You will meet someone

//Eli Luseina ja Juliet tänne//

Punahiuksinen nuori tyttö asteli hiljalleen kävelykatua pitkin, liikkeiden näyteikkunoita tuijottaen. Oli ihana ilma, vaikka oli jo syksy. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja oli ihanan lämmintä vuodenaikaan nähden. Tuulikin oli vain kuin hento kuiskaus. Tyttö kuitenkin pohti kovasti, oliko häneltä jäänyt jotain tekemättä. Hän kirosi hajamielisyyttään samalla kun seisahtui erään pienen putiikin eteen ja katseli söpöjä enkelihahmoja, jotka hymyilivät lasin toisella puolella. Tyttö katseli niitä hetken ja hymyili melkein itsekin, kunnes huomasi erään asiakkaan katselevan häntä kiinnostuneena putiikista. Tyttö hätkähti, hymyili ujosti ja jatkoi matkaansa.

Alyssa liikkui nyt jo melkein hypellen. Nätti ilma piristi kummasti mieltä. Hän hymyili tutuille, puolitutuille ja vieraillekin, jotka kävelivät vastaan. Hänen mieleensä kuitenkin palasi taas se asia, jota hän oli pohtinut. Varmasti hän oli jotain unohtanut. Oliko hänellä työvuoro illalla? Vai tapaaminen? Vai oliko ylipäätään mitään? Huokaisten hän istahti läheiselle penkille ja raapi päätään. Hänen täytyisi soittaa taas pomolleen ja kysyä työvuorosta. Ja saisi taas naurut. Suutaan mutristaen Alyssa alkoi penkoa käsilaukkuaan etsien kännykkäänsä. Tyttö kaivoi laukustaan kirkkaanoranssin kännykkänsä ja huomasi akun olevan loppu. Kiroten hän heitti kännykän takaisin laukkuunsa ja ärsyyntyi kunnolla. Miksi teknologian piti olla näin epäluotettavaa? Alyssa ärsyyntyi tyhmästä ajatuksesta lisää ja tunsi sormenpäitään pistelevän. Voi pahus, nyt hänen oli pakko rauhoittaa itsensä tai kävisi köpelösti. Että pitikin suuttua noin mitättömästä asiasta!

Juliet peilasi itseään näyteikkunoista kulkiessaan pitkin katua. Hän oli ulkonäköönsä erittäin tyytyväinen. Tänään hän oli kihartanut osan hiuksistaan löysille korkkiruuvikiharoille ja koristellut niitä pienillä valkoisilla kukilla. Hänen meikkinsä oli runsasta ja melko tummaa ja hän oli koristanut huulensa kirkkaanpunaisella huulipunalla. Yllään hänellä oli puhtaanvalkoinen reisien puoleenväliin kevyen leijailevasti laskeutuva mekko ja hyvin korkeat valkoiset avokärkiset korkokengät. Hänen askelensa kopisivat kuuluvasti kiveyksellä.

Juliet nautti siitä, kun häneen kiinnitettiin huomiota. Hän huomasi monien ohikulkijoiden jäävän katsomaan hänen peräänsä ja hän ei olisi voinut olla tyytyväisempi. Hän hymyili erityisen komealle vastaantulevalle miehelle ja sai tämän pysähtymään kesken askelen. Naista tuo huvitti kovasti. Hänestä oli mukavaa vain kävellä pitkin katuja näin ihanalla ilmalla. Hän ei ollut menossa minnekään, eikä hänen tarvinnutkaan mennä minnekään. Hänen päivänsä oli täysin vapaa. Kevyesti hyräillen hän jatkoi matkaansa katua pitkin, kun joku törmäsi häneen.
”Katso eteesi!” hän kivahti tuohtuneena itseensä törmänneelle miehelle, joka oli julkeasti napannut hyvän otteen hänen takapuolestaan ennen kuin oli kiiruhtanut pois. Juliet kumartui nostamaan pudonnutta käsilaukkuaan ja ylös noustessaan hänen katseensa osui vain muutaman askelen päässä penkillä istuvaan tyttöön, joka näytti harvinaisen närkästyneeltä. Hän asteli pitkin askelin penkin luo ja istahti tytön viereen.
”Miksi noin äkäinen ilme näin kauniilla ilmalla?” hän kysyi samalla, kun risti sirosti jalkansa.

Alyssa oli niin keskittynyt kännykkänsä kiroamiseen, ettei juuri huomannut pientä välikohtausta aivan lähellään. Vasta naisen ääni sai hänet hieman havahtumaan ja vilkaisi yhä tuohtuneena äänen suuntaan. Hän näki nuoren, kauniin naisen, jolla oli melkein samanväriset hiukset kuin Alyssalla itsellään. Nainen oli antanut palautetta jollekin miehelle ja oli nyt kumartunut poimimaan käsilaukkuaan. Kun nainen nousi ylös ja katsoi Alyssan suuntaan, tyttö vallan hätkähti ja käänsi katseena pois. Hän mietti, oliko hänen kasvoillaan yhä ärsyyntynyt ilme ja yritti saada näyttämään itsensä hyväntuulisemmalta.
Hyvin pian Alyssa tunsi kevyen ilmavirtauksen, kun äskeinen nainen istahti hänen viereensä. Alyssa tunsi itsensä hieman vaivaantuneeksi, ja naisen äkillinen kysymys sai tytön taas hätkähtämään. Tyttö vilkaisi naisen suuntaan ja pakotti kasvoilleen iloisen hymyn.
"Äh, kännykkäni vain reistailee, ja olen liiankin helposti suuttuvaa tyyppiä", Alyssa vastasi yrittäen kuulostaa huolettomalta ja väläytti varsinaisen Pepsodent- hymyn. Tyttö katseli naista ja tajusi, että hän oli tuttu jostain... mutta mistä? Alyssa yritti kuumeisesti miettiä, missä oli nähnyt tuon kauniin naisen. Tajutessaan, että oli tuijottanut naista avoimesti jonkin aikaa, hän käänsi katseensa jalkoihinsa ja vaivaantui tennareidensa risaisuudesta, kun vieressä istui hyvin tyylikäs ihminen.
"Tuota, oletko kenties julkkis? Näytät todella tutulta, mutta en vain keksi mistä", Alyssa kysyi hieman kömpelösti ja hymyili taas katsoessaan naisen suuntaan. Toivottavasti nainen ei olisi ylpeä, jos sattui olemaan julkkis - jotkut kun vetävät tällaisista kysymyksistä herneen nenäänsä.

”Mikäs kännykkääsi vaivaa? Vaikkakin minusta tuntuu, että niitä vaivaa aina jokin. Ovat niin kovin epäluotettavia”, Juliet jutteli pirteästi ja otti kasvoilleen leveän hymyn, kun joku otti hänestä kuvan kännykän kamerallaan. Nainen oli tottunut siihen, että ihmiset huomasivat hänet kadulla ja jotkut tunnistivatkin hänet kaiken maailman mainoksista ja lehtien kansista. Monesti nekin ihmiset, jotka eivät tunnistaneet häntä, tulivat juttelemaan ja halusivat ehkä ottaa valokuvankin. Ei se Julietia haitannut, hän ennemminkin nautti kaikesta saamastaan huomiosta.

Juliet pisti merkille, että tyttö tuijotti häntä melko kiinteästi. Hän hymyili tälle ja tuijotti sitten samalla mitalla takaisin. Hänen silmiinsä tuo tyttönen oli melko arkisen näköinen, mutta kuitenkin kovin sievä. Tytöllä oli hieno vartalo kaikessa laihuudessaan ja tämä oli varsinkin Julietin silmiin kovin lyhyt. Nainen oli sitä mieltä, että tuo tyttö oli yksi halattavimman näköisistä otuksista, jonka hän oli nähnyt vähään aikaan. Tyttönen näytti siltä, että tämä voisi melkein hajota liian kovakouraisessa käsittelyssä.
”Ah, no en tiedä kuinka kova julkkis olen, mutta olen malli. Olet ehkä nähnyt minut lehtien kansissa tai mainoksissa tai televisiossa”, hän kertoi, kun tyttö kysyi hänen julkisuudestaan. Hänestä oli hauskaa, että tuo tyttö oli muistanut nähneensä hänet jossain. Oli aina vain parempi hänen uralleen jos hänet tunnettiin hyvin.
”Joten mikäs sinun nimesi on ja kuinka vanha olet?” nainen kysyi hymyillen tytölle oikein hurmaavasti. Hänestä tyttö näytti melko nuorelta, mutta ainahan ulkonäkö saattoi pettää. Ei kukaan uskonut hänenkään olevan yli nelikymppinen.

Alyssa oli tuijottant naista niin tiiviisti, että tämän kysymys oli mennyt aivan ohi korvien. Tyttö ravisti hieman päätään ja vastasi naiselle oman kysymyksensä perään: "Akku vain loppui. Olet kyllä oikeassa, teknologiassa on aina jotain vikaa." Alyssa hymyili päälle ja huomasi naisen tuijottavan häntä takaisin. Tyttö vilkaisi omia vaatteitaan; oliko hänellä likaläiskä jossain? Toivottavasti ei. Nainen kuitenkin tuijotti hyväntahtoisen näköisesti, joten Alyssa rentoutui ja tunsi pienen mielihyvän kasvavan sisimmissään.

Kun nainen vastasi Alyssan kysymykseen, hänen muistinsa ikään kuin avautui ja tietty muisto tulvi ulos. Hän oli nähnyt televisiossa erään mainoksen, jossa nainen oli esiintynyt. Alyssa kurtisti huomaamattaan kulmiaan, kun hän yritti saada päähänsä naisen nimeä. Joku J:llä alkava se oli... Julia? Juliet! Se se oli.
"Aivan! Olet Juliet Fay, eikö? Olen nähnyt sinut televisiossa!" tyttö sanoi innostuneena ja hymyillen. Hän oli jo pitkään ihaillut naisen kauneutta ja muotitietoisuutta sekä varsinkin pituutta. Voi kun hänkin olisi noin pitkä... Nyt kun Alyssa oli tunnistanut vieressään istuvan naisen, hän alkoi tutkia tätä paremmin. Nainen oli hoikka ja pitkä, kuten mallit yleensäkin, ja ulkonäkö oli viimeisen päälle huoliteltua. Hän ihaili naisen hiuksia ja alkoi hypistellä omia, hieman sotkuisia kiharoitaan.
Tyttö havahtui naisen toiseen kysymykseen. Oliko hän taas syventynyt tuijottamiseen? Jestas, kuinka epäkohtelias hän olikaan!
"Olen Alyssa Mitchell ja 19-vuotias iältäni. Näytän kyllä melko nuorelta pituuteni ja ruumiinrakenteeni takia", hän vastasi yhä hymyillen, tosin hieman vaivaantuneesti nyt.
"Olen todella pahoillani, kun olen näin epäkohtelias ja tuijotan. On vain hienoa tavata julkkis ja vieläpä noin kaunis", Alyssa lisäsi punastuen. Kylläpä hän kuulosti mielistelijältä. No, aina kannatti olla kohtelias. Pieni tuulenvire toi naisen tuoksun tytön nenään, ja hän pienellä liikkellä haisteli ilmaa. Oliko tuoksu kenties parfyymia vai naisen omaa? Hyvä tuoksu se kuitenkin oli.

//Kauhia kun onkin tönkköä tekstiä! Kyllä huomaa, etten ole vähään aikaan pelannut... :-D//

”Olen kyllä”, Juliet myönsi, kun toinen muisti hänen nimensä. Hänestä oli aina hauskaa, että joku oli hänestä niin kiinnostunut, että vaivautui painamaan hänen nimensä mieleen ennen kuin oli edes tavannut häntä.
”No hei Alyssa, hauska tutustua”, Juliet sanoi ja ojensi kätensä toista kohti kätelläkseen tätä. Hymy kohosi hänen huulilleen, kun toinen kehui häntä ja hän naurahti heleästi.
”Sinähän imartelet minut piloille”, hän suorastaan kehräsi ja kääntyi paremmin tytön puoleen. Hän antoi katseensa taas skannata tyttöä ja hymyili sitten.
”Mutta kyllä sinäkin olet oikein sievä tapaus”, hän sanoi hymyillen ja hipaisi sormenpäillään toisen hiuksia. Hän piti siitä kuinka tytön hiukset näyttivät niin luonnollisella tavalla kamalan suloisilta. Toki hän arvosti sitäkin jos joku jaksoi laittautua oikein kunnolla, mutta luonnollinen kauneus oli sekin jotain. Se oli jotain mitä harvemmilla ihmisillä oli.
”Kävelisitkö kanssani?” hän kysyi tytöltä ja nousi seisomaan.

//Pahoittelen, kun vastaamisessa kesti niin kauan ja vastaus on vielä lyhytkin. On ollut kamalasti kiireitä, pahoittelen. \\

Alyssa tarttui naisen käteen esiteltyään itsensä ja puristi hellästi. Vau, hän todellä kätteli julkkista - siistiä!
Tyttö huomasi, kuinka hänen kehunsa tekivät vaikutuksen Julietiin. Kun tämä sanoi häntäkin sieväksi, Alyssa punastui korviaan myöten melkein hiustensa värisiksi. Kun toinen kosketti hänen hiuksiaan, tyttö hymyili ujosti ja yritti rentoutua. Kun Juliet kysyi, kävelisikö Alyssa hänen kanssaan, tyttö nyökkäsi ja nousi myös seisomaan.
"Mihin suuntaan haluat lähteä?" Alyssa kysyi ja vilkaisi yläviistoon naisen kasvoihin. Nyt ainakin hän tunsi itsensä lyhyeksi. Tyttö katseli ympärilleen ja huomasi väkijoukon lisäntyneen. Jotkut katselivat heitä ohittaessaan heidät, tunnistivat varmaan Julietin. Tai sitten kaksi punapäätä yhdessä huvittivat heitä. Tyttö sipaisi karanneen hiussuortuvan kasvoiltaan ja hieroi sitten käsiään. Istuskellessa oli tullut hieman kylmä, mutta liikkelle lähteminen toivottavasti lämmittäisi.

//Eipä mitään, itsellänikin on ollut kiireitä (ja tulee olemaan) :-). Tulipa tästä lyhyt, pahoittelen!//

// Anteeksi, kun tässä on kestänyt n'in luvattoman kauan. On ollut kasoittain kiireitä. Tästä eteenpäin yritän kyllä aktivoitua ^____^ \\

”Eipä sillä suunnalla ole niin väliä, en ole menossa minnekään”, Juliet sanoi ja lähti askeltamaan tietä eteenpäin. Hän käveli melko hitaasti, sillä ei halunnut jättää uutta tuttavuuttaan jälkeen, hänen jalkansa olivat kuitenkin melko lailla pidemmät kuin tuon tyttösen.
”Onko sinulla jotain paikkoja, joihin yleensä menet?” hän uteli toiselta samalla, kun he ohittivat kahvilan toisensa jälkeen.

Nainen katseli kiinnostuneena kahviloiden ikkunoissa olevia mainoksia ja lopulta pysähtyi yhden kohdalle.
”Ethän pistä pahaksesi?” hän kysyi ja viittasi kohti kahvilaa samalla, kun astui sisään.
Sisällä heitä vastaan käveli tummahiuksinen hieman pyylevä mieshenkilö. Miehen suu kääntyi hymyyn, kun hän näki parivaljakon.
”Neiti Fay! Ihanaa, että poikkesitte! Se tavallinen?” mies kysyi ja hieroi käsiään yhteen innostuneena. Juliet hymyili miehelle.
”Hei vaan Cleto. Juuri se. Ja anna seuralaiselleni mitä hän haluaa ja lisää se minun laskuuni”, hän sanoi ja lähti astelemaan kohti erästä ikkunapöytää miehen ottaessa Alyssan tilauksen ja viilettäessä sitten kohti keittiötä.
”Käyn täällä melko usein istuskelemassa. Minusta on mukavaa tarkkailla ohikäveleviä ihmisiä”, hän sanoi ja viittasi ikkunasta ulos.

Istuivat hetken ja lähtivät sitten omille teilleen.

//Loppui, kun toinen pelaaja katosi\\