Jatka tarinaa

Joen rannalla oli pieni talo. Talossa asui hurjan vihainen mummo. Mummolla oli musta koira, joka oli myös vihainen. Eräänä päivänä vihainen koira ja vihainen mummo lähtivät ärsyttävälle sienestysretkelle seuranaan karvainen metsästäjä. Metsästäjällä oli päässään hassu, punainen töyhtöhattu, koska hän kuvitteli olevansa riikinkukko. Mummo ei tiennyt mikä riikinkukko oli, joten hän luuli, että metsästäjä kuvitteli olevansa pieni punatulkku. Vihainen koira taas luuli olevansa espanjalainen härkä, ja että punainen hattu oli härkätaistelijan punainen vaatekappale. Siispä koira ei voinut vastustaa tuon ihanan punaisen hatun houkutuksia ja loikkasi korkeammalle kuin koskaan ja iski terävääkin terävämmät hampaansa hattuun. Karvainen metsästäjä kiljahti tyttömäisesti ja vihainen koira sai haltuunsa punaisen saaliinsa, jota riepotteli innoissaan sinne tänne. Tällöin vihainen mummo ymmärsi kurjan koiran menneen liian pitkälle, otti esille vanhan ja kuluneen poképallon, heitti sen ja huusi: "Kutsun SINUT, Osama bin Laden, sinä punainen ja karvainen turbaanipäinen mies!!"

Poképallosta ilmestyi otus, joka tosiaankin muistutti punaista ja karvaista turbaanipäistä terroristimiestä, jolla oli molemmissa käsissä hervottoman kokoiset konekiväärit. Tämä vahva poké-mies oli kuitenkin yhtä tottelematon kuin Charizard ja kääntyikin kohti mummoa massiivisten rynkkyjen laulaessa hilpeästi. Mummo kiljaisi ja loikkasi suoraan vihreän ja pörröisen kuusen oksalle huudellen sieltä sitten hävyttömyyksiä. Vihainen koira, joka oli repinyt punaisen metsästäjän hatun jo kappaleiksi, huomasi nyt punaisen poké-miehen ja rynnisti tätä kohti mahtavasti mylvien. Mummo säikähti mylvintää niin paljon, että putosi puusta suoraan lihavalle ja karvaiselle takamukselleen. Takamuksen aiheuttama valtava tömähdys sai jykevän metsästäjänkin putoamaan pehmeällä takapuolelleen. Metsästäjähän tästä kimmastui ja aukaisi valtavan suunsa hirmuiseen ärjäisyyn.
"Kirottua! Nolon kaatumiseni aiheuttanut valtaisa takalisto muuttukoon haisevaksi kynttilävahaksi!" kimmastunut metsästäjä noitui julmistuneena. Ja niinhän siinä kävikin, valtaisa takalisto muuttui haisevaksi ja vihreäksi kynttilävahaksi sihisten muuttuessaan ikävästi. Inhaa kynttilävahaa roiskui vikisevän koiran päälle hullun Osamamonin tärryytellessä hilpeästi kurttuisen mummon täyteen höyryäviä reikiä massiivisilla pyssyillään. Koira hermostui kynttilävahasta ja lähti jahtaamaan paskanruskeaa oravaa, jonka häntä oli ajeltu kaljuksi ja inhottavaksi.
'
Typerä koira ei sitä tiennyt, mutta kapinen orava oli karussa todellisuudessa syntisen komea prinssi, jonka katala noita oli taikonut hämärässä sienimetsässä korkeassa kuusessa asuvaksi pikkuotukseksi. Onneksi puussa asui vihreä myrkkytiikeri, joka tiesi tämän faktan ja loikkasi siis äkäisen ja typerän koiran karvaiseen selkään ja iski terävät kyntensä tämän kylkiin. Äkäinen koira uikahti surkeasti ja kaatui kuolleena ja myrkynvihreänä maahan. Koira oli ollut monille metsän karvaisille ja haiseville eläimille rakas ystävä, joten nämä päättivät kehittää ilkeäluontoisen kostosuunnitelman.

Joen rannalla oli pieni talo. Talossa asui hurjan vihainen mummo. Mummolla oli musta koira, joka oli myös vihainen. Eräänä päivänä vihainen koira ja vihainen mummo lähtivät ärsyttävälle sienestysretkelle seuranaan karvainen metsästäjä. Metsästäjällä oli päässään hassu, punainen töyhtöhattu, koska hän kuvitteli olevansa riikinkukko. Mummo ei tiennyt mikä riikinkukko oli, joten hän luuli, että metsästäjä kuvitteli olevansa pieni punatulkku. Vihainen koira taas luuli olevansa espanjalainen härkä, ja että punainen hattu oli härkätaistelijan punainen vaatekappale. Siispä koira ei voinut vastustaa tuon ihanan punaisen hatun houkutuksia ja loikkasi korkeammalle kuin koskaan ja iski terävääkin terävämmät hampaansa hattuun. Karvainen metsästäjä kiljahti tyttömäisesti ja vihainen koira sai haltuunsa punaisen saaliinsa, jota riepotteli innoissaan sinne tänne. Tällöin vihainen mummo ymmärsi kurjan koiran menneen liian pitkälle, otti esille vanhan ja kuluneen poképallon, heitti sen ja huusi: "Kutsun SINUT, Osama bin Laden, sinä punainen ja karvainen turbaanipäinen mies!!"

Poképallosta ilmestyi otus, joka tosiaankin muistutti punaista ja karvaista turbaanipäistä terroristimiestä, jolla oli molemmissa käsissä hervottoman kokoiset konekiväärit. Tämä vahva poké-mies oli kuitenkin yhtä tottelematon kuin Charizard ja kääntyikin kohti mummoa massiivisten rynkkyjen laulaessa hilpeästi. Mummo kiljaisi ja loikkasi suoraan vihreän ja pörröisen kuusen oksalle huudellen sieltä sitten hävyttömyyksiä. Vihainen koira, joka oli repinyt punaisen metsästäjän hatun jo kappaleiksi, huomasi nyt punaisen poké-miehen ja rynnisti tätä kohti mahtavasti mylvien. Mummo säikähti mylvintää niin paljon, että putosi puusta suoraan lihavalle ja karvaiselle takamukselleen. Takamuksen aiheuttama valtava tömähdys sai jykevän metsästäjänkin putoamaan pehmeällä takapuolelleen. Metsästäjähän tästä kimmastui ja aukaisi valtavan suunsa hirmuiseen ärjäisyyn.
"Kirottua! Nolon kaatumiseni aiheuttanut valtaisa takalisto muuttukoon haisevaksi kynttilävahaksi!" kimmastunut metsästäjä noitui julmistuneena. Ja niinhän siinä kävikin, valtaisa takalisto muuttui haisevaksi ja vihreäksi kynttilävahaksi sihisten muuttuessaan ikävästi. Inhaa kynttilävahaa roiskui vikisevän koiran päälle hullun Osamamonin tärryytellessä hilpeästi kurttuisen mummon täyteen höyryäviä reikiä massiivisilla pyssyillään. Koira hermostui kynttilävahasta ja lähti jahtaamaan paskanruskeaa oravaa, jonka häntä oli ajeltu kaljuksi ja inhottavaksi.

Typerä koira ei sitä tiennyt, mutta kapinen orava oli karussa todellisuudessa syntisen komea prinssi, jonka katala noita oli taikonut hämärässä sienimetsässä korkeassa kuusessa asuvaksi pikkuotukseksi. Onneksi puussa asui vihreä myrkkytiikeri, joka tiesi tämän faktan ja loikkasi siis äkäisen ja typerän koiran karvaiseen selkään ja iski terävät kyntensä tämän kylkiin. Äkäinen koira uikahti surkeasti ja kaatui kuolleena ja myrkynvihreänä maahan. Koira oli ollut monille metsän karvaisille ja haiseville eläimille rakas ystävä, joten nämä päättivät kehittää ilkeäluontoisen kostosuunnitelman.

Toisaalla samaan kurjaan aikaan vahatakamuksinen mummo pääsi takaisin vänkyröille jaloilleen.

Joen rannalla oli pieni talo. Talossa asui hurjan vihainen mummo. Mummolla oli musta koira, joka oli myös vihainen. Eräänä päivänä vihainen koira ja vihainen mummo lähtivät ärsyttävälle sienestysretkelle seuranaan karvainen metsästäjä. Metsästäjällä oli päässään hassu, punainen töyhtöhattu, koska hän kuvitteli olevansa riikinkukko. Mummo ei tiennyt mikä riikinkukko oli, joten hän luuli, että metsästäjä kuvitteli olevansa pieni punatulkku. Vihainen koira taas luuli olevansa espanjalainen härkä, ja että punainen hattu oli härkätaistelijan punainen vaatekappale. Siispä koira ei voinut vastustaa tuon ihanan punaisen hatun houkutuksia ja loikkasi korkeammalle kuin koskaan ja iski terävääkin terävämmät hampaansa hattuun. Karvainen metsästäjä kiljahti tyttömäisesti ja vihainen koira sai haltuunsa punaisen saaliinsa, jota riepotteli innoissaan sinne tänne. Tällöin vihainen mummo ymmärsi kurjan koiran menneen liian pitkälle, otti esille vanhan ja kuluneen poképallon, heitti sen ja huusi: "Kutsun SINUT, Osama bin Laden, sinä punainen ja karvainen turbaanipäinen mies!!"

Poképallosta ilmestyi otus, joka tosiaankin muistutti punaista ja karvaista turbaanipäistä terroristimiestä, jolla oli molemmissa käsissä hervottoman kokoiset konekiväärit. Tämä vahva poké-mies oli kuitenkin yhtä tottelematon kuin Charizard ja kääntyikin kohti mummoa massiivisten rynkkyjen laulaessa hilpeästi. Mummo kiljaisi ja loikkasi suoraan vihreän ja pörröisen kuusen oksalle huudellen sieltä sitten hävyttömyyksiä. Vihainen koira, joka oli repinyt punaisen metsästäjän hatun jo kappaleiksi, huomasi nyt punaisen poké-miehen ja rynnisti tätä kohti mahtavasti mylvien. Mummo säikähti mylvintää niin paljon, että putosi puusta suoraan lihavalle ja karvaiselle takamukselleen. Takamuksen aiheuttama valtava tömähdys sai jykevän metsästäjänkin putoamaan pehmeällä takapuolelleen. Metsästäjähän tästä kimmastui ja aukaisi valtavan suunsa hirmuiseen ärjäisyyn.
"Kirottua! Nolon kaatumiseni aiheuttanut valtaisa takalisto muuttukoon haisevaksi kynttilävahaksi!" kimmastunut metsästäjä noitui julmistuneena. Ja niinhän siinä kävikin, valtaisa takalisto muuttui haisevaksi ja vihreäksi kynttilävahaksi sihisten muuttuessaan ikävästi. Inhaa kynttilävahaa roiskui vikisevän koiran päälle hullun Osamamonin tärryytellessä hilpeästi kurttuisen mummon täyteen höyryäviä reikiä massiivisilla pyssyillään. Koira hermostui kynttilävahasta ja lähti jahtaamaan paskanruskeaa oravaa, jonka häntä oli ajeltu kaljuksi ja inhottavaksi.

Typerä koira ei sitä tiennyt, mutta kapinen orava oli karussa todellisuudessa syntisen komea prinssi, jonka katala noita oli taikonut hämärässä sienimetsässä korkeassa kuusessa asuvaksi pikkuotukseksi. Onneksi puussa asui vihreä myrkkytiikeri, joka tiesi tämän faktan ja loikkasi siis äkäisen ja typerän koiran karvaiseen selkään ja iski terävät kyntensä tämän kylkiin. Äkäinen koira uikahti surkeasti ja kaatui kuolleena ja myrkynvihreänä maahan. Koira oli ollut monille metsän karvaisille ja haiseville eläimille rakas ystävä, joten nämä päättivät kehittää ilkeäluontoisen kostosuunnitelman.

Toisaalla samaan kurjaan aikaan vahatakamuksinen mummo pääsi takaisin vänkyröille jaloilleen. Mummo päästi suustaan joukon niin kammottavia kirosanoja, että kaikki metsän sulkasatoiset linnut päättivät muuttaa lämpimään etelään jo etuajassa.

//Tää sairas tarina pitää saada loppuun!//

Joen rannalla oli pieni talo. Talossa asui hurjan vihainen mummo. Mummolla oli musta koira, joka oli myös vihainen. Eräänä päivänä vihainen koira ja vihainen mummo lähtivät ärsyttävälle sienestysretkelle seuranaan karvainen metsästäjä. Metsästäjällä oli päässään hassu, punainen töyhtöhattu, koska hän kuvitteli olevansa riikinkukko. Mummo ei tiennyt mikä riikinkukko oli, joten hän luuli, että metsästäjä kuvitteli olevansa pieni punatulkku. Vihainen koira taas luuli olevansa espanjalainen härkä, ja että punainen hattu oli härkätaistelijan punainen vaatekappale. Siispä koira ei voinut vastustaa tuon ihanan punaisen hatun houkutuksia ja loikkasi korkeammalle kuin koskaan ja iski terävääkin terävämmät hampaansa hattuun. Karvainen metsästäjä kiljahti tyttömäisesti ja vihainen koira sai haltuunsa punaisen saaliinsa, jota riepotteli innoissaan sinne tänne. Tällöin vihainen mummo ymmärsi kurjan koiran menneen liian pitkälle, otti esille vanhan ja kuluneen poképallon, heitti sen ja huusi: "Kutsun SINUT, Osama bin Laden, sinä punainen ja karvainen turbaanipäinen mies!!"

Poképallosta ilmestyi otus, joka tosiaankin muistutti punaista ja karvaista turbaanipäistä terroristimiestä, jolla oli molemmissa käsissä hervottoman kokoiset konekiväärit. Tämä vahva poké-mies oli kuitenkin yhtä tottelematon kuin Charizard ja kääntyikin kohti mummoa massiivisten rynkkyjen laulaessa hilpeästi. Mummo kiljaisi ja loikkasi suoraan vihreän ja pörröisen kuusen oksalle huudellen sieltä sitten hävyttömyyksiä. Vihainen koira, joka oli repinyt punaisen metsästäjän hatun jo kappaleiksi, huomasi nyt punaisen poké-miehen ja rynnisti tätä kohti mahtavasti mylvien. Mummo säikähti mylvintää niin paljon, että putosi puusta suoraan lihavalle ja karvaiselle takamukselleen. Takamuksen aiheuttama valtava tömähdys sai jykevän metsästäjänkin putoamaan pehmeällä takapuolelleen. Metsästäjähän tästä kimmastui ja aukaisi valtavan suunsa hirmuiseen ärjäisyyn.
"Kirottua! Nolon kaatumiseni aiheuttanut valtaisa takalisto muuttukoon haisevaksi kynttilävahaksi!" kimmastunut metsästäjä noitui julmistuneena. Ja niinhän siinä kävikin, valtaisa takalisto muuttui haisevaksi ja vihreäksi kynttilävahaksi sihisten muuttuessaan ikävästi. Inhaa kynttilävahaa roiskui vikisevän koiran päälle hullun Osamamonin tärryytellessä hilpeästi kurttuisen mummon täyteen höyryäviä reikiä massiivisilla pyssyillään. Koira hermostui kynttilävahasta ja lähti jahtaamaan paskanruskeaa oravaa, jonka häntä oli ajeltu kaljuksi ja inhottavaksi.

Typerä koira ei sitä tiennyt, mutta kapinen orava oli karussa todellisuudessa syntisen komea prinssi, jonka katala noita oli taikonut hämärässä sienimetsässä korkeassa kuusessa asuvaksi pikkuotukseksi. Onneksi puussa asui vihreä myrkkytiikeri, joka tiesi tämän faktan ja loikkasi siis äkäisen ja typerän koiran karvaiseen selkään ja iski terävät kyntensä tämän kylkiin. Äkäinen koira uikahti surkeasti ja kaatui kuolleena ja myrkynvihreänä maahan. Koira oli ollut monille metsän karvaisille ja haiseville eläimille rakas ystävä, joten nämä päättivät kehittää ilkeäluontoisen kostosuunnitelman.

Toisaalla samaan kurjaan aikaan vahatakamuksinen mummo pääsi takaisin vänkyröille jaloilleen. Mummo päästi suustaan joukon niin kammottavia kirosanoja, että kaikki metsän sulkasatoiset linnut päättivät muuttaa lämpimään etelään jo etuajassa. Vihreä myrkkytiikeri kuuli myös nämä kirosanat ja hiipi uteliaana paikalle katselemaan kärttyistä mummoa puiden syvistä varjoista silmät viekkaina kiiluen.