Nimi: Jegor Kozlov
Ikä: 37
Sukupuoli: Mies
Kansallisuus/Laji: Venäläinen syntyjään, mutta asuu Ranskassa/Ihmissusi
Ammatti/Koulutus: Soitinrakentajamestari
Suhteet: Koomassa oleva vaimo Katri, 37 v, kaksoset Zoja ja Vadim 19 v. Vanhemmat Olga (57 v) ja Grigori Kozlov (65 v), Katrin vanhemmat Jelena (59 v) ja Viktor Petrov (60 v).
Luonne: Jegor on metsien rauhassa viihtyvä juron puoleinen mies, joka kuitenkin rakastaa yhteisiä retkiä ja matkoja perheensä kanssa eikä kaihda muutakaan seuraa, vaikka saattaakin olla välillä hyvinkin harvasanainen. Joskus hänen on kuitenkin saatava olla hetki rauhassa omissa oloissaan ja silloin hän yleensä hakeutuu luonnon helmaan esimerkiksi kalastamaan. Hän nauttii soutelusta järvellä ja telttailu- ja patikkaretkistä, joita hän ennen saattoi tehdä vaimonsa kanssa kahdestaankin. Nykyään telttailut ovat kuitenkin jääneet hieman taka-alalle, sillä hänen päänvaivanaan ovat monet huolet ja murheet.
Jegor on käytännön mies, joka osaa valmistaa monenlaisia soittimia kanteleista pianoihin. Hän on aina pitänyt musiikista sekä perinteisistä soittimista ja pienestä pitäen hän onkin halunnut rakentaa niitä itse. Hänen sydämensä sykähtelee ilosta, kun hän kuulee tekemiensä soitinten ensisävelet osaavien soittajien käsissä. Jegor itse ei juurikaan soita, mutta hän pitää musiikin kuuntelusta – oikeastaan rakastaa sitä niin, että herkistyy jopa kyynelehtimään oikein kauniiden kappaleiden aikana, eikä häpeä sitä yhtään. Hän ei piittaa juurikaan muiden mielipiteistä ja kuunteleekin vain vanhempiensa, Katrin vanhempien ja ennen myös vaimonsa mielipiteitä, joita hän nykyään saattaa kuitenkin vain kaivata avukseen kahden ”teinin” kasvattamisessa kunnon kansalaisiksi. Jegorin mielestä 19 -vuotias on vielä teini-ikäinen, vaikka kaksoset luetaankin jo aikuisten joukkoon. Hän on tiukka kasvattaja, eikä kaihda käyttää ruumiillista kuritusta kasvatuskeinona. Hän kuitenkin rakastaa lapsiaan, eikä koskaan lyö tyhjästä, aivan niin kuin omat vanhemmat opettivat Jegoria – tiukasti, mutta rakkaudella.
Kuten monet muutkin ihmissudet, Jegor on ajoittain hyvin masentunut. Hän vihaa yli kaiken tätä puolta itsessään eikä puhu siitä kovin usein. Masentuneisuus vaikuttaa myös hänen yleiseen terveyteensä ja hän on usein flunssassa tai kuumeessa tai mahakivussa, joka on psykosomaattista. Joskus hän saattaa viettää monta tuntia kuulokkeet korvillaan, kuunnellen Chopinia tai Beethovenia tai vaikkapa sinfonista metallia, mitä ikinä hän haluaakaan kuunnella, kunnes on jälleen valmis kohtaamaan kurjan maailman. Jegorin mielestä maailma ei kuitenkaan aina ole kurja, onhan sille siunattu musiikin valtava lahja, joka miltei aina onnistuu terapioimaan hänet ylös ”tautivuoteeltaan”. Häneltä löytyy myös aitoa iloa muihin elämän pieniin asoihin ja silloin, kun hän ei ole liian masentunut, hän nauraa milloin millekin asialle, mikä vain miestä huvittaa. Välillä hän nauraa myös itsekseen, mikä saattaa sivustakatsojan silmin olla hieman omituista, kun yhtäkkiä juron näköisestä vakavasta veikkosesta kuuluukin naurua.
Ulkonäkö: Jegor on vahva ja jäntevä mies, jolla on hieman kulmikkaat piirteet. Hän on hyväkuntoinen patikkaretkiensä ja ulkona oleilunsa ansiosta. Hän ei ole koskaan pelännyt fyysistä työtä ja se näkyy hänen leveissä hartioissaan ja paksuissa hauiksissa ja käsivarsissa. Jegor ei kuitenkaan ole mikään hervoton lihaskimppu, vaan sopusuhtainen, tervettä työtä tehnyt mies. Hän on varreltaan 176 cm, iholtaan vaalea, silmiltään ruskea ja hiukset ovat tumman ruskeat, kiharat ja ylettyvät olkapäille, mutta Jegor pitää niitä melkein aina kiinni. Hänen näkönsä on huono, joten hänellä on silmälasit, joiden sangat ovat mustanruskeat. Ilman niitä hän ei voisi tehdä soitinrakentajan pikkutarkkaa työtä. Hänellä on pitkät ja näppärät sormet, jotka ovat hänen parhaimmat työkalunsa.
Jegor pukeutuu usein mustiin tai sinisiin farkkuihin tai reisitaskuhousuihin, yksivärisiin t-paitoihin ja huppareihin ja villapaitoihin. Hänellä on paljon vaatteita, mistä valita. Perheen naiset ovat tehneet ostosvalinnat hänen puolestaan ja nykyään Zoja onkin se, kenen kanssa Jegor lähtee vaateostoksille. Jegor kävelee selkä suorassa silloinkin, kun on masentunut. Vaikka hartiat hieman lysähtäisivätkin, saa hänestä silti reippaan aikuisen kuvan. Hän kävelee nopeasti, vaikka ei olisikaan kiire minnekään. Siksi hänellä onkin myös aina sellaiset kengät, joilla on hyvä kävellä. Hänen kasvonsa ovat perusilmeeltään vakaat ja rauhalliset, mutta hän ei juuri koskaan katso ihmisiä silmiin, sillä pelkää heidän arvaavan, että hän on ihmissusi, vaikka näiden olemassaolo onkin jo kaiken maailman tiedossa. Hän ei mielellään levittele tilaansa muiden tietoon. Turvallisuuden kannalta vain lähimmät naapurit tietävät siitä. Jegorin kehossa on muutamia arpia ihmissuden hyökkäyksen tuloksena, joista näkyvin hammasrivistö on hänen olkapäässään.
Susimuodossaan Jegor ei ole enää Jegor, vaan täysi ihmissusi, jonka tekemisiin hänellä itsellään ei ole mitään vaikutusta. Susi on väriltään mustanharmaa, sillä on keltaiset silmät ja se on hieman isompi kuin normaali susi. Se on kuolaava, verenhimoinen otus, joka on pidettävä aina täydenkuun aikaan kahlittuna häkkiin Kozlovien talon kellarissa, jonne on ehdottomasti pääsy kielletty täydenkuun aikaan.
Menneisyys: Jegor oli onnekas syntyessään varakkaaseen perheeseen Venäjällä. Hänellä oli auki enemmän ovia kuin monilla muilla hänen ikäisillään, jotka olivat syntyneet köyhään perheeseen. Hänen isänsä on myös soitinrakentajamestari ja Jegor seurasi isänsä jalanjälkiä. Hän valmisti ensimmäisen kanteleensa 6 vuotiaana ja ensimmäisen viulunsa 9 vuotiaana. Hänen äitinsä on säveltäjä ja perinteisten venäläisten soitinten taitaja, jolta Jegor on perinyt rakkautensa venäläiseen ja skandinaaviseen kansanmusiikkiin sekä klassiseen musiikkiin. Hänen vanhempansa olivat tiukkoja kasvattajia, joiden mielestä ruumiillinen kuritus oli vain hyväksi, oikeastaan pakollistakin, jotta lapsi pysyisi ruodussa ja oikealla tiellä. He eivät kuitenkaan lyöneet tai piiskanneet koskaan turhasta ja he rakastivat ainoaa poikaansa yli kaiken – ja rakastavat yhä. Jegor opiskeli isänsä opissa soitinrakentajaksi ja tapasi Katrin ollessaan 14. Katri oli nuori viulisti sekä laulaja ja Jegor teki hänelle viulun. Siitä lähtien he olivat ystävykset, kunnes tunne muuttui rakkaudeksi ja he menivät naimisiin, kun olivat 18. Heille syntyi kaksoset, tyttö Zoja ja poika Vadim. Senkin jälkeen Katri tuli raskaaksi, mutta sai keskenmenon eikä pystynyt enää saamaan lapsia.
Jegor ja Katri harrastivat paljon ulkoilua ja patikka- ja telttaretkiä ympäri Venäjää. Lasten varttuessa myös he pääsivät mukaan, mutta useimmiten olivat kuitenkin hoidossa isovanhemmillaan. Eräänä kertana Katrin ja Jegorin ollessa telttailemassa, heidän telttaansa hyökkäsi ihmissusi heidän nukkuessaan. Suden kintereillä oli metsästäjä, joka oli vannonut saavansa suden hengiltä – myöhemmin kävi ilmi, että susi oli metsästäjän vaimo, jonka metsästäjä oli luvannut tappaa, mikäli tämä koskaan pääsisi irti. Susi ehti kuitenkin purra Jegoria useaan otteeseen ympäri kehoa, mutta niistä ei jäänyt pysyvää vammaa, ellei muutamia hampaanjäkiä lasketa. Jegor oli tuolloin 26 -vuotias.
Vuotta myöhemmin Katri pääsi ranskalaiseen orkesteriin soittamaan ja perhe päätti muuttaa Ranskaan, jossa myös Jegorin taidoille oli hyvä vastaanotto. He asuivat Pariisin keskustan tuntumassa, joka oli kuitenkin hankalaa Jegorin ihmissuteuden takia. He tarvitsivat isomman asuinpaikan, joka löytyi viimein Chênevalien aluuelta, jonne he olivat halunneetkin muuttaa. Eläminen siellä alkoi sujua hyvin, kiitos ahkeran ranskan opiskelun ja tiukan työtahdin. Kolme vuotta myöhemmin sattui kuitenkin uusi onnettomuus. Katri joutui pahaan ketjukolariin ollessaan matkalla kotiin Pariisin soittokeikaltaan. Nainen selvisi hengissä, mutta on ollut koomassa siitä lähtien. Edes maagista parannusta harjoittavat henkilöt eivät ole saaneet tätä heräämään. Jegor käy usein hänen luonaan ja vie joka kerta mukanaan uusia kukkia, vaikka sattuisikin käymään kaksi kertaa päivässä. Anonyymit lykantroopit on ollut Jegorin pelastus tänä aikana, kuten myös hänen lapsensa ja vanhempansa ja Katrin vanhemmat, jotka silloin tällöin käyvät katsomassa tytärtään. Lasten kanssa on tietysti ollut omat ongelmansa, mutta niistä on selvitty ja he kaikki ovat hyvässä sovussa keskenään. Tällä hetkellä Vadim opiskelee myös soitinrakentajaksi isänsä johdolla sekä soittaa trumpettia ja muita puhallinsoittimia ja asuu kotona. Zoja opiskelee Pariisissa musiikkia, lähinnä pianon soittoa ja käy kotona silloin tällöin viikonloppuisin ja lomilla.
Muuta: Jegor pitää venäläisistä perinteistä ja niihin kuuluu myös ruoka sekä vodka. Hänellä on lämpimät välit niin omiin kuin Katrin vanhempiin. Isälleen hän myös kirjoittaa kirjeitä silloin tällöin. Hän on hieman huolestunut pojastaan, jonka kerran yllätti lainaamasta siskonsa meikkejä tämän ollessa 16. Kaksoset näyttävätkin melko samanlaisilta, vaikka Vadim onkin hitusen maskuliinisempi – pojaksi kuitekin melko siro. Jegor pitää pihatöiden tekemisestä ja hänet löytääkin haravan varresta aina, kun lehtiä alkaa ilmestyä maahan. Hän on Anonyymien lykantrooppien jäsen ja pyrkii käymään mahdollisimman monessa tapaamisessa.
Asunto: Kozlovit asuvat kaksikerroksisessa puisessa omakotitalossa, joka on väriltään vaalean keltainen ja jossa on valkoiset ikkunanpielet ja kuistin kaiteet. Erikseen pihapiirissä on myös autotalli sekä Jegorin pajaksi kutsuttu pienempi rakennus, jossa mies harjoittaa soitinten rakentamista. Kaikki nämä ovat väriltään samanlaisia kuin päärakennus. Talon alakerrassa on keittiö ja olohuone, sauna ja kylpyhuone, kodinhoitohuone ja wc sekä yksi makuuhuone, joka on nykyään Jegorin yksityisessä käytössä. Yläkerrassa on myös wc sekä kolme makuuhuonetta, joista yksi on hieman isompi kuin kaksi muuta, joissa kaksoset nukkuvat kotona ollessaan. Isommassa huoneessa on sijaa vieraille, kuten Jegorin tai Katrin vanhemmille – tosin näiden huonojalkaisten ollessa kylässä, Jegor usein menee itse nukkumaan yläkertaan ja antaa alakerran huoneensa vanhusten käyttöön. Huone myös toimii kaksosten musiikkihuoneena silloin, kun se on tyhjillään. Sieltä löytyy siis myös piano, kuten alakerran olohuoneestakin. Molemmat pianot ovat Jegorin tekemiä. Talossa on isot ikkunat, joista valo pääsee hyvin sisään.
Talon kellari on asunnon pimein paikka, jonne kukaan ei juurikaan mene Jegorin lisäksi. Siellä on kaikenlaista roinaa mikä ei sovi minnekään muualle, siellä on vihanneksia ja tusinoittain vodkapulloja. Siellä on myös huone, joka on Jegorin yksityiseen käyttöön tarkoitettu. Ovi lukitaan aina Jegorin mennessä täysikuun iltana sisään. Huoneessa on häkki, jossa on vahvat kalterit sekä munalukollinen kalteriovi. Häkin sisällä on kärsineen näköinen patja ja koirille tarkoitettuja kärsineitä leluja, joita on siellä vain sen takia, ettei Jegor susimuodossaan kävisi niin paljon kaltereiden kimppuun ja vahingoittaisi itseään. Varotoimi ei kuitenkaan ole kovin tehokas ja Jegorilla onkin usein jonkinlaisia ruhjeita ja vammoja, kun hän palaa ihmismuotoon seuraavana aamuna. Huone on myös äänieristetty niin, ettei suden ulvonta kuulu talon kahteen ylempään kerrokseen juuri lainkaan.
Taidot/Voimat/Vahvuudet: Osaa valmistaa erityisen hyvin viuluja ja kanteleita. Hän on näppärä käsistään ja sormistaan ja osaa laittaa ruokaa. Hänellä on myös hyvä lauluääni, vaikka usein hän ei laulakaan. Lapsilleen hän kuitenkin on laulanut näiden sitä pyytäessä.
Rajoitukset/Heikkoudet/Huonot puolet: Jegor pitää ihmissuteuttaan täydellisenä huonona puolena. Se haittaa hänen jokapäivästä elämäänsä pelkästään ajatuksena. Hänen näkönsä on huono ja ilman silmälaseja hänestä tuleekin aika tohelo. Huonoksi puoleksi voidaaan laskea myös masentuneisuus.
Uskonto: Ortodoksi
