Pelaaja: Aqua
Nimi: Aino Viita
Ikä: 22
Sukupuoli: nainen
Suuntautuminen: hetero
Kansallisuus/Laji: ihminen, ranskalainen(alkujaan suomalainen)
Ammatti/Koulutus: lukio, töissä tällä hetkellä tätinsä ja hänen miehensä omistamassa liikkeessä. Suurin osa liikkeen tuotteista on Ainon tädin ja hänen miehensä tekemiä. Vanamo-täti on loistava ompelija ja hänen miehensä tekee puusta mitä taidokkaimpia veistoksia ja tarve-esineitä.
Suhteet: perhe ja ystävät jäivät kotimaahan Suomeen.
Susanna Laakso – äiti, uudelleen naimisissa, ei kunnolla väleissä
Heikki Laakso – Ainon äidin uusi mies, ei väleissä ollenkaan
Vilma Laakso – 20-vuotias sisarpuoli
Sanni Viita – 18-vuotias pikkusisko, läheiset välit
Joel Viita – 24-vuotias isoveli, aika läheiset välit
Sakari Viita – isä, seurustelee, hyvin läheiset välit
Mari Jokinen – isän uusi naisystävä
Linda Salonen - paras ystävä
Ellie Simon - naapuri, vanha mummeli, jonka kanssa Aino vaihtaa usein kuulumisia
Vanamo Blanc – Ainon kaukainen sukulainen, jonka avulla hän muutti Ranskaan
Bernand Blanc – Vanamon ranskalainen aviomies
Ulkonäkö: Aino on vaalea punatukkainen nainen. Hänellä on paljon pisamia nenässään ja poskillaan, jotka tosin häviävät lähes kokonaan talvella. Aino on pitkähkö ja hoikka. Hänen käsivarsissaan on vielä lihasta jäljellä kuntosaleilla käymisestä, jota hän harrasti ennen muuttamistaan Ranskaan. Ainon syvän vihreät silmät ovat kaukana toisistaan. Hänen nenänsä ei ole mitenkään siro eikä kaunis. Se on suuri ja pottumainen, ja näyttää armottomasti liian isolta hänen muuten pieniin kasvoihinsa.
Aino pitää paljon kynsien lakkaamisesta, siksi hänellä onkin lähes aina kynnet lakattu milloin milläkin värillä. Ainolla ei ole muita lävistyksiä kuin korvakorut, joissa hän yleensä pitää yksinkertaisia nappikorviksia.
Aino ei pukeudu mitenkään erityisesti. Kesällä on tykkää ehdottomasti käyttää mekkoja, ja hänellä onkin aika mukava kesämekko kokoelma. Muina vuoden aikoina hän pukeutuu yleensä farkkuihin ja joihinkin mukaviin puseroihin.
Luonne: Aino ei ole koskaan ollut se äänekkäin. Hän kyllä mielellään juttelee tuntemattomille, mutta harvoin itse aloittaa keskustelua esimerkiksi puistossa. Aino on hieman ujo ja varautunut. Kuitenkin tutustumisen myötä hän avautuu kuorestaan ja on oikein herttainen ja nauravainen. Hän on äärimmäisen utelias ja tämä taikaväen ”fanitus” saattaa paikoin saada vähän sekopäisiä piirteitä. Hän kuitenkin yrittää pitää ne sisällään, ja kirjoittaakin niistä päiväkirjaa – jos joku taikaväestä lukisi sitä, niin varmasti välttelisi häntä.
Aino on usein varovainen sanoissaan. Sanottavaa olisi usein paljonkin, mutta jostain syystä hän ei vain saa niitä sanotuksi. Hän usein myös keksii osuvia lauseita vasta tilanteiden jälkeen ja häntä usein harmittaakin kuinka reagoi niin myöhään.
Aino rakastaa jäätelöä ja kesää. Kesällä hän voisi viettää kaikki päivät vain loikoilemalla puistoon levitetyllä viltillä piirrellen. Aino ei ole mikään erityinen piirtäjä, mutta tykkää piirrellä yksinkertaisia kuvia, kuten perhosia.
Aino on herkkä ja hän itkee helposti. Hän ei osaa kunnolla ottaa kritiikkiä itseensä, siksi työskentely McDonaldsilla oli paikoin hankalaa. Hän on kuitenkin kasvanut jonkin verran henkisesti Mäkkityöskentelyn myötä, eikä ota arvosteluja itseensä enää niin usein. Tai ei ainakaan näytä niitä.
Suurimmaksi syyksi Mäkkiin jäämiseen, Aino ajattelee tulevaisuuden pelon. Hän on valmistunut lukiosta ja hänellä on säännöllinen työ. Lähtö Ranskaan heilauttaisi tätä tasapainoa hurjasti. Aloitettuaan paikassa hän onkin viettänyt monia unettomia öitä itkeskellen menetetyksi luultua mahdollisuutta ja sitä ettei todellakaan tiedä mitä elämältään haluaa. Hän ei lukiossa keskittynyt kunnolla mihinkään muuhun kuin Ranskaan, koska oli koko ajan hetii lakkiaisten jälkeen lähdössä. Toisin kävi ja siksi Aino on edelleen epävarma tulevaisuutensa kanssa, eikä mielellään puhu koko aiheesta, koska silloin hänen ei tarvitse miettiä mitä pitäisi tehdä. Hän on Ranskaan muutettuaan päättänyt lopettaa turhan murehtimisen ja elää hetkessä. Tällä hetkellä on keskittyy sisäistämään kaiken mahdollisen Ranskasta, ja hoitamaan työnsä tädin liikkeessä kunnolla.
Aino rakastaa seuraa, mutta hän rakastaa myös olla yksin. Hän ei kestä olla seurassa koko aikaa, vaan välillä hänen on päästävä tuulettumaan yksikseen. Nyt kun hän on muuttanut vieraaseen kaupunkiin, jossa hänellä ei vielä ole ystäviä (tätiä ja setää ei lasketa), tämä ei ole ongelma. Vaikka hän onkin asunut vasta niin vähän aikaa Ranskassa, tuntee hän olonsa välillä yksinäiseksi. Yksinäisyyttä ei helpota ajoittain suurikin kaipuu kotiin. Välillä hän nauraa itselleen, kuinka kovasti hän odottaa keskustelutuokioitaan Ellien kanssa ja pettyykin jos ei niitä joku päivä olekaan.
Menneisyys: Rakas päiväkirja,
muistatko sen tunteen joka minulla oli kolme vuotta sitten päättäessäni lukion? Nyt se hiipii taas mieleeni. Tällä kertaa kuitenkin olen pidemmällä kuin viimeksi. Tällä kertaa todella uskalsin soittaa ja laittaa asiat pyörimään. Tuossa vieressä se on. Lippu Ranskaan, Pariisiin. Lähtö on kahden viikon päästä. En voi sitä vieläkään uskoa. Välillä hypin innoissani ja karsin turhia tavaroita pois. Välillä vain vajoan lattialle ja melkein itken. En tahdo lähteä. En tahdo lähteä. Tiedän, että epätoivon hetket ovat vain satunnaisia. Ne kuuluvat tähän. Tai ainakin oletan – toivon – niiden kuuluvan suureen muutokseen. Suurimmaksi osaksi olen kuitenkin helpottunut. Pääsen vihdoin pois täältä. Pääsen aloittamaan aivan uudelta paikalta. Siskoni on edelleen sitä mieltä, että tämä on liian uhkarohkeaa. Äitini kanssa en ole asiasta puhunut sen koommin kun soitin Vanamo-tädilleni ja kerroin viimeinkin olevani valmis. Eihän hän oikeasti ole tätini, vaan joku kaukainen isänpuolen sukulainen, tädiksi kutsuminen vain on helppoa. Hän oli ilahtunut ja sanonut, että on odotellut rauhassa tuloani. Voitko uskoa, kolme vuotta he olivat miehensä kanssa jaksaneet odottaa. Se on todella kauan.
Aino oli juuri aloittanut lukion, kun sai lukea uutisista kahden velhon yhteenotosta Times Squarella. Aino on aina rakastanut fantasiaa ja kaikkea siihen liittyvää. Hän oli aina salaisesti toivonut, jos kirjojen ja myyttien olennot olisivatkin totta. Voi sitä riemun määrää kun he paljastivat itsensä maailmalle! Aino oli yksi niistä, jotka tahtoivat löytää Tylypahkan ja Keski-maan, kuitenkin karvaasti pettyen. Itse hän ei kuitenkaan ollut kuin henkisenä tukena seuraamassa retkeilijöiden matkoja erinäisten foorumien kautta. Tämä taikaväestä ”hössötys” – kuten hänen äitinsä asian ilmaisi – erotti äitiä ja tytärtä entisestään toisistaan.
Ainolla ja hänen äidillään ei koskaan ole olleet mitenkään lämpimät välit. Suurimpana syynä on se, ettei hänen äitinsä koskaan ollut paikalla, tai jos joku kerta sattuikin olemaan läsnä, hän oli sitä vain fyysisesti. Äiti on usein huidellut ties missä ja pettäneen varmasti reissuillaan useamminkin kuin kerran isää. Ainon äiti ja isä nimittäin menivät naimisiin nuorena, joten äitinsä mukaan hän ei saanut elää normaalia nuoruutta. Myös ensimmäinen lapsi tuli nuorena (itse asiassa ennen kuin he edes olivat naimisissa). Perheen lapset ovat aina isänsä kanssa pitäneet yhtä. Hänen isänsä onkin alusta asti ollut hyvin kannustava Ainon unelmia kohtaan Ranskaan muuttamisessa. Aino tosin on miettinyt, että kannustukseen saattaa liittyä pientä vastustusta Ainon äidin kantaan, mutta Aino ei ole antanut sen häiritä, vaan on ottanut kaiken isän tarjoaman avun iloisesti vastaan.
Koulussa Aino ei ole koskaan ollut mitenkään erityinen. Ei huippuoppilas, eikä mikään pohjanoteerauskaan. Lukiossa hän ehti lukea vain puolitoista vuotta ranskaa, mutta hän luki sitäkin intohimoisimmin, kuin koskaan mitään muuta ainetta. Hän kirjoitti sen ylioppilaskirjoituksissakin huippuarvosanoin. Hänen innostuksensa lähti, samana syksynä kuin hän aloitti lukion, järjestytetystä isänsä puolen sukukokouksesta, jonne tuli myös eräs kaukaisempi sukulainen (isän-serkun-siskon-tädin-pojan-tytär-tai-joku-vastaava). Aino ei kovin innoissaan tapaamiseen mennyt, mutta nykyään kiittää itseään, että saapui sinne. Heille tuli puhetta Ainon perheestä, Ainon äiti on hyvinkin suuri pahennuksen aihe isän suvun puolella, ja täti tarjosi Ainolle mahdollisuutta muuttaa ainakin vuodeksi tai pariksi Ranskaan hänen ja miehensä avustuksella. Aino innostui heti ja hänen isänsä oli kannustava myös, mutta painotti, että Ainon oli käytävä lukio ensin loppuun.
Aino suorittikin lukion keskinkertaisilla arvosanoilla ja ylioppilasjuhlien jälkeen olikin aika pakata tavarat ja muuttaa. Ainolle kuitenkin iski pakokauhu eikä hän saanut lähdetyksi. Aino päätyi McDonald´sille töihin, jossa hän viettikin seuraavat kaksi vuotta. Vuosi ennen lähtöä hän sai töistään tarpeeksi ja uskaltautui soittamaan tädille Ranskaan. Tämä oli edelleen hyvin innokas ottamaan hänet luokseen, ja ymmärsi hyvin ahdistuksen. Hänellä itsellään oli ollut samanlainen ennen kuin hän muutti aikoinaan Ranskaan. Sen vuoden ajan Aino paiski vielä töitä keräten paljon matkakassaa ja palauttamalla mieleensä ranskan kielen.
Asunto: Aino asuu tätinsä ja setänsä kanssa pienessä kaksi kerroksisessa omakotitalossa hieman kauempana Chênevalie´sta. Talo sijaitsee rinteessä, ja Ainon osuus on alakerta. Tieltä katsottuna talo näyttää yksikerroksiselta. Se on aika vanha keltainen puutalo mustalla jyrkähköllä katolla. Talossa on kaksi makuuhuonetta, josta toinen on toimistotilana, suurehko keittiö, olohuone sekä WC. Olohuoneen ja keittiön välistä menee pieni tila alakertaan. Alakerrassa aukeaa heti suurehko tila, jossa on Ainon olohuone ja makuuhuone. Alakertaan kuuluu myös hetki sitten uusittu WC, jonne on laitettu kylpyamme. Alakerrasta aukeaa ovi takapihalle.
Muuta:
>>Ainolla on puolenvuoden ikäinen valkoinen länsiylämaan terrieriuros, Pablo.
>> syntymäpäivä 27.7.
>> kolme tatuointia: perhonen lapaluussa, believe –teksti vasemmassa käsivarressa, leijona nilkassa
>> Kirjautuneena Riivattu Pariisi –sivustolle käyttäjänimellä AinoV. Ei kuitenkaan ainakaan vielä ole kovin aktiivisessa roolissa.
