Aina ongelmissa.

//Ylva tänne valitsemansa neitokaisen kera//

Nala seurasi puisten laatikoiden takaa kyykystä torin vilkasta elämää. Hän oli ollut koko päivän liikkeellä ja koettanut viedä itselleen hivenen rahaa jotta saisi jonkinlaista syötävää itselleen. Hänellä ei kuitenkaan ollut onnea vilkkailla kaduilla joten hän oli päätynyt torin lähettyville ja seurasi ihmisten vilinää ruokakojujen ympärillä. Näytti tarpeeksi helpolta viedä muutama hedelmä kenenkään kiinnittämättä häneen huomiota. Hänen kultaiset hiuksensa kimmelsivät auringon valossa ja ohutta kangasta olemat intialaisvaikutteiset vaatteet herättivät huomiota. Myös jaloissa olevat turkiskengät saivat ihmiset kääntämään katseitaan. Yllättävän hyvin hän kuitenkin pääsi erään kojun lähettyville. Hän katseli hedelmiä ja nuolaisi huuliaan nopeasti. Hän asteli varovaisin askelin siinä lähettyvillä muiden lähettyvillä ja koetti löytää hyvää väliä jossa voisi viedä itselleen muutaman hedelmän. Hän vilkaisi myyjää joka oli melko ison kokoinen mies. Hän vilkaisi sitten herkullisen näköisiä omenoita ja hivuttautui hivenen lähemmäs. Nopeasti hän sujautti yhden omenan vaatteidensa suojaan ja vilkaisi ympärilleen. Kukaan ei ollut huomannut. Hän tavoitti kätensä toiseen omenaan mutta isokokoinen myyjä nappasi hänen kädestään kiinni.

"Hei! Mitä luulet varastavas?", mies murahti ja kohotti kulmiaan kun toinen omena tipahti hänen vaatteidensa suojasta maahan. Nala liikahti hivenen sivulle ja koetti vetää itseään irti. Ihmiset ympärillä katselivat kohtausta hivenen uteliaina. "Ajattelitko sitten maksaa? Et varmaankaan", mies jatkoi ja pudisti päätään hivenen. Nala nielaisi vain raskaasti ja katseli miestä hivenen peläten. Hän ei koskaan ollut näin lähellä ihmistä ennen. Hän koetti nykiä itseään taas irti.

"Jos et aijo maksaa ni sitten ei ole muuta mahdollisuutta ku soittaa paikalle poliisit", myyjä jatkoi ja piti tiukasti otteen Nalan kädestä. Mies vilkaisi vielä oudon näköistä nuorukaista. "Eläkä yritä mitään outoa", hän jatkoi.

Remi

"Älä nyt vanhus hikeenny parin omenan takia", Nala saattoi kuulla sanotut sanat hyvin läheltä ja ne oli selvästi suunnattu tuon kädessä roikkuvaan myyjään. Lilahiuksinen ja muutenkin lilamustaväriyhdistelmää suosiva nuori nainen oli ilmestynyt tapahtumapaikalle ja tuon kirkkaanvihreät silmät tapittivat tylsistyneenä mesoavaa myyjää. Remi väläytti vinon hymyn kiipelissä olevalle nuorukaiselle, jonka touhuja oli seurannut hieman sivummalta jo hetken aikaa ja jostain syystä päättänyt tulla avittamaan. Remi kiepautti selässään olevan mustan repun syliinsä ja kaivoi sen pikkutaskusta esiin nuhjuisen lompakon, josta kaivoi muutaman kolikon ja törkkäsi ne miehelle. "Kelpaako? En usko, että koppalakit tykkää, jos häiritset niitä turhan takia", neitokainen huomautti puhaltaen pari karannutta suortuvaa pois näkökenttänsä edestä. Remi noukki pudonneen omenan ja tunkaisi sen Nalan vapaaseen käteen ja miehen irrotettua otteensa nuorukaisesta Remi nappasi kiinni tuon käsivarresta ja kiskaisi mukaansa ajatellen, että olisi parempi häipyä tuon hermoheikon lähettyviltä. Remin päästyä pois pahimmasta tungoksesta ja niin, että myyjämies ei voinut enää nähdä noita päästi tuo irti nuorukaisen käsivarresta kääntyen tuon puoleen. "Ei kannata käydä ahneeksi, jos ei osaa hommaa", Remi totesi hieman huvittuneeseen sävyyn ja kaivoi repustaan kolmannen omenan kateensä, josta ei tasan tarkkaa ollut maksanut. Reppu oli yhä naisen kädessä, mutta nyt varmisti, että kaikki vetoketjut olivat kiinni ja heitti sen takaisin selkäänsä, mutta ei jaksanut laittaa toista olkainta paikoilleen.

Remi katseli oudon oloista nuorukaista ja haukkasi omenastaan mutustellen sitä hetken silmät toisessa. "Tiesitkö, että Halloween meni jo?" neitokainen kysyi ja kohotti kulmaansa kysyvästi viitaten Nalan asustukseen. "Eikö sulla ole kylmä? Niin, mä olen Remi ja olehyvä vaan", neitokainen näytti olevan puheliaampaa sorttia vaikka ei toista tuntenutkaan. Tuo vaikutti vähän rempseältä, mutta toisaalta taas ihan mukavalta tapaukselta. Remi jatkoi toisen tarkastelemistä häiritsevän kirkkailla silmillään ja keskittyi nyt omenan syöntiin odottaessaan, että nuorukainen saisi jotain sanotuksi. Ilma tuntui Remin mieleen taas kylmältä ja ikävä kyllä tuolla oli mekko päällään housujen sijasta. Hemmetin syksy, kun oli pakko tulla niin pirun kylmä, Remi pohti nostaen vapaalla kädellään takkinsa kauluksia ylös suojaksi kylmää viimaa vastaan. Nuori nainen ei voinut olla ihmettelemättä eikö toisella ollut kylmä.

((sori että kesti))

Nala vilkaisi nuorta naista ja kohotti kulmiaan hivenen. Hän vilkaisi sitten myyjän suuntaan ja oli jo karkaamassa omille teilleen kun tuo nuori otti häntä kiinni ja veti mukanaan. Hän tulikin perässä hivenen vastustellen ja heti kun pääsi toisen otteesta hän hypähti kevyellä liikkeellä kauemmas. Hän kallisti päätään hivenen sivulle ja räpytteli silmiään hetken aikaa. Hän haukkasi omenasta palasen ja jäi tuijottamaan vierasta turkooseilla silmillään hetkeksi aikaa. Toinen puhui kauheasti. Se oli aina hänestä ollut ihmisten huono puoli. Hän nyrpisti nenäänsä hivenen. "Puhut aivan liikaa", hän totesi vain ensimmäiseksi. Hän otti sitten toisen pureman omenasta mutta hänen asennostaan näki että hän harkitsi lähtemistä ja pienikin äkkinäinen liike saisi nuoren demonin luultavasti joko hyökkäämään suoraan päin näköä tai sitten juoksemaan karkuun. Hän hieroi vapaan kätensä sormia yhteen ja tuijotti toista vain varautuneena. "Ei sinun olisi kannattanut pelastaa minua. Eihän se hyödytä sinua millään tavalla", hän sitten jatkoi ja kallisti päätään hivenen. Ihmiset olivat kummia otuksia. Tekivät hyvää noin vain ilman että siitä koitui heille mitään iloa. Varsinkin kun oli kyse noin pienestä asiasta josta hän olisi yksin selvinnyt aivan hyvin. Tosin se myyjä ei varmasti olisi välittänyt jos hän olisi sytyttänyt koko kojun tuleen.

"Nimeni on Nala", hän lopulta totesi ja kohautti olkiaan hivenen. Hän sipaisi kultaisen hohtoisia hiuksiaan pois kasvoiltaan ja näykki omenasta lisää. Hän astui kevyen askeleen taaksepäin ja vilkaisi sitten ympärilleen. Paikka oli helppo joten hän pääsisi nopeasti vaikkapa lentoon lintuna jos sitä kaipaisi. Hän laski katseensa takaisin nuoreen naiseen ja heitti syödyn omenan sitten maahan. Nala kaivoi toisen omenan hihastaan ja alkoi syödä sitä. Hän ei vaivautunut vastaamaan tytön muihin kysymyksiin sillä ei toisen tarvinnut tietää oliko hänellä kylmä vai ei. Tosin hän oli tottunut Intian kuumuuteen ja oman ulottuvuutensa lämpöön joten kylmyys oli inhottavaa.