Nimi: Alexander Blackwood
Ikä: 28 (Syntynyt 1336, kuollut 1364)
Sukupuoli: Mies
Kansallisuus: Englantilainen
Laji: Vampyyri
Ammatti/Koulutus: Eläessään oli sotilas satavuotisessa sodassa, mutta vampyyrielämässä on ryhtynyt taiteilijaksi.
Luonne: Alexander, tunnetummin Alex, on vampyyriksi melkoisen ujo ja lempeäluonteinen, eikä halua kiinnittää turhaa huomiota itseensä. Hän tietää vampyyrivoimistaan, muttei juurikaan tunnu käyttävän niitä, paitsi pakon edessä. Alexander on myös hyväksynyt verenjuonnin täysin, ja osaa kontrolloida itseään kyseisen himon kanssa, ollen erittäin hellä uhrejaan kohtaan, ottaen vain sen verran, mitä tarvitsee, ja jättää uhrinsa yleensä suhteellisen hyvään kuntoon. Hän juo verta lähes poikkeuksetta vain hyväkuntoisilta ja terveiltä ihmisiltä, jottei uhri vahingossakaan menehtyisi. Sen takia pienet lapset ja vanhukset saavat jäädä rauhaan. Alexander viihtyy hyvin maalaustelineen ja siveltimen kanssa, ja yksi vampyyrina olemisen hyvistä puolista onkin, että Alex saattaa maalata hyvinkin pitkiä aikoja yhteen menoon, lepäämättä tai syömättä, kuten normaalit ihmiset.
Mikäli Alex tapaa ihmisiä, aluksi Alex saattaa olla hiljainen, mutta jos hänen kanssaan viettää aikaa, vampyyri pääsee nopeasti ohi ujoudestaan ja hän on melkoisen puhelias ja auttavainen nuorimies, mutta myös melko herkkä. Alex loukkaantuu helposti, ja saattaa mököttää hyvinkin pitkään, varsinkin, jos hänelle jotain tärkeää asiaa on menty loukkaamaan. Vastapainona herkkyydelle Alex on hyvin uskollinen, ja hänessä on edelleen entisen sotilaan lojaalisuutta jäljellä, ja Alex käyttää vaikka vampyyrivoimiaan, auttaakseen itselleen läheisiä. Muissa tapauksissa hän harvemmin suuttuu.
Rakkauselämässä Alex ei ole erityisen helppo tapaus, hän ei mielellään solmi suhteita ihmisten kanssa, jotka vanhenevat ja kuolevat ennemmin tai myöhemmin. Muita olentoja, vampyyrien lisäksi, Alex ei ole juurikaan tavannut, joten hän ei voi sanoa niistä paljoakaan. Mutta oli rotu mikä tahansa, Alex lähtee suhteisiin todella varovasti, jos ollenkaan.
Ulkonäkö: Alex on pitkä, 190cm, hyvässä ruumiinkunnossa oleva nuori mies. Hänen kasvonsa ovat kapeat ja sopusuhtaiset, ehkäpä hieman petomaiset tai eläimelliset, joita korostavat läpitunkevien, hyvin tummanpunaisten silmien katse, sekä kasvoja reunustavat, sysimustat, suorat hiukset, jotka ylettyvät suunnilleen lapaluiden kohdalle, sekä tuuhea otsatukka. Alex on säilyttänyt hyvin sotilaallisen kuntonsa, hänellä on hyvä, suora ryhti, ylväs katse ja voimakas askellus. Ylävartalo on voimakas ja lihaksikas, varsinkin käsivarret, vuosien miekkailun tuloksena. Hänen koko olemuksensa on hyvin maskuliininen. Pukeutumisessa Alex haluaa olla, kaikkien haarniskoiden ja epämukavien pukujen jälkeen, hyvin rento. Yleensä tavallinen t-paita, jonka päällä on musta, pitkä nahkatakki, ja farkut riittävät oikein hyvin, kunhan ne ovat sävyltään tummia, mieluiten mustia. Lisäksi Alex suosii väreissä myös hyvin tummaa punaista ja preussin sinistä.
Menneisyys: Sir Alexander Blackwood, Sussexin kreivikunnan perijä, aatelissuvun vanhin vesa. Alexander syntyi Lady Beatricen ja Sir Edvardin ensimmäisenä lapsena, ja ainoana poikana, kahden sisaren lisäksi. Hän syntyi vain vuosi ennen satavuotista sotaa, jossa Englanti ja Ranska ottivat yhteen. Isä, Sir Edvard, lähti tietysti puolustamaan maataan ja kuningastaan, ja koska sotaan piti varautua myös kotona, Alexanderista alettiin kouluttaa pienestä pitäen ratsumiestä, mikäli hänenkin pitäisi lähteä soitellen sotaan. Hän oli erittäin oppivainen nuorukainen, ja täyttäessään 20, sota kutsui myös häntä, juuri silloin, kun ranskalaiset karkottivat englantilaiset lähes täysin mantereelta. Alexander ei ollut erityisen halukas sotimaan, sillä hän ei halunnut satuttaa ketään, eikä nähdä sodan kauhuja. Mutta tehtävä kutsui, eikä siitä oikein voinut kieltäytyä. Hän osoittautui suhteellisen hyväksi ja lahjakkaaksi ratsu- ja miekkamieheksi, totellen kuuliaisesti annettuja käskyjä. Sodassa Alexander ystävystyi erään hieman vanhemman jousimiehen kanssa, nimeltään Rikhard, joka auttoi Alexanderia monissa tilanteissa, myös silloin, kun kaikki nuoren miehen elämässä muuttui. Alexanderin kehon läpi oli iskeytynyt ranskalaisten, raskaiden ratsujoukkojen seiväs. Ei ollut toivoakaan, että hän jäisi henkiin kehon läpi menneestä aseesta, joten Alexander saattoi vain odottaa kuolemaa. Kuoleman sijasta hänen luokseen tuli Rikhard, joka sanoi voivansa auttaa. Kuten kuka tahansa muukin ihminen, Alexander pelkäsi kuolla, joten hän sanoi suostuvansa mihin vain, jos Rikhard voisi auttaa häntä selviämään. Terävät kulmahampaat paljastivat ratsumiehen ystävän vampyyriksi, jo ennen kuin hän ehti purra Alexanderia, ja silloin koko nuoren miehen elämä muuttui.
Alexanderin onneksi, Rikhard ei jättänyt häntä yksin vaikeimpina aikoina muuttumisen kanssa. Aluksi, kaiken kivun ja harhojen näkemisen jälkeen, Alexander aluksi kirosi ystävänsä, ja oli todella vihainen muutoksesta, vaikka tiesi, että se oli ollut ainoa keino pelastaa hänet. Koska kotiin ei voinut palata, eikä taistelukentälle jäädä, liian moni oli nähnyt Alexanderin ”kuolevan”, joten oli turvallista lähteä kokonaan pois. Ensiksi kaksikon tie Saksan kautta Tanskaan, jossa he saivat olla suhteellisen rauhassa, ja Alexander sai oppia vampyyritaitojaan ilman sen suurempia ongelmia. Hän alkoi myös hyväksyä uutta rotuaan, ja aluksi olisi luultavasti ollut hyvin väkivaltainen verta etsiessään, ellei Rikhard olisi jatkuvasti ollut hänen tukenaan. Heidän yhteiselonsa päättyi kuitenkin vuonna 1704, kun joukko vampyyrinmetsästäjiä pääsi heidän kahden jäljille. Tässä vaiheessa he olivat siirtyneet Tanskasta takaisin Saksaan. Alexander pääsi pakenemaan, mutta valitettavasti Rikhard saatiin kiinni ja tapettiin, ilman, että nuori vampyyri saattoi tehdä tai auttaa mitenkään. Vaikka menetys oli kova isku, Alexander pärjäsi tässä vaiheessa jo hyvin omillaan, ja siirtyi entiseen vihollismaahansa, Ranskaan. Ranska on sen jälkeen jäänyt nuorukaisen pysyväksi kodiksi, ja kaupunki vaihtui yleensä sitä mukaan, kun huhuja alkoi kulkea tai jos toinen vampyyri tuli samaan paikkaan.
Voimat: Vampyyrien tavanomaisten voimien ja kykyjen lisäksi, Alexander ei ole unohtanut kauan sitten oppimia taitojaan, miekkailua ja ratsastusta, sekä ylipäätänsä itsensä jonkinlaista puolustamista, ja tilaisuuksista riippuen Alexander on hionut taitojaan enemmän. Lisäksi vampyyri hallitsee ainakin varjoihin sulautumisen ja jonkun verran muodonmuutosta.
Heikkoudet: Tavallisten vampyyrien heikkouksien lisäksi ei juuri mitään muuta mainittavaa, paitsi ehkä pelko käärmeitä kohtaan.
Muuta: Alexander pitää eläimistä, paitsi käärmeistä, ja musiikista todella paljon, varsinkin keskiaikaisista soittimista, kuten luuttu ja erilaiset rummut.
