Samira ei ollut arvannut, että voisi olla samaa mieltä keijukaisprinssin kanssa. Kyllä, tämä tuntui aavistuksen liioitellulta. Hän muistutti itseään, että la Main d'Iblis voisi hyvin iskeä tänne: teatteri olisi täynnä väkeä ja poistuminen olisi hidasta ja vaikeaa. Yliluonnollinen esiintyjä tosin kai vetäisi myös yliluonnollisia katsojia, ja profiloinnin mukaan terroristit jahtasivat ihmisiä eivätkä omiaan. Se teki tilanteesta epämiellyttävästi enemmän sellaisen kuin miltä se näytti: hössötykseltä poptähden takia. Samiralta irtosi kyllä kaikki kunnioitus klassisille säveltäjille ja joillekin lahjakkaille nykymusiikoille, mutta hänen oli vaikea jaksaa arvostaa mediassa pyöriviä "tähtiä".
Hän nyökkäsi jäykällä kohteliaisuudella Rosairelle Duvailin esitellessä heidät, ja kohotti kulmaansa turvamiehelle. Ennen kuin hän ehti vastata turvatoimien selvitykseen, keiju keskeytti heidät, kärsimättömänä jatkamaan harjoituksia. Nainen soi esiintyjälle vain aavistuksen pistävän katseen ja sukaisi poikamaisen lyhyttä, mustaa tukkaansa.
"Älkää turhaan antako meidän lykätä harjoituksianne", Samira sanoi viileästi ja pudottautui lavalta katsomon etuosaan.
"Olen varma, että olette pätevä pitämään… Hm. Asiakkaanne turvassa, herra Duvail", Samira sanoi englanniksi, "enkä suinkaan yritä kyseenalaistaa ammattitaitoanne. Minut kutsuttiin tänne kuitenkin viimeaikoina päätään nostaneen terroristiuhan takia." Nainen madalsi ääntään jatkaessaan, sillä tieto oli luottamuksellista.
"Mikäli täällä tapahtuisi terroristi-isku, turvamiehet eivät välttämättä ole sille este. Nämä terroristit käyttävät pommeja - ja saatuaan uhrinsa eristyksiin vailla pakomahdollisuuksia, he teurastavat nämä ampumalla. Jos he iskevät tänne, sanotaan että räjäyttävät vaikka pari poistumisteistä umpeen, konsertistanne tulisi verilöyly."
[Anteeksi jäätävä kesto.]