierarkiaa ymmärsi. Pomolle ei puhuttu, ellei pomo puhunut ensin. Yllättävän paljon ne luonto-ohjelmien tilanteet alkoivat muistuttaa ihan näitä arkipäiviä. André seisoskeli oven vieressä ja odotti saavansa jonkinlaisen ohjeen päivän työstä. Hän epäili hakevansa jotain nuotteja ja kahvia tähtöselle, ei mitään sen ihmeellisempää. Todellisuus ja tähtien snobeilu ei voinut iskeytyä yhtään pahemmalla tavalla päin kasvoja. Andrén silmät laajenivat, hänen kuullessa Rosairen listauksesta. Se oli massiivinen ja todella vaativa. Andrélla ei ollut mitään havaintoa, mistä saisi sikareita tai viiden tähden ruokaa Rosairelle ja tämän..miesystävälle? Andrén sydän taisi jättää yhden lyönnin väliin, sen verran kivuliasta kuultavaa tuo kaikki oli. Ja äärimmäisen stressaavaa. Miten hän ikinä osaisi tehdä tuon kaiken?

André meinasi sanoa jotain vastaan, ettei kykenisi tuohon kaikkeen yksin, mutta sulki suunsa, nähdessään Rosairen tuijotuksen.
"En..en tietenkään tyri."
André lopulta piipitti hermostuneena, saatuaan äänensä takaisin. Samantien hän katui sanojaan. Ei hän ikinä saisi tuota kaikkea aikaan. Tilanne oli todella stressaava, Andrén sietokyky ei ollut tarpeeksi korkea, että hän olisi kestänyt. Tarvittiin joku toinen. Viisaampi, rauhallisempi ja kokeneempi. André ei halunnut olla André sillä hetkellä, hän halusi olla kuka tahansa muu.
"Kai me teemme yhdessä tämän listan hommat?"
André vilkaisi toiveikkaana Jeremyetä, saadakseen ajatuksiaan kokoon. Hän ei voisi nyt sallia toista persoonaa. Piti pysyä Andréna, joten ajatukset oli hyvä kääntää johonkin muualle.

//Juu Hyvähyvä. Iski vain semmoinen hetken epävarmuus //

Rosaire kohotti kulmaansa kun André sai suunsa auki ja kohotti kulmaansa hivenen. Hän loi sitten katseen Jeremyyn ennen kuin kääntyi nuottien puoleen ja jäi selailemaan niitä hiljaisena hörppien kahvia.

Jeremy tönäisi kevyesti Andréita ja työnsi tuota ovea kohti. Hän heilautti kättään keijulle joka jäi studioon. Hän huokaisi sitten kevyesti ja kaivoi isosta kassistaan ipadin. Hän alkoi selailla sitä nopeasti läpi. "Sun täytyis selviytyä kaikesta yksin. Mä jään tänne päivystämään sillä täälläkin on kaiken näköstä tekemistä ja sen lisäksi vahdin yhtä Rosairen puhelinta ja välitän sille viestit. Mutta kyllä sä selviit. Niin joo ja muista että Rosaire ei välitä yhtään siitä että jäädään puimaan asioita sen eteen. Ensimmäinen asia mikä kannattaa muistaa myös on se että aina kun liikut Rosairen kanssa niin pistät ylös asioita mistä se tykkää koska joudut joka tapauksessa hakemaan sille tavaroita myöhemmin. Mulla on täällä kaikki mikä liittyy Rosaireen. Ootas hetki..", nuorukainen puhui ka istahti käytävällä olevalle tuolille. Tuo kaiveli tavaroitaan ja alkoi kirjoittaa.

Pienessä hetkessä oli syntynyt lista jossa oli asiat tärkeys järjestyksessä. "Mä huolehdin aamiaisesta sekä lakanoista. Soitan asentajalle ja järjestän sen takin korjaajalle", hän sanoi ja ojensi paperin Andréille. "Siinä on sun asiat. Eli ravintolan nimi mihin meet ihan ensimmäisenä ja tilaat menun numero viis tuplana. Sitten käyt kaupoilla hakemassa noi esineet ja asiat mitkä siihen on kirjattu ylös. Nuo kaikki luksus liikkeet on aika lähellä toisiaan. Vaikein kohta on hommata sikarit mutta...", Jeremy puheli ja selaili paperista kalenteria hetken. ”Veikkaan että mies joka on tänään tulossa on eräs liikemies joka pitää kuubalaisista. Niitä saa täältä", nuorukainen jatkoi ja kirjoitti osoitteen ylös. Sitten jossain välissä soitat tohon numeroon ja varmistat että poreallas mennään täyttämään", hän jatkoi luetteloa.
"Ihan viimeisenä käyt hakemassa juomat mitkä siihen listasin. Ja kaikkein eniten tietysti toivot että ehdit tehdä kaiken", hän totesi ja taputti Andréita olalle. "Onnea ja tässä on sulle luottokortti. Soittele jos tulee ongelmia ja mä lähen ettimään verhojen asentajaa", Jeremy vielä totesi pyöräyttäen silmiään ja alkoi pakkailla tavaroitaan.

//Voit vaikka heittää Andréin sinne Rosairen asunnolle sitten Se on sellainen kattohuoneisto aivan uus joka o vaaleilla väreillä sisustettu//

Stressaantunut tai hermostunut ei riittänyt kuvaamaan Andrén oloa sillä hetkellä. Hän oli kauhuissaan. Suoraan sanottuna, täydellisen kauhuissaan. Yhdenkään kauhuleffan päähenkilö ei voisi sillä hetkellä olla niin suuressa pulassa ja pelossa, mitä hän oli. Miten yksi, täysin kokematon André muka selviäisi tästä kaikesta? Jeremyn ohjaamana André liikkui kuin zombie ulos huoneesta ja jäi nojaamaan läheistä seinää vasten. Hän pelkäsi jalkojen pettävän alta koska vain. Varsinkin, kun Jeremy sanoi, ettei tullut auttamaan. Luultavasti André ei shokkitilassaan kuullut työtoverinsa hoitavan osan asioista. André pudisteli päätään ja katseli taas Jeremyetä.
"Miten ikinä onnistun muka? Hirveä määrä tekemistä ja olen täysin uusi tässä työssä."
André pudisteli päätään hieman. Toisaalta, jos hän tästä selviäisi, hän varmasti selviäisi ihan mistä haasteesta vain. Lista oli pitkä, sillä hetkellä se tuntui loputtomalta, mutta se oli täydellinen harjoitus siitä, mitä tämä työ tulisi olemaan ja mitä kaikkea piti tehdä. André kokosi itsensä parhaansa mukaan ja tuli Jeremyn viereen. Ainakaan hän ei ollut niin yksin, että olisi joutunut ottamaan kaikesta heti alussa itse selvää.

André olisi voinut vaikka halata Jeremyetä miehen avuliaisuudesta ja varsinkin kärsivällisyydestä. Hän selitti hyvin rauhallisesti ja ystävällisesti kaiken tarpeellisen, jopa kirjoitti ylös tärkeät asiat. Näillä tiedoilla ainakin pääsi alkuun.
"No, paras kai sitten aloittaa. Kiitos. Olisin täysin pulassa, ja varmaan nopeasti työtön ilman apuasi."
André hymähti ystävällisesti ja otti listan. Hänellä oli koko päivä aikaa, mutta se ei tuntunut riittävän alkuunkaan. Lisäksi André ei ollut edes varma, olisiko oma itsensä päivän päätteeksi.

Ei ollut. Jossain vaiheessa päivää stressi kasvoi valtavaksi. Aluksi huippuravintola ei meinannut uskoa hänen olevan Rosairen apulainen, eivätkä he meinanneet myydä ruokiaan rahvaanomaiselle lukiolaisnulikalle. Lisäksi André meinasi unohtaa porealtaan täytön kokonaan. Jossain vaiheessa hän vain luovutti. Stressiä ei voinut sietää enempää, jonkun muun täytyi tehdä työ. André ei voinut olla oma itsensä, eikä hän voisi olla kukaan mukaan, ellei hän näyttäisi joltakulta toiselta. Joten nopeasti työtehtäviin siirtyi Laura. Koska Laura ei meikannut, hänen ja Andrén yhteiset kasvonpiirteet ja hiukset oli helppo tunnistaa. Erona oli pukeutuminen. Lauralla oli nilkkoihin asti ulottuva, oikein kaunis ja helmasta rönsyilevä, valkea hame sekä vaaleanvihreä kauluspaita. Kaulassa myös oli risti. Lauralla tosiaan oli parempi organisointikyky, joten asunto ei jäisi turhan pitkäksi aikaa ilman vaadittuja asioita. Osa ajasta meni kyllä Rosairen asunnon ihailuun. Lauran saapuessa nimittäin, hän uskoi olevansa tarpeeksi korkealla, ollakseen yhteydessä Jumalaan. Ja väritkin olivat Lauran mieleen, ne olivat niin kauniin vaaleat. Toisin kuin André, Laura ei tiennyt paljoakaan Rosairesta, joten tällä värillä ja sisustuksella hän sai hyvin erilaisen kuvan. Sentään työt tulivat tehtyä ajallaan.

Rosairen päivä oli sujunut kohtuullisen hyvin. Hän oli saanut toisenkin kappaleen lähestulkoon valmiiseen kuntoon. Kaksi demoa oli jo hyvä suoritus niin uudelta artistilta näin nopeasti mutta hänellä oli onneksi hyvä tiimi takana joka koostui pelkistä ammattilaisista. Tähti lähtikin tyytyväisenä iltapäivällä pois studioilta ja istahti autonsa kyytiin huokaisten rentoutuneena. Enää olisi muutama tunti ennen kuin hänen vieraansa saapuisi. Hän avasi hiuksensa ja pöyhi niitä hetken aikaa tuijotellessaan ulos ikkunasta kun auto valui hitaasti pitkin katuja. Mies joka oli tulossa käymään, oli eräs rikas liikemies johon Rosaire oli tutustunut aikoja sitten. Heillä oli ollut muutama yö yhdessä ja sitä tämäkin olisi sillä huomen aamupäivästä mies lentäisi Singaporeen työmatkalle eikä olisi mitään takuita koska he näkisivät seuraavan kerran.

Hän nousi autosta parkkihallissa talon kellarissa ja asteli hisseille. Hän väläytti tunnistintaan jolla sai hissin toimimaan ja astui sisälle. Yleensä hän ei polttanut tupakkaa sisällä mutta nyt ei tähti jaksanut odottaa sitä että pääsisi omaan asuntoonsa ja parvekkeelle joten sytytti tupakan jo hississä. Hän astui pian sisälle asuntoonsa tupakka huulien välissä roikkuen. Rosaire heitti tavaransa sohvalle ja asteli vain suoraan viinikaapilleen. Hän kaatoi itselleen lasillisen punaviiniä ja puhalsi savu renkaan ilmaan. Vasta saatuaan siemauksen viinistä loi mies katseen ympärilleen.

"Toivottavasti olet saanut kaiken tehtyä André. Voit varmaankin sitten lähteä sillä mies vieraani saapuu muutaman tunnin päästä ja usko pois et halua olla täällä enää silloin kun hän tulee", keiju sanoi hymähtäen ja loi katseen ikkunoiden läpi. Onneksi verhot olivat paikoillaan ja peittivät koko pitkiä ikkunoita niin että niiden läpi näki mutta kukaan ei nähnyt ulkopuolelta asuntoon sisälle. Rosaire käännähti astellakseen ulos mutta seisahtui paikalleen kun huomasin Andréin ulkomuodon. Hän kohotti kulmiaan hivenen, muttei sanonut mitään.

Laura oli hyvin saanut hommat tehtyä ajallaan ja katseli tyytyväisenä ympärilleen. Hän oletti Rosairen tulevan kenties kotiin romanttiselle illalliselle, menusta päätellen, vaimonsa kanssa. Laura ei juurikaan katsonut televisiota tai lukenut juorulehtiä, joten hänellä ei ollut mitään tietoa työnantajansa suhdeseikkailuista. Hänellä muutenkin oli melko vähän osaa Andrén elämässä, joten Laura jäi helposti hieman pimentoon arkipäiväisistäkin asioista. Oli miten oli, hän oli tyytyväinen työhönsä, kaikki näytti päällisin puolin oikein kauniilta ja miellyttävältä. Nyt vain piti saada talon isäntä paikalle.

Siinä paha missä mainittiin, niin sanotusti, kun ovi kolahti. Laura kääntyi ympäri, tavatakseen työnantajansa kunnolla. Hän tosin hämmästyi vähän, Rosairen kutsuessa Andréta. Eihän kyseistä henkilöä ollut täällä paikalla.
"Ei täällä ole muita kuin minä, Laura."
Laura esittäytyi Rosairelle, huomatessaan miehen katsovan häntä vähän kummastuneena. Ollessaan Laura, André puhui hiukan korkeammalla äänellä, jotta hän kuulostaisi edes hieman naismaiselta. Hän ei tehnyt sitä tietoisesti, ääni tuli itsestään, kuten koko naisellinen olemus. André ei ollut koskaan oikein kunnolla selvittänyt, mahtoikohan Laura tajuta, ettei ruumiinmuodoiltaan ollut oikeasti nainen, vai luuliko hän todella olevansa. André saattoi muuttaa persoonaansa, muttei fyysistä olemustaan. Kieltämättä häntä aina vähän kummastutti Lauran ajatuksenjuoksu, mutta ei siihen voinut vaikuttaa.

Laura hymyili ystävällisesti Rosairelle.
"Listan kaikki työt ovat, ainakin minun osaltani, täysin hoidettu. Toivottavasti myös seuralaisesi tulee nauttimaan tästä kaikesta. Oliko vielä jotain muuta tekemistä?"

// Ymmärtääkseni nämä tyypit puhuvat ranskaa, vaikka se onkin tähän ns. suomennettu. Joten ihan tarkennuksena, Laura puhuu seuralaisesta naisena, vähän kuten enkussa on he ja she. //

//Selvä :)//

Rosaire hörppäsi viinilasistaan ja kohotti tupakan takaisin huulilleen. Hän mittaili toista katseellaan ja hymähti hiljaa. "Aivan niin. Sinulla oli niitä muita persoonia", hän totesi kohauttaen olkiaan. Hän kumosi lasin sisällön suuhunsa ja tumppasi tupakkansa tuhkakuppiin viinikaapin luona. Keiju kaatoi sitten toisen lasillisen viiniä ja asteli avoimeen keittiöön. "Kuten sanoin jo niin voit mennä. Ja mitä oikein höpiset. Enkö juuri puhunut mies vieraastani. En malta odottaa että Adam saapuu. Viime kerrasta on ikuisuus", tähti puheli ja avasi jääkaappinsa. Hän nosti kulhollisen hedelmäsalaattia esiin ja nappasi haarukan. "Täytyy saada energiaa", hän totesi naurahtaen ja heilutti kuppia napaten sieltä yhden omenan palan suuhunsa.

"Mutta hyvästi nyt", Rosaire totesi ja asteli makuuhuone osioonsa kulhon kanssa. Hän avasi vaatekaappinsa ja kallisti päätään kevyesti sivulle. Hän istahti sängylle ja risti jalkansa.
"Voisit kyllä itse asiassa ennen kuin lähdet niin varmistaa että auto on ajoissa lentokentällä Adamia vastassa. Ja lähetä sinne joku muu kuin minun autoni jotta kukaan ei tunnista sitä", hän huuteli vielä makuuhuoneen puolelta ja jatkoi hedelmäsalaattinsa syömistä. Hän potki kengät jalastaan ja asteli vaatehuoneen puolelle jääden selailemaan vaatteittaan.

Olettaen tietenkin että André tai kuka tuon nimi olikaan, hoitaisi auton ja häviäisi sitten asunnosta omille teilleen.

Lauran silmät laajenivat hieman. Miehestä? Eihän se voinut olla mahdollista. Rosaire oli itsekkin mies. Sehän oli syntistä touhua, josta Jumala rankaisi kovalla kädellä. Lauran ja Andrén ajatukset eivät yleensä käyneet yksi yhteen. Vaikka he jakoivat saman kehon, André ei allekirjoittanut Lauran mielipiteitä suurimmaksi osaksi, joten hänen täytyi vähän ihmetellä, mistä Lauran kärkkäät ajatukset oikein kumpusivat. Tai oikeastaan ne olivat hänen omia ajatuksiaan, jotka olivat olemassa vain, kun hän oli joku toinen. Koko homma oli Andrén mielestä hyvin sekavaa edelleen. Mutta Lauran tuntien, hän ei jäisi hiljaiseksi tästä asiasta. Homous oli sairaus, joka oli parannettavissa, ja sielu pelastettavissa. Laura ainakin halusi pelastaa pomonsa mahdolliselta kiirastulelta ja ikuiselta kidutukselta. Pelkkä ajatus siitä, mitä syntistä tässä talossa saattoi tapahtua, sai Lauran voimaan pahoin.

Vaikka hänellä oli lupa, tai käsky, lähteä, Laura jäi toistaiseksi asuntoon. Tietenkään hän ei seurannut Rosaireta makuhuoneeseen, siellä ei sopinut muuta kuin aviopuolisoiden olla samaan aikaan, vaan jäi oven ulkopuolelle, kuuloetäisyydelle.
"Mutta tuollainen touhu on syntiä. Raamatussa kielletään kahden miehen väliset suhteet."
Laura ei uskonnon asioissa ollut kovin varovainen, hän sanoi suoraan mielipiteensä. Tai totuushan se Lauran mielestä oli. Jälkikäteen André luultavasti saisi huudot käytöksestään, mutta Laura ei edes tiennyt olevansa kukaan muu, kuin Laura.
"Olet kadotuksen tiellä, mutta voit hyvin vielä kääntyä takaisin valoon ja armahdukseen, jos jätät syntisen elämäsi. Silloin Jumala varmasti armahtaa sinut."
Laura yritti käännyttää tähteä hartaasti. Hän ei edes muistanut kyydin varmistamista lentokentältä, tämä oli paljon tärkeämpää.

Rosaire heitti vaatteensa pois ja veti ylleen koko pitkän mustan silkkisen aamutakin. Hän pisti hiuksensa löysälle nutturalle ja asteli sitten takaisin huoneen puolelle. Hän asteli kohti keittiötä johon punaviini lasi oli jäänyt ja vilkaisi sivusilmällä assistenttiaan. Hän hymähti hiljaa ja nosti lasin käteensä. "Hienoa sulle mutta itse en välitä hiukkakaan siitä mitä jossain ikivanhassa kirjassa lukee", keiju totesi ja kohotti lasiaan hivenen ottaen sitten kulauksen. Hän huokaisi ja venytteli niskojaan. "Joten voisitko nyt häipyä paikalta", hän totesi ja viittasi hissin oven suuntaan. Hän avasi hiuksensa ja veti kätensä niiden lävitse selvitellen muutaman takun. Tähti nappasi sitten sytyttimen ja alkoi sytytellä ympäri asuntoa olevia kynttilöitä sillä välin kun ikkunoiden takana päivä alkoi hämärtyä.

Hän hymyili kevyesti itsekseen ja hyräili uusinta kappalettaan. Rosaire vilkaisi nopeasti olkansa yli ja huokaisi kevyesti pudistellen päätään. "Vieläkö sä olet siinä?", hän totesi silmiään pyöräyttäen ja asteli avaamaan sikarilaatikon joka oli pöydällä. "En jaksa kuunnella mitään saarnoja joten hyvästi. Sen lisäksi kerro Andréille terveisiä", hän jatkoi ja laski kädet lanteilleen.

"Joten nyt. HeiHei", tähti sanoi ja heilutti kättään nuorukaiselle. Hänen täytyisi ehkä vakavasti harkita Andrén erottamista tai sitä pääsisikö toinen hänen asuntoonsa enää. Tosin tuollaisia asioita voisi miettiä myöhemmin.

Laura ei sietänyt sitä, ettei häntä kuunneltu uskonasioissa. Tietysti hän oli olettanutkin saavansa negatiivista vastakaikua, eihän kukaan sairas halunnut myöntää omaa ongelmaansa. Mutta Rosairen asenne oli hyvin ikävä muutenkin, hän halveerasi pyhää Raamattua. Laura melkein olisi halunnut olla auttamatta noin itsekeskeistä ja jumalatonta henkilöä, mutta hän oli luonteeltaan hyväntahtoinen, ja jokaista Jumalasta eksynyttä pitäisi pyrkiä auttamaan. Niin Laura varmisti myös oman taivaspaikkansa. Hänen pitäisi auttaa kadotettua sielua, vaikkei Rosaire sitä itse tajunnutkaan.
"Siinä kirjassa on totuus elämästä. Sinun ei pitäisi halveksia sitä ja Jumalan sanaa. Jos Jumala ei pelasta sinua, niin kuka sitten? Joudut kiirastuleen."
Laura yritti katolilaisen opin mukaan pelotella Rosaireta ymmärtämään oma synnillisyytensä ja pahuutensa, ennen kuin oli liian myöhäistä. Hän ei edes välittänyt, vaikka oli toisen kodissa, vaikka Rosaire oli pyytänyt häntä poistumaan.

Laura katseli Rosairen perään, miehen liikkuessa pelkkä aamutakki yllään. Miten brutaalia, ei vastakkaisen sukupuolen seurassa sopinut kuljeksia alusvaatteissa, ainakaan, jos kyseessä oli tuntematon henkilö.
"Olet todella hyvän näköinen nuori mies, löydät varmasti jonkun hyväkäytöksisen vaimon itsellesi. Parempi odottaa hyvää, kuin tehdä pahuuksia ja elää huonoa elämää."
Laura moralisoi vielä. Laura itse halusi pysyä neitsyenä aviovuoteeseen asti, mikä oli erittäin hyvä päätös Andrén kannalta. Toinen puolisko, Chris, taas harrasti vähän samaa elämää, kuin Rosaire. Ei ollut uutta Andrélle herätä jonkun vieraan naisen tai miehen vierestä, ilman alkoholiakin, mikäli hän ei ollut ihan oma itensä edellisenä iltana. Ne tilanteet yleensä olivat todella kiusallisia. Oli vaikea elää elämää, jossa puolet ajasta tapahtui asioita, mistä André ei ollut tietoinen. Sentään persoonien olemassa olo aika oli suhteellisen lyhyt, Laura ei pitkään enää olisi kuvioissa.

Rosaire huokaisi dramaattisesti ja käännähti ympäri. "Kuules nyt A.. Kuka ikinä oletkaan. Musta jotenkin tuntuu että miehellä mekossa ei oo mitään puuttumista siihen miten elän oman elämäni. En kaipaa pelastusta ja en usko moiseen höperyyteen kuin kiirastulet", tähti totesi ja jäi katselemaan toista päätään pudistellen. "En halua mitään "hyvää vaimoa" tai muutakaan vastaavaa. Toki naisten seura on välillä mukavaa mutta ei senkään tarvitse olla mitään vakavaa", hän totesi olkiaan kohauttaen ja nosti lasin takaisin käteensä ottaen siitä hörpyn.
"Ja jos totta puhutaan niin elän oikein mukavaa elämää", hän lisäsi hymähtäen. Rosaire asteli takaisin keittiön puolelle ja nosti puhelimen vapaaseen käteensä.

"Ja viimeisen kerran häivy asunnostani ennen kuin soitan turvamiehilleni ja pyydän heidät heittämään sinut ulos", keiju totesi vakavana ja heilutti puhelinta kädessään. Ehkä hänen olisi pitänyt kuunnella paremmin silloin kun tuota palkattiin. Hän laski puhelimen pöydälle ja naputteli sormiaan tasoon. "Voit myös kertoa Andréille että ellei hän ryhdistäydy niin hän menettää työnsä yhtä nopeasti kuin sen saikin", hän vielä lisäsi.

"Tai no jos sillä saa sinut pois niin juujuu. Käännytit minut. En ikinä katso enää toista miestä", Rosaire totesi sarkastisesti ja pyöräytti silmiään. Hän kaatoi viini pullosta itselleen lisää lasin täytettä.

Laura pudisteli päätään, mutta suostui lopultakin lähtemään. Hän ei, kaikesta huolimatta, halunnut ylimääräisiä ongelmia itselleen. Selvästi Rosaire ei kuunnellut yhtään mitään, mitä hän oli sanonut, ei ainakaan ottanut niitä tosissaan. Mutta enempää hän ei tähän hätään voisi tehdä asialle. Laura nosti käsiään alistuvasti.
"Hyvä on, minä menen. Sanonpahan vaan, ettet tuolla elämäntyylillä et pääse pitkälle."
Laura asteli asunnon poikki eteiseen ja otti naulakkoon jättämänsä takin. Se oli Andrén takki, eikä Laura oikeastaan tunnistanut sitä omakseen, mutta hän tiesi sen kuuluvan jollekkin tutulleen.
"Mukavaa illanjatkoa kuitenkin. Toivottavasti kaikki listatut asiat on tehty oikein."
Laura hymyili hieman, ennen kuin poistui. Hänen äänensä oli alkanut uudelleen madaltua takaisin normaaliksi, mutta vielä hän ei ollut André. Persoonien muutokset eivät tapahtuneet nopeasti ja äkkiseltään, vaan pikkuhiljaa. Yleensä siinä vaiheessa, kun vaatteet oli vaihdettu, persoona oli juuri se, jonka pitikin.

André piti mukanaan molempien persoonien vaatteita, ja päästessään takaisin autolleen, hän vaihtoi takaisin normaaleihin farkkuihin ja huppariin. Vasta sitten hän oikeastaan tajusi, mitä oli tapahtunut. André nojasi päätään selkänojaan ja huokaisi syvään.
"Mitä olet mennyt tekemään, Laura.."
André sätti itseään ja persooniaan. Mutta hän ei tiennyt, mitä oli sanonut tai tehnyt. Se oli ikävä puoli, ettei koskaan tiennyt virhettään. André olisi halunnut mennä takaisin ylös pyytämään anteeksi Rosairelta ja anomaan armoa työnsä puolesta, sillä hän oli varma, ettei Rosairen elämäntapa miellyttänyt Lauraa, ja tämä oli sanonut jotain typerää. Hän oli täysin varma, ettei selviäisi tästä mokasta. Tietysti sitä voisi vedota sairauteensa, koska Rosaire oli ollut siitä tietoinen palkatessaan hänet, ja hän ei voisi siksi saada potkuja. Mutta kyseessä oli aika laiha lohtu. André voisi soittaa ja kysyä apua Jeremyltä, mutta luopui ajatuksesta. Hän ei halunnut häiritä kolleegaansa. Nämä olivat hänen sivupersoonat ja hänen omat sotkut, mitkä pitäisi hoitaa. Luultavasti André saisi kuulla kunniansa seuraavana päivänä.

Rosaire seurasi katseellaan toista ja hymähti hiljaa. "Aika pitkälle olen päässyt", hän mutisi itsekseen ja kohotti lasin huulilleen. Keiju alkoi sitten näpsytellä puhelintaan jotta hoitaisi itse kyydin Adamille. Hän ei jaksanut miettiä Andréita juuri sillä hetkellä yhtään enempää. Se olisi hänen huolensa myöhemmin. Sen lisäksi jos hän halusi, hän voisi vain pistää toisen johonkin pieneen mitättömiin hommiin jossa toinen ei ikinä tulisi näkemään tähteä uudelleen vaan olisi jonkun hänen työntekijänsä työntekijä.

Hän kuitenkin tyytyi toistaiseksi vain kohauttamaan olkiaan ja asteli makuuhuoneen puolelle kohti kylpyhuonetta jotta voisi laittautua ennen vieraansa tuloa.

//Se taisi olla siinä. Kiitos pelistä //