Unipäiväkirja

Alkusanat
Sharleylle yöt ovat usein levottomia syystä tai toisesta ja monesti neidolla on ongelmia nukahtaa erilaisten ajatusten vaivatessa häntä. Unettomien öiden jatkuessa myös unet muuttuivat entistä enemmän sekaviksi ja toisinaan unissa tapahtuneet asiat tuntuivat niin todelta, että ne alkoivat häiritä myös Sharleyn oikeaa elämää päiväsaikaan. Kun ongelma kasvoi niin suureksi, että se alkoi häiritsemään myös neidin töitä, hän sai eräältä toimiston jäseneltä vinkin alkaa kirjoittamaan uniaan, sekä öisiä ajatuksiaan paperille. Näin Sharley saisi asiat kirjoitettua asiat kokonaan pois mielestään ja sen jälkeen jatkaa untaan puhtaalta pöydältä. Sharley suhtautui ohjeiseen aluksi hyvin epäillen, mutta kokeiltuaan neuvoa muutamaan kertaan neiti huomasi, että neuvossa oli perää. Sharley sai unirytmistään uudelleen kiinni ja unipäiväkirjakseen kutsumansa opus on nykyään naiselle hyvin tärkeä kapistus. Neiti kuitenkin myös pitää siitä tarkoin huolta, eikä ole kertonut edes työkavereilleen missä säilyttää kirjaansa. Kirjoittamisen lisäksi Sharleyllä on joskus tapana puhua unistaan muille, mutta se on hyvin paljon harvinaisempaa.


Uni 89, 28. toisto
Näin unta huoneesta. Siinä ei ollut ovea. Huonetta kiersi seinän viertä valkoinen työtaso, jonka yläpuolella oli valko-ovisia kaappeja. Ne olivat kaikki lukossa. Pöydillä oli erilaisia laboratoriotarvikkeita. Mikroskooppeja. Koeputkia. Koeputkia joissa oli erivärisiä nesteitä. Keskellä huonetta oli musta pehmustettu tuoli, joka oli asetettu makuuasentoon. Tuolilla makasi nuori nainen, joka oli unessa. Hänen kasvonsa oli peitetty kokonaan liinalla. Huoneessa ei ollut muita. Ei ääniä. Ei elämää. Yhtäkkiä mieleeni nousi naisen lausumana englannin kielen sanat "Isn't something missing?" Sähkökatkos katkaisee huoneesta valot. Kaikki pimenee.

Maaliskuu, 20xx
Olen miettinyt taas kerran elämäni merkitystä. Useimmiten yritän pitää ajatukseni tässä hetkessä, mutta olen taas lipsunut siitä. Huominen. Mitä tapahtuu huomenna ja miksi niin tulee tapahtumaan? Onko joku määrittänyt etukäteen mitä tulee tapahtumaan? Niin kuin tuntuu että syntymäpäivänäni oli määrätty ettei kaikki mene perheeni kanssa kuten oli suunniteltu. Etten syntynytkään siihen asemaan yhteiskunnassa johon minut oli tarkoitettu. Onko huomiselle jo suunniteltu jotakin muuta? Olenko itse vastuussa siitä vai voinko vain heittäytyä virran vietäväksi ja toivoa sen johtavan jonain päivä rantaan saakka... Entä jos ei ole ketään muuta joka päättää huomisesta. Entä jos minä yksin päätän huomisesta? Se olisi kaikkein pelottavinta. En luonut itseäni, en suunnittelut omaa syntymääni. Miten kukaan voisi vaatia, että nyt minun tulisi päättää tulevaisuudestani? Arngrim puhuu oikeudesta. Oikeudesta päättää omasta elämästään. Minusta se on kirous. - -

- - Tai ehkä se on liian voimakkaasti sanottu... Tai oikeastaan en edes usko siihen itse. Ymmärrän mitä hän tarkoittaa sillä. Hän tarkoittaa itsemääräämisoikeutta ja sitä asiaa mitä muut kutsuvat vapaudeksi. Vapaudeksi valita mitä he tekevät elämällään. Mutta heidän elämäänsä ei kukaan ole yrittänyt suunnitella etukäteen niin kuin minun. Heidän vapautensa luotiin vapaudeksi. - - Ehkä pelkään sitä? Pelkoa. Mitä pelko oikeastaan on? Pelkäänkö pelkoa itsessään? Vai myöntää pelkääväni? Vai pelkäänkö pelkästään sitä asiaa mikä pelottaa minua? Oli mikä tahansa niistä vaihtoehdoista, se on varmaa, että se tunne, mitä kutsutaan peloksi, sitä minussa on. En ole vielä varma mihin kaikkeen se kohdistuu. Mutta ainakin vapaus, se vapaus mistä Arngrim puhuu ja johon minua ei oltu tarkoitettu, se pelottaa minua. - -

- - Vapauteen tarvitaan unelmia. Ihmisillä on unelmia. Vampyyreilläkin, ainakin suurimmalla osalla, on unelmia. Vaikka ne unelmat koskisivat kostoa. Ne ovat silti tavoitteita joihin he pyrkivät. Tulevaisuuden suunnitelmia. Syitä olla olemassa. Vapaus on unelmia. Oikeus unelmoida. Onko minulla unelmia? En ole koskaan ajatellut sitä sen tarkemmin. En halua ajatella huomista. Jos en halua ajatella huomista, voinko silti ajatella unelmia? En usko... Vaikken tiedä mihin sitten uskon. Puuttuuko elämästäni jotain? Puuttuuko minusta jotain...

Uni 24, 3. toisto
Näin unta suuresta kukkakedosta. Ilma oli aurinkoinen. Ulkoilma tuntuu raittiilta keuhkoissa. Taivaalla leijui muutamia suuria kumpupilviä. Ne olivat kauniita. Kedon yli kävi voimakas tuulenvire, joka hulmutti sen keskellä seisovan naisen lyhyitä hiuksia. Naisella oli päällään valkoinen toppi ja valkoiset housut. Hän tuijotti taivaalle. Katson samaan suuntaan ja näen taivaalta tippuvan ilotulitteita. Yhtäkkiä ilotulitteita on myös kedon laidoilla, niiden räjähdyksistä aiheutuva lämpö nousee kasvoille saakka. Katsoin ylös ja näin, kun ilotulitteet, jotka hetki sitten olivat olleet taivaalla, olivat enää muutamien kymmenien metrien päässä nuoresta naisesta. Nainen nosti kätensä ilmaan ja ilotulitteet pysähtyivät. Hetken ne leijuivat aavemaisesti ilmassa. Oli täysin hiljaista. Kuin joku olisi pysäyttänyt ajan. Nainen heilautti kättään ja tulitteet lensivät hänestä pois päin, minun ylitseni ja räjähtivät takanani. Pöllyävä hiekka peitti ilman. En näe enää mitään.