Just shopping~

//Anteeksi tökkivä alku. Shaidoa odottelen saapuvaksi~ //

Odottavan aika oli pitkä. Sen sai todeta Ionaksi nimetty punatukkainen teinityttö, joka nojasi erään vanhan, keltaisen talon seinää vasten mulkoillen kulmiensa alta ohitseen kipittäviä ihmisiä, kuunnellen noiden puhetta hajamielisenä. Hän oli sopinut tapaavaansa ystävänsä Vadimin tässä samaisessa kadunkulmassa, mutta tuo näytti olevan jonkin verran myöhässä. He olivat menossa käymään eräässä uudessa kaupassa, josta löytyisi varmasti paljon mielenkiintoisia vaatteita ja asusteita. Iona oli pyytänyt salaa rahaa Aimeelta, Moses oli sitä mieltä, että heidän tyttärensä tuhlasi jo nyt liikaa rahaa vaatteisiinsa.

Iona ei yleensä ollut täsmällinen ihminen, mutta riideltyään kasvatti isänsä kanssa, neiti oli itsepäisesti päättänyt ottaa jalat alleen ja lähtenyt matkoihinsa, sillä juuri nyt hän ei olisi jaksanut riidellä niinkin typerästä asiasta kuin huoneen siivoamisesta tai tiskien tiskaamisesta. Heillä oli tiskikone, joten neiti ei ymmärtänyt miksi niitä Aimeen isoäidiltä perinnöksi saatuja teekuppeja ei voinut pestä siellä. Sitä paitsi, Moses ja Aimeehan ne olivat ne kutsut pitäneet, ei Iona, joten miksi hänen piti tiskata ne samperin kupit? Aikuiset olivat niin hankalia, oikeita orjapiiskureita jos sille päälle oikeasti sattuivat.
Ärtymys oli kävelyn ja seisoskelun myötä laantunut miltei olemattomiin, mutta silti lyhyeen lolita-tyyliseen spagetti-olkaimilla varustettuun mekkoon pukeutunut punatukka ei voinut estää itseään mulkoilemasta ohi kulkevia ihmisiä jos nuo edes vilkaisivat kiharatukkaa päin. Mekon etumusta koristivat laventelinsiniset nauhat ja neidin jaloissa olivat hänen tavaramerkikseen nousseet kuluneet platform-saappaat polven yli ulottuvilla laventelinsinisillä sukilla varustettuina, samoin kuin hiukset oli sidottu kiinni leveällä mustalla silkkinauhalla.

Iona kohensi laukkunsa asentoa olallaan ja sai tarpeekseen seisoskelusta. Siispä yksinkertainen musta jakkumainen takki, jonka selkämykseen tyttö oli piristykseksi painanut mustekalan kuvan, heitettiin puolihuolimattomasti siihen kadulle, tytön istahtaessa takin päälle. Tyttö mutristeli huuliaan, kiroten mielessään; hänelle oli tullut liian kiire ottaa edes kännykkää matkaan ja nyt neiti katui sitä.

Vadim katsoi kännykkänsä kelloa ja huokaisi. Hän oli myöhässä, mutta siihen oli syynsäkin. Isä oli pitänyt autoa itsellään koko aamun ja vasta vähän aikaa sitten Vadim oli saanut sen käyttöönsä. Iona varmaankin jo odotteli häntä kärsimättömänä, niinpä hän painoi kaasua ja huristeli kohti kaupungin keskustaa. Hän ei pitänyt keskustassa ajamisesta, mutta piti vielä vähemmän julkisista kulkuneuvoista, joten auto oli hänen ykkösvalintansa miltei kaikille matkoille.

Keskustaan päästyään hänen oli pakko hidastaa ajovauhtiaan, mikä sai nuorukaisen naputtelemaan autonsa rattia mustaksi maalatuilla kynsillään. Oli oltava valppaana, jottei vahingossa ajaisi minkään toisen auton perään liian nopeasti. Hän ohjasi auton lähimpään parkkihalliin ja huokaisi helpotuksesta, kun sai auton pysähtymään. Hän katsoi itseään peilistä ja kaivoi esiin puuterinsa, jota laittoi hieman kasvoihinsa. Poika katsoi, että meikit olivat ojennuksessa ja hiukset hyvin ennen kuin astui ulos autosta ja lukitsi oven.

Vadimin korkeat korot kopisivat asfaltilla, kun hän kiiruhti nopeasti kävellen kohti paikkaa, jossa oli sopinut tapaavansa Ionan. Hänellä oli yllään täysin musta, melko lyhyt lolitatyylinen mekko ja musta, farkkuista kangasta oleva takki, jossa oli hihansuissa hieman hörhelöä. Korkeapohjaiset kengät ylettyivät polviin saakka ja hameen alta pilkisti osa mustia sukkahousuja. Punertavat, kiharat hiukset olivat auki ja niitä koristi mustalla ruusulla varustettu ohut panta.
Vadim sai Ionan näköpiiriinsä ja hymyili ja heilutti tälle jo kaukaa. Hän kiiruhti hieman askeleitaan ja oli tuossa tuokiossa tytön luona.
"Anteeksi hirveästi, että olen myöhässä", Vadim sanoi. "Isän vika. En saanut autoa ennen kuin nyt. Jouduitko odottamaan kauankin?"