Nimi:Jin Ho Seoung, kavereiden kesken Jin
Ikä:26
Sukupuoli:Mies
Kansallisuus:Alkujaan etelä-korealainen, nykyään ranskalainen ihminen
Ammatti:Mekaanikko, töissä Chênevaliesta itään sijaitsevalla pienellä custom-moottoripyöräpajalla, Pretty Boy Customsilla.
Asunto:Jin asustaa sokkelomaisessa osassa Chênevalien omakotitaloseutua rivitalonpäätykolmiossa, jonka karut, valkoiset seinät ja poikamieskalusteet yhdessä sotkun ja erikoisten pikkuesineitten kanssa kertovat paljon hänen vauhdikkaasta elämästään.
Suhteet:Kyung Soon Park, 42 – Jinin äiti, entinen kotirouva ja nykyinen mudang eli korealainen shamaani
Adrien Seoung, 48 – Jinin ranskalais-korealainen elektroniikkayhtiön osastonjohtaja-isä
Ah Ra Park, 61 – Jinin äidinäiti, eksentrinen kotirouva ja leski
Elliot Rey, 27 – Jinin paras ystävä, lakimies
Vivien Desrosiers, 26 – haamujengin syötti, esper, nykytanssija, lapsuudenystävä
Zacharieh Faure, 25 – haamujengin kuvaaja, lihakauppias, lapsuudenystävä
Rebecca Paquet, 24 – Riivatun Pariisin tekninen tuki, hautausurakoitsija, Jinin suosikkiryyppykamu
Sacha Leanders, 25 – Jinin viimeisin pitkäaikainen kumppani, tatuoija
Raoul Voclain, 36 – Jinin pomo ja toinen suosikkiryyppykamu
Harrastus:Riivattu Pariisi on viisi vuotta pystyssä ollut paranormaaleihin ilmiöihin erikoistunut blogi, jonka Jin perusti Elliotin kanssa. Se on laajentunut sivustoksi, jolla on useampia kirjoittajia sekä Jinin oman kaveriporukan lisäksi kaksi muuta aavebongausryhmää. Erilaisten havaintojen, urbaanien legendojen ja kiljumista sekä spiritualismi-istuntoja sisältävien videoiden lisäksi blogissa on myös paljon tekstejä, jotka ottavat kantaa ihmisten ja taikaväen rinnakkaiselon sosiaalis-yhteiskunnallisiin ongelmiin.
Lemmikit:Butcher, 4-vuotias haalean harmaaläikikäs pyreneittenmastiffiuros muistuttaa enemmän iloista jääkarhua kuin koiraa. Suurikokoinen rontti ei kelpaa näyttelyihin ja suhteellisen luottavaisen luonteensakin takia pissii rotukuvauksensa päälle. Butch on Jinin oma lällykkä, mutta jätkä on kouluttanut koiransa siitä huolimatta hyvin.
Luonne:Jos miehen ystäviltä kysyy, Jin on aivan hirveä ja sietämätön juoppo, joka on tehnyt sitä ja tätä uhkarohkeaa, kamalaa ja sopimatonta. Hän lähtee aina mukaan kun pyydetään, osallistuu aina innokkaasti kaikkeen ja mikäli kukaan muu ei ole järjestämässä viikonloppuna tapahtumaa, Jin pistää teemabileet pystyyn. Jiniä sosiaalisempia luonteita ei taida juurikaan olla olemassa – yksikin päivä yksin kotona, ja mies riutuu sekä soittaa vaikka kahdeksallekymmenelle kaverille saadakseen jonkun juomaan teetä luokseen. Muista Jinin seura saattaa olla hengästyttävää, sillä hän on suunnattoman puhelias, suorasukainen ja häpeämätön, eikä tunnu allekirjoittavan minkäänlaista oman tilan käsitettä. Onneksi hän on samalla myös melko empaattinen ja hyvä lukemaan sosiaalisia ilmapiirejä, joten useimmiten Jin pystyy asettumaan hyvän kuuntelijan rooliin ja olemaan hyvää seuraa itseään vähemmän räiskyville tyypeille.
Jinin tarmokkuus näkyy myös hänen työmoraalissaan. Jos jokin asia on ehdottoman pakko tehdä, se tehdään heti ja yhdellä leiskauksella valmiiksi. Hän on samaan aikaan kuitenkin myös lupsakka ja rento tyyppi, joka ei osaa huolehtia ikinä mistään aikarajoista, ja siksi hän onkin usein myöhässä tai joutuu tekemään hommansa valmiiksi viime hetkellä. Äijä lykkää hommiaan herkästi koko ajan tuonnemmaksi, koska mieluummin nauttii hetkestä kuin huolehtii tulevasta, ja hänen keskittymiskykynsä on yleensä parhaimmillaankin hajanainen. Moottoripyörien kanssa puuhastellessaan hän on kuitenkin kuin eri ihminen; intensiivisen keskittynyt, perfektionistisen huolellinen ja vakavan vastuuntuntoinen.
Yleisestä taipumuksestaan heittää arkihuolet herran huomaan huolimatta Jin on pääasiallisesti valtavan intohimoinen persoona. Hän haluaa nähdä, kertoa, kysyä, tietää, kuulla, tehdä, valmistaa, onnistua, kokea – ja mieluiten yhdenteentoista potenssiin. Olipa kyse hauskanpidosta, elämän nautinnoista tai yllytyshulluista tempauksista, Jin ei epäröi syöksyä niihin päistikkaa. Elämä on hänelle seikkailu, josta täytyy nauttia kaikin rinnoin, ja mies onkin täynnä elämäniloa, optimismia ja mutkatonta maalaisjärkeä. Voimakastahtoisuudestaan ja tunteikkuudestaan huolimatta Jiniä on kuitenkin helppo käsitellä. Hän on pohjimmiltaan hirvittävän hyväntahtoinen, suorastaan yksinkertainen persoona – joistakuista suorastaan lapsellinen häröä huumoria myöten.
Pyöriä rassailevan, paljon ryypiskelevän ja oikeastaan vain liikuntaa harrastavan ulkokuoren alla on myös henkisempi puoli. Jin on tietynlainen vapaasielu, jota yhteiskunnan normisto ei ole onnistuntu kahlitsemaan, ja yllättävän fiksu, vaikkei olekaan hienoja kouluja käynyt. Hän on myös hieman taikauskoinen ja näkee henkisyyden sekä uskonnollisuuden ihailtavina ominaisuuksina. Suuret, hankalat kuviot, kuten politiikka tai talous, eivät kiinnosta Jiniä, sillä hän uskoo ruohonjuuritason toiminnan tuloksiin. Tavallaan hän on myös sidoksissa vanhempiensa vanhoillisiin näkemyksiin, sillä hän arvostaa itse asiassa ystävyyden yli perhesiteitä ja pohtii edelleen aina silloin tällöin naimisiin menoa ja lasten hankintaa, vaikkei se sovikaan yhteen hänen seksuaalisuutensa kanssa.
Ulkonäkö:Jin on hädin tuskin aikuistunut punkkarirokkarihäirikkö, jonka huoleton elämänasenne näkyy jo miehen itsevarmasta lompsinnasta ja rennosta kehonkielestä. Hän seisoo aina johonkin suuntaan kallellaan ja istuessaan röhnöttää jalat pöydällä tai hädin tuskin takapuoli penkillä, jos edes malttaa asettua alas. Ympäriinsä touhottavasta ja vilkkaasti elehtivästä miehestä näkee, että hän on tottunut olemaan koko ajan liikkeessä: hänellä on lihaksikas keho, joka kielii ahkerasta liikkumisesta yhdessä paahteisen ruskettuneen ihon kanssa elämästä nauttimisesta kertovan eristyskerroksensa alla. Jinin vatsasta löytää karvajuovalla koristetun pikkukummun kuuspäkin sijaan, mutta raajat ovat vahvat ja paksut. Keskivartalo on pökkelö ja hartiat melkoisen kapeat, joten mistään klassillisten mittasuhteiden adoniksesta ei ole kyse, vaikka Jinille onkin langennut pituutta komeat 192 senttiä.
Jinin kasvot ovat pitkänmalliset ja hänellä on pehmeäpiirteinen mutta leveä leuka. Jinin silmät ovat kapean aasialaistyyppiset ja niin tummanruskeat, että monet arvaavat niiden olevan mustat. Jinin kulmat ovat ystävälliset ja kohoavat korkealle kaarelle hänen matalalle otsalleen. Hänellä on paksut, selkeäpiirteiset huulet, joiden pielet nousevat vekkulisti rentoutuneinakin ylöspäin, sekä vahvasti korostuneet poskipäät, jotka tuovat ryhtiä hänen kasvoihinsa. Jinin tukka on musta, ja hän pitää sitä irokeesinä. Harjas on päälaella nelisen sentin, niskassa parin levyinen ja kohoaa reilun kymmenen senttiä ylöspäin tupeerattuna pystyyn. Silloin, kun Jin ei jaksa laittaa tukkaansa pesun jälkeen, hän pitää päässään pipoa tai huiviviritelmää. Hänellä on leuankärjen peittävä parta, josta nousee karvajuova huulen alle.
Jinin punkkarirokkarimeininki ei lopu hänen tukkaansa. Miehellä on lävistyksiä vaikka muille jakaa: nenänvarsi, nenänsivu, vasen kulma kolmesti, alahuuli keskeltä sekä molemmat posket on lävistetty, molemmissa korvissa on renkaita vaikka muille jakaa, sekä kaupan päälle löytyvät vielä kielikoru ja nännikorut! Pukeutumiseltaankin mies on roisin rähjäinen: hänen farkuissaan on enemmän reikiä, kulumia ja epämääräisiä maaliläiskiä kuin antaumuksellisimmallakaan ernuteinillä ja mikäli mies on vaivautunut laittamaan paidan, se on yleensä yhtä epämääräinen. Paremmin pukeutuessaan hän saattaa heittää päälleen omituisen feminiinisen toiselta olalta roikkuvan paidan ja punaskottiruutuiset ketjuhousut, mutta useimmiten äijä ei välitä pukeutumisestaan pätkän vertaa – hänen korunsa, killuttimensa, rannekkeensa ja kajaalinsa tuntuvat olevan mieheen yhtä tiukasti ja pesemättämyyttään liimautuneita kuin moottoriöljyn ja hikisen koiran hajukin.
Menneisyys:Jinin vanhemmat tapasivat yhteisten tuttavien iltamassa Adrienin ollessa vierailemassa isovanhempiensa luona Etelä-Koreassa. Kolmen kuukauden päästä Adrien muutti Etelä-Koreaan, kuukausi sen jälkeen Kyung Soon jätti uransa kodintarvikefirmassa ja pariskunta avioitui. Jin Ho oli kuherruskuukausivauva, ja ensimmäiset viisi elinvuottaan hän olikin onnellisen, vakaatuloisen ja rakastavan perheen silmäterä.
Adrien vaati Jin Hon osallistuvan kansainväliseen kouluun, jotta pojasta kasvaisi kielitaitoinen. Hän suunnitteli jatkuvasti paluuta Ranskaan ja tunsi korealaisen kulttuurin ahdistavan erilaiseksi. Jin joutui jo varhain koulutaipaleellaan ongelmiin: hän remusi ja tappeli muiden poikien kanssa eikä kyennyt opiskelemaan kunnolla huonon keskittymiskykynsä takia. Jinillä oli hauskaa, vaikka hän jatkuvasti aiheuttikin aktiivisuudellaan ja seikkailuillaan päänvaivaa vanhemmilleen, eikä hän tajunnut kuin vasta aikuisena, kuinka raskaasti kotiäitinä yksinäisyyttä poteva Kyung Soon kärsi hankalan lapsen stressistä ja miehensä jatkuvista kiireistä. Kyung Soon ratkesi juomaan ja kärsi alkoholismista, kun taas Adrien hukutti itsensä töihin paetakseen kiristynyttä koti-ilmapiiriä – Jin Ho sen sijaan vietti noina aikoina paljon aikaa isoäitinsä luona, ja mummo onkin hänelle läheisempi kasvattaja kuin kumpikaan vanhemmista.
Kun Jin oli 13-vuotias hänen vanhempansa erosivat, ja Adrien sai Jinin huoltajuuden. He muuttivat lähes välittömästi Ranskaan aloittamaan alusta, ja Jin menetti kontaktinsa kaikkiin lapsuudenystäviinsä. Sopeutuminen uuteen kaupunkiin, kulttuuriin ja luokkalaisiin ei onnistunut vaikeuksitta, ja varhaisteininä Jin vihasi isäänsä sekä Pariisia palavasti. Hän sekaantui huonoihin piireihin ja joutui jatkuvasti vaikeuksiin näpistelyjä ja vandalisointeja myöten, mutta tapasi sitten ensimmäisen uuden ystävänsä, hienostopenska Elliotin, joka taas esitteli hänet Vivienille ja Zacharieh'lle. Yhdessä erikoisen pojan kanssa Jin löysi sekä intohimonsa moottoripyöriin että yliluonnolliseen – jo kauan ennen suuren paljastumisen alkuväreitä Jin jahtasi kummituksia autiotaloissa ystäviensä kanssa.
Urallaan vihdoinkin menestynyt Adrien pettyi suunnattomasti, kun surkuhupaisasti koulussa pärjännyt poika ilmoitti haluavansa väkerrellä moottoripyörien parissa kunniallisempaan ammattiin lukemisen sijasta. Kaksikon välit menivät väliaikaisesti poikki, ja Jin muutti omilleen jo 15-vuotiaana – tosin isänsä tuella, sillä Adrien ei ollut oman poikansa kadulle heittävää tyyppiä. Jinin seikkailunhalu vei hänet useammankin kerran suorastaan vaarallisiin tilanteisiin. Isän ja pojan välit korjaantuivatkin sen jälkeen, kun Jin oli melkein saanut itsensä hengiltä kolaroidessaan pyörällään 18-vuotiaana. Samoihin aikoihin Jin tapasi äitinsä pitkästä aikaa saadessaan vihdoinkin aikaiseksi vierailla Etelä-Koreassa siellä asustavan sukunsa luona. Kohtaaminen oli tunteikas, sillä molemmat tunsivat tehneensä toista kohtaan vääryyttä, ja Kyung Soon oli kokenut raitistumisen sekä löytänyt kutsumuksensa mudangina.
Kun suuri paljastuminen pyyhkäisi yli maailman Jin oli saanut nykyisen työpaikkansa ja eli avoimessa suhteessa Sachan kanssa jo toista vuotta. Jin ei ollut niinkään järkyttynyt kuin suunnattoman innoissaan kuullessaan taikuuden olevan totta, ja hän polkaisi ystäväporukkansa kanssa lähes saman tien pystyyn kummitusbongausblogin. Hän tuli melkein incubuksen syömäksi liian innokkaasti taikaväen seuraan etsiytyessään, ja tämä riskienotto yhdessä hänen kiihtyvän kiireisyytensä kanssa ajoikin silloisen kumppanin kaksi vuotta sitten pois Jinin luota. Hänelle jäi erossa heidän yhteinen koiransa, ja tarpeeksi asioita tutkittuaan ja udeltuaan Jin osasi muuttaa Chênevalieen taikaväen ja paranormaalien ilmiöiden perässä.
Muuta:- Jin on syntisen hyvä kokki, ja laittaa mieluiten aasialaishenkisiä ruokia.
- Hän puhuu äidinkielenään koreaa ja ranskaa, sekä välttävästi englantia.
- Hänen lempipelinsä on rantalentis, lempijuomansa rommi, lempituoksu uusi nahka, lempiväri punainen, lempiruoka curry, lempijälkkäri punaviinissä keitetyt päärynät, lempieläin Butch ja lempikukka auringonkukka.
- Hänen nykyinen pyöränsä on punainen Yamaha Virago.
- Syntymäpäivä on 14.12., horoskooppi jousimies ja veriryhmä B – Jin lukee mitä ihmeellisimpiä horoskooppeja ja vaikuttaa hälyttävästi uskovan niihin.
- Jin osaa soittaa kitaraa suhteellisen hyvin.
