Haastattelun haasteita.

//Forte tänne //

Rosaire huokaisi ja asteli pitkin toimistotalon käytävää perässään kaksi pukuihin sonnustautunutta miestä jotka olivat molemmat lähestulkoon yhtä isoja kuin käytävä. Kaiken kiireen keskellä työntekijöiden hakuprosessi oli kestänyt hivenen kauemmin ja vielä tähtösen tiimistä puuttui yksi assistentti. Yleensä hän antoi omien työntekijöittensä hoitaa moiset asiat mutta koska tämä kyseinen assistentti koulutuksen ja harjoittelun jälkeen luultavasti olisi hänen kanssaan myös henkilökohtaisesti tekemisissä, silloin tällöin niin hän oli mieluusti itse valitsemassa työntekijää. Rosaire oli kuitenkin lähes puolitoista tuntia myöhässä ja viimeöisen juhlinnan jälkeen väsymyksen sekä krapulan välimaastossa. Keijulla oli yllään mustat revityt farkut, liilaa hihaton paita ja sen yllä löysempi pitsiä oleva t-paita. Jalassa olivat liilat converset ja kasvoja peittivät yksinkertaiset mustat aurinkolasit. Hiukset olivat sekaisella nutturalla ja kädessä hän kantoi pahvista kahvi mukia. Pian kevyt puheensorina kuului hänen korviinsa ja seuraavan kulman takana oli odotushuoneellinen hakijoita. Huone hiljenikin tähden ilmestyessä ja kaikki seurasivat lähestulkoon henkeään pidättäen miehen liikkeitä. Kaikkihan sen tiesivät että vain vuosikin tunnetun keijun alaisena ja ovet aukaisivat ties minkälaisiin työpaikkoihin. Monille oli myös selvää että vaikka haastattelun hoitivat lähinnä ammattilaiset rekrytointi yrityksestä sekä Rosairen muu henkilökunta niin kaiken sen ohitti tähden mielipide. Keiju asteli vain suoraan ovista sisään ja turvamiehistä toinen seurasi häntä ja toinen jäi ovien eteen seisomaan ja loi muutaman pistävän katseen hakijoihin.

Rosaire huokaisi ja asteli vain sen kummemmin mitään sanomatta pöydän taakse. Hän istahti alas ja nosti jalkansa valkoiselle kiiltävälle pöydälle. Keiju sipaisi hiuksiaan ja kohotti kahvikupin huulilleen luoden katseen aurinkolasiensa ylitse muihin huoneessa olioihin.

"Aloitimme jo ilman teitä mutta jos haluat...", eräs nainen aloitti varovaisesti. Rosaire heilautti kättään. "Jatkakaa vain samaan malliin. Sanon sitten jos on sanottavaa", hän totesi nopeasti olkiaan kohauttaen ja sipaisi hiuksiaan. Hän loi katseen ympärilleen huoneessa jossa ei oikeastaan ollut muuta kuin pöytä jonka ääressä istui kaksi haastattelijaa, Rosairen henkilökunnasta vastaava sekä tähti itse. Rosaire nappasi pöydällä olevan paperin ja katseli sitä hetken aikaa hiljaisena mutta laski sen pian pois käsistään.

Haastattelijat pysyivät hetken aikaa hiljaisina mutta katsoivat sitten omia papereitaan. "Seuraavaksi olisi vuorossa André Noirceur", nainen sanoi ja nyökäytti ovelle päin. Huoneen viides henkilö, hermostuneen oloinen nuori mies avasi oven ja kurkisti siitä ulos. "Herra Noirceur? Sisään vain", hän sanoi ja jäi pitämään ovea auki.

Kieltämättä tämä oli uusi ammattialue Andrélle. Hän ei ollut koskaan, edes unissaan, ajatellut hakeutuvansa assistentiksi, ainakaan näyttelijän ja jonkun yliluonnollisen olennon. Tämä oli todella hulluinta, mitä André oli tehnyt. Hän oli hakenut haastatteluun Rosaire Labellan leipiin. Millä todennäköisyydellä hän muka palkkaisi mitään sanomattoman ja hiljaisen Andrén? Paikalla oli monia muitakin, mutta heidän motiivinsa näyttivät olevan erilaisia, kuin Andrén. Ensinnäkin, suurin osa oli hyvin pieniin vaatteisiin ahtautuneita tyttöjä. Kai he yrittivät tehdä tähän maailmankuuluun keijuun vaikutuksen ja ajattelivat pääsevänsä myös lavalle esiintymään. Andrén syy hakea töitä oli vähän materiaalisempi. Hän todella tarvitsi rahaa. Opiskelun jälkeen ei oikein ollut töitä, ellei käynyt jotain yliopistoa ja erikoistunut johonkin. Juuri nyt André ei osannut oikein mitään ihmeellistä, joten hän saisi töitä lähinnä kahviloista halutessaan. Mutta varmasti Rosaire maksaisi paremmin, ja ainakin siinä tapaisi monenlaisia ihmisiä, ja muita olentoja. Andrélle ei ollut mitään merkitystä, mitä rotuluokkaa hänen tuttavansa edustivat. Kunhan nyt vain heidän kanssaan saattoi keskustella.

André oli tullut paikalle hyvissä ajoin odottamaan vuoroaan. Hän oli hermostunut. Mitä ideaa oli ottaa CV:tä mukaan, eihän siinä ollut muuta, kuin maininta opintojen suorittamisesta? Todistuksen nuorukainen oli kyllä varmuuden vuoksi laittanut reppuunsa. Lisäksi hänellä oli lääkärin maininta erikoisesta monipersoonallisuudestaan, mutta André ei ollut varma, halusiko näyttää sitä. Uskaltaisiko hän kertoa Christianin ja Lauran olevan olemassa myös? Toisaalta se tietty olisi hyvä, mutta toisaalta Rosaire ei ehkä edes suostuisi haastattelemaan "sairasta" henkilöä.

André ei ehtinyt miettiä asiaa turhan pitkään, vaan säpsähti äkkiä, kuullessaan nimensä lausuttavan. Aivan kuin joskus koulun ekoilla luokilla, kun tarkistettiin, olivatko kaikki paikalla. André nyökkäsi hieman ja nousi seisomaan kuin sotilas, lähtien ovelle.
"André."
Varmuuden vuoksi hän esitteli itsensä ovea pitävälle nuorelle miehelle, kuin todistaakseen, että oli äsken kutsuttu henkilö.

Turvamies loi synkän ja tutkivan katseen mieheen joka nousi kuullessaan nimensä. Aivan kuin toinen olisi pystynyt näkemään vaatteiden läpi mutta tuskin sentään. Eihän sitä toisaalta nyky aikana koskaan tiennyt. Nuori mies oven suussa loi sen sijaan hivenen osa ottavan hymyn ja nyökäytti päätään. Hän päästi Andrén sisälle ja taputti tuon olkapäätä. "Onnea", mies kuiskasi vielä ja veti oven kiinni. Huoneessa pöydän takana istuva kolmikko ryhdistäytyi ja katseli paereitaan missä oli miehen ilmoittamia tietoja. Heidän edessään oli yksi tyhjä tuoli joka oli varattu hakijaa varten. Kolmikon asiantuntevasta ja järjestelmällisen näköisestä porukasta kuitenkin erosi selvästi Rosaire joka piti yhä jalkoja pöydällä ja hörppi kahviaan. Samalla mies keikkui tuolillaan ja tuntui aihettavan stressiä takana olevalle turvamiehelle. Aurinkolasit peittivät yhä miehen kasvoja ja hän loi katseen tulijaan mutta sitä ei nähnyt varmaankaan mustien Ray-Banien takaa.

"Päivää Herra Noirceur. Olen Sandra Bonnay ja tässä on Herra Dufort. Me edustamme tätä rekrytointi toimistoa jossa olemme. Sitten tässä vieressäni on vielä Neiti Larue joka on Herra Labellen henkilöstövastaava. Tunnistattekin varmaan vielä Rosaire Labellen meistä", Nainen aloitti ystävällisellä äänellä esitellen niin itsensä kuin vieressä istuvan harmaantuvan miehen sekä jakkupukuun sonnustautuneen melko nuoren naisen. Kaksi tervehti kohteliaasti mutta Rosaire pysyi hiljaisena ja jatkoi kahvinsa juomista.

"Eli jos sinulla olisi CV:si sekä jonkunlainen henkilöllisyys todistus niin voisimme aloittaa siitä. Sen jälkeen sitten voit aivan vapain sanoin kertoa itsestäsi ja miksi olisit mielestäsi hyvä assistentti", Sandra jatkoi ja katseli hetken omia papereitaan ennen kuin kohotti katseensa mieheen ja hymyili ystävällisesti.

Rosaire haukotteli ja kaivoi povitaskustaan taskumatin. Hän kaatoi pahviseen kahvi mukiin nestettä ja vaikka tekikin kaiken melko nopeasti sai muutaman paheksuvan katseen. Siitä nuori tähti ei kuitenkaan tuntunut hätkähtävän vaan tyytyi vain jatkamaan mukista hörppimistä pysyen hiljaisena.

Andrén jokainen liha oli jännittynyt hermostuneisuudesta. Hän ei pitänyt haastatteluista, hän tiesi, että Laura olisi hoitanut sen paljon paremmin, ja jopa Christianin rento, itsevarma ja kapinallinen asenne olisi varmaan tehonnyt Rosaireen tällä hetkellä paremmin. Mutta André ei kyennyt napsauttamaan sivupersooniaan päälle ja pois aina kun huvitti, hän oli joku muu yleensä huonoimmalla mahdollisella hetkellä. Hän toivoi, että pitäisi itsensä kasassa. Haastattelussa tuskin näyttäisi hyvältä, jos André alkaisi riehumaan. Joten nuorukainen hengitti muutaman kerran syvään ja rauhoitti itseään, ennen kuin katsoi huoneessa olevia henkilöitä. Hän oli jostain syystä olettanut Rosairen haastattelevan, jos nyt ei henkilökohtaisesti, niin ainakin vain yhden tai kahden henkilön turvin. Nyt näytti enemmän siltä, kuin tähden koko suku olisi paikalla todistamassa tapahtumaa. André hymyili nopean hymyn olkapäätään taputtavalle miehelle, ja asteli sitten lähemmäs. Hänestä tuntui, kuin olisi joutunut tuomioistuimen eteen, vaikkei kyse ollut läheskään niin vakavasta asiasta. Jos sattui epäonnistumaan, ei se nyt maailmaa kaatanut. Sitten vain kohti uusia haasteita.

Täytyi myöntää, että upean Rosairen näkeminen tosiaan oli jo itsessään jotain, vaikka tähti ei tuntunut kiinnittävän mitään huomiota koko tapahtumaan. Hän muistutti suunnattomasti Andrén toista sivupersoonaa.
"Hyvää päivää."
André ei lähtenyt toivottamaan kaikille käsipäivää, joten hän vain tervehti kohteliaasti ja katsoi jokaista silmiin. Sen verran, mitä Ray-banien takaa nyt toisen silmiä näki.
"Toki minulla on, mutta täytyy tunnustaa, ettei CV:ni ole kovin pitkä. Olen vasta saanut opinnot päätökseen, tosin hyvin numeroin, jos siitä on apua."
André aloitti muutamalla sanalla omasta puolestaan ja ojensi samalla molemmat vaaditut asiakirjat. Rosaire ei vieläkään tuntunut olevan järin kiinnostunut, vaikka tässä haettiin assistenttia hänelle. Samalla kun André oli ojentanut CV:n, hän huomasi laukussaan myös lääkärin todistuksen. Hetki, jona nuori mies mietti, antaisiko paperin vai ei, tuntui ikuisuudelta.
"Tuota..Teidän olisi kai paras saada vielä yksi asiakirja. Ihan varmuuden vuoksi."
André lopulta ojensi myös sairaudestaan kertovan lääkärin todistuksen, sekä valokuvan ja pienen kuvauksen hänen molemmista sivupersoonistaan.
"Kuulemma olisi hyvä, jos saisin työn, sillä rutiinit ja tietyt kellonajat tekisivät kuulemma hyvää tälle..noh..tilalleni."

//Anteeksi kesto //

Sandra otti paperit vastaan ja hymyili kevyesti. Hän silmäili papereita hetken aikaa ja loi katseen mieheen. "Herra Noirceur. Olisi varmaankin ollut viisainta ilmoittaa tällaisesta jo hakemuksessanne", nainen sanoi hivenen toruvasti ja katseli lappua. Hän ojensi sen sitten kollegalleen ja risti kätensä. "Ymmärrän kyllä että haluatte normaalimman työtilanteen mutta tämän työn mukana tulee vastuuta ja siitä täytyy suoriutua. Sen lisäksi assistentin työ ei ole kovinkaan normaali rytmistä. Puhelin soitto voi tulla mihin päivän aikaan vain ja silloin on tultava", nainen jatkoi ja vilkaisi kahta muuta jotka nyökkäsivät.

Kevyt kolahdus sai kuitenkin joukon kääntämään päänsä Rosairen suuntaan. Rosaire hymähti ja nousi seisomaan. "Elkääs nyt liioitelko. Tämä työ on assistenttien alakastia. Työhön valittava törmää minuun ehkä kerran kuussa jos silloinkaan", tähti sanoi ja asteli muiden selän taakse napaten lapun käteensä. Hän kohotti hivenen tarkasti muotoiltua kulmaansa ja jäi lukemaan lappua läpi. Keiju kohautti olkiaan ja laski paperin takaisin pöydälle astellen paikalleen. Hän nosti mukin käteensä ja otti siitä hörpyn. Kun muut kolme pysyivät hiljaa eivätkä jatkaneet, pyöritti keiju sormeaan hetken.

Sandra yskäisi ja loi vielä katseen Rosaireen. Hän huokaisi sitten ja käänsi katseensa takaisin Andréan suuntaan. "Noh jatketaan sitten. Eli kerrotko miksi juuri sinut pitäisi valita tähän työhön ja mikä tekee sinusta paremman assistentin kuin nuo oven ulkopuolella olevat", nainen kysy.

André tunsi punastuvansa häpeästä. Hänen olisi todellakin pitänyt kertoa kahdesta muusta puoliskostaan jo aikaisemmin.
"Anteeksi. Pelkäsin hieman, että minut tuomittaisiin jo ennen haastattelua."
André raapi niskaansa nolona, mutta yritti kuitenkin puhua uskottavasti ja vakuuttavasti. Se ei ollut ihan niin helppoa, mitä olisi kuvitellut. André tosiaan pelkäsi, että hänen tilaisuutensa oli jo mennyt samantien, kun haastattelijat olivat saaneet paperin käsiinsä. Ainoastaan Rosaire vaikutti edelleen melko välinpitämättömältä asiaan, häntä ei tuntunut kiinnostavan sivupersoonat tai sitten hän ei vain ollut kuunnellut yhtään. Jostain syystä tilanne kävi äkkiä hyvin painostavaksi, Rosaire silmäili lääkärintodistusta, muttei sanonut asiaan mitään, se vasta pelottavaa olikin ja Andrésta tuntui, että hän voisi pyörtyä tähän paikkaan. Onneksi hän ei kuitenkaan niin tehnyt, vaikka vääntelikin sormiaan hermostuneena.

Mutta onneksi haastattelu jatkui edelleen. Mitään kamalaa ei ollut tapahtunut, joten André unohti hetkeksi hermostuneisuutensa ja jatkoi parhaansa mukaan. Hän ei ollut kovin hyvä kehumaan itseään.
"No siis..olen tunnollinen ja tarkka ja teen annetut tehtävät mahdollisimman nopeasti ja huolella. Ja mitäs muuta..no teen mitä tahansa töitä, en ole nirso kaveri yhtään ja luultavasti, kunhan saan rytmistä ja työtehtävistä kiinni, myös molemmat sivupersoonani tekevät työt ihan hyvin, ainakin Laura."
André osoitti paperissa olevaa kuvausta naispuolisesta sivupersoonastaan. André puhui miltei aina kaksikosta kolmannessa persoonassa, kuin he olisivat erillisiä ihmisiä. Tavallaan he olivatkin.
"Ja ainakaan en ole tylsä, kun saatan tulla töihin jonakin toisena henkilönä."
André naurahti vähän, rauhoittaakseen itseään.

Pöydän takana istuvan joukon katseet kääntyivät Andrén kun mies kertoi itsestään. Sandra laski katseensa papereihin ja pohti hetken. "Arvostan rehellisyyttänne herra Noirceur mutta en vain tiedä sopiiko tällainen tähän työhön. Sen lisäksi leikin lasku moisesta on melko uhkarohkeaa. Teidän täytyisi osata vakuuttaa meidät miksi juuri sinä olet parempi kuin kaikki nuo ulkona istuvat muut. Sen lisäksi tämä työ on tärkeää ja voi käydä erittäin huonosti jos ette ilmaannu paikalle kun tarvitsemme teitä. Assistentin tehtävä voi olla kovinkin haastavaa ja.." nainen puhui yhä toruvalla äänen sävyllä mutta naurahdus Rosairen suunnalta sai hänet kurtistamaan kulmiaan. "Jotakin hauskaa herra LaBelle?", nainen kysyi.

Rosaire nousi ja sipaisi hiuksiaan. "Et voi olla tosissasi. Assistentin työ on haastavaa? Jos tämä nuorukainen osaa käyttää luottokorttia ja tietää yhdenkin viina kaupan niin eiköhän hän selviä hommasta" keiju aloitti ja kohotti kättään astellessaan pöydän toiselle puolelle. "Ja kaiken lisäksi. Jos minä haluan palkata tämän nuorukaisen vain siksi koska tiedän miten se saisi sinut kiehumaan voisin sen tehdä", tähti jatkoi ja asteli Andrén penkin viereen seisomaan.

Sandra avasi suutaan sanoakseen jotain mutta Rosaire pysäytti naisen.

"Kannattaa miettiä mitä sanot koska totuushan on se että jos haluan voisin tältä sekunnilta erottaa kaikki tässä huoneessa olijat", keiju totesi hymyillen hivenen vinosti. Nuo sanat saivat pöydän ääressä istuvat hiljaiseksi ja oven luona oleva assistentti pudotti hermostuneena kännykkänsä lattialle. Vain henkivartija pysyi liikkumatta. Totuushan oli kaikkien tiedossa. Rosaire maksajana takasi parempaa palkkaa kuin mikään muu taho kaikille huoneessa olioille. Rosaire käännähti ympäri ja laski katseensa Andréhen. "Haluatko tehdä diilin? Jos...", keiju aloitti ja kaiveli lompakkoaan hetken aikaa. "..saat kahdessa kymmenessä minuutissa tuotua tähän huoneeseen pullon tequilaa. Eikä mitään halpaa vaan kaikkein parasta mitä löydät. Niin palkkaan sinut", Rosaire jatkoi ja nosti lompakostaan satasen setelin ojentaen sen kohti miestä.

André tunsi mokanneensa täysin. Hän oli täysin varma, ettei ikinä saisi tätä paikkaa, rennon kommentin osoittautuessa hyvin harmilliseksi. Se taisi osoittaa haastattelijoille, ettei André ollut vastuuntuntoinen ja tarpeeksi aikuinen näihin hommiin. Hän tunsi itsensä sillä hetkellä niin typeräksi ja hieroi käsiään vastakkain. Liika hermostuneisuus ja stressi voisi laukaista sivuoireet, ja Christian tai Laura kertoisi pian mielipiteensä haastettelusta. André olisi luultavasti pyytänyt anteeksi, muttei saanut suunvuoroa, ensin naisen puhuessa tiukkaan sävyyn, ja sitten Rosaire. Aluksi André ajatteli, että saisi kuuluisuudelta samanlaisen kohtelun, joten yllättyneisyys oli suuri, Rosairen ollessa täysin eri mieltä.

André ei ollut tyhmä, hän tiesi, etteivät Rosairen motiivit hänen palkkaamiseen olleet erityisen asiallisia. Se ei johtunut siitä, että André olisi ollut parempi, kuin muut haastateltavat, tai siitä, että hän olisi ollut Rosairesta jotenkin mukava ja mahdollisesti hyvä ystävä. Teon tarkoitus vaikutti olevan yksinkertaisesti kuuluisuuden oman egon ja vallan pönkittäminen, näyttää muille, kuka oli oikein pomo. Mutta André ei todellakaan alkaisi valittamaan motiiveista, jos hänellä kerta oli mahdollisuus, hän tarttuisi siihen kiinni. André seurasi katseellaan Rosaireta. Nuorukaisen silmät laajenivat hämmästyksestä, hänen kuullessaan erikoisen palkkausvaatimuksen ja nähdessään satasen setelin.
"Todellakin. Löydän varmasti jotain."
André nousi seisomaan, mutta alkoi vähän epäillä, oliko tämä jokin Rosairen pila. Siksi hän ei ottanut seteliä ihan heti, vaan odotti, antaisiko tähti rahat todella hänelle, vai vetäisikö pois samantien.

//Anteeksi kesto :/ Ollut tässä kiirettä koulun kanssa mutta toivottavasti nyt vähän olisi rauhallisempaa //

Rosaire katseli miestä ja kohotti toista kulmaansa hivenen kun toinen ei tarttunutkaan rahaan. Se oli hivenen hämmentävää sillä moni olisi ollut jo setelin kanssa menossa. "Tiedoksenne vain että itse tiedän lähes jokaisen alkoholi liikkeen näillä main jotka myyvät hivenen parempia tuotteita ja jos olisin te olisin jo juoksemassa kohti katua", hän sanoi ja taitteli setelin työntäen sen toisen taskuun. Mies käännähti sitten ja asteli takaisin istumaan tuolille heiluttaen kättään hivenen merkiksi siitä että toinen menisi jo. Sitten tähti vilkaisi kelloa seinällä. "Jos et ennen puolta ehdi takaisin niin pidä seteli ja jatka matkaasi", hän totesi vielä ja heilautti jalat pöydälle. Rosaire haukotteli ja hieroi ohimoitaan.

Muut huoneessa olijat pysyivät hiljaisina ja tuijottivat nuorta kokelasta hivenen odottaen. Jokainen kuitenkin tuntui tiedostavan riskin kuinka helposti potkut voisikaan saada varsinkin kun työnantajana olisi tähti joka oli tunnettu arvaamattomuudestaan. Rosaire sillä välin kumosi alas viimeisenkin tipan mukistaan ja nyrpisti nenäänsä. Teguilalla saisi hyvän päätä jyskyttävän tunteen pois ja sen lisäksi jos nuorukainen selviytyisi moisesta niin pärjäisi tuo tarpeeksi hyvin assistenttinakin.

Itse Rosaire ei ainankaan jaksaisi jotakuta teeskentelijää joka halusi vain oikotien tähdeksi.

Koko touhu vaikutti Andrén mielestä edelleen niin absurdilta. Ei koskaan koulussa opetettu työn hakemisen olevan tällaista, alkoholin hakemista. Ajatus oli niin kaukaa haettu, mutta toisaalta André oli täysin keskittynyt siihen mitä teki. Tämä oli harvinaista ja hyvin opettavaista, sillä muut persoonat pysyivät hiljaa, kun André oli keskittynyt johonkin kunnolla.
"Löydän varmasti jotain miellyttävää."
André vakuutteli, saadessaan setelin taskuunsa. Tämä saattoi edelleen olla vitsi, ja tehdä Andrésta vain naurunalaisen, mutta oliko hänellä mitään menetettävää? Tuskin, joten kannatti edes kokeilla.

Päästyään ulos kadulle, André alkoi etsimään sopivaa kauppaa. Nyt ei ihan tavallinen tequila kelpaisi, sen piti olla jotain hyvää ja arvokasta. Nuorukainen itse oli enemmän punaviinin ystävä, eikä juurikaan juonut voimakkaita juomia, joten käsitys siitä, mikä oli todella hyvää tequilaa, ei ollut niin selvä hänelle. Mutta luultavasti kauppojen työntekijät olivat häntä parempia tässä asiassa. Ongelma myös oli, ettei aikaa ollut paljon. Vertailuun ja etsiskelyyn ei juuri jäänyt aikaa, joten Andrén piti vain toivoa parasta. Hän muisteli kaikkia, korkeintaan kymmenen minuutin kävelymatkan päässä olevia kauppoja, ja lähti etsimään sopivaa tequilapulloa. Andrén onneksi kauppiaat todella tiesivät mistä puhuivat, mutta silti hän joutui läpikäymään useamman paikan, ennen kuin uskoi löytäneensä oikeanlaisen pullon. Se vaikutti hyvältä.

André palasi viitisen minuuttia ennen ajan loppumista takaisin rakennukseen ja Rosairen luokse.
"Toivottavasti tämä on oikeanlaista."
André ojensi tähdelle pullon. Hän oli vähän hengästynyt edestakaisin juoksemisesta, mutta hyvin tyytyväinen samalla. Sen huomasi helposti onnellisesta hymystä.

Haastattelu huoneen hiljaisuus rikkoutui vasta kun nuori kokelas oli poistunut. Rosaire ei kuitenkaan sanonut mitään muiden väitöksiin asian outoudesta. Hän tyytyikin vain näpyttelemään puhelintaan ja keikkumaan tuolillaan. Kello tikitti tasaisesti ja odotus huoneesta kuului kevyttä puheen sorinaa. Lopulta kuitenkin ovi kävi kun ulkona oleva turvamies päästi herra Noirceurin sisälle huoneeseen. Tähti ojensi kätensä ja otti pullon käteensä. Hän katseli sitä hetken aikaa ja avasi sen lopulta ottaen kevyen huikan pullosta. "Hmm. Teguila on tosiaan aamupäivän juomaa", hän totesi itsekseen hymähtäen hiljaa ja sulki pullon. Hän katseli pulloa vielä hetken ennen kuin lopulta nousi ylös.

"Sandra. Kirjoita tämän herran kanssa sopimus ja sopikaa aloitus aika", Rosaire totesi ja asteli pöydän toiselle puolelle. Hän venytteli käsiään hetken aikaa ja haukotteli. "Jeremy. Tämä nuorukainen on sinun vastuullasi eli jos hän mokaa niin sinä mokaat. Opeta meidän tavoillemme", tähti jatkoi ja puhui tällä kertaa nuorukaiselle oven suussa. Hintelä nuorukainen nyökkäsi hermostuneena ja loi katseen nopeasti Andrén suuntaan. Keiju kääntyi sitten katsomaan pöydän takana istuvia joista Sandra kaiveli papereita ja muut tekivät lähtöä. "Minun täytyy mennä sillä olen jo myöhässä studiolta", hän totesi saaden nyökkäyksiä vastaukseksi.

"Onneksi olkoon ja tapaamme varmaankin melko pian uudestaan", Rosaire sanoi Andrélle ja nyökäytti päätään. Hän asteli sitten ovea kohti jonka turvamies avasi tähdelle. "Ainiin. Ja Jeremy. Järjestä minulle kyyti studiolta jonnekin ravintolaan ja tee pöytä varaus. Sen lisäksi haluaisin muutaman pullon punaviiniä kotiin ja yhden pullon shampaniaa. Lisäksi hae lentokentältä viimeiset laukkuni ja järjestä joku tuomaan minulle ne. Ah aivan. Näin erään kaupan ikkunassa erittäin suloisen sinisen pöydän. Se oli muistaakseni Rue de Rivolilla. Hanki sellainen minulle", Rosaire luetteli ja Jeremy koitti raapustaa asioita muistiin mahdollisimman nopeasti.

Rosaire heilautti kättään ennen kuin kukaan ehti enää sanoa mitään ja asteli ulos huoneesta turvamies perässään. Jeremy kääntyi Andrén puoleen ja hymyili heikosti. "Tervetuloa mukaan vain. Et millään voisi aloittaa heti", hän kysyi ja suti lyhyitä hiuksiaan hermostuneesti. Sandra sen sijaan jo pyyteli allekirjoituksia sopimuksiin.

//Tämä kai oli tässä Jeremy on ihan vapaata riistaa voit käyttää miekkosta peleissämme jos tarvitset. Kuvittelisin ainankin että kaksikosta tulee ihan hyvät ystävät kun joutuvat juoksemaan Rosairen asioilla. Kiitos tästä ja näkemmiin seuraavassa pelissä joskus //

André ei voinut uskoa korviaan. Hänet todella palkattiin, pelkän tequilapullon perusteella. Se tosiaan oli hyvin erikoista, mutta nuorukainen ei todellakaan aikoisi valittaa. Hän oli niin jännittynyt ja helpottunut samaan aikaan, että olisi hyvin voinut vain pyörtyä lattialle. Mutta ei, André vain hymyili onnellisen näköisenä. Tästä tulisi varmaan erittäin jännittävää ja erikoista, André odotti innolla uusia työtehtäviään ja mahdollisuutta näyttää, että hänestä oli tähän.

André ei odottanut Rosairelta minkäänlaista kättelyä tai tervetuloa tiimiin- lausahdusta, tähti ei oikeastaan tuntunut kiinnittävän häneen mitään huomiota. Onnitteli sentään, mikä oli miellyttävää. André oli kuullut, että Rosaire oli vähän välinpitämätön, ei viihtynyt yhdessä asiassa kauan, ja ihmiset hänen ympärillään vaihtuivat usein. Niin assistentit kuin naisetkin. Mutta tietenkään André e voinut tietää, olivatko mitkään lehtien parjaukset totta.
"Kiitos. Et tule katumaan palkkaustani."

Rosaire ilmoitti pitkän listan tekemisiä aikaisemmin Andrélle tutuksi tulleelle Jeremylle. Aika paljon hommaa yhdelle tyypille, mutta suurin osa taisi olla alkoholin toimitusta, joten ei mitään erityisen monimutkaista. Rosaire meni menojaan ja André siirtyi allekirjoittamaan sopimusta. Lukiessaan ehtoja läpi, Jeremyllä oli jotain asiaa nähtävästi hänelle.
"Tietysti voin. Sano vain, mistä aloitan."
André hymyili takaisin, ennen kuin kirjoitti nimensä paperiin. André halusi alusta asti olla hyvissä väleissä Jeremyn kanssa, sillä he varmaan tulisivat viettämään paljon aikaa toistensa kanssa.

// Selvä, kiitos pelistä : ) Ja kerro toki, jos haluat joku kerta pelata uudelleen, eikä minua haittaa tuo Jeremyn mukana olo lainkaan, tuo vain lisää syvyyttä. //