Väliintulo

Shaun juo paukun viskiä alas hieman irvistäen. Aika hassua, että Ranskassa olisi näinkin hyvää viskiä. Eihän se vedä vertoja kotikontujen juomille, mutta menettelee tällä hetkellä.
Baarissa on rento meininki yllä. Ei nujakoivia kännikaloja, ei humalaisia naisia kiehnäämässä vasten kuin kiimaiset kanit samassa häkissä. Tällaiset illat ovat kyllä harvassa, Shaun tuumaa itselleen. Nuori baarimikko kaataa hänelle uuden paukun ja Shaun nyökkää kiitokseksi tälle nuorelle miehelle. Nuori mies parka. Ei edes parta kasva tuollaisessa lapsen pärstässä.
Shaun naurahtaa kovaan ääneen ja heittää paukun huiviinsa. Hän kääntää selkänsä baaritiskille ja tutkiskelee tilannetta baarissa. Tila ei ole mikään erityisen suuri, mutta tarpeeksi iso että siellä olisi ihmisiä tähän aikaan illasta.
Baarin sisustus on vanhanaikainen, sellainen mikä muistuttaa Shaunia Irlannin pubeista. Niistä pubeista, joissa viulut soivat ja ihmiset lauloivat nuotin vierestä. Valitettavasti tässä baarissa soi vain "Holy Diver" ja muut klassikot.
Shaunin vieressä istuvat kaksi miestä ovat olleetkin hyvää seuraa. Heidän kanssaan tuli puhuttua juomista, naisista ja autoista. Niinkuin aina miesten pitäisikin. Tähän seuraan voisikin hakeutua huomenna uudestaan.

Shaun huokaisee ja nousee ylös baarituolilta. Eihän humala ole edes ehtinyt ottaa kiinni. Täydellistä. Sittenhän on aikaa juoda vielä kotonakin. Shaun heittää setelin pöydälle ja heilauttaa kättään baarimikolle.
"Terve vaan Stephan! Kasvatahan huomiseen mennessä vähän karvaa tuon naamas koristeeks! Voi pojalle irrota vielä naisseuraaki!" Shaun nauraa remakasti kävelessään kohti ovea.
Stephanin vastaus kuuluu tiskin edessä istuvien miesten naurun alta.
"Ja sinä voisit lähteä käymään lenkillä! Joudun kohta leikkaamaan baaritiskistä palasen mahasi kohdalta, että mahdut siihen istumaan!" Shaun kääntyy ympäri ja osoittaa sormensa nuorta miestä kohti.
"Ainakaan naamani ei näytä vauvan perseeltä! Hyvää illan jatkoa, poju!" Shaun toivottaa ja baarin väki toivottaa yhdessä Shaunille hyvät illan jatkot.

Shaun astuu ulos kadulle ja huokaisee kun ulkona ei satanutkaan. Joskus on ihan hyvä, että ei sada joka hemmetin ilta.
Irlantilainen lähtee kotiaan kohti, joka sijaitsee kaupungin ulkopuolella. Hän ei käytä autoa, koska hänellä ei varsinaisesti ole varaa. Shaun oikaisee aina hämärien katujen ja takakujien kautta, koska pääsee sitä kautta nopeammin taksipysäkille.
Hänen ei tarvitse huolehtia turvallisuudestaan, koska melkein jokainen rikolinen tietää, että tälle kyseiselle irlantilaiselle ei kannata haastaa riitaa. Ellei sitten halua päästä hengestään.
Shaun kääntyy yhdelle lukemattomista sivukujista ja vilkaisee samalla taakseen. Se on vain refleksi, ei siksi että hän pelkäisi jonkun puukottavan selkäänsä. Tämä kuja johtaa toiselle kujalle, josta oikealle käännyttäessä pääseekin sopivasti isommalle kävelykadulle.

Kuja on pimeä ja uhkaavan näköinen, mutta Shaun kävelee sitä kohti ilman epäilyksen häivää. Sitten hänen nenäänsä tarttuu haju. Se on enemmänkin lemu. Kuolema, veri ja hiki. Shaun tarkentaa katseensa eteenpäin ja näkee edessään hahmoja. Kaksi kyyryssä ja yksi seinää vasten nojaten. Seinää vasten nojaava mies on pukeutunut valkoiseen kauluspaitaan ja suoriin housuihin. Kaksi muuta ovat pukeutuneet nahkaliiveihin ja renksuhousuihin . Kun Shaun katsoo tarkemmin, hän näkee kahden kyyristyneen hahmon välissä makaavan ruumiin. Nämä kaksi muuta näyttävät syövän sitä.
Shaun nielaisee ja yhtäkkiä haju onkin tuttu. Se on hänen menneisyytensä kummitus, mutta kolminkertaistettuna.
Vampyyrin karsea lemu. Shaun ottaa askeleen taaemmas takaisin nurkan taa ja harkitsee tilanteen uudestaan. Aikooko hän lähteä kolmea vampyyria kohti, vai kiertää toista kujaa kävelykadulle. Hän saa kuitenkin vastauksensa pian.
Kadulta kuuluu naisen kirkas kirkaisu. Shaun kääntyy katsomaan kujalle ja näkee naisen seisovan keskellä kujaa. Hän taisi juuri sattua väärään paikkaan väärään aikaan. Seinää vasten nojaava verenimijä hymyilee leveästi ja ottaa askeleen kohti naista. Shaun kuulee miehen viettelevän naista, jotta kaulalle pääseminen olisi helpompaa.
Irlantilainen miettii hetken ja rusauttaa sitten rystysiään. Ja helvetti hänen lempeää sydäntään.

Shaun kääntyy kujalle ja hihkaisee kovaan ääneen, saadakseen verenimijöiden huomion itseensä.
"Hei nahkahiiret! Loppuiko teistä mehut jo niin pahasti, että pitää ahdistella jo naisiakin?" Kaksi maassa kyhjöttävää nahkaliiveihin ja renksuhousuihin pukeutunutta miestä nousevat ylös. Kolmas verenimijöistä naurahtaa ja kääntyy Shaunia kohti.
"Kas kas, illastahan tuli oikein kunnon juhla-ateria." Vampyyri toteaa paljastaen hampaansa. "Tappakaa hänet."
Käsky kävi ja kaksi verenimijää syöksyy kohti Shaunia. Irlantilainen mutisee suupieleensä muutaman sanan ja sylkäisee maahan. Hän näkee sivusilmällään kuinka nainen pääsee pakoon. Pirskatti. Ilta oli mennyt niin hyvin.

Ensimmäinen iholle päässyt saa iskun kasvoihinsa ja lentää kauemmas. Toinen hyökkääjä yrittää puraista Shaunia kädestä, joka jäi iskun jälkeen ojennukseen. Tämä ei kuitenkaan onnistu, kun Shaunin toinen käsi on jo ennättänyt verenimijän niskaan. Kaksi vahvaa kättä tarraavat kiinni nököhampaan päästä ja seuraa murskaava käsien riuhtaisu. Vampyyrin pää irtoaa ruumistaan ja jää irlantilaisen käsien väliin. Pää tippuu kujalle ja Shaun naurahtaa.
"On siinä meillä lepakoita. Pärjää edes kännikalalle!" Aikaisempi hyökkääjä toipuu iskusta ja syöksyy kohti irlantilaista.
Vampyyrin iskut ovat nopeita ja uskomattoman voimakkaita. Shaun ei kykene väistämään niitä, vaikka kuinka yrittää. On siis käytettävä vanhaa taktiikkaa. Shaun alkaa perääntyä kohti seinää, jolloin saa selkänsä taakse tukea. Iskut jatkuvat ja vampyyri alkaa uskoa voittavansa. Tämä ajatus kuitenkin todetaan vääräksi.
Shaun väistää irlantilaisella tuurilla yhden iskun ja rikkoo vihollisensa iskusarjan. Hän nappaa kiinni vampyyrin päästä ja pamauttaa omalla kivenkovalla kallollaan tätä nenän varteen. Vampyyri sokaistuu väliaikaisesti ja tämä antaa Shaunille hetken toimia. Irlantilainen nostaa vampyyrin päänsä päälle ja tiputtaa tämän polvensa päälle selkä edellä.
Kuuluu märkä rusahdus ja vampyyri henkäisee tuskallisesti. Shaun riuhtaisee vihollisensa jalat sijoiltaan ja viskaa sätkynukkea muistuttuvan ruumiin maahan.
Shaun sylkäisee verta ja pyyhkäisee suupieltään.

Kolmas vampyyri seisoo selkä suorana ja tuijottaa irlantilaista silmiin. Hän naurahtaa ja ottaa askeleen lähemmäs vastustajaansa.
"Sinussa on sisua. Minä pidän siitä. Mutta nuo olivat vasta eilen syntyneitä lapsia. He ovat heikkoja ja hyödyttömiä."
Vampyyri ottaa taas yhden askeleen lähemmäs ja kyyristyy hieman.
"Mutta minä sen sijaan, olen aivan toista maata." Vampyyri katoaa näkyvistä ja Shaun tuntee yhtäkkiä iskun selässään. Irlantilainen lentää seinää vasten ja kääntyy etsimään iskun antajaa. Vampyyri seisoo suorassa ja nauraen hänelle.
"Oletpas sinä juonut. Et pysy edes pystyssä." Isku tulee niin nopeasti, että Shaun ei ehdi edes nähdä miehen liikkuvan.
Shaunin rintaan sattuu ja polttaa. Hän vilkaisee alas ja näkee haavan ammottavan rinnassaan.
Vampyyri nauraa taas, mutta tällä kertaa kauempana kujan päässä.
Shaun nousee ylös maasta ja sylkäisee toistamiseen verta.
"Onko tuo parasta mihin pystyt, verenimijä? Kuollut isoäitinikin lyö sinua kovemmin!" Shaun vastaa ja antaa haavansa sulkeutua. Vampyyri nostaa kulmiaan ja naurahtaa taas kerran.
"Tämä taistelu voi kestää kauan. Me kummatkaan emme voi kuolla, ystäväiseni." Vampyyri toteaa ja alkaa kävellä kohti Shaunia päättäväisesti.
"Sehän nähdään, nököhammas." Shaun syöksyy vampyyria kohti ja tämä katoaa taas näkyvistä. Juuri niinkuin aiemmin.
Shaun pysähtyy ja lyö kyynärpäällään selkänsä taakse. Kyynärpää osuu johonkin kovaan ja niin osuu Shaunin seuraavakin isku, kun hän kääntyy ympäri tähdätäkseen iskunsa paremmin. Vampyyri hoipertelee taaemmas ja Shaun huomaa tämän alaleuan repsottavan sijoiltaan. Vampyyri nauraa taas ja rusauttaa leukansa takaisin paikalleen.
"Sinussa on todellakin sisua. Mutta sisu ei aina riitä, ystävä hyvä." Vampyyri katoaa näkyvistä ja Shaun kääntyy ympäri lyödäkseen taas taakseen, mutta lyökin tyhjää. Shaun tuntee kuinka jokin vahva tarraa hänestä kiinni ja tuntee hengityksen niskassaan.
"Mietin vain, miltä veresi oikein maistuu?" Sanat kuuluvat aivan Shaunin korvan vierestä. Shaun toimii vaistonaisesti ja syöksyy seinää vasten selkä edellä. Koko rakennuksen tiiliseinä tuntuu painuva sisään. Shaun kääntyy ympäri ja tarraa kiinni pökertyneestä vampyyrista. Hän alkaa nuijia vampyyrin kasvoja voimiensa takaa. Yhtäkkiä Shaunin leukaan pamahtaa isku, joka heittää hänet vastakkaista seinää vasten. Shaun näkee kuin vampyyrin leuka repsottaa taas sijoiltaan, hänen nenänsä on muussina ja toinen silmä aivan veren peitossa. Vampyyri nauraa ivallisesti, samalla kun hänen vammansa paranevat nopeasti.
Shaun alkaa kyllästyä tähän tappeluun. Kumpikaan ei voi tappaa toista, koska he voivat vain parantaa vammansa vuorotellen. Tämä taistelu tulee kestämään kauan, mutta Shaun on Irlantilainen. Eikä hän ikinä luovuta.
Se on hänen veressään.

Klaus huokaisi ja vilkaisi kummallekin puolelleen nopeasti, oikealla puolellaan hän näki maireasti hymyilevän kauniin naisen, vasemmalla puolellaan synkeänä mököttävän pikkutytön. Nainen piti tiukasti hänen käsivarrestaan kiinni ja vilkaisi ajoittain tietäväisen näköisenä hänen vakavia kasvojaan. Pikkutyttö käveli puoli askelta kaksikon edellä ja useista pyynnöistä huolimatta kieltäytyi tarttumaan miehen käteen.
"Klaus~", nainen kehräsi itseään pidemmän miehen korvan juuressa ja nojautui lähemmäs tätä. Mies huokaisi jälleen syvään ja käänsi suorastaan kärsivän katseensa naisen puoleen.
"Älä kultapieni mökötä", nainen kurisi ja kosketti kämmenselällään miehen poskea. Klaus tuhahti kovaäänisesti.
"En minä mökötä. Minä vain olen", hän tokaisi viileään sävyyn ja kiristi askeltensa tahtia hieman. Nainen pyöräytti silmiään ja pidensi omaa askelväliään pysyäkseen muutenkin pitkäjalkaisemman miehen tahdissa.

Klaus ei voinut ymmärtää mikä hulluus häneen oli iskenyt, kun hän oli mennyt lupautumaan Katarinan seuraksi tämän yöllisiin rillutteluihin. Nainen osasi olla todella liiankin suostutteleva ja jostain kummallisesta syystä Klaus ei vain voinut vastustaa tämän hieman omaperäistäkin charmia. Jostain syystä tuo nimenomainen lady onnistui vain aina saamaan sen mitä halusi.
"Miten ihmeessä sinä sait minut suostuteltua tähän..." Klaus jupisi itsekseen ja sai naiselta ilkikurisen virnistyksen.
"Olet tossun alla kultaseni", nainen virnuili ja tönäisi miestä hellästi kylkeen. Heidän edellään kävelevä pikkutyttö tuhahti arvostelevasti kääntyessään kulman taakse.

Kulman taakse kääntyessään kolmikko pysähtyi kuin seinään. Läheisen klubin musiikin jäätyä taakse, heidän herkät korvansa kuulivat selkeäst taistelun ääniä. Kaksi aikuista vilkaisivat toisiinsa nopeasti kummankin kasvot heijastaen samaa jännittynyttä tunnetta. Klaus tunsi kehonsa jännittyvän automaattisesti ja hän astui osittain seuralaisensa eteen vetäen sitten pikkutytön lähemmäs itseään. Hän yritti kääntyä pois, mutta kieltävä ynähdys sai hänet pysähtymään kesken liikkeen.
"Älä sano, että haluat sekaantua", Klaus sanoi epäuskoisesti kääntäessään katseensa naisen kasvoihin. Nähdessään innostuneen ilmeen naisen kasvoilla hän totesi pahimpien pelkojensa käyneen toteen.
"Minä en pidä tuosta ilmeestä", hän tuhahti samalla, kun nainen kiristi tahtiaan ja suorastaan raahasi hänet kujalle, jolta äänet kuuluivat.

Taistelun näyttämönä toimiva kuja oli verhottu vereen, kuin punaiseen silkkiin. Verta oli kaikkialla, maassa, seinillä, tappelijoiden päällä. Vanhalle vampyyrille ei ollut hankalaa tunnistaa toista kaltaistaan, joskin nuorempaa vampyyria. Hän riisui mustaan pukuunsa kuuluneen takin ja ojensi sen lumenvalkoiseen leninkiin pukeutuneelle naiselle.
"Pidä siitä huolta", hän murahti ja astui varjoihin sulautuen niihin välittömästi. Osana varjoja ja niiden muodostamaa samettista pimeyttä, hän liikkui paikalle, jossa tappelu oli käynnissä. Yhdellä nopealla liikkeellä hän astui varjoista ja vetäisi vampyyrin itseään vasten.
"Emmekö ole puhuneet tästä?" hän sihisi suorastaan myrkyllisesti toisen korvaan samalla, kun hänen vahvat sormensa puristuivat tämän kurkulle. Hän tunsi tämän kaulan jänteen musertuvan sormiensa puristuksessa ja veren purskahtavan sormilleen. Hänen kyntensä painautuivat tämän kaulaan, puhkaisivat kalpean ihon yhtä helposti kuin jos hän olisi työntänyt ne palaan pehmeää juustoa. Miehen selkärangan nikamat natisivat paikoillaan, mutta mies ei murtanut niitä, hän ei halunnut toisen menettävän tuntoaan.
"Miksi sinun pitää vastustaa minua? Luoda uusia vampyyrejä niin nopeaan tahtiin, että en ehdi päästä eroon niistä kaikista? Haluatko sinä ehdoin tahdoin paljastaa meidät, saada meidät leimatuksi ja merkityksi kirjoihin?" hän sähisi miehelle ennen kuin paiskasi tämän kujan toiseen päähän. Miehen vammat olivat jo parantuneet, mutta hänen päällensä käymisen sijaan tämä tuijotti häntä hetken kuin säikähtänyt eläin ja livahti karkuun jättän vastasyntyneensä maahan veriseksi mössöksi.

Klaus pyyhki kätensä läheiseen tiiliseinään ja tuhahti.
"Vain pelkureita ja raukkoja", hän murisi kääntyen kohti paikkaa, johon oli jättänyt seuralaisensa. Nyt paikka oli kuitenkin tyhjä. Hetken katseellaan etsittyään hän bongasi tämän hyökkäyksen uhrin, vanhemman mieshenkilön lähettyviltä. Nainen tarkkaili miestä ensin turvallisen välimatkan päästä ennen kuin lähestyi tätä.
"Oletko kunnossa?" nainen kysyi vielä tuntemattomalta mieheltä pikkutyttö vanavedessään. Nainen oikoi lumenvalkeaa leninkiään, nosti sen avaraa kaula-aukkoa hieman ja suoristi rinnalleen valuvaa timanttikaulakorua. Hänen aavistuksen kiharat vyötäröpituiset tummanruskeat hiuksensa laskeutuivat hänen hartioilleen ja selkäänsä kuin täydellinen suklainen putous. Hänen hieman punertavanruskeat silmänsä olivat täynnä melkein äidilliseksi luokiteltavaa huolta, kun hän ojensi kättään miestä kohti. Hänen pitkät kyntensä olivat tarkasti huolitellut ja kirkkaanpunaisiksi lakatut. Hänen ympärillään leijaili hentoinen vaniljan tuoksu sekoittuneena eleganttiin hiukkaseen jotain kukkaa, ehkä liljaa.

Klaus astui askelen lähemmäs naista kuin aikomuksenaan suojella tätä, mutta naisen kohottaessa kätensä tämä pysähtyi kuin seinään ja antoi tämän tehdä mielensä mukaan.
"Mikä sinun nimesi on?" nainen kysyi samalla, kun kosketti hellästi tuntemattoman miehen käsivartta.

Tuo verenimijä ei vain anna periksi. Vaikka Shaun lyö voimiensa takaa hänen niskansa nurin tai kätensä sijoiltaan, vastustaja vain parantaa vammansa ja jatkaa taistelua. Mutta ei se sinäänsä haittaa mitään, koska Shaunilla tilanne on sama. Hän vain alkaa pikkuhiljaa kyllästyä tähän loputtomaan taisteluun, jossa kumpikaan ei pääse niskan päälle.
Shaun väistää täpärästi yhden sivaltavan iskun ja tarraa vastustajaansa rinnuksista. Hän heittää verenimijän kauemmas itsestään. Tappelu ei todellakaan etene mihinkään tästä.
Verenimijä naurahtaa ja on ottamassa taas askelta hyökätäkseen, mutta yhtäkkiä hän tuntuu jäätyvän paikoilleen.
Hänen taakseen on yhtäkkiä ilmestynyt nuoren näköinen mies, joka sanoo jotain hiljaa miehen korvaan. Vampyyri nielaisee ja yhtäkkiä hän lentää ilman halki Shaunin ohitse. Ei siis omasta tahdostaan, vaan varjoista ilmestyneen miehen heittämänä.
Vampyyri katsoo säikähtäneenä kimppuunsa käynyttä miestä ja kääntyi sitten juoksemaan pakoon.

Shaun ei ole uskoa silmiään. Miten hemmetissä, tuo pojankloppi pystyi tuohon? Ellei hänkin sitten ole samankaltainen kuin tuo äskettäinen. Siitä ei kyllä ole epäilystäkään. Tuosta lemusta ei voi erehtyä.
Mutta sitten ilmoille tulee joku uusi tuoksi. Lempeä vaniljan tuoksu. Naisen parfyymi. Kaunis nainen kävelee Shaunia kohti ja katsoo häntä tutkien.
"Oletko kunnossa?" Hän kysyy, mutta Shaun on liian lukossa vastatakseen. Kuka on tämä uskomattoman kaunis nainen? Mistä lähtien enkeleitä on ollut olemassa? Mutta mitä ihmettä tuo nainen tekee tuon verenimijän kanssa?
"Mikä sinun nimesi on?" Nainen kysyy ja laskee kätensä Shaunin käsivarrelle.
Mitähän tässä pitäisi tehdä, Shaun miettii ankarasti. Jos tuo hänen seuralaisensa hankkiutuu eroon vastustajasta, jota vastaa Shaun tappeli melkein puoli tuntia tuloksetta, ei väkivaltainen reaktio varmasti tuota muuta kuin harmia.

"Nimeni on Shaun MacFinnigan ja olen aivan täydellisessä kunnossa." Shaun vastaa ja nousee ylös polviltaan.
"Ei tuollainen vinoon kasvanut pojankloppi minua saa satutettua." Shaun toteaa rinta pörheänä ja vilkuilee kolmikkoa hieman epäluuloisena. On hieman ahdistavaa, kun tuo yksi terminaattori tuijottaa kuin petolintu.
"Kiitos kuitenkin avusta. Saanen kysyä, mitä teidänlaisenne posse tekee näillä nurkilla? En usko että lapsien tuominen tällaiseen paikkaan olisi soveliasta." Shaun kysyy ja osoittaa katseellaan takana seisovaa lasta.