Katseita

((Avoin kaikille!))

Vei aina hetken, että oppi kävelemään koroilla. Siksi Zoé käveli aina kotoaan kantapaikalleen, Cerice's-strippiklubin lähistölle, kotoaan. Hän ei tahtonut lompsotella mahdollisen asiakkaan edessä kuin mikäkin maajussi kumisaappaissaan. Hänen piti tanssahdella elegantisti, niin kuin kymmenen senttimetrin piikkikorot olisivat kuuluneet hänen kehoonsa. Ja niinhän ne kuuluivatkin. Täällä. Tällä kadulla ne olivat osa Zoéa. Tällä kadulla Zoé ei pukeutunut sieviin, tyttömäisiin vaatteisiin eikä hänellä täällä ollut juurikaan ihmisarvoa. Täällä hän oli sanan kaikissa merkityksissä huora, valmis tarjoamaan kehoaan melkeinpä mihin tahansa, jos rahasta sovittaisiin.

Kaukaisuudessa käveli miesjoukko Zoéa kohti, ja vaistomaisesti hän tarttui käsilaukkuunsa tiukemmin. Siellä ei ollut kuin pieni pussukka mahdollisia tienistejä varten, kotiavain ja OC-sumutin. Eihän hänellä olisi sitä pitänyt tietenkään olla mukana - lain mukaan sitä olisi saanut säilyttää vain autossa ja kotona - mutta vähät hän siitä välitti. Hän ottaisi mieluummin sakot kuin kuoleman, joka saattoi transsukupuolista prostituoitua (varsinkin sellaista, jolla ei ollut suojelijaa) odottaa. Olihan Zoé niistä kuullut - transnaisista, jotka löytyivät roska-astioista hirtettyinä sukkanauhoihinsa tai hakattuna korkokengillään. Hän ei ottaisi sitä riskiä.

Päästyään tarpeeksi lähelle Cerice'siä hän pysähtyi ja nojasi seinään tarjoten lantiotaan pitkälle eteenpäin. Sitä poseerausta oli pitänyt harjoitella viikkoja. Niiden viikkojen aikana hän oli myös opetellut sulkemaan mielensä ja sydämensä - se, joka häntä nai, nai vain hänen kehoaan, ei mieltä eikä sydäntä. Ja hän oli opetellut ajattelemaan rahaa ja esittämään nautintoa. Niin, hän oli oppinut huoraksi.

Hän ei voinut mennä liian lähelle Cerice'siä, sillä paikan omistaja oli kerran uhannut soittaa poliisit paikalle. Eihän prostituutio laitonta ollut, mutta se, että näillä kulmilla huoraksi tiedetty Zoé seisoi paljastavissa vaatteissa huorien suosimalla seudulla, oli. Siitä olisi voinut saada jopa puoli vuotta vankeutta ja peräti lähes 4000 euron sakot. Pahimmillaan. Siksi Zoén piti toivoa, että joku Cerice'sistä lähtevä, seksuaalisesti turhautunut mies, näkisi hänet ja tulisi poimimaan hänet kyytiin nopeasti.

Miesjoukko ohitti Zoén sanomatta ja tekemättä mitään, vaikka Zoé kuinka pöyhi hiuksiaan ja maiskutteli huuliaan. Kun miehet olivat tarpeeksi kaukana, Zoé huokaisi ja kuiskasi itsekseen: "Kyllä se tästä."

//Mul tuli idis joten toivottavasti kelpaa seura : ) //

Dana oli puhdassydäminen ihminen ja halusi hyvää jokaiselle. Niinpä, kun hänen ystävänsä oli aukaissut ilmaisen HIV-klinikan, oli hän työskennellyt siellä mielellään vapaaehtoisena. Hän halusi saattaa osansa yhteiskunnalle. Olisihan hänenkin tiensä aikoinaan voinut johtaa itsensä myymiseen mutta onneksi hän oli aina pysytellyt kaukana kyseisestä ammatista. Se ei kuitenkaan tarkoittanut ettei hän kokenut sääliä niitä kohtaan jotka joutuivat sitä tekemään melkein pakosta kun eivät parempaa työtä löytäneet. Sinä iltana hän asteli ystävänsä kanssa pitkin katuja joista moni tiesi että löytyi maksullista seuraa. Hän oli kuitenkin siellä täysin muusta syystä. Kädessään hänellä oli nippu esitteitä jotka kertoivat ilmaisesta klinikasta ja he ystävänsä kanssa jakelivat niitä niille henkilöille jotka vaikuttivat siltä että voisivat kaivata moista avustusta.

Tummatukalla oli yllään vaaleat tiukat farkut ja violetti hihaton paita sillä olihan ilta melko lämmin. Jalassaan hänellä oli vain vaaleansiniset hivenen kulahtaneet tennarit. Hiukset oli huolettomasti sekaisin ja kasvoilla saattoi havaita kevyen meikin. Hän oli aina ollut niitä miehiä joita monet näillä kaduilla kadehtivat. Luonnostaan sulokas ja kaunis enemmän kuin, maskuliinisia. Dana pysähtyi kadun kulmaukseen ja he sopivat hänen ystävänsä kanssa tapaavansa seuraavan tien kulmauksessa jossa taisivat enemmän esitteitä jaettua.

Hän asteli yksinään pitkin katua ja vilkaisi mies joukkiota joka asteli hänen ohitseen. Hän onneksi sulautui muihinkin ohimeneviin ihmisiin eikä herättänyt huomiota. Danan askeleet kuitenkin hidastuivat ja hän jäi katselemaan seinään nojailevaa naista. Hän tutki toista tovin katseellaan mutta asteli sitten kevein askelin lähemmäs. "Hei. Anteeks että häiritsen hetken aikaa mutta suo ehkä kiinnostaisi tällainen. Omasta terveydestä kannattaa aina pitää huolta", hän sanoi ystävällisesti hymyillen ja ojensi esitettä toista kohden.

// Hihii, hienoa! Toki kelpaa! //

Zoé katsoi häntä puhutellutta miestä päästä varpaisiin, ja vilkaisi tämän kädessä olevaa esitettä syrjäkarein. Se ei näyttänyt kiinnostavalta - se ei näyttänyt sisältävän nopeaa tapaa tienata paljon rahaa tai edes jonkinlaista tapaa päästä eroon testosteronista.

"Parhaani teen", hän sanoi tavoitellen mahdollisimman luonnollisen naisellista äänensävyä. Ei liian kimittävä, ei liian miehekäs, ei liian teennäinen - sellainen sopiva. Kaiken lisäksi äänen ei olisi pitänyt näyttää, kuinka jännittynyt Zoé oli. Olkoonkin, että hänen piti näillä kaduilla olla valmiina niin positiivisiin kuin negatiivisiinkin keskustelunaloituksiin, ne aina jännittivät häntä.

No, ääni oli epäonnistunut. Tietenkin. Se oli enemmän narahtava kuin naisellinen, ja aivan liian römeä naisen ääneksi. Lyhyesti sanottuna, se oli aivan liian miehekäs ääni. Zoé sulki hetkeksi silmänsä, jotta ei näkisi toisen reaktiota. Se hetki oli aina pahin - ne kaksi ja puoli sekuntia, joiden aikana toisen tajuntaan iskeytyi, että edessä oleva pinkkiin korsettiin ja mustaan lyhyeen pitsihameeseen pukeutunut pitkävartaloinen nainen olikin "iljettävä transu", kuten jotkut sen muotoilivat.

"En minä huvikseni tällä kadulla ole", hän päätti lisätä. Eipä sitä kai kukaan kuvitellutkaan, mutta jotenkin tuntui tarpeelliselta sanoa se. Lisäksi tästä miehestä olisi päästävä eroon ja nopeasti - hän ei vaikuttanut potentiaaliselta asiakkaalta, eikä Zoé tahtonut tuhlata aikaansa liiaksi satunnaisiin ihmisiin. Lisäksi Zoé tiesi pitävänsä terveydestään huolta. Toki sen olisi aina voinut paremminkin tehdä, mutta missäpä sitä nyt ei olisi parantamista?

Danan ilme tuskin värähti kun naisen suusta päässyt ääni oli liian matala ollakseen naisen ääni. Hän oli kuitenkin elänyt lähestulkoon kymmenen vuotta keskellä sukupuolivähemmistöjen maailmaa joten hän oli nähnyt ja kuullut aivan kaiken. Hän kuitenkin vaistosi ettei hänen seuraansa kaivattu mikä oli selvästi oletettavaa. Olihan toinen tekemässä rahaa näillä kaduilla. Hän laski kätensä hellästi toisen käsivarrelle. "Tiedän ettet olet", hän sanoi myötätuntoisesti ja koetti hakea toisen katsetta omallaan. Hän tutki toista varovasti katseellaan miettivästi. Toinen näytti niin nuorelta ja kokemattomalta hänen silmiinsä. Heillä oli varmaankin lähes kymmenen vuotta ikäeroa ja hän tunsi rinnassaan pistoksen. Mikä oli mahtanut ajaa toisen tällä tielle. Hän mietti hetken aikaa ja kaivoi sitten lompakkonsa.

"Kuinka paljon pyydät tunnilta?", hän kysyi sillä se asia mitä toinen teki kadulla tuntui olevan päivän selvä. Danaa ei kuitenkaan kiinnostanut toisen tarjoama seura sillä oli hän kuinka yksinäinen tahansa naiset eivät olleet hänen juttunsa ja sen lisäksi hän ei ikinä pystyisi maksamaan seurastaan. Hänen päämääränsä oli aivan toinen. Hän veisi toisen läheiseen kuppilaan ja tarjoaisi ruuat sekä koettaisi puhua nuorelle järkeä päähän. Hän kiitti ammattiaan siitä että hänen palkkansa koostui lähinnä tipeistä mikä tarkoitti että hänellä oli aina käteistä mukana.

Kun mies laski kätensä Zoén käsivarrelle, tyttö värähti ja otti sivuaskeleen poispäin miehestä. Edes etäisesti hellyyttä muistuttavat eleet eivät sopineet näille kulmille, eivätkä ne antaneet potentiaalisille ohikulkeville asiakkaille hyvää kuvaa Zoésta. Zoén piti olla kylmä ja itsekäs kaikille paitsi heille, asiakkaille, joille hän olisi ihan mitä tahansa he tahtovatkaan. Niin kauan kuin ovat valmiita maksamaan.

Toisen myötätunto ja tuntitaksan kyseleminen hämmensivät Zoéa. Yleensä ne, jotka olivat myötätuntoisia tai sääliviä, päätyivät sanomaan, että hän satutti itseään kadulla ollessaan ja muutenkin moralisoimaan, kun taas ne, jotka kyselivät tuntitaksaa, eivät välittäneet tippaakaan siitä, säilyisikö Zoé terveenä tai voisiko hän hyvin. Zoé oli heille reikä tai käsi tai toisille pelkkä lämmin vartalo, ei oikea, inhimillinen ihminen.

"Ei minulla ole tuntitaksaa. Maksu tulee sen mukaan, mitä teen", Zoé vastasi. Hän oli aikoinaan laskeskellut, että tienaisi paljon paremmin niin sanotusti urakkapalkalla kuin tuntipalkalla. Kaiken lisäksi sillä tavalla Zoé saisi estettyä pahimmalta tuntuvan asian - sen, että joku ottaisi häneltä suihin. Se oli se asia, joka sai omasta kehosta johtuvan pahan olon suurimmaksi. Se oli se asia, joka hänet eniten kytki siihen sukupuoleen, johon hän ei kuulunut.

"Urakkapalkalla?", Dana uteli ja kaivoi lompakkoaan hetken aikaa. Hän laski nopeasti päässään paljonko tarvitsisi itse rahaa. "No saisiko kuudella kympillä sinut seuraksi syömään tuonne", hän uteli hymyillen kevyesti ja loi katseen tien toisella puolella olevaan kuppilaan. Hän sipaisi hiuksiaan ja huokaisi kevyesti. "Lupaan että en koeta käännyttää sinua tai mitään. Tarjoan vain vähän rahaa ja lämpimän aterian", tummatukka ehdotti hellästi hymyillen . Hän toivoi voivansa auttaa edes hivenen jotta voisi ajatella että oli edes hetken auttanut. Dana katseli toista edessään ja hymyili hellästi. "Tiedän että tämä kuulostaa varmasti oudolta mutta tiedän miten vaikeaa kaduilla on ja olen niin onnellinen ettei minun tarvinut ryhtyä tähän ammattiin. Itse sain oman pelastusenkelini niin ehkä hetken voisin olla sinun pelastajasi vaikken valitettavasti voi yhtä ateriaa enempää auttaa mutta alku se sekin on", hän koetti selittää miksi tarjosi apuaan.

Dana loi katseen tien toisella puolella olevaan kuppilaan jossa oli jonkun verran vilinää. Olihan se harvoja paikkoja jotka olivat näihin aikoihin vielä auki. Hän laski kätensä lantiolleen ja katseli toista kysyvästi. Dana vilkaisi muutamaa ohikulkijaa jotka loivat epäilevän katseen hänen suuntaansa näyttihän se varmaan siltä että hän oli ostamassa naisen palveluita. Hän ei kuitenkaan antanut sen häiritä itseään vaan käänsi taas katseensa naiseen kohottaen kulmiaan hivenen.

"No miten olisi? Haluaisitkos lähteä syömään kanssani?", hän uteli vielä hymyillen ystävällisesti ja piteli lompakko kädessään.

"Listallani ei ole yleensä ollut tuollaisia palveluita", Zoé sanoi. Hän puhui lähinnä voittaakseen aikaa miettiä oikeaa, sopivaa vastausta - olihan hänellä toki nälkä, mutta kokemus oli osoittanut, että kylläisyys oli itsensä myymisen kannalta huonompi juttu kuin nälkäisyys. Kylläisyys väsytti, eikä hän voinut vielä alkaa väsyä. Ilta oli nuori, ja hänen pitäisi saada tienattua rahaa. Viikon kuluttua täytyisi taas olla laittaa 70 euroa antiandrogeeniin ja 30 euroa estrogeeniin. Toisaalta miehen tarjoama ruoka houkutteli myös. Pelkkä ajatuskin ruoasta sai Zoén mahan murahtamaan, ja hän toivoi, ettei mies kuullut sitä.

"Sinulla kävi tuuri. Sinun ei tarvitse laittaa kuukaudessa sataa euroa hormoneihin, oletan", Zoé tokaisi ja puraisi huultaan. Hän ei tahtonut ärähdellä ihmisille, varsinkaan sellaisille, joilla oli selkeästi hyvät aikomukset. Toisaalta tie helvettiin oli tunnetusti kivetty hyvillä aikomuksilla. Siinä laskussa tuo mukavan oloinen mies oli kovaa vauhtia matkalla helvettiin. Pikavuorolla.

"Ei minulla taida olla aikaa syödä nyt. Minulla on töitä", Zoé tokaisi. Hän astahti jälleen askeleen kauemmas ja koetti kehonsa kielellä saada miehen kävelemään pois. Koetti vaihtaa turvallisen ja mukavan oloisen keskustelukumppanin työnkuvansa kylmyyteen. Mutta naisen täytyy tehdä mitä naisen täytyy tehdä, ja joidenkin naisten täytyy tehdä enemmän tullakseen nähdyksi naisiksi yhteiskunnan silmissä.

Dana katseli naista ja nyökäytti päätään. "Ei tarvitse laittaa se täytyy myöntää", hän sanoi pahoitellen ja jäi katselemaan kun toinen selvästi pohti omaa vastaustaan. Lopulta nainen kuitenkin kieltäytyi ja se sai hänet kohauttamaan olkiaan. Hän ei voinut pakottaa toista syömään kanssaan. Hän työnsi lompakon takaisin taskuunsa ja huokaisi hiljaa laskien katseensa hetkeksi aikaa. "No en voi sinua pakottaakaan joten ei kai sitten", hän sanoi ja otti askeleen kauemmas. Dana sipaisi hiuksiaan ja laski katseensa hetkeksi aikaa esitteisiin. "Ota edes yksi tällainen esite", hän pyysi hymyillen ja katseli toista hivenen huolestuneena.

Hän taitteli lapun ja ojensi sitä toista kohden. Hän kuuli lopulta oman nimensä ja vilkaisi kadulla eteenpäin kun hänen ystävänsä asteli häntä vastaan. "Luulin jo että sut o ryöstetty tai murhattu", hänen ystävänsä sanoi ja asteli siihen heidän kohdalleen. Hän katseli hetken aikaa naista ja sitten Danaa. "Jos apuasi ei oteta niin sitä ei kannata tyrkyttää", hänen ystävänsä sanoi ja tarttui häntä hellästi olkaan.

Dana loi katseen naiseen ja vilkaisi sitten ystäväänsä. "Olet kai oikeassa. Koita pärjätä", hän sanoi ja loi ensin katseen ystäväänsä ja sitten naiseen eteensä. Hän sipaisi hiuksiaan ja oli lähdössä jatkamaan matkaansa.

Zoé hymähti, kun miehen tuttava sanoi luulleensa tämän tulleen ryöstetyksi tai murhatuksi. Kolmikosta Zoé oli se, jolla oli pienimmät mahdollisuudet selvitä yöstä hengissä, ja hän oli lähes varma, että kaikki tiesivät sen.

"Esitteen voin kyllä ottaa, jos se tekee sinusta onnellisen. Toisaalta käyn kyllä säännöllisesi testattavana niin HIVin kuin muidenkin epämieluisien yllätyksien varalta, en käytä huumeita, mutta kondomia käytän. Aina. En aio vaarantaa henkeäni enempää kuin on pakko, sillä huoraamisen jälkeen minua odottaa kunnollinen elämä", Zoé sanoi ja punastui tajutessaan, että oli kuulostanut rikkaasta aviomiehestä tai lottovoitosta haaveilevalta naiivilta tytöntylleröltä. Sellaiselta, joita tälläkin kadulla joskus oli - niitä, joilla oli romanttinen kuva huoraamisesta. Niitä, jotka luulivat ensimmäisen asiakkaansa olevan rikas komea mies, joka rakastuisi juuri häneen. Totuus oli, että suuri osa asiakkaista oli Cerice'sistä tulevia humalaisia keski-ikäisiä miehiä, joiden oma parisuhde ei joko tyydyttänyt enää tai oli jo päättynyt. Sellaisia miehiä, joilla suuri osa tienisteistä meni joko elatusmaksuihin tai viinaan. Eikä heiltä löytänyt rakkautta. Muutaman kympin rahaa ja korvissa päivienkin kuluttua kaikuvia loukkauksia kyllä.

"Tarkoitan, että en aio tehdä tätä ikuisesti. Kun saan paremman työn, pystyn rahoittamaan... kaiken myymättä itseäni." Zoé punastui entistä syvemmin - eihän hänellä ollut tietoakaan paremmasta työstä, saati sitten siitä, pystyisikö hän sittenkään maksamaan esimerkiksi leikkauksia. No, mies ei tiennyt sitä. Hän voisi ihan hyvin jättää asian sikseen. Tai olisi voinut, jos ei punastelisi aina puhuessaan vähän mitä sattuu.

"Pärjään. Parhaani mukaan. Kaduthan minut kasvattivat - tekivät sen, missä vanhempani eivät onnistuneet."

Zoé käänsi katseensa kohti Cerice'siä ja toivoi asiakasta.

Dana jäi kuuntelemaan naisen sanoja mutta hänen ystävänsä siristi silmiään. "Kuule turhaan läksytät ihmistä joka koetti vaan auttaa suo niin näistä asioista", hänen ystävänsä kivahti naiselle ja tuhahti. Dana loi katseen ystäväänsä ja töytäisi tuota kevyesti. "Elä ole noin kylmä", hän totesi vain ja loi vielä kevyen hymyn naiselle. "Olen pahoillani jos käytökseni oli jotenkin loukkaavaa", hän sanoi ja tarttui ystävänsä käteen kiinni. Dana sipaisi hiuksiaan vapaalla kädellään ja loi katseen ympärilleen.

"Jatketaan matkaa. Etköhän sä löydä jonkun joka haluaa sun apua näiltä kaduilta", hänen ystävänsä totesi ja veti miestä jo jatkamaan matkaa. Dana loi nopean katseen naiseen ja heilautti kättään ennen kuin asteli ystävänsä vetämänä tietä eteenpäin. Eihän hän voinut ketään pakottaa pois kaduilta se oli aivan selvää. Hän kuitenkin loi olkansa yli viimeisen katseen naiseen ja huokaisi kevyesti. Kuka tiesi näkisikö hän toista enää ikinä. Nämä kadut olivat julmat ja veivät paljon ihmishenkiä joka yö. Dana kuitenkin koetti auttaa niin paljon kuin pystyi ja tiesi että niitä onnellisiakin loppuja tapahtui välillä. Se oli valitettavasti vain tuurista kiinni.

Hän huokaisi kevyesti ja nyökkäsi ehdotukselle siirtyä takaisin turvallisimmille kaduille ja kohti kotia.

//Tämä oli varmaankin tässä : ) Kiitos pelistä!//