Lets drink to your emptiness and pain.

[ Ylva tänne Aryan kanssa ~ ]

Ivan
Taas yksi varsin tyhjä ja yksinäinen ilta oli koittanut. Yksinäisyys oli Ivanin lähin ja rakkain ystävä. Se ei koskaan hylännyt eikä kuollut pois. Nytkin se seurasi miestä joka kulki Chênevalien pieniä hämäriä kujia eteenpäin. Tämä oli ensimmäinen kerta kun Ivan liikkui näillä seuduilla, sillä kaupungissa ja ylipäätänsä maassa oli tultu vietettyä aikaa vasta viikon verran, eikä jokaiseen paikkaan ollut voinut vielä keritä. Miehellä oli melko tavanomaisesti päällänsä musta t-paita, mustat melko tyköistuvat farkut, maiharit sekä auki oleva biker nahkatakki. Ensimmäiseltä vilkaukselta mies näytti ennemminkin joltain huligaanirokkarilta vaatteineen ja lyhyen keesimäisen kampauksensa kanssa, unohtamatta surullisenkuuluisaa numerotatuointia kaulassa. Jokin miehen olemuksessa kuitenkin huokui rauhallisuutta, kylmähermoisuutta ja elämän rankkoja kokemuksia. Tiedä sitten oliko suun ympäristössä sijaitsevilla arvilla osansa.

Hämärät kadut taittuivat melko nopeasti miehen suurissa ja varmoissa askeleissa. Oikeat marssiaskeleet, oli Ivanin edesmenneillä sotatovereilla ollut tapana sanoa, jota seurasi aina huoleton nauru. Ivanin kädet olivat taskuissa ja suupielessä roikkui rujosti sauhuava tupakka. Pian jokin kiinnitti varsin onnistuneesti miehen huomion. Se jokin oli violetti kyltti jossa komeili nimi Cerice's neonkirjaimin. Kaipa se oli jonkinmoinen baari ja jos totta puhutaan alkoi miehen samassa tehdä aivan rutosti mieli kylmää olutta. Niinpä Ivan ei sen enempää miettinyt vaan kipusi holviportaita alas, saapuen hämärään kellaribaariin - sitä ennen kuitenkin viskaten savukkeen suunsa välistä paljaalle katukivetykselle ja talloen sen mennessään.

Ensimmäinen sana mikä paikasta tuli mieleen oli todellakin hämärä. Tuntui että seinät olivat kattoa ja lattiaa myöden mustat. Onneksi paikassa oli sentään tunnelmalliset hämärät valot, jotka olivat juuri sen verran kirkkaat että juuri ja juuri erotti mistä oli kysymys - tämä ei ollutkaan mikään aivan normaali baari, vaan strippiklubi. Matalista lavoista tankoineen ei voinut paljon erehtyä, vaikka juuri sillä hetkellä ei ollut tanssityttöä esittelemässä tanssivaa kroppaansa nälkäisille - tai pikemminkin puutteisille miehille. Mikäs siinä, Ivan suupielille nousi hymynkaari. Eipä tuolla ollut mitään tälläistä vastaan, pikemminkin puolialastoman naisvartalon katseleminen houkutti kolmen sotavankivuoden jälkeen. Sinä aikana ei edes tullut naista nähtyä - kaikki vangit olivat miehiä, samoiten myös mokomankin kidutuslaitoksen henkilökunnan sotilaat. Kuten Ivan jo aikaisemminkin totesi, juuri nyt ei ollut naista tanssivuorossa joten mies suuntasi baaritiskille.

Nopeasti Ivan sai kouraansa jääkylmän oluttuopin. Juuri kun mies otti ensimmäisen kulauksensa, alkoivat esiintymislavan ääressä kököttävät miehet hurramaan varsin äänekkäästi. Se kiinnitti oitis Ivaninkin huomion, esiintyjä oli ilmeisesti tulossa. Lavalle asteli sirokokoinen nainen, joka aloitti kiusoittelevan musiikin tahdissa tanssimisen. Ivan kääntyi baarijakkarallansa lavan suuntaan, nojasi toisella kyynerpäällänsä tiskiin ja katseli naisen viekoittelevaa tanssia. Baarissa oli asiakkaiden puolelta lähes hiljaisuus, kaikki tuijottivat lumoutuneena tanssityttöä. Ivan kiinnitti huomionsa vaaleaverikköisen stripparin platinanvaaleisiin hiuksiin, jotka tuntuivat humalluttavan miestä enemmän kuin olut. Nainen näytti vaalean ihonsa ja lähes valkoisen tukkansa kanssa niin puhtaalta, niin kauniilta. Ivan tunsi sydämensä värähtävän. Typerä mies, tuo tokaisi itsellensä päänsä sisällä. Vaikkakin tuo oli ollut erossa kauniimman sukupuolen edustajista kolmisen vuotta, ei tuo antanut itsensä hairahtaa heti ensimmäiseen kaunokaiseen. Ei vaikka miten naisen kauniit vaaleat hiukset hulmusivat hämärää valoa vasten, vangiten Ivanin katsetta entistä enemmän.

Yllättäen Ivan kääntyi takaisin baaritiskin suuntaan, kieltäen itseltänsä moisen katselun. Mies tahtoi katsella jotain mitä piti vain kylmästi esineenä, harmittomana hupina ja silmänilona. Ei mitään jumalattoman kaunista vaaleaverikköä, joka sai miehen sydämen jättämään pari sykettä väliin. Ivan otti pari suurta kulausta oluestansa varsin hermostuneen oloisena. Tuo tahtoi nykyisen stripparin menevän vain nopeasti pois, sillä sen katsominen teki vain kipeää. Silti Ivan ei voinut olla vilkaisematta vaaleahipiäistä stripparia vielä pari kertaa, vaikka katui jokaista vilkaisua entistä enemmän. Miehen olisi tehnyt mieli vetäistä itseään nyrkillä, pudottaa itsensä takaisin maan pinnalle, todellisuuteen. Onneksi se tapahtui kuitenkin itsestään - blondin esitys loppui pian ja tippien sekä hurrausten saattelemana nainen katosi verhojen taakse ja vilkas puheensorina täytti taas tilan. Nyt Ivania jopa kadutti, mutta pyyhki kaikki ajatukset mielestään. Ivan jatkoi oluensa juontia mietteliään oloisena. Sääli jotenkin itseään ja sisällä hallitsevaa tyhjyyttään - sekä tyhmyyttään, miksi äskeinen nainen oli koskettanut niin paljon sydäntä? Unohda se. Unohda.

Kohta Ivan oli tilannut jo toisen tuopin, sillä ensimmäinen oli mennyt melko nopeasti kurkusta alas. Toinenkin tyhjeni melko hyvää vauhtia, mutta hieman rauhallisemmin. Pieni rentoutumisen tunne valui jo pääkoppaan, mutta mitä enemmän humala hiipi hiljaa, sitä enemmän Ivan halusi nähdä saman vaaleaverikköisen stripparin uudestaan. Kielsi kaiken kuitenkin itseltään, halusi unohtaa tunteet, ottaa järjen tilalle. Mies oli muutenkin aina järkipohjainen ihminen, sitä oli pakko olla sotilastaustansa takia. Nyt jostain syystä tunteet olivat kuitenkin riipineet pinnalle, ja Ivan tahtoi haudata sen takaisin pieneen onkaloonsa, jolle ei ollut paljon tilaa miehessä. Ivan rauhoittui. Tuo odotti joskos seuraava strippari esiintyisi pian, niin saisi unohdettua kaiken äskeisen. Tai ainakin yrittää.

Arya aka Foxy

Arya istui pienessä ja tunkkaisessa pukuhuoneessa lavantakana ja suoristeli asukokonaisuutensa yläosaa, joka käytännössä oli musta korsetti, jonka reunoissa oli pörröiset vaaleanpunaiset karvakoristeet. Alaosa oli lyhyt musta hame, joka näytti hieman nahalta mutta ei ollut mitään sinnepäin. Laatutavaraa laatutytöille. Demonin kissansilmät katsoivat edessään olevaa peiliä, joka oli kiinni pöydässä. Vino hymy levisi naisen huulille ennen kuin tuo heitti ylleen illuusion mikä sai naisen otsassa komeilevat sarvet värisemään ja katoamaan kuten myös notkea häntä ja silmien kissamaisuus. Asura kallisteli päätään ja siirsi muutaman karanneen hiuksen pois kasvoiltaan. Tuo muikisti huuliaan peilikuvalleen ja nappasi pöydältä tummanpunaisen huulipunan. Tarkoin vedoin nainen levitti värin huulilleen katsellen sitten lopputulosta taas peilistä.

Ilta oli kuin monet viikonloppuillat ennenkin. Vähäläntästi vaatteita ja koko baarillinen miehiä huijattavaksi ja kiusattavaksi. Että hän nautti viikonlopuistaan, ihmiset olivat niin hölmäjä -ainakin asuran näkökulmasta katsottuna. Arya pyöräytti päätään antaen mustien hiusten valua taaksepäin hetkellisesti ja nosti sen jälkeen päänsä takaisin suoraksi siirrellen hiussuortuvia parempaan asentoon tummanpunaisiksi maalatuilla kynsillään. Jalassaan naisella oli mustat saappaat, joissa oli 13cm ohut korko ja nyörit edessä aina ylös asti. Kopautti nyt toisen niistä lattiaan laskiessaan jalkansa alas toisen päältä ja nousi ylös itsekseen virnuillen. Meikitkin naisella olivat mustavaaleanpunasävytteiset, se oli tämänillan teema. Montaa tyttöä ei töissä ollut ja täytyihän nyt enkelin jälkeen tulla jotain synkempää. Arya olisi halunnut ottaa edes häntänsä näkyviin, mutta pomo oli vaatinut tuon esiintyvän ihmisilluusiossaan, se kuulemma vetosi enemmän yleisöön kuin sarvipää. Sama se sinänsä Aryalle oli, hauskaa se näinkin oli, mutta rennompaa olisi olla omana itsenään. Olisihan hän voinut tehdä mielensä mukaan, mutta halusi asura sitä myöntää tai ei tuon pomo oli oikeassa.

Kopisevat askeleet kantoivat naisen lyhyen matkan lattianpoikki ja odottamaan vuoroaan ovensuuhun. Kauaa ei Arya siinä seissyt kun jo vaaleaverikkö luikahti sisään ja kappale vaihtui. Yksi syy miksi Arya oli taidokas ja tuottoisa go-go tanssija johtui varmasti siitä, että tuo piti siitä mitä teki. Vartalonsa näyttämistä, miesten kiusaamista ja yllättävää kyllä itse tanssimisesta, vaikka kaikki eivät sitä tanssiksi kutsuneetkaan. Hyvän tasapainon ansiosta Arya pystyi myös käyttämään jumalattoman korkeita korkoja ja liikkumaan niillä yhtä sulavasti kuin paljasjaloin. Ja sitten oli tietysti se seikka, että saattoi vaikuttaa yleisönsä mieleen, mutta toisaalta sitä ei ollut tarvinnut suurissa määrin tehdä pitkään aikaan. Yksittäiset juttuhenkilöt itse esityksen jälkeen oli sitten toinen asia. Yksi asia mistä Arya oli tarkka oli se, ettei tuota koskettu ilman lupaa. Liian uskaliaat asiakkaat saivat Aryalta nautinnon sijaan kipua ja tuskaa. Kanta-asiakkaat olivat tämän jo sisäistäneet, vaikka muutenkaan tanssijoita ei saisi häpliä ylimääräisiä.

Kappale ei kestänyt kuin muutaman minuutin, mutta demoni nautti joka sekunnista. Lavalta oli myös hyvä nähdä mahdolliset uhrit pienestä kapakasta. Aina täytyi löytää jotain uutta. Tälläkertaa asura iski silmänsä tiskinluona istuvaan mieheen, jolla oli tatuoituna numerosarja kaulaansa. Näin ollen kappaleen loputtua Arya keräsi rahat ja sen sijaan, että olisi kadonnut takaisin pukuhuoneeseen hyppäsi tuo alas lavalta ja luovi määrätietoiset askeleensa tiskille ja aivan tarkoituksella lähelle valitsemaansa uhria. "Bas, otatko nämä säilöön, kiitos muru ja antaisitko vielä BloodyMaryni?", nainen puhui baarimikolle vinkaten lopuksi tuolle silmää. Baarimikko otti naisen antamat rajat ja jemmasi ne jonnekin tiskin taakse ja silmiään muljauttaen tuo alkoi tekemään naisen tilaamaan drinkkiä, johon tuli oikeastaan enemmän aitoa verta kuin alkoholia. Yleisestiottaen Aryan ajateltiin olevan vampyyri, kun tuo peitti tunnusomaiset piirteensä. Näytti ihmiseltä ja joi verta, tosin moni randomi asiakas ei tiennyt sitäkään. Sen kyllä huomasi, jos seurasi baarimikon tekevän drinkin. Harmaanhopeiset silmät kääntyivät katsomaan parin penkin päässä olevaa sotilasta. "Yleensä miehillä on tyytyväisempi ilme kasvoillaan tuon nähdessä paljasta pintaa", tuo virkkoi päättäen päänsäsisäisesti ettei turvautuisi vippaskonsteihin ainakaan aluksi. Näin se oli mielenkiintoisempaa. Silmät kääntyivät baarimikkoon, joka ojensi lämmitetyn veridrinkin naiselle. Veri ei ollut tuoretta, mutta se menetteli näin alkoholin yhteydessä.

Ivan istui vaikean oloisena baarijakkaralla, pyörittelen tuoppia kädessään muodostaen sen pohjalla baaritiskin pintaan ympyrämäistä kuvioita. Kohta Ivanin huomion vei taas se sama miesten huudon ja vihellystensekainen melu, seuraavan stipparin vuoro oli ilmeisesti tulla esiintymään. Ivanin mieli piristyi, ehkä tuo nyt saisi äskeisen enkelinkasvoisen naisen pois mielestänsä. Lavalle astui kuin vastapainoksi äskeiselle kiltille tytölle tummanpuhuva strippari. Mies katseli tuon esitystä keskittyneen oloisena, aina välillä ottaen hörppyjä oluestansa. Tämäkin nainen oli varsin hyvä tanssimaan, jopa teknillisesti parempi mitä äskeinen. Kaikesta huolimatta vaaleat enkelimäiset hiukset hulmusivat Ivanin mielessä. Mies väkisin veisasi ne ajatukset pois mielestään, katseli nyt tätä esiintyvää naista. Tämä oli juuri sellaista kuin Ivan oli toivonut - silkkaa harmitonta silmäniloa, mikä ei saanut sen enempää henkeä salpaantumaan tai silmiä tuikkimaan.

Esitys loppui kuitenkin aikanaan, mutta vasten odotuksia tummanpuhuva strippari ei kadonnutkaan verhojen taakse piiloon, vaan hyppäsikin alas lavalta ja asteli baaritiskin luokse. Ivan ihmetteli tapahtumaa, strippibaareissa missä tuo aikasemmin oli ollut kävivät miehet janoisina heti lavan ulkopuolelle eksyneen stripparin kimppuun. Ehkä täällä säännöt olivat kovat, kuka tietää? Ivan ei voinut olla katsomatta tätä mustahiuksista tanssijatarta kun se istui parin jakkaran päästä tuosta. Miehen ilme oli mietteliäs, kuin tuo olisi miettinyt päänsä sisällä kyseisen stripparinaisen tarinaa. Todellisuudessa tuo kuitenkin vain luonnollisesti katseli vähäpukeista naista, moiset pimut kun olivat aina miesten silmille herkkua. Sivusilmällä Ivan myös kuuli miten strippari tilasi Bloody Mary drinkin.

Ivan hätkähti yllättäen kun tajusi äskeisen tanssin stripparin puhuvan tuolle. "Niin, noh..", Ivan sopersi, piti pienoisen tauon miettiessään miten läpinäkyvää se oli että vaaleaverikkö pyöri edelleenkin tuon mielessä. Hiljaisuuden jälkeen Ivan jatkoi aivan eri äänensävyllä - sävy oli huomattavan kiinnostunut, mutta siinä oli epätoivoisen peittelyn makua. "Kuka se äskeinen vaaleatukkainen strippari oikein oli? Tai siis mikä hänen nimensä on? Onko hän vakituinen työntekijä?", mies heitteli kysymyksiä sinne tänne. Pienissä nousevissa Ivan ei sen enempää miettinyt ennen kuin avasi suutansa, ja tuo tajusikin vasta jälkeenpäin miten läpinäkyviä hänen kysymyksensä olivat. Noh, samapa tuo.

Ivan joi yhdellä kulauksella loput juomastansa ja tilasi sitten vaihteeksi nopean shotin, ja sen jälkeen vielä lonkeron. Hemmetti vie jos sitä kerran juotiin, niin juotiin sitten kanssa. Viimeisistä känneistä oli helvetin monta vuotta aikaa, joten annettiin sitten mennä vain. Kerran sitä elettiin, hyvä että ylipäätänsä oltiin enää hengissä. Lonkerostakin Ivan otti heti alkuun varsin tukevaa ryyppyä. Se hemmetin vaaleaverikkö pyöri yhä enemmän päässä, hetki hetkeltä. Mies lopulta myönsi itselleen että nainen oli ollut kaunein koskaan nähdyistä. Ivan oli tunnetusti vaaleiden naisien perään, mutta ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt noin vaaleata tukkaa yhdistettynä kalpeaan ihoon - se oli toden totta tehnyt peruuttamattoman vaikutuksen. Yllättäen Ivan tunsi jumalatonta rakkaudennälkää, läheisyyden tarvetta. Ei välttämättä ruumiillista nautintoa seksin muodossa, vaan läheisyyttä. Sitä että sai olla jonkun lähellä. Ivan oli tuntenut olonsa niin yksinäiseksi monta vuotta. Tuo halusi palavasti tietää vaaleaverikön stripparin nimen, olipa toinen sitten ties mikä demoni tai paholainen ilmeentymä - Ivan ei uskonut yliluonnolliseen, mutta voisi mennä vaikka helvetin syvimpään loukkoon moisen naisen mukana.

Arya

Naisen suupielet nykivät ylöspäin huvittuneen oloisina, mutta vain hetken. Punaiset huulet päästivät irti pillistä, jonka kautta oli imenyt ahnaasti juomaansa. Arya puhui hyvää ranskaa, mutta sellainen joka äidinkielenään sitä osasi saattoi kuulla vieraan korostuksen. "Snow", kuului vastaus ja silmät käväisivät lavan suunnassa jonne oli ilmestynyt uusi tanssija. Vai piti tämä mies vaaleaveriköistä. Silmänräpäyksessä silmät palasivat juttukumppaniin aivan kuin ei muualle olisi katsonutkaan. "Mutta hän ei pidä juttelemisesta, minä taasen voin mielelläni pitää sinulle seuraa", sanat lausuttiin hunajaisella äänellä, pehmeästi ja viekottelevasti. Sanojen myötä oli asura muuttanut hivenen illuusiotaan, tuon mustat hiukset olivat nyt lähes valkoiset, mutta tanssijatar oli kuin ne olisivat aina sellaiset olleetkin ja imi drinkkinsä loppuun. Kuului vaimea kopaus, kun nainen laski jalkansa lattiaan ja nousi ylös askeltaen keinuvin askelin lähemmäs juttukumppaniaan. "Jos sallit?" tuo kysyi kohteliaasti vain ja ainoastaan koska uskoi että sillä pääsisi pitkälle tämän ihmisen kanssa. Lopulta nainen istui sukkanauhoineen jakkaralle ja risti jalkansa nojaten baaritiskiin kärivarsillaan. "Harvempi tytöistä tulee tänne, asiakkaiden joukkoon siis", nainen selvensi aistiessaan toisen pettyneisyyden, mikä vain huvitti asuraa. "He pelkäävät kähmittäväksi tulemista. Tyttöset ovat kuitenkin tanssijoita eivät huoria".

Ainakin miehen jouomatahdista päätellen ei tuon kukkaro ollut tyhjillään. Rahaa Arya ei sinänsä tarvinnut, mutta raha oli valtaa täällä ihmisten valloittamalla planeetalla ja valta maistui suloiselta. Mies kiehtoi naisen mieltä, lähinnä käytöksellään vaaleaverikköä vastaan. Tämä yksilö ei tainnut olla ihan siitä tavallisemmasta päästä vaan piti sisällään jotain oikeasti kaivamisen arvoista. Haaleat silmät etsivät katsekontaktia kun asura ei malttanut odottaa. Hän halusi nopeuttaa tätä prosessia ja helpoiten se kävi kun tunkeutui toisen mieleen ja avitti vähän tuon ajatuksia. Kuten vakuuttamalla, että juuri Arya oli se mitä mies oli illalta etsinyt ja jolle tuo voisi kertoa kaiken.

Ivan ei tajunnut toisen kielessä mitään outoa korostusta, sillä eipä mies itse oikein osannut tai edes rohjennut vielä ranskaa puhua. Ymmärsi sitä kyllä melko hyvin, mutta itse pidättäytyi vielä varsin tukevasti omassa äidinkielessään, englannin kielessä joka syntyperän mukaan oli täynnä jenkkiläistä aksenttia ja amerikanenglannin sanoja.

Snow. Se oli siis lavalla tanssineen vaaleaverikön nimi. Ivanin silmät tuikkivat, ehkä pienestä juopumuksesta, ehkä nimen kaiusta. Kuka ties. Tummaverikkö lisäsi pian ettei tämä vaaleahiuksinen strippari, Snow nimeltään pitänyt juttelemisesta. Niinpä tietysti, olisi sekin pitänyt arvata. Stripparithan harvoin uskaltautuivat asiakkaiden joukkoon, mutta tämä tummatukka oli jännä tapaus. Ivanin ilme oli pettynyt, mutta erittäin mietteliäs. Ivan peitti tunteensa juomalla lonkeroansa, kääntämällä sitten päänsä takaisin naisen suuntaan ja totesi toinen suupieli hymynkaarteessa; "Mutta seuraa kelpaa kyllä."

Samassa mies häkeltyi toden teolla - tämän stripparinaisen hiukset olivat yllättäen vaaleat, vaikka Ivan olisi voinut vielä hetki sitten vannoa naisen olleen mustahiuksinen. Jo pienen hetken miehen päässä livahti puhe yliluonnollisista olennoista, mutta ajatus pyyhkäytyi pois Ivanin mielestä ennen kuin tuo paremmin kerkesi sitä miettimään. Ivan tuli vakaasti siihen lopputulokseen että tuon juopunut mieli oli tehnyt tepposia - eikä ihmekkään kun alkoholista oli tullut oltua erossa niin pitkän ajan. Ivan räpsytteli silmiänsä kuin olisi nähnyt yllättäen jotain silmiäsokaisevan kirkasta, tuo yritti kuin jokaisella räpsäytyksellä saada mielensä kasaan ja nähtyä hiukset taas mustina. Niin ei kuitenkaan käynyt ja Ivan tunsi olonsa entistä hämmentyneemmäksi, ja se varmasti näkyi miehen kasvoilla. Ivan näytti erittäin hämmentyneeltä ja mietteliäältä, mutta samalla myös lumoutuneelta. Tuon pää tuntui olevan ihan sekaisin ja se sai jo Ivanin miettimään mikä oli ollut aitoa ja mikä ei, mitä oli tapahtunut ja mitä ei. Ivan oli hiljaa, katseli tätä stripparia tehden lopulta omat epävarmat johtopäätöksensä. "Oletko sinä.. ei... et voi.. vai oletko...", Ivan puhui aivan hiljaa itsekseen. Mies ei ollut nähnyt strippaavaa vaaleaverikkö läheltä, mutta tämä vieressä istuva strippari näytti erehdyttävästi tältä kalpean ihon ja lähes valkoisten hiusten ansiosta. Ivan mietti kuumeisesti päässänsä oliko tämä nainen sittenkin sama lavalla nähty, oliko Snow vain hänen yksi stripparipersoonansa, kiltin tytön rooli?

Ennen kuin Ivan pääsi hämmentyneissä mietteissänsä loppuun, tuo nyökkäsi naiselle myöntymisen merkiksi sekaisen oloisena ja kohta strippari istahti lähemmälle baarijakkaralle. Nainen puhui kohta taas toisista strippareista, mikä sai Ivanin jo unohtamaan äskeiset epäilynsä että äskeiset stripparit olivat olleet yksi ja sama. Mies katseli hetken tätä viereisellä jakkaralla istuvaa naista lähempää, tyytyen taas lopulta juomansa pariin ja jättämään sekavat aatteensa sivuu. Sen jälkeen tuo kuitenkin laski lasinsa tiskille, kääntyi paremmin stripparin suuntaan ja kysäisi sitten tuolta hieman ihmettelevään sävyyn; "Etkö sinä sitten pelkää asiakkaiden kylmiä kosketuksia?" Samalla Ivan vilkasi peremmälle strippiklubiin - oli lähes ihme ettei kukaan mies ainakaan vielä ollut tullut tupeloimaan tätä asiakkaiden seassa liikkuvaa stripparia. Moni humalansekainen mies ei välttämättä ymmärtäisi eroa katselulle ja hipelöimiselle. Vastauksen sävystä Ivan voisi myös helposti saada äskeisiin pohdintoihinsa vastauksen.

Ivan vastasi naisen katsekontaktiin vihreillä silmillänsä, vaan eipä tuolla ollut aavistustakaan että vieressä istuva nainen saattaisi yrittää vaikuttaa miehen mieleen kyvyillänsä. Normaalisti Ivanin mielen lujuus oli kovempaakin kovempi ja järkkymätön, mutta juopuneena ja tälläisessä tilanteessa ollessa se saattaisi olla lähes lasten leikkiä saada Ivanin kykyjen valtaan. Ivan tuntui kuitenkin olevan ihan jossain muissa maailmoissa, puntaroitsi edelleenkin kysymystänsä ja tuijotti lumoutuneena tätä vaaleatukkaiseksi muuttunutta stripparia, uskotellen itselleen ainakin hetkeksi tuon olevan Snow.

Arya

Naisen suupieli nyki hieman yhä ylemmäs miehen sekavuuden tähden. Ei, ei hän ollut sama kuin vaaleaverikköstrippari, mutta sama se mitä mies ajatteli. Jotain ilkikurista välähti neidon silmissä samalla kun tuo sekotteli tyhjentynyttä lasiaan siihen jääneellä pillillä, vaikka lasissa ei ollut kuin olematon tippa jäljellä juomaa. "Useimmat tietävät ettei se kannata ja uudet oppivat nopeasti", Arya vastasi ja katsoi hetken jopa haastavasti tätä mukavasti humaltunutta miestä. Sanoja ei sinänsä tarvittu, viesti oli selvä; toisen ei kannattanut kokeilla naisen sanojen todenpitävyyttä. Nainen lemppasi pillin punakyntisistä sormistaan ja kumartui hieman mieheen päin. "Tänäiltana minä voin olla kuka ikinä haluat", tuo sanoi hunajaisella äänellä vastaten miehen aikaisempiin mutinoihin vaihtaen samalla kielen englanniksi kerta miehen ranskantaito tuntui ontuvan. Samankaltainen, intiaan viittaava korostus kuului myös englannissa. Äänteet eivät myöskään ollet yhtä pehmeitä, mikä korostui enemmän ranskankielessä kuin englannissa. Silti nainen puhui ja selvästi ymmärsi englantiakin sujuvasti. Tuo vetäytyi takaisin kauemmas toisesta jottei tuolle tullut ahdistettu olo.

"Olet erilainen", nainen sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen hymyillen vinosti selittämättä sen enempää. Olihan se totta, monet asiakkaat tälläisessä paikoissa olivat vähemmän kohteliasta sakkia edes selvinpäin saati sitten humalassa. Aryaa se ei huolettanut, tiesi voittavansa raavaimmankin ihmisen ja monen taikaolennonkin helposti. Lihaksikas, mutta naisellinen vartalo kertoi katsojalle jo sen verran ettei ollut mikään hentonen ja avuton neitokainen. Arya viittasi baarimikolle, jotta tuo tulisi lähemmäs ja tilasi itselleen uuden juotavan, joka tälläkertaa oli tummaa rommia. Pelkkää tummaa rommia. Makeista juomista tuli vain armoton krapula. Vereen tottunut elimistö ei sulattanut edes alkoholia niin hyvin kuin monen muun. Verta ei kuitenkaan viitsinyt ylettömästi lipitellä, se oli sitäpaitsi seisonutta ja karvaan makuista. Arya halusi ravinnokseen tuoretta, lämmintä verta. Veren ajatteleminen sai epämääräisen himoavan ilmeen nousemaan naisen kasvoille, jonka kuitenkin ravisti pienellä eleellä pois kuin selvittäen päätään. Kuuli helposti vieressään istuvan miehen verenkohinan ja sydämensykkeen. Arya hymyili vinosti miehelle ja kääntyi osittain tuon puoleen. "No, kultaseni, onko sinulla erikoinen syy viettää iltaasi näin hurmaavassa paikassa?" nainen kysyi selvää ironiaa äänessään. Baarimikko toi tuon juoman ja nainen nyökkäsi hieman päätään. "Kai sinä juoman tarjoat?" kysyi kun mies ei automaattisesit tarjoutunut tuota maksamaan, mutta toisaalta nuo tuijottavat silmät saivan miehen vakuuttumaan siitä, että tottakai tuo voisi juoman maksaa. Ainakin tämän yhden.

Ivan kuunteli naista, mutta jostain syystä sanat ohittivat miehen joka kylpi edelleenkin aatteissaan. Tuo heräsi kuitenkin todellisuuteen naisen taas puhuessa, mikä sai Ivanin suupielille hieman huvittuneen, mutta kiinnostuneen hymyn. Miehen hymy ei koskaan ollut mikään leveä tapaus jossa hampaat olisivat näkyneet, mutta kyllä suupieliltä selvät hymynkaaret erottuivat. "Sepä kiva kuulla.", Ivan sanoi melko hyväntuulisen oloisena ja katseli naista hetken.

Yllättäen nainen tokaisi Ivanin olevan erilainen. Se sai miehen sisäisesti hätkähtämään, melko radikaalistikkin. Ivan ei oikein tiennyt mitä nainen oli sillä tarkallaan tarkoittanut, mutta se herätti silti pelkoa. Ei kai Ivanista niin hyvin näkynyt läpi että tuo oli viettänyt viimeiset kolme vuotta elämästään kahleissa kuin eläin, viettäen suuren osan ajastaan pimeässä neljän seinän sisässä ja välillä tehden kuolettavan raskasta työtä - ja kaikkea sitä ennen tappanut monia ihmisiä. Miestä kauhistutti. Kaikista parhaimmat kasvoneleiden lukijat saattoivat huomata miehen arpisilta karaistuneilta kasvoilta huolestuneen, jopa pelokkaan ilmeen. Se sama sodasta tuttu tunne yritti riipiä esille, tunne siitä että olet haavoittuva toisten armoilla oleva saaliseläin. Ivan kröhäisi kurkkuaan varsin hämmentyneenä, mutta käänsi koko jutun nopeasti melko leikiksi; "Kaipa meistä jokainen on jollain tapaa erilainen" Ivan hymyili melko hermostuneesti, mitä humala rentoutti samalla varsin mukavasti.

Ivan hörppäsi lasinsa tyhjäksi ja kuuli sitten naiselta kysymyksen. "Eipä mitään erikoista syytä, matkalla tuli vain poikettua, mutta sanotaanko vaikka näin etten ole käynyt ulkona hetkeen.", mies tokaisi hieman huvittuneena painostaen lauseensa viimeistä sanaa. Ivan toivoi toki toisen ymmärtävän miehen vain olevan kotona viihtyvää yksinäistä sakkia, eikä ottaen sanan hetkeen niin kirjaimellisesti kuin Ivan itse sen käsitti - kolmena sotavankivuotena, jonka muistoina koristi musta numerotatuointi kaulan sivussa ja koko selkää koristava kipeän näköinen arpirytäs. Arvet olivat syviä ja kohovia, miehen käyttäessä ohutta paitaa saattoivat arvet tuntua jopa paidan läpi tunnusteltaessa selkää. Kipeitä ne eivät silti olleet enää, mutta selkänahka tuntui raskaasti liikkueessa muuta ihoa kireämmälle.

"Toki. Harvoin sitä naisseuraa saa.", Ivan vastasi hymyssä suin stripparin kysymykselle juomien tarjoamisesta. Ivan tilasi samalla itselleenkin drinkin, pyysi baarimikon vain tekemään jotain raikasta. Heti saatuaan juomansa pöytään Ivan siirsi katseensa taas naiseen, avaten heti suunsa; "Mutta mepäs ei olla vielä esittäydytty. Oma ristimänimi on Ivan, edesmenneen isäni Serbialaisista sukujuurista johtuen. Ihan Yhdysvalloista olen silti kotoisin." Itsestään tai menneisyydestään puhuminen ei tuottanut miehelle tuskaa, jos ne vain eivät liittyneet niihin kipeisiin asioihin tai kohtiin, kuten sotaan tai edesmenneeseen perheeseen. Ivan kohdisti uteliaan katseensa strippariin, toivoen kuulla puolestaan naisen nimi. Tosin humalaisen miehen huomion vei suurimmaksi osaksi kauniit vaaleat hiukset, sekä niukka pukeutuminen. Ivan kuitenkin yritti pysyä asiallisena ja pitää katseensa toisen kasvoissa.

Ivan tajusi että tuon teki mieli polttaa, mutta ei viitsinyt kaivella mitään esille, sillä yleensä sisätiloissa polttaminen oli raisusti kielletty. Ehkäpä sitten joskus myöhäisyöstä voisi ulkona poltella kun oltiin päästy ulkoilmaan. Miehen teki mieli kysyä stripparilta mikä ajoi naisen moiseen ammattiin, mutta päätti kuitenkin hiljetä. Kysymys olisi kuitenkin johtanut naisen menneisyyteen ja sitä mukaa Ivanin olisi kuulunut myös puolestaan puhua omastaan. Toki tuo voisi kertoa hyvin pelkistetyn ja piilottelevan version, mutta se ei vain olisi toiminut missään mittapuulla. Toki tuo voisi kertoa myös olevansa ollut rauhanturvaajana, mutta yksityiskohtia ei ollut hyvä kertoa. Eikä mies tahtonut. Ivan joi juomastaan, joka todellakin oli onnistunut raikkaudessa niinkuin baarimikko oli luvannut. Humala sen kuin lisääntyi, mutta humala tuntuisi enemmän vasta ylös noustessa kun päässä alkaisi hieman huippaamaan. Ivan kuitenkin tiesi rajansa, eikä tuo teinivuosia lukuunottamatta ollut koskaan juonut itseään sellaiseen kuntoon ettei jalat kantaisi. "Kuinka usein sulla on tapana viettää iltaasi täällä?", Ivan kysyi pian ja vilkaisi nyt lavalla tanssivaan strippariin, joka oli jostain syystä varsin mitäänsanomaton.

Jostain syystä Ivan tunsi taas elävänsä.

Nainen kyllä huomasi toisen ahdistuneisuuden, johon reakoi vain hymyilemällä toiselle rauhoittavasti. "Tarkoitin, erillainen tämän paikan asiakaskunnassa", nainen selvensi aikaisempaa kommenttiaan pyöräyttäen etusormeaan viitaten yleisesti hämärään baariin. Toisin kuin Ivan luuli, Arya olisi ollut varsin vaikuttunut tuon sotilasurasta ja jopa vankivuosista. Nainen oli kuitenkin asura ja noiden omassa maailmassa elämä oli sotaa varsin kirjaimellisesti. Ainakin heitä kahta kuitenkin yhdisti se seikka, etteivät nuo halunneet puhua omasta menneisyydestään. Arya ei missään tapauksessa tahtonut muistella omaa maailmantasoaan ja katkeraa tappiota, josta tuolla oli ilkeät, isot ja myös kohollaan olevat arvet selässään siinä kohtaa missä nahkaiset siivet olivat ennen olleet. Asuran saatua juomansa nenäneteen tuo imaisi siinä olevasta pillistä pitkän kulauksen. Rommia ei yleensä juotu pillillä, mutta naisella oli jonkinmoinen fiksaatio juoda kaikki juomansa pillillä. Ainakaan huulipuna ei lähtisi niin helposti pois niin sitä ei tarvitsisi kokoajan olla tunkemassa lisää. Toisaalta olisi voinut siihenkin ongelmaan tehdä illuusion, mutta rajansa kaikella. Mitä vähemän illuusioita sitä helpommin jaksoi pitää niitä yllä. Arya vilkaisi miestä suu yhä kiinni pillissä tuon kysellessä naisen nimeä. Vino hymy levisi naisen täyteläisille huulille ja tuo vapautti pillin otteestaan. "Foxy, siksi minua täällä kutsutaan", nainen sanoi katsellen miestä jotenkin arvioivasti. Yleensä nimellä ei ollut väliä, mutta toisaalta kuten demoni oli itsekin todennut oli tämä mies täysin erimaata kuin kävijät täällä yleensä. Punaiseksi maalatut terävät kynnet näpräsivät pilliä samalla kun asura tuijotteli toisen silmiin kunnes nainen avasi suunsa uudemman kerran. "Arya", tuo sanoi yksinkertaisesti ja ojensi kissamaisesti oikean kätensä miehelle "hauska tutustua", tuo jatkoi yhä huvittuneena hymyillen.

Toinen kyseli kuinka usein nainen oli täällä. Ei ollut vaikea arvata mitä toinen ajatteli. Naisparka kun oli tälläisessä ammatissa. Aryan olisi tehnyt mieli nauraa ajatukselle, sillä itse nautti työstään. Ihmiset olivat niin... umpimielisiä. Aryalla ei ollut mitään syytä piilotella naisellisia muotojaan ja oikeastaan antoi varsin hyvän näkymän niistä seuralaiselleen välittämättä siitä katsoiko mies tuota kasvoihin vai jonnekin muualle. Yleensä miehet katsoivat jonnekin muualle. "Viikonloppuisin", vastaus oli lyhyt ja ytimekäs. Ei halunnut selvästikään keskustella kovinkaan syvällisiä itsestään tai siitä mitä teki. Kysymykset kuten lempiväri tai lempiruoka olivat vielä sallittuja, mutta miksi tuo alkaisi kertomaan toiselle mitään syvällisempää itsestään? Todennäköisesti ei koskaan enää näkisi tätäkään miestä tosin varsin usein miehet joita asura houkutteli omaan asuntoonsa päätyivät tuon ruuaksi. Arya kuitenkin teki vastaiskun miehen uteluille "Mitä sinä sitten puuhailet?" tuo kysyi kohottaen toista kulmaansa.

((toivottavasti ei haittaa kun on lyhyempiä vuoroja ku sulla))

[ Ei haittaa yhtään, mulla on sitäpaitsi enemmän kappalejakoja ja jaarittelen kaikkea turhaa :--D ja btw, ajallisesti tää peli saa olla ensimmäinen Ivanin peli, eikä tuo vielä siis ole CIA:n leivissä~ ]

Nainen tarkensi kommenttiansa Ivanin erilaisuudesta, mikä tuotti miehen kasvoille jokseenkin helpottuneen hymyn. Huh, läheltä liippasi. Ivanin esittäytymisen jälkeen nainen kertoi että tuota kutsuttiin täällä Foxyksi. Mies nyökytteli humalainen hymy päällänsä, tyhjentäen sitten taas lasiansa. Nainen kertoi kuitenkin pian oiken nimensä, joka oli Arya. Ivan oli iloinen kuullessaan naisen oikean nimen, mutta reiluahan se oli kun mies itse oli myös esittäytynyt. Ivan ojensi myös kätensä, tokaisten hieman huvittuneen oloisena, joka lähinnä johtui känneistä; "Kuin myös!"

Vai että viikonloppuisin Arya, tai pikemminkin Foxy oli aina täällä. Noh, kaipa nainen nautti työstään - taikka sitten teki sitä vasten tahtoaan. Tosin Aryan käyttäytyminen ja ennen kaikkea se, että tuo tuli asiakkaiden joukkoon kertoi siitä ettei tuo nyt voinut ainakaan vihata ammattiansa. Tiedä vaikka nainen teki toista työtä aina arkisin ja heitti viikonloppuisin aina turhan vakavuuden narikkaan.

Nyt oli Ivanin vuoro kertoa ammatistaan. "Muutin Ranskaan vasta vähän yli viikko sitten, siksi en puhu Ranskaa kummoisesti. Tosin hiljaa hyvää tulee. Mitä ammattiin tuleen niin sanotaanko nyt näin etten tee mitään virallista.", mies hymähti, tietämättömänä siitä että tuolle tultaisiin tarjoamaan vähän alle viikon päästä CIA:n hommia. Siihen asti tuo elätti itsensä raa'oissa alamaailman nyrkkeilytappeluissa. Sotilaan luonteesta ei ilmeisesti koskaan päässyt eroon, aina piti riskeerata elämänsä ja olla väkivallan sekä kuoleman kanssa tekemisissä. Elämä oli muuten niin helvetin tylsää, mutta ainakin Ivan osasi kokemustensa takia arvostaa elämäänsä.

Ivan joi nopeasti juomansa loppuun ja nousi sitten ylös tuoliltaan. Humala tuntui nyt vasta kunnolla, sillä päässä huippasi hieman. Tosin ulkoisesti mies oli varsin selvän näköinen, jos ei otettu huomioon tuon silmiä ja käyttäytymistä puheen aikana. Ei Ivan vielä missään älyttömissä jurreissa ollut, mutta kuitenkin jo sellaisissa että rentoutut olo oli taattu. Mies käänsi iloisen humaltuneen katseensa Aryaan. "Meitsin on nyt pakko liueta tuonne tupakkakopin puolelle kuluttaan keuhkoja. Tuu ihmeessä mukaan jos poltat myös tai savu ei pelota.", Ivan heitti ja nikkasi selvästi humaltuneena naiselle silmää. Tupakkakoppiin ei saanut ottaa juomia, mutta mies päätti sauhuttelun jälkeen vetää vielä yhden oluen kurkustaan alas - sitten tulisi punainen raja vastaan ja oikea aika jättää alkoholit sekä läksiä kohti kotia.

Tupakkakoppiin ei ollut onneksi pitkä matka ja ihmetyksekseen Ivan huomasi että tuo oli ainut typpi koko tilassa. Noh, ihmekkös se kun lavalla tanssi taas viehkeä strippari. Unohtui miehiltä helposti tupakointikin kun silmä sai levätä naisvartalossa. Ivan istahti tupakkakopin penkille ja kaivoi askin sekä sytkärin esille. Nopeasti tuo oli sujauttanut yhden syöpäkääryleen huuliensa väliin, sytytti sen ja veteli raukean oloisena sauhuja. Mies rentoutui, nojasi seinää vasten ja hymyili itsekseen. Ties mitä tuon juopuneessa päässä oikein liikkui. Jostain syystä alkoholi tuntui nyt vasta nousevan vielä enemmän päähän. Se pisti jo Ivanin miettimään että tarvitsiko tuo enää olutta, mutta itsehillintä tuntui alkavan heikkenemään.

Jos ja kun Arya tuli Ivanin perässä tupakkakoppiin, tarjosi mies tuolle savuketta ja tulta. Jos nainen taas jäi itse päätilan puolelle, päätti Ivan pitää kiirettä josko näkisi vielä Aryan illan aikana.

Arya

Vino hymy ei herennyt naisen huulilta tuon siemaillessaan rommiaan ja kuunnellessa miehen sanoja. Vai, että ei mitään virallista. Naisen silmät välähtivät ilkikurisesti ja tuon oli pakko naurahtaa. "Sitä on liikenteessä", kommentoi sen enemmän tuomitsematta tai kannustamatta mihinkään ei-niin-viralliseen. Aryan mieleen ei todellakaan tullut avautua kellekään ylimääräselle osallisuudestaan Salamurhaajien killassa tai siitä miten näppärästi rikkaampien ihmisten kodeista saattoi putsata kaikkea arvokasta. Joskus kysyttäessä Arya oli nimennyt tämän harrastuksensa arvokkaiden esineiden välittämiseksi, jättäen vain pois sen seikan, että ei hankkinut kyseisiä esineitä luvallisesti. Se ei kuitenkaan demonia haitannut, ei edes katsonut ihmisten lakien koskevan häntä. Eihän hän voinut piru vie edes olla omassa muodossaan jos kyse oli asunnon hankkimisesta tai muusta oleellisesta. Asuroita kun ei huolittu yhteiskuntaan, koska he olivat brutaaleja, pahoja ja mitä ties muuta.

Miehen ilmottaessa menevänsä tupakalle Arya kohautti olkiaan paljon puhuvasti. Tuo ei saanut nikotiinista mitään irti, joten ei polttanutkaan. Ei sen puoleen tupakansavu tuota haitannutkaan, joten nousi ylös miehen jo lähdettyä luovimaan tietään määränpäähänsä. Arya asteli tuon perässä lantiotaan keinuttaen ihan nyt vain tavan vuoksi. Nainen myös yllättyi kopin tyhjyydestä astuessaan sinne sisälle. Parempi näin, mitä enemmän ihmisiä sitä tunkkaisempaa. Arya oli ottanut juomanloppunsa mukaan ihan koppiin asti. Kukaan ei tuolle tulisi valittamaan, ei ainakaan omistaja. Asura virnisti miehelle nostaen etusormensa huulilleen tehden tunnetun eleen hiljaisuudelle aivan kuin olisi salakuljettanut juoman paikalle, eikä kenellekään saanut kertoa. Demoni päätti seistä, ei halunnut vahinkojen tapahtuvan ja pysyi siksi turvavälin päässä miehestä. Häntä ja sarvet olivat yhä olemassa, ne saattoi tuntea vaikkei nähdä. Ihmiset tuppasivat saamaan paska halvauksen, kun Arya esitteli oikeaa muotoaan.

Demonitar katseli miehen humalaisia silmiä ja vilkaisi sitten lavan suuntaan. Tuo voisi pitää toisenkin esityksen, mutta naisesta tuntui ettei jaksaisi. Hänellä sitäpaitsi oli jo uhrinsa. Silmät palasivat katsomaan tupakoivaa miestä. Arya oli kieltäytynyt kohteliaasti tupakasta. Tai paremminkin vain pudistanut päätään. Naisen huulet raottuivat pienesti aivan kuin tuo olisi sanomassa jotain, mutta ääntäkään ei tullut, ainakaan hetkeen. "En usko, että täällä on mielestäsi kovin viihtyisää", nainen töksäytti yhtäkkiä ja naurahti päälle. "Ei minustakaan. Haluatko jatkaa rupattelua muualla? Vai onko nukkumaanmenoaika?" nainen kysyi härnäävään sävyyn. Ilta ei ollut vielä kovin myöhä, toinen oli juonut kunnioitettavaa tahtia juomiaan. "Älä huoli, minulla on ilmaista alkoholia. Eikä ole edes kovin pitkä matka", tuo vakuutteli osoittaen nyt sormellaan ylöspäin, "kerros ylemmäksi", nainen täsmensi ja naurahti itselleen. Baarissa pauhaava musiikki kuuluisi varmasti enemmän tai vähemmän yläkertaan.

[ Kirjoittelen vielä näin väsyneenä silmät ristissä ja kierossa, varoitus siis kökön tekstin varalle! ]

Ivan hymyili humalaisena nojatessaan taaksepäin ja sauhutellessaan ihmisten keksimää syöpäkäärylettä. Varsinainen hidas itsemurha, mutta mitäs sille voi kun oli pahasti koukussa moiseen paheeseen. Eipä Ivankaan ollut aina tupakoinut, se lähinnä alkoi tuon perheen murhan jälkeen. Tiedä sitten oliko sekin yksi tapa hakea lohtua tähän synkkään ja kylmään elämään. Oli miten oli, ainakin se lämmitti mukavasti sisältäpäin ja rauhoitti kummasti. Toimi siis tilanteessa kuin tilanteessa.

Tupakoiva mies siirsi katseensa Aryaan joka puhui paikan viihtyvyydestä ja ehdotti ilmeisesti tuon luokse menemistä. Ivan virnisti kun nainen puhui nukkumaanmenoajasta. "Joo tota mä ajattelinkin tästä hipsiä nukkumaan.", Ivan heitti hupaisasti, mutta korjasi heti perään; "No en. Ei tää paikka nyt loppujen lopuksi ole niin epäviihtyisä, mutta kyllä mä mielummin vaihdan mestaa johonkin rauhallisempaan missä saa puhua niin että kuulee paremmin oman äänensä kuin täällä musiikin keskellä." Ivan otti nopeasti pari henkäisyä savukkeesta, lisäten vielä; "Mä en kyllä tiedä että miten mun kantti enää alkoholia kestää." Mies hymähti surkuhupaisasti ja sammutti lähes loppuunpalaneen savukkeensa tuhkakuppiin. Tupakkakoppi oli kaiken kaikkiaan hyvin siisti jos vertasi joidenkin baarien samaisiin pikkuhuoneisiin.

Ivan nousi ylös, kohensi hieman takkiansa ja kelasi sitten Aryan puhetta päänsä sisällä. "Kerros ylemmäksi? No sullahan ei ainakaan oo pitkä työmatka!", Ivan tuumasi hymähtäen humalainen hymy naamataulussansa. Miten höpsöltä tuo vaikuttikaan, sotilaan uskottavuus oli lähes tipotiessään ja keskitukeva humala sen tilalla. Vaan eipä Ivanilla ollut aavistustakaan siitä että tuo saattaisi päätyä vielä Aryan välipalaksi. Selvin päin miehestä olisi varmasti edes hieman vastusta piilotettujen aseidensa kanssa, mutta kännissä sekin pieni kapina oli täysin kadoksissa. Ivan ei muutenkaan uskonut minkäänmoisiin taruolentoihin, joten se pienikin varovaisuus oli poissaan. Muutenkin jos miehen mielessä olisi jotain, se olisi ilmeisesti aivan jotain muuta kuin aavistus tulla demonin puremaksi...

"Jokos mennään, vai onko täällä vielä jotain tehtävää?", Ivan kysyi pian sen näköisenä että tuo haluaisi vähintäänkin jaloitella hieman. Mies kun oli onnistunut jotenkin hieman puuduttamaan vasemman jalkansa istuessaan, mokomakin mestari. "Mä kyllä voisin vieläkin lyödä melkein vetoa että olit se blondi tanssijatyttö - tai ainakin jotain sukua sille!", Ivan tuumasi aivan yllättäen kuin tyhjästä varsin onnelliseen sävyyn. Miesrukka oli niin pihalla. Yrittipä tuo jo kännisenä silitellä vaaleiden hiuksien latvoja.

Nainen hymähti toisen kommentista työmatkan pituuden suhteen. "Vuokra on halpa", demoni kommentoi siihen väliin, vaikka mies jatkoikin puhumistan. Nainen hymyili vinosti ja nyökkäsi päätään. "Mennään toki", tuo vastasi ja naurahti miehen seuraaville sanoille. Asura iski toiselle silmää "kuka tietää" tuo vastasi ja otti kiinni miehen käsivarresta lähtien taluttamaan tuota baarinpoikki varsin tottuneesti. Demonitar koukkasi sen verran tiskin kautta, että otti säilöstä pienen laukkunsa, jossa oli lähinnä lompakko, puhelin ja kotiavaimet. Tuon jälkeen sarvipää ohjasi humalaisen seuralaisensa sisäkautta kerrosta ylemmäs pieneen asuntoonsa, jonne musiikki yhä kuuli vaimeana jumputuksena. Ihmisen onneksi demonilla ei ollut ruokailu päällimmäisenä mielessään vaan ennemminkin lähempi tuttavuus makuuhuoneen puolella. Ovesta sisään päästyään asura ilmoittikin tarjouksensa varsin selvästi, mutta myös sen ettei halunnut yövieraita. Jos toinen onnistuisi sammumaan eikä heräisi päätyisi tuo siinä tapauskessa varmaan demonin iltapalaksi, mutta muuten toisella ei ollut mitään hätää, lähinnä päinvastoin. Mikä olikaan parempi keino hukuttaa maalliset murheensa kuin viina ja naisen syli?

(ajattelin ettei tässä ole paljoa pelattavaa enää, joten joten näin siveästi ilmaistuna kirjoittelin mitä tapahtuu jos hahmoasi kiinnostaa. Voit pelata vuoron tai voidaan jättää tähän ja miettiä seuraavaa kohtaamista, vai?))

[ Jepulista, kirjoitan úberlyhyen päätöksen ja ollaan yhteyksissä yskäritse~ c: ]

Ivan seurasi Aryaa baarin poikki. Tosin niin olisi muutenkin ollut vähän pakko tehdä, nainen kun vei Ivania käsivarresta pitäen. Arya koukkasi nopeasti baarin poikki, poimien laukkunsa mukaan, Ivan roikkuen jotenkuten mukana. Eikä aikaakaan kun kaksikko oli Aryan asunnossa. Nainen ilmoitti asiansa yllättävän suoraan heti kun kaksikko oli sisään päässyt, mutta mikäs siinä - Ivanilla ei ollut mitään sitä vastaan. Miehelle kaikki kävi paremmin kuin mainiosti. Niinpä Ivan jäi Aryan luokse, mutta lähti ennen aamunkoittoa kotiinsa yön turvissa.