Uusi päivä, uusi maailma.

//Mukaan vain jos kiinnostaa. Tapaamaan minun Nalaani : ) //

Nala tunsi kovan materiaalin allaan. Hän yski hengittäessään ilmaa joka oli paljon likaisempaa mihin hän oli tottunut. Hän raotti silmiään varovasti ja näki edessään synkän kadun jonka ainoa valon lähde oli lamppu joka välkähteli tasaisesti. Hän sipaisi hiuksiaan kevyesti pois kasvoiltaan ja kallisti päätään hivenen vilkaisten ympärilleen. Nuorukainen säpsähti ja oli hetkessä jaloillaan kun kuuli ääniä. Ohi kuitenkin juoksi vain muutama rotta. Hän nyrpisti nenäänsä hivenen ja loi varovaisen katseensa ympärilleen. Hän oli eksyksissä ensimmäistä kertaa elämässään. Hänellä ei ollut mitään ajatusta siitä missä hän oli. Yksi asia oli vain varmaa ja se oli se että hän oli ihmisten mailla. Kuitenkaan Intiasta tutut hiekkaiset tiet ja ihmismassat eivät olleet hänen silmiensä edessä. Sen sijaan hänen jalkojensa alla oli kovaa materiaalia joka oli mustaa ja hiljaisuus vallitsi pienen kujan. Nala sipaisi hiuksiaan hivenen ja vilkaisi taakseen. Hän tiesi että ei hetkeen pääsisi takaisin omaan ulottuvuuteensa ja vaikka pääsisikin niin mitä ideaa siinä olisi. Hänet oli hylätty ja heitetty pois omasta heimosta. Takaisin menolla ei olisi mitään merkitystä. Nala antoi päänsä valahtaa alas ja jäi tuijottelemaan jalkojaan hetkeksi aikaa. Hän ei tiennyt mitä hän tekisi.

Tietämättään Nala kuitenkin loi melkoisen väriläiskän pienelle likaiselle kujalle. Hänellä oli yllään polviin asti ylettyvät silkkiset tumman violetit housut ja niiden kanssa tumman violetti kultaisin koristein koristeltu tunika mikä ylsi puoleen reiteen asti. Hän oli kietoutunut niiden lisäksi paksumpaan satiiniseen huiviin joka oli väriltään vaalean liila. Hänen korvissaan roikkui kultaiset renkaat ja hänen nenässään oli pieni kultainen rengas. Nuorukaisen hiukset olivat muutamalla letillä jotka oli kiedottu löysäksi nutturaksi ja hänellä oli jaloissaan mustan turkiksen peittämät kengät joiden varsi ylettyi puoleen väliin pohjetta ja kenkien ympärillä kiersi mokkaiset nauhat. Hänen kädessään oli pieni määrä heliseviä kultakoruja. Nala veti syvään henkeä ja kietoi huivin paremmin ympärilleen. Hän jäi sitten katselemaan kujaa molempiin suuntiin tietämättä vieläkään mihin suuntaan lähtisi. Hän kuitenkin tiesi että enemmin tai myöhemmin hänen olisi koetettava päästä jonnekin lämpimään suojaan pois kylmästä ilmasta.

Hän veti henkeä ja pienellä käden liikkeellä loi ilmaan tulipallon joka hetken aikaa lämmitti häntä ja ympärillä olevaa katua. Hän katseli kuinka liekki lopulta sammui ja huokaisi hiljaa itsekseen. Nala vilkaisi sitten ympärilleen ja lähti lopulta astelemaan kujaa rauhallisin pehmein askelin. Hän tarvitsi paikan missä voisi vain hetken miettiä mitä tekisi. Hän kuitenkin säpsähti kuullessaan ääniä ja oli hetken valmiina käymään minkä tahansa kimppuun joka tulisi vastaan. Tien poikki kuitenkin juoksi vain lisää rottia ja hän jäi katselemaan niitä hetkeksi aikaa ennen kuin jatkoi matkaansa kietoutuen huiviinsa tiukemmin.

//Täältä tullaan!\\

Julietin korkeat korot kopisivat vasten kivettyä katua. Hänen kaunis sininen tiffanyltä hankittu iltapukunsa kahisi hiljaa hänen askeltensa tahdissa ja kävelyä tahditti hento kilinä, joka kuului massiivisista timanttikoruista, joita hän kantoi korvissaan ja kaulassaan sekä ranteessaan. Naisen hiukset oli nostettu koristeelliselle nutturalle ja somistettu pienillä timanteilla. Hänen kasvoillaan oli vahva, mutta silti kovin elegantti iltameikki.

Juliet oli hyvällä tuulella. Hän oli palaamassa kotiin hyväntekeväisyystapahtumasta, johon hänet oli kutsuttu ja jos hän oikaisisi läheisen kujan kautta, olisi hän kotona alta aikayksikön. Tapahtuma oli mennyt odotettua paremmin ja naisella oli suuret odotukset sen suhteen. Monet paparazzit olivat nimittäin ottaneet hänestä loisto-otoksia ja hän ei malttanut odottaa, että saisi katsella niitä pian ilmestyvien muotilehtien sivuilta. Hän kääntyi kujalle, jonka kautta aikoi oikaista ja jatkoi nopeaa kävelytahtiaan. Hetken käveltyään hänen katseensa osui kummaan näkyyn ja hän pysähtyi.

Kerrassaan omituisen näköinen mies asteli häntä kohti kujaa pitkin. Hän tuijotti miestä hetken silmät pyöreinä ja ryhdistäytyi sitten. Toinen näytti kovin eksyneeltä ja koska nainen sattui olemaan hyvällä tuulella, tunsi hän myös tarvetta auttaa tuota poloista. Siispä hän lähestyi tuntematonta varovaisesti.
”Anteeksi, oletko eksyksissä?” hän kysyi kokeilevasti ja hymyili.

//Julietin mekosta kuva TÄSSÄ \\

Nala kuuli askelia ja seisahtui paikoilleen. Eteen ilmestyi nainen mutta toisen lähestyessä nuori demoni loikkasi kepeästi hivenen kauemmas. Hänen kasvoillaan oli ristiriitainen ilme kun hän ei oikein tiennyt olisiko vain käynyt naisen päälle vai oliko uhka edes mahdollinen. Hän sai sormien napsautuksesta pienen tulipallon ilmestymään eteensä ja liikutti sitä ilmassa arvioiden mutta lopulta liekki sammui ja kujan hetkeksi täyttänyt valo oli poissa. Hän vilkaisi ympärilleen ja pysyi hiljaisena vaikka naisen kysymys ei ollut mennyt hänen korviensa ohitse. Hän liikahti hivenen paikoillaan ja oli kaiken aikaa varpaillaan valmiina hyökkäämään jos jotain uhkaavaa tapahtui. "Kai asian voisi niinkin ilmaista", hän lopulta vastasi ja katseli hetken aikaa ympärilleen. Hän liikahti hivenen kauemmas ja katseli naista kirkkaan turkooseilla silmillään hetken aikaa. Hän kietoi sitten silkkisen huivin olkiensa ympärille paremmin ja värähti kevyesti. "Missäköhän mahdamme olla", hän sitten kysyi ja vilkaisi ympärilleen. Hän tunnisti kyllä intialaiset kadut ja ihmiset eikä tämä ollut lähelläkään sitä. Hän ei tiennyt maata eikä kaupunkia missä he olivat. Nala nielaisi ja liikahti sitten taas hivenen varuillaan kujalla taaksepäin. Hän vilkaisi nopeasti taivaalle ja huomasi vasta nyt synkät pilvet jotka olivat kerääntyneet peittämään tähtitaivaan. Jostain kaukaa saattoi kuulla jyrinää. Nala laski katseensa takaisin naiseen ja katseli toista hivenen arvioiden. Nainen ei vaikuttanut uhkaavalta mutta hän tiesi kyllä kuinka helposti ulkokuori saattoi pettää.

Demoni veti huivia ympärillään tiukemmin vasten ihoaan. Hän oli tottunut lämpimään ilmaan ja silloin kun oli käynyt jossain viileämmässä oli hän verhoutunut moneen kangas kerrokseen. Hän sipaisi sadepisaran joka tippui taivaalta ja nuolaisi huuliaan. "Tiedätkö missä olisi suoja?", hän sitten kysyi. Hän mietti millaisiakohan tapoja tässä maassa mahtoi olla. Ei niin että hän niistä välittäisi mutta hän silti tarvitsisi paikan jossa olla ainakin hetkeksi aikaa. Siihen asti että saisi päätettyä mitä hänen täytyisi tehdä seuraavaksi.

Juliet kallisti päätään ja katseli toista aavistuksen huvittuneena. Tuo omituisen näköinen mies näytti siltä kuin olisi kuvitellut hänen kasvattavan äkkiä terävät hampaat ja hyppäävän tämän kimppuun. Ei ollut vaikea päätellä, että toinen oli jonkinlainen taikaotus, Juliet ei vain päässyt käsitykseen siitä millainen olento mahtoi olla kyseessä.

Vihdoin toinen puhui ja kertoi todella olevansa eksyksissä. Ilmeisesti tällä ei ollut mitään hajua edes maasta, jossa oli.
”Olemme maassa nimeltä Ranska ja kaupungissa nimeltä Pariisi”, hän kertoi ja astui varovaisen askelen lähemmäs toista peläten, että tämä saattaisi säikähtää ja karata hänen kurkkuunsa kiinni jos hän tekisi liian äkkinäisiä liikkeitä. Juliet katseli toisen epäröintiä ja totesi mielessään, että jos tuo toinen ei kohta reagoisi häneen jotenkin, lähtisi hän kotiin. Hänellä ei ollut suurempaa innostusta jäädä katselemaan tuon omituisen miehen steppailua kujalla. Sitä paitsi näytti siltä, että pian alkaisi sataa ja viimeiseksi Juliet halusi pilata kalliin iltapukunsa.
”Suoja?” hän kysyi, kun toinen vihdoin ja viimein päätti avata sanaisan arkkunsa uudestaan.
”No minun kotini ei ole mitenkään liian kaukana jos kutsu sinne ei tunnu liian tungettelevalta”, hän sanoi ihastuneena ajatukseen, että pääsisi sisätiloihin ennen kuin sade yltyisi. Hän viittasi kädellään kohti suuntaa, johon oli ollut aiemmin kävelemässä ja jäi odottamaan toisen reaktiota.

Nala nyökkäsi tiedolle olinpaikastaan. Hän koetti muistella oliko kuullut paikasta koskaan ennen mutta ei ollut varma. Hän katseli naista ja vilkaisi sitten taivaalle. Hän vihasi sadetta. Hän laski katseensa kuitenkin pian takaisin toiseen ja kallisti päätään hivenen. Nainen kutsui hänet kotiinsa. Hän kurtisti hivenen kulmiaan. Toisen täytyi tosiaan luottaa joko omiin kykyihinsä tai siihen että hän ei hyökkäisi jos oli aikeissa kutsua hänet kotiinsa. Hän vilkaisi naisen viittamaan suuntaan ja selvästi pyöritteli vaihtoehtoja päässään. hän oli melko varma ettei toisesta olisi vaaraa ja jos olisi hänellä olisi varmaankin ylivoima. Hän punnitsi vielä hetken ennen kuin nyökkäsi. Hän otti muutaman askeleen varovasti eteenpäin ja vilkaisi taivaalle vielä kerran. "Tarvitsen suojan vain sateelta", hän sitten totesi ja lähti kevyin askelin toisen näyttämään suuntaan. Hän katseli naista hetken aikaa odottavasti jotta toinen näyttäisi tien asunnolleen. Nala astelikin naisen perässä kujaa pitkin pysyen kuitenkin varuillaan. Hän muistutti hivenen kujakissaa joka oli valmis käymään kenen tahansa päälle ilmaan minkäänlaista varoitusta.

Heidän onnekseen vasta kun he olivat päässeet rakennukseen sisälle todellinen sade alkoi. Nala katseli lasisen oven läpi pisaroita hetken aikaa hiljaisena. Hän vilkaisi sitten ympärilleen ja nopeasti naista. Hivenen epäillen hän liikahti paikoillaan. Hän ei ollut koskaan pitänyt ihmisten rakennuksista. Ne tuppasivat olemaan hänen makuunsa aivan liian tunkkaisia ja ahtaita. Hän piti enemmän raikkaasta ilmasta ja isoista tiloista. Nyt hänellä ei vain ollut valinnanvaraa. Hän ei halunnut aiheuttaa itselleen uhkaa vain menemällä jonkun asuntoon sillä eihän hän tiennyt tästä paikasta mitään. Yleensä demoneihin suhtauduttiin melko varauksella toisaalta taas tämä nainen ei vaikuttanut tietävän hänen olevan demoni ta muuten nainen ei varmaankaan olisi kutsunut häntä mukaansa.

Juliet johdatti uuden tuttavuutensa hiljaisuuden vallitessa kerrostalon kahdeksannessa kerroksessa olevaan kolmioonsa. Pienehköstä eteisestä avautui suora näkymä mustavalkoisella sisustettuun suureen olohuoneeseen, jonka heidän vasemmalla puolellaan olevaa seinää hallitsi kaksi valtavaa ikkunaa ja lasiovi, joka johti lasitetulle suurehkolle parvekkeelle. Olohuoneen oikealta laidalta pääsi keittiöön, joka oli sisustettu tummalla puulla ja punaisilla kodinkoneilla, nurkassa suuren ikkunan vieressä oli tummasta puusta valmistettu raskastekoinen ruokailuryhmä. Keittiön oven viereisestä ovesta astumalla pääsi kylpyhuoneeseen, joka oli kaikessa valkoisuudessaan hyvin kliinisen näköinen. Kaikki pyyhkeet kylpyhuoneessa olivat punaisia ja paistoivat siksi muusta ympäristöstä kirkkaasti. Kylpyhuoneen ehdottomasti hallitsevin esine oli suuri kylpyamme, jossa oli myös poreammeominaisuus. Olohuoneen toisella seinustalla oli kaksi ovea, oikeanpuolimmainen johti Julietin makuuhuoneeseen, jossa oli suuri parisänky ja kaksi sievää yöpöytää, makuuhuoneeseen kuului suurehko vaatehuone. Vasemmanpuolimmaisesta ovesta pääsi pienempään makuuhuoneeseen, joka toimitti vierashuoneen virkaa. Sielläkin komeili suuri parisänky ja muutamia kaappeja vaatteiden säilyttämistä varten.

”Tervetuloa matalaan majaani”, Juliet sanoi hymyillen ja suorastaan tanssahteli peremmälle tiputettuaan kenkänsä jalastaan eteiseen.
”Onneksi vältyimme pahimmalta sateelta”, hän sanoi ja käännähti uutta tuttavuuttaan kohti.
”Minun nimeni on Juliet. Ihan jos kiinnostaa”, hän kertoi sointuvalla äänellä ja tapaili iltapukunsa sivussa olevaa vetoketjua. Pian puku valahtikin hänen päältään lattialle ja hän astui ulos siitä kirkkaanpunaisissa pitsialusvaatteissaan ja sukkanauhoissaan. Nainen ei ollut koskaan kavahtanut vartalonsa esittelemistä muille, sillä hän vain tiesi olevansa upea. Hänellä ei ollut mitään tarvetta peitellä itseään. Hän noukki mekon lattialta ja tassutteli makuuhuoneeseensa. Pian hän palasi yllään silkkinen maata viistävä yönsininen aamutakki ja sen alla puhtaanvalkoinen reisien puoleenväliin ulottuva silkkinen pikkumekko.
”Haluaisitko sinä jotain? Teetä? Kahvia? Viiniä? Tujauksen viskiä?” hän kyseli vieraaltaan.

Nala seurasi varovin askelin naista tämän asuntoon sisälle ja jäi hetkesi aikaa katselemaan ympärilleen. Hän sipaisi sitten hiuksiaan ja seurasi toista katseellansa kun nainen esittäytyi ja sen jälkeen alkoi riisuutumaan. demoni sujautti kengät pois jalastaan ja nyökkäsi vain kevyesti naisen sanoille. Hän ei myöskään välittänyt kastumisesta. Kaipa se johti juurensa siihen että tuli oli aina ollut enemmän hänen elementtinsä. Hän pohti hetken aikaa mutta käänsi sitten katseensa Julietiin kun nainen palasi toisesta huoneesta. "Nimeni on Nala", hän vain ilmoitti ja asteli peremmälle jääden katselemaan valoisaa kaupunkia joka näkyi ikkunoista. Hän tuijotteli maisemaa hiljaisena ja pohti millaiseen paikkaan olikaan oikein joutunut. Hän pudisti päätään kevyesti ja kääntyi sitten toisen puoleen. Nainen tarjosi hänelle juomisvaihtoehtoja ja hän kallisti päätään hivenen pohtivasti. "Lasillinen viiniä kelpaisi kyllä", hän sitten vastasi ja käänsi katseensa takaisin maisemaan. Hän katseli ympäristöä ja huokaisi kevyesti. Nala painoi silmänsä hetkeksi aikaa kiinni ja koetti keksiä mitä tästä seuraisi. Hän tarvitsisi paikan missä asua ja sen jälkeen suunnitelman. Hänen koko elämänsä oli pyörinyt hänen heimonsa ympärillä mutta nyt se kaikki oli viety pois. Hän täytyisi oppia elämään ihmisten maailmassa ja koettaa keksiä tapa jolla hän pääsisi takaisin omaan ulottuvuuteensa.

Hän käännähti lopulta ympäri ja asteli kevyin askelin huoneiston keittiöön. Hän tutki katseellaan kaikkea mikä vaikutti uudelta. Hän ei ollut niin tottunut ihmisten maailman tavaroihin. Hän oli aina viihtynyt enemmin omassa ulottuvuudessaan kaltaistensa kanssa kuin ihmisten parissa. Hän jäi sitten katselemaan naista hetkeksi aikaa. Nainen oli reippaasti häntä pidempi mutta se oli aika yleistä ihmisissä että he olivat nuorta demonia pidempiä.

"Mitä tarvitsee tehdä jotta saa tällaisen paikan itselleen?", hän sitten kysyi. Hän oli aikoinaan kuullut että ihmiset maksoivat monia asioita rahalla jota saivat tekemällä töitä. Hän ei kuitenkaan koskaan ollut täysin sisäistänyt tätä järjestelmää mutta hän arveli että nyt hänen täytyisi. Nala laski huivin pois harteiltaan ja pisti sen roikkumaan tuolin selkänojalle. Keittiön valaistuksessa saattoi erottaa kultaiset kuvioinnit joita löytyi hänen jaloistaan sekä käsissään.

Juliet maisteli toisen nimeä hiljaa suussaan. Hän ei voinut olla hymähtämättä, sillä tuo nimi muistutti häntä valtavasti Leijonakuninkaasta. Toisen myöntyessä hänen viinitarjoukseensa, hän siirtyi keittiön puolelle ja ryhtyi kaivelemaan viinilaseja kaapistaan. Hän nosti kaksi lasia pöydälle ja kaatoi niihin elegantein liikkein punaviiniä. Hän kääntyi huoneeseen tulleen miehen puoleen ja ojensi lasin tälle hymyillen. Hän kiinnitti huomiota toisen tutkiskelevaan katseeseen ja päätti, että joko tämä oli jossain määrin vajaaälyinen tai tämä ei ollut kotoisin kaupungista. Hän veikkasi jälkimmäistä vaihtoehtoa. Hän virnisti hieman vinosti, kun huomasi toisen katselevan häntä. Hän käveli ruokapöytänsä luo ja istahti sirosti sen kulmalle.
”Mitä tarvitsee tehdä? Joko vuosikymmeniä työtä tai sitten maata oikean tai oikeiden ihmisten kanssa”, hän naurahti ja mittaili toista katseellaan.

Hetken toista tarkkailtuaan hän nousi ylös pöydänkulmalta ja viittasi vieraansa menemään olohuoneeseen. Hän istui sievästi valkealle sohvalle ja käänsi sitten katseensa mieheen. Hän oli pistänyt merkille kuvioinnit toisen ihossa ja se oli varmistanut hänen mielikuvansa siitä, että toinen ei ollut ihminen vaan kaikkea muuta.
”Mikä sinä olet ja mistä sinä tulet ja kuinka ihmeessä olet hankkiutunut soppaan, jossa olet paikassa, jota et tunnista ja, jonka tavoista et ilmeisesti tiedä paljoakaan ja, jossa sinulla ei ole mitään paikkaa mihin mennä?” Juliet uteli ehkä hieman liian suorasukaisesti, mutta hän halusi tietää.

Nala otti lasin vastaan ja otti siitä pienen hörpyn. Hän kohotti sitten kulmiaan hivenen kun nainen ilmoitti mitä täytyisi asunnon eteen tehdä. Hän räpytteli silmiään hetken aikaa ja pudisti sitten hivenen päätään käännähtäen ympäri. Hän asteli huoneen puolelle mutta jäi seisomaan paikoilleen. Hän ei ollut vielä niin kotonaan että olisi istahtanut alas jolloin olisi paljon vaikeampi puolustaa itseään jos jotain tapahtuisi. Hän katseensa kääntyi Julietin puoleen kun nainen esitti hänelle sarjan kysymyksiä. Hän pohti hetken aikaa mutta ei kuitenkaan nähnyt siinä mitään pahaa jos hän kertoisi ainakin jotain tietoja itsestään. "Olen asura", hän aloitti ja katseli naista hivenen mietteliäästi. "Yleensä liikumme ihmisten maailmassa Intiassa. Olen intialainen demoni", hän selvenisi sitä mistä oli tulossa. "Enemmän kuitenkin viihdyn omassa ulottuvuudessani", hän sitten lisäsi. Hän kohotti lasin huulilleen ja otti siitä kevyen huikan. Hän jäi sitten katselemaan hetkeksi aikaa ulos ikkunasta maisemaa joka kylpi valossa. hän sulki silmänsä hetkeksi aikaa ja veti henkeä. "Ja olen täällä koska... No koska minut on karkotettu pois omieni parista. Heimoni halusi varmistaa että en törmää heti oman kaltaiseeni joten he toivat minut mahdollisimman kauas", hän sitten kertoi. Nala piti katseensa ikkunassa ja jäi hetkeksi aikaa miettimään demoneita omasta heimostaan. Toki hän ei ollut tullut kaikkien kanssa toimeen mutta oli sinne jäänyt muutama henkilö joita hän tulisi kaipaamaan.

Hän kohotti kätensä hiuksiinsa ja päästi kultaiset hiuksensa pois kevyeltä nutturalta. Silkkiset hiukset avautuivat melkein itsestään palmikoilta ja jäivät hivenen kiharina reunustamaan hänen kasvojaan. Hän kohotti lasin taas huulilleen ja otti siitä pitkän siemauksen. "Syyt siitä miksi minut karkotettiin eivät kai ole niin tärkeitä", hän sitten lisäsi. Hän huokaisi kevyesti ja asteli sitten taas katselemaan ikkunasta ulos muita taloja sekä kadulla liikkuvia ihmisiä.

Hän vilkaisi nopeasti taakseen ja katseli hetken aikaa naista. Nala ei osannut sanoa miten nainen suhtautuisi tietoon siitä että hän oli demoni. Hän ei kuitenkaan nähnyt mitään syytä valehdella itsestään. Monet ihmiset tuntuivat kuitenkin pelkäävän heitä ja tietysti syystäkin. Löytyihän hänenkin heimostaan niitä demoneita jotka söivät ihmisiä. "Ei sinun kuitenkaan tarvitse huolehtia. Ei minulla ole mitään syytä tuottaa sinulle harmi joten en ole vaarallinen", hän totesi sitten ennen kuin kohotti lasin huulilleen.

Juliet kuunteli hiljaisena toisen puhetta. Hän oli kuullut asuroista, mutta ei ollut koskaan onnistunut törmäämään sellaiseen. Mies kiinnosti häntä hetki hetkeltä enemmän ja hänen olisi tehnyt kamalasti mieli mennä koskettelemaan tämän hauskanväristä ihoa ja silkkisenoloisia hiuksia, mutta hän epäili, että toinen hyppisi seinille jos hän tekisi niin.
”En utele karkottamisesi syitä jos et niistä halua kertoa. En halua olla täysin epäkohtelias”, Juliet sanoi ja laski viinilasinsa olohuoneessa olleelle pöydälle. Hän nousi ylös ja lähestyi toista varovaisesti.
”En minä pelkää sinua”, hän sanoi hymyillen ja kurotti kättään varovaisesti kohti tuota miestä, mutta pudotti sen sitten takaisin kyljelleen kuitenkaan koskettamatta toista.
”Minäkään en ole ihminen, joten en näe tarvetta tuomita muita vain sen vuoksi miksi he ovat sattuneet syntymään. Minä olen nymfi, tarkemmin ottaen najadi, jos tiedät mitä se tarkoittaa”, hän kertoi. Julietista tuntui turvalliselta kertoa itsestään, sillä tuskin tuo outo mies menisi hänestä huutelemaan ja vaikka menisikin, niin ei kukaan uskoisi häntä. Sitä paitsi hänestä tuntui, että miehen luottamus häneen kasvaisi jos hän jakaisi hieman asioita myös itsestään.

”Sinä voit viettää täällä ainakin tämän yön jos haluat. Oletan, että sinulla ei ole mitään paikkaa mihin mennä”, hän lupasi ja astui taas yhden varovaisen askelen lähemmäs miestä.
”Sitä paitsi sinä kiinnostat minua. En ole koskaan tavannut asuraa ja on monia asioita, joita en teistä tiedä”, nainen kertoi samalla, kun astui jälleen askelen lähemmäs. Hän ojensi kättään uudemman kerran miestä kohti ja jätti sen häälymään muutaman millin päähän tästä antaen tälle mahdollisuuden joko perääntyä tai sulkea etäisyys.
”Sinunkaan ei tarvitse pelätä minua.”

Nala käänsi katseensa olkansa ylitse naiseen kun kuuli toisen liikkuvan häntä kohti. Hän huomasikin Julietin kohottavan kättään ja kevyen sulavan liikkeen avulla hän liikahti hivenen kauemmas toisesta. Hän tuijotti turkooseilla silmillään naista selvästi varautuneena ja katseli toisen jokaista liikettä. Hän kurtisti hivenen kulmiaan kuullessaan ettei toinenkaan ollut pelkkä ihminen. Hän pyöritteli sanaa hetken aikaa päässään. "Olenhan minä teikäläisistä joskus tainnut kuulla", hän totesi sitten. Hän oli kuullut kyllä muista taikaolennoista mutta ei koskaan ollut törmännyt toiseen. Hän seurasi toisen liikehdintää ja antoi oikean jalkansa liukua hivenen taaksepäin valmiina ottamaan askeleen kauemmas. "Ei. Minulla ei tosiaan ole mitään paikkaa mihin voisin mennä. Kuten sanoin olen liikkunut lähinnä vain Intiassa", hän sitten totesi ja pudisti päätään hivenen. Hän kevyesti nojautui taemmas kun nainen otti vieläkin uuden askeleen häntä kohti. Hän kurtisti hivenen kulmiaan toisen kohottaessa käden häntä kohti. Nala katseli hetken aikaa naisen kättä ja nyrpisti nenäänsä hivenen. Hän käyttäytyi huomaamattaan kuin villieläin tietämättä vielä oikein uskaltaisiko luottaa toiseen vai ei. Hän kohotti katseensa hetkeksi aikaa naiseen ja laski sen takaisin toisen käteen. Hän kuitenkin lopulta kuin hyväksymisen merkiksi painoi muutamaksi sekunniksi otsansa naisen sormia vasten ennen kuin perääntyi muutaman askeleen. Hän kohotti lasin taas huulilleen ja vilkaisi sitten ympärilleen.

"Se taitaisi olla melko outoa jos olisit tavannut asuran aiemmin. Liikumme harvoin näin kaukana kotiseuduistamme", hän sitten totesi ja kohautti olkiaan hivenen. Hän vilkaisi ovelle päin kun hissi piti kevyttä ääntä kun joku liikkui rappukäytävässä. Hänen katseensa kuitenkin palautui lopulta takaisin Julietin suuntaan. Hän sipaisi hiuksiaan hivenen ja joi sitten lasin tyhjäksi. Hän laski sen pois käsistään ja sormeili hetken aikaa ranteessaan roikkuvia koruja. "Miksi ihmeessä kiinnostan sinua. Emme me ole sen kummempia kuin muutkaan demonit", hän sitten lisäsi mutta omat sanat saivat hänet säpsähtämään kevyesti. Olihan hän juuri ollut heimoneuvostossa jossa hänen heimonsa korkea-arvoiset jäsenet olivat päätyneet siihen että hänessä oli ominaisuuksia joita demonissa ei pitänyt olla. Hän kurtisti hivenen kulmiaan ja suki hetken hiuksiaan. Lopulta hän kuitenkin kohotti taas katseensa Juliettiin.

Juliet tunsi kuin sähköiskun rätisevän lävitseen, kun toisen otsa kosketti hänen sormenpäitään. Hän joutui näkemään paljon vaivaa tukahduttaakseen tunteen, jonka hän tunsi hieman liiankin hyvin. Hänen teki suuresti mieli vain kaatua miehen syliin, suudella tämän huulet verille ja naida tältä järki, mutta hän päätti olla tekemättä niin, sillä hän ei halunnut säikäyttää toista. Hänen huuliltaan karkasi kevyt huokaus. Joskus ei ollut helppoa omistaa ylivilkas seksuaalivietti.

”En ole pahemmin tavannut muitakaan demoneja. Olen elänyt melko tiiviisti ihmisten tai omieni parissa”, Juliet kertoi ja hymyili pienesti.
”Sitä paitsi olen aina kiinnostunut uusista tuttavuuksista ja sinä vaikutat tutustumisen arvoiselta. Ja sitten on toki vielä se, että en halua jättää sinua heitteille”, hän jutteli ja asteli hieman kauemmas toisesta, sillä tämä ei näyttänyt tulevan kovin hyvin toimeen fyysisen läheisyyden kanssa. Vielä, nainen ajatteli ja pieni hymy kohosi jälleen hänen huulilleen. hän tarkasteli miehen olemusta ja yritti ankarasti olla kuvittelematta tätä alasti epäonnistuen yrityksessään surkeasti. Hän ei vain voinut sille mitään, että tunsi viehätystä lähestulkoon kaikkea liikkuvaa kohtaan ja siitä ei kannattanut edes puhua jos toinen oli muutenkin viehättävä kuten esimerkiksi tuo mies.

Juliet yllätti itsensä tarkkailemasta tuon eksoottisen oloisen miehen silmiä. Silmien eriparisuus miehen muun olemuksen kanssa veti katsetta puoleensa ja nainen ei vain voinut vastustaa houkutusta katsoa niihin tuon tuostakin.
”Ihan oikeasti, minä en aio tehdä sinulle mitään kamalaa. Voit aivan hyvin rentoutua ja istua alas”, hän sanoi pehmeään sävyyn ja viittasi muhkean valkoisen nojatuolin suuntaan.

Nala nyökkäsi kevyesti. Olihan hänkin viettänyt suurimman osan elämästään omiensa parissa toisaalta hän erosi naisesta siinä mielessä että hän ei ollut koskaan kiinnostunut muita lajeista omansa lisäksi. Hän seurasi hetken aikaa naista katseellaan mutta pysyi kuitenkin siinä paikoillaan. Hän seurasi katseellaan naisen viittausta tulia kohti ja jäi katselemaan sitä hetkeksi aikaa. Hän vilkaisi sitten toisen suuntaan ja pudisti päätään kevyesti. "Voin aivan yhtä hyvin seisoakin", hän sitten vain totesi. Hän ei luottanut täysin vielä tähän naiseen ja ympäristö oli outo joten hän mieluummin pysyi varpaillaan kuin uppoutui turvallisuuden tunteeseen. Hän sipaisi uudelleen hiuksiaan ja jäi sitten tuijottamaan hetkeksi aikaa käsiään. Hän katseli niitä jonkin aikaa ennen kuin kohotti katseensa taas Julietiin. Hän tarkkaili toista hetken aikaa hiljaisena ja vilkaisi sitten ulos. Yö taisi olla jo pitkällä ja hän tunsi uupumuksen valuvan ylleen. Olihan takana pitkä matka ja päivä. Hän peitti haukotuksensa käsiensä taakse saaden käsikorunsa kilisemään.

Hän vilkaisi sitten ovia ja pohti mahtoiko niiden takaa löytyä nukkumapaikka. Nala kuitenkin arveli ettei saisi nukuttua kovinkaan hyvin ainakaan hetkeen sillä hän ei halunnut olla niin helppo uhri kenellekään. Hänen katseensa käväisi tuolissa ja sitten naisessa. Hän arvioi etäisyyden ja lopulta siirtyi sulavin mutta melko nopein liikkein tuolin luokse. Hän istahti siihen ja painoi silmänsä kiinni hetkeksi aikaa.

Hän ei koskaan ollut välittänyt läheisyydestä. varsinkaan fyysisestä sellaisesta. Hän oli kyllä kuullut demoneista jotka tulivat ihmismaailmaan lähinnä vain fyysisen mielihyvän vuoksi mutta hän ei ollut koskaan nähnyt mitään halua siihen. Koko toimitus oli hänestä aina ollut hivenen karmiva. Nala värähti hivenen ja suoristeli silkkistä paitaansa sormillaan hetken aikaa. Demoni pysyi kuitenkin kaiken aikaa hivenen varuillaan ja ei rentoutunut täysin vaikka tuolin pehmeys sitä miltei vaati.

Juliet kurtisti kulmiaan hieman ärtyneenä toisen käytöksen vuoksi. Hänestä olisi ollut vain kohteliasta mennä suoraan pyynnöstä istumaan, mutta toinen ei näemmä välittänyt sellaisista asioista. Ei toinen voinut yhä epäillä, että hän hyökkäisi tämän kurkkuun kiinni. Nainen hymähti hieman, kun tuo outo mies haukotteli, ainakaan tuo ei ollut mikään ikiliikkuja. Omalla tavallaan Juliet toivoi, että mies kysyisi nukkumapaikkaa, sillä häntä itseäänkin alkoi pikkuhiljaa nukuttaa melko paljonkin ja hänen olisi helpompi vastustaa fyysisen läheisyyden tarvettaan jos hän olisi eri huoneissa miehen kanssa.

Juliet hymyili, kun toinen lopulta uskaltautui istumaan tuoliin.
”Katso nyt, ei se tuoli haukannut sinua takapuolesta, kun istuit siihen”, hän kiusoitteli miestä ja risti jalkansa sirosti. Hänen ihonsa kihelmöi kaipuusta saada kosketusta.
”Jos olet uninen niin tuo vasemmanpuoleinen ovi vie vierashuoneeseen. Siellä on oikein pehmeä ja mukava sänky”, nainen kertoi ja taisteli haukotusta vastaan. Hänen silmäluomensa tuntuivat kammottavan raskailta.

Ei mennyt kauaa siinä hiljaisuudessa, kun Julietin silmät lopulta painuivat kiinni ja tämä nukahti sohvan pehmeyteen. Hän valahti nukahtaessaan hieman rennompaan asentoon ja hänen huuliaan jäi koristamaan hento hymy.

Nala vilkaisi oven suuntaan josta Juliet kertoi löytyvän vierassänky. Hän käänsi katseensa takaisin naiseen ja katseli toista hetken aikaa hiljaisena. Hän kurtisti hivenen kulmiaan ja liikahti paikoillaan. Lopulta hän nousi varovasti. Hän asteli rauhallisin askelin oven luokse ja raotti sitä. hän jäi katselemaan hetkeksi aikaa ympärilleen ja sitten pehmeän näköistä sänkyä. Hän astui sisälle huoneeseen ja painoi oven perässään kiinni. Hän jäi kuuntelemaan hetkeksi aikaa oven toiselta puolelta kuuluvia ääniä mutta nainen taisi oikeasti olla unessa. Hän asteli sängyn luokse ja varovasti riisui korut yltään laskien ne pöydälle sängyn viereen. Hän istahti sitten alas ja tuijotti ovea hetken aikaa miettien. Hänellä olisi muutama eri vaihtoehto nukkumisen suhteen. Hän voisi muuntautua linnuksi ja nukkua jossakin korkealla mutta hän ei ollut koskaan välittänyt nukkumisesta kun oli eri muodossa. Hän vilkaisi ovea ja sänkyä. Nala oli melko varma että heräisi siihen jos ovi aukeaisi. Niinpä hän varovasti laskeutui makaamaan sängylle. Hän kuunteli ääniä ympäriltään. Ulkoa kuului autojen huminaa ja jostain kaukaa hälytysajoneuvojen sireenit soivat. Hän huokaisi hiljaa ja painoi silmänsä kiinni.

Hänellä nukahtaminen kesti muutaman tunnin sillä jokainen kovempi ääni sai hänet varuilleen. lopulta kuitenkin uupumus oli aivan liikaa ja hän nukahti kevyeen uneen kaivautuen peiton alle pehmeään sänkyyn. Hänen unensa pysyi kuitenkin melko katkonaisena sillä hän oli yhä huolissaan turvallisuudestaan. Hän ei välttämättä pelännyt naista joka oli antanut hänelle suojan vaan enemmänkin uhkaavaa uutta ympäristöä.

Kuitenkin viimein kun auringon säteet alkoivat jo sarastaa horisontissa ja aamu alkoi valjeta sai Nala vihdoin ja viimein syvemmästä unesta kiinni ja nukahti rauhalliseen syvään uneen. Edes kaduilta kaikuvat äänet eivät saneet häntä säpsähtämään hereille.

Juliet havahtui sohvalta joskus aamuyön aikaisina tunteina ja nousi unisena seisomaan. Ei ollut hänen tapaistaan nukahtaa sohvalle ja nyt hänen niskansa huusivat armoa. Hän huokaisi ja antoi katseensa kiertää olohuonetta huomaten, että hänen vieraansa ei ollut siellä. Hiljaa kuin hiiri hän hiippaili vierashuoneen ovelle ja painoi korvansa sitä vasten. Hetken tarkkaavaisesti kuunneltuaan hän kuuli rauhallista hengitystä ja hymy nousi hänen huulilleen. Hänen vieraansa nukkui rauhallisesti. Hiljaa hän siirtyi omaan sänkyynsä.

Juliet avasi silmänsä raukeasti, kun tunsi aamuauringon lämmittävän hänen paljaita sääriään. Hän nousi ylös sängystään ja veti aamutakkinsa päälleen suunnaten sitten keittiöön. Hän vilkaisi vierashuoneen suuntaan ja hymähti iloisesti, kun huomasi huoneen oven olevan vielä kiinni. Keittiöön saavuttuaan hän laittoi kahvin tippumaan ja teen keittymään, sillä ei tiennyt, kumpaa noista hänen vieraansa joisi mieluummin. Kahvin alkaessa porista kotoisasti hän kaivoi jääkaapista erilaisia ruokia ja ryhtyi kattamaan värikästä kasviksista koostuvaa aamiaista ruokapöytään. Hän kattoi pöytään kaksi lautasta ja mukit sekä lasit ja laittoi pöydän päähän valtavan kannun raikasta tuoremehua. Hän kaatoi omaan kuppiinsa kahvia ja istui odottamaan, että hänen vieraansa heräisi.

Vasta viereisestä huoneesta kuuluva kolina herätti Nalan. Hän raotti silmiään ja oikoi jalkojaan hetken ennen kuin nousi istumaan. Hänen katseensa käväisi ympäristössä ja muistot edellisestä päivästä saivat hänet huokaisemaan hiljaa. Hän pudisti päätään kevyesti sivulta toiselle ja kallisti päätään kevyesti. Hän nousi sitten ylös ja suki hiuksensa suoralle jakaukselle. Hän asteli katselemaan hetkeksi aikaa ikkunasta ulos ennen kuin jäi kuuntelemaan viereisestä huoneesta ääniä. Kahvin tuoksu veti häntä puoleensa mutta hetken hän käytti siistien vaatteitaan ja sujauttaen käsikorunsa ranteeseensa. Hän asteli sitten ovelle ja laski kätensä hetkeksi aikaa kahvalle.

Avatessaan oven hän tunsi heti silmät itsessään. Aurinko paistoi verhojen välistä suoraan häntä kohti ja hän joutui siristämään silmiään. Valo sai kuitenkin hänen kultaiset hiuksensa sekä ihonsa koukerot kimaltelemaan. Hän jäi katselemaan Julietia ja nyökäytti päätään kevyesti. "Huomenta", hän totesi sitten ja asteli lähemmäs pöytää. Hän katseli pöydän antimia hetken aikaa pieni epäilys silmissään ja vilkaisi sitten kahvin suuntaan. Varovaisin askelin hän asteli läpi huoneen pöydän luokse. Hän nosti käteensä tyhjän kupin ja kaatoi siihen kahvia. Hän otti kahvista pitkän hörpyn ja huokaisi nautinnollisesti.

Hänen katseensa siirtyi sitten pöytään ja siinä oleviin antimiin. Hän katseli niitä hetken aikaa ennen kuin istahti alas. Nala vilkaisi Julietin suuntaan mutta tyytyi nostamaan vain kupin huulilleen ja katselemaan ruokaa.

Juliet hymyili keittiöön astelevalle miehelle.
”Huomenta itsellesi”, hän sanoi pirteästi ja hörppäsi kahvistaan. Hän tarkkaili miehen touhuja tiiviisti ja ryhtyi sitten kuorimaan itselleen omenaa. Kuorittuaan hedelmän hän viipaloi sen kauniiksi kuutioiksi ja alkoi sitten napostella niitä hitaasti ja nautinnollisesti. Hän vilkaisi miestä ja huomasi, että tämä ei ollut syönyt mitään.
”Mitä sinä yleensä syöt? Toivottavasti tässä on jotain mistä pidät. Jos on niin käy ihmeessä käsiksi, sinun täytyy olla nälkäinen. Jos tässä ei ole mitään mitä voit syödä niin voimme kyllä käydä kaupassa myöhemmin, jotta saat jotain murua rinnan alle”, nainen jutteli vieraalleen ja viittoi ympäriinsä pöydän antimiin. Hänellä ei ollut pienintäkään havaintoa mitä miehenkaltaiset otukset söivät, joten hän ei tiennyt kelpaisiko mikään pöydässä oleva toiselle.

Omenansa syötyään Juliet kiinnitti taas huomionsa mieheen.
”Sinä näytät kauniilta auringonvalossa”, hän sanoi hyväntuulisesti ja katseli, kun aamuaurinko heijasteli miehen hiuksista ja ihosta.
”Olet kuin hieno kultakimpale keittiössäni”, nainen naurahti ja kaatoi itselleen appelsiinimehua.
”Pidätkö appelsiinimehusta?” hän kysyi ja ojensi mehukannua toista kohti.

Nala seurasi hetken aikaa katseellaan kun Juliet kuori omenaa ja käänsi sitten katseensa taas ruokaan edessään. Hän otti hörpyn kahvistaan ennen kuin laski sen pöydälle ja lopulta toisen kysymysten tuloksena nosteli lautaselleen jonkin verran hedelmiä. Hän alkoi kuorimaan mandariinia hiljaisena ja söi sen vilkasten naista kurtistaen hivenen kulmiaan. "Kauniilta? Olen demoni ei minun kuulu näyttää kauniilta", hän totesi ja sipaisi hiuksiaan kevyesti pois kasvoiltaan. Hän jatkoi sitten syömistään ja kohautti vain olkiaan. Hänen katseensa valui lasiin ja takaisin naiseen. Nala kohautti olkiaan hivenen mutta kaatoi kuitenkin lasillisen mehua itselleen. Hän jatkoi syömistään ja söi loput aamiaisestaan. Hän joi mehulasinsa tyhjäski ja viimeisteli sen jälkeen kahvinsa. Hän nousi sitten ylös ja asteli siroin askelin ikkunan luokse jääden katselemaan kadulle. "Mitä yleensä ihmiset tekävät päivisin?", hän kysyi ja seuraili kadulla kulkevia ihmisiä. Hän ei ollut koskaan viettänyt edes yötä ihmisten parissa. Ainoa mitä hän tiesi oli se että ihmisillä tuntui yleensä olevan kauhea kiire jonnekkin. Hän käänsi katseensa Julieteen ja katseli naista hetken aikaa hiljaisena.

"Minun kai pitäisi mennä. En voi jäädä tännekkään joten täytyisi löytää paikka jossa voisin yöpyä pidempään kunnes keksin mitä teen seuraavaksi", hän sanoi ja suti hivenen silkkisiä vaatteitaan pois rypyistä jotka olivat jääneet kankaaseen yön aikana. Nala kääntyi taas katseleman hetkeksi aikaa kadulla kulkevia ja huokaisi. "Tiedätkö sinä mistä olisi hyvä aloittaa?", hän uteli ja kallisti päätään hivenen. Hän tiesi kyllä kaipaavansa apua sillä hän tiesi aivan liian vähän tästä maailmasta. Nyt nuorta demonia harmitti ne ajat jolloin hän ei ollut kuunnellut ihmisten maailmaan liittyviä seikkoja. "Tarvitsen kai työn. Jos haluan saada asuin paikan", hän totesi mietteliäänä. Toki hän voisi vain varastella ihmisiä mutta ehkä olisi joku helpompi vaihtoehto mikä vaatisi vähemmän panosta ja josta saisi enemmän rahaa.

”Eikö kauneus voi olla joskus hyvinkin pelottavaa?” Juliet kysyi, kun toinen sanoi, että demonin ei kuulunut olla kaunis.
”Minusta ainakin joskus henkeäsalpaavan kauniit ihmiset ovat pelottavampia kuin kammottavat rumilukset”, nainen sanoi ja hymyili vieraalleen. Hän lopetteli aamiaisensa ja käveli sitten miehen vierelle katsomaan ikkunasta.
”Ihmiset käyvät töissä tai tapaavat ihmisiä tai käyvät harrastuksissaan tai tekevät mitä vain mieleen juolahtaa”, hän kertoi hymyillen.
”Nyt on kuitenkin lauantai, joten monet ihmiset viettävät vapaapäivää ja heidän ei tarvitse mennä töihin”, Juliet jatkoi selostamistaan. Hän kohtasi miehen katseen ja taas hän tunsi saman eilisiltanakin koetun sähkövirran kulkevan vartaloaan pitkin. Äkkiä hän käänsi katseensa pois ja ryhtyi korjaamaan astioita pöydästä. Hänen täytyi hillitä itsensä.

Juliet kuunteli toisen puhetta puuhailunsa lomassa ja kääntyi sitten tätä kohti.
”Asuntoa ei löydä ihan niin helposti ja työpaikkaakaan ei ole kovin helppo saada”, hän kertoi ja nojautui keittiön työtasoon.
”Töitä sinun kannattaa vilkaista esimerkiksi lehden työnhakupalstoilta tai sitten mennä ihan kyselemään ovelta ovelle, mutta voit kyllä oleskella täällä sillä välin ennen kuin saat töitä. Varmasti täällä on jotain turvataloja, joissa voit nukkua, mutta ne ovat melko likaisia ja täynnä kodittomia haisevia ihmisiä”, nainen jutteli ja mietti kuinka mukavaa olisi saada toinen asumaan täällä jonkin aikaa. Hänellä olisi mukavasti aikaa houkutella mies makaamaan kanssaan ja sitten ajaa tämä pihalle. Tai ehkä ottaa tämä vakipanokseen...

"Kai se niinkin voi olla. Mutta minunkaltaiseni demoneissa arvostetaan eniten sitä mitä kauempana on ulkonäöllisesti ihmisistä.", Nala totesi naisen sanoille kauneudesta. Hän tuijotteli sitten taas ikkunnasta ulos hiljaisena ja kuunteli astioiden kilinää. Hän punnitsi vaihtoehtojaan mielessään. Hän vilkaisi sitten ympärilleen mietteliäänä. Tarjosihan Juliet hänelle paikaa joksikin aikaa. Hän nyökkäsi sitten vain kevyesti. "Kai jään sitten tänne ainankin toiseksi yöksi", hän vastasi hyväksyvästi. Työnhakeminen kuulosti hankalalta ja demoni taipui takaisin vanhaan mietintäänsä varastamisesta. Hän pystyisi käyttämään kuitenkin taitojaan helposti sen hyväksi ja sillä tavoin viemään rahat. Hän ei halunnut fyysisesti vahingoittaa ketään ellei ollut pakko. Olihan hän jo nuoresta iästä oppinut arvostamaan elämää sellaisena kuin se oli. Hän sipaisi uudelleen hiuksiaan ja kaivoi sitten taskustaan nauhan sitoen sen avulla hiuksensa kevyelle nutturalle. Nala pureskeli huultaan ja seuraili kaduilla olevia ihmisiä. Hän ei välittänyt kovinkaan ulkona väkijoukon mukana liikkumisesta mutta siihen oli varmaankin totuttava jos hän halusi koittaa elää normaalisti. Hän loi viimeisen katseen kadulle ja asteli sitten nojatuolin luokse istahtaen alas. Hän nosti jalkansa ristiin ja laski kädet polvilleen painaen silmänsä kiinni.

Hän koetti tavoitella omaa ulottuvuuttaan ja tunsi kuinka se oli läsnä mutta tuntui silti niin etäiseltä. Hän tiesi ettei ollut tervetullut sinne enää. Nuorukainen nyrpisti nenäänsä hivenen ja raotti silmiään sitten. Nala jäi tuijottamaan eteensä mutta kuunteli silti jokaista ääntä joka asunnosta kuului. Hän tunsi olonsa yhä turvattomaksi ja tiesi että jos jotain äkillistä tapahtuisi hän halusi olla valmiina puollustamaan itseään. Hän kaipasi kotiin vaikka oli ollut sieltä vasta niin vähän aikaa poissa. "Kai sitä työtä täytyisi sitten alkaa etsimään", hän totesi lopulta hiljaa. Voisihan hän ensin tutkia mitä töitä ihmisillä oli tarjolla ja päättää vasta sitten. Demoni halusi myös mahdollisimman pian päästä omilleen. Hän ei pitänyt laisinkaan siitä että oli riippuvainen jonkun toisen asioista.

”En tiedä kannattaako sinun ihan tältä seisomalta ryhtyä työnhakuun. Se on entistä vaikeampaa jos sinulla ei ole minkäänlaista koulutusta tai edes tietämystä tästä maailmasta”, Juliet sanoi ja istahti sohvalle. Häntä alkoi pikkuhiljaa ärsyttää toisen passiivinen asenne häntä kohtaan ja hän sulki silmänsä.
”Sinun täytyy oppia kommunikoimaan ihmisten kanssa luontevasti ennen kuin ryntäät suin päin heidän keskelleen kamalaan työnhakuruljanssiin”, hän jatkoi ja venytteli nautinnollisesti. Sitten hän nousi ylös ja meni huoneeseensa vaihtamaan vaatteita.

Pian Juliet palasi olohuoneeseen yllään löysähköt ohutta kangasta olevat kermanväriset housut ja lämpimänruskea pitkähihainen venekaula-aukkoinen paita. Naisella oli ranteissaan muutamia kultaisia koruja, korvissaan kultaiset korvakorut ja kaulassaan kultainen riipus.
”No, mitä sinä aiot tehdä?” hän kysyi jossain määrin haastavaan sävyyn toiselta.

Nala kohotti katseensa Julietiin ja katseli naista hetken aikaa kuunnellen toisen sanoja. Hän laski sitten katseensa käsiinsä ja pysyi hiljaisena hetken aikaa. Hänellä ei tosiaan ollut hajuakaan ihmisten tavoista. Hän ei kuitenkaan halunnut istua vain aloillaan ja odottaa että jotain tapahtuisi. Hän kuunteli kun toinen hävisi makuuhuoneeseensa ja jäi taas katselemaan hetkeksi aikaa ikkunasta ulos. toisen askeleet kuitenkin palasivat pian takaisin olohuoneeseen. Hän vilkaisi nopeasti toisen suuntaan ja naisen kultakorut saivat uteliaan katseen mutta pian hän jäi taas tuijottamaan ikkunan suuntaan. Toisen haastava äänen sävy sai hänet hivenen hämmentymään ja hän kohotti katseensa naiseen. Nala kohautti sitten olkiaan ja kallisti päätään sivulle. "Kai minä lähden tutustumaan tähän kaupunkiin", hän sitten ilmoitti ja nousi ylös. Hän asteli rauhallisin askelin ikkunan luokse ja käänsi katseensa Julietiin. "Jos vain voisit avata ikkunan?", hän pyysi sitten.

Hän sipaisi hiuksiaan pois kasvoiltaan ja painoi silmänsä kiinni. Kesti muutaman hetken ennen kuin nuoren demonin tilalla oli pieni sievä lintu. Lintu lennähti ikkunalaudalle ja hypähti sitten katsomaan Julietin suuntaan. Tässä muodossa Nala pystyisi rauhassa tutustumaan ympäristöön ilman että herättäisi huomiota ulkonäöllään.

// Pahoittelen, että minulla on kestänyt näin kauan vastata. On ollut kamalasti kiireitä. Pahoittelen myös sitä, että vastaus on näin lyhyt. \\

”No kaupunkiin tutustuminen on ainakin alku. Suosittelen myös kiinnittämään huomiota ihmisten käyttäytymiseen eri tilanteissa”, Juliet kehotti ja avasi ikkunan hieman hämillään.
”Kyllä ovestakin toki pääsisi, mutta tee miten haluat”, hän sanoi ja kohotti kulmiaan toisen muuttuessa linnuksi.

”Jaaha, sinustahan paljastuu uusia puolia hetki hetkeltä”, hän sanoi käsi avoimella ikkunalla, että se ei pamahtaisi kiinni ulkona puhaltavan melko navakan tuulen vuoksi.
”Yritä pärjätä ja oppia uutta ja muista, että minun oveeni, tai ikkunaani, saa tulla koputtelemaan jos siltä tuntuu. Olen käytettävissä”, hän sanoi ja viittasi sitten kohti ikkunaa. Ulkoa puhaltava viima oli kylmä ja hänen ihonsa alkoi nousta kananlihalle.

//Ei se mitään : )//

Nala katseli naista linnun muodossa vielä hetken aikaa ja visersi vain merkiksi siitä että oli ymmärtänyt toisen sanat ennen kuin hypähti ikkunalaudalta ja lensi pienesti kaartaen alas kadulle jotta voisi painaa talon mieleensä. Hän laski ikkunan rivistöstä oikean ja kun oli varma että muisti paikan pieni varpunen avasi siipensä ja lennähti katua eteenpäin tutkimaan ympäröivää maailmaa jossa kaikki tuntui olevan täysin uutta hänelle.

//Tynkä. Mut se taisi olla siinä? Ainankin tältä osin vai miten?//