Pelaaja: haaple
Nimi :: Rilla Roxette
Ikä :: 22-vuotias
Sukupuoli :: Nainen
Laji :: Puolikeiju
Harrastukset :: Piirtäminen ja maalaus, tatuointi – ja katutaide, antikvariaatit, luova kokkaus, kansalaisaktivismi ja puutarhanhoito
Koulutus ja ammatti :: Rillan koulutustaso on jäänyt ensimmäiseen asteeseen, alunperin lähinnä siksi että peruskoulun hän vielä kykeni käymään ilman että ihmisten silmiin kitukasvuinen neiti herätti epäilyksiä. Taikaolentojen maailmalleryntäyksen jälkeen taas Rilla ei ole toistaiseksi kokenut tarvetta tehdä enempää tuttavuutta koulunpenkkien kanssa, sillä tulee oikein mallikkaasti toimeen työskennellen junamatkan päässä Chénevaliesta sijaitsevassa tatuointi – ja lävistysliikkeessä.
Asuminen :: Rilla asuu vuokralla halvassa yksiössä eräässä itäisemmässä kerrostalossa. Naisella ei ole minkäänlaista sisustussilmää ja koko kämppä näyttää julisteineen ja maassa lojuvine lehtikasoineen yhdeltä isolta teini-ikäisen skeittaripojan huoneelta.
Luonne :: Rilla on anarkistinen ja tuittupäinen vastarannan kiiski joka harvoin ajattelee kahdesti ennen kuin ryhtyy tuumasta toimeen. Hänen suustaan pääsee vulgaaria kieltä, piikitteleviä heittoja ja kuivaa huumoria eikä keijulla tunnu olevan minkäänlaista suodantinta tai itsesensuuria. Hän on liian usein avoimen provosoiva ja toivottoman hermoille käyvä eikä omaa käytännössä minkäänlaista itsesuojeluvaistoa. Hän rakastaa yllättää kanssaelijänsä tempauksillaan, eikä osaa sitten niin millään ajoittaa tai suunnitella menojaan ja pääsee perille poikkeuksetta tuhottomasti myöhässä, jos ollenkaan, eikä edes häpeä. Hajamielinen on vuosisadan aliarvio kun on hänestä puhe, mutta tästähän Rilla ei turhia paineita revi sillä kyseessä on lähes viaksi asti huoleton ja levoton tallaaja. Hän on ailahteleva ja spontaani taiteilijasielu ja elää aiheuttaakseen pahennusta vanhemmissa sukupolvissa, miksei nuoremmissakin.
Rilla ei ole hurmaavan sujuvasanainen seuralainen tai vanhempien toivoma malliminiä. Ei, hän on äänekäs ja päällekäyvä öykkäri, joka kiroilee kuin merimies ja juo liikaa. Hän käyttäytyy huonosti ja on ajoittain oikea sika naiseksi. Herkempi kaveri kiemurtee tuolillaan viiden minuutin sisällä kunhan Rilla avaa suunsa eikä kyse ole edes siitä etteikö keiju itse tajuaisi olevansa varsin epäasiallinen. Hänestä on vain loputtoman hauskaa nähdä kaikki ne ilmeet ja ne reaktiot, vahingonilo on paras ilo ja oma napa on paras napa. Rilla ei ole ollenkaan miellyttävä juttukumppani eikä hän ole se henkilö, jolle on mukavaa pulista niitä näitä bussipysäkillä kyytiä odotellessa. Ilkeä ja paha suustaan hän luonnostaankin ja sarkasmi on naiselle toinen äidinkieli, mutta kun häneltä katkeaa pinna, on helvetti tosiaan irti, eikä keiju ole edes kovin pitkäpinnainen tapaus. Kovin kauaa ei aikaa taikka vaivaa tosiaankaan tarvitse käyttää saadakseen tämän viettelijän räjähtämään.
Onneksi hänkään ei sentään ole aivan noin anaalinen tilanteesta tai henkilöstä riippumatta. Ei ole olemassa suoraa kaavaa tai reittiä Rillan ystävyyteen, mutta kun kärsimystä on jatkunut sen verran, että neiti kokee sinut itselleen tavalla tai toisella tärkeäksi, voisi sen sanoa olevan hyvinkin vaivan arvoista. Vaikkei hän olekaan täydellinen unelmaystävä, on hän silti loputtoman lojaali lähipiirilleen ja valmis yliampuviinkin toimenpiteisiin taatakseen rakkaidensa hyvinvoinnin. Ei hänestä koskaan ole tulossa mitään Äiti Teresaa ja koittaa aina naamioida välittämistään piittaamattomuudella, mutta kyllä sen huomaa, kun on saavuttanut naisen kunnioituksen. Monista Rillan vähemmän auvoisista luonteenpiirteistä tulee jopa huvittavia, kunhan ne eivät enää kohdistu sinuun itseesi. Keiju kun mielummin pilkkaa satunnaiset ohikulkijat kumoon ystävilleen, kuin pilkkaa ystäviään. Hän ei ole persoona tunteellisimmasta päästä, eikä käyttäydy kuin mikäkin empatiapankki oli kyse kenestä tahansa, mutta itselleen tärkeiden ihmisten ja vähemmän ihmisten kohdalla hän kyllä yrittää parhaansa kuunnellakseen näiden huolia ja murheita ja pitää ivalliset huomautukset minimissä.
Silti, vaikka hän ystäviään äärettömästi arvostaakin, on hän taipuvainen ailahtelevaisuuteen ja lievään epäluotettavuuteen. Hän ei ole kovin kärkäs avaamaan tunnemaailmaansa tai pääkoppansa liikkeitä ellei niitä varta vasten tajua tivata ja siksi läheisensä saavatkin monesti yllättyä vähemmän positiivisesti Rillan päätöksistä ja edesottamuksista joiden kanssa hän ei selkeästikään ole uhrannut ajatustakaan ystävilleen. Keiju ei ole sanan varsinaisessa merkityksessä itsekäs, muttei vain oikein ota muita huomioon. Hän tulee ja menee niin kuin mielii eikä ystäviensä ajoittain läpikotainen turhautuminen ole täysin aiheetonta. Kukaan ei voi olla täysin varma mitä Rillan päässä liikkuu vaikka hänet tuntisi kuinka hyvin ja hän itse on luultavasti ainoa joka pitää tätä mieluisana seikkana.
Rillan persoonassa laiskuus ja mukavuudenhaluisuus kulkee käsikynkässä suorastaan hämmentävän omistautuneisuuden ja tarmon kanssa, ovathan ristiriidat naisen toinen nimi. Kun kyse on velvollisuuksista joita pitäisi hoitaa vain hoitamisen vuoksi, osoittaa Rilla ihailtavaa kykyä olla yksinkertaisesti jaksamatta. Laskut, yhteiskunnalliset tehtävät, syntymäpäiväkortit äidille, ehei. Sänky ja mustavalkoelokuvat ovat parempi vaihtoehto. Sen sijaan kun puhutaan naisen omista projekteista intoa ja puhtia riittää eikä hänellä tunnu olevan koskaan liian montaa rautaa tulessa. Ajoittain Rilla lipsahtaa jopa maanisuuden puolelle eikä kerta kaikkiaan usko, että voisi jo ottaa rennommin, vaikka vasta eilen sama nainen koitti parhaansa mukaan lusmuilla työpaikallaan, mennä siitä mistä aita on matalin ja lähteä etuajassa kotiin olemattoman työpanoksensa jälkeen. Rillan ainoa onni on se, että työnantajansa on paras ystävänsä eikä toistaiseksi ole viskannut neitiä pihalle vaikka muutaman kerran lähellä ollaankin käyty.
Silti röyhkeän kuorensa alla hän on kuitenkin erittäin älykäs ja rationaalinen ajattelija. Hänellä on vahvat mielipiteet ja uskoo suoraan aktivismiin ja kansalaistottelemattomuuteen oikeiksi kokemiensa asioiden puolesta. Yhteiskunta ole koskaan niin hyvä etteikö parempaan kannattaisi pyrkiä ja sen eteen tehdä jotain. Jos hänen kanssaan ajautuu debattiin, monet puolitutut yllättyvät siitä ettei neiti olekaan pelkkä törkyturpainen juntti. Hän pohjaa mielipiteensä faktoille ja logiikalle ja vaikkei keiju mielellään myönnä häviötä jos sellainen sattuu eteen, on Rillan päihittäminen väittelyssä luultavasti oikoreitti salamannopeaan arvostukseen neidin silmissä. Hän kykenee muodostamaan tilanteesta nopeasti arvion yleiskatsauksen perusteella eikä järjenjuoksunsa kärsi painostavissa tilanteissa. Siinä missä arjen asiat tuppaavat häneltä kätevästi lipsumaan mielestä, eikä hän muista vielä kahden vuoden jälkeenkään missä säilyttää vara-avaimiaan, prosentit ja tilastot kyllä jäävät hänen päähänsä aina valmiina käytettäväksi. Hän vihaa tyhmyyttä ja ymmärtämättömyyttä, ei käytä eläintuotteita, vastustaa yksityisautoilua ja halveksii sukupuolirooleja. Erityisesti hän nauttii lajiinsa kohdistuvista ennakkoluuloista, tietäen että on lähes kaikkea muuta kuin mitä sana 'keiju' tuo ihmisten mieliin.
Tiivistetysti esitettynä kyseessä on tasaisen epätasapainoinen, värikäs ja tulinen luova kusipää jonka persoona ei rajoitu sikamaiseen pintaansa.
Ulkonäkö :: Rillan ruumiinrakenne on kuin kenen tahansa standardikeijun. Hän on jäänyt mitä ilmeisimmin loppuiäkseen ala-asteikäisen penskan mittoihin ja vartensa on hammastikku mitä lihaksistoon tulee. Ihonväriltään hän on aneemisen kalpea ja raajansa ovat pitkähköt verrattuna muuhun ruumiiseen. Muotojensakin puolesta neiti kävisi lapsesta. Rintoja hänellä ei ole täyttämään pienintäkään kuppikokoa ja lantionsa on pelkkää luuta. Luusto hänellä on kovin kevyttä ja haurasta sorttia ja kuten lienee sanomattakin selvää, maankamaralle sijoittuvissa urheilusuorituksissa Rilla jää jalkoihin niin rankasti että oksat pois.
Siihen yhtäläisyydet loppuvatkin. Hän näyttää pitkälti juuri siltä kuin stereotyyppisen tatuoija/lävistäjän voisi kuvitellakin näyttävän. Naamastaan löytyy reikiä septumin, labretin, smileyn ja bridgen verran, muualla kehossaan lävistettyinä ovat molemmat nännit, niska sekä lonkkaluut. Korvissaan tällä on kahdenkymmenen millin venytykset, oikeassa myös toinen kahdeksan millin. Normaaleja korvareikiä löytyy molemmista korvista niin rustosta kuin lehdistä.
Mustettakin löytyy kehostaan kiitettävissä määrin. Selkänsä ja rintakehänsä ovat molemmat lähes kokonaan peitetty, samoin kätensä ja jalkansa nilkoista reisiin.
Nenä naisella on pitkä, terävä ja liian iso kasvoihinsa, hymy leveä ja hampaat vinksin vonksin. Silmänsä ovat suuret ja väriltään hailakansiniset ja poskipäät korkealla. Rillan kasvot ovat muodoltaan melkoisen sirot ja nämä piirteet mukaan ynnättynä lopputulos on aavistuksen hupsu, muttei naista suorastaan rumaksi voisi haukkua pahalla tahdollakaan.
Hiuksensa Rilla on kyninyt epätasaisen lyhyeksi otsahiustensa pudotessa kulmakarvojensa päälle. Molemmilla puolilla komeilee parin millin sivusiili, mutta on neidillä sen verran hiuksia päässä ettei pehkoaan oikein voi keesiksi nimittää. Väriltään kyseinen harakanpesä on jotain sinisen, vihreän ja harmaan väliltä, lukuunottamatta otsatukassaan olevia kirkkaanpunaisia raitoja. Useimmiten Rilla ei vaivaudu erikoisemmin ehostamaan itseään, mutta mikäli hän vaivautuu maalaamaan naamaansa, vetää hän sen reilusti yli. Räikeät huulipunat ja vahvat silmämeikit ovat Rillan juttu ja kaikista kummallisinta on se, että ne oikeasti sopivat hänelle. Siinä missä luumunpunaiset huulet saisivat toisen naisen näyttämään kadonnutta nuoruuttaan etsivältä eläkeläiseltä, saa Rilla värin toimimaan hämmentävän hyvin.
Vaatepolitiikkansa kanssa keiju ei ole turhan tarkka. Hän pitää vaatteista joista pitää, eikä se tarkoita mitään tiettyä väriteemaa tai vaatekappaleita. Hän käyttää mielellään isoja kenkiä ja vilukissana pukee ylleen takkeja ja pitkähihaisia kunhan hiukankin tuulee.
Heikkoudet ja vahvuudet :: Kuten Rillan ruumiinrakenteesta kävi luultavasti selväksi, on kyseessä hyvin hentorakenteinen leidi joka ei paina oikein mitään. Hänen luunsa ovat hauraat ja murtuvat herkästi eikä hänellä ole lihaksia juuri mihinkään. Tutkimuksien puutteessa nykytiede ei ole toistaiseksi vieläkään täysin selvittänyt mikä keijujen massasta tekee niin häviävän pienen. On totta, että luunsa ovat suurimmaksi osaksi onttoja eikä heille kehity juurikaan lihasmasaa, mutta sekään ei riitä selittämään sitä, miten he lentävät kuitenkin olemassaolevaan painoonsa verrattuna niin kevyillä siivillä. Niin he kuitenkin lentävät ja niin lentää Rillakin. Lapaluidensa kohdalta kasvavat kaksipariset sudenkorentomaiset siivet, joita omistajansa kovasti rakastaa. Vielä kuusi vuotta sitten nainen joutui sitomaan ne vaatteidensa alle jokseenkin kivuliaasti joka ikisenä päivänä eikä aio sitä enää tehdä. Rilla on peittelemättömän ylpeä siivistään ja jokaisessa vaatekappaleessaan on niiden mentävät aukot. Hän viettää aikaansa ilmassa niin paljon kuin on soveliasta ja tilanne sallii. Kaikki, missä hän ruumiinrakenteensa johdosta on altavastaajan asemassa maanpinnalla korvautuu ilmassa, sillä Rilla on keijuksi tavattoman kestävä lentäjä. Ajoittain tämä käyttää taitojaan jopa vain hiukan lattian yläpuolella, lähes paikoillaan leijailuun näyttääkseen pidemmältä ihmismassassa.
Menneisyys :: Rillalla on tätä nykyä hyvät välit vanhempiinsa ja pitää näihin yhteyttä aina kun muistaa ja jaksaa. Äitinsä vanhempien kanssa nainen ei ole koskaan ollut kovinkaan läheinen äitinsä ajauduttua pahemmanlaatuiseen sanasotaan nuoruudessaan heidän kanssaan, isänsä puolelta sukunsa taas on joko pitkälti kuollutta tai olinpaikkansa muuten vain tuntematon. Hänen vanhemmistaan kun vain isänsä on myöskin keiju ja sukupuustaan ensimmäinen joka päätti omin päin lähteä ihmisten joukkoon elämään sen sijaan että olisi kitunut hädin tuskin elävissä metsissä. Siispä sekä Rilla että pikkusiskonsa ovat keijujen mittapuulla pitkähköjä ihmisperimänsä vuoksi kun taas isänsä kokoa seliteltiin lähinnä epämääräisillä perinnöllisillä sairauksilla asiasta muka huomaamattomasti uteleville. Useimmiten selitykset menivät pienellä kummastelulla läpi, harva kun kehtasi ryhtyä enempää faktoja tivaamaan eikä useimmille tullut edes mieleen epäillä salaliittoa yhden pienikokoisen perheenisän senttimetrien takia, ainakaan aikana ennen suurta paljastumista.
Rillan aikainen lapsuusaika ei ollut kovinkaan merkittävä jakso naisen elämässä. Kaikkien muidenkin lasten tapaan Rilla vietti varhaisimmat vuotensa temmeltäen ulkona ja sisällä, imitoiden eri eläinlajeja ja kiljuen äänihuuliaan irti raivonpuuskien yllättäessä. Perin tavanomainen leikki-ikävaihe, lukuunottamatta sitä, että hän kasvatti siivet viisivuotiaana ja ylettyi ikätovereitaan rintakehään. Vanhempansa olivat keskiluokkaisia ja kävivät molemmat töissä eikä rahaa ollut koskaan liikaa tai liian vähän.
Ongelmia alkoi kuitenkin ilmetä kun tyttö lähti kouluun. Jo alusta asti koulunkäynti oli hänelle valtavan vaikeaa, oppiminen ei sujunut alkuunkaan, hän ei olisi millään aamuisin halunnut nousta ylös ja häneen sattui aina kun siipensä jouduttiin sitomaan niin etteivät ne olisi näkyneet vaatteidensa alta. Lisäksi hän oli yhä ihmissilmiin tavattoman pienikokoinen ja siitäkös kanssakoululaisensa repivät huumoria kerrakseen. Läksyt olivat työn ja tuskan takana ja kaikki meni lähtöruudusta saakka niin pieleen kuin saattoikin. Ei hänellä lukihäiriötä tai oppimisvaikeuksia ilmennyt kun niidenkin mahdollisuus tutkittiin. Koulu oli Rillalle yksinkertaisesti käsittämättömän hankala kokemus ja pakkopullaa pahimmillaan. Häntä ei pahemmin kiusattukaan vaikka koostaan välillä irvailtiinkin, mutta tyttö ei kai vain koskaan oppinut opiskelemaan, jos niin voi sanoa. Hän oli väsynyt ja haluton tekemään sitten niin mitään ja kotona hän oli vihainen, turhautunut ja siipiään kolotti jatkuvasti. Tilanne ei tuntunut paranevan ollenkaan ajan myötä, eikä asioita ainakaan edistänyt äitinsä ilouutiset pikkusiskosta tai – veljestä.
Päinvastoin, kun vanhemmillaan ei enää yhtäkkiä riittänyt aikaa edes sitä vähää mitä aikaisemmin, muuttui Rilla hiljalleen aina vain syrjäänvetäytyvämmäksi ja katkeraksi. Samaa jatkui monia vuosia aina murrosikänsä alkuun, eivätkä vanhempansa joko huomanneet tai tahtoneet huomata miten huonosti esikoisensa todella voi. Kaipa heidän silmissään tilanne oli ainoastaan kohentunut kun Rilla oli enää pelkästään hiljaa ainaisen karjumisen ja tavaroiden heittelyn sijaan. Ei heillä oikein ollut aikaakaan huomata mitään muuta, nuorempi tytör vei aikaa ja molemmilla oli työtkin.
Rilla räjähti kirjaimellisesti käsiin. Hän oli yhdentoista kun päätti ettei siedä enää mitään. Hän oli kyllästynyt jäämään huomiotta, kyllästynyt joutumaan kohdelluksi joko kuin ilmaa tai yleistä käymälää, jälkimmäistä tapahtuen lähinnä koulussaan. Hän vihasi pikkusiskoaan patoutuneella raivolla ja inhosi ikätovereitaan. Hän oli ilkeä, vihainen ja pirullinen hormonipommi ja päätti tehdä sen selväksi. Rilla ei enää tullut kotiin iltaisin, heristi keskisormiaan vanhemmilleen, varasti kaupoista siideriä ja alkoi viettämään aikaa reilusti vanhempien teinien kanssa jotka kuka tahansa vanhempi olisi sekunnissa leimannut huonoksi seuraksi. Hän ei mennyt kouluun eikä syönyt päiväkausiin ja tuhosi oppilaitoksen omaisuutta jos sattui päätymään tunneille. Äitinsä perintövaasit olivat lattialla palasina kun vanhempansa tulivat töistä. Kyseessä oli tuolloin kaksitoistavuotias lapsi joka näytti juuri ja juuri kymmenen vuotta täyttäneeltä ja viattomalta tytöntylleröltä. Muutos tuli täysin puun takaa eikä vanhempiaan käynyt sääliksi. Joku voisi sanoa että heidän olisi pitänyt nähdä tämän olevan edessä, mutta kun he eivät nähneet. Heille valkeni nopeasti missä mentiin eivätkä he enää voineet ohittaa esikoistaan olankohautuksella. He olivat kovin hukassa eivätkä tienneet mitä olisivat tehneet. Ei Rilla kuunnellut jos hänelle saarnasi, eikä välittänyt jos häntä lahjoi. Mitkään kasvatusmetodit eivät tuntuneet tepsivän ja soitot koulustaan lisääntyivät viikko viikolta. Tyttö kävi aina vain julkeammaksi ja itse kukin taho tunsi itsensä perin voimattomaksi. Jo ennestään lajilleen tyypillisesti höyhenenkevyt tyttö kuihtui olemattomiin eikä nukkunut kunnolla niinäkään öinä joina hän tuli kotiin.
Tilanne kulminoitui eräänä päivänä kun silloin kolmetoistavuotias Rilla yritti tappaa itsensä koulun vessassa. Myönnettäköön, ettei metodi olisi muutenkaan toiminut eivätkä poikittaisisviiltonsa ranteessa riittäneet kuin saamaan tytön tajuttomaksi ja sekin siksi ettei hän ollut syönyt kahteen päivään. Joka tapauksessa, tapaus toimi jonkinlaisena herätyskellona niin Rillalle itselleen kuin kaikille muillekin hänen hyvinvoinnistaan huolehtiville. Ei tällainen vain voinut jatkua. Tyttö päätyi sairaalaan yöksi ja sieltä päivystävän psykiatrin puheille. Kaikkien onneksi tapahtumaketju oli riittänyt todistamaan tytölle itselleen ettei oikeastaan halunnutkaan kuolla tai heittää tulevaisuuttaan nurkkaan. Se oli ensimmäinen kerta moneen vuoteen kun Rilla puhui puhumistaan vapautuneesti kaikesta mistä ei ollut voinut aiemmin ja koki olonsa kumman puhdistuneeksi. Kunhan tyttö pääsi kotiin alkoi hidas tapojenmuutosten, rytmien korjaamisen ja välienpaikkailun täyteinen kolmivuotinen jonka päätteeksi Rilla päätti vanhempiensa suostumuksella muuttaa omilleen vaikka olikin kovin nuori. Vaikka kaikki olivat helpottuneita ja varovaisen tyytyväisiä silloiseen tilanteeseen, eivät Rillan ja vanhempiensa välit oikein koskaan palautuneet ennalleen ja tyttö tuskin tunsi omaa siskoaan. Hänen läsnäolonsa huoneessa toi aina pintaan sen tietyn kiusallisen ilmapiirin jolle kukaan ei osannut tehdä mitään eikä kotinsa enää oikein tuntunut kodilta. Tietysti Rillan vanhemmat tukivat häntä rahallisesti ja varmistivat hänen hyvinvointinsa, mutta kukin taho koki, että aikainen itsenäistyminen olisi paras vaihtoehto, vaikkei kukaan millään muotoa olisi ollut tyttöä ajamassa pois lapsuudenkodistaan.
Rillan muutettua alunperin Pariisin ydinkeskustan erääseen halpaan solukämppään, alkoi elämä sujua. Koulutusta hänellä ei juurikaan ollut eivätkä nekään todistukset joita naisella oli mitään ilosanomaa kuuluttaneet. Hän kuitenkin päätyi arkailemattoman luontonsa ansiosta sivuteitä tutustumaan erääseen vanhempaan tatuointiartistiin, jonka liikkeessä hän lopulta päätyi viettämään useamman iltapäivän viikossa osittain luvatta, mutta hyvässä sovussa muiden työntekijöisen kanssa. Tyttö lähinnä seurasi vierestä ja tuli tutuksi paikan yleisten käytäntöjen ja rutiinien kanssa. Mitään virallista sopimusta hänellä ei ollut paikan siivoilua ja muuta kevyempää vapaaehtoistyötä varten eikä häneltä oikeastaan vaaditukaan muuta kuin hiljaisuutta ja asiallista oleskelua asiakkaiden läsnäollessa. Rilla onnistui myös kalastamaan itselleen osa-aikaisen työn pikaruokalan kassalla. Ei hän herroiksi elellyt mutta oli silti yleisesti otten tyytyväisempi kuin koskaan. Samassa soluasunnossa nainen tutustui myös naapurihuoneessa tuolloin eläneeseen nykyiseen työnantajaansa ja yhteen läheisimmistä ystävistään. Mies oli viitisen vuotta häntä vanhempi ja vaikka ikäero oli kuusitoistavuotiaalle isohko, ei se estänyt heidän puolisen vuotta kestänyttä suhdettaan. Vaikkeivät he pidempään yhdessä pysyneetkään, säilyivät he tavattoman hyvinä ystävinä ja tämä herra oli Rillan perheen lisäksi ainoa joka tiesi ettei hän ollut ihminen ollenkaan.
Niin kuin monelle muullekin, kesäkuun kuudes oli Rillalle enemmän tai vähemmän mullistava päivä. Niin kauan kuin hän muisti, keijuutensa oli ollut tabu kotinsa ulkopuolella ja siipensä olivat suurimman osan ajasta visusti piilossa aivan kuin ne olisivat olleet jotain hävettävää. Hän tuskin edes kykeni lentämään ja siipensä olivat huonossa kunnossa vuosien kokonaisvaltaisen salailun johdosta. Vaikka Rilla tiesi ettei ollut likimainkaan ainoa samassa tilanteessa, tunsi hän silti itsensä kovin yksinäiseksi ahdinkonsa kanssa. Asioiden laita raivostutti naista rajattoman paljon, mutta ratkaisua ei ollut ja joka taholta häntä kehotettiin ainoastaan sopeutumaan. Ei hän halunnut sopeutua, helvetti sentään.
Sitten toukokuu loppui ja New Yorkissa tapahtui. Rilla ei ollut uskoa uutisia ja oli vähällä tiputtaa ostoksensa kuullessaan katastrofista ollessaan ruokakaupassa. Ei hänen mielensä edes rekisteröinyt sitä, että kaksi velhoa oli kuollut ja aiheuttanut massiivista tuhoa, hän näki sielunsa silmin ainoastaan ihmiskunnan tähän asti yliluonnollisiksi käsittämänsä väen ja kyvyt yhtäkkiä esillä ja julkisuudessa. Mikä parasta, se tarkoitti väistämätöntä muutosta. Välikohtaus ei ollut jotain mitä kukaan olisi voinut ohittaa olankohautuksella. Elettyään vallattomimman myllerryksen ja mullistuksien ohi toivonsekaisessa pelossa uutisia herkeämättä vahdaten, päätti Rilla tulla lopullisesti kaapista. Hän oli suuren paljastumisen ensimmäisen aallon jälkijunassa ja yhden taikakansan toisensa jälkeen astuessa parrasvaloihin, heitti hänkin ranttaliksi ja vallankumouksen huuruissa hetken mielijohteesta leikkeli jokaiseen omistamaansa kankaankappaleeseen aukot siivilleen ja marssi seuraavana päivänä ottamaan lopputilin työpaikastaan. Vaikka Rilla pysyi tiukasti sivussa taikaväen omista kiistoista, oli hänenkin myönnettävä ettei elämästä tullut yhdessä yössä ruusuilla tanssimista. Hänestä tuli hetkessä varaton ja exänsä leivällä elävä kummajainen jota vilkuiltiin epäluuloisena kaduilla. Eikä naista kuitenkaan kaduttanut, päinvastoin. Hän oli innoissaan ja elämänsä kunnossa eikä hän nykyäänkään muista toista päätöstä elämässään josta olisi ollut ylpeämpi. Tähän aikaan hän vietti vielä paljon aikaa lähes isähahmoksi muodostuneen tatuoijan liikkeessä ja sinne ilmestyminen oli tempauksensa jälkeen ainoa hetki jolloin häntä aidosti jännitti muiden ihmisten reaktiot. Tietenkin siipensä tulivat aluksi sokkina itse kullekin, mutta vapaamielistä sakkia kun olivat alkujaankin olleet, suhtauduttiin Rillaan alkuhämmästyksen pitkälti kuten ennenkin.
Vaikka kohu ja mekastus ei ottanut laantuakseen ajan kuluessakaan, ei hänellä ollut aikomustakaan enää piilotella itseään. Hän oli järjestämässä aktiivisesti niin marsseja, lakkoja kuin mellakoitakin monen vuoden ajan vaikkei mikään mielenosoitus kerännyt riittävästi osanottajia saadakseen riittävän laajaa huomiota pitkään aikaan. Vasta esiinmarssin jälkeen isojen tahojen toiminta alkoi jakaa ihmisten mielipiteitä niin paljon ettei tilannetta enää koettu tavallisten pallontallaajien arkielämästä ulkopuoliseksi myllerrykseksi. Seuraavan puolen vuoden ajan Rillan elämä oli vilkkainta ja aggressiivisinta aikoihin. Hänellä ei ollut enää aikaa käydä vanhalla melkein-työpaikallaan kuin tervehtimässä, vaikka olisi päässyt vihdoin aivan viralliseksikin harjoittelijaksi kunhan täytti kahdeksantoista. Hän kävi niin putkassa kuin sairaalassakin eikä ollut koskaan tuntenut itseään voimakkaammaksi. New Atlantiksen miehittämisen jälkeinen paskamyrsky oli omiaan lisäämään bensaa liekkeihin ja tämän vääryyden yleinen tuomitseminen ja arvostelu oli juuri sitä mihin Rilla ja samanmieliset olivat pyrkineet viimeiset vuodet. Turhautumisensa ja kokonaisvaltainen omistautumisensa asialle laantui pikku hiljaa lakimuutoksien edetessä ja olojen parantuessa vaikka nainen oli yhä eturivissä edellä mainittuja vaatimassa.
Parikymppisenä hän päätti vanhempiensa siivellä viimeiset vuodet eläneenä keskittyä pitkästä aikaa omaankin elämäänsä. Entisen poikaystävänsä ja ylimmän ystävänsä bisneskokeilu ei olisi voinut tulla parempaan saumaan kun tämä informoi Rillaa suunnitelmistaan perustaa oma tatuointi – ja lävistysliikkeensä. Nainen ei kauaa pähkäillyt vaan hänestä tuli nopeasti paikan ensimmäinen virallinen työntekijä. Hän oli vielä epävarma taidoistaan ja vaikka olikin seurannut tatuoijan arkea useamman vuoden ja saanut itsekin harjoitusta, oli hän silti varsin kokematon. Nainen aloitti saman rutiinin tutussa liikkeessä käymisessä aina työpäivien jälkeen kunnes uskalsi alkaa itsenäisesti tatuoimaan asiakkaitaan. Myös sillä hetkellä ainoalla työkaverillaan oli samantyyppinen tausta ilman anarkistisia edesottamuksia ja vaikka hän olikin täten Rillaa kokeneempi, oli hänkin vain aloittelija. Täten oli oikea onnenpotku, että he onnistuivat saamaan listoilleen erään Rillan mentorin työpaikkaa etsivän vanhemman tatuoijaystävän. Uuden työpaikan myötä keiju myös muutti lyhyen ajan sisällä käytännöllisyyssyistä ja maisemanvaihdoksen kaipuussa Chenévalieen.
:: Suhteet ::
Perhe
Éloi Pinet – Rillan isä, elää Ranskan etelärannikolla vaimonsa ja toisen lapsensa kanssa
Claudia Pinet – Rillan äiti, elää Ranskan etelärannikolla aviomiehensä ja toisen lapsensa kanssa
Alais Pinet – 15-vuotias pikkusiskonsa jonka kanssa Rilla ei ole kovin läheinen
Ystävät
Blaise Quin – Työnantajansa, paras ystävänsä, entinen seurustelukumppaninsa, kovasti tärkeä mies Rillan elämässä
Marion Tremont – Toinen tatuointiliikkeen työntekijä, kokematon, juuri täysi-ikäistynyt harjoittelija johon Rilla on kovin kiintynyt isosiskomaisella tavalla
Gaspard Cartier - Liikkeen kolmas, kokeneempi tatuoija
Adrien Molière - Rillan nuorempana siipensä alle ottanut vanha tatuoijamies, edelleen läheiset välit naiseen
:: Muuta ::
- On pitkän linjan vegaani ja pyrkii kasvattamaan parvekepuutarhassaan mahdollisimman suuren osan ruuastaa
- Ei osaa käyttäytyä luontevasti lasten seurassa
- Käyttää nykyään taiteilijanimeään esittäytyessään
