Ideakuvasto ja ajoratamaalaus

//Yui ja Rosaire tänne, tattista//

Aamupäivää ei ollut ehtinyt kulua niin paljon, että varsinainen työnteko olisi päässyt käyntiin, vaikka aamurutiinit olikin jo hoidettu. Itse kukin paikalla olevista työntekijöistä kulutti aikaa parhaaksi katsomallaan tavalla toistaiseksi asiakkaiden puutteessa, Blaise tuijottaen koneen ruutua vakavana sormet näppäimistöllä ja ajoittain satunnaisten papereiden puoleen kääntyen, Gaspard hälisten Marionin kanssa niitä näitä syrjemmällä huoneessa ja Rilla itse luoden jokseenkin geneeristä tribaalikuviota paperille edessään mallikuvakansiota varten.
Näky oli tavanomainen Kao Bang Tattoo Studion aukioloaikojen varhaisilla tunneilla. Ensimmäiset ajanvaraukset tänään olisivat vasta iltapäivällä ja Rilla saattoi vain toivoa, että sitä ennen joku astelisi sisään tekemään herätehankintoja tai vaikka suunnitellumpiakin hankintoja. Liike oli vielä suurempaa mainetta niittämättömäksi ja vasta pari vuotta vanhaksi studioksi suuri, kiitos perustajansa vanhempien sponsoroinnin. Oli kaikkien onni, ettei keijua oltu päästetty sisustamaan paikkaa, sillä naisen tuntien hänen kädenjälkensä olisi karkoittanut jokaisen potentiaalisen asiakkaan viidenkymmenen metrin säteellä. Vaikka hän oli aluksi periaatteesta marissut liikkeen sieluttomuudesta, oli hänenkin myönnettävä, että olisi itsekin valinnut nykyisenkaltaisen liikkeen aiemman mahdollisen katastrofin ohi koska tahansa.

Aurinko ennen puoltapäivää paistoi suoraan sisään lähes pelkkää ikkunaa olevasta etuseinästä ja tilan jo ennestään suurimmaksi osaksi vaaleat seinät saivat aikaan avaran vaikutelman. Kun lasiovista tuli sisään, näki vastapäisellä seinällä kookkaita, onnistuneempia töitä ja oikealla tiskin. Vasemmalla oli sohvien reunustama odottelutila, sekä pienehkö televisio hiljaisella äänenvoimakkuudella miltei katonrajassa. Valtaosa lattiasta oli peitetty saman sävyn tummanliilalla matolla, kuin kauimmaisin seinä oli maalattu ja lisää pienempiä kuvia palkallisten töistä löytyi vastakkaiselta seinältä. Pienemmät tilat varsinaista tatuoimista ja lävistämistä varten oli eristetty sovistuskoppimaisilla verhoilla.
Tällä hetkellä kaiuttumista soi jokin oletettavasti Gaspardin valitsema raskaammanpuoleinen ärjyntä, onneksi sentään edes vielä siedettävällä volyymilla, eikä Rilla olisi kerta kaikkiaan kyennyt kertomaan mikä yhtye oli kyseessä. Nainen tosin tunnisti bändin etäisesti samaksi, jonka laulaja oli muutama vuosi takaperin oikein kierinyt eri juorulehtien kansissa, oli ilmeisesti ollut yhdessä sen keijutähden kanssa. Tai jotain vastaavaa, eihän sinihiuksinen siivekäs voinut väittää, että häntä olisi juurikaan edes kiinnostanut näyttelijöiden tai muiden julkisuuden henkilöiden sielunelämä, saatika niillä rahastavien lehtien sisältö.

Rosaire katseli ohi kiitäviä katuja auton ikkunasta. Hän metsästi parhaillaan tatuointiliikettä johon voisi mennä. Toki hänellä olisi rahaa sekä suhteita päästä Pariisin kuuluisimpiin tatuointiliikkeisiin mutta se ei juuri nyt viehättänyt ajatuksena häntä. Hän ei halunnut liikkua alueella missä muutenkin kaikki kuvaajat pyörivät. Ei, hän ei suinkaan tahtonut että tämä tatuointi kerta jäisi kenenkään kameraan. Keiju kohottautui hivenen kun auto hidasti. Hän oli valinnut sattumalta alueen ja he olivat ajaneet jo kolmen tatuointiliikkeen ohitse, mutta kaikki olivat vaikuttaneet niin epäilyttäviltä, ettei hän ollut suostunut menemään niihin sisään. Rosaire suuntasi katseensa liikkeeseen ja siristi silmiään. Liike vaikutti ainakin siistiltä ja näytti melko menestyneeltä koosta päätellen. Hän nyökäyttikin lopulta hyväksyttävästi kuskille joka parkkeerasi kiiltävän mustan auton tummennettuine laseineen siihen kadun varteen.

Kaapin kokoinen järkäle nimeltään Lee nousi autosta ylös puvussaan ja kiersi auton avaten sen tähdelle. Keijun kerran hipsittyä omille teilleen oli hän saanut sellaiset saarnat joten nyt hänen mukanaan oli aina henkivartija. Hän nousi autosta ja nosti isot lasin peittämään kasvojaan. Yllään hänellä oli vaalean lilat housut sekä musta hihaton paita. Hiukset olivat vapaina ja hän asteli kadun poikki gladiaattori sandaalit jalassaan liikkeeseen sisälle.

"Anteeksi..", hän aloitti mutta käännähti ympäri kun Lee seurasi hänen kannoillaan. "Tuskin kukaan ryöstää tai hyökkää kimppuuni täällä", hän totesi ja odotti että iso mies asteli istumaan sohvalle ennen kuin kääntyi takaisin tiskin suuntaan. "Olisiko teillä tatuointi aikoja nyt?", hän kysyi ja nosti lasit pois kasvoiltaan.

Ovien käydessä nostivat kaikki huoneessaolijat rutiinilla katseensa, mutta toisin kuin yleensä, ei sisään tullutkaan aivan tavanomainen kulkija. Vaikka jokainen yrittikin olla hienovarainen ja välttää avointa tuijotusta, oli hankalaa olla edes hieman tarkkailematta, sillä sisään astellut mies suorastaan loisti. Ja tällä oli henkivartija mukanaan. Henkivartija. Ei kellään, joka kävi heidän liikkeessään, ollut henkivartijaa mukanaan. Ainakaan ilmeisesti ennen tätä. Pienen miehen kerrottua järkäleelle, että olisi todennäköisesti turvassa täällä, asteli isompi herra sohville ja vaaleaverikkö lähestyi. Rillakaan ei voinut jäädä patsastelemaan yllättäviä käänteitä hienovaraisesti kulmat koholla pidemmäksi aikaa, sillä kyseisellä hetkellä juuri hän sattui olemaan tiskin takana. Hän kokosi itsensä äkkiä hämmennyksestään.

"Toki on, muru. Riippuen tietysti siitä mitä haluat, mutta voisin melkein sanoa, ettei sinun tarvitse edes erikseen varailla aikoja mikäli olet vapaalla nyt", sinihiuksinen kertoi.Vaikkei hän ollut niitä ihmisiä, jotka julkimoita nähdessään menivät täysin sekaisin ja huusivat nimikijoituksia mutterit väärinpäin, melkein kaikkea muuta, oli hänenkin myönnettävä olleensa hieman enemmän kuin yllättynyt miehen ottaessa aurinkolasinsa pois. Rilla nimittäin tunnisti tämän. Ja se sanoi jo jotain, sillä nainen ylipäätään harvoin tiesi kenestä puhuttiin kun vaihdettiin juoruja. Tietenkin siipien ja henkivartijan olisi pitänyt soittaa jotain kelloja, mutta vasta nyt sinihiuksinen osasi jopa nimetä tämän. Rosaire Labelle. Rilla oli jopa nähnyt hänen elokuviaan. Huh. Koska olisi kuitenkin ollut varsin tökeröä ja vähintään epäammattimaista saada slaagi vain kuuluisammansorttisen asiakkaan sattuessa sisään, ei sisäinen monologinsa näkynyt ulosannissaan kuin korkeintaan aavistuksen yllättyneenä katseena.
"Niin. Mitä saisi olla?"

Rosaire tunsi kyllä jokaisen katseen itsessään mutta oli siihen jo tottunut. Hän sipaisi hiuksiaan ja loi katseen ympärilleen ennen kuin päätti laskea sen naiseen tiskin takana. Hän nyrpisti nenäänsä hivenen muru nimitykselle, muttei sanonut siihen mitään sen kummempaa. Hän oli kuitenkin tyytyväinen, ettei ollut aiheuttanut sen pahempaa hämmennystä liikkeessä. "No minulla on tämä", hän sanoi ja käänsi katseensa vasempaan tatuoituun käteensä. "Haluaisin lisätä tähän yhden kukan tähän", hän sanoi ja näytti olkansa etupuolta mihin tatuoinnit loppuivat. "Sellaisen pienen mustan liljan joka kuitenkin muuten yhtyisi tähän kuvioon", hän selitti parhaalla näkemällään tavalla ja loi kevyen hymyn. Rosaire kääntyi kuitenkin ympäri ja heitti aurinkolasinsa henkivartijalleen joka sai kopin niistä.

Hän kääntyi sitten takaisin naista kohden ja kohotti kulmiaan. "Joten kävisikö se?", hän uteli. Keiju kuitenkin jäi vasta sitten kuuntelemaan musiikkia ja hymähti hiljaa. Hän oli ollut paikalla kun Will oli kirjoittanut tämän kappaleen sanoja. "Ja jos ette pistäisi pahaksenne niin joku eri bändin kappaleet voisi olla vähän parempi", hän pyysi vielä. Hän ei mielellään kuuntelisi ex:änsä musiikkia juuri nyt.

"Oisko sulla näyttää jotain valmiiks piirrettyjä kukka malleja ni voisin valita just millaisen kukan haluan", hän uteli ja nojautui kevyesti tiskiä vasten luoden katseen seinällä oleviin kuviin.