Nimi: Roul Afeef
Ikä: 32
Laji: Ihminen
Kansallisuus: Ranskalainen
Sukupuoli: Mies
Koulutus/ammatti: Käynyt julkisen peruskoulun ja ammattikoulun metallinkäsittelylinjan. Harrastanut useita taistelulajeja nuoresta saakka. Tällä hetkellä toimii moottoripyöräjengi 12012 presidentin henkivartijana.
Lemmikit: Roulilla on kaksi koiraa.
Damion on suurikokoinen dobermanni uros. Väritykseltään Damion on hieman normaalia dobermannia tummempi, mutta näyttää muuten melko perinteiseltä. Luonteeltaan tämä koira on hyvin tottelevainen, mutta ei pidä lainkaan tuntemattomista ja pysyykin omissa oloissaan jos tuntemattomia on paikalla. Damion on suorastaan hulluna porkkanaan.
Rience on saksanpaimenkoira uros, jonka karva on suorastaan harvinaislaatuisen pehmeä. Väritykseltään Rience on perinteinen ruskea ja luonteeltaan se on hyvin reviiritietoinen, mutta Damionia ystävällisempi vieraiden ihmisten ja muidenkin suhteen. Joskus Rience aiheuttaa ärsytystä hienoisella ylivilkkaudella aamuisin.
12012: 12012 on moottoripyöräjengi, jonka on perustanut Elliot Fleur lähes 40 vuotta sitten. Aluksi jengin päällimmäinen tarkoitus oli vain korjailla ja parannella moottoripyöriä yhdessä. Kuitenkin melko pian jengiin liittyi mies, joka paljasti luottamuksellisesti Elliotille olevansa vampyyri. Näin Elliot sai tietää taikaolentojen olemassaolosta kauan ennen suurta paljastumista.
Tämä vampyyri oli nimeltään Alain Roch ja hän oli ollut koko pitkän ikänsä tiedemies. Hän oli tehnyt useita kokeita itsellään muuttumisensa jälkeen ja oli keksinyt kuinka vampyyrin verestä, unikosta ja tietyistä psilosybiinisienistä pystyi jalostamalla ja yhdistelemällä valmistamaan erittäin vahvaa huumetta, joka monista muista huumeista poiketen vaikutti myös taikaotuksiin.
Elliot näki tässä miljoonabisneksen ja ryhtyi värväämään jengiinsä henkilöitä, joilla oli hyvä käsitys kemiasta ja fysiikasta ja ei niin hyvä käsitys moraalista ja oikeudenmukaisuudesta. Nämä ”labrarotat” tekivät päämajansa erääseen Pariisin syrjäseudulla olevaan varastorakennukseen ja ryhtyivät Alainin johdolla valmistamaan suuria määriä huumetta, jonka nimeksi tuli PVD. Bisnes pyörii samoissa, joskin kehittyneemmissä, tiloissa edelleen ja PVD:n valmistus ja myynti ovat tällä hetkellä 12012:sta ensimmäinen prioriteetti.
Tällä hetkellä jengissä on noin 50 aktiivista jäsentä jos laboratoriossa työskenteleviä ei lasketa. Jäseniä kutsutaan jengin sisällä yleisesti liiveiksi ja laboratoriohenkilöitä takeiksi. Jäseniä löytyy lähes jokaisesta rodusta ja jokaisella on oma tarkasti määritelty tehtävänsä. PVD:n myymisen lisäksi he tekevät suuremmista summista sabotointeja sekä hiljentävät henkilöitä, jotka tunkevat nenänsä asioihin, jotka eivät heille kuulu.
Eniten 12012:sta löytyy ihmisiä ja vampyyreja. Vampyyrit hoitavat omaa pientä haaraansa, joka toimii öisin. Kaikki kuitenkin kuuluvat Elliotin alaisuuteen. Jengin salainen ase on neljästä peikosta koostuva ryhmä, jotka kutsutaan paikalle jos mikään muu ei auta.
12012 suojelee PVD:n reseptiä paremmin kuin omaa elämäänsä. Kukaan muu ei ainakaan vielä pysty valmistamaan ainetta.
PVD: PVD on huume, jota valmistetaan vampyyrin verestä, unikoista ja tietyistä psilosybiinisienistä jalostamalla ja yhdistelemällä. Sitä käytetään suun kautta pillerimuodossa ja se on yksi harvoista (ellei jopa ainoa) huumeista, jotka vaikuttavat myös taikaotuksiin. PVD:tä valmistaa ja myy yksinoikeudella moottoripyöräjengi 12012.
PVD alkaa vaikuttaa noin 10 minuutin ja 1 tunnin välillä aineen nauttimisesta. Vaikutus alkaa voimakkaalla hyvänolontunteella, joka voimistuu pikkuhiljaa täydeksi euforiaksi. Tunne nälästä, janosta ja kivusta katoaa. Käsitys ajasta muuttuu ja käyttäjän on lähes mahdotonta pitää ajankulusta kiinni. Joskus hänestä tuntuu, että aika hyppii eteenpäin ja tunnin tuntuvat sekunneilta, joskus 15 minuuttia saattaa tuntua päiviltä.
Noin tunnin kuluttua vaikutusten alkamisesta käyttäjä alkaa kokea voimakkaita aistiharhoja, joihin liittyy käyttäjästä riippuen muun muassa voimakasta hajua nenässä, kokemus joko kehon katoamisesta tai fyysisyyden vahvistumisesta, voimakkaat visuaaliset hallusinaatiot, joihin liittyy muun muassa epämääräisiä kuvioita seinillä ja ilmassa sekä vahvempaa hallusinointia, jonka aikana käyttäjä saattaa esimerkiksi luulla olevansa muualla kuin on tai joku muu kuin on. Aistiharhojen ohella käyttäjä kokee vahvaa kaikkivoipuuden tunnetta, joka saattaa johtaa tahattomaan itsetuhoiseen käytökseen. Euforian tunne jatkuu läpi tämän vaiheen.
Käyttäjä kokee usein myös tunteiden herkistymistä, vahvistunutta kykyä itsensä tutkimiseen ja aistien sekoittumista sekä herkistymistä.
Fyysisiä vaikutuksia ovat muun muassa pupillien laajeneminen, lihasheikkous, joissain tapauksissa päänsärky (varsinkin jälkeenpäin), vapina ja sydämen lyöntitiheyden kiihtyminen.
Voimakkaat aistiharhat kestävät kolmesta tunnista kahdeksaan tuntiin ja niiden haihtuessa alkaa käyttäjä tuntea suurta epätoivoa ja masennusta. Hänen päässään saattaa pyöriä myös voimakkaita itsetuhoisia ajatuksia. Loppuvaiheeseen liittyy usein myös voimakasta pelkoa ja paniikkikohtauksia sekä joissain tapauksissa aggressiivisuutta. Tämä vaihe kestää tunnista kahteen ja sen jälkeen käyttäjä on hyvin uupunut ja tärisevä. Käyttäjä saattaa myös voida pahoin ja oksennella.
PVD:n haittavaikutukset itsetuhoisuuden ja sekavuuden ohella ovat muun muassa erittäin voimakas fyysinen ja psyykkinen riippuvuus, verisuonien ja maksan rappeutuminen sekä suurentunut sydänlihastulehduksen riski.
Sietokyky PVD:hen kasvaa tasaisesti pitkäaikaisen käytön seurauksena. Tämä johtaa siihen, että käyttäjä tarvitsee toivotun vaikutuksen saamiseksi aina suuremman annoksen ainetta ja yliannostuksen riski kasvaa. Yliannostus johtaa nopeasti syvään koomaan ja ilman hoitoa varmaan kuolemaan muutaman tunnin sisällä kooman alkamisesta.
PVD:stä aiheutuvat vieroitusoireet ovat rajuja ja estävät heikkotahtoisempien lopetusyritykset nopeasti. Riippuvuus syntyy henkilöstä riippuen ensimmäisen kymmenen käyttökerran aikana ja vieroitusoireet alkavat päivittäisellä käyttäjällä noin 6 tunnin jälkeen edellisen annoksen vaikutuksen loppumisesta ja pahimmillaan ne ovat 2 päivää edellisen annoksen ottamisen jälkeen. Oireita ovat kivut, pahoinvointi, kuume, vapina, kouristukset, hikoilu ja vilunväristykset. Vieroitusoireiden ollessa voimakkaimmillaan käyttäjä saattaa kokea pahoinvointia, ripulointia, vatsakipuja ja oksentelua, joita seuraa monesti unettomuus, depressio ja ruokahalun puute. PVD:n vieroitusoireet eivät itsessään ole tappavia, mutta ne voivat johtaa itsetuhoisuuteen tai käytön jatkamiseen, joka johtaa helposti yliannostukseen toleranssin laskiessa.
Suhteet: Alayna Fleur – Isäpuolen äiti, Roulille kuin isoäiti. Asuu miehensä kanssa hoitokodissa ja ovat Roulin kanssa hyvin läheisiä. (82-vuotta)
Corbin Fleur – Isäpuolen isä, Roulille kuin isoisä. Asuu vaimonsa kanssa hoitokodissa ja ovat Roulin kanssa hyvin läheisiä. (85-vuotta)
Mousa Afeef – Isä, ei missään tekemisissä Roulin kanssa. (60-vuotta)
Gisèle Fleur – Äiti, lämpimät välit Rouliin, kyläilevät usein. (56-vuotta)
Elliot Fleur – Isäpuoli, lähes veljelliset välit. Elliot on myöskin Roulin työnantaja, sillä hän on 12012 presidentti ja perustaja. (57-vuotta)
Lance Fleur – Isäpuolen veli, Roulin ehdoton lempisukulainen. Asuivat joskus kämppiksinä, nykyään kyläilevät usein. Myös Lance kuuluu 12012:ta. (51-vuotta)
Lucette Fleur – Pikkusisko, lämpimät, kiusoittelevat välit. Lähettelevät paljon sähköpostia ja soittelevat. Näkevätkin melko usein. Lucette on myös 12012 jäsen. (30-vuotta, ulkoisesti noin 20, vampyyri)
Madeleine Océane – Pikkusisko, hieman etäisemmät välit kuin Lucetteen. Tapaavat muutaman kerran vuodessa ja soittelevat muutaman kuukauden välein. (28-vuotta)
Joel Océane – Madeleinen mies, hyvänpäiväntuttu. (31-vuotta)
Nicole Océane – Madeleinen tytär, Roul on Nicolen sylikummi. (8-vuotta)
Ninette Océane – Madeleinen tytär. (8-vuotta)
Andrion Océane – Madeleinen poika. (6-vuotta)
Olivie Océane – Madeleinen tytär, Roul on kummi. (2-vuotta)
Luonne: Roul on perusluonteeltaan melko vakava. Kyllä häneltä huumorintajua löytyy, mutta hän ei yleensä anna sen näkyä, jotta voisi ylläpitää kovaa ulkokuortaan muiden silmissä. Hän on hyvin tappelualtis, sillä hän ei siedä minkäänlaista paskanjauhantaa itsestään tai läheisistään. Roul ei ole hyvä puhumaan asioita halki, joten suksien mennessä ristiin, nyrkit viuhuvat melko pian.
Roul ei suuremmin luota muihin, varsinkaan asiakkaisiin (never trust an addict). Hänen luottamuksensa täytyy todella ansaita, mutta jos sen onnistuu saamaan, hän on lopulta melko hyvä ystävä. Mies suhtautuu kaikkiin ennakko-oletuksella, että tämä yrittää satuttaa häntä tai hänen läheisiään ja tämä piirre vaikeuttaa ystävyyssuhteiden luomista merkittävästi. Paras tapa lähestyä Roulia on hänen perheensä ja ystäviensä kautta, sillä silloin mies ei tunne niin suurta epäluottamusta uutta ihmistä kohtaan.
Roul on melko hiljainen tapaus ja silloinkin, kun hän osallistuu keskusteluun, hän ei kerro mitään itsestään. Henkilökohtaista informaatiota saa tästä miehestä kalastella kissojen ja koirien kanssa ja kertoo suuresta luottamuksesta jos Roul kertoo jotain itsestään vapaaehtoisesti. Sen sijaan hän on äärettömän kiinnostunut siitä, kun muut puhuvat itsestään. Hän imee informaatiota muista ihmisistä kuin sieni ja on hyvä kuuntelija.
Kaikesta huolimatta ja kaikesta johtuen Roulilla ei oikein ole ystäviä 12012 ulkopuolella. Hänellä on paljon kontakteja, mutta hän ei ole päästänyt lähes ketään henkilökohtaiselle tasolle. Tämä johtuu suurimmilta osin Roulin valtavasta luottamuspulasta. Hän ei vain osaa luottaa muihin niin paljon, että oikeasti tutustuisi heihin ja antaisi heidän tutustua itseensä. 12012 on kuitenkin kuin perhe hänelle ja hän on mahtavissa väleissä kaikkiin jäseniin.
Jos Roulin ystävyyden on onnistunut ansaitsemaan, saa huomata, että hän välittää ystävistään syvästi ja on rehellisesti valmis astumaan luodin eteen hyvän ystävän puolesta. Hän on myös äärimmäisen suojelunhaluinen läheisiään kohtaan ja siksi esimerkiksi hänen pikkusisarustensa poikaystävät ovat joutuneet hurjan ristikuulustelun eteen, kun Roul on ensimmäistä kertaa tavannut heidät. Lucette on edelleen sitä mieltä, että on Roulin vika, että tytöllä ei ole poikaystävää. Roul epäilee, että se johtuu ennemmin tytön taipumuksesta salamurhata porukkaa kylmäverisesti.
Roulin huumori on monien mielestä hieman outoa ja menee välillä vähän yli. Mies pitää esimerkiksi väkivaltaa äärimmäisen huvittavana asiana ja kokee hyväksi vitsiksi monia sellaisia asioita, jotka saisivat muiden vatsat kääntymään ympäri. Mies kuitenkin ymmärtää jos joku ei koe hänen huumoriaan hauskana eikä ota sitä itseensä. Sen sijaan hän vihaa yli kaiken teeskentelijöitä ja ihmisiä, jotka satuttavat toisia ilman mitään syytä. Joskus Roulin syyt toisten satuttamiselle saattavat olla heppoisia, mutta hänellä kuitenkin on aina joku syy. Roul arvostaa syvästi rauhallista ja laskelmoitua käytöstä, sillä silloin hänestä tuntuu, että henkilö on itsensä herra eikä elä pelkkien impulssien varassa.
Ulkonäkö: Roulin isä on syntynyt ja asuu edelleen Afrikassa sijaitsevassa pikkuvaltiossa nimeltä Djibouti ja tämä perimä vaikuttaa Roulin ulkonäköön suuresti.
Ensinnäkin Roulin iho on tumman maitokaakaon värinen johtuen tummaihoisesta isästä ja valkoihoisesta äidistä. Hänellä on vyötäisille ulottuva luonnostaan hiilenmusta tikkusuora tukka, joka on yleensä jonkinlaisella ponnarilla. Pituutta hänelle on siunautunut 187cm, mutta hän näyttää yleensä hieman pidemmältä, sillä hänen tyyliinsä kuuluu kengät, joissa on vähän kantaa tuomassa lisää pituutta. Hänen vartalonsa rakenne on lihaksikas, mutta ei kuitenkaan niin lihaksikas, että ulkomuoto muuttuisi epämiellyttäväksi. Tumma iho näyttää hieman epätasaiselta, koska se on saanut sekä nyrkistä että puukosta ja sää on piessyt sitä vielä hieman lisää. Miehen kädet ovat hyvin jänteikkäät ja niissä on hyvin pitkät sormet, joita koristaa aina muutama sormus. Vasemmassa keskisormessa
(kuva), oikeassa nimettömässä
(kuva) ja oikeassa peukalossa
(kuva).
Roulin silmät ovat tummanruskeat ja melko kapeat. Kapeus saa aikaan epäilevän ilmeen ja tämä vahvistaa vaikutelmaa siitä, että Roul ei halua tutustua, saatikka sitten luottaa uusiin ihmisiin. Silmistä saa hieman avoimemmat ja kiltimmät korkealle kaartuvat kulmat, jotka pysyvät luonnostaan melko kapeina. Silmiä piristävät myös hyvin tummat ja kaarevat, mutta ei keskivertoa pidemmät silmäripset.
Kasvojen huomiota herättävin ja mahdollisesti myös epämiellyttävin osa on Roulin nenä. Miehen nenä voisi olla viehättävä jos se olisi vielä kuninkaallisen suora, jollainen se oli joskus, kun Roul oli vielä lapsi. Nykyään keskikokoinen nenä näyttää oudolta, sillä se on muuttunut muhkuraiseksi ja kyhmyiseksi usean murtumisen seurauksena eikä ainakaan Roul näe sitä mistään kulmasta viehättävänä.
Roulin huulet ovat kovin vaaleat verrattuna hänen ihonsa tummaan sävyyn, mutta niissä näkyy tummaihoisille tyypillistä turpeutta, selkeyttä ja muodokkuutta. Mies itse pitääkin huuliaan kasvojensa parhaana osana.
Mies antaa poskilleen kasvaa sänkeä ja pitää pientä partaa alahuulensa alla.
Roulin oikean korvan rustossa on kaksi lävistystä, joissa on molemmissa yksinkertainen titaaninen pallo.
Mitä pukeutumiseen tulee, Roul näkee siihen paljon vaivaa vaikka ei sitä myönnäkään. Lämpiminä päivinä hänellä on usein musta korkeakauluksinen hihaton liivimäinen paita, jossa on kaksi riviä hopeisia koristeellisia nappeja. Kylminä päivinä hän vetää päällensä mustan pitkähihaisen korkeakauluksisen takin
(kuva), jossa on kaksi riviä kultaisia nappeja. Housuinaan hänellä on yleensä mustat hyvin paksua kangasta olevat housut, joissa on erinäisiä vetoketjuja, ketjuja, kellonrattaita ja muuta riippuen hieman muusta asustuksesta. Kenkinään hän pitää nahkaisia bootseja, joissa on pitkät varret ja koristeena ratasmaisia osia
(kuva). Joissain tapauksissa hänellä on yllään 12012 nahkaliivi, jonka selässä on jengin logo ja nimi. Liiviin on myös ommeltu erinäisiä merkkejä, joista tärkeimpänä salmiakkikuvion muotoiseen kangaspalaan kirjailtu 1%.
Koruista sormukset onkin jo mainittu, mutta Roulilla on myös muutamia kaulakoruja, jotka ovat mainitsemisen arvoisia. Hänellä on kaulassaan usein tumma taskukellolta näyttävä kaulakoru, jonka sisään hän on kaiverruttanut 12012MCC
(kuva). Tämän lisäksi hän kantaa kaulassaan raskaan näköistä avainta, joka on koristeltu erilaisilla rattailla ja koneistoilla
(kuva).
Eräs Roulin hyvin selkeä piirre ovat hänen useat tatuointinsa. En edes yritä kuvailla niitä vaan laitan vain suoraan kuvat.
Hänellä on molemmat käsivarret peittävät hihat
(kuva)Rinnassa oikealla puolella
(kuva)Vasemmassa kyljessä
(kuva)Koko vasen pohje
(kuva)Menneisyys: Roulin menneisyys on aloitettava muutama sukupolvi ennen herran itsensä syntymää. Hänen äitinsä puolen suku on alun perin ranskalainen, mutta hänen isoisänsä ja isoäitinsä olivat sitä mieltä, että perhe on saanut tarpeekseen Ranskasta ja he muuttivat omien ihmeellisten utopioidensa perässä pieneen Afrikan valtioon nimeltä Djibouti.
Ihme ja kumma, perhe pärjäsi Djiboutissa kummallisen hyvin ja he päättivät jäädä sinne. Muutamaa vuotta myöhemmin, Roulin äiti, Gisèle, syntyi. Gisèle eleli melko mukavasti vanhempiensa suojissa niin kauan kunnes Djiboutin sisällä riehunut sisällissota paheni ja heidän oli pakko keksiä jokin keino, jolla selviytyä. Parhaalta vaihtoehdolta Gisèlen vanhempien kannalta vaikutti mahdollisuus naittaa tyttö jonkun menestyneen ja arvostetun paikallisen kanssa. Tällä tavalla Ranskalle vihaiset paikalliset eivät niin todennäköisesti kajonneet heidän pieneen perheeseensä.
Näin Gisèle naitettiin paikalliselle suuren tilan omistajan pojalle, Mousa Afeefille. Pari oli ensin hieman epäileväinen avioliittonsa suhteen, mutta pian kipinät lentelivät ja he huomasivat oikeasti pitävänsä toisistaan. Sisällissota kuitenkin paheni ja erityisesti ranskalaistaustaisia uhkailtiin usein ja kaduilla liikkuminen muuttui Gisèlelle ja tämän vanhemmille melko vaaralliseksi puuhaksi. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Gisèle pyysi Mousaa muuttamaan hänen kanssaan takaisin Ranskaan. Mies ei kuitenkaan syttynyt ajatukselle ja pakon ja velvollisuuden sanelemana Gisèle jäi Djiboutiin.
Toinen kerta, kun Gisèle pyysi päästä takaisin Ranskaan, oli hänen vanhempiensa joutuessa hyökkäyksen kohteeksi. Hänen isänsä oli kuollut heti, mutta hänen äitinsä oli piesty henkihieveriin, ei hengiltä ja hän kuoli hitaasti ja tuskallisesti kolme päivää myöhemmin. Tällä kertaa Gisèle suorastaan aneli, mutta Mousa ei suostunut jättämään hyvää elämäänsä, perintöään ja iäkkäitä vanhempiaan jälkeen, joten taas he jäivät Djiboutiin.
Ei mennyt aikaakaan, kun Gisèle sai tietää olevansa raskaana. Hän kertoi tästä miehelleen, joka innostui valtavasti. Vihdoinkin perijä hänen taloonsa! Gisèle oli kuitenkin tehnyt päätöksensä raskaudesta kuultuaan. Yön aikana hän jätti pöydälle lapun, jossa kertoi lähteneensä takaisin Ranskaan. Hän käveli kilometrejä, jotta pääsi lähimmälle lentokentälle ja maksoi siellä lähes kaiken omaisuutensa, jotta hänet lennätettiin salassa takaisin Ranskaan.
Ranskaan päästyään Gisèle varmisti, että hänellä yhä oli maan kansallisuus, mitätöi avioliittonsa Mousaan ja ryhtyi sitten etsimään asuntoa. Useamman kuukauden hän asui erinäisissä turvakodeissa ja joskus jopa kadulla, sillä rahattomana oli asunnon saaminen kovin vaikeaa. Hän oli viidennellä kuulla raskaana, rahaton ja yksin, kun eräs Elliot Fleur törmäsi häneen kadulla. Elliot äimistyi siitä kuinka niin likainen ja hoitamaton nainen pystyi olemaan kaunis kuin enkeli ja hän otti Gisèlen luokseen yöksi, jotta tämä saisi peseytyä ja nukkua edes yhden yön oikeassa sängyssä. Kuitenkin, kun Elliotille ilmeni, että nainen oli raskaana, ei hänen sydämensä antanut hänen heittää naista takaisin ulos vaan hän otti tämän hoteisiinsa. Siihen mennessä, kun Roul syntyi, oli pari palavasti rakastunut toisiinsa, kihloissa ja innoissaan perheenlisäyksestä. Elliot oli siihen mennessä pyörittänyt huumebisnestään jo useita vuosia ja oli onnistunut saamaan melko hyvän pesämunan, jonka avulla pieni perhe eli oikein mukavasti. Gisèle vaati Roulille oikean isänsä sukunimen ja niin myös tehtiin.
Pian Roulin syntymän jälkeen Gisèle ja Elliot menivät naimisiin ja kaksi vuotta myöhemmin syntyi Lucette, Roulin ensimmäinen pikkusisko. Siitä toinen kaksi vuotta, niin Madeleine putkahti maailmaan. Perhe eli hyvin suojattua ja normaalia elämää koko Roulin lapsuuden, joskin 12012 bisnekset sotkeutuivat välillä tavallisen perhe-elämän kanssa. Jengin jäsenistä tuli Roulille kuin setiä ja veljiä, joiden kanssa hän teki kaikki ne asiat, joita muut lapset tekivät omanikäistensä kaverien kanssa. Teini-iässä Roul tiesi jo haluavansa liittyä jengiin.
Koulunsa Roul suoritti keskivertohyvin, ei erityisen hyvin, ei erityisen huonosti. Monia kavereita hänellä ei ollut, mutta se ei häntä haitannut, sillä aina koulun jälkeen häntä odotti pihalla vähintään neljä moottoripyörää, joiden selässä istui toinen toistaan karskimpia kavereita.
Peruskoulun jälkeen hänen äitinsä vaati Roulia menemään jonkinlaiseen toisen asteen koulutukseen, joten nuorukainen meni metallinkäsittelylinjalle ammattikouluun. Hän kävi koulun mallikkaasti siinä samalla omaan moottoripyörään säästäen. Valmistujaislahjaksi hän sai Elliotilta loput rahat omaa pyörää varten ja liivit, jotka todistivat hänen kuuluvat jengiin. Roul oli onnensa kukkuloilla.
Vuodet vierivät, pyörät vaihtuivat, jengi kasvoi ja Roul perheineen rikastui. He eivät kuitenkaan eläneet rikkaiden ihmisten elämää, sillä kaikki rahat olivat huumebisneksellä hankittu ja ne piti pitää melko salassa. Roulin päätös siitä, että hän ei koskaan halua kokeilla PVD:tä vahvistui, kun hän näki muutaman jengin jäsenen suorastaan kuihtuvan pois sen vaikutuksesta.
Pikkuhiljaa Elliot huomasi Roulin kyvykkyyden taistelulajeissa ja muutenkin muiden turpaan mättämisessä ja tarjosi tälle paikkaa omana henkivartijanaan. Roul suostui enemmän kuin mielellään ja tekee samaa hommaa yhä vieläkin.
Ajan myötä myös hänen pikkusiskonsa, Lucette, liittyi jengiin ja muuttui vampyyriksi. Roulin oli pakko myöntää, että piti siskostaan melkein enemmän vampyyrina kuin ihmisenä ja heistä tuli kovin läheisiä.
Suuren paljastumisen aikaan Roul oli saanut jo kuulla taikaotuksista Elliotilta, joten hän ei asiaa pahemmin hätkähtänyt. Hätkäyttävämpää oli kokea paljastumisen aiheuttama jakautuminen jengin sisällä, kun osa halusi pysyä vain jengin tietoisuudessa ja osa halusi tulla esiin kaikille muillekin. Muutamien veristen tappelujen, parin kuolemantapauksen ja jengistä potkimisten jälkeen tilanne saatiin rauhoittumaan ja nykyään kaikki ovat asioista melko samanmielisiä.
Voimat: Roulilla ei ole sen kummempia voimia kuin taito mättää tyyppejä turpaan ja mulkoilla pahasti.
Heikkoudet: Roul ei ole sosiaalisesti ihan niin aktiivinen kuin voisi olla, mutta muuten hänen heikkoutensa liittyvät tavallisiin ihmisten heikkouksiin.
Uskonto: Ei usko erityisesti mihinkään, mutta on silti katolinen.
Muuta: - Ei missään nimessä halua kokeilla PVD:tä
- Polttelee silloin tällöin kannabista rauhoittaakseen mielensä
- Harrastaa muun muassa judoa, lukemista ja sarjakuvia
- Polttaa hyvin paljon tupakkaa
- Koiraihminen
- Ei pidä makeista limonadeista
- Fanittaa H. G. Wellsiä ja Jules Verneä
- Pitää paljon studio Ghiblin elokuvista
- On erityisen mieltynyt sarjakuvaan The League of Extraordinary Gentlemen
- Lempibändi ehdottomasti Abney Park
- Hyvänä kakkosena tulee elektronista musiikkia soittava ryhmä Johnny Hollow
- Erittäin mieltynyt Bioshock-peleihin.
- Roulilla on karhea, selkeästi tupakanpoltosta muuttunut ääni
//No siinä se sit olisi : D Kommentteja? Kelpaako? : D \\
