Näytön paikka

//Delta ja Markis tänne asuntoa katselemaan : ) //

Dana asteli pitkin katua nauttien raikkaasta aamun ilmasta. Hän oli viime viikolla katsellut asuntoja aina silloin kun oli ehtinyt mutta mitään sopivaa ei tuntunut löytyvän. Lopulta kuitenkin hänen ystävänsä joka oli töissä asunnonvälitysfirmassa oli soitellut hänelle vapautuvasta asunnosta. Asunto ainakin kuulosti hyvältä sillä se oli juuri oikean kokoinen ja kaiken lisäksi sen verran halpa että hänen ja Markisin yhdistetyt rahat riittäisivät vuokran maksuun niin että ylimääräistäkin jäisi. Mies oli astelemassa metro pysäkiltä asunnon eteen ja huomasi että matka oli lyhyt. Sen lisäksi alue vaikutti melko mukavalta. Lähinnä pieniä omakotitaloja sekä muutama vanhempi kerrostalo siellä sun täällä. Lisäksi lähellä sijaitsi puisto.

Pian hän huomasi itsensä ikäisen lyhythiuksisen naisen jakkupuvussa ja asteli naisen luokse tervehtien toista iloisesti. Hän otti hörpyn kahvistaan minkä oli käynyt ostamassa matkalla ja loi katseen taloon jona edessä he seisoivat. Vuosiluku 1908 oli kirjattu kivitalon seinään ja talo oli melko koristeellisen näköinen. Dana kuitenkin tiesi ettei moinen talo ulkoapäin tarkoittanut sitä että se kätki sisälleen vain luksusasuntoja.

Hän sipaisi lyhyitä hiuksiaan ja loi katseen ympärilleen mutta Markisia ei vielä näkynyt. Olihan tässä toisaalta aikaa mukavasti. Ylleen hän oli vetänyt aamulla vain vaaleat hivenen repaleiset farkut, löysähkön valkoisen t-paidan sekä lilan kulahtaneen hupparin. Isot aurinkolasit suojasivat silmiä auringolta ja jalassa olevat keltaiset tennarit olivat nähneet jo parhaat päivänsä. Dana haukotteli ja hörppi lisää kahviaan vaihtaen lähiaikojen kuulumisia ystävänsä kanssa. Sen lisäksi nainen oli innokas kuulemaan millainen tämä Danan tuleva kämppis tulisi olemaan.

Dana oli ennättänyt ennen Markisia löytämään edes suhteellisen hyvältä kuulostavan asunnon, Markisin eteen oli tullut vain ylihinnoiteltuja luukkuja tai asuntoja niin huonolta alueelta, ettei Danan kaltainen hienostoneiti suostuisi astelemaan sinne. Tämä kuitenkin vaikutti lupaavalta, se oli tarpeeksi iso ja halpa minkä lisäksi siitä oli lyhyt matka metrolle joka merkitsi melkein yhtä paljon kuin nuo kaksi edellistä.
Markis ei tuntenut seutua joten hän oli joutunut luottamaan netin apuun suunnistaessaan asunnolle. Oikeastaan hän varmistui olevansa oikeassa paikassa vasta, kun näki Danan seisovan lähistöllä jutellen jo lyhythiuksisen naisen kanssa.

Nuorukainen harppoi heidän luokseen. Hän oli pukeutunut Danan kanssa samaan tyyliin, huppariin ja farkkuihin mutta toisin kuin Dana Markis joutui varjostamaan silmiään halutessaan katsoa auringon suuntaan.
"Yo", Markis totesi paikalle saavuttuaan ja ojensi kätensä naiselle joka selvästi oli Danan tuttu. "Markis Géroux. Tänne oli yllättävän helppo löytää."
Nuorukainen hymyili vinosti. Dana tuskin oli tarvinnut karttaa avukseen.

Kaksikon katseen siirtyivät Markisiin kun toinen asteli pian heidän luokseen. Dana toivotti hymyillen huomenet ja heilautti kättään. Nainen hänen vierellään sen sijaan tarttui Markisin käteen. "Eve Larue", nainen esitteli itsensä hymyillen ja katseli hetken aikaa Markisia tutkivasti ennen kuin käänsi katseensa papereihinsa. "Elikkä oikeasti tämä asunto tulisi vasta ensi viikon loppupuolella ilmoituksiin mutta puhuin omistajan kanssa ja satuin mainitsemaan teidät joten jos tykkäätte paikasta niin Ei tarvitsisi varsinaista avointa näyttöä pitää ollenkaan. Vuokra on tosiaan sen 680 ja siihen sisältyy vesi muttei sähköä. Joten eiköhän mennä katsomaan", Eve kertoi asunnosta ja asteli taloon sisälle käyttäen avaimiaan. "Niin juu ja en tiedä sanoinko Dana sinulle mutta vuokrasopimuksen yksi osa olisi että te maalaisitte asunnon seinät uudestaan", nainen vielä lisäsi. Matka kävi koristellun jylhän rappukäytävän toiseksi ylinpään kerrokseen. Eve avasi oven ja pysähtyi nostamaan mainokset pois lattialta. "Katselkaa ihan rauhassa ympärillenne", hän kehotti.

Dana asteli sisälle hymyillen kevyesti ja jäi katselemaan ympärilleen. Eteinen avautui suoraan isoon olohuone/avokeittiö tilaan. Huoneen seinustalla oli muutama iso ikkuna jotka olivat sisäpihan puolelle. Huoneen molemmilla puolilla lähestulkoon vastakkain oli ovet jotka johtivat makuuhuoneisiin. Kylpyhuoneen ovi löytyi taas ikkunoita vastapäätä eteisen vierestä. Asunnosta näki että siellä oltiin eletty sillä seinien maali oli tosiaan nähnyt jo parhaat päivänsä. Myös parketti lattiasta löytyi joitakin naarmuja sekä kulumia.

Dana asteli eteenpäin ja katseli ympärilleen. Asunto ei ehkä ollut uutuuden hohtoinen mutta siinä oli silti joku oma karismansa. Hän asteli ensin katselemaan ikkunoista ulos ja löysi keittiön vierestä oven joka johti pienelle parvekkeelle. Hän käännähti ympäri ja asteli sitten katsomaan miltä makuuhuoneet näyttivät. Ainakin huoneet olivat juuri oikein vastapäätä toisiaan niin ettei kumpikaan häiritsisi toista. Hän kääntyi ovensuusta Markisin puoleen. "Mitäs olet mieltä?", hän uteli.

Markis ei muistanut, että Dana olisi maininnut heidän mahdollisesta remontistaan mutta hymyili vain rennosti.
"Okei, ei Dana kertonut mutta nyt ainaki tiedän", hän totesi. Nuorukainen vilkuili kiinnostuneena ympärilleen jo ennen kuin he pääsivät asunnolle. Millaistakohan seutua tämä olisi elää? Luultavasti ihan mukavaa, hän luotti Danan arvoistelukykyyn enemmän kuin omaansa.

Markis harppoi Danan perässä sisälle kämppään ja jäi hänkin katselemaan asuntoa. Keittokomero oli yhteydessä olohuoneeseen - tässä olisi varmasti mukava laittaa ruokaa ja katsella telkkaria samaan aikaan vaikkei Markis pahemmin ruokaa laittanutkaan.
Nuorempi mies käveli toiseen makuuhuoneista... asunto oli paljon isompi kuin hän oli osannut odottaa ja täällä olisi paljon tilaa olla omassa rauhassa jos niin sattuisi haluamaan. Hän vilkaisi ikkunasta - pitäisi kai antaa Danan valita ensin huone, toivottavasti hän ei saisi sitä, jonka ikkuna oli lähes kiinni vastapäisen ikkunaan.
Vaikka kämppä saattoi olla suuri niin hyväkuntoinen se ei suorastaan ollut mutta oli tästä huolimatta palatsi Markisin nykyiseen majapaikkaan verrattuna.

Markis kääntyi Danan puoleen. Hän oli kävellyt vilkuilemaan parveketta.
"Onhan tää ihan kiva", mies sanoi. "Kyllä tää mulle kelpaa, jos on sulle ok. Hintakin on hyvä, aika halpa tän kokoisesta kämpästä vaikka joutuukin näkemään hieman vaivaa maalailuissa."
Tummatukka hymyili.
"Ja tää vaikuttaa olevan kivaa aluetta - tosin se, että voittaa mun nykyisen asuinalueen ei oo mikään saavutus."

Dana hymyili kevyesti kun Markis tuntui pitävän näkemästään. Olihan asunto mukavan kokoinen ja oikean hintainen. Hän sipaisi hiuksiaan ja jäi hetkeksi aikaa katselemaan ympärilleen. Hän mietti jo mielessään miltä asunto näyttäisi kun sen maalaisi kivan väriseksi ja puhdistaisi kunnolla. "Kyllä mäkin tästä pidän. Totta kai uusi asunto ois vielä kivempi mut varmasti pienellä vaivalla tästä sais ihan makeen paikan asua", hän pohti ääneen hymyillen ja nyökkäili. Hän loi katseen nopeasti Markisiin ennen kuin kääntyi ystävättärensä puoleen. "Minun puolestani ainakin voitaisiin ottaa tämä kun tämä vaikuttaa parhaalta mitä ainakaan minulle on vastaan tullut. Sitä paitsi viime aikoina töitä on ollut hivenen vähän joten varmaankin ehtisin hyvin maalailla täällä ennen varsinaista muuttoa", hän sanoi hymyillen ja jäi taas hetkeksi aikaa katselemaan ympärilleen.

"Haluatteko te miettiä vielä vai soitanko tänään viralliset puhelut ja sitten asunto on teidän. Avaimet tietysti saatte kunhan tuo takuu summa on maksettu", Eve uteli ja loi katseen ensin Danaan ja sitten Markisiin. "Tosiaan tässä vielä muutaman päivän tämä ei ole missään ilmoitettuna joten hetken voitte kyllä miettiä", hän jatkoi kysyvästi. Nainen sipaisi hiuksiaan ja loi katseen ympärilleen ennen kuin jäi kysyvästi katselemaan kaksikkoa. Dana katseli naista hetken ennen kuin vilkaisi ympärilleen. "No jos Markisille sopii niin kai me otetaan tämä?", hän uteli ja loi katseen Markisiin. Hän asteli kuitenkin ystävättärensä viereen antaen miehelle aikaa miettiä.

Eve hymyili kevyesti ja kaiveli kansionsa välistä esiin pienen lapun. "Asiasta toiseen. Soittaisit sille miehelle josta kerroin. Te olisitte aivan mahtava pari", nainen sanoi hymyillen ja katseli lappua jonka Dana nosti käteensä. Hän jäi katselemaan lapussa olevaa numeroa hetkeksi aikaa hiljaisena. "En mä tiedä. Sokkotreffit ovat vain vähän.. yhm..", hän mutisi ja käänteli paperia kädessään hetken. "Miettisit edes", Eve pyysi ja lopulta Danan tyytyi nyökkäämään. Nainen loi sitten katseen Markisiin. "No mites olisi?", hän kysyi.

Markis pystyi Danan tapaan jo lähes näkemään, miltä kämppä tulisi näyttämään kun seiniä vähän maalailisi. Hän piti mielikuvastaan joten oikeastaan asiasta ei ollut mitään epäilystä. Jos Dana antaisi hänen päättää vastaus olisi ilmiselvä!
Kuten hän oli osannutkin arvata, naisekas antoi valinnan hänelle ja vetäytyi puhumaan kaverinsa kanssa jättäen Markisin tutkailemaan seiniä ja ikkunaa.

Markis oli kuunnellut kaksikon keskustelua puolella korvalla ja kääntyi nyt heidän puoleensa vasta Even puhuessa hänelle. Nuorukainen asteli Danan luo ja nappasi lapun hänen kädestään vilkaisten puhelinnumeroa kulmiaan kurtistaen.
"En mä nyt tiiä, sokkotreffit ja vielä miehen kanssa - taidan jättää sen Danalle", nuorukainen jatkoi leikkisään sävyyn vino hymy huulillaan ja ojensi lapun takaisin. Hän loi vielä tutkailevan katseen asuntoon. Niin, kuten hän oli mielessään jo useampaan kertaan todennut, ei siinä ollut mitään vikaa.
"Me otetaan tää."

Mitä sitä enää miettimään? Markis ei ollut koskaan ollut niitä, jotka miettivät pitkään.

Dana naurahti ja töytäisi Markisia kevyesti napaten numeron takaisin itselleen toisen käsistä. Hän sipaisi hiuksiaan ja pisti sen taskuunsa luoden katseen ympärilleen. Eve hymyili tyytyväisenä ja avasi kansionsa. "Jos otatte tämän niin mä soitan saman tien vuokranantajalle ja sovitaan asiat. Mites koskas te pystyisitte muuttamaan ja maksamamaan takuuden? Takuusumma on tosiaan yhden kuun vuokra", hän sanoi ja asteli ikkunalaudan luokse jotta pystyi laskemaan kansion käsistään ja selailemaan kalenteria.

Dana jäi pohtimaan hetkeksi ja naputteli sormillaan alahuultaan. "No mä varmaan pystyn jo ens kuun alusta muuttamaan tänne ja sitten multa ainakin löytyy säästöstä sen verran että saadaan toi takuusumma maksettua jos maksetaan se puoliksi niin pääsis aika nopeesti tänne maalailemaan ennen muuttoa", hän pohti ääneen ja katseli Markisia kysyvästi. Hän oli jo alustavasti puhunut vuokranantajalleen että olisi muuttamassa ja tuo oli kertonut vain että kunhan hän ilmoittaisi päivän hivenen etukäteen niin kaikki menisi sopivasti.

Eve nyökkäili ja kirjoitteli papereihin muutaman päivämäärän kääntäen sitten katseensa kysyvästi Markisiin. Nainen pysähtyi hetkeksi lukemaan tietoja asunnosta ja nyökkäili itsekseen. "Täältä tosiaan löytyy pesutupa tuolta kellarista missä on pesukoneita sekä kuivausrumpuja ja sitten nuo sisäpihan kuivaustelineet ovat myös vapaassa käytössä. Sen lisäksi jos joskus innostuu kesällä grillailemaan niin pieni grillikatoskin on tossa pihalla", hän kertoili ja loi katseen ikkunasta ulos.

Dana asteli Even luokse ja jäi katselemaan papereita hetkeksi aikaa. Hän kurtisti sitten kulmiaan kun osoite vaikutti kumman tutulta. "Hetkonen. Asuuko Kiki ja DJ jossain tässä lähellä?", mies uteli ja loi katseen sisäpihalle. Nainen naurahti ja nyökkäsi. "Luulin että tiesit. Tossa ne asuu vajaan korttelin päässä", nainen kertoi. Dana naurahti ja nojautui ikkunalautaa vasten. "Tää asuntohan muuttuu paremmaks hetki hetkeltä", hän totesi.

Markis ei itse ollut maininnut mahdollisesta muutostaan mitään vuokranantajalleen - hän ei ottanut siihen mieheen mieluusti yhteyttä usein joten oli jättänyt ilmoittamisen hieman viimetippaan. Hänellä oli kuitenkin kuukauden irtisanomisaika, joten jos hän irtisanoisi kämppänsä seuraavan parin päivän aikana, hän pystyisi muuttamaan jo ensi kuussa.
"Enköhän mä saa jostain rahaa kaavittua", Markis totesi olkiaan kohauttaen. "Joten mullekin käy jo ensi kuun alusta."
Jos hän nipistäisi hieman pois menoistaan ei pitäisi olla mitään syytä, miksi hän ei saisi maksettua puolia takuuvuokrasta. Sitten, jos ja kun hän saisi edellisen kämpän takuun takaisin, tilanne helpottuisi ainakin hetken ajaksi.

Markis, joka ei ollut edellisessä kämpässään paljoakaan aikaa viettänyt, ei uskonut että täälläkään innostuisi ainakaan yksinään grillailemaan. Pyykkääminen oli eri juttu sillä vaikka hän mieluusti olisi kutsunut Danaa pikku kullakseen he eivät olleet pariskunta eikä naisekkaammalla osapuolella ollut mitään velvollisuutta hänen likaisia sukkiaan kohtaan.

Kaksikko uppotui puhumaan yhteisistä tutuistaan jotka asuivat tässä aivan vieressä.
"Ainakaan niillä ei ole pitkä matka tupareihin", Markis totesi vinosti hymyillen. Hän ei tosin tiennyt, milloin he sellaiset kerkeäisivät järjestämään, Danan tuntien pitkätukka haluaisi samantien lähteä maalaamaan asuntoa eivätkä maalinlemuiset tuparit kuulostaneet kovinkaan houkuttelevalta idealta.

Dana käänsi katseensa Markisiin ja hymyili kevyesti luoden taas katseen ympärilleen. Hän ei malttanut että pääsisi tekemään tästä paikasta kotia. Toki hän tulisi kaipaamaan omaa vanhaa kotiaan ja sen kaunista näköalaa mutta tämä olisi melkein yhtä mukava asunto vaikka näköalat eivät niin hyvät olleetkaan. Hän hymyili kevyesti ajatukselle tupareista. "Totta. Tosin täytyy miettiä koska sellaset edes ehtii pitämään. Varmaan sitten joskus kun ollaan saatu maalattua ja kaikki tavarat paikoilleen", hän pohti ääneen ja kallisti päätään hivenen.

Eve hymyili kevyesti ja näpytteli kännykkäänsä. "Mäpä soitan sitten vuokranantajalle ja kerron hyvät uutiset", nainen sanoi ja asteli muutaman askeleen kauemmas jotta voisi puhua rauhassa.

Dana kääntyi katselemaan taas hetkeksi aikaa ikkunasta ulos. "Joten mitäs oot mieltä? Maalataanko me seinät ihan vaan valkosiksi vai pitäiskö harkita jotain neutraalia väriä", hän uteli ja kääntyi katselemaan asuntoa. Hän nousi sitten istuskelemaan ikkunalaudalle ja mietiskeli minkä värisenä asunto näyttäisi hyvältä. Joku kaunis kermanvärikin voisi sopia seinille. "Ah ja ihanaa saa asua paikassa jossa oikeasti on tilaa vaatteille", hän totesi iloisesti. "Ja haittaako suo jos sijoitetaan mun sohva ja telkkari tähän olohuoneeseen. Vois tietty miettiä jos sitten hankkis muutaman nojatuolin tai jotain jos tulee vieraita", hän jatkoi miettimistään.

Markis virnisti.
"Jollet sitten laita vieraasi maalamaan kämppää puolestasi talkoohenkisesti", nuorempi mies totesi vinon hymyn katoamatta hänen huuliltaan. Siinä vasta olisivat tuparit - etenkin, jos Danan ystävät tulisivat korkokengissä ja hienostuneissa mekoissa kuten Markis heidät kuvitteli.
Mihinköhän Markis olikaan mennyt lupautumaan?

Kaksikko jäi kahden Even vetäytyessä toisaalle puhumaan vuokranantajalle ja kertomaan hänelle hyvät uutiset siitä, että vuokralaiset olivat jo löytyneet.
"Mmm, sulla on varmaan parempi maku näiden suhteen kuin mulla", nuorempi totesi. "Ei sillä kai ole mulle mitään väliä, kunhan et valitse mitään masentavaa tai likaista sävyy, mutta en usko, että sä olisit muutenkaan ajatellu mitään sellasta."
Markisille vaatekaappien koko ei ollut niin iso juttu, hänen vaatteensa mahtuisivat kyllä pienempääkin, hänellä ei ollut niitä läheskään yhtä suurta määrää kuin Danalla.

"Sulla on isompi telkkari joten se on ihan loogista eikä mulla edes ole sohvaa", Markis totesi. "Mä annan sulle vapaat kädet muihin, kuin mun huoneeseen. Alkaa jo kuulostaa siltä, että sä näytät kaapin paikan tässä kämpässä."

Dana naurahti kevyesti ja pudisti päätään hivenen. "Ei ehkä huonompi ajatus jos koittais saada jonkun avuks maalaamaan. Ohan tässä näitä seiniä kuitenki", hän pohti ääneen ja katseli ympärilleen. Hän jäi pohtimaan värejä mitä voisi seiniin pistää. Pitäisi varmaan käydä katsomassa jostakin maalinäytteitä niin voisi miettiä värejä. Hän kääntyi katsomaan sitten Markista ja nauroi kevyesti. "Kaapin paikan vai? No saathan sinäkin sanoa mitä haluat tänne", hän sanoi hymyillen ja mietti jo miten saisi tilan käytettyä parhaiten. "Tarvitaan varmaan jonkunlainen ruokapöytäryhmä", hän mietti. Olisi mukava että olisi kunnollinen paikka missä syödä. Hän hymyili itsekseen ja käänsi katseensa Eveen joka asteli pian takaisin heidän luokseen.

"Vuokranantaja oli tyytyväinen siihen että löysin uudet asukkaat näin nopeasti joten kun tää on tyhjä jo niin heti kun ootte maksanu takuun saatte avaimet käteen ja voitte alkaa maalailemaan. Vuokra-aika virallisesti alkaa vasta ensi kuun alusta ja siitä alkaa vuokranmaksu. Vuokranmaksu päivän voitte sopia mikä teille sopii parhaiten.", nainen kertoi ja kirjoitteli samalla tietoja papereihinsa. "Sopimukset pääsette tekemään takuurahan maksamisen jälkeen meidän toimistolla", hän jatkoi. "Mutta muuten täytyy kai sanoa että onneks olkoon", hän vielä lisäsi hymyillen.

Dana nyökkäili tiedoille. "No me voidaan Markisin kanssa varmaan sopia että koska saadaan se takuusumma kasaan mutta jos vaikka annat meille nyt sen tilin mihin se maksetaan niin sitten on kaikki valmiina sitä varten", hän sanoi ja loi katseen Markisiin. Eve nyökkäili ja ojensi lapun jossa oli omistajan tilitiedot Danalle.

"Markis sun tarvis vielä täyttää tällanen paperi että saan kaikki sopimukseen tarvittavat tiedot", Eve sanoi ja ojensi lapun ja kynän nuorukaiselle. "Danan tiedot mä tiedän jo muutenkin", hän lisäsi.

Siinä missä Dana mietti jo värejä Markis oli tyytyväinen että oli saanut kämpän. Hän ei voinut uskoa, että heillä oli käynyt näin hyvä tuuri ja heti ensimmäisellä oli tärpännyt. Muuttaessaan takaisin Ranskaan hän oli joutunut ottamaan sen mitä sai eikä ollut jaksanut myöhemmin muuttaa läävästään pois, koska ei ollut ollut varoissaan missään vaiheessa. Kämppiksen kanssa tilanne oli tietenkin toinen eikä tämä alue kieltämättä ollut yhtään hassumpi.
Mikä tahansa oli edellistä kämppää parempi.

"Mmm, parempi että sä säilytät sen jotta pysyy tallessa", nuorukainen sanoi ja taputti Danan selkää. Eivätköhän he piakkoin saisi takuusumman kasaan, Danalla oli säästöjä ja Markis voisi katsoa, kuinka paljon omista menoistaan voisi karsia - palkkakin tulisi muutaman päivän päästä.

Markis otti paperin käteensä ja vilkaisi sitä. Nuorukainen iski hävyttömästi silmää.
"Älä sitten käytä niitä väärin", poika sanoi leikkisästi ja kirjoitti papereihin tarvittavat tiedot. Hän ei uskonut, että Eve todellisuudessa hänelle soittelisi, miksi soittelisikaan, hänhän oli vasta nuorukainen naiselle.

Markis taputti Danan hartiaa.
"Aika hyvin kyllä sait asiat hoidettuu, pakko myöntää. En uskonut, että löydettäisiin ihan heti tällasta kämppää."

Dana laskosti lapun lompakkoonsa jotta se pysyisi tallessa ja nyökkäsi. Hän vilkaisi sitten hymyillen kevyesti Eveä ja Markisia pudistaen päätään hivenen.

"Noh koska minulla on ihana lapsi ja vaimo kotona niin veikkaan että sinä et ole ihan ensimmäisenä soittolistallani", Eve totesi hymyillen leikkisästi takaisin. Dana huokaisi ja suti hiuksiaan. "Miten onkaan että tunnen niin vähän heteroita", hän totesi pohtivasti. Hän oli huomannut jo aikoja sitten että tunsi vain muutaman heteron ja nyt Markis pääsi siihen lyhyeen listaan. Toisaalta kun esiintyi suurimmiksi osin homobaareissa ja -yökerhoissa niin ei kai se ihme ollut. Eve naurahti miehen sanoille ja pudisteli päätään. "Miksiköhän?", hän mutisi huvittuneena. Dana katseli hetken aikaa Markisia ja käänsi katseensa sitten Eveen. "Jos tarvitte joskus lapsen vahtia niin vahtisin enemmän kuin mielelläni pikku Adamia", mies sanoi ja hymyili kevyesti. Kyseinen pikkumies oli varsin hurmaava.

Dana käänsi katseensa Markisiin ja hymyili. ”Turhaan muo kiittelet kun Eve löys meille tän paikan. Onneksi on näin hyviä ystäviä”, hän sanoi ja kietoi kätensä Even ympärille.

”Turhaan minua kiittelette. Olen vain tyytyväinen että sain paikan vuokrattua ja täytyy katsella. Olisihan se ihan mukava saada viettää yksi ilta rauhassa Lisan kanssa", Eve pohti ääneen ja hymyili hellästi. "Puhun Lisan kanssa asiasta ja soittelen sitten sinulle", hän lupaili.

Dana nyökkäsi ja pöyhi hiuksiaan. "Oletteko te tulossa juhlimaan mun syntäreitä?", hän tajusi kysyä ja laski kädet lanteilleen. Eve vastasi myöntävästi tosin sillä ehdolla, että jos he eivät saisi lapsenvahtia, niin he ottaisivat lapsen mukaan ja lähtisivät jo aikaisemmin pois. Mies tyytyi vastaukseen ja nyökkäsi. Hän ei tässä asunnon haun keskellä ollut edes ehtinyt miettiä omia syntymäpäiviään mihin oli enää viikko aikaa.

Markis ei edes osannut näyttää pettyneeltä vaan ainoastaan hymyili vinosti ja nyökkäsi Danaan päin.
"Täähän on melkein yhtä suuri pettymys kun se, kun sain kuulla, et Dana on mies", nuorukainen väitti kepeään sävyyn, pyyhkien olemattoman kyynelen silmäkulmastaan, vaikka todellisuudessa hän oli tiennyt Danan sukupuolesta alusta lähtien, olivathan he tavanneet lavojen ulkopuolella, salilla. Kuka olisikaan uskonut, että hän muuttaisi vielä joskus yhteen tuon jalkansa vääntäneen naisekkaan miehen kanssa - ei Markis ainakaan.

Dana torjui kainona hänen kiitoksensa ja Markis kohautti olkiaan.
"Ottaisit nyt kiitokset vastaa kuin kiltti tyttö", nuorukainen sanoi hymyillen vinosti.

Dana uppoutui taas keskusteluun lesboystävättärensä kanssa ja Markis päätti jättää osallistumatta siihen. Hänen ei enää tarvinnut kinuta kutsua synttäreille koska oletti kuuluvansa pian jo kalustukseen. Pitäisi muistaa kuitenkin omiakin kavereita eikä eksyä ainoastaan Danan homo- ja transseksuaaliin ystäväpiiriin vaikka suuri osa tuntui hyviä tyyppejä olevankin. Kaikki sitä yhtä eksää lukuunottamatta ehkä.

Eve naurahti ja kohotti kulmiaan hivenen vilkaisten Danaa. "No sittenhän teidän tapaaminen on melkein samanlainen kuin meidän tapaamisemme", nainen totesi huvittuneena ja taputti miehen olkaa kevyesti. Hän selaili sitten hetken kalenteriaan ja kirjoitti sinne ylös Danan syntymäpäivät.

Dana huokaisi muistolle ja pudisteli päätään. Hän loi sitten katseen Markisiin ja hymyili kevyesti. "Hyvä on sitten. Ole hyvä", hän sanoi kun toinen kehotti häntä ottamaan kiitoksen vastaan. "En ole vielä edes ehtinyt miettimään mitä tarjoan juhlissa ja jos aloitan pakkaamisen niin asuntoni on melko karun näköinen. Hmm", hän pohti ääneen ja kallisti päätään hivenen. Olisihan se sinällään ihan mukava pitää viimeiset bileet vanhassa asunnossa ennen muuttoa.

"Keitä kaikkia sinne on tulossa?", Eve uteli. Olivathan he muuttavat heistä aika tiivis porukka mutta aina saattoi olla että joku ulkopuolinen Markisin lisäksi olisi saanut kutsun. Hän kohotti kulmiaan hivenen kysyvästi ja loi sitten pitkän katseen Markisiin uudelleen. "Hetkonen. Val on tulossa eikö? Oletko jo kertonut siitä että muutat?", hän uteli.

Dana huokaisi kevyesti ja loi myös nopean katseen Markisiin. "Olen. Tosin.. Olen vältellyt kämppiksen mainitsemista. Tiedäthän millainen Val saattaa olla. Sitä paitsi viime aikoina hänellä on ollut kädet täynnä sen uusimman rakkaansa kanssa", hän totesi ja sipaisi hiuksiaan pyöräyttäen kuitenkin silmiään viimeisen lauseen kohdalla. Eve hymyili kevyesti. "Ah tapasinkin hänet. Mielenkiintoinen nuorukainen. Oli 17-vutias kun he tapasivat muuten", hän totesi huvittuneena ja sai Danan naurahtamaan. "Loistavaa. Puolet sen miehen iästä siis. Jääköhän Val koskaan aloilleen", hän pohti.

"Me kaikki tiedämme kenen kanssa hän sopisi jäämään aloilleen", Eve vihjaili ja Dana heilautti kättään ilmassa hiljenemisen merkeiksi. "Me yritimme kymmenen vuotta sittenja molemmat tulimme siihen tulokseen että sovimme paremmin ystäväksi joka muuten on vieläkin totta", mies totesi vain suoraan ja loi merkitsevän katseen naiseen joka päätti hiljentyä.

"No Markis. Jos olet täyttänyt sen lapun niin minä tästä lähden. Jos haluatte jäädä tänne vielä hetkeksi niin ihan vapaasti ja soitelkaa sitten kun olette maksaneet takuun niin sovitaan sopimusten teko aika", Eve sanoi hymyillen.

Eve oli tainnut olla todella tuossa tilanteessa, josta Markis saattoi heittää ainoastaan läppää. Nuorukainen hymyili vinosti naiselle joka ryhtyi selailemaan kalenteriaan Danan syntymäpäivien varalta. Naiskaksikko ryhtyi keskustelemaan miehistä ja siitä, keitä Dana tulisi kutsumaan juhliinsa. Markis vielä kysyisi jälkikäteen, keitä nuo ihmiset olivat.

Markis ojensi täyttämänsä lapun takaisin naiselle, olihan hän täyttänyt sen jo hetki sitten mutta oli mieluusti antanut neitien juoruilla hetken ja olla kilttinä poikana keskeyttämättä heidän jutteluaan juhlista tai ihmisistä, joita hän ei tuntenut. Markis sai kyllä ajan kulumaan ihastelemalla sitä, kuinka hyvä tuuri heillä oli käynyt asunnon etsimisen kanssa.
"Tässä. Me ilmoitellaan sitten", nuorukainen totesi hymyillen.

Tummatukka loi katseen Danaan.
"Jos sä haluut jäädä vielä tänne niin jää vaan, mun pitää varmaan alkaa lähtee", poika totesi ja taputti Danan hartiaa. "Älä tee mitään liian radikaalei muutoksia kysymättä multa - ja sovitaan, milloin pidetään ne maalaustalkoot ettei se jää täysin kummankaan harteille."
Markis käänsi katseensa Eveen.
"Ja kiitos sullekin vielä kerran."

Riippuen siitä, oliko Dana vielä jäämässä kämppään vai ei, Markis lähti kävelemään ulos joko ilman häntä tai hänen kanssaan.

Eve otti lapun vastaan ja sulki sen kansionsa väliin. Hän hymyili kevyesti ja nyökäytti päätään. "Siihen asti siis. Ja tosiaan varmaan nähdään Danan synttäreillä jos ette ennen sitä ole maksanut tuota takuu summaa", nainen sanoi ja hävisi sen jälkeen kädenheilautuksen kera asunnosta.

Dana kääntyi Markisin puoleen ja vilkaisi ympärilleen. "Mitäs täällä tyhjässä asunnossa tekis. Taidan lähteä aamupalalle DJ:n ja Kikin luokse", mies sanoi ja seurasi Markisia ulos asunnosta. Hän veti oven perässään kiinni ja varmisti että se meni lukkoon ennen kuin lähti astelemaan portaita alas päin. "Mun täytyy vähän tarkastella tilini saldoa mutta jos mulla on säästössä tuon takuusumman verraan niin voisin kyllä maksaa sen sunkin puolesta? Ja maksat mulle sitten. Melkeen ois parempi mitä nopeemmin päästäis tekemään sopimus", hän puheli hymyillen ja asteli ulos kadulle vilkaisten vielä talon ulkopuolta.

"Voin vaikka soitella sulle sitten kunhan tiedän että millanen tilanne mun säästötilillä on", hän lupasi. Dana eli melko lailla kädestä suuhun mutta välillä hänellä jäi vähän ylimääräistä. Sen lisäksi kaikki ylimääräiset tulot menivät yleensä suoraan sille tilille. Hän otti muutaman askeleen vastapäiseen suuntaan mistä oli aamulla tullut. "Ja täytyy viimeistään soitella kunhan tiedän mihin aikaa pidän synttärijuhlani", hän lisäsi.

Markis vilkaisi Danaan olkansa yli. Oli ihmeellistä, kuinka paljon Dana luotti häneen, siihen että hän maksaisi tuon summan joskus tulevaisuudessa. Markis maksaisi sen kyllä mutta yleensä hän ei kohdannut näin suurta uskoa omaan maksukykyynsä - tosin Dana tiesi hänen käyvän töissä ja tienaavan ihan kohtalaisesti.
"Okei", poika sanoi ja hymyili vinosti. "Jos sä haluut niin, ei mulla ole mitään valitettavaa. Mä maksan sulle heti, kun saan tarpeeksi rahaa kasaan."
He pääsivät ulos rappukäytävässä eikä Markiskaan voinut olla vilkaisematta katuja jotka tulisivat olemaan hänen kotikatunsa. Parannut oli valtava edelliseen nähden.

"Soittele vaan", Markis totesi. "Kummasta aiheesta tahansa."
Nuorukainen heilautti kättään ja lähti omille teilleen. Pitäisi yrittää säästellä menoista - eiköhän se jotenkin onnistuisi häneltä.

((Kiitos pelistä))

Kiitos pelistä : )