Show Time!

//Delta Markiksen kanssa ja Kai Louisin kanssa tänne näin : P //

Ilta hämärtyi Pariisin kaduilla mutta yökerho Queen Clubin neonvärinen valokyltti paistoi kirkkaana ja katu jolla paikka sijaitsi kuhisi ihmisiä. Osa oli vain tupakalla käyviä jo leimat käteensä saaneita kun taas toisen jonottelivat päästäkseen sisään. Vaaleanpunaisten ulko-ovien takaa kuului tasainen basson ääni jonka mukaan muutama liikahteli ulkonakin. Dana sen sijaan asteli juuri pienemmän kujan kautta suoraan paikan takatilaan. Hänelle tarjottiin kyllä paikka missä vaihtaa vaatteet mutta peruukin ja meikin oli mies saanut pistää valmiiksi jo kotonaan. Hän laski tavaransa alas pöydälle pienessä huoneessa mutta ennen kuin alkoi vaihtamaan vaatteitaan hiippaili kurkistamaan verhon läpi paikkaa. Siitä oli aikaa kun hän oli viimeksi esiintynyt täällä ja kuuleman mukaan yökerho oli ollut remontissakin. Nyt kuitenkin sisustuksesta näki että joku oli pistänyt paikaan paljon rahaa. Pieneltä lavalta johti portaat tanssilattialle joka täyttikin suurimman osan tilasta. Seiniä vierustivat punaiset nahkasohvat joiden yläpuolella roikkui tauluja joissa poseerasi sekä miehiä että naisia. Baaritiski oli sen sijaan suoraa vastapäätä lavaa ja tiskin päällä roikkui iso kristallikruunu. Sen lisäksi yökerho tarjosi vielä Lounge tilan pienellä parvella.

Dana oli yllättynyt kuinka täynnä paikka jo oli ja koetti etsiä katseellaan tuttuja mutta lukuun ottamatta muutamaa puolituttua ei hän nähnyt ketään. Pian kuitenkin korkojen kopse täytti lavan takatilan ja hän kääntyi. Vaaleahiuksinen kaunis Drag Queen jonka olisi hyvin voinut erehtyä luulemaan naiseksi asteli häntä vastaan. Kaksikko halasi hetken aikaa. "Kiki pääsit tulemaan", Dana sanoi iloisesti ja halasi nuorukaista uudelleen. "Totta kai. En olisi jättänyt tätä välistä. Joten parempi ois pitää sellanen show ettei oo ennen nähty", Kiki sanoi iloisesti ja halasi Danaa vielä kerran ennen kuin hävisi verhon läpi yökerhon puolelle.

Dana pudisteli päätään ja naurahti kevyesti ennen kuin asteli pieneen tilaan vaihtamaan vaatteitaan ja korjailemaan meikkejään. Eihän show’n alkuun tosiaan ollut enää kauaa. Hänen täytyi myöntää että pitkästä aikaa hänen vatsassaan lenteli perhosia sillä olisihan Markis luultavasti yleisössä. Toinen näkisi hänen esiintyvän ja se voisi olla toiselle ties millainen shokki. Toisaalta olihan mies nähnyt jo samankaltaisia esityksiä. Hän hymähti ja jäi pohtimaan kukakohan olisi Markisin mukana. Lopulta mies kuitenkin pudisti päätään ja kaivoi puuterinsa esiin sutien kasvoilleen hivenen lisää meikkiä.

Ilta alkoi hämärtää ja Markis oli yllättynyt siitä, kuinka hän odotti näkevänsä Danan esiintyvän. Kuten sanottua, jos Dana olisi ollut nainen, Markis olisi yrittänyt parhaansa mukaan iskeä häntä eikä nytkään sanonut ei, jos saisi nähdä hänet laittautuneena upeimmilleen - joskus nuorempana hän olisi pitänyt tätä ajatusta kummallisena ja vääränä. Silloin hän oli ollut paljon... no, suvaitsemattomampi näin friikiksi.

Kuten Markis oli osannut odottaa, Loulo oli vastannut hänen kutsuunsa myöntävästi osaamatta epäillä lainkaan mihin he olivat menossa - tietenkään Markis ei ollut kertonut koko totuutta kaverilleen! Sen sijaan hän halusi nähdä Loulon reaktiot, kuinka nopeasti blondi tajuaisi tilanten todellisen laidan vai tajuaisiko sitä ollenkaan.
Markis auttoi Louloa rampilta sisään, he olivat jo saaneet leimat käsiinsä.
"Queen Club, täällä mä en olekaan aikasemmin käynyt", mies totesi huolettomasti heidän päästessään lopulta sisään. "On kuulemma ollut remontissa aika pitkään - mut tää paikka näyttää mahtavalta, tähä on varmaan palanut paljon rahaa."
Hän ei ollut ehtinyt käymään nuoremmalla iällä kaikkia Pariisin clubeja läpi ja Queen oli tainnut olla remontissa koko sen ajan, mitä hän oli takaisinmuuttonsa jälkeen Ranskassa viettänyt. Oli kuitenkin totta, että Dana oli valinnut esiintymiselleen elegantin paikan, sisustuksessa ei ollut rahaa säästelty, seiniä reunustavat sohvat eivät näyttäneet siltä, että olisivat olleet halvimmasta päästä.
Markis ei voinut olla miettimättä, olivatko kaikki noissa tauluista takaisin katsovista naisista tosiaan naisia ja yritti leikkisästi etsiä niistä Danaa.

Samalla, kun hän vilkuili tauluja Markis etsi heille sopivaa paikkaa missä Louis ei veisi tilaa muilta mutta he olisivat mahdollisimman lähellä lavaa, jotta pääsisivät näkemään Danan esityksen läheltä - ei sillä että kaunotar varmaankaan näkisi heitä pimeästä yleisöstä kun valot oli suunnattu lavalle.
Lopulta Markis valitsi heille paikat kohtalaisen läheltä lavaa mutta niin reunasta ettei kukaan onnistuisi telomaan jalkojaan Louloon, hän itse istui hienon näköiselle sohvalle.
"Käytsä usein ulkona?" Markis kysyi rennosti ja loi katseen vielä tyhjälle lavalle. "Nyt sä ainakin saat parhaan shown vähään aikaan. Mä käyn hakee myöhemmin meille juotavaa."

Louis oli viimeksi käynyt ulkona yli puoli vuotta takaperin, ja silloinkin retki oli jäänyt lyhyeksi, kun kaikkiin baareihin ja yökerhoihin tuntui pääsevän vain portaiden kautta. Hän oli saanut melkein hepulin, kun Markis oli pyytänyt hänet mukaansa katsomaan jotakin esitystä, jonka Louis oli omassa päässään tulkinnut ehkä stand-upiksi tai taikashow'ksi. Queen Clubin poshin julkisivun ja vielä buduaarimaisemman sisuksen nähdessään Louis ei kuitenkaan enää tiennyt, mitä ajatella – sen lisäksi, että hän oli salaa aivan järjettömän iloinen siitä, että Markis oli halunnut hänet mukaan.
”Joo, näyttää aika classylta paikalta”, Louis myönteli Markisin puhetta, mutta keskittyi enemmänkin pääsemään turvallisesti sisälle ajamatta kenenkään varpaiden yli. Se oli huomattavasti helpompaa, kun joku oli auttamassa, ja Louis antoikin Markisin ottaa ohjat kulkupelistään ja he pääsivätkin asettumaan mukavasti aloilleen melko nopeasti.

Louis kokeili mahdollisimman huomaamattomasti hienon sohvan kangasta, mutta suuntasi sitten katseensa lavalle, joka oli vielä toistaiseksi tyhjä. Lievästi hätkähtäen hän katsoi Markisiin ja kohautti hartioitaan.
”Ehh, on yllättävän vähän paikkoja, joihin pääsee tuolilla, eikä mulla nyt... niin”, hän vastasi hieman vaisusti pitäen itsellään, ettei hänellä edes ollut ketään, kenen kanssa mennä ulos. Jules kavereineen meni aina älyttömiin tanssimestoihin, joihin hän ei päässyt tai jos olisikin päässyt, olisi ollut tylsää hänelle.
”Nii mikä esitys tää on? Et koskaa sanonu selkeesti”, hän kysyi sitten likimain samaan aikaan, kun valot keskittyivät lavalle ja himmenivät muualla huoneessa.

//Kauheat paineet >: Toivottavasti tämä täyttää odotukset edes joten kuten....//

//Ei mitään paineita : ) //

Tunnelma tiivistyi yökerhossa kun ihmiset tunkivat lähemmäs lavaa ja baaritiskini tyhjeni lähestulkoon kokonaan. Dana hörpääsi lasillisensa tyhjäksi ja laski sen lavan tajkana olevalle pöydälle sipaisten hiuksiaan. Hän lisäsi vielä pienen kerroksen huulipunaa ennen kuin veti henkeä. Tuttu ääni kajahti ilmoille. "Hyvät miehet, naiset ja te jotka ette ole vielä päättäneet. Queen Club ylpeänä esittää aina yhtä ihana Dina The Divan", ääni ilmoitti ja sanojen jälkeen baaritiskiä kiertäneet valkoiset valot himmenivät niin että paikka oli täysin pimeä. Jossain välähti salama ja muutama taputti jo valmiiksi. Tutut ensisävelet pyörähtivät käyntiin ja Dana otti askeleet verhon läpi lavalle hymyillen kevyesti. Hänellä yli yllään harmaata leopardikuviota oleva mekko joka ylettyi vain juuri ja juuri puoleen väliin hänen ruskettuneita reisiään. Mekossa oli löysät taipeeseen asti ylettyvät hihat sekä v-kaula-aukko joka oli avoin lähestulkoon napaan asti. Mekon viimeisteli hopeinen vyö joka oli vyötäröllä. Kasvoille oli maalattu virheetön meikki joka korosti hänen siroja kasvojaan ja hiukset olivat haalean vaaleanpunaiset hartioille valuvat kevyesti kiharretut. Jaloissa oli huiman korkeat mustat platform kengät joita koristivat iso rusetti.

"It's been a long time since I came around, Been a long time but I'm back in town, This time I'm not leaving without you, You taste like whiskey when you kiss me, oh", tunnistettava ääni kaikui yökerhon kaiuttimista mutta kun jäi tuijottamaan esitystä tuntui tosiaan kuin sanat tulisivat kaunottaren huulilta. Dana hymyili kevyesti ja nyrpisti nenäänsä jatkaen sanojen lausumista liikkuen viehkeästi musiikin mukana pyörähtäen kevyesti. Hän liikkui lähes 15cm korkokengillä niin luontevasti että se näytti vaivattomalta. "Sit back down on the couch where we, Made love the first time and you said to me this, Something, something about this place, Something 'bout lonely nights and my lipstick on your face, Something, something about my cool Nebraska guy", jatkoi sanojen mukaan ja painoi sormensa vasten omia huuliaan ja kumartui painamaan sormensa sitten lähellä lavaa olevan miehen poskelle jättäen siihen kevyen punaisen jäljen.

Dana jatkoi esitystä liikkuen lavalla viehkeästi ja flirttailen samalla yleisön kanssa. "It's been a long time since I came around, Been a long time but I'm back in town, This time I'm not leaving without you. ", kuuluivat viimeiset sanat kunnes musiikki vaimeni hiljaiseksi ja yleisö jäi ulvomaan hetkeksi aikaa. Dana asteli nostamaan mikin käteensä ja hymyili hiuksiaan sutien kun yleisö vielä hetken piti paikan niin täynnä meteliä ettei hän saisi sanaakaan sanotuksi.

"Iltaa iltaa. Fiu tuosta jäi jano", Dana sanoi ja hämmästyi kun yksi nainen eturivissä tarjosi hänelle juomaansa. Hän kohautti olkiaan ja otti lasin vastaan ottaen siitä hörpyn. "Mmm. Toivottavasti te tulette viihtymään kaikki ja pidetään hauskaa eikös", hän sanoi lopulta hetken aikaa katseltuaan yleisöä ja kohotti lasiaan hivenen. Valot sammuivat jälleen ja lavalta kuului askelia. Kun valot muutaman minuutin odotuksen ja yleisön mylvinnän jälkeen palasivat oli Danan peruukki vaihtunut vaaleisiin pitkiin hiuksiin ja suoraan otsatukkaan. Yllään hänellä oli mustakorsetti joka oli koristeltu niitein sekä jalokivin ja lyhyttäkin lyhyemmät satiiniset shortsit. Lisäksi hänellä oli läpinäkyvää pitsiä oleva puoleen reiteen asti yltävä takki.

"Feels so good being bad, There’s no way I’m turning back, Now the pain is my pleasure, Cause nothing could measure", Kuului tällä kertaa kaiuttimista. Dana hymyili kevyesti ja heilutti päätään hivenen puolelta toiselle. Hän otti sitten muutaman askeleen niin että oli tanssilattialle johtavien portaiden päässä ja otti askeleet alas. Hän jäi tanssimaan siihen paikoilleen samalla kun ihmisten antoivat kaunottarelle tilaa. Hän loi nopean katseen ympärilleen ottaen sitten muutaman askeleen sivulle. "Sticks and stones, May break my bones, But chains and whips,Excite me", hän jatkoi ja paikansikin katseellaan Markisin. Hän lähetti miehelle ja tuon pyörätuolissa olevalle ystävällä lentosuukon ennen kuin käännähti ja sipaisi erään miehen leukaa astellen sitten takaisin lavalle. "And meet me in my boudoir, With my body suit on, on, on", kuulivat sanat ennen kuin kerosäe tuli uudelleen ja lopulta musiikki taas hiljeni mutta esitys ei suinkaan ollut vielä ohitse.

//Siinä olisi nyt sitten esityksen alku ja aika tunistettavasti Lady Gaga U&I sekä Rihannan S&M//

Markis ei edes vaivautunut kokeilemaan hienostunutta kangasta ja käyttäytyi kuin ei olisi huomannut Louisinkaan kokeilevan. Sen sijaan hän ryhtyi kyselemään kaveriltaan rennosti kävikö hän missään saaden juuri sen vastauksen jonka oli osannut odottaakin saavansa.
"Ai, en ookaan pannu tota merkille", Markis totesi. "No, onneks tänne pääsi." Hän oli tarkistanut asian pari kertaa etukäteen netistä.
Markis nojasi rennosti taaksepäin. Esitys ei ollut vielä alkanut mutta kohta Dana pääsisi näyttämään koko viehätysvoimansa. Loulo yllättyisi.
"Enkö? No, kohta sä näät, se alkaa ihan heti", piikkitukkainen jatkoi laiskasti hymyillen. Louis ei ehtinyt kysyä sen enempää sillä jo Markisin lausuessaan sanojaan valot himmentyivät kunnes oli täysin pimeää hetken aikaa - pian ainoastaan lava valaistiin jättämättä epäselväksi kuka oli illan pääosassa.

Dana näytti tapansa mukaan upealta. Hän oli pukeutunut tällä kertaa rohkeammin kuin edellisellä kerralla Markisin nähdessä hänet naisena.
Millaisen shown Dana osasikaan pistää päälle! Hän lauloi vielä paremmin kuin Markis oli osannut odottaa ja näytti sulokkaalta lavalta - aluksi Markis oli varma, että hän päätyisi harmittelemaan ettei ollut ottanut kylmäpussia mukaansa mutta huomasi pian, ettei sille olisi tarvetta. Lavalla Dana ei menisi nyrjäyttämään nilkkojaan. Ihailtavinta kuitenkin oli se, kuinka kaunotar otti yleisön haltuunsa. Jokainen ele tuntui saavan aikaan onnesta hullaantunteita huokauksia mistä päätellen ei ollut ihme, että Danalla oli muutama pakkomielteinen eksä kannoillaan.

Yleisön yltyessä huutoihin myös Markis nousi ylös vislaamaan ja taputtamaan kaunottaren esitykselle. Ei helvetti, Dana näytti oikeasti nauttivan olostaan.

Dana palasi takaisin lavalle, yhä provosoivammin pukeutuneena. Laulu jatkui ja tällä kertaa Dana asteli kohti portaita ja otti askeleen alas. Hetken ajan heidän katseensa kohtasivat ja kaunotar lähetti lentosuukon jonka Markis otti suurieleisesti ilmasta kiinni.
Nuorukainen virnisti.
"Hän vasta on jotakin, mm?" hän totesi Louisille.

Louis todellakin sai nähdä, mikä esityksessä oli saanut Markisin hymyilemään niin kovasti etukäteen. Vaaleatukka ei voinut muuta kuin aukoa hetken aikaa yllättyneenä suutaan ja luoda Markisiin hyvin suurisilmäisen katseen, sillä musiikki alkoi pauhata ja vaikutti aivan siltä, kuin lavalle ilmestynyt nainen olisi itse laulanut – vaikka Louis kyllä tunnisti Lady Gagan äänen välittömästi. Oli kuitenkin turha yrittää esittää kysymyksiä Markisille, sillä yleisö villiintyi kaunottaren esityksestä niin hurjasti, ettei musiikin ja huutamisen alta olisi kuullut puheääntä millään.

Kappaleen päättyessä ja esiintyjän vetäytyessä hetkeksi verhojen taakse muutamat seisten suosiotaan osoittamaan pompanneet palasivat takaisin istumaan. Markiskin oli tempautunut tunnelmaan mukaan ja vislannut kovaäänisesti, mutta Louis vain tuijotti lavaa häkeltyneenä esiintyneen Markisin kaverin lavakarismasta. Hänen ajatuksensa sinkoilivat ympäriinsä myös sen takia, että nuorukaisen mieleen oli juolahtanut, että kyseinen esiintyjä saattoi todennäköisesti olla mies. Hän ei ollut tutustunut drag-queeneihin tai mihinkään muuhun aikaisemmin, sillä hänellä ei ollut ollut tarvetta, ja nyt vaaleatukka ei tiennyt, mitä ajatella. Hänestä tuntui hitusen epäkohteliaalta jopa ajatella, että tuo nainen saattoikin olla mies. Auttamattomasti posket leiskien hän painoi kädet suulleen ja koetti rauhoitella itseään. Show oli ainakin komea, joten miksi hän ei nauttisi siitä ja jättäisi pohdintojaan omaan arvoonsa? Markis oli sentään kutsunut hänet mukaansa, varmasti hänen parastaan ajatellen. Ainakin koko show oli todellakin vaihtelua hänen tavanomaiseen, yksitoikkoiseen ja varovaiseen elämäänsä.

Kun seuraava kappale alkoi ja vaaleatukka alkoi esiintyä uusi asu päällään, oli tunnelma entistä riehakkaampi ja joku melkein kolhaisi häntä hypähdellessään lähemmäs lavaa katsomaan esitystä. Louis sen sijaan tuijotti silmät pyöreinä tanssia, tietämättä mitä ajatella, ja tunsi hilpeän tunnelman ympärillään, muttei pystynyt uppoutumaan esityksestä nauttimiseen samalla tavalla, ei edes niin kuten Markis, joka nappasi lentosuukon kiinni ja kääntyi sitten virnistämään hänelle.
”On, todella jotakin!” Louis vastasi häthätää yrittäen olla näyttämättä säikähtäneeltä. Nyt, kun Markisin ystävä oli tullut lähelle, hän oli nähnyt ...jotakin. Se ei ollut niitä varjoja ja häivähdyksiä, joita hän yleensä näki, vaan jotakin erilaista, ja se oli saanut vaaleatukan niskakarvat seisomaan pystyssä ja sydämen hakkaamaan villisti. Omituinen tyhjä läsnäolo, joka tuntui häälyvän kiinni esiintyjässä, tuntui joltakin, josta hänen pitäisi varoittaa tai kysyä, koska se sai hänet aavistelemaan pahaa. Kuitenkin, kuten aina, tuokin tunne hälveni nopeasti ja Louis jäi tuijottamaan esitystä entistä enemmän hämillään ja tietämättä miten reagoida. Pörrötettyään hämillään hetken ajan omaa tukkaansa hän kurottautui Markisin puoleen ja taputti kaveria olkapäälle.
”Hei, voisikko tuoda jotain juomist? Kelpais nyt kyllä”, hän kysyi, vaikka esitys olikin vielä kesken. Hän tarvitsi jonkinlaisen harhautuksen rauhoittuakseen ja kyetäkseen unohtamaan näkynsä, jota ei kuitenkaan voisi kertoa kenellekään, sillä hän ei halunnut vaikuttaa hullulta.

//Pälkähti päähäni, että Louisin aavetutkain varmaan älähtää demonille myydyn sielun kohdatessaan, näin selvyyden vuoksi.//

Dana hymyili kevyesti ja astui verhon taakse kun lava pimeni taas. Hän venytteli niskojaan hetken aikaa ja nappasi peruukin pois päästään. Pieni valon säe ja peli oli ainoa mitä hän tarvitsi vetääkseen päähänsä ruskeat kiharretut hiukset otsatukan kera jotka tulivat pisimillään hänen rintakehälleen. Hän liimasi pidemmät tekoripset omiensa päälle ja lisäsi huulikiiltoa huulilleen saaden äskeisen punaisen värin kalpenemaan kevyen beigen väriseksi. Ylleen hän vaihtoi nopeasti luonnonvalkoisenkorsetin sekä siihen kuuluvan röyhelöisen hameen. Kengät vaihtuivat entistä korkeimpiin timanttisiin kenkiin. Hän asteli verhon taakse ja sipaisi hiuksiaan. Valon kohdatessa hänet oli kaunotar miltei nuken näköinen. Kappaleen alku oli tunnistettava ja se sai monet mukaan. Kuitenkin yllättävintä oli monelle oli kun lavalle hypähti vaaleatukkainen kaunotar mustassa pitsimekossa. Dana hymyili ja kun laulu alkoi molemmat lavalla olevat alkoivat laulaa mutta kuitenkin yleisön sijaan toisilleen. "No matter how hard I try, You keep pushing me aside, And I can't break through,There's no talking to you, It's so sad that you're leaving, It takes time to believe it, But after all is said and done, You're gonna be the lonely one, oh", sanat tuntuivat tulevan molempien huulilta samaan aikaan. Niille jotka yleisöstä olivat nähneet Dinan esityksiä tiesivät että oli lähes oletus että kuvan kaunis esiintymisnimeltään Carmen ilmestyisi myös lavalle jonkun kappaleen aikana.

"Do you believe in life after love?, I can feel something inside me say, I really don't think you're strong enough, no
", Kaksikko asteli keskelle lavaa ja tarttuivat toisiaan käsistä tanssien hetken aikaan musiikin mukana. "Do you believe in life after love?, I can feel something inside me say, I really don't think you're strong enough, no, No, no, no, no, no, no, no, no
", kappale jatkui ja lopulta kun musiikki hiljeni Dana halasi ystäväänsä kevyesti ja päästi toisen takaisin yleisön joukkoon jossa hänet otettiin hurrauksen kanssa vastaan.

Oli tullutkin aika illan viimeiselle kappaleelle joka oli perinteisesti lähestulkoon aina sama. Moni innostuikin jo ennen kuin kappale alkoikaan. Dana naurahti kevyesti ja alkoi kevyesti tanssimaan. Hän asteli taas portaat alas ja jäi lausumaan sanoja vuorotellen muutamalle jotka olivat eturivissä. "Tonight's the night we're gonna make it happen, Tonight we'll put all other things aside, Get in this time and show me some affection, We're goin' for those pleasures in the night, I want to love you, feel you, wrap myself around you, I want to squeeze you, please you, I just can't get enoug", sanat olivat monille tutut joten esiintyminen oli helppoa. Sen lisäksi Danan hyvät tanssitaidot tulivat tarpeen tätä kappletta esittäessä. "I'm so excited, I just can't hide it, I'm about to lose control and I think I like it, I'm so excited and I just can't hide it, I know I know I know I know I know I want you", viimeisten sanojen myötä Dana hyppelehti takaisin lavalle napaten mikrofoonin käteensä.

Hän niiasi sievästi yleisölle ja sipaisi hiuksiaan. "Kiitos kaikille. Meillä on kuitenkin vielä pitkä ilta edessä eikös?", hän kysyi ja sai myöntäviä huutoja. "Joten pidetään hauskaa ja juodaan baarityhjäksi", Kaunotar sanoi naurahtaen ja kohotti lasia jonka oli saanut käteensä yhdeltä yökerhon työntekijöistä. Hän kohotti sitä ja joi sitten lasillisen tyhjäksi. Baaritiskin valot syttyivät ja pian musiikki täytti taas paikan kun dj palasi paikoilleen. Dana pöyhi hiuksiaan ja asteli lavalta alas. Kuitenkin Carmen aka Kiki hypähti ensimmäisenä miehen luokse. "Ooh kyllä sä vielä olet yhtä hyvä kun ennenkin", hän sanoi naurahtaen.

Loulo ei näyttänyt nauttivan esityksestä samalla tavalla kuin Markis. Tylsää, hän oli toivonut seuralaiensa viihtyvän mutta tuskin tuolta alhaalta näki hyvin kun muut nousivat kurkottelemaan varpailleen nähdäkseen paremmin. Markis ei kuitenkaan antanut asian vaivata itseään, vielä hän löytäisi tavan saada pojan viihtymään.
"Sä näytät enemmän säikähtäneelt kuin vaikuttuneelta!" tummatukka sanoi nauraen. Hänen mielessään ei tietenkään käynytkään syy, miksi Loulo oli säikähtänyt, hänen tapoihinsa ei kuulunut penkoa muiden ajatuksia.
Markis keskittyi jälleen seuraamaan esitystä kun poika taputti häntä olkapäälle. Pää kääntyi uudelleen blondin puoleen.
"Nytkö?" tummatukka kysyi yllättyneenä. "Tää loppuu kohta."

Markis jäi hetken ajaksi vielä katsomaan Danan esitystä ennen kuin kohautti olkiaan.
"Okei, mä meen."
Hän harppoi baaritiskille todeten mielessään, että kerkeäisi saamaan juomat ennen kuin tiskille tulisi tungosta. Markis ei ollut sattunut kysymään Louisilta, mitä hän halusi joten mies tilasi sokkona rommikolat kummallekin. Kuin sopivasti Danan esityskin loppui mutta kaunottarella näytti olevan vielä juoruttavaa tyttökaverinsa kanssa joten Markis ainoastaan heilautti hänelle kättään ja käveli Louisin luo.
"Tykkäätsä rommikolasta?" Markis kysyi ja ojensi lasin kaverilleen. "No, parasta tykätä koska mä tuhlasin tähän jo."
Markis siemaisi omasta lasistaan.
"Katotaan, saako Dana liityttyy meidän seuraan."

//Anteeksi kun pidätin tätä. Ei ollut tarkoitus.//

Markis ei arvannutkaan, kuinka todellakin säikähtänyt Louis oli. Hän oli myös nauravaisen huomion jälkeen huomattavan punainen, sillä ei olisi halunnut olla säikähtänyt – tai halusi, herrajumala, mihin älyttömyyteen Markis olikin taas repäissyt hänet mukaan.
”Helvetti ei tartte olla noinkaa tappomalliset korot et säikkyis”, hän yritti vitsailla hitusen kankeasti takaisin, ja Markis ainakin jätti hänen säikähdyksensä omaan arvoonsa, joten yritys kaiketi onnistui vähintään puolittain.

”Ai, sori, ei sun sit viel -” Louis yritteli estellä, mutta jäi sitten tuijottamaan Markisin perään. Sentään kaveri ehti tungoksen edelle, eikä menettänyt juuri mitään. Louis sen sijaan ei kyennyt saamaan pasmojansa asettumaan, ja päätyi pian tuijottamaan liki vähämielisesti Danaa ja tämän ystävää, joka oli yhtä säteilevä, huikea, tilanteen hallitseva esiintyjä kuin Markisin ystäväkin. Miehet naisiksi pukeutuneina ja kaikki hurraamassa sille oli Louisille jotain täysin uutta, mutta toisaalta sekin oli esiintymistä... ja hänkin oli esiintynyt, ei mitenkään samalla tavalla tai yhtä riehaannuttavasti, mutta esiintynyt kuitenkin. Lyhyt ajatuskulku sai hänen varauksensa Markisin ystävää kohti laskemaan hieman, mutta hän ei silti tietänyt, miten suhtautua mekkoihin ja peruukkeihin ja varsinkaan siihen, että jokin Danassa oli laukaissut hänen harhanäkynsä.
”Kiitti oikeesti, maksan kyl takasi – lupaisin hakea uudet myöhemmi, mutta joo tota.” Louis tajusi, ettei saanutkaan mitään vitsinpuolikastakaan aikaiseksi ja päätyi kohauttamaan olkiaan ottaessaan lasin vastaan ja hörpätessään siitä heti isohkon kulauksen.
”Mulle käy mikä vaan, koha et mitään hurjaa tai jotain tequilaa lähde kärräämään”, hän naurahti sitten ja kohotti lasinsa koettaen katsekontaktilla saada Markisin kilisyttelemään laseja.
”Oli hieno esitys. Sulla, sulla on todella jänniä kavereita”, vaaleatukka totesi sitten ja tähysi ihailijoiden huomion ympäröimää Danaa. Tahattoman koomisen tauon jälkeen hän kääntyi takaisin Markisin puoleen näyttäen taas enemmän säikähtäneeltä kuin innostuneelta.
”Mitä? Seuraan? Ihan oikeasti?”
Huolimatta siitä, että Markis suhtautui kaikkeen niin rauhallisesti, kuin drag queeneissa ei olisi mitään omituista, Louis tunsi lievää kauhua tulevasta kohtaamisesta. Hän oli tottunut kristillisyyteen ja kunnollisiin urheilijanuoriin, ei mihinkään sellaiseen – puhumattakaan siitä, että Dana pelotti häntä varsinkin, kun muisteli mitä kaikkea näyt olivat ennakoineet Julietin kanssa.

Dana ei tosiaan päässyt aivan heti rientämään Markisin ja tuon ystävän luokse. Vaihdettuaan muutaman sanan Kikin kanssa hänen ystävänsä lähti pian etsimään omaa kultaansa väen tungoksesta. Siltikin hän sai pysähdellä juttelemaan tutuille sekä tuntemattomille. Silloin kun hän oli normaalit vaatteet yllään olisi moinen huomion keskipisteenä oleminen ollut melko ahdistavaa mutta näin aina esityksen jälkeen hän nautti siitä täysin rinnoin. Lopulta kuitenkin kaikki jotka olivat tahtoneet hänelle heti tulla juttelemaan olivat käyneet siinä hänen luonaan ja hän pääsi jatkamaan matkaansa. Hän sipsutteli koroillaan kaksikon luokse ja loi ystävällisen hymyn. "Hienoo että pääsit tulemaan", hän sanoi ensimmäisenä ja loi tämän lauseen Markisille hymyillen miehelle kevyesti. Hän käänsi katseensa sitten nuorukaiseen pyörätuolissa. "Kukas sun ystäväs on", hän uteli hymyillen. Toinen näytti kyllä siltä että oli ensimmäistä kertaa tällaisessa paikassa.

Hän vilkaisi baaritiskin suuntaan nopeasti sillä voisi pian hakea itsekin jotain juotavaa mutta hän odottaisi kyllä että pahin ruuhka hälvenisi. Dana loi myös arvioivan katseen sille kuinka moni oli tekemässä lähtöä heti esityksen jälkeen mutta se määrä ei ollut kovinkaan suuri. Monet tulivat yökerhoon ajatuksenaan viettää siellä koko ilta ja yö.

Hän sipaisi hiuksiaan pois kasvoiltaan ja käänsi katseensa takaisin Markisiin. "Mitäs pidit?", hän uteli ja loi katseen miehen ystävään. "Ah olenpas minä epäkohtelias.", hän sanoi ja ojensi kätensä toiselle jotta nuorukainen voisi siihen halutessaan tarttua. "Olen Dana ainakin arkisin", hän sanoi luoden sädehtivän hymyn.

Markis virnisti.
"Et uskokaan kuinka monet on sanonut ton saman mulle nähtyään mut sut seurassa", nuorukainen totesi leikkisästi huomauttaen, ettei Loulokaan ollut välttämättä niitä, joiden seurassa hänen oletettiin liikkuvan. Markis, joka tuli lähes kaikkien kanssa toimeen, ei itse pitänyt lainkaan outona sitä, että hänellä oli uusi, tälläkin kertaa hieman erikoinen kaveri.
Loulo tuntui olevan hetken muualla eikä Markis voinut olla naurahtamatta hänen taukoaan seuraaville sanoille.

"Joo, ihan oikeesti."

Markis nyökkäsi Danalle.
"Tietty päästiin, mun kaveri ei pääse pakoon kun on kerran sisään joutunut enkä mä viitsinyt jättää kaveria pulaan", tummatukka sanoi ja taputti Louisin päätä. "Hän on Loulo... Lllllouishan se sun nimi oli?" Markisin hymystä näki, ettei hän ollut tällä kertaa täysin tosissaan.
Tosin, jos joku kysyisi häneltä pojan sukunimeä, hän voisi rehellisesti sanoa, ettei muistanut sitä. Alkoiko se B:llä?

"Olit upea. Ja hyvä biisivalinta", Markis totesi hymyillen leveästi. Hän antoi Danan esitellä itsensä Louisille.

Louisin oli vaikea pitää leukansa poissa lattialta, kun arvon esiintyjä sipsutteli heidän luokseen. Hän ehti kuitenkin herätä sen verran todellisuuteen ympärillään, että tajusi tönäistä puolileikkisästi päälakeaan taputtelemaan ilmestynyttä kättä.
”Mitä hittoa, et nyt oo unohtanu mun nimeä...” Hän naurahti ja loi hiukan aran katseen Danaan. Hymyilevä, lämmin, seurallinen... mukava tyyppi, ainakin ensivaikutelman perusteella. Hän ja Markis tulivat mainiosti toimeen, kuin ikivanhat ystävät. Tuntui siltä, kuin Markisilla ei muuta kuin ystäviä ollutkaan, ja Danakin oli aivan pirun suosittu. Miten hän olikaan päätynyt sellaisten ihmisten seuraan...

”Joo, mahtiesitys. Kovaa menoa”, Louis sanoa töksäytteli myönnyttelyjä Markisin vastauksen tahdissa, vaikka häneltä ei sinänsä mitään kysyttykään. Hyvin lyhyen hetken emmittyään nuorukainen tarttui Danan ojennettuun käteen ja puristi sitä pikaisesti.
”Juu, Louishan mä... mutta kai kohta pysyvästi Loulo, ellei toi saa dementiaansa kuriin lähipäivinä”, Louis esitteli itsensä ja puhui vaihteeksi jännittämisen takia kiivaan nopeasti. Hänen suureksi helpotuksekseen illan tähden koskettaminen ei tuonut mukanaan muita tuntemuksia kuin hänen käsiensä hyvinhoidetun ihon pehmeyden – ne eivät tuntuneet laisinkaan miehen käsiltä, ja se sai Louisin tuntemaan olonsa hetkellisesti epämukavaksi. Mitä hän, tavallinen nuorimies, teki noin monimutkaisten ja vieraiden asioiden piirissä?
”Uh”, hän äännähti sitten hoksatessaan ajatuksiensa ennakkoluuloisuuden.
”Tota. En ollukaa nähny tämmöstä aikasemmi... mut se oli hienoa. Oikeasti”, hän kehui esitystä Danalle, ja katsahti sitten Markisiin virnistäen.
”Miten hemmetissä keksitkään napata just mut mukaan tänne?”

"No hauska tutustua Louis", Dana sanoi hymyillen hellästi ja sipaisi hiuksiaan. Hän loi sitten katseen taas ympärilleen ja huokaisi hiljaa. Viime esiintymisestä oli hetki aikaa mutta tuntui hyvältä olla taas lavalla. Hän nyökkäili tyytyväisenä saadessaan kohteliaisuuksia. "Ainahan minä olen upea", hän sanoi leikkisästi Markisille silmäänsä iskien ja levitti käsiään hivenen. Hän jäi katselemaan Louisia hetkeksi aikaa kun toinen tunnusti, ettei ollut ennen nähnyt moista. Kyllähän sen melkein huomasi pojan arasta käytöksestä. Pojaksi hän toista sanoi, vaikkei tiennytkään minkäikäinen toinen mahtoi olla. Varmaankin samaa ikäluo0kkaa Markisin kanssa.

"No toivottavasti tulet joskus uudestaankin", hän sanoi hymyssä suin. Dana arveli ettei toinen hetkeen uskaltautuisi moiseen esitykseen jos koskaan mutta ainahan sitä saattoi kokeilla josko toinen joskus innostuisi tulemaan uudestaan. Hän loi katseen baaritiskin suuntaan eikä kauaa kestänytkään ennen kuin tarjoilija toi drinkin suoraan hänen käteensä. Mies kiitti ja otti huikan juomastaan.

"Ah. Esiintymisen hyviä puolia. Ilmaista juotavaa koko ilta", hän totesi hymyillen. Tosin olihan siinä se varjopuoli että seuraava aamu saattoi olla melko tuskainen jos ei osannut hillitä itseään. Hän joi toisen kulauksen. "Mitäs te suunnittelitte muuten? Aiotteko jäädä tänne vai lähdettekö jonnekin muualle tai kenties kotiin", hän uteli. Markisista hän tiesi varmasti että toinen oli hetero ja Louis saattoi hyvin olla myös. Tämä tarkoitti että kaksikko ei välttämättä viipyisi kauaa klubilla joka toki oli hetero ystävällinen mutta suurimmiksi osin kuitenkin sateenkaariväenkäytössä. Dana etsi katseellaan hetken aikaa Kikiä mutta toinen oli hävinnyt jo jonnekin ihmisten sekaan. Hän käänsi katseensa pian takaisin ja katseli kysyvästi kaksikkoa.

Markis virnisti.
"Mitäs annat mun esitellä sut", mustatukka totesi huulillaan ivallinen hymy. Hän ei ollut tosiaankaan varma, muistiko kaverinsa sukunimeä - mutta toisaalta, miksi hänen pitäisikään muistaa? Tuskin Loulokaan muisti hänen.
Poika esitteli itsensä kunnolla Danalle joka puristi hänen kättään tapojensa mukaisesti huulillaan ystävällinen hymy.

Markis kohotti toista kulmaansa Louisin kysymykselle.
"Ehkä mä kuvittelin että tällaiset paikat on sulle tuttuja", poika ehdotti näyttäen hetken ajan vakavalta. "Ei kun oikeesti mä halusin nähdä miten sä reagoit. Sun reaktioita on hauska kattoo."
Louis reagoi asioihin aina niin suloisen viattomasti. Ehkä Markis oli iskenyt kyntensä juuri häneen koska halusi nähdä, oliko Loulo niin viaton kuin hän oletti.

Dana tosiaan sai ilmaiset juomat kuten odottaa olikin saattanut mikä sai Markisin virnistämään.
"Mä olen varma, ettet sä pääse huomenna ylös sängystä", mustatukka totesi leikkisästi. Hän ei ainakaan pääsisi, tosin epäilemättä hänkin saisi ilmaisia juomia tällaisessa paikassa jos vaivautuisi yrittämään.
Tosin hän tuntisi olonsa naurettavaksi niin tehdessään joten oli parempi jättää se väliin.
"Me juodaan muutamat ennen kuin mä lähden saattamaan Louloo kotiin", Markis sanoi ja vilkaisi kaveriinsa. "Vai haluutko sä jäädä tänne, Loulo?"

Louis tunsi olonsa hyvin pieneksi ja kömpelöksi kahden luontevasti keskenään juttelevan henkilön välissä erikoisessa ympäristössä. Ei hän sentään ihan paloautonpunaisena hehkunut, mutta ei oikein tiennyt ketä tai mihin katsoa ja nuorukaisen kädet hyppivät hypistelemästä takaraivon tukkaa ja nyppimästä korvalehtiä syliin näpelöimään toisiaan koko ajan – poika ei ollut koskaan ollut mitenkään hyvä hallitsemaan elekieltään, ja varsinkin hermostuneisuus paistoi hänestä kilometrien päähän.

Samaan aikaan Louis'n huulilla kuitenkin oli koko ajan rentoutuva ja levenevä hymy.
”Joo, pitää kattoo, jos Markis ny vaa päättää ettei kärrääkää mua kaatopaikalle tai jotaan”, hän vastasi Danan ehdotukseen uudelleenkäynnistä. Tai ei se tainnut aivan ehdotus olla, mutta jotain sinnepäin kuitenkin. Markis tosiaankin oli onnistunut lykkimään hänen elämäänsä aivan uusiin suuntiin, ja vitsillään Louis pohtikin, aikoikohan tyyppi vielä joskus ottaa hänen pyörätuolinsa täysin hallintaansa.
”Mä niin tiesin – mutta ei, hauskaa vaa että toit mut tänne. Kunha et päätä joku päivä tönäistä mua vierii mäkeä alas nähdäkses mun reaktion, homma on ok”, Louis vastasi edelleen melko jännittyneen kiireisesti puhuen, mutta onnistui sentään vähän vitsailemaan mukana ja naurahtamaankin jutulle.

Louis ei silti ollut varma, miten olisi vastannut Markisin yhtäkkiä hänelle kohdistamaan kysymykseen – se myös yllätti hänet, sillä kaveri oli vitsaillut Danan kanssa niin sujuvasti vain hetkeä aikaisemmin, ja Louis oli melkolailla tottunut seuraamaan muiden keskusteluja rauhassa sivusta.
”Uh, tota, mitä?” hän haeskeli ajatuksia ja sanoja toinen käsi takaraivoa raapimassa.
”No, en mä usein käy oikeen missään ulkona, joten voidaan olla ihan rauhass – älkää mun takii nyt laittako suunnitelmianne uusiks. Tai eriks. Kuitenki.”
Hän ei halunnut olla vaivaksi ja halusi ottaa tästä harvinaisesta tilaisuudesta kaiken irti, mutta toisaalta hän ei ollut varma, ei sitten minkään suhteen. Mutta ehkä omituinen näky oli ollut vain show'n valojen aiheuttama, eikä hän saisi nyt mitään kohtausta ja osaisi käyttäytyä pitkästä hiljaiselostaan huolimatta.
”Joo. Ehkä Dana kykenet käyttää ilmaisjuomataikuuttas köyhän opiskelijaparan avuks?” Louis kysyi saatuaan hermonsa kasattua virnistäen.

//Mehän kai sovittiin tämä päättymään, eikö niin? Loppuilta Dana huiteli kiireisenä muualla, Louis ja Markis kaveerasi vähän ja lopulta kaikki painui kotiin hauskan ajanvieton jälkeen.//