((Paikalla, kuten sovittu XD))
Arya
Asura nukkui makeasti pehmeässä, joidenkin mielestä ylipehmeässä, sängyssä sikiöasennossa häntä päänyli kaartuneena. Vaikka asura pystyi päivänvalossa liikkumaan, oli tuo tottunut ennemmin valvomaan yöllä kuin päivällä. Päiväsaikaan auringonvalo kirkkaimmillaan tuppasi sattumaan herkkiin silmiin ja öiseen aikaan oli vähemmän tuomitsevia silmäpareja liikkeellä. Arya oli yrittänyt olla ajattelematta juttutuokiota Ivanin kanssa tai lähinnä toisen reaktiota. Asura oli vakuuttunut ettei tulisi tuota miestä enää näkemään, eikä osannut päättää oliko se hyvä vai huono asia. Asuralla ei pahemmin tuttavia ollut, ei ainakaan sellaisia jotka sulattaisivat tuon oikean muodon. Demonitar oli kuitenkin työntänyt aivoja rasittavat ajatukset jonnekin mielensä perukoille yrittäen piilottaa ne sinne loppuelämäkseen, mutta se ei aina onnistunut ihan niin hyvin kuin olisi uskonut. Kerrankin kun tapaa jonkun joka on siedettävä... noh kuten sanottu Arya ei halunnut märehtiä koko asiaa, mutta unissaan oli sitä puinut jo muutamaan otteeseen unimaailman väärystyneessä maailmassa. Nyt nainen näytti kuitenkin tuhisevan ihan rauhakseltaan täysin omassa muodossaan ihokuvioineen kaikkineen.
Levollisen unen keskeytti kuitenkin unenläpi tunkeutuva napakka koputus, mikä sai luontaisesti valppaan naisen hätkähtämään hereille. Arya makasi paikoillaan unisia silmiään räpytellen miettien oliko kuullut harhoja vai pyrkikö joku ovesta sisälle. Tuo päätti kuitenkin tarkastaa asian, joten nainen heitti jalkansa alas sängystä, nousi venytellen istumaan sängynlaidalle ja siitä ylös. Demonittarella oli yllään ohuesta kankaasta valmistettu punainen yöasu, jossa oli ohuet olkaimet ja helma ylttyi polviin. Kävellessään ovelle nainen haroi hajamielisesti pöllähtäneitä hiuksiaan vähemmän räjähtäneen näköisiksi ja haukotteli makeasti päästyään ulko-oven luokse. Jos se oli alakerran pitäjä kinumassa asuraa ottamaan viikkokeikkoja tuo katkaisisi mieheltä jalan, yritä siinä sitten kivuta rappusen ylös häntä häiritsemään.
Näillä ajatuksilla nainen avasi oven ja koki yllätyksen huomatessaan oven takana seisovan ihmismiehen, joka ei ollut se joksi nainen oli tuota pelännyt. Tilanne tuntui oudolta, sillä kaksikko tuijotti vain toisiaan muutaman sekunnin. Arya ei oikein tiennyt miten tässä pitäisi reagoida tai mitä sanoa. "Ai, hei. En odottanut näkeväni sinua", nainen sai lopulta töksäytettyä ja jopa hymyili vinosti. "Haluatko sisälle?" tuo kysäisi siirtyen hieman sivuun, jotta mies voisi tulla sisälle jos tahtoi. Ihminen oli palannut, vaikka tuo selvästikään ei ollut enää pitänyt Aryasta tuon ilmotettua syövänsä verta. Ehkä nainen jopa piti ihmisiä halveksittavina, mutta toisaalta se asenne ei rajoittunut vain ihmisiin. Kaikki oli kiinni persoonasta ja harvoin löytyi niitä henkilöitä joita nainen jaksoi tai jopa kunnioitti. Verenjuominen ravinnoksi näytti aina olevan se kynnyskysymys, paitsi vampyyrien kohdalla.
