Nimi:Geralt Lachance
Ikä:52
Sukupuoli:Mies
Kansallisuus:Ranskalainen
Ammatti:Geralt on Ranskan poliisivoimien palveluksessa tavallisena rivipoliisina.
Asunto:Geraltin siivoton kaksio sijaitsee melko lähellä poliisiasemaa, mutta asteen verran roskaisemmalla ja pimeämmällä kujanpahasella. Hänen kämppiksensä, Marc, hädin tuskin käy edes nukkumassa omassa huoneessa. Marcin pimeä luola saa Geraltin sotkuisen ja sisustamattoman huoneen näyttämään likimain inhimilliseltä, mutta yhdessäkään ikkunassa ei ole verhoja, keittiö on paksun likakerroksen peitossa, jääkaappi on täynnä noutoruuan tähteitä ja vessaan ei voisi edes kuvitella päästävänsä vieraita.
Suhteet:Geralt on etääntynyt kaikista sukulaisistaan, ja oikeastaan ainoat läheiset, joille hän puhuu, ovat hänen työkaverinsa ja kämppiksensä.
Alix Thayer – Geraltin työpari, tiukka ja huolehtivainen 32-vuotias nainen
Marc ”Snorri” Arnesen – välillä sängyllään nukkumassa näkyvä kämppis, luotettava ystävä
Luonne:Geralt on syvimmässä sisimmässään katkeroitunut, vanha mies. Hänellä ei koskaan ollut ongelmia tai pelkoja vanhenemista kohtaan, mutta elämän aikana tehdyt virheet ja pettymykset painavat hänen mieltään maahan raskaana riippakivenä, jota oman ikääntymisen näkyminen vain korostaa. Hänellä on paljon paheita, ja usein vaikuttaa siltä, ettei miehellä olisi moraalintajua tai ettei hän välitä yhtänä kenestäkään muusta, jos edes omasta hyvinvoinnistaankaan.
Todellisuudessa Geralt on aina ollut äärimmäisen myötätuntoinen, ja hän on aina halunnut tehdä asiat oikein, olla oikeudenmukainen, ja nähdä oikeuden toteutuvan. Supersankarisarjakuvia lukenut pikkupoika sai kuitenkin kokea karvaan pettymyksen nähtyään maailman todellisen luonnon, ja siksi Geralt tuppaa olemaan pessimistinen ja kyyninen hyvin ilottomalla tavalla. Hän tuntee hyvin harvoin enää iloa ammatistaan, mutta ei kuitenkaan kykene lopettamaankaan pienen, sammumisen partaalla vilkkuvan toivonkipinän yhä sinnitellessä hänen kivettyneessä sydämessään.
Geraltin käytös on vähintäänkin hiomatonta, ja monista hän vaikuttaa tarpeettoman karulta ja karhealta. Hän kiroilee paljon, ei välitä kohteliaisuussäännöistä ja tuntuu suhtautuvan suurimpaan osaan asioita hyvin välinpitämättömästi. Itsekäs hän ei kuitenkaan ole, vaan vain polttanut näppinsä turhan useasti auttamisenhalunsa kanssa. Hän on hyvin mieltynyt lapsiin, ja tulee hyvin toimeen varsinkin vaahtosammutinta pienempien ipanoiden kanssa. Geraltille on myös helppoa nähdä jotain puolustamisen arvoista muiden pahiksiksi tuomitsemissa, eivätkä uhraukset tai tuntemattomien eteen itsensä vaarantaminen ole mitenkään mahdotonta miehelle.
Hänellä on kuitenkin myös suuret paheensa, joista ehdottomasti suurin on kykenemättömyys aroista asioista puhumiseen. Tunteiden ilmaisu on melko vaikeaa Geraltille, eikä hän pidä siitä, että joku hoputtaa häntä sellaisten asioitten suhteen. Materiaalisista paheista suurimmat taas ovat hänen surkeat elintapansa: Geralt polttaa, juo, ei nuku ja syö hirvittävää roskaruokaa. Hänen juopottelunsa hivelee alkoholismin rajapintaa, mutta ei mies tiedä, millä muullakaan hän kykenisi purkamaan vatsanpohjassa puristavaa tunnemöykkyään.
Ulkonäkö:Geralt on vanha äijänkäppänä, jonka välimerellinen iho on kokenut kovia ja menettänyt hehkunsa aikoja sitten, ryhti muuttunut äreän kumaraksi ja musta, sekainen tukka saanut samean iän silauksen ylleen. Sentään hän ei ole kaljuuntunut eikä harmaantunut, mutta epäsiisti, likimain lyhyeksi leikattu tukka ei kyllä ole paljoa sitä parempi. Hän ei ole kovin pitkä, eikä huono ryhti tee oikeutta hänen 173 sentilleen. Hyväkuntoinen hän kuitenkin on yhä, vaikka pyykkilautavatsaa ja esittelykelpoisia hauiksia on turha hänestä etsiä. Miehen vartalo on tynnyrimäisellä tavalla vahva, ja hän tapaakin joskus murjaista lyhyiden ja paksujen jalkojensa pitävän hänet mukavasti pystyssä kännissä.
Geraltin kasvot ovat pitkänmalliset ja kolhot. Hänellä on paksut silmäpussit ja roikkuvat, synkeät kulmakarvapehkot sekä ikuisesti leukapieliä harmaannuttava parin päivän sänki. Miehen nenä on melko suuri ja selkeästi murtunut parikin kertaa, niin vinossa ja rytyssä se seisoo keskellä hänen kasvojaan. Tarkemmin katsottuaan voi huomata, että hänen silmänsä ovat itse asiassa sievän kullanvihreät, vaikka oikein mikään muu miehessä ei olekaan sievää, tai edes viehättävää. Tosin, mikäli miehen yleinen äreä ja hitusen eksynyt perusilme väistyy ja leveääkin leveämpi hymy pääsee valaisemaan kasvoja, hän osaa näyttää yhdeltä myötätuntoa herättävältä iloiselta reppanalta.
Geraltin vaatekaappiin kuuluu ainoastaan mustia vaatteita. Kauhtuneita pitkähihaisia, pari huopaantunutta villapaitaa ja mustia farkkuja. Hän tapaa pukeutua säällä kuin säällä ikivanhaan, kuluneeseen ja repeilleeseen nahkatakkiinsa, eikä hän ikinä käytä hanskoja, hattuja, kaulaliinoja, huiveja tai koruja. Korkeintaan hänellä on ehkä kello ranteessa, mutta siihen se jää.
Menneisyys:Geralt syntyi siniveriseen sukuun, oikeaan puhdasveriseen poliisiperheeseen. Hänen isoisoisänsä oli ollut poliisi, hänen isänsä on ylikomisario, pikkuveli Philippe ja pikkusisko Bernadine ovat myöskin poliisin leivissä ja isoveli Justus toimii henkivartijana. Hänelle rosvo ja poliisi -leikit ja isän kertomat tarinat hurjista takaa-ajoista värittivät lapsuuden tien selkeäksi ja suoraksi, ja joviisivuotiaasta lähtien hän tiesi haluavansa seurata isänsä ja sukunsa jalanjäljissä. Geralt kävi koulunsa hyvällä menestyksellä ja pääsi ensiyrittämällä poliisikouluun, josta hän valmistui niinikää luokkansa parhaana.
Geralt oli uransa alussa ahkera, virkaintoinen mutta myös maltillinen, kaiken kaikkiaan hyvän poliisin perikuva. Kaikki kuitenkin muuttui, kun hänen silloinen lemmittynsä tuli raiskatuksi, ja tekijä pääsi kuin koira veräjästä. Geralt alkoi nähdä maailman hyvin mustavalkoisesti, tuomita hämäräperäisen näköisiä tyyppejä suoralta kädeltä roistoiksi ja vainota rikollista pahuudenpesäkettä, joka hänestä sairastutti koko maailman syövän tavoin. Näinä vuosina hän sai paljon tunnustusta ja keräsi itselleen hurjan, joskin synkeän maineen verikoirana, joka saalistaisi syyllisen aina oikeuden eteen, olipa juttu kuinka monimutkainen tahansa. Miehen elämä pelkistyi ainoastaan hänen työkseen, ja hänellä oli pitkään kehnot välit työtovereittensa kanssa – työparikin vaihtui tiuhaan, kun kukaan ei osannut sopeutua hänen toimintatapoihinsa tai sietänyt hänen töykeää käytöstään.
Kahdeksan vuotta sitten Geraltin maailmankuva keikahti kuitenkin uudestaan ympäri, kun eräänä pimeänä ja sateisena syysyönä hän ampui vain 14-vuotiaan näpistäjän. Pimeydessä hän ei ollut nähnyt kuin ikäisekseen pitkän, huppupäisen hahmon, joka kohotti jotain pyssynnäköistä häntä kohti – mutta esine pojan kädessä paljastui jälkikäteen kännykäksi. Geralt ei saanut kovin pahoja sanktioita, koska hän oli sillä hetkellä jahdannut erästä toista, kesken rutiinipysäytyksen juoksemaan aseen kanssa karannutta autoilijaa. Hänet kuitenkin alennettiin ja siirrettiin syrjään, Chênevalien surullisenkuuluisalle poliisiasemalle, jossa poliiseja vaivasivat läheisen kurjaliston synkeät rikosluvut sekä muun lähiseudun tylsä mitäänsanomattomuus.
Geralt otti rangaistuksensa mutisematta vastaan ja katkaisi välit perheeseensä – hän ei edes kertonut heille uutta osoitettaan, vaihtoi puhelinnumeronsa ja lopetti yhteyden pitämisen myös kaikkiin entisiin ystäviinsä. Seuraavien muutaman vuoden aikana hän alkoi juopotella ja oli lipsua alkoholinkäyttönsä kanssa niin pitkälle, että menettäisi jopa nykyisen, surkean työpaikkansa; mutta silloin Alix saapui hänen työparikseen ja pakotti miehen edes puolittain takaisin ruotuun. Vieläkään Geralt ei ole löytänyt uutta merkitystä elämälleen, saati toipunut traagisesta virheestään, mutta ainakin Marcin tapaamisen ja kämpänjakamisen myötä hän on löytänyt uuden pulman pähkäiltäväkseen: taikaväen rikollisuuden kanssa painimisen, jossa hänestä onkin tullut jo aikamoinen mestari.
Muuta:- Geraltin lempiruokia ovat selvästi hodarit, donitsit ja maitokahvi
- Hän rakastaa koiria
- Mies kärsii pahasta unettomuudesta
