Nimi: Olivier Guillaume Minot
Ikä: 30; s. 1894
Sukupuoli: Mies
Kansallisuus/Laji: Ranskalainen/sekaverinen
Ammatti/Koulutus: Ammattisotilas, toimii nykyään maailmanmestaruustason ampujana - voittanut viime vuonna hopeaa maailmanmestaruuskisoissa ja sijoittunut edellisinä vuosina lähelle palkintosijoja.
Uskonto: Katolilainen
Suhteet:
Joseph Minot - Isä, osasi pitää kuria pojilleen ja Olivier muistaa hänet ankarana miehenä joka ei vitsaa säästänyt. Oli kerännyt omaisuutensa kauppiaana. Kuoli 73 vuoden iässä keuhkokuumeeseen.
Olivia Minot - Äiti, lempeä ja unelmoitiin taipuvainen nainen. Eli miehensä kuoltua 10 vuotta leskenä ennen kuin kuoli 70 vuotiaana.
Jules Minot - Kolme vuotta Olivieria vanhempi veli joka peri isänsä omaisuuden. Meni myöhemmin naimisiin Angelen kanssa ja sai hänen kanssaan kaksi tytärtä ja pojan, joka kuoli jo imeväisenä. Kuoli 53 vuoden iässä sydänkohtaukseen.
Angele Minot - Olivierin vaimo, meni myöhemmin avioon Olivierin vanhemman veljen kanssa. Jäi leskeksi miehensä kuoltua, kuoli itse 90 vuoden kypsässä iässä lapsiensa ja lapsenlapsiensa ympäröimänä vuonna 1985.
Ulkonäkö: Olivier on kasvoiltaan melko kulmikas, voimakaspiirteinen mies. Hänellä on korkea poskipäät ja hienoisesti kuopalle painuvat posket. Hänen ihonsa on vaalea olematta kuitenkaan epätavallisen kalpea. Miehen hienoisesti latvoista kihartuvat hiukset ovat väriltään mustat, useimmiten mies on leikauttanut hiuksensa kohtalaisen lyhyiksi näyttääkseen edes lähes säädylliseltä. Miehellä on kapeat, siniharmaat silmät.
Olivier on harvemmin hymyilevää sorttia mutta suorastaan ilmeettömiksi ei tästä huolimatta hänen kasvojaan sanoa. Hermostuessaan mies pureskelee huuliaan ja kurtistelee kulmiaan, nolostuessaan tai hämmentyessään hänen poskillaan on nähtävissä hienoinen punastus joten tunteitaan mies ei pysty täysin kätkemään vaikka sitä kenties joskus haluaisikin.
Mies on ruumiinrakenteeltaan hoikka ja jäntevä, selvästi paljon urheilua harrastava mies. Hän on hieman keskimittaa pidempi yltäen 186 sentin pituuteen.
Olivierissa huomion kiinnittää helposti hänen kaulassaan jo haalistumassa oleva arpi joka kulkee aataminomenan vasemman puolen tienoilta lähelle leukaperiä. Kaulassa olevan arven lisäksi mieheltä löytyy vasemmasta olkapäästä huomattavasti pienempi arpi ja oikeasta jalasta reiden ulkosyrjällä kulkeva kolmen sentin arpi.
Mustatukka pukeutuu yksinkertaisiin vaatteisiin ja suosii mustaa, valkoista sekä harmaan eri sävyjä. Hän pukeutuu usein pukuihin tuntien olonsa niissä kotoisaksi ja saattaa joskus näyttää asiaankuulumattoman virallisesti pukeutuneelta.
Luonne: Olivier ei koskaan ole ollut kaikkein voimakkaimmin tunteitaan osoittavia miehiä ja viime vuosina hänen käytöksensä on muuttunut entisestä vakavasta kylmäksi ja pahantahtoisesti miehen alitajuisesti halutessa karkoittaa ihmiset ympäriltään. Mustatukan maailman katsomus on kyyninen, hän uskoo lähelleen pyrkivien ihmisten yrittävän vain hyväksikäyttää joko hänen mainettaan ampujana tai hänen tienaamiaan rahoja. Hänen käytöstään lisää hänen voimakas tunteensa siitä, että hän on väärässä ajassa ja kaipuu takaisin siihen, minne hän kuuluu.
Mieheen paremmin tutustuessa huomaa kuitenkin nopeasti hänen mielialansa. Hän puree alahuultaan ollessaan hermostunut, punastuu hienoisesti yllättyessään tai nolostuessaan ja hypistelee sormillaan esineitä ollessaan mietteliäs.
Jos miehen yleinen mielentila on kylmä ja rauhallinen on suuttuessaan hän sitäkin raivokkaampi. Olivier kerää raivoa ja halveksuntaa sisäänpäin ja rajan tultua vastaan hänen raivonsa räjähtää suurella voimalla jolloin väkivaltaan sortuminen ei ole kaukana. Naista mies ei voisi ikinä lyödä mutta miehen lyöminen raivoissaan ei ole Olivierille mitenkään ennenkuulumatonta.
Täysin poikkeavaan ympäristöön syntyneen miehen aatemaailma eroaa paljon nykyajan aatemaailmasta. Olivier on erittäin vanhanaikainen ja käyttäytyy kohteliaasti, tosin joskus käyttäen ylikohteliaisuutta piikittelyn muotona. Hänet on kasvatettu tarkkan valvonnan alla, vitsaa säästämättä ja kovassa kurissa.
Olivier on nykyaikalaisen silmissä sovinisti vaikka hän aikanaan kannattakin naisten mahdollisuutta opiskella ja oli erittäin uudistusmielinen mies. Hänen mielestään naisen pääasiallinen tehtävä on kuitenkin perheen perustaminen ja kotiäidiksi jääminen, Olivier ei nää mitään syytä miksi naisen pitäisi luoda uraa jos mies voi elättää hänet ja lapset. Nainen ei myöskään hänen silmissään ole saman arvioinen kuin mies, onhan naisia kohdeltava hyvin mutta heidän sievät, pienet päänsä eivät kestä politiikasta tai muusta raskaasta aiheesta keskustelua vaan tällaiset puheenaiheet on pidettävä herraseurassa.
Mieheltä puuttuu täysin ymmärrys niin muotia kuin musiikkiakin kohtaan ja kokee huippumuodin hölmönä kun taas musiikin hän näkee meluisena ja korvia särkevänä kuunnellen mieluummin vanhaa musiikkia. Myös teknologia ja sen käytön lähes pakollistuva käyttö ahdistaa miestä.
Menneisyys: Hieman ennen vuosisadan vaihdetta syntyi keskiluokkaisten herra ja rouva Minetin kuopus joka sai etunimekseen Olivier vaikka perhe käyttikin pikkuisestaan mieluusti lempinimeä Guy toisen nimen mukaan. Olivier ei koskaan ollut helppo lapsi vaan katoilevaa sorttia, jo pikkuisena taaperona lapsi saattoi kadota kehdostaan äidin tai kotiapulaisen suureksi kauhuksi ja järkytykseksi ja useampia kyyneliä ehdittiin vuodattaa pikkuisen kadottua vaikka osasi vasta tuskin kävellä. Pian perhe kuitenkin oppi Olivierin ilmestyvän minuuttien tai muutaman tunnin kuluttua takaisin kehtoonsa kuin ei olisi missään ollutkaan.
Perheen uuden tulokkaan lisäksi perheeseen kuulua Jules, kolme vuotta aikaisemmin syntynyt esikoinen jolla vanhimpana poikana oli vastuu perheen rahoista kun taas kuopus oli vanhempien silmäterä ja lellikki. Nuorimman katoilut vähenivät hänen kasvettuaan vanhemmaksi eivätkä vanhemmat saaneet koskaan minkäänlaista selitystä lapsensa katoamisille joten tapaukset ohitettiin lopulta olan kohautuksella.
Ainoa, joka ei ohittanut katoamisia helposti oli Olivier itse. Tietenkin hän oli nuoresta iästään huolimatta huomannut tapaukset ja myös sen, että pystyi hallitsemaan asiaa. Teini-iässä hän päätyi kokeilemaan kummallista kykyään ilmoittaen menevänsä milloin mihinkin jolloin hän saattoi kadota jopa päiväksi ilman, että kukaan huomasi mitään. Lopputulemana pojalla oli, että hän pystyi jollain tavalla matkustamaan ajassa, mutta ainoastaan eteenpäin, kykenemättä palaamaan myöhemmin hetkeen, josta hän oli lähtenyt.
Pienen selvittelyn päätteeksi Olivier onnistui myös selvittämään, ettei hänen isänsä, vanhoillinne ja kunnollinen Joseph ollut hänelle todellisuudessa mitään sukua vaan esikoispoika oli äitinsä syrjähypyn tuotosta - se, kuka tai mikä hänen isänsä oli ollut ei selvinnyt Olivierille koskaan eikä epäilemättä hänen äitinsäkään asiasta sen tarkemmin tiennyt, hän kun ei tuntunut ymmärtävän asiaa kunnolla muutenkaan.
Järkyttynyt nuorukainen pisti hetkeksi välit poikki äitiinsä muttei pystynyt olemaan hänelle pitkään vihainen. Välit naiseen pysyivät kuitenkin tästä lähtien Olivierin suunnalta erittäin viileinä.
Sotilaskoulussa ammattisotilaaksi kouluttautuva nuorukainen kihlautui viehättävän vaikkakin hysteriasta kärsivän nuoren kaunottaren, Angelen, kanssa ja pariskunta menikin naimisiin oltuaan säädyllisen pitkän ajan ensin kihloissa keskenään, lapsia heille ei kuitenkaan syntynyt yrityksestä ja toiveista huolimatta. Onnellisen avioliiton keskeytti kuitenkin maailmalla 1914 alkaneet levottomuudet ja sota, joihin sotilaskoulutuksen saanut Olivier oli velvollinen ottamaan osaa.
Lopulta luutnantiksi ylennyt nuorukainen toimi niin konekiväärin ampujana kuin myös oli osana tarkka-ampujien toimintaa, joka ei kuitenkaan tuolloin vielä ollut yhtä suuressa käytössä kuin tulisi olemaan myöhempinä vuosina. Olivier kirjoitti niin ahkerasti kuin pystyi kotirintamalle vaikkeivat hänen kirjeensä aina perille päässeetkään.
Olot rintamalla eivät olleet missään määrin hyvät, miehiä haavoittui ja kuoli jatkuvasti konekiväärituliksissa ja lopulta tuli Olivierin itsensä vuoro. Helmikuun loppupuolella vuonna 1916 alkoivat pommitukset jotka tekivät suuria vahinkoja joukoille. Mies ei itse ollut noiden pommien kohteina olleissa rakennuksissa mutta tarpeeksi lähellä saadakseen valtavan metallinpalan kaulaansa, hartiaansa ja vasempaan jalkaansa jotka aiheuttivat massiivisen verenvuodon. Verenhukasta paniikissa kaaoksen keskellä maatessaan nuori luutnantti käytti lapsuudessaan totuttua kykyä selvitäkseen elossa tästä helvetistä ja päätti tällä kertaa ottaa isomman harppauksen ajassa sillä muutama päivä ei tässä tilanteessa olisi tarpeeksi. Mies päätti harpata kahdella kuukaudella eteenpäin jolloin hän toivoi taisteluiden olevan ohi ja saavansa asianmukaista hoitoa.
25.2.2005 löydettiin turistikohteesta vanhanaikaisiin sotilasvaatteisiin pukeutunut mies pidellen kaulaansa ja anellen äänettömästi hoitoa valtaviin vammoihinsa. Nopea toiminta ja paikalle hälytetyt apujoukot pelasti miehen hengen vaikka hän joutuikin pidemmäksi aikaa vuodelepoon.
Tullessaan leikkauksien jälkeen tajuihinsa ajassa hypännyt mies pystyi tunnistamaan sairaalaan vain etäisesti. Hänen ympärillään olevat laitteet olivat miehelle täysin tuntemattomia ja hänen pystyyn noustessaan paikalle kiirehtineen hoitajan puhe kummallista miehelle muutamine tuntemattomine sanoineen. Ensimmäinen kysymys, mitä mies sai esitettyä oli, olivatko he voittaneet, toinen mikä vuosi oli.
Kuultuaan mahdottomalta kuulostavan vuosiluvun mies heittäytyi täysin puhumattomaksi suostumatta aluksi hyväksymään totuutta. Oli totta, ettei hän ollut koskaan siirtynyt ajassa päivää pitempää aikaa mutta hän ei ollut tullut ajatelleeksi, että voisi tosiaan siirtyä kolmen kuukauden sijaan lähes 90 vuotta eteenpäin.
Asiat etenivät omalla painollaan, mies ei edes yrittänyt kertoa totuutta ilmestymiselleen ja väitti, ettei osannut kertoa, mistä hänen vakavat vammansa olivat peräisin ja miten hän oli ylipäätään päätynyt noissa vammoissa keskelle vanhan sodan tapahtumapaikkoja. Hänen mielensä oletettiin järkkyneen trauman seurauksena eikä mies näyttänyt tunnistavan edes televisiota joten muistinmenetyksen pohtiminen tuli nopeasti mieleen.
Kuuden vuoden takaisin taikuuden esilletulon jälkeen miehen elämä on helpottunut pienin askelin. Hän on voinut tunnustaa olevansa aikamatkaaja ja tulevansa toisesta ajasta, elämään omalla nimellään joutumatta enää käyttämään muiden hänelle keksimiä nimiä ja on uskaltanut tulla ulos kuorestaan. Suurta ääntä mies ei kuitenkaan vieläkään pidä menneisyydestään mutta ei enää yritä salata sitä.
Ampumisella stressiä purkava mies sai tukijan itselleen ja harrastukselleen urheiluseurasta ja lahjakkaana miehenä hän on päässyt viime vuosina erittäin korkeillekin sijoille ammuntakilpailuissa.
Asunto: Olivier asuu lähiössä, suurehkossa rivitalossa.
Kyky: Olivierin kyky on ajassa matkustaminen. Suuremmin mies ei kuitenkaan pysty aikaan vaikuttamaan vaan ainoastaan siirtymään siinä eteenpäin haluamansa määrän - tosin mitä suuremmaksi miehen hyppäämä aika käy, sitä todennäköisemmin hän ei pysty kontrolloimaan aikahypyn todellista vuosimäärää. Miehen on mahdollista siirtää toista henkilöä kanssaan kunhan heillä on ihokontakti hänen kanssaan.
Siirtyessään ajassa mies katoaa nykyisestä ajasta ja ilmestyy aikahyppäämäänsä aikaan. Hän ei vanhene aikahyppyjensä aikana muttei myöskään koe niiden aikana mitään erityistä tunnetta joten ajassa siirtyminen ei vaikuta häneen millään tavalla.
Olivier on saanut koulutuksen 1900-luvun alkupuolen sotilaskoulussa ja on joutunut testaamaan ampujan taitojaan käytännössä joten mies on erittäin hyvä ampuja.
